Edellisen viikon torstaina aamusta Sinnille jälki. Mittaa oli 90 askelta, kulmia kaksi, eka vasemmalle ja toka oikealle, 1 - 4 askeleen namittomia pätkiä pitkin jälkeä. Tällä kertaa tuntui olevan vähän kiire ja jouduin jarruttelemaan paikoin reilummin. Eka kulma meni hyvin, toinenkin meni hyvin, mutta huonommin kuin eka.
Taaville peko-t tottista ja tällä kertaa meni paremmin kuin viimeksi. Seuruu on väljää ja yhdessä eteenmenossa kävi kusella, mutta muuten ok, vaikka paikkiksessa nenä kävi kyllä vähän liikaa. Tehtiin vielä ylimääräinen paikkamakuu lähellä toisen koiran pissapaikkaa, mutta siinä ei ollut mitään ongelmaa, ehkä tuuli vei hajut muualle...
Tottiksen jälkeen suoraan vieraan tekemälle jäljelle, nosto oli melkein täydellinen ja muutenkin jälki meni hyvin yhtä ihmeellistä oikaisua lukuun ottamatta. Kuvassa sininen viiva kuvaa jäljen lenkkiä, joka jäi jäljestämättä. Taavi painoi vain suoraan rastin kohdalla olleelle esineelle. Tuuli kävi kyllä suoraan etelästä ja matkaa jäljeltä tippumisesta esineelle oli n. 60 m avointa maastoa, joten periaatteessa olis ollu mahdollista, että se ois saanu esineestä niin vahvan hajun, että se ois voinut olla syy... itsekin kyllä keskityin tuossa kohdin vähän huonosti koiraan, enkä heti reagoinut sen jäljestyksen muutokseen... opin paikka siis! Esineitä jäljellä oli neljä, pituutta kuutisensataa metriä ja ikää puolitoista tuntia.
Sunnuntaina oli pitkien treenien päivä kimpassa naapuriseuran Virtaan valmistautuvien koirien kanssa. Niin vain taas kahdeksan tuntia vierähti metsässä kuin hujauksessa . Keli oli sopivan tuulinen, noin 4 m/s ja lämmintä oli varjossa viitisentoista astetta, mutta kyllä auringossa tuli ihan hiki. Taavin treenisuunnitelmana oli löytää ensimmäinen ukko noin 15 - 20 min etsinnän jälkeen ja sitten tunti tyhjää ennen toisen löytymistä. Edellisissä pitkissä treeneissä oli havaittavissa Taavin oppiminen siihen, että aina ekaks on pitkä tyhjää etsintä ja sitten vasta tulee löytö ja tämä on näkynyt sen työskentelyssä. Nyt sitten rikottiin tätä kaavaa.
Treeni meni kokonaisuutena todella hyvin ja en voisi olla tyytyväisempi Tapsuun! Alkuun se oli juuri sellainen heinänsyöjä ja jaloissapyörijä kuin mitä se on pitkien treenien aluksi ollut ja tämä mua vähän ärstytti, vaikka tiedän Taavin kyllä aktivoituvan heti, kun tulee jotain hajuja eksyneestä. Eli periaatteessa se ei ole ongelma, mutta silti vähän ärsyttävää. Ekasta ukosta sai hajun reilun parinkymmenen minuutin etsinnän jälkeen ja jäljen kautta maalille. Sitten kuljettiin tunnin verran tyhjää ja tän ekan löydön ansiosta Taavi oli paljon paremmassa moodissa kuin edellisessä pitkässä treenissä.
Toinen ukko nousi myös jäljen kautta ja nosto oli MAHTAVA! Takana oli vähän reilu tunti tyhjää ja Taavi oli selvästi kääntymässä hieman passiivisempaan suuntaan. Mä kävelin jäljen yli ohittaessani Taavin, mutta Taavi nosti jäljen. Ensin tosin takajälkenä, mutta ehkä viiden metrin jälkeen se kääntyi ja jäljesti hienosti maalimiehelle. Ens kerralla täytyy se kyllä ottaa liinaan nosto jälkeen, koska jos jälki on pitkä, niin se ehtii kyllä karata liian kauas. Niin hyvä fiilis jäi näistä treeneistä, ei ole veteraani-ikä yhtään hidastanut Taavin menoa ja toivottavasti meillä on terveitä työvuosia vielä monta edessä!
