maanantai 25. huhtikuuta 2022

Kevät tulee ehkä sittenkin

Olin reissussa maailman äärissä pari viikkoa ja matkan varrella vuoristossa kohtasimme paljon koiria. Osa oli kuin ilmettyjä pyrrejä, joten katurakin nimitys tälle rodulle ei ehkä ole niin kaukaa haettu =D =D.

Oli ihana vierailla kulttuurissa, jossa eläimet saavat kulkea vapaana ja niistä pidetään hyvä huoli, vaikka elämän resurssit ovat huomattavasti niukemmat kuin meillä täällä hyvinvointivaltiossa. Koirista huomasi myös sen, että terverakenteinen koiran näköinen koira on se, joka menestyy. Kun kaikki koirat olivat sekarotuisia kyläkoiria, ei joukossa ollut yhtään ääriominaisuuksia omaavaa yksilöä. Kaikki olivat sopusuhtaisia jokaisella mittapuulla. Myös käytökseltään koirat olivat keskivertoja, vaikka lähempää tuttavuutta rabiesriskin takia niihin ei arvannutkaan ottaa. Eri kyliin saapuessamme oli koirat vastassa ja osa kävi nuuskimassa housunpuntit. Lähtipä jostain kylästä myös koira tai pari saattamaan meitä reviirinsä laidalle asti. Aggressiivisuutta tai ylitsevuotavaa ystävällisyyttä ei ollut havaittavissa, kultainen keskitie on selkeästi se paras.

Keskenäänkin koirilla näytti olevan selvät sävelet ja vieras koirayksilö tutkittiin tarkkaan ja tarvittaessa sille kerrottiin selvästi, mutta mahdollisimman hienovaraisesti, ettei sen seuraa kaivata. Vapaus ja rakkaus, mitä sitä muuta elävä olento kaipaa!




Muru ja Seija pitivät koirista huolta mun reissatessa, iso kiitos siitä!

Taavin ja Kostin tappelut alkoivat, kun Kosti oli puolitoistavuotias ja olin ollut reissussa ja palasin kotiin. Tervehtimistilanne oli silloin liikaa, vaikka olimme ulkona ja koirat tulivat eri aikaan luokseni. Tästä johtuen hieman jännitin, kuinka nyt käy. Kotiin tullessa Taavi pääsi ensin tervehtimään mut ulkona. Sitten oli Sinnin vuoro ja lopuksi kävin molempien kanssa yhessä pienellä kävelyllä. Meni kyllä kaikin puolin niin hyvin, että toi taas lisää uskoa tämän kaksikon keskinäisen sopuisuuden säilymiseen myös jatkossa.


Toissa keskiviikkona palattiin harrastusarkeen Sinnin tokotreenien merkeissä. Päivän varsinainen aihe oli merkkien kierto ja sen lisäksi tehtiin kapulahommia, seuruuta ja häiriötreeniä sekä paikkis.

Seuruussa pientä edistymistä, mutta edelleenkään perusasentoon tulosta Sintturalla ei ole hajuakaan. Hurjan vaikea se tuntuu olevan, vaikka itse seuraaminen menee jo ajoittain ihan mallikkaasti. Kapulan pito on jo vakaata ja ihana, kun Sinni ei pureskele kapulaa yhtään. Edelleen tarvitsee paljon treeniä kapulan luovutukseen. Merkkien kierrossa on paljon hyvää, mutta etenkin merkeille lähtö tarvitsee vielä kovasti vahvistusta. Paikkiksessa Sinnille on ihan kamalan hankalaa se, kun joku kehuu koiraansa. Häntä rupee siinä vaiheessa vispaamaan niin, ettei maassa meinaa pysyä millään ja välillä sieltä pitää nousta katsomaan kehujaa... Paaaljon treeniä tähän. Häiriötreenit oli aika vaikeat Sinnille, mutta hyvä eka kerta tuollaistakin. Eniten sitä kiinnosti kanssatreenaajien käsissä mahdollisesti olevat namit ja niitä pomppasi pari kertaa tutkimaan. Ahne pirulainen!




Lauantaina Sinni treenas ilmaisua ja vähän tottista ja Taavi tarkkuusetsintää ja tottista. Sinnin ilmaisut oli vähän sinnepäin. Hajut meinas viedä mennessään ja ihmisten ihanuus... tottiksessa se pystyi keskittymään aika hyvin siihen nähden, että oltiin ekaa kertaa ulkona. 

Taavi etsi viiden sentin kolikon hienosti, vaikka etsintäpaikan vieressä oli paljon häiriöhajuja. Tottiksessa se teki omaan tyyliinsä kohtalaisesti. Ei siltä kyllä tule enää paljoa vaadittua.

Ennen treenejä käytiin Ainon kanssa hihnalenkillä.



Maanantaina yritin tehdä esineruututreeniä molempien kanssa, kun löysin pienen alueen sulaa metsää. Taavi haki esineet omalla tyylillään rauhallisesti, mutta varmasti. Sinnillä meni sitten taas enempi kauriinkakan syömiseksi. Tarvis selkeesti jonkun kaverin noihin Sinnin alkutreeneihin ainakin, yksin ei oikein hommasta tullut mitän.






Tiistaina käytiin Sinnin kanssa taajamaetsintäharkoissa. Hienosti se pystyi keskittymään, vaikka kauniin kelin ansiosta liikkeellä oli paljon porukkaa. 



Pikkusen liian innokas löytäjä.


Keskiviikon tokotreeneissä Sinni teki kapulan pitoa ja vähän seuruuta. Meidän suurin haaste on edelleen muut ihmiset, joiden luo Sinni karkailee edelleen ilakoimaan. Lisäksi tehtiin paikkis, joka meni oikein hyvin, kun olin tosi lähellä. Lopuksi hömpöteltiin, kun treeniporukan uuden jäsenen koiran palkkausörinä oli useamman muun koiran mielestä hieman epäilyttävää. Uusi jäsen siis örisi ja me muut tehtiin kivoja juttuja. 


Torstain tokossa keskityttiin eteentuloihin ja kapulan palautuksen loppuasentoon. Lisäksi todettiin, ettei Sinnillä ole mitään hajuakaan perusasennosta. Eteentuloihin tarvitaan jonkinlaiset ohjurit, muuten Sinni pyrkii vähän vinoon asentoon ja kapulan palautuksessa on nyt ruvettava vaatimaan loppuun asti tuomista. Perusasentotreeni on aloitettava ihan alusta uudestaan, jotta saan Sinnin tajuamaan sen...


