tiistai 30. heinäkuuta 2019

Pitkästä aikaa kisakentillä

Maanantaina käytiin päivällä jälkeä nostamassa, taas hellekeli. Vieraan tekemä jälki, joten mulle sokkotreeni. Jäljen talloja oli haastellut talloessaan marjastajan kanssa ja pyytänyt häntä olemaan tulematta jäljen alueelle. Ilmeisesti näin oli myös tapahtunut, sillä Taavi jäljesti hyvin ilman mitään poikkeavia juttuja, kiitos tästä marjastajalle. Tai sitten harha ei vaikuttanut jäljestykseen, kuka tietää.

Jana oli varmaan seitsemisenkymmentä metriä ja jälki pari tuntia vanha. Hienosti Taavi nosti jäljen ja lähti oikeaan suuntaan. Otin sen hetken päästä liinaan ja siitä jäljestettiin vajaa parisaataa metriä esineelle, joka nousi hienosti. Päätettiin lopettaa siihe, vaikka pienen matkan päässä olisi toinenkin esine ollut. Treenin tavoite oli kuitenkin jäljen nosto ja se meni hienosti.

Taavi joutui kuitenkin vielä hommiin, kun jäljen tekijä ei löytänytkään toista esinettä sitä pois hakiessaan. Onneksi Taavin nenä toimi ja se toi meille hukkuneen hanskan.


Torstaina myöskin jälkijuttuja helteisessä metsässä. Noin tunnin vanha jälki rutikuivassa metsässä, esineina isoja metallirikkoja. Pituutta jäljellä puolisen kilometriä ja janalla vajaa sata metriä.

Taavi lähti töihin vapaana, nosti jäljen hyvin ja lähti vauhdilla etenemään. Otin sen liinaan ekalta esineeltä ja siitä jatkettiin loppu jälki hyvin. Tien ylitys meni hienosti ja rikat löytyi myös. Oikein mallikasta työskentelyä Taavilta.


Lauantaina ajeltiin Hyvinkäälle rallyn tuplakisaan. Päivä oli helteinen, taisi tulla vuosisadan lämpöennätys. Oli kyllä järkyttävän kuumaa, ulkona ei pystynyt olemaan yhtään. Hallissa oli myös kuuma, muttei ihan niin kuuma kuin ulkona. Hiki virtasi, ei ollu kivaa ollenkaan ja Taavikin oli ihan veto pois. Onneksi se kuitenkin osasi rentoutua häkkiinsä hallin hälinästä huolimatta ja yritin helpottaa sen oloa märillä pyyhkeillä.

Ilmoittaudun kisoihin sillä mielellä, ettei todennäköisesti saada tulosta, mutta haetaan vähän vikalistaa. Yksikseen kun takapihalla tekee tätä hommaa melko satunnaisesti, niin ei oikein tiedä missä mennään.

Ekan kisan rata oli Tiia Hämäläisen käsialaa. Muutama meille vaikea liike jo lähtökohtaisesti ja hyppy jotenkin tosi ahtaasti. Muuten oikein kiva rata.



Taavi lähti huonosti ja niin meni koko rata. Kovasti läähätti ja jätätti. Jouduin uusimaan kaksi liikettä ja olisi pitänyt uusia enemmänkin, jos ois ollu mahdollista. Mut Taavi oli kohtuullisen hiljainen, jos jotain hyvää haluaa hakea. Pari virhettä tuli häiriöäänistä, joku piippaus kuului kerran ja sitten koiran haukuntaa muuten sillä hetkellä hiljaisessa hallissa, näitä Taavi jäi kuuntelemaan. Varmaan paljon vaikutti myös se, että edellisestä kisaamisesta on kulunut aikaa reilusti yli vuosi ja edellisistä häiriötreeneistäkin varmaan jo pari kuukautta.