Maasto oli haastava suurine korkeuseroineen ja nyt harjoitusteknisistä syistä kuljettiin aluetta harvakseltaan. Oikeassa etsinnässä tuo 30 ha olisi ollut yhdelle koirakolle aivan liian suuri alue vaativan maaston vuoksi. Todellisuudessa olisi pitänyt kaikki louhikot ja jyrkännealueet tarkastaa huomattavasti tarkemmin. Helpossa maastossa 30 ha on yhdelle koirakolle ihan passeli alue.
Miks ihmeessä tää video on kyljellään?
Maanantaina aamupäivällä oltiin Sinnin kanssa Kotkassa sivistyskäynnillä. Käytiin terassikahvilla, kauppakeskuksessa, torilla ja puistoissa, tutustuttiin kerrostalon rappukäytävään, hissiin ja liukuoviin. Sinni haluaa jokaisen syliin ja katsomaan kaikkia, ei väliä onko vastaantulija nuori vai vanha, rullatuolissa tai kävelysauvojen kanssa... mä niin odotan sitä varautumisen kehittymistä! Kahvilassa sentään hetkeksi malttoi rauhoittua penkin alle ja iso irlanninsusikoira oli vähän jännä.
Iltapäivällä oli Sinnin tottisyksäri. Katottiin vähän miten kannais lähteä opettamaan seuruuta. Imutuksen tekniikkaa käytiin läpi ja teoriassa sitä, miten oivaltamisen kautta sais hommaa tehtyä. Jäävien tekniikkaa käytiin myös teoriassa läpi, mutta koska Sinni on kropaltaan vielä ihan todella löysä ja kesken, niin ei vielä ruveta niitä treenaamaan. Maahan menokin otetaan ohjelmistoon vasta kropan vähän kehityttyä. Mutta saatiin kehuja, kuinka hyvin Sinni teki mun kanssa hommia ja jaksoi keskittyä parikymmentä minuuttia tosi hyvin!
Vähän liian edessä, mut hyvä kontakti.
Illalla ahkeroitiin vielä hakutreenit. Taaville palauttavaa helppoa ja nopeaa treeniä edellisen päivän pitkän treenin vastapainoksi. Kolme ukkoa ylös muutamassa minuutissa ja Taavi kattoi valjaita riisuttaessa, että ei tää tähän voi loppua! Oli siis hyvä ja tehokas treeni.
Sinni kävi syömässä herkkuja kolmelta haamuilevalta maalimieheltä. Vauhtia oli niin paljon, että alkuun meni aina ohi että heilahti, mutta ajatus oli selkeä, että joku tyyppi täältä pitäisi löytää. On se semmoinen väkkärä, ettei mitään rajaa!
Tiistaina aamulla Sinnille vajaa 100 askeleen jälki kahdella kulmalla. Tyhjiä askelia välissä siellä täällä eri verran. Meni kivasti.
Samalla reissulla Taavin uittamista. Sinni vaan läträsi, vaikka mieli ois tehny kovasti mennä Taavin perään.
Illalla Sinnin tokotreenit. Oltiin ulkokentällä ja samaan aikaan oli kaksi muuta koiraa treenaamassa. Sinni kävi kentällä kaksi pyörähdystä. Ekalla tehtiin käsikisketusta ja käden läpsimistä tassuissa ja tokalla kerralla vähän seurattiin ja tehtiin kontaktia perusasennossa. Olin yllättynyt miten hyvin Tinniäinen pystyi keskittymään, vaikka kyllä ne toiset kentälläolijat kiinnostikin.
Keskiviikkona aamu aloitettiin uintireissulla ja sen jälkeen käytiin puolipäiväretkellä Helsingissä. Taavi jäi tällä kertaa kotiin ja Sinni joutui sivistymään. Reippaasti se kulki liikenteen seassa ja ihmiset ja toiset koirat kiinnosti.
Torstaina iltapäivällä molemmille peltojälki. Sinni oli super, Taavi ei. Sinnin jälki oli n. 120 askelta ja namillisia ja namittomia askelia tasaiseen tahtiin pitkin jälkeä enempi tai vähempi. Kaksi kulmaa. Kokonaisuutena jälki meni tosi hyvin, varmaan paras jälki tähän asti. Lisäksi häiriötä oli totuttua enempi ja se ei haitannut yhtään.
Taavi oli vähän tekevinään, mut tällä kertaa koko hommasta ei oikein meinannut tulla mitään. Huomaa, ettei olla sen kanssa oltu pellolla ja kesän ensimmäiset hellepäivät aiheuttavat sen, ettei oikein irtoo.
Perjantaina aamusta Sinnille jälki, joka oli tähänastisista selkeästi vaikein. Häiriötä oli vähän liikaa, ohikulkevista pyöristä ja kävelijöistä vielä selvittiin ihan mallikkaasti muutamalla vilkaisulla, mutta koirakaksikko oli vähän liikaa, eikä Taavin haukkuminen autossa auttanut asiaa yhtään. Sinnin keskittyminen jälkeen herpaantui tässä kohtaa kokonaan. Koirien mentyä homma jatkui kuitenkin hyvin, joten sinänsä voin olla tyytyväinen, ei jää häiriöt päälle. Jäljessä oli myös neljä kulmaa ja pituutta enempi kuin aiemmin, menin itse askelten laskuissa sekaisin. Kulmat meni taas hyvin ja muutenkin homma sujuu edelleen, tykkäsin!
Iltapäivällä Hilde porukoineen tuli yökylävierailulle ja koirat pääsivät leikkimään keskenään. Olipa niillä kivaa! Kuvien ottaminen näistä vauhtihirmuista oli melko mahdotonta...
Perjantaina käytiin Sinnin kanssa myös hakutreeneissä ja tällä kertaa siellä tuli ilmi Sinnin varsin ärsyttävä tapa olla antamatta kiinni. Ollaan luoksetuloja harjoiteltu metsälenkeillä ahkerasti ja yleensä Sinni tulee ihan täysiä luokse, mutta välillä sille iskee päälle vaihde, ettei se halua tulla kiinniottoetäisyydelle. En siis juuri koskaan ota sitä edes kiinni, mutta jostain syystä välillä tämä erittäin ärsyttävä piirre tulee esiin. Niin nytkin treeneissä ja varsinainen treenihän jäi siis kesken, kun toiselta ukolta Sinni lähti luikkimaan omille teilleen. Niin ärsyttävää!!
Edellisen viikon lauantaina aamusta ennen hakutreenejä Sinnille jälki. Nameina mulla oli tällä kertaa kuivanappulan sijaan Naturiksen makkaraa pieninä paloina ja se ei ehkä ollut ihan nappivalinta, kun liiskaantui kengänpohjiin, mutta toisaalta sitten tuli niitä namittomia askelia ihan luonnostaan =)
Jälki oli varmaan sen noin 70 askelta ja tosiaan namittomia askelia oli välissä tarkoituksella ja osa sitten nameista jäi mun kengänpohjaan. Sinni jäljesti hyvin. Nyt ei ollut mitään häiriöitä, niin koko jälki meni alusta loppuun hienosti.
Taavin kanssa tein peko-t tottiksen ja se meni kaikkinensa ihan hyvin. Seuruu voisi edelleen olla parempaa, mutta on se kyllä parantunut siitä mitä oli.
Hakutreenit aloitettiin tottiksella ja siellä Taaville seuruuta ja paikkis kolmen muun koiran tehdessä yhtä aikaa hommia. Hyvin meni, vaikka juoksuinen narttu vähän kiinnostelikin.
Sinni treenas hakua neljän haamun voimin ja kaikille meno oli vauhdikas ja iloinen.
Makuupäivän ratoksi ajelin maanantaina koirien kanssa mökille. Sinni on välillä voinut vähän pahoin autossa, niin nää pitkät automatkat tekee varmaan ihan hyvää. Nyt ainakaan ei ollut yhtään pahoinvoivan oloinen autossa. Ja mökkireissun aikana Sinni jopa oppi menemään itse autoon sen sijaan, että juoksisi karkuun.
Tiistaina Taavi avasi uimakauden, Sinni ei uskaltanut, se tunki vain naamaa veden alle...
Keskiviikkona Sinnin aamuruoka jäljeltä. Nyt oli useamman askeleen tyhjiä pätkiä muutama. Täytyy jatkossa vaan uskaltaa laittaa enemmän tyhjää, menee ihan hyvin.
Taavi teki tottista ja oli oikein tohkeissaan.
Iltapäivällä Taaville vielä lisää peko-tottista ja tunnin vanha jäjen nosto. Ilma oli hautovan helteinen, mutta onneksi metsän siimeksessä ei ollut niin tukalaa. Taavi taisi haistaa jäljen jo tielle, hyvä nosto ja varmasti lyhyt jälki loppuesineelle.
