Pitkästä aikaa koirakavereita

Viime viikolla oli ihan kamala työviikko, mutta kerkesin käyttää koirat torstaina kuitenkin uimassa. Taavin pesu ja altaalle meno kuulosti ihan kuin ois sikaa tapettu. On ihan parasta hommaa Taavin mielestä ja malttia ei ole kyllä yhtään. Ihan vähän kokeiltiin rauhoittumista ennen allashuoneen oven avaamista, mut melko toivotonta oli, istui hiljaa ehkä sekunnin.

Sinnille laitoin tällä kertaa liivit ja niihin liinan kiinni, jotta sain estettyä sen hullun riekkumisen. Viimeksi en uittanut sitä koko puolituntista, vaan tauotin uintia enemmän kuin Taavilla ja väliajat Sinni riekkui ihan holtittomasti juosten ja loikkien ajoittain jo vaarallisen näköisestikin altaan korotetuilla reunoilla Taavin uidessa. Nyt siis liinalla estin tuon riekkumisen ja uinti onnistui Sinniltä huomattavasti paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Liivit päällä myös uskalsin uittaa sitä viime kertaa enemmän, mutta Sinni ui silti vielä vähemmän kuin Taavi, jonka mielestä tuo puoli tuntia on ihan liian lyhyt aika.

Tällä viikolla käytiin maanantaina Ainon kanssa lenkillä. Tytöt juoksivat kuin hullut, Tapsu on jo selkeästi rauhallisempi lenkkikaveri.

Ullalla oli supeehyvät namit

Ota näistä nyt kuva...

Tiistaina Tapsan kanssa hakutreeneissä. Kolmen hehtarin alue, kolme maalia, keskimmäiseltä ei palkaa. Itätuulta oli pari metriä sekunnissa ja metsässä tuntui, ettei ilma liiku mihinkään. 

Kokeilin etsintätaktiikkaa, jossa kierrän alueen reunoja pitkin. Taavi teki ihan mahtavan hyvin töitä ja eka maalimies löytyi sadan metrin päästä maanalaisesta punkkerista. Haukku kuului maan uumenista tosi vaisusti noin kauas.

Toisen ukon Taavi nosti 120 metrin päästä. Maali oli ison kiven päällä ja Taavin ilmaisu katkesi muutaman kerran sen hakiessa parempaa paikkaa ilmaisulle, mutta kun se oli todennut ettei sellaista löydy, niin paukutti sitten loppuajan hyvin.

Kolmas haetutti itseään vähän kauemmin, mutta lopulta sekin löytyi. Ilmaisu oli loistava. Aikaa meni 25 minuuttia ja pimeä ehti tulla tässä välissä. Syksy on siis jo pitkällä. Maalimiehiltä palattiin ns. hallinnassa siihen, mistä olin lähtenyt löydön tultua ja Taavi meni nämä osuudet tosi nätisti, mut hitto niihin menee aikaa!

Siellä se pimeässä puskassa haukkuu.

Keskiviikkona aamusta Sinnille 280 metrinen parituntinen jälki. Kolme esinettä, muutama kulma. Lämpötila 11 °C ja tuulta 4 m/s, kosteus 71 %.

Ei otettu varsinaista nostoa, mutta uudet hienot Seiffit koiravarusteet -valjaat päälle saatuaan Sinnillä oli heti selvää, että jälkeä ollaan menossa ajamaan ja vähän kuin vahingissa sen nosti ojan pohjalta.

Jälki oli merkattu ja Sinni ajoi sen kohtalaisen hyvin. Kaikki esineet nosti hyvin ja kulmatkin meni melko hyvin. Kahdessa kohtaa epäilen riistan hajun aiheuttaneen pienen hairahduksen jäljeltä, mutta kun en päästänyt jatkamaan väärille reiteille, niin oma jälki jatkui hyvin.

Iltapäivällä Taavin kanssa vähän tottista. Seuruu taas mitä sattuu, paikkis hyvä ja eteenmenot ihan superit...

Illalla Sinnin tokotreenit aloitettiin paikkamakuulla. Muuten hyvä, mutta palatessa ennakoi ylös nousemista.

