Sivut

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Jälkiä metsässä

Sunnuntaina käytiin ajamassa 20 h vanha jälki, n. 1,5 dl verta ja 1,5 l vettä. Pituutta jäljellä taisi olla reilu sata metriä?

Lähes lumeton talvi mahdollistaa jälkiharrastuksenkin näin talvikuukausina. Lunta on metsässä enää tosi vähän, eikä sitä siellä ole edes juuri ollutkaan.

Lähetys vähän ennen alkumakausta, jälki löytyi hyvin. Hyvä alku härvääntyi kuitenkin melko heti, pyörimistä ja keskittymisen herpaantumista, kuvaajakin taisi vähän ihmetyttää... Haju löytyi kuitenkin uudestaan ja sitten mentiin taas. Muutaman kerran jälki vähän hukkui, mutta Taavi korjasi itsensä takaisin jäljelle. Kerran mentiin oikein huolella hukkaan ja silloin piti palata Tapsan kanssa sinne, missä viimeksi oltiin jäljellä. Tän jäljenhukkaamisen jälkeen loppu meni mun mielestä keskittyneemmin, mitä nyt kerran Taavi jäi jumittamaan johonkin herkulliseen hajuun. Siitä jatkettiin kuitenkin hyvin loppuun asti.

Olen ihan tyytyväinen, vauhtia on tullut viime syksystä lisää ja jälki ajettiin yhtä isoa hukkaamista lukuun ottamatta hyvin alusta loppuun asti. Joka kerta opin myös lukemaan Taavia paremmin. Makausten merkkaus on välillä vähän mitä on, ehkä olen tehnyt huonon makauksen, ehkä en vain osaa lukea koiraa vielä kunnolla tai ehkä tuo koiran eteneminen on muutenkin sellaista, että makaus jää helposti huomaamatta ohjaajalta...? Tässäkin varmasti auttaisi, jos näkis joskus todella hyvin toimivan koiran työssään, osaisi sitten itse kiinnittää taas eri lailla asioihin huomiota. Mitä netistä olen videoita katellu, niin aika samalta tuo meidän meno näyttää :)

Jatkossakin on harvakseltaan tarkoitus tehdä näitä verijälkiä, vaikka Tapsa ei nyt tyypillinen mejäkoira olekaan. Kivaa vaihtelua tavan jäljestykseen!



 Tässä videota mejäilystä, kamera pätkäisi kahteen osaan...


Tänä aamuna oli  vuorossa ihmisjälki. Jälki vanheni vajaan pari tuntia ja pituudeltaan se oli reilun sadan metrin luokkaa (nää pituuden arvioinnit on sitten niin hiha-arvoja, että huhhuh). Vielä mennään namiavusteisesti, vähän matkaa alussa nameja oli joka kolmannella askeleella, loppujälki mentiin joka seitsemännellä. Vähän pyyhityt askeleet, mutta ei juurikaan. Oli niin pehmeä sammalpohja, että jäljet jäi vahvoina ihan normisti kävellenkin.

Lähetys meni hyvin, janalla oli mittaa parisen metriä. Hyvin Taavi aloitti, pienet harhautumiset se korjasi mielestäni ihan hyvin. Kerran se jäi haistelemaan ja kuuntelemaan vissiin hiirtä, silloin piti vähän muistuttaa, että ollaan hommissa =) Taisi siellä olla toinenkin kohta, kun vähän ajatus katkesi... Kulmat ja mutkat meni hyvin.

Mulle tuli vähän sellainen fiilis, että ne namit vain sotkee Tapsaa. Namien väli menee ihan hyvin, mutta namille tultaessa vauhti pysähtyy ja sitten vain mussutellaan ja mietiskellään... Seuraavan jäljen taidan tehdä lyhyenä pelkällä loppupalkalla.




 
Tässä jäljen alku, kamera jakoi videon kahteen osaan, oli ilmeisesti liian pitkä yhdeksi pätkäksi. Lähetys puuttuu, kun häröilin kameran kanssa

Tässä loppuosa jäljestä


Jälkihommien lisäksi Taavi on taas parina päivänä ollut sairaalakoirana mummojen ja hoitsujen rapsuteltava. Ja sehän on Taavin mielestä oikein mukavaa hommaa. Lisäksi on vähän tottisteltu... luvattoman vähän, saadaan torstaina varmaan satikutia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti