lauantai 5. lokakuuta 2019

Hakuhommia

Viime lauantaina käytiin Fionan kanssa lenkillä, tuo kaksikko on niin mainio.





Viikon tauko kaikesta treenaamisesta rupesi näkymään loppuviikosta pienenä liitoksista repeilynä, joten sunnuntain hakutreenit tuli kyllä tarpeeseen. Taaville kokeenomainen treeni kahden hehtaarin alueella kolmella maalimiehellä. Tuulta oli kuutisen metriä ja keli sateinen.

Oltiin Taavin kanssa menossa alueen toiseen laitaan, kun se jo bongasi ekan maalimiehen tien laidasta. Toinen löytyi myös melko nopeasti pressupiilosta ja kolmas myös hyvin kivenkolosta. Ilmaisut ihan mahtavat ja vauhtia riittävästi...




Maanantaina aamusta pieni rallytreeni hallilla, nettikurssin ratatreeni, joka sisälsi varmaan kaikki liikkeet, joissa koira tulee eteen. Yllättäen oikealta eteen tullessa Taavi tulee suorempaan kuin vasemmalta. Tämä siis treenilistalle.

Kun kerran hallissa oltiin, niin kokeiltiin putkeakin. Se meni hyvin molemmilta puolin seuratessa. Ainakin veilä Taavi menee putken kohtuullisella vauhdilla ja mulle ei tule paniikkia ehtiä ottamaan sitä vastaan.


Tiistaitokossa oli noutopäivä. Treeni tietty aloitettiin paikkaistumisella, joka meni ihan hyvin. Taavi kyllä näytti taas kovin ahdistuneelta siellä rivissä Millä ihmeellä sille saisi päähän ajatuksen, että siellä on ihan hyvä ja turvallinen olla?

Noudot aloitettiin tasamaanoudolla. Meni ihan hienosti siihen nähden, että oli hiekka-alusta. Mennessä vähän haukkui, mutta poimi kapulan hyvin ja tuli vauhdilla luokse. Mitään luovutuksia en vaatinut, pääasia oli vauhti ja hyvä kapulan nosto.

Seuraavaksi ohjattu molemmista suunnista, ei ongelmia siinäkään ja vikana tunnari. Tunnari on kotona onnistunut hyvin sen harvan kerran kun sitä olen tehnyt, mutta halleilla se on ollut melkein aina enemmän tai vähemmän kaoottinen. Tällä kertaa Taavi yllätti ja haisteli kapulat rauhallisesti ja muutaman tarkistuksen jälkeen poimi oman ja toi mulle. Kyllä sitä hiekalta palikan suuhun ottaminen ällöttää, mutta hyvin sen poimi kuitenkin.


Keskiviikon tokotreenien aiheena oli myös tunnari. Ennen sitä tehtiin kuitenkin seuruuta ja yritettiin saada ääntelyyn joku tolkku. Kun liikkuri on mukana hommassa, niin ääntä tulee, kun teen yksin niin ei... Vähän auttoi se, että pidän päätä pystymmässä, ehkä.

Tunnari meni tälläkin kertaa hyvin ja keskittyneesti, ei mitään ongelmia.

Paikkis tehtiin jossain välissä ja Taavin vieruskaverina vieraampi aussinarttu. Taavi siinä sitten istui kaula pitkällään huuliaan lipoen kohti narttua, mutta pysyi kuitenkin paikallaan. Nartulta olisi kyllä tullut heti napakka palaute, jos lähempää tuttavuutta olisi yrittänyt tehdä.

Tehtiin vielä toisella setillä jättäviä ja seuruuta porouroksen kaverina. Poron edellisissä treeneissä aiheuttama rähinähässäkkä oli Taavilla ilmeisen hyvin muistissa, kun oli ihan mahdottoman vaikea jättää poron tuijottaminen ja keskittyä omiin juttuihin. Kun tehtiin hommia naama poroon päin, niin pikku hiljaa helpotti ja Taavikin pystyi unohtamaan sen ja keskittymään meidän juttuihin. Menikin oikein hyvin sen jälkeen. Kyllä on koiralla pitkä muista vaikka vättävät, että ne elää vain tässä hetkessä.


Perjantain hakutreeneissä Taavi teki ekat kaksi maalimiestä muistikuvina ja kaksi vikaa valmiina, ei niin pienintäkään ongelmaa.


Lauantaina olin haun taidontarkastuskokeessa. Koesuoritus on aina kaksi vuotta kerrallaan voimassa, mutta olen ajatellut käydä vuosittain tarkastamassa meidän taidon, niin ei sitten ainakaan tule paniikkia, jos ei vaikka pääse kokeeseen tai ei pääse läpi tai jotain. Joten tällä kertaa siis oli vuorossa valoisassa suoritettava taidontarkastus, joka kokeena vastaa loppukoetta. Alue on kolme hehtaaria ja maalimiehiä on kolme, joista yski on kokonaan peitetty, aikaa suoritukseen on puoli tuntia.

Koe alkaa luoksepäästävyyden ja sosiaalisuuden testauksella. Käytännössä siis kokeeseen osallistuvat koirat ovat rivissä ja koetestaaja käy vuorotellen jokaisen koiran luona silittelemässä sitä. Taavi oli oikein kivassa mielentilassa tässä ja kaksi muuta uroskoiraa ei kiinnostanut sitä ollenkaan. Eka etappi siis hienosti läpi.



kuva Aki Kyyrö


Sitten oman vuoron odottelua ja lopulta päästiin viimeisenä koirakkona metsään, muiden ollessa peruskokeen suorittajia. Maasto-osuus alkaa hallittavuudella, jossa koiran tulee seurata noin viisikymmentä metriä ja sen jälkeen se jätetään paikallaoloon kolmeksi minuutiksi. Paikkiksen aikana testaaja kulkee koiran ohi ja lopun aikaa kertoo mulle kokeen kulusta ja muista päivänpolttavista asioista. Seuruussa Taavi kulki ihan nätisti vieressä, vaikkakin kontakti oli mun makuun huono. Paikkiksenkin se suoritti vähän sinne päin, kun kolmen edellisen koiran hajut kiinnosti kovasti ja taas oltiin kaula pitkällään nuuhkimassa maata molemmin puolin. Mut läpi meni kuitenkin.

Ja sitten päästiin metsään, jossa mun piti ensin tehdä etsintäsuunnitelma ja sitten toteuttaa se. Pohjoistuulta oli viitisen metriä ja lämpötila muutaman asteen plussalla. Oikein ihanteellinen hakukeli siis!

Kuvassa koealue on merkitty vihreällä, aloituskohta liilalla rastilla ja maalimiehet (jotka kaikki oli naisia) oli sijoitettu suurinpiirtein punaisilla pisteillä merkittyihin kohtiin.



Aloitimme siis rastin luota ja tuulen suunnan vuoksi kuljin rajaa pitkin tielle, josta aloitin partioinnin itä-länsi suunnassa. Vähän ennen kuin saavuimme ensinmmäiseen nurkkaan, häipyi Taavi alueen keskiosaan ja aikani odoteltuani aloitti haukun karttaan merkityn keskimmäisen maalimiehen luona. Pitkään joutui haukkumaan, kun oli niin kaukana ja maasto vähän haastava, mutta hyvin paukutti loppuun asti.

Palattiin ekaan nurkkaan jatkamaan matkaa ja siellä Taavi hetken käyttäytyi kuin olisi saanut hajun, mutta ei sitten kuitenkaan pystynyt tarkentamaan, joten jatkettiin matkaa tien reunaa pitkin kohti alueen oikeaa alakulmaa. Siinä kulkiessamme Taavi nappasi hajun toisesta eli kaikkein oikeanpuolimmaisesta maalimiehestä ja haukkui senkin hyvin. Tästä maalimies lähti tietä pitkin pois kuten edellinenkin ja me jatkoimme lopun matkaa alueen reunaan asti ja sitten vaihdoimme suuntaa palataksemme hieman syvemmällä alueella alueen vasempaan laitaan. Kesken tämän matkan Taavi lähti ja häipyi. Kulkusista kuulin sen menevän tietä pitkin jo jossain aika kaukana ja niinhän se oli bongannut alueelta poistuvan maalimiehen, joka oli jo ehtinyt aika kauas. Siellä se sitten haukkui kävelevää jo kertaalleen löydettyä maalimeistä ja mun huudot oli ihan turhat, koska maalimiestähän ei jätetä! Ei auttanut kuin juosta hakemaan se sieltä pois ja päässä takoi vaan ajan kuluminen... No ei auttanut kuin juosta minkä jaksoin ja palasimme takaisin sinne, mistä Taavi oli lähtenyt ja jatkaa hommia sieltä. Hieman ennen kuin saavuimme alueen vasempaan laitaan, löysi Taavi viimeisenkin maalimiehen. Tässä ilmaisu oli vähän huonompi, kun minä, kartturi ja testaaja oltiin aika lähellä Taavia. Mutta ihan hyvä ilmaisu silti. Aikaa meillä kului suoritukseen kaikkine harhajuoksuineen 19 minuuttia.

Arvostelussa etsintäsuunnitelma, koiran ohjattavuus ja kaksi ensimmäistä ilmaisua olivat erinomaisia. Ohjaajan toiminta ja viimeinen ilmaisu hyviä. Kokonaisarvosana erinomainen ja taidontarkastun hyväksytysti suoritettu. On se Tapsu vaan melkoinen kone näissä hommissa! Palautetta antaessaan testaaja ei oikein osannut sanoa mitään rakentavaa kritiikkiä, vaikka antoikin mun toiminnasta vain hyvän. Sanoi vain koiran olevan erittäin hyvin liikkuva ja motivoitunut.




Lisäksi olemme nauttineet aivan valtavan upeasta ruskasta!


sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Menolippu messiin

Maanantaina makuupäivän tokkura karistettiin jäljennostotreeniin sateen jäljiltä märässä ja viileässä metsässä. Vieraan tekemä jälki, jossa jäljennostomatkaa tuli n.70 m ja jälki oli parisataa metriä ja ikää sillä oli noin tunti. Taavi lähti töihin vapaana ja mä osasin lukea sitä niin hyvin, että tajusin sen lähtevän jäljelle. Pienen matkaa sai mennä vapaana ja sitten kutsuin sen liinaan laitettavaksi. Ei häirinnyt sitä ja sai hyvin kiinni uudestaan jäljestä ja jäljesti esineelle tuon parisataa metriä todella hyvin.

On se vaan loistava jäljestäjä, hitto kun itse oppis luottaman omaan koiranlukutaitoon vielä enemmän...


Tiistaina aamulenkin yhteydessä käytiin hakemassa edellisen päivän treeneissä tekemäni käyttämättä jääneen jäljennostoharkan esine. Vein kokeeksi Taavin jäljenpätkän päähän ja sehän jäljesti noin 15 h vanhan lyhyen jäljen esineelle. Täytyy joskus kokeilla ihan kunnon jälkeä tuollai vähän vanhempana...


Illalla tokotreenit aloitettiin paikka-istumisella. Taavi osasi. Omalla vuorolla tehtiin ruutua, kiertoa ja hyppy, tokalla setillä seuruuta ja luoksetuloa. Kaikki liikkeet oli oikeastaan hirmu hyviä ja vauhtia oli ihan hirmuisesti. Välillä vähän hajut vei, mutta kokonaisuutena tykkäsin. Seuruussa käännökset aiheutti ääntä, mutta muuten Taavi oli oikein hiljainen kaveri.


Keskiviikkona aamupäivällä Taavi kävi jäljestämässä vieraan tekemän jäljen kosteassa ja hieman tuulisessa metsässä. Jälki oli kolme tuntia vanha ja maasto kovin erilainen kuin mihin ollaan totuttu kotimetsissä, kalliota oli paljon ja muutenkin maasto todella vaihtelevaa, hyvä niin.