Seuruu ja liikkeestä maahan meno oli illan aiheet. Seuruu on parantunut, vaikka tuona iltana joku haju kentällä meinasikin viedä välillä mennessään. Pitäis ottaa video, että näkisin onko seuruun paikka vähän liian takana vai tuntuuko se vain siltä.

Liikkeestä maahan menosta ei aluksi meinannut tulla mitään. Ihan kuin Sinni ei ois koskaan kuullutkaan maahan käskyä. Mut tarpeeksi kun hinkkasi, niin rupes onnistumaan. Ei vielä olla kuitenkaan yhdistetty tätä seuruuseen.

Tehtiin myös pari luoksetuloa, joissa Sinnillä on haasteena saada peppu irti maasta. Se vain istuisi paikallaan hamaan tappiin asti, vaikka kuin huutelen sitä tulemaan...

Loppuun vielä toinen paikkis. Sinni jäi hirveän vinoon.

Torstaina vietettiin Taavin kanssa sateinen päivä missäs muualla kuin metsässä. Ensin hallintaa, joka meni aikas hienosti. Vain seuruun kanssa ongelmia ja siinäkin nyt enempi keulimista kuin laamailua...

Ja sitten meillä oli vieraan tekemä jälki. Nosto meni hyvin, samoin kuin koko jälki. Taavin vauhti oli ihan hirmuinen ja liukkaassa märässä metsässä meinas olla vaikeuksia pysyä sen perässä. Mut selvisin.  

Treenin jälkeen Tapsu pääsi vielä pienelle kävelylle uuden tuttavuuden, Dellan kanssa.

Perjantaina aamusta molempien fyssari. Taavi oli aika jumissa, kuten epäilinkin. Sinni on niin raju leikeissään, että Taavi saa aina vähän osumaa päin juoksevasta ja jaloissa roikkuvasta Sinnistä, joten ei mikään ihme, että kroppa jumittaa.

Selkä, lantio ja reidet kaikki vähän juntturissa, muttei mitään vakavampaa ja ne saatiin hyvin auki. Vasen polvi taasen aiheutti hieman mietintää lumpion liikkeen ollessa aiempaa isompi ja tämän jalan reisikin oli oikeesti kipeän oloinen. Vähän laserhoitoa tälle jalalle ja uintikielto toistaiseksi. Muuten ei tarvi liikkumista tai muita tulevia suunnitelmia rajoittaa ellei rupea jotenkin oireilemaan jalkaa. Katotaan tilanne uudestaan parin viikon päästä.

Valmiina!

Taavi nauttii!

Sinni oli tällä kertaa melkoinen venkula ja rentoutui täysin vasta ihan lopuksi. Meinas pariin otteeseen jopa syödä fyssarin korvikset rakkaudenpuuskissaan. Onneksi siitä ei löytynyt mitään isompaa, pientä jumia rangassa vain. Ja Sinnin lihaksista on hävinny kaikki pentulöysyys ja tilalla on napakka ja vahva lihaksisto! (Myös eläinlääkäri mainitsi taannoisten verikokeiden yhteydessä Sinnin timmistä kunnosta 👍) Liikkuvuus molemmilla koirilla on huippuluokkaa.

Nenähommia ja hallintaa

Viime lauantaina käytiin pitkästä aikaa raunioilla Taavin kanssa. Kolme maalimiestä ja vallan iloista, vauhdikasta ja määrätietoista menoa oli taas herralla. 

Tiistaina Sinnille pari tuntia vanha jälki, jolla oli pituutta kolmesataa metriä ja jäljellä oli kaksi esinettä. Jälki oli merkattu. Ei otettu varsinaista nostoa, mutta Sinni kyllä reagoi jälkeen jo tieltä ja lähti hyvin jäljestämään. Koko jälki meni tosi hyvin Sinnin tasoon nähden aina melko lopussa olleelle polulle asti. Polku meinasi ensin viedä mennessään ja sen jälkeen jäljen löytyminen uudestaan olikin aika hankalaa. Onneksi Sinni sen kuitenkin nosti ennen loppuesinettä ja saatiin hyvä lopetus jäljelle. 