Taavi täytti perjantaina jo yhdeksän vuotta! Mihin tämä aika oikein menee? Voi miten ihana tuollainen vanha koira on, kuin ihmisen mieli. Tunnemme toisemme niin hyvin, että kumpikin tietää mitä toisella on mielessä ja ennakointi puolin ja toisin on usein saumatonta. Onnea Taavi ja paljon terveitä vuosia lisää <3 <3 <3 <3

Synttäreitä juhlistettiin kaverilenkillä.



Lauantaina Sinnin kanssa treenattiin hakua pienimuotoisesti, kun metsästä löytyi lumeton lämpäre. Into ja taito etsimiseen löytyy ja ilmaisukin toimii joten kuten. Irtorullat varmemmin kuin kiinto. Pitää jatkossa keskittyä antamaan maalimiehille tarkemmat ohjeet, miten toimia. Mut hyvällä mallilla kai kuitenkin ollaan, vaikka onhan rullailmaisu satakertaa vaikeempi kuin haukku... 

Molemmat myös jäljesti lauantaina. Tai Taavi ei kyl jäljestänyt, sillä oli joku ihan oma hajumaailma, missä se pyöri. Jouduttiin lopettamaan jälki kesken, kun siitä vaan ei tullut mitään. Ei mitenkään tyypillistä Taavia.

Sinni sen sijaan yllätti positiivisesti. Nosti pari tuntia vanhan jäljen hyvin, kulmat suoritti hyvin ja esineetkin ilmaisi, tosin todella niukasti. Jäljellä oli pituutta kolmisen sataa metriä ja kulmia oli kolme. Mun täytyy opetella nyt vaan lukemaan Sinniä, se on jotenkin niin vähäeleinen.


Sunnuntaina Sinni kävi mätsäreissä pyörähtämässä ja meni kyllä hyvin. Se juoksee tosi nätisti, paitsi loppukehässä sitä vähän hirvitti, kun takana tuli iso lansu. Sitä piti pari kertaa korvat luimussa kurkata, mutta ravi pysyi hyvänä koko ajan. Seisominen on vähän vaikea, jala harittaa aina johonkin suuntaa. Hampaat antoi naistuomarin katsoa hyvin. Nähtiin myös paria pentua ja muutenkin hengailtiin koirien ja ihmisten seassa. Lapset oli vähän pelottavia, pienet pirulaiset kun eivät osaa käyttäytyä, vaan tulevat ihan liian kovaa ja kovaäänisesti iholle. Ärsyttävää! 




Iltapäivällä käytiin vielä molempien kanssa pitkällä metsälenkillä Ainon kanssa. Olipa ihan pitkästä aikaa päästä metsään kunnolla kävelemään!




torstai 24. maaliskuuta 2022

Monen viikon juttuja laidasta laitaan

Toissa viikon maanantaina hankijälkeiltiin molempien kanssa. Taavin jälki oli pari tuntia vanha, esineitä neljä ja haasteena paluuperä. Jälki oli puoli kilsaa pitkä ja nostomatka oli lyhyt, mutta nosto lähes täydellinen! Pieni tarkastus takajäljelle ja sitten mennä puksutettiin aina paluuperän päähän asti. Jehna kun oli pieni pyrrinpoika ymmällään jäljen loppumisesta ihan tyhjään. Pitkään hyöri ja pyöri ja etsi jälkeä ja kyllä se lopulta löytyi. Hieman haastavaksi osoittautui myös moottorikelkan urat, joita pitkin olin kävellyt. Kokonaisuutena hyvä jälki ja kaikki esineet löytyivät.



Sinnin jälki oli reilun tunnin vanha ja esineitä neljä, pituutta 350 m. Sinnillä myös lähes täydellinen nosto pienen takajäljen tarkistuksen kanssa. Sinnin jäljen poikki meni paljon häiriöjälkiä, sekä eläinten että ihmisten. Toisinaan Sinni tarkasti niitä parin askeleen verran ja palasi varmasti omalle jäljelle ja toisinaan taas harha meinasi viedä mennessään. Esineet se merkkasi ylimalkaisesti.




Torstaina tokoiltiin Sinnin kanssa ja voi vitsi, kun saatiin taas niin hyviä vinkkejä. Yllätys yllätys ne liittyivät ohjaajan olemukseen, johon pitäisi saada kovasti reippautta lisää. Kun koutsi potki minuun vauhtia, niin rupes näyttämään ihan siltä, että Sinni osaisi seurata! Ja merkkien kierrotkin oli innokkaita ja vauhdikkaita!

Sunnuntain hallivuorolla oli menoa ja meininkä. Parhaimmillaan neljä koiraa yhtä aikaa hallissa ja kun muut heitteli palloa ja hyppi esteitä ja juoksenteli muuten, niin kyllä oli Sinnillä jännää seurattavaa. Pari kertaa se meinasi lähteä kaverille heitettävän pallon perään, mutta hienosti tuli luokse kuitenkin.

Tällaisessa vilskeessä Sinni ei kykene pitämään kontaktia muhun koko aikaa, vaan sen on pakko seurata ympäristön tapahtumia. Mutta on kyllä aika paljon vaadittukin kontakti, mutta ei se ihan toivotonkaan ole. Tehtiin seuruuta ja merkkien kiertoa, joihin sain kaivettua itsestäni yövuorokrapulasta huolimatta intoa ja meni kyllä tosi hyvin! Kapulaakin heittelin pari kertaa ja loppuun tehtiin paikkis. Olin lähellä ja palkkasin tiuhaan ja Sinnillä ei ollut mitään ajatusta nousemisesta. Oikein loistavat treenit!


Tiinalta pöllitty kuva paikkiksesta


Viime viikon maanantaina ruokistreenit hallilla pikaiseen molempien kanssa. Taavi teki pitkät pätkät seuruuta kaikenlaisilla variaatioilla ja askelkuvioilla ja loppuun pitkä paikkis.



Sinni seuras ja se meni taas ihan kohtuullisen kivasti, mutta käsiavun häivyttäminen onkin sitten asia erikseen. Sit vähän sivulle tulon harjoittelua, josta sillä ei vieläkään ole mitään hajua ja lyhyt paikkis. Ilman toisten koirien häiriötä pystyn jo paikkiksessa mennä aika kauas. Tänään ei leikityttänyt, vaikka kuinka yritin..





Illalla Sinni pääsi Taren kanssa lenkille ja nehän meinasivat pistää ihan leikiksi!


Keskiviikkotokossa Sinni oli ihan liekeissä! Meidän kanssa samaan aikaan hallissa touhusi nuori aussi ja molemmat ois aina välillä vähän meinanneet haluta mennä kattomaan toista, mutta mahtavan hienosti molemmat pystyivät kuitenkin hillitsemään halunsa. Tän illan aihe oli pito, nouto ja hyppynouto. Näiden lisäksi tehtiin myös seuruuta ja ihan kuin muutaman kerran Sinni ois vahingossa tullut ihan itse perusasentoon. 

Noutojutut meillä menee hyvin, vaikka tietysti tekemistä niiden parissa riittää vielä ihan kamalasti. Pito onnistuu jo aika kivasti, ei kapulan kaluamista ollenkaan. Ainut vaikeus on kapulan palautus jos mä seison. Mun ollessani polvillani sekin onnistuu hyvin. Kapulan hakeminen heitettäessä on ihan Sinnin lemppareita ja siihen pitäisi nyt ruveta rakentelemaan palautusta ihan käteen asti. Muutaman kerran Sinni juoksi myös matalan hypyn läpi kapula suussa ja hyppyä tehtiin myös ihan liikkeenä ilman kapulaa. 

Loppuun paikkis ja kerran Sinni nousi, muuten oikein rauhallinen makoilu.


Lauantaina käytiin Sinnin kanssa Lahdessa SSKY:n erkkarissa. Sinni oli ainut lyhytkarva. Sinni esiintyi hienosti ja halus kaikkien syliin, mutta hampaiden katsominen ei ollut niin kovin kivaa. Tuomarina oli Tarja Löfman, joka oli todella mukava ja ihanasti koiria käsittelevä. Ainut miinus oli, että nostatti koirat pyödälle, mutta sekin meni kyllä ihan hyvin. Tuloksena EH, arvostelu alla:

14kk, kookas narttu jolla voisi olla kompaktimmat rungon mittasuhteet. Hyvä purenta ja pigmentti. Hieman vaaleat silmät. Oikeat pään mittasuhteet. Tyypilliset korvat. Tällä hetkellä kovin löysät kyynärpäät. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä rungon syvyys. Liikkuu keskipitkällä askelleella, löysästi edestä. Mukava käytös.

Kaikkinensa loistava kokemus Sinnille. Ekaa kertaa missään tuonkaltaisessa tilanteessa ja alun ihan pienen jännityksen jälkeen se rentoutui nopeasti. Tosi hyvä kokemus Sintturalle.


Sunnuntaina aamulla hakutreeneissä. Taavi teki vähän pidemmän etsinnän, jossa maalina toppatakki. Se on kyllä ihan paras etsintäkoira, kun kulkee rennosti lähellä ja välillä tarkistelee, että missä mä tuun. Ja kun se saa hajun, niin menee varmasti sen luokse ja ilmaisee löydön korrektisti. Esineilmaisu ei Taavilla ole niin hyvä kuin ihmisen ilmaisu, kun ensimmäiset vuodet on silloisten sääntöjen mukaan harjoiteltu olemaan reagoimatta esineisiin ja niiden ilmaisun salliminen on aloitettu vasta myöhemmin. Mutta ei esineet siltä metsään jää, vaikkei ilmaisu täydellinen olekaan. Loistava Tapsu!



Paikkistakin harjoiteltiin


Sinni teki etsintätreenin ja olipahan treeni. Treenin tarkoituksena oli kokeilla Sinnin ilmaisun tämän hetken tilaa. Pitkän aikaa on tehty nyt ilmaisua vain ihan teknisenä treeninä ilman etsintää ja rakennus- tai taajamaetsinnät on tehty ilman ilmaisuja suorapalkalla. Joten nyt halusin nähdä missä mennään metsässässä. Maalimiehet siis piiloon ja he olivat ihan passiivisia. Sinnillä kiintorulla kaulassa, mutta maalimiehillä oli myös irtorulla maassa vieressään.

Ekalle maalimiehelle Sinni lähti ihan hirveällä innolla ja sai hienosti hajun ja reagoi siihen hyvin, mutta sitten tulikin ylitsepääsemätön ongelma; juoksuhauta. Sinni etsi reittiä monesta suunnasta hajun luokse, mutta ei vain uskaltanut hypätä juoksuhaudan yli eikä osannut etsiä vaistoehtoista reittiä tarpeeksi kaukaa. Sinänsä ihan hyvä, ettei ihan reikäpäänä mene suin päin telomaan itseään. Kävin sitten auttamassa ja näyttämässä sille reitin, mistä juoksuhaudat pääsee kiertämään ja Sinnillä oli heti taas kiire maalimiehelle. Se ei kuitenkaan ilmaissut maalia mitenkään, kävi vain huiskuttamassa häntää siellä ja sitten se tuli melkein mun luokse asti ja palasi sitten takaisin maalille ja otti sen luona kiintorullan suuhunsa ja toi sen mulle! Näytölle meno vähän kangerteli, kun ite kompuroin ja talloin näyttöliinan päälle ja muuta... Juoksuhautadilemma selvästi vähän sotki hommaa, mutta hienosti kuitenkin ajatus syttyi Sinnin päässä ja lopulta ilman mitään apuja hyvä ilmaisu, ihka ensimmäinen kiintorullailmaisu!

Toiselle ukolle meno myös hyvä ja sieltä Sinni poimi irtorullan, toi sen mulle ja näyttö oli hyvä.

Tällä maalimiehellä oli vaalea viltti harteillaan ja kun me lähdimme Sinnin kanssa kulkemaan poispäin ja tämä maalimies lähti siirtymään uuteen piiloon, niin Sinni hokasi sen ja sehän oli ihan hurjan jännän pelottava ja sille piti ruveta haukkumaan. Yritettiin mennä etsiämään kolmatta maalia, mutta Sinni ei voinut luopua tästä jännästä metsässä kulkevasta viittatyypistä, joten päätin sitten mennä nostamaan sen. Maalin piti vähän puhua, että Sinni pääsi jännästä yli ja sitten homma sujuikin loistavasti. Sinni otti kiintorullan maalilla ja toi mulle ja näytölle meno oli hyvä.




Neljäs maali löytyi hienosti ja sieltä Sinni poimi irtorullan. Mennään varmaan vähän aikaa tällä tyylillä ja rullan mulle käteen asti tuontia pitää ruveta myös treenaamaan. Nythän Sinni pudottaa sen vähän ennen mua. Ei olla noudossakaan vielä tuotu kapulaa käteen asti, joten pikku hiljaa molemmissa pitää homma ottaa haltuun. 

Mutta treeninä loistava jännien asioiden puolesta. Sinni pääsi yli asioista nopeasti ja ne ei jäänet sitä mitenkään vaivaamaan ja toiminta jännien juttujen jälkeen oli hyvää. Ja treenin loppupuolella juoksuhaudoistakin se uskaltautui hyppäämään yli!