Jäljen nostoon Taavi lähti vapaana ja nostomatkaa kertyi noin 200 metriä. Jälki kulki suopursuisen suon poikki ja siinä oli hiukan haastetta Taaville. Siitä näki hyvin, että tässä nyt on jotain, mutta tarkennus oli vähän vaikea. Lopulta Taavi sai kuitenkin varmuuden jäljen suunnasta ja lähti ajamaan sitä vauhdilla. Hetken annoin mennä ja otin sitten liinaan.

Jälki oli reilun kilometrin mittainen ja pääsääntöisesti Taavi jäljesti oikein hyvin. Reitille osuneen laavun pihapiiri oli hankala ja siinä etsi jälkeä jonkin aikaa, kun pihassa olleessa kulmassa sen hukkasi. Kalliot oli selvästi myös vähän hankalampia, mutta kyllä Taavi ne hienosti selvitti. Ja minä osasin aika hyvin lukea sitä!! Esineet löytyi myös ja metsässä liikkunut vieras ihminen ei Taavia haitannut, liekö edes huomasi sitä.



Illalla tokotreenit, jossa Taavi teki hommia taas hyvin. Tykkäsin kovasti sen vireestä. Voiko meidän uusi namipallopalkkahomma oikeesti vaikuttaa näin paljon?

Ekaks tehtiin merkin kierto ja ruutu liikkeenomaisesti ja molemmat oli kyl hyvät, alla videot.





Sitten paikkis, jossa riviin mennessä Taavin takana kulkenut porouros alkoi rähistä ja Taavi ei tietänkään tässä tilanteessa halunnut jäädä pekkaa pahemmaksi ja yhtyi ärinään. Rivissä vielä pientä kyräilyä ja epäluuloisuutta ja kun jätin Taavin istumaan, niin se oli sitä mieltä että tästä rivisti olis parempi häipyä takaisin autoon. Uudella käskyllä pylly painui maahan ja paikkis meni hyvin, tosin Taavi näytti kyllä aika ahdistuneelta taas. Hyvä kuitenkin, että rähäkästä huolimatta meni noinkin hyvin.

Tokalla setillä jäävät liikkuroituna ja ne meni kaikki tosi hyvin. Muutaman ohjausvirheen tein ite, mut kun tein kuten olen opettanut, osasi Taavikin hienosti.


Perjantaina käytiin kentällä puuhaamassa Anna Pekkalan rallyn voi-rataa. Rata näytti piirroksena ihan helpolta, mutta olihan siellä ne haastavat kohdatkin.




Taavi oli kivan keskittynyt ja ennakkoon vaikeaksi epäilemäni houkutus (herkkuruokaa kupeissa) meni mallikkaasti. Pyörähdyksen jälkeinen molemmat täyskäännös vasempaan, jossa seuraamispuoli vaihtuu, olikin hankala. Luulen tuon edeltäneen pyörähdyksen vaikuttaneen niin, että Taavi pyrki pyörimään enemmänkin ja päätyi lopulta mun vasemmalle puolelle oikean sijaan viimeistään tuossa 360 vasemmalle käännöksessä. Uusittiin tämä ja selkeä oikealle käsky käännöksen jälkeen auttoi.

Hyppy muodostui toiseksi kompastuskiveksi, koska se tehtiin houkutusta kohti. Taavi oli hypyn jälkeen rynnistämässä suoraan syömään herkkuja, mutta palasi käskystä sivulle. Tästä tosin olisi tullut -10 rintamasuunnasta, kun Taavi kääntyi mua kohti palatessaan. Pari uusintaa tästäkin ja kovalla käskyllä sain Tahvon palaamaan sivulle hypyn jälkeen. Mutta muuten oikein onnistunut tekemistä.


Illalla takametsässä treenattiin vielä vähän esineruutua. Tein melkeimpä 50 x 50 ruudun ja sinne takalaitaan valmiiksi neljä esinettä. Taavi toi mulle viidessä minuutissa kolme esinettä eli hidasta, mutta kuitenkin ihan hyvää tekemistä Taaviksi, joka ei ole koskaan oikein innostunut tästä lajista ja yleensä ollut tuomatta mitään sieltä ruudusta.

Tapsu ja Tapsu löydöt


Lauantaina ajelin Vantaalle Taru Leskisen tuomaroimiin rallykisoihin. Kiva, kun koiria oli vähän ja halli iso, Taavikin oli superrento odotellessamme, vaikka mua vähän jännitti.

Sykkeet kisaa odotellessa...



Lähtöluvan saatuamme Taavi laamaili vähän spiraalin ekaan kierrokseen asti, sen jälkeen oli koko loppuradan aika skarppi. Ääntäkin tuli vain haukku peruutuksessa ja pari röhkimistä jossain muualla. Niistä lähti kokonaisvaikutelmasta - 2 pistettä.

Peruutus on mulle jotenkin tosi hankala liike; jos keskitys täysillä Taaviin, kuten tarvisi, en osaa laskea askelia ja menee väärin ja jos lasken askelia, niin Taavi ei ole hyvä. Jouduin uusimaan peruutuksen, koska laskin askeleita ja Taavi oli hirmu vino. En tiedä oliko liian vino, mut mun silmään kamala. Uusinnassa keskityin enempi koiraan ja meni vähän paremmin. Tästä siis -3 uusinnasta ja -1 uusinnankin pienestä vinoudesta. Parempi kuitenkin kuin -10 ihan liian vinosta tai väärästä askelmäärästä...

Pyörähdyksessä -3 ohjaajavirhe. Ehkä liian iso käsiapu tai sitten mun oma kulkulinja ei pysy suorana... tai jotain muuta.

Molemmat täyskäännös oikeaan -10 epätarkasti suoritetusta tehtävästä, jota oli selvennetty tekstillä eriaikainen. Mä olin vaan ihan tyytyväinen, että Taavi päätyi käännöksessä oikealle, kun yleensä ei onnistu puolenvaihto tällä käännöksellä. Enkä kyllä nää itse tuon liikkeen eriaikaisuutta, kun Taavi jää käännöksessä mun taakse. Mut tietääpähän mitä treenata.