Käytiin vielä uimassakin. Sinni ei tajua uimista yhtään, se vain tunkee päätään veden alle rannassa.
Mökkireissulla myös paukuteltiin pyssyjä pariin otteeseen, 6 mm sekä 9 mm, enkä olis ollenkaan huolissani Sinnistä. Kuulee kyllä, mutta ei paljon hetkauta. Videolla ekat 9 mm laukaukset. Seuraavana päivänä leikki Taavin kanssa ja reagoi ammuntaan vielä vähemmän.
Perjantaina 100 askeleen jälki kovaan myötätuuleen. Muutama kymmenen askeleen namiton pätkä ja lisäksi muutamia lyhyempiä pätkiä. Jälki meni hyvin. Pitkät namittomat pätkät meinasivat vähän kiihdyttää vauhtia. Pystyn jo olemaan pystyssä hieman Sinnin takana, hyvin keskittyy jälkeen.
Perjantaina oli myös ensimmäiset seuran yhteistottostreenit sitten koronan alun. Tai saattaa siitä olla vieläkin pidempi aika. Kentällä yhtäaikaa reilu kymmenen koiraa, suurin osa oli muuten sakemanneja. Ekaks käytiin Sinnin kanssa kentän laidalla ja yritettiin vähän keskittyä toisiimme. Sinni ois pylly keikkuen vaan halunnut mennä katsomaan kaikkia. Saatiin kyllä muutama hyvä kontaktin pitokin. Ja sitten piti kiivetä parin ihmisen syliin...
Taavi kävi myös häröilemässä kentällä. Tekeminen ei ollut mitenkään täydellistä, mutta tykkäsin kuitenkin Taavin rentoudesta muiden koirien läsnäollessa ja vähän vieraamman ihmisen kopeloinnin rentoudesta. Hyviä seuraamispätkiäkin saatiin. Ihan loistavat tämmöiset kimppatreenit piiiitkästä aikaa!
Viikonloppuna piti on Kaakkien kevätleiri, mutta koska korona, niin ei ollut. Onneksi oli kuitenkin koulutuspäivät. Lauantaina siis ensimmäinen peltojälkipäivä Tarja Riikosen opissa ja oppilaana mun lisäksi Sinni. Aamupäivällä tehtiin semmoinen jälki kuin mitä ollaan tehty ja mä tein 100 askeleen suoran myötätuuleen. Jäljellä oli pari kymmenen askeleen tyhjää ja muutama lyhyempi tyhjä pätkä.
Tarjan mukaan Sinni jäljestää rauhallisen keskittyneesti eli oikein hyvin ja että se on oikein hyvänenäinen koira. Tyhjät meinaavat vähän kiihdyttää vauhtia, joten jatkossa palataan vähän lyhyempiin tyhjiin, mutta niitä voi olla tiuhempaan. Ja koska tämä jälki meni niin hyvin, niin saatiin ohjeeksi tehdä toiselle jäljelle kulma! Mä olin itse ajatellut, että tampataan suoria myötätuulijälkiä koko kesä, mutta Tarjan mukaan eri tuulen suunnat on hyvä ottaa ajoissa mukaan, ettei niistä myöhemmin muodostu ongelmia ja kulmat voi myös ottaa mukaan, koska Sinni jäljestää niin rauhallisesti ja syvällä nenällä.
Iltapäivällä siis toinen jälki, jossa ensimmäinen suora oli 50 askelta sivutuuleen ja kulman jälkeen oli 24 askelta myötätuuleen. Kulmaa edeltävä askel oli tyhjä ja kulman jälkeisellä ekalla askeleella oli nami. Muuten lyhyitä namittomia pätkiä pitkin jälkeä.
Sinni jäljesti tosi hyvin ja kulma ei olisi voinut mennä paljon paremmin! Nää koulutukset on kyllä niin hyviä, ilman tätä oisin hinkannu niitä myötätuulisuoria koko kesän ja oisin varmasti aiheuttanut ongelmia meille jatkoa ajatellen. Lisäksi virisi pieni ajatus, että josko Taavin kanssa kokeilis joskus fh-jäljeä... niitä treenipeltoja pitäis vaan saada jostain.