Pisteitä jäi lopulta jäljelle 42. Virheet oli seuraavat:
Lähdössä -1 puutteellinen yhteistyö
Pujottelussa epätarkasti suoritettu tehtävä ja puutteellinen yhteistyö, yhteensä -6
Pyörähdyksen jouduin uusimaan, vaikka pitäis olla niin varma liike -3
Hypyn uusin, kun ekalla Taavi meni ohi, kun se tuli niin pian vastaan, -3
Seiso, istu maahan tehtävässä sekosin omissa askelmäärissäni, -10 väärin suoritetusta tehtävästä
Kahdeksikossa epätarkkaa suoritusta ja puutteellista yhteistyöstä -4
Askel vasemmalle oikeella -3 epätarkkuudesta (tätä ei osata vielä)
Mun ympäri pyöriminen oikealta oikealle -10. Tätä ei osata vielä, en tiedä miks on tältä puolelta Taaville niin hankala.
Puolenvaihtotehtävässä Taavi meni maahan vaihdettuaan puolta vakkei varmaan koskaan ole tehnyt niin, tästä -10
Ja vielä vikalta tehtävältä -1 puutteellisesta yhteistyöstä. En tiiä mistä tuli, kun musta oli oikein hyvä.
Ääntelystä oli vähennetty kokonaisvaikutuksesta vielä 4 pistettä.
Lopun pelin ei sit kuitenkaan niin kaukana tuloksesta, kun ois noi tyhmät virheet jääny tekemättä. Tuomarin kommenttina kuitenkin "hyvä rata ja seuraaminen", joten ilolla eteenpäin!




Toinen rata oli Hannele Pirttimaan ja se päästiin suorittamaan pari tuntia ekan kisan jälkeen.



Radan jälkeen oli tunne, että meni huomattavasti paremmin kuin eka kisa. Rallyssa ei kyllä voi koskaan olla ihan varma ja tuloksia piti odottaa loppuun asti ja kun sain tuomarilta paperin käteen, niin oli oikein iloinen yllätys nähdä pisteet; 81! Tekeminen oli suunnilleen sillä tasolla, mitä se on meidän aivan liian satunnaisissa treeneissäkin ollut, joten ensimmäinen kiinnitys RTK3-koulariin on nyt saavutettu, ehkä se ei olekaan ihan mahdoton. Tarvitaan kyllä paljon treeniä niin tekniikassa kuin häiriönsiedossakin, jotta onnistutaan jatkossakin.

Virheitä tuli kaksi kertaa -3 ohjaajavirhe tehtäviltä 2 ja 4, jolta myös -1 puutteellisesta yhteistyöstä. Yhden pisteen epätarkasti suoritettuja tehtäviä tuli tehtäviltä 2, 14 ja 16. Tehtävältä 16 tuli myös -1 puutteellisesta yhteistyösta ja -3 haukkumisesta. Tehtävällä 9 -1 kontrollin puutteesta. Kokonaisvaikutelmasta vielä -4 ääntelystä, joka oli kyllä melko kohtuullista. Tuomarikommenttina "vauhdikasta menoa!". Noista ohjaajavirheistä ei ole hajuakaan mitä tein väärin, ehkä liian voimakas käsiohjaus tai liian laajat liikkeet muuten? Tehtävävirheet olivat todennäköisesti hieman eriaikaista tekemistä tai sitten jotain ihan muuta. Ja mun todella isoksi yllätykseksi Taavi kiersi mut oikealla seuratessaan! Meni varmaan vahingossa, kun ei ole oikein koskaan onnistunut kunnolla.


Muutama hajatelma kisapäivän (ja vähän muidenkin kokemusten) perusteella ihmisten käytöksestä koiratapahtumissa; en voi ymmärtää, että hallin rajoitetuissa tiloissa häkkialueella heitellään koiralle palloa tai sen kanssa revitetään patukkaa suurieleisesti ja -äänisesti. En myöskään ymmärrä heitä, jotka jättävät koiransa yksin johonkin tuolinjalkaa sidottuna. Vaikka ois kuin kiltti, niin aina voi käydä jotain ja kevyt tuoli ei paljon koiraa pitele tai entäs jos joku pääsee karkuun ja haluaa mennä tutustumaan siihen yksin olevaan tuolinjalkakoiraan vähän liian tuttavallisesti? Myös se mietityttää, ettei koirille anneta tilaa liikkua vaan se oma vuffe on hihna pitkällään jossain omistajan selän takana, eikä tule mieleenkään ottaa sitä vähän lähemmäksi toisen ohittaessa. Kaikesta huolimatta nämä kisat olivat tunnelmaltaan loistavat. Tykkään rallykisoista hirmuisesti, kun siellä on aina jotenkin kovin iloinen ja hauska tunnelma.


