maanantai 5. joulukuuta 2022

Messariviikonloppu

Heti kun ei kirjoita kaikkea muistiin saman tien, niin muisti rupeaa temppuilemaan, mutta eiköhän tämä suurin piirtein näin ole mennyt...

Torstaina lounastottista Tiinan ja Taren kanssa. Sinnille aluksi hyppytekniikkaa ja taidettiin tehdä vähän seuruutakin ja paikkis Taren kanssa. Myös Taavi kävi treenaamassa seuruuta ja pitkää häirittyä paikkaistumista.

Sinnillä on juoksut tuloillaan ja näissä treeneissä oli selvästi nähtävissä semmoinen vähän haahuileva ja ei niin innolla mukana oleva Sinttunen. Se haisteli aika paljon maata ja oli muutenkin jotenkin vähän turhan rauhallinen. Hyppytekniikkaa saatiin kuitenkin tehtyä ihan hyvin ja alla Tiinan ottamia videoita. Tarvis vaan miettiä, että miten noita tekniikkaharjoituksia olisi järkevä jatkaa? Tässä lähellä kun ei ole ketään hyppytekniikkakouluttajaa, jonka oppiin ois helppo ja nopsa mennä. Todennäköisesti me vaan hyvipään silloin tällöin omaksi huviksi, kun niin kauan kuin pk-este pysyy metrisenä, en ole viemässä koiriani sen puolen kokeisiin ja muualla ne eivät hyppytekniikka tarvitse kovin kummoisesti.







Taren kanssa yhtä aikaa treenattiin seuruuta ja merkkien kiertoa ja vähän oli Sinni herkillä Tarenkin touhuihin ja vaikka teki ihan hyvin, niin oli aika paljon keskittynyt siihen, missä Tare on. Paikkis meni muuten hyvin, mutta ihan lopuksi Sinni nousi ja hiippaili mua kohti. Kuvastakin näkee, että tällä kertaa Tare oli jotenkin jännä ja piti vähän nojata sivuun. Ei siis tottelemistreenejä meille juuri ennen juoksuja.


Taavin osuus meni hyvin. Se on nykyisin niin innokas seuraaja, että vähän vähempikin riittäisi, mut parempi näin päin. Ääntä siltä tulee vähän, mutta ei tälläkään kertaa mitenkään pahasti ja edistämistä on jonkin verran, mutta se tulee vain siitä innokkuudesta ja se vanhukselle sallittakoon. Täytyy talven aikana kuitenkin vähän yrittää parantaa tuota paikkaa. Lopuksi vielä häiriköity paikkaistumnen, reilu kolme minuuttia meni hyvin, mitä nyt piti jossain välissä vähän nuolla munia, mut sekin voi olla Sinnin tulevien juoksujen syytä, kun sen takapuoli on ollut jo muutaman päivän kovin kiinnostava... Hyvät treenit siis molemmille!



Illalla oltiin hakuilemassa ja Sinnillä oli teemana hommien jatkuminen kolmannenkin ukon jälkeen. Viisi ukkoa siis metsään ja me lähdettiin Sinnin kanssa etsimään ne. Tarkoituksella alue oli aika pieni, jotta toistoja tulisi nopeassa tahdissa. Kolmannen ukon jälkeen ei ollut havaittavissa minkäänlaista hyytymistä vaan ihan yhtä suurella innolla Sinni haki kaikki viisi ukkoa.

Se, mistä sain taas uutta pään vaivaa, niin Sinni noukkii nyt rullan suuhunsa hajun saadessaan. Juoksee sitten kyllä hyvin maalimiehen luokse asti ja tuo sieltä mulle rullan ja sitten mennään hyvin näyttölle. Että kuinka iso virhe tuo rullan hajusta poimiminen nyt sitten on, jos koira kuitenkin käy sen jälkeen myös maalimiehellä...? Sinni jää nyt todennäköisesti ihan pian juoksutauolle, joten ajattelin tauon jälkeen tehdä samantyyppisen treenin kuin nyt ja jos edelleen poimii rullaa jo pelkästä hajusta, niin sitten on kai palattava hetkeksi taas irtorulliin. 


Lauantai ja sunnuntai kului Sinnin kanssa messarissa. Lauantaina meitä oli muitakin, kaikkiaan neljä lyhytkarvaa oli  näytillä ja miten kiva oli nähdä tuttuja. Itse näyttely olikin sitten melkoinen yllätys, kun kukaan ei oikein saanut mitään. Meille oli sattunut harmittava tuomarimuutos rotua vähän paremmin tuntevasta vähemmän tuntevaan tuomariin, mutta näillehän ei voi mitään. Kaikki nämä koirat ovat kuitenkin selvästi erin arvoisia ja erityisesti superhyperupea Riemu, joka ei voisi olla enempää rotumääritelmän mukainen, sai sekin vain EH:n. Ihana Hilde oli ainut tällä kertaa erin arvoinen, mutta sekään ei saanut mitään muuta. Ihan käsittämätöntä näin hienolla koiraporukalla! Ja hassua tässä on se, että Sinnin edellisessä näyttelyssä oli sama tuomari ja silloin Sinni oli ROP... Mut onneksi nää näyttelyhommat ei ole meille kenellekään kovin vakava harrastus ja tällaisella kohtelulla ei kyllä jatkossakaan muuksi muutu. Harvinaisen rodun kanssa on se haittapuoli, että usein tuomareilla ei ole mitään hajua rodusta, osa ei ole edes nähnyt niitä livenä juuri koskaan.