Jälki kokonaan
Kulma
Sunnuntaina toinen päivä pellolla. Sinnille vain yksi jälki, koska selkeästi edellinen päivä vähän painoi. Jälki oli samanlainen kuin eilinen kulmajälki. Häiriötä vain oli paljon enemmän perässä kulkevan seuraajajoukon ja vieressä kulkevan tien muodossa sekä lähellä olleessa autossa haukkuivien koirien muodossa. Kaikista näistä häiriöistä huolimatta Sinni keskittyi jälkeensä hyvin, mutta namit meinas jäädä syömättä. Kulma meni tosi hyvin.
Kuvat Tanya Tarkiainen:
Jatkossa tuulensuunnasta välittämättä jälkiä, joissa kaksi kulmaa ja tyhjiä 1 - 4 askelta. Tyhjien osuuksien tiheyttä kasvatetaan pikku hiljaa ja tätä kautta jäljet pitenevät. Pidettävä huoli keskittymisestä, rauhallisuudesta ja tarkkuudesta. Esine pitäisi tuoda myös pian mukaan, mutta mikä ilmaisu??? En haluaisi sulkea vielä mitään lajia pois, joten sen puoleen esineen tuonti olisi luontevin, vaikkakin peko-puolella ei se toivotuin. Haukku olis paras pekossa ja se kävis kai myös pk-jäljelle, mutta jos innostunkin peltojäljestä, niin siellä se ei käy. En tiedä, mut pian pitäisi päättää, että sais sen myös mukaan... vai oisko mahis opettaa niin, että ilmaisun alussa tuijottaa tovin ja vasta sitten alkaa haukkua? Menee varmaan mahdottomaksi...
Kiitos Kaakeille järjestämisestä ja Tarja oli kyllä mahtava kouluttaja, mielelläni menisin uudestaan hänen oppiin!
Koulutuspäivillä olin myös tosi tyytyväinen Sinnin autokäytöksestä. Se veteli rauhassa sikeitä, vaikka akkalauma piti leiriä avoimen paksin takana. Lisäksi viime aikojen ajelujen myötä autopahoinvointi on ilmeisesti selätetty kokonaan.
Maanantaina Taavin kanssa treenaamassa peko-kokeen hallintaosuutta ja jäljen nostoa. Hallintaosuudessa provosoitiin kusettamalla paria koiraa juuri ennen Taavin vuoroa tienpenkkoihin ja niinhän siinä kävi, että Taavin tekeminen oli ihan täyttä paskaa, kun ois pitänyt olla kuseksimassa koko ajan itsekin siellä puskissa. Seuruu oli väljää, mutta siinä paransi loppua kohti. Eteenmenot oli kyllä hyvät, vaikka tarvikin kaksi käskyä pysäytyksessä ja taisi se kyllä ehkä kerran käydä pissimässä puskaan jossain välissä. Mutta paikkamakuu!! Taavi nousi ainakin kolme kertaa sieltä ylös ja mun perkkeleet ei sitä kyllä hetkauta yhtään...
Jäljen nostot sentään meni hyvin. Vastatuuli ja vähän reilu tunnin vanhat jäljet. Molemmat nousi oikeaan suuntaan ja esineet löytyivät hyvin.
Jossain välissä ehdittiin Viimankin kanssa pienelle metsähöntsäilylle.
Viime viikon keskiviikkona loppui työkierto ja lähdettiin kevätretkelle länsirannikolle, Sinnin eka kotiautoreissu. Ensin ajettiin Porin Reposaareen. Oikein kiva paikka, keli vaan ei suosinut.
Seuraavana päivänä käytiin Kaskisissa ja Närpiössä, yöksi Suomen läntisimpään autolla saavutettavaan kohtaan Vaasan Mustasaaressa. Edelleen keli oli melko kurja, nollan tietämillä ja räntää todella kovan tuulen saattelemana.
Henkilöautossa matkustaessa Sinnillä on ollut toisinaan pientä pahoinvointia, mutta kotiautossa matkustaminen sujui rentoakin rennommin.
Perjantaina aamulla Sinnille jälki parkkiksella, 70 askelta. Namit edelleen jokaisella askeleella. Melkein loppuun asti meni hyvin, mutta lopussa lokit vei Sinnin huomion. Myös edelleen kovin voimakas tuuli teki hommasta varmasti kovalla alustalla aika vaikean.
Taavi teki vähän tottista työvaatteet päällä. Nyt meni aika hyvin, seuruussa huomattavasti vähemmän herpaantumisia kuin yleensä ja paikkis oli hyvä ja rauhallinen.