Sunnuntaina vielä hellerajan ylittävässä lämpötilassa iltasella pienet hakutreenit. Tommonen +26 tuntui kyllä viileältä edeltävien päivien yli +32 jälkeen!

Tuulta oli kivasti ja meidän teemana hakua liinassa. Pitkä liina tietty hankaloittaa metsässä liikkumista, mutta joskus taajamatyyppisessä metsikössä koira on etsinnöissä pidettävä kytkettynä ja tätä nyt vähän kokeiltiin.

Jonkin aikaa kuljettiin alueella ja sitten Taavi ottikin jäljen ja jäljesti hetken matkaa ja jäi sitten nuuskimaan kuusen alle. Kartturi vahvisti epäilyni siitä, että tässä oli maalimies edelliselle koiralle. Jatkoimme kulkuamme ja pian Taavi ottikin ilmavainulla hajun noin 200 metriä maalista. Vaihtoi jossain vaiheessa jäljelle ja siitä varmasti maalille ja hyvä ilmaisu.


Maanantaina lämpötilat laski alle hellerajan ja illalla tehtiin vähän pidempi etsintäharjoitus kivan haastavassa maastossa. Taaville oli suunnitelmana olla yksi maalimies korkealla niin, ettei Taavi pääse sen luokse ja sitten kaksi maalimiestä lähekkäin toisiaan, joista toinen pienessä kallionkolossa vähän ylempänä sekin.

Tuulesta ei paljon ollut apua ja lähdettiin haravoimaan aluetta sen toisesta laidasta. Kun oltiin halkaisemassa aluetta toistamiseen, sai Taavi hajun ensimmäisestä maalimiehestä, joka oli korkean kiven päällä. Ensin Taavi haukkui maassa, mutta parin haukun jälkeen se kiersi kiven toiselle laidalle ja kiipesi sinne ylös, vaikkei sen pitänyt sinne päästä... Siellä sitten loput haukut.

Matka jatkui ja alueen viimeisestä nurkasta Taavi sai lopulta hajun toisesta maalimiehestä. Tältä maalimieheltä lähtiessä tein itse virheen, kun jatkoin matkaa siitä suoraan enkä palannut sinne, missä Taavi oli hajun saanut. Näin jäi se toinen maalimies nostamatta, koska se oli ensimmäisen hajunsaannin ja löytyneen maalimiehen välisellä alueella. Hokasin virheeni kuitenkin melko heti ja tehtiin uusi lenkki nurkkaan ja sieltä löytyi hienosti viimeinenkin ukkeli. Oikein hyvä treeni meille molemmille!

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Metsän lisäksi on yritetty viihtyä myös kentällä

Edellisen viikon kekiviikkona iltaruoka tienattiin esineruudussa. Tein pienen valmiin ruudun, jonne laitoin neljä esinettä. Lähetin Taavin valmiiseen ruutuun ja sehän toi mulle esineen ja toisenkin, omaan verkkaiseen tahtiin, mutta toi kuitenkin. Näillä molemmilla esineillä se teki hyvin töitä ja etsi ihan ok motivaatiolla. Kolmas oli sitten liikaa, tuli taas ahnehdittua, kun kaksi ekaa oli meidän tasoon nähden niin hyviä... Toi se sen kolmannenkin, mutta oli tosi huono kahteen ekaan verrattuna. Iso plussa kuitenkin se, että toi ylipäätään mitään valmiista ruudusta ilman mitään hetsauksia ja esineen viennin näkemisiä yms., joten iltaruoka oli kyllä ihan ansaittu.





Maanantaina käytiin taas kentällä rallattelemassa alla olevaa rataa. Jostain syystä saksalainen täyskäännös ei meinannut millään onnistua ja kerran Taavi oli lähdössä eteenmenoon ja oikealla puolella seuratessa jätätti ja oli äänekäs. Paljon hyvää kuitenkin.