Lauantaina tuomarina oli Maija Mäkinen ja Sinnin arvostelu kuului näin:

Melkein 2 v, feminiininen narttu, joka saisi olla lyhyempi rungoltaan. Hyvä pää, sivulle höröttävät korvat. Hyvä kaula, hyvä pitkä rintakehä, mutta myös lantiossa pituutta. Hyvä raajaluusto ja käpälät. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä häntä ja karva. Hieman painuneet ranteet. Seistessä takakorkea, liikkeessä hyvä ylälinja. Liikkuu hyvin, sivusta kapeasti mennen tullen. Yksinkertaiset kannukset.

Tuloksena siis EH

Videot ja kuvat Teemu Heikkilä



Riemu, Ilo, Sinni ja Hilde




Sunnuntaina olimme Gunnar Nymannin arvioitavana ainoana lyhytkarvana ja hän oli Sinnistä tätä mieltä: 

23 moths. A little heavy in head. Nose to skall is ok lenght. Good pigmentation. Scissors bite. Ok eye shape. Could have better ears. Strong toplines, ok tailset. Normal angulation. ok bone, would like a tighter foot. Correctly coated, a little sort in coat. Too close coming and going, needs a better tail carriage.

Ja sama käännöspalvelun suomentamana:

23 kk. Hieman raskas pää, kuono verrattuna kalloon on ok mittainen. Hyvä pigmentti. Saksipurenta. Silmien muoto ok. Korvat voisi olla paremmat. Vahva ylälinja, hännän kiinnitys ok. Normaalit kulmaukset. Luusto ok. Toivoisin tiiviimmät jalat. Oikea turkki, hieman pehmeä. Ahtaat edestakaisin liikkeet. Hännän kanto saisi olla parempi. 

Tästä myös EH 


Sivuhuomautuksena haluan mainita, että älkää viekö koirianne tälle Gunnarille arvioitavaksi. En tiedä pelkäsikö hän koiria niin kovasti vai mitä oli syynä hänen erikoiseen käytökseensä. Koirien mielestä se oli erittäin epäilyttävää ja pitkäkarvakehää oli lähes tuskaista seurata ennen omaa vuoroamme. Sinnikin meni kehään aluksi iloisesti tuomaria tervehtien, mutta äkkiä Sinninkin käsitys tästä tyypistä muuttui ja Sinni suhtautui häneen lopuksi vähän epäluuloisesti. 

Toinen mitä jäin miettimään, on nuo kapeat/ahtaat liikkeet, että onko ne mainittu hyvällä vai pahalla, kun rotumääritelmä kuitenkin mainitsee ahtaiden liikkeiden olevat rodulle tyypillisiä...

Mutta arvostelusta viis, olen niin tyytyväinen ja iloinen lauantaina juoksunsa aloittaneen Sinnin käytökseen. Juoksut tekee sen selvästi vähän herkemmäksi ja ei niin reippaaksi kuin normaalisti ja silti se meni tuolla kaaoksessa kuin se olisi ihan normaalia sille. Muutama vähän äkäisempikin koira sattui kohdalle, mutta ne ei Sinniä hetkauttaneet suuntaan eikä toiseen.

Lisäksi pääsimme esittelemään rotua muutamalle siitä kiinnostuneelle molempina päivinä. Ihana, kun ihmiset ottavat rodusta selvää ja haluavat tutustua siihen ennen hankintapäätöstä! Sinni ei ainakaan huonontanut rodun mainetta olemalla iloinen rapsuteltava, näyttäen kuitenkin sitä rodulle tyypillistä varautuneempaakin puolta alun rauhallisuudellaan (mikä varmasti johtui pitkälti juoksuista). Se ei siis suoraan tunkenut kenenkään syliin, mutta kun sai ensin vähän haistelle siitä kiinnostuneita, niin pian jo oli sylissä. Myös lapsiin se osasi suhtautua hienosti. Muutama satunnainen vastaantulijakin tuli kyselemään Sinnin rodusta, kun se on niin hirmu kaunis. Ite en vieläkään osaa pitää Sinniä kauniina, mutta ehkä se sitten on, kun niin usein sitä kuulen sanottavan kauniiksi.

Omaa vuoroa odotellessa ehti hyvin leikki Mytyn kanssa.

Myös Koyn kanssa ois ollut kiva painia enemmänkin

 

Muutenkin oli jotenkin köyhät messut. Myyjiä tuntui olevan tosi vähän, eikä mitään kunnollisia messutarjouksia ollut. Alkukankeutta koronan jälkeen vai missä vika?

keskiviikko 30. marraskuuta 2022

Jälkiä ja taajamaa

Tässä joku taannoinen lautantaina käytiin Sinnin kanssa tutustumassa doboon. Kotona ollaan joskus aina jumppailtu ja Sinnillä on aika vahva halu pyrkiä tassuineen kaiken päälle. Innokkaasti siis jumppaili nytkin. Toiset koirat ei Sinniä häirinneet, mut koutsi oli niin houkuttava että sitä piti käydä moikkaamassa pariin otteeseen.

Tasapainotyynyn ja pienten puolipallojen päällä tehdyt jutut sujui hyvin etujalkojen osalta ja takajalatkin toimi aina toisinaan. Ekaa kertaa Sinni hokas myös ison jumppapallon päälle hallitun menon ja siellä toimimisen.

Itsellekin tuli hiki ja Sinnille myös. Tosi kivaa puuhaa ja tätäkin pitäis tehdä useammin ja säännöllisemmin.






Edellisenä maanantaina kävin molempien kanssa lounastreeneissä hallilla. Sinni teki hyppytekniikkaa ja oli selvästi paljon innokkaampi kuin toissaviikon koulutuksessa. Tehtiin kaikkia versioita harjoituksista, mutta en nostanut vielä rimaa ylös. Tehtiin siis enempi varmuutta siihen, mitä näissä harjoituksissa ollaan tekemässä ja Sinni oli kyllä innokas.

