lauantai 25. huhtikuuta 2020

Synttärisankarin puuhasteluja

Yhtenä aamun juoksulenkillä meinattiin jäädä hirvien alle, kun rynnivät pusikosta tielle ihan nenän edestä. Onneksi Taavi ei noista juuri välitä, pari haukkua ja sitten sivulle kerjäämään namia =). Mutta on nuo villieläimet upeita noin läheltä nähtynä!


Edellisen viikon keskiviikkona tehtiin rallyn nettikurssin rataharjoitusta pihassa. Musta tuntuu, että mennään koko ajan vain takapakkia. Oikean puolen seuruu onnistuu radan ulkopuolella kohtalaisen hyvin, vähän Taavi jätättää, mutta muuten on hyvä ja kiva kontakti. Radalla siitä ei tule mitään ja oikealla puolella tehtävät liikkeetkin on ihan hukkunu johonkin... En tiedä missä vika on. Paitsi tietty koulutuksessa, mutta mitä pitäis muuttaa, että homma rupeais toimimaan?


Lauantaina kokeiltii  jäljen nostoa pari tuntia vanhalla vieraalla jäljellä, hyvin nousi, mutta lyhyen jäljen eka esine jäi nousematta, toinen onneksi nousi hyvin. Sunnuntaina hakua ja Taavi oli jotenkin ihan ulalla. Kaks ekaa ukkoa löyty kohtalaisen hyvin, mut kolmas oli hankala. Taavi oli jotenkin enempi semmosella nuusausmielellä kuin kunnolla tekemässä töitä. Itellänikin ollu kyllä vähän alavireinen olo, joten peilaisko se mun fiiliksiä noin paljon? Tai sitten syynä oli toisen ukon palkattomuus, jonka jälkeen Taavi ei ehkä ollut enää niin innokas. Tutkitaan asiaa seuraavissa treeneissä.


Taavilla oli keskiviikkona synttärit, jo 7 vuotta! Mihin tää aika oikein menee, ihan liian kovaa vauhtia.

Onnea Tahvo, komea ja rakas olet <3



Torstaina vuorokauden vanha pari kilometriä pitkä jälki. Jana ei ollut pitkä, viitisenkymmentä metriä. Jälki nousi hyvin, pieni takajäljen tarkastus ja sitten oikeaan suuntaan. Tien ylitykset meni myös hyvin, mutta eka keppi jäi nousematta. Ekan tien jälkeen oli ihan tuore harvennushakkuu ja se tuntui olevan vähän vaikea. Voiko niin laajalta alueelta rikottu maan pinta aiheuttaa hankaluutta? Moto pöyrinyt paikalla edellisenä tai sitä edellisenä päivänä. Joka tapauksessa meno ei ollut ihan satavarmaa, mutta kolmannen kepin jälkeen lähti juna puksuttamaan ja loppu jälki mentiin superhienosti. Taavi jäljestää todella paljon rauhallisemmin vanhaa jälkeä kuin tuoreempaa jälkeä, ei tarvi jarrutella yhtään. Hakkuualueella haparoinnista huolimatta jälki oli kokonaisuutena hyvä ja loi mulle uskoa ja luottoa näitä vanhempiakin jälkiä kohtaan. Toki jälki oli omatekemäni, joten sekin tietysti helpotti luottamista, mutta silti.





Perjantaina jäljennostotreeniä kahdella nostolla. Vieraat vajaa pari tuntia vanhat jäljet. Eka oli ihan törkeen hyvä, pieni tarkistus takajäljen suuntaan ja sitten vauhdilla oikeaan suuntaan. Toinenkin nousi hyvin, siitä taisi Taavi saada jo ilmavainun, kun vastatuuleen mentiin. Hyvä treeni.


Osallistuin Taavin kanssa koronarallykisaan eli videomöllikilpailuun. Osallistujat saivat ratapiirroksen ja sen suoritus tuli kuvata annettuun aikaan mennessä, tuomarina mestariluokassa Eija Heinonen. Rataa oli siis mahdollisuus harjoitella niin paljon kuin halusi ja ehti tuona vajaan parin viikon aikana. Me yritettiin nauhoitusta parina päivänä, mutta aina joku liike epäonnistui. Mestariluokan rata on kyllä jo niin pitkä, että ei meinaa meillä onnistua kyllä koskaan koko rata ja tietysti radalla oli myös se meidän inhokkiliike eli edessä peruutus. Se ei onnistu vaikka kuinka harjoitellaan ja se saa Taavin vittuuntumaan. Lisäksi vielä edessä peruutusta edelsi vieressä peruutus, joka saa Taavin hieman kiihtymään ja usein haukkumaan. Taavin kanssa ei myöskään voi tehdä hirveän montaa toistoa kerralla. Eli kokeiltiin muutamana päivänä pari kolme kertaa per päivä. Sitä täydellistä suoritusta ei saatu aikaan, enkä sitä kyllä olettanutkaan, mutta jotain kisaan lähetettävää saatiin kuitenkin aikaiseksi, katsotaan sitten mitä tuomari siitä on mieltä. Edelleen myös teen liikkeet ihan liian lähellä kylttejä ja koiran ollessa oikealla on ihan hirveen vaikee yrittää olla tarpeeksi kaukana kylteistä.