Ihan pieniä pilkahduksia siitä, että joissain kohdissa osasin lukea Sinniä vähäsen. Se jäljestää kohtuullisen tarkasti, mutta aika ajoin se hieman hairahtuu jäljestä sivuun, mutta korjaa nopeasti takaisin. Näitä korjauksia olen nyt bongannut jäljestäessämme useamman kerran.

Keskiviikkona käytiin Taavin kanssa vähän tottistelemassa Masan valvovan silmän alla. Olin tilannut häiriöhajuja ja niitä totisesti sain. Seuruu oli Taaville jotenkin tosi vaikea tällä kertaa ja paikkiksesta se nousi heti, mutta se meni mun piikkiin, kun tarkoittamattani vapautin sen. Uusi yritys meni sitten meidän molempien osalta hyvin. Eteenmenoissa Taavi oli jotenkin vähän ulalla ja ekassa jouduin antamaan useampia käskyjä. Toinen lähetys meni sitten varsin mallikkaasti.

Lopuksi tehtiin seuruuta sitten vielä kentällä ja siellähän Taavi oli ihan superhyvä. Kyllä tuo metsätiellä tai polulla seuraaminen on sille jotenkin niin eri asia kuin kentällä...

Illalla Sinnillä oli tokotreenit ja oltiin hyvässä ajoin kentällä, niin tein Taavin kanssa seuruuta ja eteenmenon. Tapsu oli superhyvä, ei mitään hyytymisiä, vaikka seurautin useampaan kertaan kentän päästä päähän. Millä ton saman moodin sais metsään? Toisaalta tarvitaanko me edes sitä...

Sinnin treeniaiheina oli seuruu, kapulan pito ja luoksetulo. Koko ajan kentällä kaksi tai kolme muuta koiraa. Sinni teki kivasti, seuruu on kyllä mennyt eteenpäin, vaikka perusasento on edelleen ajoittain hukassa. Paikkis tehtiin loppuun ja siinä Sinttu oli kahden koiran välissä. Iso musta vieruskaveri taisi vähän hirvittää ja hetken makoiltuaan Sinni lähti hiippailemaan mua kohti. Palautin sen paikalleen ja loppu meni hyvin. 

Torstaina aamusta Taavi kävi kaatosateessa tottistelemassa ja taas oli tarjolla paljon tyttökoirien hajuja. Niinhän se sieltä sitten hajuille nousi paikkiksesta neljän minuutin kohdalla. Ripeä palautus ja vielä minuutti pakuuta, joka meni oikein hyvin. Seuruu oli tällä kertaa tosi huonoa, mutta eteenmenot sitten taas tosi hyviä, jopa pysäytys toimi.

Illalla Taaville hakutreeni kokeenomaisesti viidenkymmenen metrin hakulinjoilla. Keli oli hyvä, mutta ihan alku meni Taavilta kuseskeluun ja puskien haisteluun, kun oli viimeinen suorittava koira ja alue alkoi heti autoilta... Hienosti Taavi poimi kaksi ukkoa pitkien matkojen päästä, ilmaisi upeasti ja pystyi hyvin luopumaan maalimiehestä. Teki töitä mahtavalla draivilla ja on niin ihanaa, kun ikä ei vielä näy sen tekemisessä ollenkaan. Mutta niin siinä kävi, että yksi maali jäi siihen ihan alkuun. Ei tullut yllätyksenä ja oli hyvä muistutus mulle. 

Siellä se puskassa haukkuu

Sinnille muhi merkattu kolmensadan metrin jälki treenien ajan eli ajoin sen noin kolmetuntisena. Jäljellä oli kaksi kulmaa ja kolme esinettä. Ei otettu nostoa. Metsä on nyt kosteampi kuin koko kesänä syyssateiden ansiosta.