Tehtiin myös luoksetulon eteen tulemisia targetille. En vaan osaa olla tarpeeksi mustavalkoinen ja targettiakin pitäisi varmaan pienentää. Nyt Sinni tulee vähän miten sattuu tuohon eteen. Seurattiin myös häiriönä maassa olleiden namipallojen ohi ja se olikin vaikeaa, mutta rupesi sujumaan kuitenkin hyvin.

Taavi teki paljon seuruuta ja sitäkin namipallot maassa vähän häiritsi alkuun. Se kävi taas niin intokierroksilla että keuli toisinaan oikein huolella. Kokonaisuutena seuruut oli kuitenkin ihan superhyviä ja haukkumista tuli vain muutamassa kohdassa. Tehtiin  myös pitkä paikkaistuminen, joka meni hyvin. Kaukojakin vähän yritettiin, mutta niissä Taavilla oli ihan liikaa intoa ja se pomppi vähän mihin sattuu asentoja vaihdellessaan. Mut mikäpä sen parempi kuin innokas vanha koira, jolla on halua tehdä ihan kamalasti!




Illalla oltiin sitten Taavin kanssa hakutreeneissä. Teemana oli korkealla olevat maalit. Ensimmäinen oli heti autojen vieressä kuusessa. Tässä halusin testata myös sitä, reagoiko Taavi hajuihin heti autolta lähtiessämme ja hyvin reagoi. Taavimaiseen tapaan sen piti vielä tunkea itsensä ihan ison tuuhean kuusen juurelle, hyvä ettei jäänyt valjaistaan kiinni tiheän kuusen oksiin... 

Toinen ukko oli kauempana todella ison siirtolohkareen päällä. Tyhjää etsittiin vartin verran ja sitten Taavi sai kaukaa hajun. Hetken päästä alkoi haukku, joka kuitenkin katkesi muutaman kerran ja siitä vähän ajan päästä maalimies huuteli radioon, että "mitenkä palkkaus?? En uskalla päästää Taavista irti, kun se keikkuu tuossa pudotuksen laidalla...". Tässä vaiheessa mulle iski kiire: Taspu-kulta roikkuu onneksi ison ja vahvan miehen otteessa korkean pudotuksen laidalla! Juoksin äkkiä paikalle matkalla huudellen, että palkkaa vaan koira. Onneksi tilanne ei ollut ihan niin dramaattinen kuin matkalla ehdin ajatella, mutta kyllä maalimies joutui ainakin varmistaakseen tilanteen pitämään valjaista kiinni. Taavi oli kiivennyt siirtolohkareen päälle (miten se oli edes päässyt sinne??) ja mennyt haukkumaan maalimiehen "väärälle" puolelle aivan jyrkän pudotuksen laidalle. Lopulta maalimies nosti Taavin ylitseen kiven vähän loivemmalle puolelle ja sieltä Taavi tuli hyvin alas. En olisi uskonut Taavin kiipeävän ylös vaan uskoin sen jäävän haukkumaan maahan kiven juurelle, kuten aiemmin on vastaavissa paikoissa tehnyt. Nyt vuoristokoira kuitenkin päätti kiivetä ylös asti. Onneksi Taavi on todella ketterä, hallitsee kroppansa hyvin ja on aika järkevä liikkeissään, joten tuskin se olisi pudonnut ilman kiinni pitämistäkään, mutta hyvä kuitenkin oli varmistaa tilanne. Ja oli kiva nähdä, että pimeässä vaikeassa paikassa siitä kiinni pitävä mies on Taavin mielestä kiva juttu.


Viime tiistaina Sinnin kanssa taajamatreeniä naapurikaupungin isossa puistossa. Olen aiemminkin maininnut asiasta, mutta taajama on mulle itelleni jotenkin tosi vaikea. En osaa kulkea siellä järkevästi, väkisin tulee turhaa edestakaista liikettä tai jotain muuta epäjärjestelmällistä toimintaa.

Sinni haisteli kovasti puiston hajuja ja iltalenkillä olleet koirat kiinnostivat kovasti. Hienosti kuitenkin reagoi pensaikossa makaavaan maalimieheen. Koska oltiin liinassa, niin suorapalkalla mentiin.

Toisesta ukosta Sinni sai hajun tosi kaukaa tai ainakin se lähti ihan hirmuisen määrätietoisesti kiskomaan mua kohti alueen toista laitaa. Tämäpä on yksi niistä vaikeista asioista taajamassa; mennäkö koiran perässä "sokeasti" vai pitäisikö kuitenkin kulkea ja tutkia järjestelmällisesti kaikki paikat siitä läheltä, vaikka koira pyrkii vahvasti muualle... hajuja kun on tarjolla ihan toisella tapaa kuin metsässä.

Nyt menin Sinnin perässä ja lopulta se johdatti mut muutaman mutkan kautta maalimiehelle. Hienosti siis Sinni reagoi oikeisiinkin hajuihin kaikkien häiriöhajujen seasta, mutta minä tarvin ihan kamalasti lisää taajamatreeniä.


Työt haittas taas suunnitelmia, parit suunnitellut treenit jäi välistä ja energiakriisin johdosta piti polttopuitakin hakea mökiltä lisää. Mut kun oltiin ripeitä, niin kerettiin heittää pikainen halkoreissu Keski-Suomeen. Vaikka reissu oli pikainen, niin Muru kerkes silti toteuttaa mun toiveet jäljistä. Sinnille noin kuusisataametriä pitkä jälki, jonka päähän Muru meni parin tunnin päästä piiloon. Matkalle hukkui kolme esinettä. Mentiin sokkona, mutta toisin paikoin oli kohmeiseen sammaleeseen painunut jalanjäljet, joista sain varmuutta touhuun.