Tiistaina aamusta vieraan tekemä vajaa pari tuntia vanha lyhyt jälki. Jäljen nosto vapaana, nostomatka noin 100 metriä. Hienosti Taavi nosti jäljen ja mä sen osasin myös lukea siitä. Annoin aluksi jäljestää vapaana, mutta kun huiteli esineestä ohi, niin otin liinaan. Jäljestää musta paremmin liinassa, tarkemmin. Hiton vaikee mun on kuitenkin luottaa siihen, että osaan lukea sitä, vaikka nytkin meni hyvin. 

Kotimatkalla käytiin pitkästä aikaa uimassa, kun pallit on taas siinä kunnossa, että voi uida. Tuo elukka rakastaa uintia yli kaiken!




Illalla hakuiltiin Pierumäen haastavissa maastoissa. Kovasti kallioita ja onkaloita piiloiksi ja korkeuseroja ohjaajan kuntoa kysymään. 

Taaville kaksi maalimiestä n. 4 ha alueella ja vauhtia oli taas vaikka muille jakaa, motivaatio on kyllä niin kohdallaan tässä hommassa. Eka maalimies löytyi jonkinlaisesta kallionkolosta ja toinen alueen toiselta laidalta ihan mahtavasta piilosta tiheästä kuusikosta kallion reunalta. Ilmaisut taas loistavat ja muutenkin meno kohdallaan!


Keskiviikkona rallateltiin alla olevaa rataa pätkinä ja enemmän oikealla puolella kuin piirroksessa on. Lämmin keli vei taas terävimmän tekemisen kärjen, mutta saatiin ihan hyviäkin onnistumisia. Tuntuu, että homma menee sen huonommin, mitä enempi tehdään 🤣🤣.



Torstaina aamupäivällä vieraan tekemä jälki, jota lähdettiin sokkona nostamaan reilu tunti tallomisesta. Tällä jäljellä lisähaastetta melkoisesti toi tallaajan mukana ollut narttukoira ja pentu. Alku menikin Taavilla ihan tienvarsien haisteluksi ja kusien lussuttamiseksi ja tuo lenkura jäljessä on kohta, jossa mun oli haettava se tieltä pois, kun ei ollu yhtään korvia pissahajuhuumassa. Kohta sen jälkeen kuitenkin Taavi sai kiinni jäljestä, vaikka se kulki kalliolla, jossa vain kuivaa jäkälää vähän. Saatiin jäljestettyä koko jälki melko hyvin koirahajuhaasteista huolimatta. Kovasti erilailla Taavi reagoi koirien hajuun ja pysähteli pitkiksikin ajoiksi nuuskimaan paikkoja. Loppua kohti paransi menoa ja esineet löytyi, vaikkakin vähän haparoiden. Plussaa mulle koiran luvusta, vaikka tuo nosto on kyllä hankala aina mulle. Ekalle esineelle Taavi oli vapaana. 

Jälki
Meidän kulkema reitti.




Jei, meille on treeniryhmäpaikka tokoon ensi talveksi. Ääntelylle on tehtävä jotain, jotta päästään kokeeseen.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Vieraana raunioilla ja muita juttuja

Mennyttä viikkoa haittasi punkki, joka oli iskenyt kiinni Taavin kiveksiin ihan sinne nivusen ja kivespussin juureen, josta Taavi sitä ehti jonkin aikaa kaluta ja nuoleskella ennen kuin tajusin mistä siellä kiikastaa. Seurauksena ihon lievä ärtyminen/tulehtuminen. Melko V-mäinen paikka, kun hautuu väkisinkin ellei koira makaa selällään ketarat ojossa. Onneksi ei kuitenkaan hirmu pahaksi ehtinyt ja sain aloitettua hoidon ajoissa. Pidettiin saikkua jokunen päivä, mutta perjantaina käytiin jälkitreeneissä kylmässä ja sateisessa säässä nostamassa yks superhieno nosto. Ehkä vaikein mitä ollaan koskaan tehty. Jana kulki hirmuisen polkuverkoston yli armeijan harjoitusalueella ja sieltä se Taavi löysi jäljen ja pienen takajäljen tarkistuksen jälkeen löysi itse oikean suunnan. Siitä sitten pieni matka jälkeä sekin melko haastavassa maastossa esineelle ja mahtipalkka.