Illalla molempien kanssa hallilla. Tämä olikin tän kevään viimeinen sunnuntaihallivuoro. Sinni teki muiden häiriöidessä seuruuta ja aika kivasti taas tekikin. Mun namikäsi pitäisi vaan saada häivytettyä pois... Merkkejä kierrettiin myös, mutta nyt en saanut niihin ihan niin hyvää draivia kuin viimeksi, vaikka ihan ok meni nytkin.

Taavi oli sitten vähän äänekkäällä päällä ja merkkien kierrossa sen piti haukahdella kuten myös seuruussa aina silloin kun tehtiin sen mielestä jotain tyhmää, kuten peruutusta tai käännöksiä tai muuten vaan. 

Sinni tuli vielä lopuksi nuorelle pihikselle häiriöksi ja hienosti malttoivat molemmat tehdä omia hommiaan. Sinni teki jopa pari luoksetuloa niin, että jäi yksin istumaa ja pysyi siellä hyvin käskyyn asti. Ehkä me edistytään kuitenkin, vaikka välillä tuntuu niin paikallaan junnaamiselta.


Keskiviikkotokossa tällä viikolla teemana oli häiriötreeni ja Sinni pinnisteli kyllä ihan äärirajoilla kontaktin kanssa ihmisten ja toisen koiran liikkuessa ympärillä pitäen välillä häiriöääntäkin. Mutta olipahan huiput treenit! 


Torstaitokossa mietittiin miten ois järkevä jatkaa ruututreeniä. Targetti on Sinnillä aika vahva, mut pitäis rakentaa myös pysähtyminen. 

Jättäviä mietittiin myös ja tosettiin, ettei niiden kanssa kannata pitää kiirettä.

Seuruussa pitäis sitten nami vaihtaa laumapalkkaan. Ehkä se siitä joskus...


Jokin aika sitten osallistuin molempien kanssa leikkimieliseen WinterSport-kisaan 2 km kelkkaluokassa. Kävin siis molempien kanssa erikseen potkuttelemassa kahden kilsan lenkin, jonka gps-tallenteella osallistuttiin kisaan. Taavin kanssa potkuteltiin noin 10 min ja Sinnin 12 hieman huonon reittivalinnan vuoksi, vaikka Sinni muuten olisi varmaan ollut nopeampi kuin Taavi. Palkintojenjakoarvonnassakin onnisti ja saatiin pieni tuotepalkinto paikalliselta eläinklinikalta.

Sinni meni kuin vanha tekijä, vaikka oli ekaa kertaa minkään vehkeen kanssa lenkillä.

Taavilla ei ollu kauhee kiire...



maanantai 7. maaliskuuta 2022

Tylsä postaus

Maanantaina käytiin pitkästä pitkästä aikaa lenkillä Runtun kanssa,  Mukana oli vain Sinni ja  hyvä niin, koska keskellä pimeää tietä meitä vastaan tuli kiiluvat silmät, jotka osoittautuivat irtokoiraksi. Suomenpystykorvauros oli kovin kiinnostunut meistä, mutta onneksi sain kaapattua Sinnin kainaloon ennen irtolaisen meidän luokse ehtimistä. Vaikka Sinni on pieni ja kevyt, niin kyllä kädet väsyivät, kun jouduin kantamaan sitä pitkän aikaa ennen kuin saatiin karkoitettua irtolainen meidän kimpusta. Onneksi nuo metsästyskoirat ovat pääsääntöisesti vähemmän aggressiivisia, mutta jos mukana olisi ollut myö Taavi, niin soppa olisi varmasti ollut valmis kolmen hihnassa olevan koiran hyöriessä itsensä sumppuun tai sitten olisi pitänyt Taavi laskea vain irti. Onneksi ei käynyt mitään ja Sinni vaikutti enemmän ihmettelevän tilannetta kuin pelkäävän. Mut hitto, että huonot koirakokemukset on syöpyny syvälle muhun. 


Tiistaina Sinni teki kiintorullailmaisutreeniä neljän ukon verran. Oli vähän vaisu. Kahelta ekalta joutu hakemaan rullan kahdesti, kun ei oikein edes ottanut sitä ukolla suuhunsa. Kaks vikaa teki sitten paremmin. Matka edelleen lyhyt.


Keskiviikkona tokoiltiin vauhdikkaasti. Ohjelmassa oli ruutua ja lisäksi tehtiin myös noutoa, kapulan pitoa ja jättäviä. Ihan alkuun kuitenkin Sinni sai vain läpsiä alustaa, mikä on sen mielestä hurjan hauska leikki. Läpsyleikin jälkeen vietiin alusta ruutuun ja sit Sinni sai juosta sinne. Juoksi myös useamman kerran namipallolle. Hyvällä laukalla meni. Noutoon sillä on kova halu ja tekee sen vauhdikkaasti. Jättävissäkin on menty taas eteenpäin. Kapulaakin Sinni piti pääsääntöisesti hyvin, vaikka välillä se tippui kyllä suusta. Meidän kanssa yhtä aikaa treenas hoffiuros ja sen touhut aina välilä vei Sinnin huomiota ja hoffin touhoju piti hetki tarkkailla. Tästä huolimatta Sinni kuitenkin teki ihan kivasti hommia, onhan se ihan luonnollista, että toisen tömistellessä lelun kanssa tai sitä kovasti kehuttaessa pitää vähän tsekata tilanne.


Perjantaina taajamaetsintää ja voitteko uskoa, että meiltä pöllittiin muoviloota, jossa säilytetään radiopuhelimia. Nyt puhelimet oli tietysti käytössä, mutta lootan mukana meni laturit ja paljon muuta pikku sälää. Vorolle kelpasi myös vanha likainen lakana, jota käytimme lumeen naamioitumiseen... Olimme siis keskustassa koulun pihalla treenaamassa. Oltiin koko ajan lähellä autoja ja melkein koko ajan joku oli myös autoilla hakemassa tai tuomassa koiraa... Todella ärsyttävää!!

Mutta ne harkat meni Sinniltä hyvin. Neljä maalia suorapalkalla ja kaikki löytyivät pylly keikkuen. Erityisesti tykkäsin taas Sinnin nenänkäytöstä, osaa jo hienosti tarkentaa ja motivaatio maalille on kova. Ritilärappuja meidän pitää kyllä treenata paljon lisää.


Sunnuntaina Sinni kävi näyttelytreeneissä. Sen kanssa on kyllä niin kiva olla tuollaisissa jutuissa, kun se on niin lunki ja tykkää kaikista. Ja jos joku vähän jänskättää, niin silti se on rauhallinen ja vain painautuu mun jalkaa vasten. Nyt oli iso saksmanni Örmy ja joku iso karvaturri Jörö vähän jänniä, mutta treenien edetessä jännäkin haihtui.