Sinnin kanssa lähdettiin jäljelle ilman sen kummempia jäljen nostoja, mutta hyvin Sinni taas poimi jäljen ja lähti tosi varmasti ja vauhdilla etenemään. Aina ekalle esineelle asti meni tosi hyvin. Esineeltä vähän huolimaton lähtö, mutta äkkiä Sinni kuitenkin löysi takaisin jäljelle. Kuvassakin näkyy yksi kunnon hukka, jossa Sinni hairahtui riistalle. Se kiihtyy riistasta selvästi. Tässä vaiheessa mulla ei ollut enää mitään hajua missä jälki menee, mutta jotenkin Sinni vaikutti siltä, että se tiesi ja kun sain sen pois riistan jäljeltä, niin meni suoraan takaisin omalle jäljelle. Lopun piikki jäljessä on joku gps-virhe, mentiin suoraan loppuun asti. Sinni katseli vähän ennen loppua ylös rinteeseen ja oli vähän jännittyneen oloinen, mutta sitten se meni häntä heiluen Murun luo. En tiedä johtuiko siitä, että maalissa oli Muru vai jostain muusta. Vieraille maaleille on jäljen päässä mennyt innokkaasti, kun taas esimerkiksi rullailmaisutreenit ei ole Murun kanssa onnistuneet ollenkaan, kun Sinni ei vaan jotenkin tajua ollenkaan, että Murunkin voisi ilmaista...





Taavi teki peko-tottista ja oli oikein hyvä.

Seurattiin niin, että korvat lepatti!





Seuraavanan päivänä käytiin Taavin kanssa ajamassa reilun vuorokauden vanha parin kilometrin Murun tekemä jälki. Pari astetta oli pakkasta ja aika tuuletonta. Lunta satoi hitunen jäljen teon jälkeen. Nosto tehtiin niin, että minä kuljin tiellä ja Taavi metsässä vapaana. Nostomatka oli reilu parisataa metriä ja nosto oli kyllä hieno ja varma.

Taavi jäljesti varmasti aina siihen asti, kunnes tultiin hirvenjälkien täyttämälle alueelle. Siellä mentiin sitten harhaan ihan kunnolla, mutta hetken päästä huomasin meidän olevan hirven jäljellä ja saatiin laajan lenkin avulla nostettua meidän oma jälki uudestaan. Taavi on ollut pääsääntöisesti niin varma jäljestäjä, että ihan hirveästi ei olla päästy treenaamaan näitä hukan jälkeisiä jäljen uudelleen nostoja. Nyt siinä kuitenkin onnistuttiin. Myös jäljen loppuosa oli hirvenjälkien täyttämällä alueella, mut nyt osasin olla tarkempi ja ajettiin siellä lyhyemmällä liinalla hitaammin ja saatiin jälki vietyä loppuun asti. Ei ollut missään nimessä helppo jälki juuri noiden hirvenjälkien vuoksi. Puhtaammat alueet meni tosi varmasti. Kolme/kolme esinettä löytyi myös. 



Kylmilläkin keleillä koiran juottaminen on tärkeää pitkillä jäljillä


Osasin!

Kuvassa jälki sinisellä ja meidän kulkema reitti vihreällä. Jäljen sain itselleni vasta maaliin päästyämme, joten sokkona mentiin tuokin jälki.



Tiistai-illaksi ehdittiin nippa nappa Sinnin kanssa taajamaetsintätreeniin naapurikylille. Sinnille oli kolme maalimiestä, tuulta oli hyvin. Suorapalkalla mentiin liinassa.

Kuvassa punaisella maalit, keltaisella meidän suunnilleen kulkema reitti ja sinisellä tuulen suunta. Tuossa keskellä aluetta oli Sinniltä tosi vahvaa reagointia, vaikkei siellä ollut maalia. Vaikea sanoa, tuliko jonkun lenkkeilijän haju siihen jotenkin tosi voimakkaana ja pakkautui pensaikkoon vai mikä siinä haisi, mutta hetki pyörittiin eikä löydetty mitään. Kaksi ekaa maalia oli löytynyt tätä ennen hyvin. Kolmas löytyi myös kohtuullisen hyvin pienessä montussa olevan muuntamokopin takaa. Tämä oli selvästi vaikein Sinnille. Vahvasti myös näkyi juoksujen lähestyminen, kun piti haistella kaikkea muuta kamalasti ja merkkailla.


On siellä pusikossa joku





perjantai 18. marraskuuta 2022

Tokottelua ja pimeyttä

Viime viikon keskiviikkotokossa aloitettiin treenit kahden minuutin paikkiksella. Sinni vähän ennakoi maahan menoa ja sitten lopuksi istumaan nousua, mutta varsinainen paikallaolo meni kyllä hyvin. Vähän se vilkuili välillä sivuilleen ja häntä huisputti hirveesti piilosta tulijoiden palatessa näkyviin, mutta hienosti pysyi paikallaan.

Tehtiin luoksetuloja niin, että mulla oli tassutargetti jalkojen edessä. Saatiin hyviä onnistumisia, mutta Sinnin lähelle tulo näissä mun edessä oloissa vaatii kyllä varmasti vielä paljon toistoja. Mut tää targetti on varmasti hyvä apu siihen. Seuruut pääsääntöisesti hyviä, nyt ei edes tötsärypäs imaissut Sinniä, vaikka houkutus oli kyllä suuri. Muutama hyppy liikkuroituna ja kaukojen tekniikkajumppaa, jossa pientä edistymistä. Huisin hauskaa oli taas!


Torstaina kimppalenkki meidän koirien ja Ainon kanssa lämpimässä, mutta niin pimeässä marraskuussa. Kuvia ei nyt ole, mutta vauhtia riitti kolmikolla!