Lenkillä on käyty Ninnin, Ronja, Runtun, Fionan sekä Oton ja Taren kanssa. Yhden lenkin lopulla, noin kuuden kilsan kävelyn jälkeen Taavi rupesi ontumaan toista etutassua. Välillä ontui voimakkaammin ja välillä vähän vähemmän, eikä tassusta löytynyt mitään kiveä tai tikkua tms. syytä ontumaan. Mieleen hiipi heti epäilys, että nytkö se nivelrikko sitten iski. Kotona suihkuttelin varpaiden väleistä kaikki hiekat pois ja sen jälkeen kävelytin ja juoksutin pihassa, ei mitään. Seuraavana päivänä taas pitkä lenkki, eikä mitään oiretta ontumasta. Toivotaan, että siellä varpaiden välissä olisi ollut vain joku hiekanjyvä joka kiusasi!


Taavi ja Ninni:



 Taavi ja Ronja:


Taavi ja Fiona:

Uimakausikin avattiin jossain välissä. Aavistuksen liian aikaisin mun mielestä, mutta sinne se vaan pulahti. Ehkä odotellaan kuitenkin hieman vesien lämpenemistä ennen kuin ihan tosissaan ruvetaan uimaan.



maanantai 13. huhtikuuta 2020

Kiirettä on pitänyt koronasta huolimatta

Makuupäivän koomaa karkoitettiin pyreneesilenkillä, hujauksessa meni 11,5 km.

Fiona ja Taavi



Tiistaina hakuhommia, Taaville kaksi maalimiestä kivan kivikkoisessa ja monipuolisessa maastossa. Eka maali löytyi nopeasti melko kaukaa ja toinen jyrkänteen puolivälistä. Taavi oli ensin menossa alas jyrkänteeltä ja minä tietysti komensin kovasti pois, kun hirvitti, että se putoaa. Taavi kuitenkin tiesi maalin olevan jyrkänteen alla, joten se ei antanut periksi, vaan etsi reitin. Intoa oli ihan hirmuisesti ja maasto toi kivaa haastetta.

Ollaan muutaman kaverin kanssa silloin tällöin päätetty pienimuotoisesti koronarajoitteet mielessä pitäen treenta, koska hälykoirien toimintatason ylläpito vaatii harjoittelua. Kolme ihmistä metsässä on pienempi riski kuin kaupassa käynti... Menis jo pois paha korona!





Paikkistakin treenattiin




Keskiviikkona käytiin pitkän metsälenkin jälkeen kentällä tekemässä rallyrataa. Ei keulinut yhtään kympin lenkin jälkeen, meni jopa laamailun puolelle. MES rata on jo niin pitkä, että palkattomuus ei meinaa kantaa silloin, jos radalla on vaikeita liikkeitä. Lisää yksittäisten liikkeiden ja oikeen puolen seuruun treeniä tarvitaan paljon. Kotona tehtynä yksittäiset liikkeet tai pienet radan pätkät menee hyvin, mutta kokonainen rata on tosi pitkä. Ens kerralla pohjalle lyhyempi lenkki.






Torstaina pääntuuletuslenkki Oton ja Taren kanssa. Teki hyvää kaikille.




Ollaan viime aikoina tehty Taavin kanssa useampi päivä oikeita töitä ja vaikka olen yrittänyt tarkkailla sen viretilaa, jaksamista ja motivaation säilymistä, niin hieman on kyllä mietityttänyt kuinka pitkät päivät vaikuttavat sen intoon tehdä hommia. Sunnuntaina pääsin sitten tekemään palauttavaa harjoitusta ja ilokseni saatoin todeta, ettei pienintäkään epäilystä jäänyt onko intoa vai ei! Tehtiin Taaville hakutreeni, jossa se etsi kolme maalimiestä muutaman hehtaarin alueelta. Tuuli oli hyvä ja hirveällä innolla Taavi teki töitä. Video ukolta, jolla ohjeena oli palkata haukun aloituksesta.