Lauantaina oltiin Uusikaarlepyyssä ja Sinnille aamulla jälki, n. 70 askelta loivasti siksakaten, namit joka askeleella. Ihana nuuskutus sillä käy, mutta osa nameista jää. Ohjeen mukaan koiran olisi syötävä joka nami, mut mä jotenkin en osaa/pysty pakottamaan siihen. Musta se innokas nuuskutus ja eteneminen on tärkeämpää. Ehkä tästä just sit tulee se epätarkkuus, mut en halua konflikteja jäljelle näin alkuvaiheessa. Ekat 60 askelta meni hyvin, viimeisten askelten kohdalla Sinni vähän herpaantui ja rupesi kuuntelemaan lokkeja tai jotain muuta. Pienen tuumaustauon jälkeen päästiin jälki loppuun. Lopulla aamuruualla vielä vähän tottiksen alkeita.
Taavi teki peko-t tottiksen ja heti perään Murun tekemän jäljen. Tottis meni seuruuta lukuun ottamatta hyvin. Eteenlähetyksissä ei ollut namipalloa ja vauhti oli nyt kohtalainen. Pysähtymisen vaativat pari käskyä.
Jälki oli n. tunnin vanha ja kuutisensataa metriä pitkä. Nostomatka viitisenkymmentä metriä pitkä. Nosto oli kyllä luokattoman huono, mutta silti jälki nousi oikeaan suuntaan. Jäljen kolmesta esineestä nousi kaksi ensimmäistä. Kolmas esine jäi jostain syystä, vaikka ihan jälkeä pitkin mentiin. Koska vimpo esine ei noussut ja mä en sitä edes nähnyt, niin mehän jatkettiin vielä. Kokonaisuuten jälki meni hyvin ja lopetin sen, ku tajusin, että meidän on ollut pakko ohittaa viimeinen esine.
Uusikaarlepyyn rannat olivat kyllä mahtavan hienot ja kelikin rupesi suosimaan!
täysii on parasta!
💓💓
Laama vai koira?
On se komee!
rento karavaanari
Me
Maanantaina Sinnin tähänastisista jäljiltä paras Ähtärin leirialueen nurtsilla. 65 askelta, joista kolme yksittäistä askelta ilman kannan namia. Kivan keskittynyt jälki ja ohiajavat traktorit ja muut saivat vain hetken katseen ja sitten nuuskuttelu jatkui.
Eläinpuistossakin käytiin
Maanantaina käytiin katsomassa myös Kostia. Siirsin sen Tiinan nimiin, kun siellähän sen koti nyt on. En voi sille mitään, että edelleen tule itku vähintään viikoittain Kostia miettiessä. Olen niin onnellinen sen nykyisistä oloista, ikävä on vain niin kova ❤
Kosti ja Iisi
Sinni pääsi vähän leikkimään Kostin Iisin kanssa. Sinni niin polleana otti mallia Iisistä.
Oli tarkoitus ajaa kotiin tiistaina, mutta saatiinkin päähänpisto ajaa vielä maanantaina illalla Turkuun ja siitä aamulla Ahvenanmaalle. Sinnille uusia kokemuksia laivamatkan muodossa. Laivalla ei hetkauttanut mikään, mutta ihmiset ovat pikkuhiljaa muuttumassa vähän jänniksi. Häntä heiluen se katselee vieraiden perään, mutta aina ei kuitenkaan uskalla mennä haistelemaan. Parhaita on ihmiset, jotka ei kiinnitä siihen huomiota ja ne jännittää, jotka yrittävät kovasti houkutella sitä luokseen. Ja kai niissä ihmisissäkin on eroja, kun toisten luo se menee ihan innoissaan ja toisten luo ei millään.
Kokolattiamatto lemmikkihytissä on vähän erikoinen ratkaisu
Mitäs täältä näkyy?
Reippaasti mentiin joka paikassa
Matkustaminen on rankkaa
Taavista oli parasta, kun löytyi vielä jostain luntakin
Sinni Crazylandin Eiffel-tornilla
Kivoja lenkkimaastoja oli paljon
Tätä videota on katseltu julkaisun ensimmäisenä päivänä melkein 800 kertaa, en tiedä mihin se on jaettu, kun tuollaisiin lukemiin on yltänyt...? Ja joku on kommentoinut videota itkumeemein, joka on kyllä aika erikoista, kun itse olen iloinen näin sopuisasta nujuamisesta 😊