Muuten ihan kiva rata, oikealla seuruu edelleen vähän haparoivampaa kuin vasen. Tuomarinkommenttina kuitenkin osaava koira. Sijoituimme neljänsiksi pistein 81 ja saimme lisäksi tuomaripalkinnon iloisesta ja taitavasta tekemisestä. Että ei se sit niin huonoa ollu kuin miltä itestä välillä tuntui =). Hyvä Tapsu, vire oli kyllä melko kohdillaan tällä kertaa.


Sunnuntaina heti perään toiset rallykisat samaisessa paikassa, tällä kertaa Anna Pekkalan tuomaroimana. Ratapiirrosta katsellessani totesin, että nyt on kyllä pistetty kaikenlaista ja tarpeeksi. Hyvä jos en eksyisi radalle.


Houkutuksessa toisena houkutteena hyppy, en ollut tämmöiseen ennen törmännyt. 

Oltiin tää viikonloppu kotiautoreissussa ja kyllä Taavista aamulla huomasi, että vähän olu suuri maailma väsyttävä maalaispojalle ja hajuja niin paljon, ettei kaikkia millään ehtinyt haistella. Taavin pienen väsymyksen ja oman ratapiirrosjärkytyksen jälkeen saatiin kuitenkin ihan ok suoritus.

Ensimmäisenä tehtävänä olleesta seisovan koiran kiertämisestä -1 puutteellisesta yhteistyöstä. Taavi taisi vähän nuuhkaista mattoa. Molemmat täyskäännös vasempaan, jossa vaihtuu seuraamispuoli, jouduin uusimaan. Tää on aina onnistunu hyvin, paitsi perjantain treenissä ja nyt Taavi oli ihan kuutamolla. Uusinnasta siis -3. Peruutuksessa ja kyltillä 15, jossa koira tulee eteen istumaan, oli Taavi molemmissa vähän vino,  näistä kummastakin -1. Ekasta hypystä -1 puutteellisesta yhteistyöstä, en tiedä mistä tuli. Ja sitten kaikkiaan viideltä tehtävältä -3 hau. Hau määritellään "liioiteltu tai jatkuva haukkuminen". Taavi haukahti radalla ehkä kaksi kertaa, mutta piti kyllä paljon sille tyypillistä "röhkimistä". Ehkä se sitten tulkittiin haukkumiseksi, vaikkei sitä ole. Toki kyllä kovin ärsyttävää ääntä. Kokonaisvaikutelmasta vielä -3 ääntelystä. Tuomarin kommenttina kuitenkin kannustava 'Tarkka ohjaus, hyvät liikesuoritukset.'

Pisteitä jäi jäljelle kaiken röhkimisen jälkeen 75 eli hyväksytty tulos, koulutustunnus RTK3 ja menolippu mestariluokkaan! Täytyy kyllä sanoa, että heinäkuussa ekaan voittajan kisaan mennessäni en olisi mitenkään voinut uskoa, että saadaan tämä luokka näin hienosti läpi!

Kolmas lk pyrri Suomessa, joka on saavuttanut RTK3 koularin. (Korjatkaa, jos tämä tieto on väärä)


lauantai 14. syyskuuta 2019

Parin viikon puuhastelut

Edellisen viikon maanataina käytiin hallilla tekemässä rallyn ratatreeni ja nettikurssin edellisen ja tän viikon tekniikkaharjoituksia, jotka oli ohjaajan kiertäminen ja eteen istuminen ja seisominen.

Ratana tein tosi kivan Anna Pekkalan radan tältä keväältä. Oikean puolen hyppy, ei mitään hajua miten se hyppy pitäisi asettaa kylttiin nähden ja sehän meni ihan liian lähelle , joten ei ihan onnistunut. Spiraali myös hankala ja tuntui tökeröltä tehdä, jotenkin muuten olisi pitänyt asetella tötsät ja kyltti. Tein radan kaksi kertaa ja toinen suoritus oli ihan huippuhyvä. Oikean puolen seuruu onnistu siinä ihan superhyvin. Ekalla kierroksella spiraali kiihdytti niin paljon, että Taavi alkoi haukkua, toisella kierroksella ei edes haukkunut.




Tekniikkatreenien kuvioissa vasemmalla seuratessa sain sivuaskeleet nyt onnistumaan, kun tein olkapäällä selkeän vartaloavun. Oikealla seuratessa ei onnistu vielä. Ohjaajan kiertäminen meni molempiin suuntiin ihan hyvin ja eteen istuminen vois olla toisinaan suorempi. Eteen seisomisessa mun pitää miettiä, että pitäiskö siihen kehitellä oma käskysana vai toimisko se eteentulokäskyllä johon yhdistän seisomiskäskyn. Nyt tuplakäsky toimi pari kertaa ja pari kertaa ei.


Tiistaina metsätreeneissä ja aluksi hallintaa. Taavi oli aika super. Koiria oli monta, tosin vain yksi uros. Juoksuja tekevä narttu vähän meinas kiinnostaa, mut hyvin keskittyi silti.

Varsinaisena treeninä Tapsulle tällä kertaa pentuhömppää eli haamuja. Matka tosin oli pitkä, jopa 200 m. Ei puuttunut vauhtia ja iloa näistä.


Käytiin Murun kanssa vähän reissussa ja Taavi oli siskollani hoidossa Vantaalla ja pääsi se mökillekin. Tuli pienelle pyrriäiselle sivistyshoitoa kerralla oikein urakalla. Mahtavan hienosti oli käyttäytynyt ja siitä oli kuoriutunut oikea kainaloinen.





Tällä viikolla tiistaina treenattiin hakua, hallintaa ei näissä treeneissä ollut kyllä ollenkaan. Lähdettiin kulkemaan alueen laitaa ja Taavi hävis melkein heti omille teilleen. Maasto oli sen verran pusikkoista, että en nähnyt sen kulkua, mutta sain sen pari kertaa kutsuttua luokse, kunnes se sit häipyi lopullisesti. Hetken päästä alkoi haukku noin 200 metrin päässä. Jos ei muuta, niin tuli hyvä haukkuharjoitus, kun rämmin suon ja ryteikön läpi paikalle. En nimittäin ollut kamalan nopea. Ehkä viikon totaalinen treenitauko ja sohvalla köllöttely vähän näkyi ylimääräisenä vaihtina, mutta motivaatio on ainakin kohdallaan.