Tehtiin paljon porukassa juoksemista ja ohituksia ja kopelointeja. Kaikki meni Sinniltä hyvin. Välillä pitää juostessa vähän ravistella, kun panta on niin ällö, mutta muuten juoksu sujuu hyvin. Seisominen meillä on vielä vähän hakusessa, jalat harittaa milloin minnekin ja etujalkoja en saa ikinä hyvin samalla tasolle. Mut ei kaikkee voi osata =). Kopeloinnitkin on vähän sinne päin, kun Sinni pyrkii kopeloijan syliin ja hampaiden katsominen ei ole kivaa. Kokeiltiin myös pöydällä tutkimista ja siinä Sinni on vähän jännittynyt ja mä ihan pihalla siitä, miten se siihen pitäisi asetella. Loistotreenit jo ihan tuon koiramäärän puolesta, eipä Sinnillä ole ollut montaakaan mahdollisuutta päästä harjoittelemaan tuollaista.

Illalla vielä käytiin hallilla molempien kanssa. Sinni teki ekan kerran vähän hyppytekniikkatreeniä ja sit vähän hömpöteltiin seuruuta ja jättäviä. Tehtiin myös paikkis, josta Sinni lähti hiippailemaan pari kertaa mun luokse. Mä luulen, että sille ei ole vielä oikein selvää, että sieltä saa nousta vasta luvalla... Hallilla ollut häiriölapsi oli Sinnistä aika ihana, mut karkas vain kerran pussailemaan tätä. 




Taavikin hömppätreenaili seuruuta, luoksetuloa pysäytyksellä, kaukoja ja rallyn puolenvaihtoja. Vähän se keuli ja kaukoissa tuli eteenpäin ihan kamalasti. Pyörivät liikkeet haukututti rallyjutuissa. Mut on se jotenkin niin ihana, kun suhtautuu hommiin niin vakavasti ja pienellä kiihkolla.

sunnuntai 27. helmikuuta 2022

Talvijälkeä, etsintähommia ja tottista

Maanantaina hyödynsin hankikantoa ja tein molemmille lyhyet jäljet.

Sinnin jälki oli reilun kolmesataa metriä pitkä, esineitä oli neljä ja se ehti vanheta tunnin. Suurimmaksi osaksi jälki kulki myötätuuleen ja kulmia oli muutama. Lumessa näkee myös hyvin kaikki riistan jäljet, joten lumijälki on ohjaajalle kovin opettavainen.

Jäljen nostomatka oli lyhyt, vain parikymmentä metriä. Sinni nosti jäljen hyvin ja jäljesti kohtuullisen hyvin koko jäljen. Kulmat vaatii treeniä ja esineilmaisu paljon vahvistusta, vaikka kaikki esineet nousivatkin. Myös se riista kiinnostaa kovasti, mitähän sille keksisi??




Taavin jälki oli vajaan neljasataa metriä, esineitä neljä ja se vanheni puolitoista tuntia. Nostomatka myös Taavilla lyhyt, nosto oli hyvä. Taavin jäljellä oli paljon enemmän häiriöitä kuin Sinnin jäljellä niin ihmisten kuin eläintenkin jäljiltä, mutta ne ei Taavia haitanneet. Ainut vaikea kohta oli kulma, joka oli aivan pellon reunassa metsän laidassa ja siinä kulki todella paljon häiriöjälkiä. Mutta kyllä se omakin jälki sieltä hetken tuumailun jälkeen löytyi. 



Olikin jo ollut ihan ikävä jäljestystä. Toivottavasti näitä pienen pakkasen hankiaisia vielä tulee tälle talvelle, jotta päästää pian uudestaan jälkihommiin. Lunta on niin paljon, että se tuskin sulaa ennen toukokuuta...




Keskiviikkotoko jäi pois yövuorotuurauksen vuoksi, mutta onneksi tällä viikolla oli myös torstaitoko. Tehtiin Sinnin kanssa seuruuta ja siinä käännöksiä. Takapään käyttö on tosi hyvää, mutta ohjaaja on liian jäykkä ja tylsä ja kaavoihin kangistunut, yllätys 😛. 

Pari luoksetuloa tehtiin myös niin, että koutsi piti kiinni ja kutsusta Sinni tuli täääyyysiiii luokse! Miten se pystyykin selinmakuulta tulemaan niin nopsaan??

Pari jättävää tehtiin myös. Käsky, jes ja nami. Toimi hyvin ja pystyin jo ottamaa  muutamia askeli poispäin. Palasin palkkaamaan. Hyvä treeni!


Perjantain hakutreeneissä Sinni teki neljä toistoa kiintorullan hakua. Pari kertaa on kotona sisällä kokeiltu kiintorullan poimimista ja maalimiehen vähän osoittaessa tullaa Sinni otti kiintorullan hyvin suuhun. Ei elettekään, että se pudottaisi sen. Pikku hiljaa edetään.


Sunnuntaina aamusta rakennuetsintää. Olipa kiva, kun poliisin koirapartio oli mukana treeneissä!

Sinni treenasi itsenäistä etsintää ja se oli kyllä varsin mahtava tällä(kin) kertaa. Kohtuullisen rauhallisesti, mutta innokkaasti etsi ja mä alan oppia lukemaan sitä. Tavaraa melko täynnä olevassa isossa liikuntahallissa tarkennus vei hetken, mutta hyvin näki milloin maali on löytynyt. Esiintymuslavalla oli vähän jänniä juttuja, mutta onneksi melko heti niiden perään löytyi maalimies ikään kuin jännästä selviämisen palkaksi. Alakerrassa Sinni sai tutkia käytävältä lähtevät huoneet itsenäisesti ja tykkäsin kovasti miten sille on alkanut muodostua ajatus järjestelmällisestä etenemisestä. Hienosti löytyi maalit pimeistä huoneista. 


Illalla tottisteltiin molempien kanssa. Sinnillä häiriönä pari koirakkoa ja alun häröilyn jälkeen se keskittyi aika kivasti. Seuruuta tehtiin, jättäviä myös ja noutoa. Pari lyhyttä paikkamakuutakin. Meidän tasoon nähden ok menoa.