Lauantaina käytiin vierailemassa HePeKon raunioilla Helsingissä. Ensimmäinen kierros päästiin tekemään auringon paisteessa, mutta toisella kierroksella satoi kaatamalla. Oli kiva päivä, kiitos kaikille mukana olleille! Taavi oli reipas ja rohkea ja maalitkin löytyi ennemmin tai myöhemmin.
















Sunnuntaina talloin Taaville jäljen edellispäivien sateiden jäljiltä kosteaan metsään, jossa ilma seisoi ja oli painostavan tukala vain vajaan 20 asteen lämpötilasta huolimatta. Jälki vanheni kaksi ja puoli tuntia, se oli 1,7 km pitkä ja sillä oli neljä esinettä. Janan pituus noin 70 metriä ja Taavi nosti jäljen vapaana.

En tiedä oliko jäljessä enemmän huonoa vai hyvää, mutta oma koiranluku tuntui olevan taas ihan hukassa. Taavi nosti jäljen hienosti ja lähti saas hurjalla vauhdilla etenemään. Jäin heti jälkeen ja Taavi ei ollut hirmu tarkka, vaikka etenikin kohtuullisen hyvin jäljen mukaisesti. Sen verran oli kuitenkin koheltamista, että eka keppi jäi ja otin Taavin sen jälkeen liinaan, jotta pysyn mukana menossa. 

Ennen toista esinettä Taavi veti väkisin tielle. Sieltä se oli komennettava takaisin metsään hommiin. Jos en olisi tiennyt jäljen paikkaa, niin olisin ollut ihan varma siitä, että Taavi jäljesti hyvin sinne tielle asti... Taavi löysi jäljen melko pian uudestaan ja heti kohta toisen esineen. Tästä ei mennyt kauaa, kun meitä kohti juoksi irrallaan ollut koira, joka onneksi oli sen verran omistajansa hallinnassa ettei ehtinyt ihan iholle tulla. Taavi kuitenkin ehti sille haukkua ja varmasti nosti adrenaliinit vereen. Tän jälkeen yllättävän hyvin jatkoi kuitenkin jäljestystä, vaikkakin hukattiin jälki taas jossain vaiheessa. Liekö tähän vaikuttanut koiran ja sen marjassa olleen omistajan aiheuttamat jäljet, joita oletettavasti oli siinä  alueella enemmän tai vähemmän ristiin rastiin... Tässä kohtaa olin itsekin vähän epävarma jäljen paikasta, mutta Taavi sen kuitenkin löysi uudestaan ja sitten mentiinkin loppumatka tosi hienosti ja molemmat lopun esineet nousi hyvin.  





Maanataina käytiin päivällä ihan kentällä asti rallattelemassa. Tällä kertaa ääntä oli vähän liikaa ja oikeen seuruut laamaili, mutta spiraalissa oikeella seuratessa peräpään käyttö oli huippua ja Taavi kääntyi nätisti, eikä sillai sahapukkina niin kuin tähän asti on tehnyt. Edelleen mun on vaikee sijoittaa itseäni oikeaan paikkaan kyltteihin nähden Taavin ollessa oikealla. Houkutus ei tällä kertaa häirinnyt juurikaan tekemistä. Huh, kyllä osaa olla vaikea laji tuokin.





Illalla hakuiltiin armeijan harjoitusalueella. Taaville kolme ukkoa ja pintahaulla mentiin. Taavi oli treenien viimeinen koira ja huomasi kyllä, että ollaan viime aikoina panostettu jäljennostoihin, kun nenä maassa meni suurimman osan aikaa. Kaikki ukot löytyi kuitenkin hienosti ja päästiin treenaamaan koiran nostamistakin, kun kaksi maalia oli juoksuhaudoissa, jonne Taavi meni, mutta ei päässyt itse pois.

Illalla käytiin vielä Fionan kanssa lenkillä.


sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Monenlaista treeniä mahtui viime viikkoon

Mulla meni juhannus töissä, joten lähdettiin maanantaina saareen. Tai Taavi ja Muru olivat menneet jo viikonloppuna ja tulivat nyt hakemaan mua.

Taavi on ruvennut omatoimisesti kahlailemaan, kohta se varmaan jo uikin milloin huvittaa. Eihän se näin levättömänä aikana haittaa, mutta sinilevän tultua ei sitä varmaan uskalla saareen viedä ollenkaan.