Keskiviikkona aloitettiin uudessa tokoryhmässä. Meillä siis kotiseurassa joka syksy pistetään ryhmät uusiksi ja tällä kertaa arpaonni soi meille keskiviikkoillan ryhmän. Treenataan tosin ilman koutsia toinen toisiamme auttaen, mutta onneksi koko porukka on osaavaa. Muu ryhmähän on jo aloittanut elokuun alusta, mutta mulla työt ja reissut on olleet esteenä ja nyt vasta pääsin ekaa kertaa mukaan. Paljon jää jatkossakin treenejä väliin, mutta tehdään kuitenkin parhaamme.

Ennakko-odotuksena mulla oli katastrofitreenit, kun edellisistä on aikaa useampi kuukausi ja kotonakin ollaan oltu aika laiskoja. Mutta mitä vielä! Taavi yllätti olemalla ihan mahtavan hieno. Melkein saavutettiin se oma kupla, jossa voidaan tehdä mitä vaan muista välittämättä. Kentällä oli koko ajan yksi tai kolme muuta koiraa touhuamassa ja hyvänä häiriönä meille. Illan varsinaisena teemana oli merkin kierto ja Taavi on sen vissiin itse jossain välissä opiskellut, kun teki niin hienoja toistoja! Tehtiin myös seuruuta, joka ihan aavistuksen keuli, mut toisaalta sen vire oli super, joten ei niin haittaa vaikka vähän edisti ja poikitti, kun oli vaan niin innoissaan. Luoksetuloja, kaukoja ja muuta pientä tehtiin myös. Kaukoissa Taavi on myös opiskellut kesän aikana itekseen seisomisen, kun sekin meni niin hienosti pidemmästäkin matkasta.

Paikkaistuminenkin tehtiin ja sekin oli ihan hyvä. Vähän mulla on edelleen luotto hukassa, kun Taavi näyttää vähän ahdistuneelta aina siellä rivissä ja ryhmän bc-uros on Taavin mielestä kamalan pelottava. Hyvin se kuitenkin tönötti, aluksi olin lähempänä, mutta sitten uskaltauduin täyden matkan päähänkin.




Lauantaina pikainen esineruutu ja pikkutottis. Esineruudusta Taavi haki kaksi valmista esinettä. Hidashan se on, mut tykkään kun on tänkin kuitenkin oppinut kaiken sen hankaluuden jälkeen.




Tottiksessa seurana ja häiriönä kaksi lansua. Taavi keskittyi heinosti ja tehtiin hyvää häiriötreeniä sekä paikkamakuu, jossa lansut olivat liikkuvia häiriöitä. Hyvin meni kolme minuuttia. Varsin pätevä yövuoropäivän aloitus.

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Tottakai viikonloppu

Perjantaina ajelin todella ahdistuneissa tunnelmissa Tottakai-päiville, Kosti oli tulossa sinne myös. Tänä vuonna ei ole mennyt vielä päivääkään, etten olisi itkenyt ikävää ja omaa surkeuttani, mutta mennyt viikko oli pitkästä aikaa erityisen vaikea ja mietin pystynkö menemään paikalle ollenkaan.

Kostin saavuttua käytiin heti lenkillä uuden omistajan kanssa. Voi miten ihana oli nähdä Kosti, se ei ollut edes unohtanut mua. Oli niin hyväksi mulle päästä näkemään kuinka hyvä suhde Kostille on muodostunut uuteen omistajaan ja ihanaan koirakaveriin, se on niin rento nykyään kun ei tarvitse koko ajan pelätä. Mulla ei olisi voinut käydä parempaa tuuria uuden kodin kanssa. Viikonlopun aikana käytiin pari kertaa lenkillä ja muutenkin päästiin puhumaan paljon ja vaikka itku ei varmaan koskaan lakkaa, niin nyt mun surun kyyneleiden sekaan mahtuu jo paljon onnen kyyneleitä siitä, miten hyvä Kostilla on olla.

Cina, Piko, Kosti, Neva ja Siru, Ihan Oon sisarukset ❤. Tico ja Haru eivät osallistuneet leirille.


Taavikin oli mukana leirillä ja pääsi metsälenkeille tyttöseurassa sekä esittelemään pelastushakua. Kuumana päivänä se etsi varmasti ja motivoituneesti kolme maalimiestä noin neljän hehtaarin alueelta. Kaksi maaleista oli umpipiiloissa ja yksi kaatuneen puun juurakon muodostamassa onkalossa. Kaikki ilmaisut hyviä ja muutenkin tasaisen varmaa tekemistä. Toivottavasti sain istutettua pelastushakukärpäsen johonkin leiriläiseen.

Tutustuttiin myös doboon ja aika paljon samanlaisia juttuja ollaankin jo tehty omissa jumppajutuissamme, mutta kivoja uusiakin vinkkejä tuli.

Kuva Pieta. Ollaan vähän kaukana piilosta, mutta oli niin karmee risukko tuossa. Samalla hyvää treeniä Taaville maalimiehestä luopumisesta.

T
Naku-Ronja ja Tapsa

Raina ihastui Taaviin

Windy ja Taavi 

Femme, Foca, Elli ja Tahvo

Taavi "setämies" ja Elli, kuva Pieta Luukkonen

Paras leikkiosuus jäi tietenkin kuvaamatta, mutta Raina ja Taavi, Aida vie lopulta voiton:



Kiitos kaikille mukavasta viikonlopusta! Erityiskiitos Tiinalle kaikesta ❤❤

perjantai 30. elokuuta 2019

Nettikurssia pukkaa

Edellisen viikon keskiviikkoaamuna kävin omineen kentällä seuruun ja noudon merkeissä. Seuruu meni jo vähän paremmin, mut nouto ihan haluton. Kotipihassa kyllä onnistuu nouto oikeinkin innokkaasti.