Taavi ei sit ollut tänään ihan parhaimmillaan  vaan sitä vähän haukututti. Sillekin noutoa, seuruuta, luoksetulo ja jotain rallyjuttuja.

maanantai 21. helmikuuta 2022

Rakennusetsintää ja tottelemista

Loman jälkeen ihmisosapuolten vapaa-aika menin useamman päivän ajan lumitöissä, mutta keskiviikkona ehdittiin tokotreeneihin Sinnin kanssa. Aiheena seuruu ja jättävät. Seuruussa edelleen vahva käsiapu, mutta kai se joskus onnistuu häivyttää. Erityisen hyvää tällä kertaa oli perusasennot, joihin Sinni tuli suoraan ja nopeasti liikkeen pysähtyessä. Sinnihän ei vielä osaa hakeutua perusasentoon mistään suunnasta tai miltään etäisyydeltä. Se ei vaan jotenkin ole sitä mitenkään tajunnut. Mutta tuo liikkeestä pysähdyttäessä tehtävä perusasento oli todella loistava näissä treeneissä. Henkilöryhmää myös vähän treenattiin ja se on kyllä hieman hankala, kun pitäisi niin kovasti päästä katsomaan niitä ihmisiä. Seuruun paikka ei oikein meinaa pysyä, kun takapuoli heiluu niin kovasti.

Jättävissä harjoiteltiin sitä, että mä voisin ottaa edes yhden askeleen Sinnin jäädessä kulloiseenkin asentoon. Ehkä se sieltä tulee ajan kanssa, Istuminen oli taas hankala, tarjosi useimmin maahan menoa.

Näissäkin treeneissä oli taas tosi kiva, kun toiset koirat ei Sinniä häirinneet. Omalla treenivuorolla flättiuros sai touhuta ihan rauhassa ja Sinni keskittyi vai meidän juttuihin ja lopun paikkistreenissäkin enemmän huomiota Sinniltä sai toiset ohjaajat kuin koirat. Paikkiksessa olin ihan lähellä ja palkkasin tiuhaan, mutta toisten ohjaajien omille koirilleen antamat lisäkäskyt tai kiellot tai muut merkit oli Sinnille tosi vaikeita. Kuitenkin se nousi vain kerran isosta häiriöstä. 


Torstaina kävin ruokiksella hallilla molempien kanssa. Sinni teki ekaksi hyppyä pari kertaa, muutaman merkkiryppään kierron ja sitten seuruuta ja perusasentoon tuloja. Hyppy on tosi hyvällä mallilla, Sinni jää hyvin odottamaan ja tulee hypyn jälkeen eteen. Avustan kyllä vähän tuossa eteen tulemisessa, että tulee varmasti suoraan, kun ollaan tehty sitä niin vähän. Edestä sivulle en ole vielä koskaan Sinniä ottanut liikkeissä. Merkit Sinni kiertää hyvin, kunhan ensin tajuaa, että niitä pitäisi lähteä kiertämään. Perusasennosta ei hievahdakaan mihinkään, mutta kun jätän sen vähän kauemmas istumaan ja menen itse lähemmäs merkkejä, niin kierto onnistuu. Perusasentoon tulossa tapahtui tänään huima parannus, ihan kuin Sinni ois tajunnut jutun juonen. Saa nähdä muistaako sitä enää ensi kerralla... Seuruut oli sitten muuten vähän sinnepäin. Ja tehtiin me paikkamakuukin. Ilman häiriökoiria tai -ihmisiä ei ole mikään ongelma pötkötellä pidempään niin että olen itse lähes täyden alo-matkan päässä. Kyllä se tästä.

Taavi teki noutoa ja merkkien kiertoa ja pitkää seuruuta ja viiden minuutin paikkamakuun. Kaikki meni kyllä hirmu hyvin, Taavilla on kiva into tehdä juttuja ja se oli taas kohtalaisen hiljainen. Paikkamakuussa ei haitannut edes hallin katolta rytinällä alas tulevat lumet, vaan se makasi rauhassa paikallaan koko ajan.

Sinni kävi vielä lopuksi vähän leikkimässä. Sinniä miellyttävällä lelulla leikki onnistuu aika kivasti, mutta en silti vielä usko sen riittävän niin hyväksi palkaksi kuin nami tai varsinkin namipallo.


Perjantaina molempien kanssa rakennusetsintätreenissä. Sinnille teemana pienen tunkeutumksen vaativat maalit. Sinni ei kotona mene ovesta, jos se o  vain vähän rakosellaan, vaan jää raukkana oven taakse. Koska halu maalimiehelle on kova, ajattelin hyödyntää sitä ja kaivella vähän röyhkeyttä esiin. Ei ollut mikään ongelma mennä vessan sermien ali tai tunkea sohvan taa tai mennä oven raosta, kun siellä oli maalimies! Suorapalkalla mentiin kolme ukkoa.



Taavi oli vika koira ja halusin sille ne piilot, mitkä oli osoittautuneet haastaviksi. Taaville ne ei olleet kyllä yhtään vaikeita, mutta pari valeilmaisua tuli piiloihin joissa oli ollut maali juuri äsken tai monta kertaa peräkkäin. 



Sunnuntaina aamusta taas rakennusetsintää molemmille. Taaville yläpiiloja pari ja sitten kylmiössä yksi tyyppi. Etenkin kylmiössä olevan tyypin etsintä oli kiva, kun nuuskutus oli voimakasta ja hajulähteen tarkentamista oli ihana seurata.







Sinnille neljä tyyppiä taas ajatuksella, että joutuu vähän punkeamaan päästäkseen luokse. Ei kyllä tuota mitään ongelmia tuo punkeaminen, kun Sinni on menossa maalimiehelle, vaikka kotioloissa raollaan oleva ovi voikin olla mahdotonta tehtävä avata. Motivaatio siis kunnossa. Vauhtiakin oli vaikka muille jakaa ja selvästi Sinni on tajunnut, että nää hommat pitää hoitaa nenällä.





Illalla molemmat oli mukana tottelemassa. Taavi kahden muun kanssa samaan aikaan ja tehtiin kyllä kaikenlaista; merkkien kiertoa, ruutua, hyppyä, seuruuta, rallyn puolen vaihtoja ja pyöriviä liikkeitä, luoksetuloa, paikkista... Olipa meillä taas mukavaa!



Sinni teki seuruuta, jossa en edelleenkään ole päässyt yhtään eteenpäin. Hyppyä tehtiin myös ja se meni hyvin. Toista koiraa ja ihmisiä oli sen verran mielenkiintoista Sinnin mielestä seurata, että kapulan pito ei oikein meinannut onnistua, vaikka kotona se menee jo tosi hyvin. Merkkejäkin kierrettiin niin, että jätin Sinnin vähän kauemmas ja itse menin lähemmäs merkkejä.



maanantai 14. helmikuuta 2022

Talviloma

Talviloma vietettiin pohjoisessa ja hyödynsin etätöitä niin, että käytin matkapäivän repsikassa etäilyyn. Oltiin siis vajaa kaksi viikkoa yhteensä tien päällä. Ensiksi muutama päivä Levillä, josta en ihan kamalasti tykännyt ja sitten viikko takuuvarman ihanalla Kiilopäällä.