Kotona kovin reviiritietoinen Tapsu on saaressa aika erilainen. Naapurimökin, joka on mun makuun ihan liian lähellä, elämöinti ja siellä mellastavan kolmen koiran koplan touhut ei Taavia kiinnosta ja molempien mökkien koirat voivat olla vapaana. Aika ihanaa.





Maanataina Muru talloi Taaville pienen jäljen (800 m) saaren ryteiköihin. Lämmin kuiva kesäkeli ja reilu pari tuntia vanha jälki, jossa muutama ei juuri yhtään hajustunut keppi

Me lähdettiin nostamaan jälke sokkona vähän sivusta, kun ei tuolla ole oikein tilaa millekään pitkille janoilla. Taavi nosti jäljen hyvin ja jäljesti vapaana tarkan oloisesti löytäen kepinkin. Kalliolle tullessamme hukkui jälki ja kallion halki metsään kulkeva polku vei mennessään. Tajusin Taavin kuitenkin pudonneen jäljeltä, joten pyysin sen takaisin kalliolle etsimään jälkeä ja sieltä se löytyi ja loppumatka meni hienosti, tosin keppejä ei löytynyt. Otin Taavin myös liinaan loppumatkaksi. Ihan lopussa, missä varmaan oli vika keppikin, jälki meni aika lähellä naapurimökkejä, joissa oli porukkaa, joten sieltä varmaan tuli vahvat hajut ja ne veti vähän Taavia puoleensa. Hyvä pikkutreeni makuupäivän treeniksi.

Tässä ollaan vielä jäljellä



Tiistain tokotreeneihinkin päästiin pitkästä aikaa ja Taavi oli oikein kiva siihen asti, kun treenikamu otti kentän laidalla oman koiransa autosta ja sen toinen koira jäi paksiin haukkumaan. Taavi ei sen jälkeen pystyny keskittymään yhtään ja se pääsikin sitten takaisin autoon. Uusi yritys myöhemmin ja se meni hyvin. Lopuksi vielä seuruuta koko porukka kerralla kentällä ja paikkaistuminen. Hienosti meni, vaikkakin jonossa seuratessa Taaville oli vähän vaikeaa mennä jonon viimeisenä.


Keskiviikkona aamusta extemporee jälki- ja esineruututreenit. Taavi jäljesti hyvin ja kaikki kepit nousi, mutta otti taas takajäljen. Oli vapaana ekalle kepille ja vauhtia oli niin paljon, etten pysyny perässä, joten siitä liinaan ja loppu liinassa hienosti.

Kuva Tiina Suuronen


Esineruudussa Taavi sitten yllätti hakemalla kaksi esinettä oikein mallikkaasti. Se näki kolmen esineen viennin ja eka ja kolmas lähetys olivat hyviä. Toisella lähetyksellä se ampaisi ihan jonnekin muualle jonkin hajun perässä, eikä edes meinannut tulla takaisin... mut hyvin palautui työmoodiin kolmannelle lähetykselle. Ja oli vieraat esineetkin!

Hyvin lähtee! Kuva Tiina Suuronen


Illalla osallistuin möllitokokokeeseen. Mennessä oli kyllä semmonen fiilis, että jätänkö väliin, mut menin kuitenkin. Paikkiksen jätin kuitenkin väliin, kun olin jotenkin niin ahdistunut, enkä halunnu siirtää sitä tunnetta Tapsaan, kun paikkaistuminen ei ole sen lemppariliike.

Liikkeet oli jaettu kahteen osaan, kun kenttä on niin pieni, ettei kaikki härpäkkeet mahtunu sinne kerralla. Taavi haukkuin taas aika paljon ja ruutu ja nouto meni nollille, kun se ei niitä suorittanut. Parissa kohtaa vähän hajut haittasi, mutta muuten jäi kyllä tosi hyvä fiilis. Ei olla tehty palkattomia treenejä ja nyt oltiin kuitenkin yhdessä kentällä tekemässä hommia. Meille vaikeat liikkeiden välit onnistuivat myös hyvin. Kaukot ja hyppy ihan täydellisiä ja muutkin onnistuneet liikkeet pientä hienosäätöä vaille aikas hyvät. Mut niin kauan kuin Taavi haukkuu, ei ole mitään asiaa kokeeseen. Oltiin tuomarin suosikki Taavin täpäköiden liikkeiden ja ääntä lukuun ottamatta kivan yhdessä tekemisen vuoksi.