Perjantaina oltiin taas maastotreeneissä tekemässä vaan hallintaa, makuupäivä niin en muuhun kyennyt... Meni jo paljon paremmin kuin viimeksi. Arvasinkin, ettei tuo montaa toistoa tarvi, kun taas muistaa ettei muista tarvi niin välittää. Seurattiin ja tehtiin paikkista, tosi kiva fiilis tehdä. Paikkiksen aikana meni juoksija meistä ohi ja se oli ihan innoissaan meidän treeneistä, aika hauska ja hyvää pr:ää koirille!



Lauantaina käytiin aamulla ensin etsimässä edellisenä iltana yhdeltä koiralta jäljellä maastoon jääneet esineet. Mä tiesin suunnilleen, missä esineet oli ja Taavi etsi ne tosi hienosti.



Siitä suoraan jälkitreeneihin, jossa ekaks vähän tottista monen koiran voimin. Tapsa teki ihan ok, vaikka aluksi oli taas kovin äänekäs. 

Varsinaisena treeninä jäljen nosto. Pitkä jana ja hieno nosto, harmittavasti vaan takajäljelle. Taavi lähti niin varman oloisena, että meni mulle ihan täydestä. Vähän härvääntyi homma siinä vaiheessa, kun liinan lukko petti ja Taavi pöyriskeli vapaana eestaas. Löytyi oikea suunta lopulta ja siitä varmasti esineelle pieni matka.

Kuvat Tiina Suuronen:






Elokuun alussa aloitin SporttiRakin rallyn nettivalmennuskurssin kuunteluoppilaana VOI-MES ryhmässä. Kurssin vetää ylituomari Krista Karhu ja se kestää tammikuulle asti ja siinä tulee aina parin viikon välein uusi tehtävä, tekniikkaa tai rata, ja tehtävien välillä on koirakkopaikoille osallistuneiden tehtävävideoiden palautekeskustelu. Yritän tehdä omineen kurssilla annetut tehtävät ja imeä oppia mahdollisimman paljon ylempien luokkien jutuista, vaikkakin työt ja tulevat reissut vähän haittaa säännöllistä treenaamista tässäkin lajissa...

Tiistaina käytiin melkein helteisellä kentällä tekemässä rataharjoitus. Rata ei ollut sääntöjen mukainen, vaan siinä keskityttiin treenin alla olleisiin tehtäviin eli tällä kertaa puolenvaihtoihin takana ja sivuaskeleisiin.



Puolenvaihdot Taavi handlaa, vaikkakin oikealla tuppaa jäämään mun makuun liian taakse. Oikea seuruu muutenkin tosi paljon huonompaa, mut en tiedä saakokaan siitä parempaa, kun vasta näin vanhoilla päivillä sitä aloittaa.

Sivuaskeleet  onkin sitten haastavat, sekä mulle että koiralle. Oikealla seuratessa sivuaskel vasemmalle ei onnistu ollenkaan, kun Taavi ei hokaa ahteriaan. Toki tekniikkatreeniä tarvitaan kosolti enempi. Vasemmalla seuratessa askel sivulle menee usein paremmin, mutta ei se ole hyvä sekään. Tokon sivuaskeleet kun otan sillai ristiin, niin Taavi pitää hienosti paikkansa ja suuntansa, mutta rallyn askel suoraan sivulle onkin sitten jo hirmu paljon vaikeampi.


Torstaina todelliset makuupäivän hakutreenit; kaks maalia alueelle ja alueen laidassa Taaville käsky etsiä. Itse en juuri ehtiny/jaksanu liikkua mihinkään ja Taavi sai toteuttaa itseään ja etsiä tyypit. Eikä se kyllä mua mihinkään tarvi, hyvin löytyi maalit kolmen hehtaarin alueelta.

maanantai 19. elokuuta 2019

Me on taas melkein asuttu metsässä

Tiistaina hakutreenit kolmen hehtaarin alueella. Kolme maalimiestä, joista Taavi nosti kaksi ekaa aika pian. Kolmas oli vähän hankalampi; ihan alueen laidalla ja maaston muodot haittasivat tehokkaasti hajun saantia kauempaa. Hyvin sekin sitten nousi, kun päästiin kallion alle. Tuulesta ei tällä kertaa ollut juurikaan apua ja Taavi oli treenin viimeinen koira, joten alueella oli jo niin paljon jälkiä, ettei niistäkään saanut apua. Treeni osoitti myös sen hyvin, miten maalimiehen haju jää paikkaan, sillä Taavi kävi tarkistamassa kaikki paikat, joissa aiemmille koirille oli ollut maalit.

Taavilla ihan mahtava motivaatio ja hyvät ilmaisut, mulla taas kyllä opeteltavaa, vaikka ihan ok menikin.




Torstaina osallistuttiin PEKO-T eli Palveluskoiraliiton pelastuskoirakokeen möllikokeeseen. Kokeessa osiot ovat hallinta, jälki ja haku. Hallintaosuus koostuu seuraamisesta tuomarin antamien ohjeiden mukaan, paikkamakuusta häirittynä ja eteenlähetyksistä. Nää eteenlähetykset on ollu jotenkin vaikea hahmottaa ja olikin kiva päästä niitä testaamaan, vaikka tiesin ettei ne ole meillä ihan hanskassa vielä. Olin valinnut meilla A jäljen ja B haun eli lyhyempi jälki ja isompi hakualue.