Täytyy sanoa, että koettiin koirien kanssa melkoinen kulttuurishokki etenkin Levillä, mutta sama tuli vastaan myös Kiilopään maastoissa. Keski-eurooppalaiset turistit kävelevät leveänä lössinä ja he tulevat mitään kyselemättä silittelemään ja halailemaan koiria. Olimme järkyttyneitä! Jopa Sinniä hieman ahdisti, kun isoihin toppahaalareihin sonnustautuneet kovaääniset ihmiset vain tulevat iltähämärässä kohti ja yrittävät kaapata syleilyyn. Ei ole pyrri tehty moista kohtelua varten, mutta selvittiin tilanteista ilman suurempia kolhuja. 

Ja saipa Sinni ensimmäisen irtokoirankin niskaansa. Onneksi hyökkääjä oli joku lattiamoppia muistuttava karvakasa, mutta silti oli epämiellyttävä kokemus. Ei fyysisiä vammoja, henkiset selviää sitten myöhemmin kun taas nähdään lenkillä muita.

Muuten koirien loma oli lumista lenkkeilyä ja poronpapanoiden syöntiä. Taisi olla papanoiden syy, kun molemmat olivat myös päivän ruikulilla. Ei ollut kiva, kun kotiauton matot oli ripulipaskassa, mutta eipä asialle minkään voinut. Onneksi Canikur auttoi nopeasti ja autoon tuli vain yhdet vahingot saunareissun aikana, muuten ehdittiin aina ulos. Reissukaverina matkasi Hilde-pyrri oman isäntäväkensä kanssa ja Hilden kanssa käytiin kimppalenkeillä erinäisillä kokoonpanoilla. Sinni ja Hilde ei oikein olleet tasaväkiset leikkikaverit, vaan Hilde kyykytti Sinniä ihan huolella. Taavin kanssa tilanne oli sitten toisinpäin ja vanha herra oli sitä mieltä, että nuoren Hilden meno on liian vauhdikasta ja Hilde sai Taavilta napakan palautteen riekkumisestaan. Kolmistaan taas oli paras lenkkeillä hihnassa. 

Mahtava reissu taas kerran! Kyllä Lappi on vaan ihana!













maanantai 31. tammikuuta 2022

Tammikuu on taputeltu - parin viime viikon touhuilut

Mulla on ainakin tämä alkuvuosi päivätöitä ja koska korona, niin meidän vanhakantainen työpaikkammekin on taipunut etätöihin. Ihanaa! Etätöitä hyödyntäen olen käynyt koirien kanssa ruokiksen aikoihin lenkillä ja joskus jopa treenannut jotain pientä. Nyt edellisen viikon tiistaina käytiin ihan hallilla asti pienellä taukojumpalla.

Sinni teki merkkien kiertoa ja harjoitteli pysymään hypyn takana paikoillaan. Lisäksi seurattiin vähän ja leikittiin. Leikissä on vielä paljon harjoiteltavaa, kun toisinaan se ei maistu Sinnille ollenkaan ja toisinaan meinaa sitten keittää yli. Innokas treenaaja se oli taas tänään.



Taavi teki pitkää seuruuta, viiden minuutin paikkiksen ja merkkien kiertoa. Seuruussa aluksi vähän pientä ääntä, mutta se onneksi loppui melko pian. Paikkamakuussa jouduin alkuun pari kertaa huomauttamaan haistelusta, mutta loppuaika meni hienosti. Merkkien kierto hyvä.



Keskiviikon tokotreenit aloitettiin paikkiksella. Sinni pysyy ihan kohtalaisesti rivissä, mutta olen tietysti vielä tosi lähellä ja käyn palkkailemassa usein. Kotona ruokakuppia odottaessa pötköttelee jo pitkiäkin aikoja, mutta hallilla häiriössä ei voi vielä vaatia. Ja kotonakin pitäis tehdä joskus ilman sitä ruokakuppia...


Hoffiuroksen kanssa treenattiin samaan aikaan ja häiriötä oli ainakin tarpeeksi tarjolla heidän vauhdikkaan ja äänekkään treenin puolesta. Sinni teki tosi hyvin mun kanssa hommia, vaikka apparia piti kyllä kaydä halailemassa pariin kertaan... Merkkien kiertoa muutama toisto ja seuruuta. Tai enempi perusasentoa ja siitä liikkeelle lähtöjä, edistystä on tapahtunut. Käsiavulla sitten vähän pidempää seuruuta henkilöryhmätyylisesti ja sekin meni aika mukavasti.


Torstaina käytiin Sinnin kanssa kaveriporukalla treenaamassa Sinnille uudessa hallissa. Porukka kyllä supistui ikävästi vain kahteen henkeen, kun yksi koira loukkaantui vakavasti juuri ennen treeniä ja se autokunta lähti treenien sijaan eläinlääkäriin. 

Sinni teki jättävien alkeita ja oli taas hyvä, että oli joku vähän katsomassa perään ja saatiin heti huima parannus hommaan. Pitkä vauhdikas luoksetulo tehtiin myös ja sit hömpöteltiin toisen koiran treenatessa.


Perjantaina Sinttu Taren kanssa kimppalenkillä ja sunnuntaina molemmat pääsivät hallille treenaamaan. Taavi teki seuruuta pienellä häiriöllä ja kolmen minuutin paikkiksen. Paikkiksessa taas joutui vähän muistuttelemaan, ettei haistelu olis suotavaa. Sitten vielä vähän pidemmät pätkät seuruuta ja hirmu kivasti meni.



Sinnillä jättävien alkeet meni tosi hyvin, mutta seuruuseen oli tällä kertaa kaverin vinkulelu vähän liikaa ja keskittyminen oli surkeaa. Tehtiin myös paikkis, jossa olen edelleen ihan lähellä ja palkkaan usein. Muuten meni hyvin, mutta vieruskaveriohjaaja joutui puuttumaan oman koiransa olemiseen ja se oli Sinnille liikaa ja se halus mennä moikkaamaan tätä ohjaajaa. No ihan ymmärrettävää, kun toinen suhisee omalle koiralleen, niin kyllähän sitä pitää mennä pikkuneidin pussailemaan semmoista ihmistä...