Video Heli Roimola



Koska koronan takia face on ollut täynnä kaiken maailman haasteita, on mekin vähän jotain aina silloin tällöin kokeiltu. Viimeisimpänän vadissa seisomista...



keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Korona aikaa

Käytiin edellisillä vapailla mökillä  pari päivää hoitamassa asioita. En ehtinyt Taaville tehdä edes jälkeä, mutta peko-t kokeen hallintaosuutta vähän treenattiin lenkin yhteydessä. Eteenmeno onnistuu targetille, muuten on vielä aika haparoivaa.






joku varmisti, ettei vaan jää kyydistä =)


Toissa sunnuntaina aamusta kävin tekemässä kaverin koiralle jäljen ja jäljen vanhetessa kamu meni Taaville muutaman kerran piiloon. Saatiin hyvä pieni hakuharkka aikaiseksi.


Viime viikon tiistaina yövuorokrapula karkotettiin Pietan ja Focan kanssa pitkällä metsälenkillä. Tosin aika paljon on metsää kaadettu, että oli enempikin aukkolenkki...




Näillä vapailla on käyty uimassa pariin kertaan ja yhdet pienet hakutreenitkin saatu aikaiseksi sekä esineruutua ollaan myös käyty treenaamassa. Tuulta oli taas paljon, joten saatiin hyvä tuuliaputreeni, ei ongelmia haussa. Esineruudussa Taavi teki töitä omaan rauhalliseen tahtiinsa. Rallyakin on treenattu nettikurssin ratasuunnitelman mukaan ja sekin meni yllättävän hyvin, vaikka radalle oli taas saatu aikaiseksi monenmoista kommervenkkiä. Monta samantyylistä pyörähdys- ja kiertoliikettä perätysten sai tajuamaan käsimerkkien selkeyden tärkeyden!








Kotonakin on treenattu mm. paikkista

Rokotuksillakin käytiin. Piti meidän luottolääkärin yllättävän kuoleman vuoksi etsiä uusi lääkäri ja suositusten perusteella käytiin naapurikaupungin pienellä yksityisklinikalla. Tykkäsin ihan sikana, lääkärisetä tuli rokottamaan Taavin ulos, kun sanoin, ettei se niin kovin arvosta pöydälle nostelua yms. huonojen kokemuksien vuoksi. Piikit niskaan pihalla lähes huomaamatta, asiakaspalvelua parhaimmillaan!!

Eläinlääkärihuoli syttyi ihan erilailla, kun Uusimaa suljettiin. Täällä ei päivystä kuin kaupungineläinlääkäri, joka hoitaa lemmikit jos tuotantoeläimiltä ehtii. Meiltäpäin on aina kaupungineläinlääkärin ensiavun jälkeen tai tilanteen salliessa ilman ensiapua lähdetty iltaisin, öisin ja viikonloppuisin pääkaupunkiseudulle hoitoon kiireellisissä tapauksissa. Nyt kun se ei ole mahdollista, niin oli järkyttävää tajuta, kuinka huonosti kaakonkulmalla on tarjolla eläinlääkäripalveluita. Lähin 24/7 paikka on Hämeenlinnan pohjoispuolella... kaupungin- ja kunnaneläinlääkäreiden olemattomilla laitteilla ei suuria murheita hoideta. Ei auta kuin toivoa, ettei mitään isompaa satu!!


Koska me molemmat käymme Murun kanssa normaalisti edelleen töissä, niin korona ei vielä ainakaan ole vaikuttanut päivittäiseen elämään juurikaan muuten, kuin tokotreenien poisjäännillä. Kevään leirit tosin on kaikki tietysti peruttu, harmittaa, mutta ei vaikuta normielämään.

Ihanana uutisena koronasynkkyyden keskellä oli kuulla Taavin pennun päässeen uuteen kotiinsa Suomeen ennen rajojen sulkemista! Kaikki muutkin pennut ovat kotiutuneet hyvin uusiin koteihinsa eri puolille Ruotsia.


Pysytään terveinä ja pidetään toisistamme huoli!

keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Ennen koronaa ehdittiin vielä vähän treenata

Viime viikon tiistai oli uimapäivä. Toinen tykkää kuin hulllu puurosta.