Hallinta suoritetaan maastossa jollain tieuralla tai vastaavalla ja se meni meiltä ihan ok, vaikka tuollainen paikka kyllä houkuttaa kovasti nuuskimaan puskia. Seuruu olisi aluksi saanut olla hieman parempaa, Taavi vähän jätätti aluksi. Ja haukkuikin, mut siitä ei kuulemma kauhesti sakoteta, jos ei ole jatkuvaa ja häiritsevää. No mua se kyllä häiritsee, mutta en nyt vain ole keksinyt siihen mitään ratkaisua. Häiritty paikkis oli kyllä ihan täydellinen suoritus, ei paljon Taavia haitannut vieras ohi kävelevä ihminen, joka töräyttelee mennessään torvea. Eteenlähetysten tiesin siis olevan vielä kovin vaiheessa ja osaamistasoomme nähden olin kovin tyytyväinen Taavin tekemiseen. Eli ensin seurattiin pieni pätkä ja siitä lähetys eteen niin, että itse jatkan matkaa ja koiran tulisi ottaa etäisyyttä minuun ja sitten kulkea edelläni välimatka säilyttäen eli samaa vaihtia mun kanssa. Tässä Taavi kävi pari kertaa puskassa haistelemassa ja pissatakin se taisi, mutta lisäkäskyillä jatkoi matkaa. Sitten koiran pysäytys, joka oli ok, kunhan ensin itse muistin oikean käskysanan =). Siitä taas seuruu ja uusi lähetys, joka meni ehkä vähän paremmin ja jonkin matkaa kuljettuamme koira edellä sain taas käskyn pysäyttää koiran ja sitten kutsua sen luokse. Pysäytys ja luoksetulo oikein mallikkaat.

Hallinnasta suoraan ruutuun nostamaan jälkeä. Mulla oli ajatus kiertää ruutu sulkuperiaatteella, mutta Taavi nosti jäljen ekalta suoralta ja suoraan oikeaan suuntaan. Tää ruutu oli jotenkin vaikee mulle ja nytkin haparoin siinä, kun Taavi lähti jäljelle oman mielen oleessa vielä menossa kohti ruudun takalaitaa. Onneksi tajusin kuitenkin lähteä Taavin perään. Tuomari seuraa ekalle esineelle asti ja sen Taavi nosti hienosti ja matka jatkui. Taavi jäljesti ihan superhyvin reilun 800 m jäljen, joka oli todella vaihtelevassa maastossa; oli metsää, hakkuuaukeaa, heinikkoa, märkää pohjaa, kuivaa pohjaa ja hirveää ryteikköä, ihan supermahtava jälki siis! Kaikki esineet nousi ja aikaa meni 18 minuuttia suoritusajan ollessa puoli tuntia.

Jäljen ja haun väliin meille tuli tässä möllissä tunnin verran odotusaikaa, vaikka oikeassa kokeessa heti jäljen jälkeen jatkettaisiin hakualueelle. Möllien idea olikin ensisijaisesti harjoitella kokeen järjestämistä ja siinä sivussa meille tarjoutui Taavin kanssa mahdollisuus osallistua. Joka tapauksessa pääsimme lopulta hakualueen reunaan ja sain kartan käteeni. Suorituksen aloituspiste on tuomarin määräämä ja hakulinjojen etäisyys toisistaan tulee olla vähintään 50 m. Illan tuuliolot ja annettu aloituspaikka eivät antaneet mun tehdä mieleistäni suunnitelmaa, joten mentiin sitten vähiten huonolla ratkaisulla. Kartturia mulla ei ollut viime hetken peruutuksesta johtuen, joten jouduin lisäksi suunnistamaan itse. Vähän se haittaa tuota koiran lukua, mutta ihan ok selvisin.

Lähdettiin siis matkaan ja ei mennyt kovinkaan pitkästi kun Taavi jo lähti määrätietoisesti johonkin ja hetken odottelun jälkeen alkoi haukku jostain kaukaa. Varmaankin vajaan 100 metrin päästä sitten löysin Taavin haukkumasta pressun alle piiloutunutta maalimiestä. Paluu sinne mihin äsken jäätiin ja taas matkaan. Taavi liikkui hyvin, toisinaan jopa mietin, että liikkuiko vähän liikaakin. Alueelta löytyi vielä kaksi muutakin maalimiestä ja nekin nousi varsin hienosti. Ilmaisut ja hallintaan otto kaikilla maaleilla hyvät, mä tosin palkkasin jokaiselta. Tilanne ois voinu olla eri, jos olisin jättänyt palkkaamatta, kuten kokeessa kuuluu tehdä... Taavi kun osaa myös vaatia sitä palkkaa maalimieheltä, jos sitä ei tule. Aikaa suoritukseen kului 21 minuuttia (aikaa on käytettävissä 30 minuuttia) ja olin kyllä varsin tyytyväinen Taaviin.

Ihan mahtava oli päästä mukaan ja todeta, että homma on meillä kyllä aikas hyvin hanskassa ja Taavi rakastaa tätä tekemistä!



Perjantaina aamulla käytiin omineen kentällä tekemässä ruutua ja vähän seuruuta. Seuruu on hukkunu jonnekin ihan kokonaan, täytyy sen kanssa nyt ottaa joku pieni tehokuuri, että saadaan homma taas pelaamaan. Ruutua kolme toistoa, joista ekalla ja vikalla namipallo ruudussa, toinen lähetys tyhjään ruutuun. Eka oli vähän laiska, mutta kaksi seuraavaa vauhdikkaita ja Taavilla kiva fokus ruutuun. Omineen kun treenataan, niin se on ihan hiljaa, joten hirveän hankala puuttua tuohon meidän ääntelyongelmaan...


Lauantaina iltapäivällä ekaks pienet seuruusulkeiset ja sit jälkitreenit. Taaville pari tuntia vanha jälki, jonka päässä maalimies. Koko treeni liinassa.

Keli oli kovin lämmin ja tuulinen ja lähdettiin nostamaan jälkeä vastatuuleen. Kaikkinensa jäljennostomatkaa kertyi kolmisensataa metriä, joista viimeiset reilu sata metriä Taavi meni selvästi jonkin hajun saaneena ja sit nousi jälki hienosti heti oikeaan suuntaan.

Jäljellä oli pituutta kuutisensataa metriä ja Taavi jäljesti sen tosi hienosti, vaikka se oli melko haastellinen kuivasta ja osittain kallioisesta maastosta johtuen. Ihmiselle paikoin vaikeakulkuinen maasto toi lisähaastetta ohjaajalle, varsinkin kun koira pyrki hyvin määrätietoisesti eteenpäin välittämättä ohjaajan vaikeuksista edetä jyrkillä rinteillä tai ryteikössä. Jälleen kerran siis varsin mainio jälki! Jäljen päästä löytyi ihminen ja sen Taavi haukkui hienosti ilman apuja.