Perjantaina oli pelastuskoiratreeniryhmän pikkujoulutreenit. Huikeen hienoja koirakoita, seitsemän koirakkoa suihki pienessä hallissa ees taas ja kaikilla oli kivaa. Pari lapsivierasta sai Sinniltä isoa rakkautta. Kaikin puolin mahtavat treenit. Samalla käytiin läpi mennyttä vuotta ja suunniteltiin vähän tulevaa. Hienosti oli moni päässyt tavoitteisiin tai ainakin hyvin lähelle niitä ja ensi vuodelle asetettiin taas uusia päämääriä.






Sunnuntaina käytiin Sinnin kanssa hyppytekniikkakoulutuksessa, kouluttajana Marika Turkia.

Sinni teki kaikki tehtävät hyvin, mutta aika rauhallinen se oli. Saisi olla vähän enemmän rönttiä, vaikka 55 cm estekin meni tosi hienosti. Tarvitsee varmasti vähän vain varmuutta siihen, mitä siltä halutaan, kun kouluttajan mukaan vaikutti kovin kympin tytöltä ja varoi epäonnistumisia.


Illalla hallivuorolla tehtiin pientä rallyradan pätkää. Sinnillä on kamala vimma kiertää kaikkea ja useampaan kertaan se kiersi myös tehtäväkylttejä. Noin niin kuin muuten meni ihan hyvin siihen nähden, ettei olla rallya tehty Sintun kanssa ollenkaan. Ja sit pitäis joskus harjoitella hihnassa tekemistä... Mut kivaa vaihtelua ja varmaan pitäis oikeesti ruveta vähän treenaamaan noita alon liikkeitä.

Tehtiin myös seuruujuttuja ja luoksetuloa sekä kimppapaikkis. Paikkiksessa Sinniä vähän tais jännittää, mut pysyi kyllä rauhallisesti paikallaan vaikka vähän haisteli ja kuikuili välillä.




Maanantaina pimeitä hakujuttuja. Taavi teki peko-t hallintaa ja yllättävän hyvin onnistui löytämään eteenmenojen namipallot pimeässäkin, meni varmaan nenällä. Paikkis tehtiin istuen ja se meni hyvin. Seuruut keuli.

Sinnille neljä maalimiestä, koska kolmen jälkeen se on valmis lopettamaan hommat. Kiintorullalla mentiin ja aluksi se on niin innoissaan, että juoksentelee rulla suussaan. Juoksi siis nytkin kuin viitapiru ja kävi välillä aika kaukanakin. Tuli sieltä kaukaa sitten mun luokse rulla suussa ja oli ihan sen oloinen, että lähdetään näytölle. En ollut saanut maalimieheltä kuittausta rullan hausta, mutta ajatelin kuitenkin lähteä katsomaan mihin Sinni mut vie. Koska jos on virheilmaisu, niin joidenkin mukaan niihin voi auttaa se, kun näytöltä ei sitten löydykään ketään tai että koira ei ylipäätään osaa lähteä näytölle, kun ei ole mitään näytettävää. Sinni kuitenkin lähti hyvin määrätietoisesti vetämään mua kohti alueen tosta laitaa ja kyllä siellä maalimies oli. Maalimies kertoi sitten, että Sinni oli vain juossut ihan hurjaa vauhtia sen ohi, eikä hän ollut ajatellut tulleensa löydetyksi =). Hyvä näin ja jatkossakin täytyy luottaa Sinniin ja jos tulee virheilmaisuja, niin korjaillaan niitä sitten.

Toinen ukko löytyi myös aika kaukaa ja sieltä hyvä ilmaisu ja näyttö. Sinniltä on nyt vaadittu istumista maalimiehen viereen ennen palkan saantia ja se sujuu jo kohtalaisen hyvin.

Kolmas maali löytyi hyvin ja näyttö oli hyvä, mutta sen jälkeen Sinni oli ihan sitä mieltä että hommat loppui nyt tähän. Mutta kun jatkettiin kuitenkin partiointia, niin alun jaloissa pyörimisen jälkeen se vähän piristyi ja sitten kun sai hajun neljännestä maalista, niin ei ollut epäilystäkään etteikö menisi. Neljäskin ukko löytyi siis hyvin ja näyttö oli hyvä. 

Täytyy nyt tehdä muutamat seuraavat treenit pienellä alueella ja usealla ukolla tai sitten pistottamalla monelle ukolle vaikka avuilla. Täytyy saada rikottua kaava, vaikka en omasta mielestäni ole opettanut Sinniä laskemaan kolmeen.


Treenien jälkeen käytiin vielä vähän kävelemässä Wimman kanssa. Wimma oli meille uusi lenkkituttavuus, aussinarttu. Alun vähän jäykän toisiinsa tutustumisen jälkeen lenkki sujui oikein hyvin. Teki taas kaikille varmasti hyvää! Kuvia ei ole, kun oli pimeää kuin mörön pyllyssä.


Keskiviikkona lounastunnilla Sinnin uimareissu uittajalla höystettynä. Sinttura on ilman Taavia niin kovin varovainen ja harkitsevainen, että tarvitsee pienen tuuppauksen rampilta uimaan. Namin perässä menee melkein uimaan ilman apua, mutta se viimeinen silaus puuttuu. En tiedä johtuuko siitä, että rampin musta liukuestematto loppuu juuri siihen kohtaan, missä pitäisi ottaa vielä yksi askel uidakseen vai onko käkäily vaan muuta. Joka tapauksessa pienellä avulla Sinni pääsee uimaan ja sitten se uikin rauhallisesti ja tyynesti uittajan mukana pitkin poikin allasta.