Tiinalta pöllitty kuva

Tiistaina oltiin raunioilla ja Sinni teki taas ihan vain ilmaisun tekniikkatreeniä. Sille on selkeästi ihan selvää, että maalimiehelle mennään hakemaan rulla ja näytölle se menee tosi innokkaasti, ei haittaa yhtään, että roikun liinassa sen perässä. Rullan poiminnan jälkeen se taitaa vähän jäädä odottamaan mun "tuo" -käskyä. Seuraavissa treeneissä kokeillaan niin, etten kutsu sitä tuomaan rullaa. Musta on vähän näyttänyt, että se lähtee häröilemään omiaan rullan poiminnan jälkeen, mutta maalimiehet oli nyt sitä mieltä, että se vain kiertää maalimiehen takaa ja jää sitten odottamaan. Täytyy siis testata seuraavissa treeneissä kuinka käy ilman käskyä. Mutta noin muuten ilmaisu on hyvällä mallilla tässä vaiheessa.

Taaville oli kaksi maalia ja jo edellisten koirien kohdalla oli käynyt selväksi, että keli oli todella haastava. Osaaville koirille helpotkin piilot tuntuivat haastavilta. Niin Taavillekin. Aika pian se nosti sen vaikeaksi ajatellun maalimiehen maanalaisesta onkalosta ihan raunioiden takalaidalta, josta olematon tuuli kävi vielä poispäin. Sitten tuli valeilmaisu roskikselle, jossa tosin oli kahdella edellisellä koiralla ollut maalimies. Taavin ilme roskista avatessa oli kyllä niin epäuskoinen, että se olisi pitänyt saada videolle. Ja sitten se helpoksi ajateltu maali roskiksesta teetti töitä, mutta pari kertaa ohi juostuaan Taavi malttoi keskittyä sen verran, että nosti tämänkin maalin. 


Keskiviikkona Sinni tokoili ja en vain jotenkin pysty suhtautumaan siihen ihan kamalan vakavasti, kun se repee liitoksistaan muiden ihmisten luona. Mulla on siis hallilla aluksi vain semmoinen liurupersesinkoilija, joka hyppii ja pomppii kaikkia ihmisiä vasten, eikä pysty mihinkään järkevään toimintaan, eikä meinaa hännänheilutukseltaan pysyä pystyssä..

Kun saatiin suurimmat hepulit hepuloitua, niin sitten laitettiinkin ohjaaja ruotuun. Olin valittanut meidän seuruun vain ottavan takapakkia ja miten hankalaa se taas onkaan. Seuruuhan on siis varmaan kaikista paskin, vaikein ja epämiellyttävin liike opettaa, mutta kuitenkin se kaikkein tärkein. Kuinka ollakaan olin taas kerran kangistunut kaavoihini ja kun niitä pönöttäviä tylsiä kaavoja vähän rikottiin, niin Sinnikin innostui hommasta. Miten se on niin vaikeaa olla muuta kuin on?? Tiedän, että hinkkaan aina samaa ihan liikaa ja tarvis varioida, mut en vain jostain syystä kykene siihen. 

Tehtiin myös hyppyä ja merkkien kiertoa. Kiertoa Sinni tarjosi ite tosi kivasti jo vähän pidemmästä matkasta, eikä yrittänyt kertaakaan mennä tötsien välistä. Eteen tuloja mun tarvii kyllä ruveta treenaamaan, kaiken muun lisäksi... Olipa nämä iloiset treenit!


Torstain tokokurssilla Sinni teki seuruuta ja jättävien alkeita. Koutsi oli vahvasti sitä mieltä, että namipallo kainalossa olis meille nyt hyvä vaihe seuruuseen. Kokeiltiin sitä ja kyllä sekin toimi jotenkin. En tiedä, olen nyt jotenkin vain ihan umpikujassa tän seuruun kanssa. 

Jättävissä Sinnillä on hyvä tekniikka istumiseen ja maahanmenoon ja seisominenkin on nopea, mutta sillä ei tietenkään ole vielä hajuakaan siitä, että sen pitäisi jäädä paikalleen mun jatkaessa matkaa. Mulla on vielä nami kädessä ja Sinni on siinä vahvasti kiinni, joten mähän ihan vedän sen mukaani. Luopumista ja sitä, että pysähdyn käskyn ajaksi, mutta otan sitten vielä muutaman askeleen. Ja siis peruuttamalla tehdään. Yllätys, yllätys, taas sata pikkuasiaa omasta toiminnasta ja ajoituksista =)


Lauantaina Sinni harjoitteli rullailmaisua viiden ukon verran irtorullilla ja oli vallan mahtava. Ei todellakaan tarvi mitään käskyjä tuodakseen mulle rullaa ja näytölle menossa ei haittaa yhtään, että roikun liinassa. Mahti pikku epeli!

Ja tietenkin parasta on treenin jälkeen päästä halihommiin!


Iltapäivällä olin Sintun kanssa hölkällä, kun törmättiin lähimetsätiellä nuoreen tolleriin isäntineen. Olipa vallan mainio kohtaaminen! Tolleri tarvi koirakokemuksia ja Sinni metsässä vieraita mieskokemuksia. Molemmat sai positiivisen kokemuksen ja loppumatka käveltiin kotiin yhdessä. Heihin haluan mieluusti törmätä jatkossa uudestaankin, vaikka totesimme ettei kumpikaan meistä ole nähnyt näissä metsissä aiemmin juuri ketään koskaan.


Sunnuntain hallivuorolle pääsivät molemmat mukaan. Taavin treenin ajan hallissa oli nuori labbis, joka hetkittäin oli vähän huolestuttava Tapsan mielestä, mutta eipä se silti meidän tekemisiä haitannut. Tehtiin paljon seuruuta, vähän paikkista ja luoksetulo. Liikkeestä jättäviä tehtiin seisomisen muodossa ja kaikkinensa Tapsu oli taas ihan mahtikiva, niin messissä tekemisessä ja aikalailla hiljainenkin!

Kyllä on vakava paikka luopua namista, kun seläntakana häärätään jotain kummia.


Sinni kävi hallilla vain leikkimässä, halailemassa ihmisiä ja juoksemassa putkea läpi. Ei siis varsinaisesti treenattu mitään, mutta hyväähän nuokin hömpöttelyt tekee.


Maanantaina rakennisetsintätreeni, jossa Sinnille neljä luoksepäästävää maalia suorapalkalla. Ei siinä kauaa nokka tuhissut, kun kaikki oli löydetty. Jopa pientä kaivattua röyhkeyttä alkaa löytyä Sinnin mennessä "väkisin" vessapiilossa olijan luo. Kaikki muutkin hyviä. Iloinen pentu hommissa!




Taavi teki samalla reissulla vähän tottista.