Melkein hellerajaa hipovan treenin jälkeen piti tietysti päästä vielä uimaan.





Sunnuntaina kävin metsässä tekemässä hallintajuttuja. Kyllä huomasi, ettei olla reiluun kahteen kuukauteen tehty oikein mitään tottisjuttuja toisten koirien kanssa kimpassa ja kun kaikki muut kolme koiraa oli vielä uroksia, niin kyllähän ahdisti. Taavin oli kovin vaikea keskittyä aluksi ihan vain istumaan perusasennossa hiljaa mun vieressä, kun oltiin kaikki rivissä metsätiellä. Tehtiin sitten vielä seuruuta toistemme editse useampaan kertaan vuoron perään ja kyllä se pikkupyrrikin rupesi keskittymään tekemiseen, kun huomasi, että nää muut koirat on ihan ok. Taavi vaan tarvis hirveen paljon ton tyyppistä häiriötreeniä säännöllisesti... Josko taas ryhdistäydyttäisiin tässäkin asiassa, vaikkakin kalenteria katsellessa näyttää siltä, että taitaa seuraavan kuukauden treenit jäädä aika vähiin. Paikkamakuussa ei mitään ongelmaa, vaikka saksmanni leikki patukkaleikkiä pienen matkan päässä. 

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Vanhoihin juttuihin vähän uusia haasteita

Maanataina aamupäivällä kokeiltiin kovassa tuulessa taajamaetsintää liinassa. Alueena oli pururataverkoston halkoma metsikkö, jossa kulkee myös frisbeegolf-rata.

Lähdin sivutuuleen liikkeelle ajatuksena risteillä alue pituussuunnassa. Aluksi yritin kulkea rajana olevaa pururataa pitkin, mutta siinä Taavi oli ihan lenkkimoodissa haistellen vain pissoja. Siirryttiin siitä sitten aika pian kulkemaan metsän puolelle puruskin viereen. Ja siinä haasteena oli se, että Taavi pyrki kovasti sinne pururadalle...

Löydettiin kuitenkin yhteinen sävel ja pariin kertaan Taavi lähti vähän kuin jäljelle poispäin pururadasta, mutta veto loppui näillä aika lyhyeen. Nämä kohdat olivat polkuja tms. ja niissä varmasti oli paljon hajuja.

Treenimielessä vähän liian äkkiä tultiin kohtaan, jossa Taavi lähti vetämään oikein kunnolla ja sieltähän se ukko löytyi, noin kolmenkymmenen metrin päästä hajun saannista. Taaville on vielä haastavaa ilmaista maalimies liinassa ollessaan. Toisaalta en kyllä tiedä, miksi sen edes pitäisi haukkua maali, kun itse olen kuitenkin muutaman metrin päässä.

Alueen rajat vihreällä, meidän kulkema reitti keltaisella. Tuuli luoteesta.

Positiivisia havaintoja treenistä oli Taavin välinpitämättömyys lenkkeilijöitä kohtaan, miinuksena taas kusien lussutus pururadan reunoilla.


Tiistaina käytiin Focan ja Femmen kanssa pitkästä aikaa vauhdikkaalla lenkillä, kiva oli nähdä!

Kuvat Pieta Luukkonen:





Ja keskiviikkona lenkkiseurana oli Otto ja Tare, mentiin vähän rauhallisemmin.




Keskiviikkona treenailin omineen myös esineruutua. Tein 50 x 50 ruudun ja sinne neljä esinettä valmiiksi. Taavi toi kaksi esinettä ja lopetin siihen. Ollaan tässä hommassa edistytty huimasti, kun tämmöinen valmis ruutu onnistuu, vaikkakin ihan auttamattoman hidashan Taavi on... ei taitais kokeessa riittää aika kahden esineen tuomiseen.



Mun suureksi yllätykseksi tämä esineistä piittaamaton otus halusi kantaa lenkkarin metsästä kotiin!



Torstaina aamusta pieni ilmaisuharkka liinassa. Kaksi ukko siten, että ekalle mentiin ilmavainulla ja tokalle jälkeä pitkin. Ekalla ukolla Taavi tarvi vähän apua haukun aloitukseen, mutta tokalla sillä oli jo ihan selvä haju siitä, että myös liinassa ollessaan pitäisi löydetty tyyppi haukkua. Tokalle ukolle mennessä myös hyvä jäljen nosto ja parinsadan metrin jäljestys.

Jälkien vanhetessa tehtiin vähän tottista ja kovasti olis Taavia kiinnostanu seurana ollut narttukoira...


Sunnuntaina toivoin jälkitreeneissä Taaville haastavaa jälkeä ja sellainen saatiin. Jäljen pituutta en osaa sanoa, mutta arvioisin sen olleen noin 700 - 800 m. Haastetta tuli lenkkipolkujen vieressä kulkevasta jäljestä, jossa hajuja oli tarjolla reilusti. Taavi ei keskittynyt jälkeen 100 %, mutta pystyi kuitenkin jäljestämään vieraista hajuista ja useista merkkailuista huolimatta. Kun jälki siirtyi puhtaampaan metsään, parani jäljestyskin huomattavasti. Jäljellä oli myös harha, joka vei Taavin kyllä mukanaan. Ei ollakaan tänä kesänä treenattu harhoja ollenkaan... Plussana Taaville harhan toisenkin suunnan tarkistus, josta itsenäinen paluu alkuperäiselle jäljelle. Paluuperä löytyi myös ja sen Taavi ratkaisi kuten aiemminkin eli jäljesti perän loppuun ja lähti sieltä sitten hakemaan jälkeä uudestaan kiertämällä lenkkiä. Esineet nousi hyvin, vaikka nekin oli haastavia tänään.

Kuva ja video Tiina Suuronen



Lisäksi treenattiin vähän sirun lukua ja ihmis/äänihäirittyä paikkamakuuta, molemmat osataan hienosti.





Uimassa on tietenkin käyty useampana päivänä!