Illalla käytiin ensin ennen omia tokotreenejä vierailemassa toisen treeniporukan paikkiksissa. Vieraat koirat ja vähän vieraampi ihminen liikkuroimassa, niin Sinni jäi ihan kiinni siihen. Meni maahan vasta kolmannella käskyllä ja ylösnoustessakin oli haasteita. Mutta varsinainen paikkis meni hyvin. Vieruskaveri nousi ylös ja sitä käytiin korjaamassa ja Sinni kesti tän kaiken hyvin paikallaan,vaikka kuikuili kyllä kovasti ja korvat kävi kuin ropelit.



Omissa treeneissä tehtiin sitten liikkuroitua maahan menoa perusasennosta ja aluksi se oli tosi vaikea, mutta kun saatiin homma paremmin sujumaan, niin onnistumisia tuli paljon. Tehtiin myös merkkiryppään kiertoa ja kun treenikaverin noutokapula oli jäänyt halliin lähelle meidän lähetyslinjaa, niin sehän oli ihan mahdoton paikka. Sinni tykkää noutaa ja kapula vei voiton tötsistä monta kertaa. Näki oikein kun pienessä päässä aivosolut sauhusi ja lopulta Sinni pystyi kiertämään tötsät kapulasta huolimatta, vaikka oli kyllä aika vaikeaa.

Jääviä tehtiin myös ja niissä sitten taas maahan meno on kovin vahva ja mun tarvii miettiä mun käskysanoja, jos niillä saisin hommasta Sinnille jotenkin helpomman. Ja seisomista pitäisi myös harjoitella eikä vaan noita helpompia istumisia ja maahan menoja. 

Taavikin pääsi tällä kertaa tokoilemaan ja kierto sekä ruutu onnistuivat hyvin, seuruussa se keuli vähän. Luoksetulo ja pysäytykset seisomaan ja maahan ihan mahtavat ja jäävät myös superit. Hitto se on kyllä taitava, harmi kun se haluaa kokeissa äännellä sen verran, ettei niihin viitti mennä. 


Perjantaina oli taas Taavin fyssari. Meillä on kyllä paras fyssari-Suvi, joka haki meidät ja vei kotiin auton hajotessa mennessä matkan varrelle.

Jumia oli vasemman lavan seutuvilla ja lanteissa ja liikaa liikkuva lumpio liikkui edelleen, mut saatiin silti lupa mennä taas uimaan. Nyt sit pohdin, että vienkö polven ultrattavaksi tai jotai, vaikka mitään oireita ei ole...


keskiviikko 9. marraskuuta 2022

Kulmatreenejä ja muuta pientä

Edellisen viikon perjantaina Sinttu kävi uimassa uittajan kanssa. Muuten Sinni on oikein innokas uimari, mutta rampilla se kohta, kun pitäisi ottaa viimeinen askel ennen kuin jalat irtoaa rampista, on vaikea Sinnin ollessa yksin uimassa. Taavin kanssa yhdessä uidessa Sinni menee reippaasti veteen. Uittajan pienellä avustuksella aina altaaseen ja sitten kyllä uitiin reippaasti eestaas allasta moneen kertaan.






Maanantaina Sinnille marjastajan kulmat -treeni. Tein viisi kulmaa ja neljä ekaa meni tosi hienosti ja viides sitten vähän harhaillen. Siihen saattoi kyllä vaikuttaa läheisen talon pihalta kuuluneet koirien äänet hieman. Kokonaisuutena hyvä treeni ja tykkäsin tosi paljon Sinnin motivaatiosta jälkeen.

Tässä kuvassa vähän avattu tuon treenin ideaa. Koiran ei ole tarkoitus jäljestää sykeröä tarkasti vaan selvittää mihin jälki jatkuu ja ohjaajalla on tässä mahdollisuus oppia lukemaan koiraansa taas himpun verran paremmin. Sinniltä tämä sujui hyvin.


Tässä video yhdestä sykerökulmasta, meni aika kivasti!




Illalla ennen hakutreenejä Taaville vähän tottista. Olen ajatellut vaihtaa paikkisasennon maassa olosta istumiseen, joten sitä nyt sit treenataan jatkossa. Varsinaisissa hakutreeneissä Taaville 3,5 hehtaarilla kaksi maalia. Keli on ilmeisen hankala, kun kaikille koirille se teetti töitä. Tuulta ei ollut oikeastaan ollenkaan (Ilmatieteenlaitoksen mukaan 1 m/s) ja lämpötila laski pakkaselle, joten se varmasti painoi hajuja alas kosteaan maahan.

Taavi löysi ensimmäisen maalin nopeasti, mutta toinen teetti töitä. Toisenkin se paikallisti alueelta aika nopeasti, mutta pienessä tiheikössä olleen maalimiehen tarkan paikan paikallistamiseksi Taavi saikin tehdä ihan oikeasti töitä. Hyvä niin, ettei aina ole niin helppoa sille. Molemmilta pitkät ilmaisut. Vähän se meinaa ennakoida mun sivulle tuloa, joten siihen on nyt seuraavissa treeneissä kiinnitettävä huomiota. Mahtava pimeän treeni Tapsulille.


Keskiviikkona tokotreeneissä sai nauraa ihan kippurassa Sinnin touhuilla. Aloitettiin paikkiksella, kaksi minuuttia ja ekan minuutin jälkeen tuli vieruskaverin ohjaaja näkyviin piilosta. Sinni makasi nätisti paikallaan, mutta siinä vaiheessa kun ohjaaja ilmestyi piilosta näkyviin, alkoi Sinnin häntä vatkata niin kovasti, että ajattelin sen kohta nousevan lentoon. Mutta niin vain pysyi paikallaan koko kaksi minuuttia ihanasta ihmishoukutuksesta huolimatta.