Kotona treenattiin vähän rallyn tekniikoita. Mun pitäis jotenkin saada meidän vauhtia hidastettua tosi paljon. Taavi on niin sähäkkä, että mun on ite oltava aika nopea, ettei se ehdi tarjota sataa asiaa, mutta toisaalta jos saisin hommaa hidastettua reilusti, niin vois kaikki onnistua paljon paremmin. Hankalaa, mutta täytyy yrittää.


Perjantaina vietettiin iltaa rakennusetsinnän merkeissä. Taaville oli piilossa kaksi maalia ja ne löytyivät kovin nopeasti. Oltiin tällä kertaa rakennuksen kellarikerroksessa ja siellä ilmavirtaukset oli selkeästi vähemmän koiraa sekoittavat kuin edellisellä kerralla yläkerrassa. Tämän huomasi myös muiden koirien kohdalla.




Lauantaina tein Taaville 500 m jäljen ja ajettiin se 10 h vanhana. Jäljen nostossa ja ajossa ei ollut ongelmia ja tien ylityskin meni hyvin, mutta tien toisella puolen Taavi sai ilmavainulla kovasta tuulesta johtuen hajun viimeisestä esineestä. Haki myös sen tokavikan esineen ilmavainulla oma-aloiteisesti. Meni siis jäljen loppu vähän plörinäksi, mutta paljon hyvääkin siinä oli.






Sunnuntaina oltiin hallilla tekemässä oikeen puolen seuruutreeniä malamuutin toimiessa häiriönä. Ihan hirmu ihanasti keskittyi Taavi tekemiseen ja saatiin ihan onnistuneita suorituksia.


Maanantaina hallilla rallya kaverin kanssa ja tehtiin nettikurssin ratatreeni. Taavi oli aika hyvä, vaikka noi sivuaskeleet oikealla on vielä aika hankalia.



Illalla jälkitreeni, jossa Taaville pari tuntia vanha jälki vähän pidemmällä jäljen nostolla. Hienosti nousi jälki ja muutenkin meni hyvin, tosin taas jäi esine nousematta.


Jälkitreenien aikana Suomen hallitus julisti poikkeustilan koronaviruspandemian vuoksi. Rajat menee kiinni ja valmiuslaki otetaan käyttöön ja ihmisten kokoontumista julkisesti rajoitetaan maksimissaan 10 henkeen. Edellisellä viikolla oli jo kaikki koiratapahtumat peruttu toukokuun loppuun, mutta nyt meni sitten treenihallitkin kiinni jopa yksin tapahtuvalta omatoimiselta treeniltä. Meidänkin pelastuskoirakoesuunnitelmat menee koronan vuoksi uusiksi ja ilmeisesti kevään leirit perutaan. Kokeiden osalta täytyy toivoa, että syksyllä saadaan paikka kokeeseen ja onnistutaan, muuten meidän hälyvalmius lakkaa. Onneksi pienimuotoisia metsätreenejä voi vielä jatkaa.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Kevätretki Ruotsiin katsomaan Taavin pentuja - mahoton määrä kuvia

Edellisen viikon maanantaina käytiin taas uimassa, kyllä oli kivaa! Taavin mielestä olen vain aina ihan liian hidas...







Iltapäivällä Suvi kävi meillä kotona fyssaamassa Taavin. Jonkin verran oli jumeja, mutta kaikki saatiin hyvin auki. Vyötärön seudulta löytyi ihan uusi jumipaikka, mutta se on saattanut aiheutua märällä nurmikolla kaatumisesta, kun Taavi jokin aika sitten veti oikein kunnot lipat kotipihalla kovassa vauhdissa äkkikäännöstä tehdessään. Vaikka osa tämän kerran käsitellyistä jumeista oli selvästi vähän kipeitä, niin Taavi kyllä ihailtavasti rentoutuu käsiteltäväksi. Lopussa taisi ihan nukahtaa.

Edelliskerralla kuivalta tuntuneet varvasnivelet eivät enää olleet kuivan oloiset ja reiden ja pakaran jumit oli myös kadonneet kokonaan. Ollaan kyllä tehty vähän kotivenyttelyitä ja hierontaa ohjeiden mukaan, joten selvästi niistä on ollut apua.


Torstaina aamusta hallilla uuden treenituttavuuden kanssa rallya. Tehtiin oma rata, jossa molempien koirille vaikeita juttuja. Taavi oli aluksi niin into pinkeenä, ettei meinannut pysyä nahoissaa ja ääni oli sen mukainen... Mutta kun saatiin päästeltyä alkuhöyryt, niin tekeminenkin parani kummasti. Kovasti pitäisi jaksaa tuota oikealla puolella tekemistä treenata, kun ei se vaan millään meinaa taipua sillä puolella niin nätisti kuin vasemmalla menee. Ihan mahtavan huomion teki treeniseura; mä teen liikkeet ihan liian lähellä kylttiä! Mun täytyy opetella ottamaan vähän etäisyyttä kyltteihin ja niin meillä jää paremmin tilaa ja moni liike varmasti helpottuu!