Jäljelle kävellessämme Sinni otti riistan hajun. Riista on ja luultavasti tulee myös olemaan meidän suurin haaste pelastuskoirahommia ajatellen... Yllättävän hyvin se pystyi kuitenkin hommiin, vaikka ihan alku jäljestä meni vähän turhan kovassa vireessä. Nopeasti löytyi kuitenkin hyvä rytmi ja ai vitsi kun tykkäsin määrätietoisesta vedosta liinassa. Sieltä se pikku hiljaa tulee, ei tarvi Sinniä enää työntää jäljellä =). Molemmat kulmat tosi siististi, ylitystä tuli vain metrin verran ja siitä suoraan molemmilla oikeaan suuntaan. Kaikki esineet nousi myös hienosti ja illan jo hämärtyessä en ihan kunnolla nähnyt kaikkia merkkejä ja parissa kohtaa olin omasta mielestäni mennyt eri paikasta, mutta niin vain Sinni määrätietoisesti veti mut perässään oikealle jäljelle ja merkitkin ilmestyivät mun näkyviin. Tää oli varmaankin paras jälki pitkiin aikoihin!

Lauantaina Toto kävi pitkästä aika kylässä ja ensin tehtiin koko porukalla pitkä metsälenkki ja sitten nuoriso-osasto sai vielä riekkua rauhassa pihalla.

Sunnuntaina oli vähän pidempi treenipäivä pelastuskoirapokalla. Oma roolini oli koordinoida harjoitusta, mutta ehdin siinä sivussa treenata Taavin kanssa hallintaa ja Sinni pääsi tekemään ensimmäisen vähän pidemmän etsinnän. 

Taavin hallintatreeni meni oikein hyvin ja Sinnikin yllätti. Ennakkoon olin olettanut Sinnin menevän ns. lenkkimoodiin hyvinkin pian ja sitten kun metsässä olisikin joku vieras ihminen, niin se haukkuisi sen karvat pystyssä. Mutta mitä vielä. Suunnitelman mukaan kävelimme ensin noin parikymmentä minuuttia ennen kuin tulimme alueelle, josta Sinnillä olisi mahdollisuus saada haju. Ei ollut kahta sanaa etteikö Sinnillä olisi ollut selvät sävelet miten toimia ihmishajun yltäessä nenään. Melko tuulettomassa kelissä Sinni lähti 65 metrin päässä olevalle maalimiehelle ja toi sieltä rullan mulle hienosti ja näyttökin oli super. Ainut hankaluus oli maalimiehen mukaan ollut se, kun häntä pyöritti koko takapuolta niin paljo, että rulla keikkui sen takia kaulassa aika paljon ja hankaloitti sen suuhun poimimista. 

Toinen ukko oli sijoitettu tarkoituksella hyvin lähelle, ns. korjaavaksi ukoksi, jos sellaiseen olisi ollut tarvetta. Mutta nyt ei ollut ja etsittiin se ihan normaalisti ja hyvin Sinni hoiti tämänkin noin viidessäkympissä olleen ukon. Rullan poimittuaan jäi hetkeksi miettimään jotain, mutta oma-aloitteisesti toi rullan hyvin mulle ja vei näytölle.

Puolisen tuntia kesti tämä homma kaikkiaan ja voi juku miten tyytyväinen olen Sinniin. Ei pienintäkään merkkiä hyytymisestä ja koko etsinnän ajan se kulki hyvin mun edellä, mutta seurasi kuitenkin mun liikkeitä. 

Sinni HintunTinttu kävi taannoisen pissanväriepisodin jälkitarkissa varmuudeksi pariinkin kertaan ja nyt on veri- ja virtsakokeista puhtaat paperit niin maksan kuin munuaistenkin osalta. Ja kun verta kerran otettiin, niin samalla tsekattiin kilppariarvot, jotka kaikki nekin oli oikein hyvät. Ja hei, Sinni HintunTinttu on merkattu labratuloksiin rodultaan muunrotuiseksi 😂 

Sinni oli tosi kiltti potilas istuen nätisti verikokeen oton ajan ja rakastaen henkilökuntaa ennen ja jälkeen toimenpiteen. Toivottavasti tää pysyy, eikä ellikäynneistä tule jatkossakaan kurjia juttuja.

Syksy tulee

Edellisen viikon perjantaina Lintukotoon viettämään viikonloppua Tottakai-päivien merkeissä. Menoa ja meininkiä riitti koko viikonlopun! Molemmat koirat hakuili (hyvin molemmat omalla tasollaan) ja osallistui pyrrimestaruuskisoihin (hienosti meni molemmilta alustatehtävät, kantamiset ja tanssiosuudet). Taavi nosetti (huone-etsintä oli Taavin mielestä superhauskaa ja se oli siinä aika hyvä!) ja Sinni teki esineruutua (ei paljon jaksanut kiinnostella). Ja sit enempi tai vähempi vallatonta menoa.