Torstai-ilta vietettiin hakutreeneissä itikoiden syöttinä. Taaville kaksi maalimiestä radalla. Jostain syystä nyt lyö niin tyhjää, etten ihan tarkkaan muista miten ukot oli, mut muistaakseni eka lähetys oli tyhjä, toisesta etukulmasta ukko, sit en muista oliko toinen tyhjä vai suoraan toinen ukko, joka oli aika lähellä keskilinjaa. Joka tapauksessa Taavi työskenteli taas hienosti. Nää mettähommat on niin meidän juttuja, kun koiran on itse ratkottava tilanteita.


Perjantaina oltiin raunioilla ja Taavi löysi kolme maalimiestä. Kahden ekan osalta se ei ollut mitenkään kehuttavasti ohjattavissa, vaan ukko-käskyn saatuaan lähti kuin Naton ohjus. Intoa siis ainakin oli. Kolmannella jo kuunteli vähän muakin.


Kukkuu!


Kotona iltaruoka tienattiin vielä tarkkuusruudusta mutterin ja kolikon etsimisellä. Hienosti pysyi ruudussa ja löysi esineet. Vähän ällötti ottaa niitä suuhun, mutta urheasti Taavi ne toi mulle.



Lauantaina rallateltiin vähän kotipihalla alla olevaa rataa. Oikea seuruu onnistuu välillä paremmin, välillä huonommin.. Heti ekana oleva ohjaajan kierto liike, muuttui Taavilla seuraavan kyltin kierroksi. Vissiin vähän vaikuttaa tokon merkin kierron treenit =) =), vaikka käskysana on eri ja rallyssa myös käsimerkki apuna. Oikealla seuratessa Taavi ei myöskään osaa käyttää peräpäätään, käännökset on tosi kankeita. Lisää jumppaa siis!



keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Koirakavereita ja monenlaista treenailua

Viime viikon keskiviikkona tokoteltiin taas ihan mukavan lämpimässä kelissä. Taavi syttyi vähän hitaasti, mut kaikkinensa oli ihan kiva. Tehtiin semmosta häiriö/kuuntelutreeniä, että esim. hypyn luona kaukoja jne. Taavilla oli kaukoissa häiriönä ihminen, johon se ei kiinnittänyt mitään huomiota, mut istumaan nousu ekalla käskyllä oli taas vähän vaikea. Seuruut aavistuksen laamaillen. Merkin kierto ekalla yrittämällä ei onnistunu, vaan iski aivokäpy ja Tapsa lähti kiertämään merkkiä väärästä suunnasta ja sit se hämäänty siitä itekin niin paljon, että homma jäi kesken. Seuraavat yritykset ok. Ruutu meni etutötsän kiertämiseksi, mutta paikan näytön jälkeen homma sujui. Luoksetulo ja hyppy mahtavia. Paikkiskin onnistui tänään tosi hienosti ja Taavi istua tönötti nätisti hiljaa koko ajan. Lopuksi veilä ringissä häiriötreeniä ja keskittyminen oli loistava.


Torstaina Martta tuli viihdyttämään Taavia iltapäivälenkille. Taavi on niin rakastunu Marttaan 😍😍







Torstaina oli myös hakutreenit, joissa Taavi teki kokeenomaisen pk-ratatreenin. Piilossa oli kolme maalimeistä, joista Taavi tietenkin nosti ekaksi toisen takakulmassa olleen ukon. Huh, kun oli pitkä matka juosta sinne, mut hyvin paukutti Taavi koko pitkän ajan. Tokalla pistolla myös maali ylös etukulmasta, sitten muutama tyhjä ja sen jälkeen viimeinenkin ukko ylös. Pitäiskö ruveta treenaamaan esineruutua, että vois mennä kokeeseen...?


Perjantaina lenkkiseurana oli Lola ja Sisko.



