Huh hellettä! Jotain on silti yritetty tehdä

Helle se vaan jatkuu ja jatkuu. Melkein joka päivä lämpötila on kivunnut yli kolmeenkymppiin jo useamman viikon ajan. Emme siis ole tehneet juuri muuta, kuin lenkkeilleet aamuyöllä ja käyneet jokusen kerran uimassa.


Esineruutua kokeiltiin yhtenä iltana viime viikolla, mutta kun oli vieraat esineet niin ei ollutkaan ihan niin helppoa. Taavi kyllä löysi esineet hienosti, mutta niitä ei kyllä voinut ottaa suuhun, kun niissä oli vierasta kuolaa, ällöä. Lopulta sit pystyi tuomaan esineen mullekin. Että semmosta.

Kostia ehkä vähän jäskätti vieras hetsaaja, vaikka se lähtikin ihan hyvin esineelle. Meni vaan jonkin matkaa ohi esineestä ja sitten kyllä yritti kovasti hakea, mutta ei löytänyt mitään, kun oli sen verran sivussa. Uudella lähetyksellä sitten vähän hiipui into. Vaihdettiin paikkaa puhtaaseen metsään ja siellä pari hetsausta. Eka vieraan hetsaama ja toka mun ite hetsaama. Mun hetsauksesta lähti paljon paremmin. Esine tulee jo melkein mulle asti.


Viikko sitten keskiviikkona Taavin pentu Hera, Salokannel Heartbreaker, kävi meillä kylässä. Helteestä huolimatta yritettiin vähän jotain pientä aktiviteettia keksiä koirille ja käytiinkin testaamassa Heran suhtautuminen ampumiseen. Ei ollut tyttö moksiskaan laukauksista. Käytiin myös treenaamassa hallilla vähän näyttelyjuttuja Heran ja Taavin kanssa. Hitto kun mä en vaan osaa seisottaa Taavia nätisti, aina harittaa varpaat johonkin suuntaan. Pojat teki myös tokoa ja Hera aksajuttuja, Kosti pääsi lisäksi haukkumaan Juulian ilmaisutreenissä. Uimassakin käytiin ja metsälenkillä. Päivä hujahti ihan siivillä ja koko porukalla oli hauskaa, vaikka helle vei terävimmän kärjen porukan riekkumisinnosta.

Hera on hirmu kaunis ja niin Taavin näköinen! Valokuvia selatessa piti useammassa kuvassa katsoa oikein kunnolla, ennen kuin erotti kumpi on kuvassa =).

Jotenkin poikamaista menoa... =)

Niin söpö <3

Kosti aina yhtä fiksuna =)

 

Meinas vähän häikästä

Isä ja tytär

Ek-porukalla oltiin viime viikonloppuna esineruutuilemassa ja mukana oli vain Kosti. Taas oli poika vähän hämillään jostain syystä, eikä esineiden hakeminen oikein innostanut. Ei taida vaan nää kuumat ilmat sopia viileään tottuneelle vuoristokoiralle?


Tiistaina kävin aamusta tekemässä molemmille jäljet. Koska jo seitsemän maissa oli yli 20 °C lämmintä, en varsinaisesti vanhennellut jälkiä. Maasto helteiden ja sateettomuuden jäljiltä kuiva, tuulta ei juurikaan. Taavilla testasin viilennysloimea, kun oli vähän pidempi jälki.

Ekaks Kosti ajoi oman puolisen tuntia vanhan n. 500 m pitkän jälkensä. Esineitä oli kahdeksan ja muutama kulma, alkuun otettiin parin metrin jana.

Kosti lähti hyvin jäljelle ja jäljesti koko matkan hienosti. Sen tyyli on mulle ehkä vieläkin vaikeampi lukea kuin Taavin tyyli, mutta mä yritän. Osassa kulmista isompi tarkistus, osassa mentiin sujuvammin. Eka esine jäi nousematta, muut merkkas hienosti.

Kato, löysin tämmösen!

Juuri kun olin lähettämässä Tapsua janalle, kuului tieltä kysymys, jotta onko koirani kuinka sosiaalinen. Siellä oli aamulenkillä pikkuinen sakemanni/rotikka -sekoitus, joka oli vailla koirasosiaalistumista. Kerroin Taavin olevan hieman epävarma muita koiria kohtaan, mutta pentujen kanssa se on aina ollut ok. Päätettiin sitten laskea koirat irti ja niin sai pikku Mies vähän kosketusta vieraisiin koiriin. Vaikka Tapsu ei pennun kanssa ruvennutkaan leikkimään, niin hyvän sosiaalistumishetken se tarjosi pikkuiselle, kun käytiin yhdessä kävelemässä pieni lenkki. Mä olen niin ylpeä mun pienestä rähjäroopesta, joka kuitenkin osaa aina tarvittaessa käyttäytyä ❤.