Tällä kertaa tehtiin pieni läpileikkaus alo-luokan liikkeisiin liikkuroituna. Seuruu meni hyvin siihen asti, kunnes ohitimme kartiorykelmän, joka imaisi Sinnin syövereihinsä kieppumaan. Sinttu oli kuin karusellissa kiertäessään kartioita yhä uudestaan. Se meni hienosti koko rykelmän ympäri tai puikkelehti jostain välistä ja kun tämä hurja kieppuminen ei tuottanut mitään tulosta, niin se rupesi tarjoamaan takajalkatargettia kartioille. Ei voitu liikkurin kanssa kuin nauraa kippurassa sen touhuille! Ihanaa yritteliäisyyttä ja tarjoamista. 

Kovasti oli vaikea saada seuruu onnistumaan ilman kartiorykelmään joutumista, mutta lopulta onnistuttiin siinäkin. Jatkettiin seuruuta ja hitaassa kävelyssä Sinni yrittää istua ja istuukin tosi helposti. Mut eipä me olla hidasta ja juoksua kovin montaa kertaa edes tehty. 

Hyppy ja luoksetulo hyvät, vähän saisi eteen tullessaan tulla lähemmäksi, mutta tän vois yrittää korjata varmaan targetilla. Kaukot vielä ihan hakusessa, maasta istumaan nousu on hyvä, mutta siitä takaisin maahan ei vielä onnistu kaukomaisesti. Kapulan pito meni hyvin liikkurin lähellä olosta huolimatta, mutta siinäkin Sinni pyrkii ottamaan etäisyyttä.

Melkein jo vois mennä kokeeseen kokeilemaan Sinnin kanssa, mut sit ei vielä kuitenkaan. Pitäis tehdä palkattomia treenejä ja sit pitäis kehittää liikkeiden väli toimivaksi, kun niissä Sinni sinkoilee rakastamaan ihmisiä ja kaiken maailman tötsähäiriöitä pitäis kanssa treennata tosi paljon. Ja sit sirun luvut ja juoksutarkastukset ja muut...


Torstaina molemmille jälkeä. Sinnille vieraan tekemä ja Taaville hyppykulmia.

Taavin viisi kulmaa sisältävä jälki meni hyvin. Joutui juuri sopivasti tekemään töitä kulmissa, eikä voinut ihan mennä kuin yleensä aika soitellen sotaan meiningillä. Mä vaan aina ja enemmän nautin sen kanssa jäljestämisestä. Se on niin varma ja mä olen niin varma sen kanssa.

Sinnille vajaa 500 metriä pitkä noin tunnin vanha vieraan tekemä jälki, jossa muutama kulma ja kolme esinettä. Maalimies jäljen päässä. Mentiin sokkona.

Otettiin pieni nosto, Sinni meni ensin jäljestä yli, mutta palatessa poumi sen hyvin. Ekalle esineelle asti luin sitä hyvin ja oltiin hyvin jäljellä. Esineen jäljeen ehkä vähän hätiköity lähtö ja loppujäljestä en sitten enää ollutkaan niin varma. Sinni eteni aika korkealla nenällä ja kun kyse oli vieraan tekemästä jäljestä, niin Sinni oli vaan niin innoissaan, että häntä vispasi välillä kamalasti ja korkea nenä varmaan osittain johtui siitä, että se yritti ilmavainulla saada hajun. Löydettiin esineistä kaksi ja lopulta kun verrattiin jälkiä, niin aika hyvin oltiin kuitenkin menty koko jälki. Esine jäi varmastikin tuon korkeanenäisyyden vuoksi, vieraan jälki kun on Sinnillä ihan erilaista menoa kuin mun omatekemä. Tarvitaan siis lisää vieraan tekemiä jälkiä.

Kuvassa sinisellä jälki ja vihreällä meidän kulkema reitti.





keskiviikko 26. lokakuuta 2022

Syysretki ja jälkipainotteista puuhastelua

Sunnuntaina aamupäivällä Sinnin kanssa raunioilla. Ennen varsinaista treeniä vähän ammuskeltiin. 6 mm startti ei aiheuttanut mitään reaktiota, 9 mm ekalla kerralla leikin loppumisen ja äänen suuntaan katsomisen, mutta saman tien jatkui naminjahtausleikki ja muutamalla seuraavalla laukauksella jokaisella aina pienemmät reaktiot. Ammuttiin aika kaukaa.

Raunioilla oli kolme maalimiestä sellaisissa piiloissa, joihin Sinni pääsi, mut joutui menevään sisään aina johonkin ahtaaseen paikkaan. Suorapalkalla mentiin.

Sinni liikkui kivan järkevästi, ei alusta-arkuuksia eikä ihan kamalasti turhaa kaahotusta. Sinni joutui kaikille ukoille tekemään töitä ja teki kyllä hyvin. Mahtava puuhamaapäivä Sintturalle!




Illalla hallilla molempien kanssa. Sinni treenas malin ja vauhdikkaan lapsen kanssa samaan aikaan ja oli kyllä aika hyvä. Tehtiin lähinnä seuruuta. Henkilöryhmä oli taas vähän vaikea.

Taavi teki vähän seuruuta ja vähän rallyjuttuja. Se oli taas aika äänekkäällä päällä...


Käytiin muutaman päivän syysreissulla Hailuodossa ja Kalajoella. Huikeet ulkoilumaastot molemmissa paikoissa! Kotimatkalla poikettiin katsomaan Kostia. Ne on Sinnin kanssa ihan superhyvä pari, viihtyivät pihalla leikkimässä keskenään vaikka kuinka kauna ja molemmat ovat samalla tavalla aika fyysisiä leikkijöitä, niin meno oli tasaväkistä. Ehkä joskus uskalletaan jollain puolueettomalla maaperällä kokeilla kimppalenkkiä myös niin, että Taavi on mukana... tai sitten ei.