Tapsun kanssa voitettiin mestaruuskisat ja palkintona saamme järkätä ens vuoden kisat, apuva! 

Oli taas superhauska viikonloppu, kiitos kaikille! Erityisen ihanaa oli nähdä Kostia, on se vaan superihana tapaus kaikessa omintakeisessa olemuksessaan 💗💗

Sinni ja Sanni

Kajsa ja Taavi

Hulabaloo

Sinni oli järvessä noin vartin välein...

Taavi ui vähän harvemmin

Kosti ja Sinni, nää niin tykkää toisistaan ❤️

Taavi nosettaa, kuvat Tiina Lundan

Tapsu oli aika hyvä huone-etsinnässä.

Sinni mestaruuskisoissa

Sinni kisaamassa

Tapsun kisasuoritusta

Tyylinäyte meidän koiratanssiosuudesta

Sunnuntaina ajelin vielä illalla mökille koirien kanssa. Saunaa ja uimista pitkän kaavan mukaan lämpöisessä järvessä. Kamala hätä tulee koirille, kun menen uimaan, mut kyllä ne sitten hokas itekin tulla.

Maanantaina Sinnille parin tunnin ikäinen lyhyt suora jälki, jolla ei ollut esineitä. Yön oli satanut, lämpötila 16 astetta, kosteutta 66 % ja tuulta 7 m/s. Ei nostoa.

Vaikkei varsinaista nostoa otettukaan, niin hyvin Sinni reagoi jälkeen jo tieltä ja ehkä meidän tekeminen vähän on taas parantunut. Kerran Sinni harhahtui jäljeltä kunnolla, mutta muuten hyvää ja tarkkaa jäljestystä.

Taavi teki tottisjuttuja, melkein ainakin meni hyvin.

Tiistaina parituntinen jälki Sinnille, pituutta sata metriä enemmän kuin edellisenä päivänä, muuten melko samoilla spekseillä mentiin. Meni paremmin kuin edellinen!

Taavi tottisteli ja se teki kyllä tosi kivalla innolla hommia.

Uitiin myös paljon.

Keskiviikkona Sinnille jälki ja Taaville tottista, uintia. Jälki meni ehkä vielä paremmin kuin edelliset. Tällä jäljellä oli kaksi esinettä ja molemmat Sinni ilmaisi ihan kohtuullisen hyvin.

Kyllä jälkien merkkaaminen tuo sen verran varmuutta mulle, että on tässä vaiheessa hyvä asia, vaikken siitä noin yleisesti tykkääkään. Mutta jää se turha arpominen ja epävarmuus pois, kun koiranluku on Sinnin kohdalla vielä niin hataralla pohjalla.

Keskiviikon iltalenkillä käytiin Isojärven kansallispuistossa, yöksi mentiin telttailemaan omaan salaiseen paikkaan =). Onneksi luin vasta torstaina uutisen, että susi oli muutamaa päivää aiemmin syönyt mökkipihasta koiran lähistöllä... en ehkä Sinnin pimeyteen suuntautuviin iltamurinoihin olisi osannut niin rennosti suhtautua, jos tuon olisin tiennyt.

Kaunis ilta

Teltassa oli lämmin, vaikka yö ulkona oli kylmä

Torstaina lenkin yhteydessä esine-etsintää. Taavi on tässä haka ja Sinnikin sai vähän jutun juonesta kiinni.

Ihan mahtavan ihana ja rentouttava mökkireissu.

Kukaan meistä ei arvosta joutsenia mökkijärvellä

Lauantaina oltiin Sinnin kanssa paimentamassa Suomen Pyreneläisten paimennuspäivillä Woollandiassa ja voi miten huikeita edistysaskeleita Sinni otti!