Taavin jälki ehti vanheta lopulta aika tasan kaksi tuntia, pituutta sillä oli kilometri, keppejä kuusi ja maastonvaihteluiden lisäksi mukana yksi ketunlenkki ison kiven ympäri. Janalla oli mittaa n. 50 m ja Taavi otti heti oikean suunnan.  Eka keppi jäi nousematta ja toinen oli vasta 450 m kohdalla, mutta ihan loistavasti Taavi jäljesti sinne asti. Pelkkä jälki on siis Taaville niin motivoivaa, että ilma esineiltä tulevaa välipalkkaakin se ajelee jälkeä helposti pidemmänkin matkan. Sain sen myös juomaan ekalla löydetyllä kepillä ja lähetys uudestaan jäljelle onnistui myös ilman jäljen hukkaamista (on ollu haasteena viime aikoina). Lopunkin jäljen Taavi puksutteli mallikkaasti loppuun nostean kaikki loput kepit. Ketunlenkin se jätti kiertämättä, jatkoi jälkeä suoraan. Ihan loistava jälki haastavassa kelissä, oisko viilennysloimi hieman helpottanut oloa... olin ajatellut, että lopetan jäljen aiemmin, jos siltä näyttää, mutta ei tarvinnut.

Aina mä sössin ton karttaohjelman kanssa, mutta kutakuinkin tuollainen jälki.

Illalla käytiin Kostin kanssa aistimassa Hamina Tattoon tunnelmaa ja kuuntelemassa iltasoittoa. Ei ollakaan helteiden takia käyty ikuisuuksiin ihmisten ilmoilla. Kosti oli kuin kala vedessä ihmisvilinässä, edes poliisihevoset ei pikkumiestä juuri kiinnostaneet, "onhan noita koneja nähty" -tyylinen reaktio. Heppojen kakkapallerot kylläkin kiinnosti... Pienen pieni chihu halusi välttämättä tulla haistelemaan Kostia, mutta musta tuntuu, ettei Kosti tajunnut sen edes olevan koira :). Ja meille rähissyt lapinkoira ei Kostia paljon haitannut, onneksi olen saanut sen suojeltua toisten koirien hyökkäyksiltä!

Koska pieni Mies-koira ei juuri ole päässyt tutustumaan muihin koiriin, soviittiin keskiviikkoaamuksi treffit Kostin kanssa. Kosti intoutuu leikkimään muiden kanssa ja niin oli hauskaa menoa Miehenkin kanssa. Eiköhän nämä treffit oteta joskus vielä uusiksi!

SporttiRakin luentoarkistoa on myös kulutettu hellepäivien ratoksi parin Reija Niemisen hakuluennon verran sekä Katariina Tiiran koiran persoonallisuutta ja koulutettavuutta sekä koiran ymmärrystä käsittelevien luentojen osalta.

Hellettä

Keskiviikkona oltiin Kostin kanssa hakutreeneissä. Kyllä ehti vierähtää ihan liian pitkä aika edellisestä kerrasta, mutta ehkä tauko oli tehnyt hyvää.

Ekaks haukutettiin Kostia kahden ukon verran. Hyvin se haukkuu muuten, mutta ruopii vähän maata eikä pyri maahan kuten mulle haukkuessaan.

Eka ukko haamuna ja kaksi seuraavaa valmiina, tarkoitus oli suorapalkata, ettei vielä vähän vaiheessa oleva ilmaisu kärsi. Kaikki ukot Kosti löysi hienosti ja valmiillekin se lähti määrätietoisesti ja melko suorilla pistoilla hyvin töitä tehden. Kosti haukkui kaikki ukot myös metsässä, vaikkei ollut tarkoitus. Mut haukkukoot, jos se kerta rupeaa jo metsässäkin luonnistumaan.

Taavin kanssa tokoa kotipihalla ja voi hurja, miten upeasti se teki. Onnistui niin kierrot kuin noudotkin ja kaukot pitkästä matkasta. Ihan valtavan hyvällä fiiliksellä tehtiin hommia! Vähän se kuulostaa possulta, kun on hivenen innoissaan, mut muuten tyylipuhdasta menoa.


Torataina taas hakutreenit Kostille ja samalla kaavalla mentiin. Ensin haukutus kahdelle ukolle ja sitten haamu ja kaksi valmista suorapalkoilla.