Oulun kauppatorin laidassa Aitta-kahvila oli koiraystävällinen paikka. Jos tää ois tiedetty, ois Hinttu lähteny mukaan.





Sinnin opduktioharjoitukset




Lauantaina aamusta Sinnille lyhyt merkattu jälki kolmella esineellä. Jälki oli vanhenemassa aamulenkin ajan ja koska Sinni reagoi siihen tai johonkin voimakkaasti ohi kulkiessamme, niin päätin ottaa pitkästä aikaa noston mukaan. Jälki oli noin tunnin vanha ja tuulta oli kovasti, nosto vastatuuleen ja Sinni nosti jäljen tosi hyvin. Jäljellä oli pieniä häiriöitä, kuten jonkin eläimen kynintäpaikka ja kakalla merkattu jäniksen jalka... Nämä saivat Sinniltä vähän huomiota, mutta molemmilta se jatkoi matkaa hyvin omalle jäljelle. Kokonaisuutena jälki oli hyvä. Kulmissa pientä hakemista lenkin kautta. Kaikki esineet nousi. Ilmaisu Sinnillä esineille on hyvin rauhallinen. Se jää vaan esineelle paikoilleen ja saattaa sen joskus nostaa suuhunsa, jos mulla kestää liian kauan palkkaamisessa.







Maanantaina Sinnille kaksi tuntia vanha kuusisataa metriä pitkä kuusi kulmaa ja viisi esinettä sisältävä testijälki, jossa vähän kaikkea mahdollista ja sit vielä lisäylläribonus. Nostomatka vähän vajaa viisikymmentä metriä. Omatalloma jälki, mutta en merkannut sitä. Lisäksi vielä riistarikas maasto.

Nosto meni tosi hyvin. Pieni tarkistus takajäljelle ja siitä oikeaan suuntaan varmasti ensimmäiset vajaa sata metriä. Sitten tuli ilmeisesti riistan jälkiä ja eka kulma pitkäksi ja sen jälkeen meinas riista viedä kokonaan. Eka esine jäi nousematta, vaikka Sinni kulki melkein suoraan sen yli. Taisi olla jokin muu haju silloin vahvempana nenässä. Vähän ennen toista kulmaa Sinni sai taas jäljestä kiinni ja jäljestikin tosi hyvin aina neljännelle kulmalle, josta ihan jäljen vierestä lähti jänis. Tämä sai tietenkin aikaan jonkinlaista sinkoilua, mutta olin yllättynyt, ettei kuitenkaan mitään ihan totaalista sekoamista. Hetki hengähdettiin ja seisoin itse vain ihan rauhallisena paikallaan ja lopulta Sinni valitsi itse jatkaa meidän jälkeä. Loppu mentiin enemmän tai vähemmän jäljellä.

Ihan sika vaikeaa on nyt tuo jäljestäminen. Tarvisin selkeesti jotain uutta ideaa tai jotain, kun tuntuu ettei homma etene ollenkaan. Miten ihmeessä opin koskaan lukemaan Sinniä ja miten ihmeessä saan jäljestä sille niin mielenkiintoisen ja kivan, ettei se hairahdu aina riistan jäljille!? 


Puin jälkiahdistusta yhden kaverin kanssa ja päädyin siihen, että teen nyt hetken aikaa vaan pieniä tekniikkatreenejä ja aloitin ne heti tiistaina. Tiistaina aamusta tein kuvan mukaisen harjoituksen, jossa oli lyhyt pätkä jälkeä ja sitten kulmassa niin pitkä hyppy kuin vain haaroistani sain irti eli ei siis kovin pitkä... ja sitten pienen matkan päässä namipurkki.


Vaikka harjoitusta tehdessä välimatkat tuntuivat sopivan pitkiltä, niin sitten ne kuitenkin oli liian lyhyet ja jouduin pitämään Sinnin tosi lyhyellä liinalla ja siten pidätin sitä liikaa. Tästä huolimatta oli ihan hyvä treeni ja Sinni haki heti aktiivisesti jäljen hukkuessa sen jatkumista. 

Jäi kuitenkin lyhyet välit häiritsemään sen verran, että tein iltapäivällä samalla ajatuksella toisen harjoituksen pidemmillä väleillä. Nyt pystyin pitämään Sinniä melko pitkässä liinassa ja homma sujui selkeästi paremmin, kun Sinni sai lähes täysin vapaasti itse päättää kulkunsa ja hyvin haki yhtä lukuun ottamatta kaikki kulmat katkoksen jälkeen. Tuossa yhdessä kulmassa sitä olisi lähtenyt joku muu haju viemään. Veikkaan riistaa.



Oli hyvä pikkutreeni ja jotenkin tykkäisin oppia treenaamaan enemmän näitä pieni täsmätreenejä kuin aina vaan tehdä normeja jälkijälkiä.


Tiistaina illalla vielä Sinnille hakutreenit pimeässä. Tuulta oli hyvin, kaikki neljä maalimiestä olivat sille entuudestaan vieraita. Tämä kerta mentiin irtorullilla, kun halusin varmistaa Sinnin käyneen tarpeeksi lähellä maalimiestä. Alue oli pari hehtaaria ja aikaa meillä meni 16 minuuttia kaikkien nostoon. 

Hirmuisen hyvin Sinni haki kaikilta rullan ja vei mut hyvin näytölle. Rupeaa pikku hiljaa jo onnistumaan näytölle menon jälkeen kohtuullisen rauhallinen maalimiehen kohtaaminenkin. Ja vitsit, että oli vaikea pimeässä sateen liukastamassa metsässä yrittää pysyä liinassa mukana Sinnin menossa.