Oltiin eka kierros isossa tarhassa pienen lauman kanssa ja siellä jo Sinni väläytteli hyviä pätkiä kuljetuksia, mutta erityisesti toinen kierros oli mahtava. Oltiin isolla pellolla ison lauman kanssa ja Sinnillä oli hommassa tukena kokenut pitkäkarva Gere. Ja niin vain kuljetteli Sinni isoa porukkaa pitkin peltoa kuin enemmänkin hommia tehneenä. Pari kertaa se lähti sillai nätisti lapasesta kiertäen koko lammasporukan vauhdikkaasti, mutta se oli juuri sitä mitä hieman liian sievästi aiemmin käyttäytyneeltä Sinniltä haluttiin. Koko ajan sen käytös lampaita kohtaan oli kuitenkin nättiä. Toisella kierroksella tehtiin aika pitkä pätkä ja Sinni jaksoi hyvin ja oli koko ajan kiinnostunut lampaista. Itselleni laji on ihan kamalan vaikea, mutta niin hauskaa ja mielenkiintoista hommaa!

Rentoiluharjoitusta omaa vuoroa odotellessa

Sunnuntaina käytiin Taavin kanssa tutustumassa doboon. Kotona on jonkin verran tullut jumppailtua ja tasapainotyynyt ja -pallo oli Taaville tuttuja juttuja. Opittiin kuitenkin uusia liikkeitä ja saatiin lisää ideoita kotijumppaamiseen. Taavi rakastaa jumppajuttuja ja oli koko vajaan tunnin kestäneen treenin supertohkeissaan, eikä muut koulutustilassa olleet koirat kiinnostaneet sitä ollenkaan. Oli superkiva tutustumisjuttu lajiin ja itsellekin tuli vähän hiki.

Iltapäivällä Sinnin kanssa haun ilmaisutreeni. Ensin tehtiin kolme ilmaisua pitkästä matkasta, ehkä joku 70 m, maalimiehen antaessa ensin avun huutamalla Sinniä. Kaikki kolme toistoa oli tosi hyviä.

Tauon jälkeen tehtiin vielä kaksi toistoa muuten samoin, mutta matkat oli nyt vähän lyhempiä, ehkä nelisenkymmentä metriä. Toisella pissatauko rullaa tuodessa aiheutti rullan tippumisen, tältä uusi haku ja se onnistui hyvin. 

Treenin jälkeen käytiin vielä lyhyellä käpsyttelyllä Ainon ja Kapun kanssa. Kapu oli ekaksi vähän pelottava, mutta nopeasti löytyi yhteinen sävel, joka tosin loppulenkistä muuttui Kapun hieman liian tuttavalliseksi toiminnaksi. Hyvä yhteislenkki joka tapauksessa.

Maanantaina vähän ammuskeltiin 9 mm startilla. Sinnille on tullu ammuttua ihan liian vähän, mut eipä sitä onneksi paljon puristele. Ekaan laukaukseen reagoi kääntymällä äänen suuntaan ja kolmeen seuraavaan laukaukseen reaktiot oli jokaiseen pienemmät kuin edelliseen.

Illalla Sinnillä taas ilmaisutreeni ihan uusien ja vieraiden ihmisten kanssa. Sen tekemiseen ei onneksi näytä yhtään vaikuttavan, onko maalimies tuttu vai ei, mies vai nainen, tupakoitsija vai ei... Kolme toistoa tehtiin taas pitkästä matkasta maalimiehen alkuavulla. Kaikki toistot tosi hyviä.

Tiistaina aamupäivällä Taaville tottistelua. Seuruussa se odottaa eteenmenokäskyä ja keuli vähän sen takia. Paikkiksesta nousi edeltävän koiran pissahajulle nostamaan koipea rontti. Paikkis uusiksi ja se meni hyvin. Eteenmenoissa tarvi yhden lisäkäskyn ja ihan kuin ei ois koskaan kuullutkuun pysäytyskäskyä....

Tottiksen jälkeen reilu tunnin vanha 600 metrinen vieraan tekemä jälki. Nosto takajälkenä, mut osasin lukea sen, oli niin määrätiedotonta menoa Taavilta. Muuten jälki hienosti ja kaikki esineet hyvin merkaten.

Keskiviikkotokossa Sinni väläytteli seuruussa pientä edistymistä. Hitto kun jaksais hinkata sitä, niin vois tulla hyväkin.

Myös ruutua ja merkkien kiertoa tehtiin namipallon avulla. Lopuksi paikkis.