Lorvailua, löhöilyä, lomailua ja vähän tulevaisuutta

Tuntuu, että on mennyt iäisyys, enkä ole tehnyt tuon pienen pyrriäisen kanssa mitään järkevää. Hyviä tekosyitä löytyy; ensin jatkuva vesisade ja sitten hirmu pakkaset, seuraavaksi tulee varmaankin järjettömästi lunta. Ja kaikki ohjatut jutut tuntuvat olevan talvitauolla, kun meillä päin ei ole mahdollisuutta harjoitella sisätiloissa... Ei vaan näin talvella viittis kastella itteään ihan totaalisesti tai sitten jäädyttää. Taaviahan ei kelit haittaa ollenkaan. Vesisateesta se tuntuu oikein nauttivan ja kovilla pakkasillakin raitapaita jää pihalle pötköttelemään jonkun ihanan kepin tai luun tai muun kanssa mieluummin kuin tulee sisälle...

Ja tulihan sitä oltua viikko lomareissulla ilman Taavia. Thaimaan lämpö oli ihanaa, mutta olin jo kolmen päivän jälkeen valmis palamaan kotiin, kun ikävä oli niin kova =) ja vähän oli huoli siitä, miten vanhempani jaksavat riiviötä. Hyvin oli kuitenkin viikko mennyt ja ei kuulemma ehkä ollut viimeinen kerta, kun Taavin huolivat hoitoon. Naapurin 6 v. sakemannista oli löytynyt hyvä leikkikaveri! Myös mummon 90 v. synttärit keskisuomalaisessa sairaalassa olivat sujuneet Tapsan osalta mallikkaasti. Tuhotkin jäivät yhteen irti revittyyn ovenkarmin listaan ja muutamaan vähän pureskeltuun esineeseen, joten ihan onnistunut viikko Taavillakin!

matkalukemista

Tällä viikolla kävimme taas Pakin kanssa kimppalenkillä ja pojat saivat riekkua keskenään. Ihanaa, että niillä synkkaa niin hyvin <3

Varmasti osittain tekemättömyyden tunteesta olen järjestänyt keväälle sitten vähän tekemistä. Ensinnäkin tämä näyttelyhomma lähtee ihan lapasesta =D. Minä, joka en ymmärrä näyttelyistä mitään, enkä koiraani aikonut niihin viedä, olen nyt ilmoittautunut näyttelyharjoituksiin, joita olisi koko alkutalven sunnuntaisin. No työt pitävät huolen siitä, etten pääse kuin muutaman kerran, mutta kuitenkin. Sitten kalenteriin on ilmestynyt muutama merkintä mätsäreistä, joihin olisi tarkoitus mennä ja kaiken huipuksi ajattelin osallistua toukokuussa KV -näyttelyyn. Että näin, vannomatta paras =)

Tänään ilmoitin itseni ja Taavin myös kuuden kerran junnutottiskurssille, jossa ohjausta saa ihan koirakkokohtaisesti. Tätä odotan todella innolla, vaikka siitäkin jää muutama kerta väliin töiden takia. Sitten on yksittäisiä päivä/viikonloppujuttuja raunioiden, jäljen ja haun merkeissä pitkin kevättä, alkukesällekin tuli jo varattua paimennusviikonloppu. Ja kai ne kaikki ohjatut jälki-, haku ja tottistreenitkin taas pikkuhiljaa alkavat kevään aikana, millään vaan ei jaksaisi odottaa!

Ja onhan sitä jotain pientä tullut tehtyä kotonakin ihan sisätiloissa lämpimässä... Hakua ajatellen ollaan opeteltu haukkumaan, kun jotenkin tuntuu itseni kannalta helpoimmalta ajatukselta, että Tapsa olisi haukkuva koira, (laiska minä). Taavi hokasi käskystä haukkumisen aika hyvin, tosin vielä haukutaan vasta kerran tai kaksi ja ääni on vaimea, mutta idea on oivallettu! Lärppä on välillä niin huvittava, kun haukut jäävät toisinaan lähinnä irvistyksiksi ja ininäksi, mutta hyvä alku tämä mielestä on. Taavi itse tarjoaa mieluusti makuuta haukkuasennoksi, joten ihan huippua sekin! Haukkuharjoitukset on menny niin hyvin perille, että nyt se kyllä tarjoaa haukkumista melkein kaikkeen...

Haukkimesen lisäksi on harjoiteltu vähän keppi-ilmaisua jälkeä ajatellen ja sitten vielä kapulan noutoa. Nouto on editynyt yllättävän hyvin vähällä harjoittelulla, ongelmana tällä hetkellä hitaus, josta en oikeastaan ole vielä ollenkaan huolissani, ja noutokapulan jäystäminen. Taavi pureskelee kapulaa koko ajan sen ollessa sen suussa. Tähän täytyy puuttua jatkossa...