Illan jälkitreenissä pohdittiin takajälkiongelmaa ja päädyttiin tekemään kaksi nostoharjoitusta, joissa toin Taavi jäljelle viistossa kulmassa jälkeen nähden. Tapsu nosti molemmat jäljet hyvin, toisen erityisesti. Näitä treenejä pari lisää ja sit katotaan onko ollu apua.

Ennen jälkitreenia pienet tokosulkeiset ruudun, kierron ja noudon merkeissä. Nouto ok, merkin kiertokin oli ihan hyvä, mutta ruudussa Taavi kiersi etummaista tötsää, vaikka tehtiin ruutu ennen kiertoa. Muutama läpijuoksu namipallolle ja johan onnistui ruutukin.


Lauantaina oltiin pelastuskoirien taajamaetsintäharjoituksessa, joka pidettiin pienteollisuusalueella. Taavi teki ensimmäistä kertaa hakua liinassa. Ei kyllä haitannut sitä yhtään ja ihanan rohkeasti ja reippaasti se meni joka paikkaan erilaisista alustoista välittämättä. Ukot löyty myös hyvin. Kiva ja opettavainen päivä.

Kuvat A. Kyyrö











Illalla intouduin vielä kokeilemaan rallyn voi-rataa kotona. Ollaan vähän yritetty harjoitella sitä julmetun vaikeaa oikean puolen seuruuta, mutta mutta... 




Oikean puolen seuruu meni yllättävän hyvin, vaikkakin Taavi seuraa aika takana mun makuun ja varmaan siks vaihtaakin melko helposti vasemmalle kesken kaiken. Nyt kuitenkin pysyi oikealla melkein spiraalin loppuun asti. Ja siitä sit taas uudestaan käskin oikealle, niin loppu meni hyvin. Puolenvaihtoa jalkojen välistä ei olla treenattu ja se onnistui imuttamalla. Hurjan hankalaa oli myös miettiä, missä kohtaa itse pitää olla suhteessa kylttiin, että Taaville jää tilaa tarpeeksi. Osaamistasoon nähden ihan ok rata, joten jostain pitäis kaivaa into ja aika tuon oikean puolen seuruun opetteluun.

Sunnuntaina taas vähän rallyiltiin alla olevaa rataa, treenattavaa riittää, vaikka tykkäään kyllä Taavin fiiliksestä. 



Päivällä Seija ja Osku kävi ällöttävän hoitopennun kanssa kylässä.


Elli




Ketäs tuolla kaakattaa!?



Maanantaina käytiin tietenkin uimassa ja illalla jälkitreeneissä nostelemassa jälkiä viistosta kulmasta. Eka jälki ei noussut ollenkaan. Taavi vaan oli kuono ylhäällä menossa kovalla vauhdilla jonnekin jäljen taakse. Toinen nosto oli superhyvä. Ihan aavistuksen ristiriitaiset fiilikset jäi...







Viimeisen lomapäiväni ilta vietettiin keskiviikkona tokotreeneissä ihan helvetin kuumalla kentällä. Taavilla tais aivot vähän kiehua, kun teki ihan ihme juttuja. 

Aloitettiin ruudulla, namipallo ruudussa, loistava! Sit tehtiin ohjattua ja Taavi oli ihan jumissa ruutuun. Ekalla lähetyksellä juoksi ruutuun, toisella kapulan luo, mut vaikeeta oli. Toisen suunnan kapula oli kans ihan hirmu vaikee, kun ruutuun vaan olis pitänyt päästä.

Jättäviä tehtiin L:nä, maahan istu. Molemmissa Taavi pomppas ylös ja kääntyi minuun päin, kun olin palaamassa sen luon. Mistähän tuokin tuli, ei se tommosta ole ennen tehnyt. Korjattiin tietty molemmat ja ne oli hyvät, istuminen eritoten. Sit taas ruutu pallolle eri suunnasta ja se oli hyvä. Lopuksi vielä eteenlähetystä namitargetille, ei ongelmia.

Hetken viilennystauko autossa ja sit omatoimisesti kentälle toisen koiran häiriöksi. Taavi paljon paremmassa vireessä, mut tehtiinkin hömpöttelyjuttuja. Lopuksi vielä paikkaistuminen ja se oli kaikin puolin ihan mahtavan hieno.