Sunnuntaina aamusta käytiin Taavin kanssa hakutreeneissä tekemässä vähän hallintaa. Taavi on nyt parin viikon metsätreenitauolla, mutta tottishommia tehdään ja hyvin Tapsu tekikin. Ennen treeniä käytiin myös lenkillä rottisnartun kanssa. Tyypit meinasvat ruveta ihan leikkimään...






Illalla vielä hallilla hinkkaamassa oikean puolen seuruuta. Ihan hitokseen töitä siinä vielä on. Harmi kun on pitänyt lepsuilla sen kanssa.


Tiistaina Muru ja Taavi tulivat hakemaan mua töistä ja ajeltiin illaksi Turkuun. Yövyttiin Ruissalossa, jossa lehtopöllöt huuteli ja kauriita oli paljon. Kesällä tuo paikka on varmasti upea!

Keskiviikkona aamusta lähti lautta kohti Tukholmaa ja Taavin pentuja. Matka oli karmea kovan merenkäynnin takia, iski oikein kunnon merisairaus. Onneksi keikutus ei haitannut Taavia. Illalla ajeltiin Githan luo ja ilta meni pentuja nunnuttaessa. Hirmu reippaita ja toimekkaita pentuja! Parilla uroksella tuntuu olevan luonnetta sen verran, että oman kodin on parasta olla tarkkana tai niitä viedään kuin litran mittaa.

Torstaina käytiin Githan koirien kanssa kimppalekillä ja lähikylässä kaupunkikävelyllä ihastuttavassa vanhassa kaupungissa sekä eläinlääkärillä hakemassa ekinokokkilääkitys. Unohettiin sitten kaikessa tohinassa maksaa se lääkäri... onneksi sama tyyppi tulee viikonloppuna tarkistamaan pennut, niin maksu hoituu silloin. Loppupäivä tietysti nunnuteltiin pentuja ihan hirmu paljon. Kaikki pennut ovat tosi reippaita ja rohkeita, eivät säiky ääniä tai muutakaan. Temperamenttia löytyy ja vauhtia riittää, pienet naskalit ovat koko ajan kiinni jossain. Ihan mahtavan ihana pentue.



Menossa mukana katalonianpaimenkoirat Erina ja Ester sekä tietysti Ecco ja pennut: 

































































Perjantaina vielä metsälenkki ja pentujen nunnutusta ja sitten kotimatkalle. Käytiin taas sataman lähellä olevassa isossa puistossa lenkillä ennen laivaan menoa ja koska ilma oli kaunis, oli siellä paljon muitakin. Koirat kaikilla vapaana ja Tapsunkin päästin sitten vapaaksi. Reilu tunti käppäiltiin ympäri puistoa ja kolme koiraa meitä kävi sinä aikana "moikkaamassa". Taavin ollessa vapaana ei syntynyt mitään rähinöitä. En kyllä päästänyt luokse tulleita koiria tulemaan Taavin luo, vaan pysyin itse siinä välissä. Oli kiva nähdä miten rennosti Taavi otti tilanteet ja luotti muhun, että pidän muut pois sen iholta. Kaikki olivat ihan ystävällisiä koiria, mutta Taaville olis varmaan ollut vähän liikaa, jos oisvat iholle tulleet enkä periaatteestakaan halua ventovieraita koiria päästää ihan liki. Jos Taavi olis olli hihnassa, se olisi varmasti alkanut haukkumaan, mut nyt se oli niin kiltti! Hienosti piti etäisyyttä luokse tulleisiin ja kauempana juoksevia tai haukkuvia koiria se aina vain vilkaisi ja jatkoi sitten omia puuhiaan. Teki niin hyvää Taaville tämä, harmi kun Suomessa ei ole vastaavaan mahdollisuutta.


Lautantaina käytiin raunioilla. Aloitettiin treeni pienellä hallintaosuudella ja sen jälkeen Taaville oli kolme ukkoa piilossa raunioilla. Hyvin se ne sieltä löysi, vaikka viimeinen tuotti hieman vaikeuksia. Se oli ihan alueen laidalla ja tuuli kävi poispäin alueelta, joten hajun saanti oli vaikea. Itsenäisesti Tapsa kuitenkin teki töitä.