Haukut onnistui ihan hyvin ja metsästä löytyi kaikki ukot. Nyt ei haukkua tullut metsässä, mutta pistot oli suoria ja valmiillekin ukoille Kosti lähti innokkaasti ja jaksoi hyvin, vaikka sää oli painostavan helteinen.


Hellettä uhaten käytiin perjantaina tekemässä pienet tottikset kentällä. Kosti sai Otosta häiriökoiran, mutta ei se siitä häiriintynyt, vaan teki hommia kivasti mun kanssa. Seuruuta, jättäviä, noutoa, luoksetulo ja hyppy tehtiin. Kivaa oli.

Taavi oli sitten astetta äänekkäämmällä päällä, mutta liikkeet onnistui hyvin. Merkin kierrossa piti haukkua mennessä, mutta vauhti oli koko ajan hyvä laukka. Seuruussa peruutus aiheutti myös haukkumista, muuten mallikasta menoa. Jättävät osattiin kanssa hyvin ja noutokin onnistuu vauhdikkaasti.


Sunnuntaina törkeen painostava helle, kolmekymppiä meni heittämällä rikki ja siten suunniteltu jälkitreeni vaihtui illan hieman viileämmän kelin janaharjoitukseen. Molemmille kolme janaa keväisen leirin oppien mukaan eli ees taas kävelty jana ja namipurkki janan päässä. Lyhyt liina, ettei edes ole mahdollisuutta seilata.

Taavi intoili jälkivaljaista sen verran, että pelkäsin sen saavan lämpöhalvauksen jo ennen kuin ehditään tehdä mitään. Malttoi se sitten kuitenkin rauhoittua janoille ja ihan hyvin puksutti purkeille pienesti seilaten. Vähän se oli ihmeissään, kun ei jälki siitä enää jatkunutkaan, vaan siirryttiin seuraavan janan alkuun.

Kosti oli erityisen hyvä, kun se ei ole vielä oppinut seilaamaan. Lyhyellä liinalla saatiin luotisuora jana, vaikka pelkkä tallauskin olisi varmasti riittänyt, niin tarkasti se meni.


Säätietoja katsoessa emme todennäköisesti treenaa mitään pariin seuraavaan viikkoon, sen verran tukalaa keliä on luvassa. Harmi kun sinilevä on vallannut meren, eikä ehditä mökille käymään, että uimaankaan ei pääse.

Esinejuttuja ja uimahommia

Kostin kanssa treenattiin ilmaisua. Vähän häiritsee, kun sisältä kuuluu Taavin haukku. Aika hyvällä mallilla silti tähän treenimäärään nähden ja kiva kun se haluaa itse mennä maate. Nyt pitäis vaan saada vieraita haukuttavaksi.

Torstaina oltiin jälkiryhmän treeneissä melkoisen kovassa sateessa. Mä halusin treenata koiranlukua ja sain vieraan tekemän 700 m jäljen, joka ehti vanheta reilun tunnin. Maasto oli monipuolinen metsämaasto kallioineen ja suopursuisine kosteine alueineen.

Tämmönen oi meidän jälki tuota viimeistä piikkia lukuun ottamatta, joka taitaa olla jonkinlainen gps-virhe.

Jana meni hyvin ja ilman mitään tarkisteluja Taavi lähti oikeaan suuntaan hyvin määrätietoisesti. Kulmat ja piikin Taavi suoritti todella hyvin, rauhalliset tarkistusringit tarvittaessa ja osa tais mennä ilman tarkistuksiakin. Yksi keppi jäi matkalle ja muutamassa kohdassa juuri kypsymässä olevat mustikat maistuivat Taaville.

Mä osasin lukea koiraani, vaikka tuo mustikointi hieman häiritsi sitä. Ens kerralla kokeilen, josko lyhyemmällä liinalla jäljestys auttais noissa kohdissa. Treenistä jäi tosi hyvä fiilis!

Kostikin sai oman reilun tunnin vanhan sadejälkensä, jolle tiputtelin kuusi hanskaa. Alusta oli kova sammal, joka osoittautui vähän vaikeaksi. Myös tuuli nousi jonkin verran ja tuntuikin, että Kosti sai esineistä hajun jo kaukaa tuulen mukana ja jäljestys tästä vähän kärsi. Positiivista oli Kostin reagointi esineisiin ja kyllä se on jo ihan hyvin hajulla siitä, mitä jäljestys on.


Perjantaina pienet tokoilut kentällä molemmille. Taavi teki loistavat kaukot, hyvää seuruuta, hyvän, mutta hitaan noudon ja jättävien erottelua.

Kosti osas seurata hyvin ja kapulan pitokin onnistui hyvin. Kaukot toimi ihan läheltä ja luoksetulo oli vauhdikas, vaikkakin loppuasento kovin vino.


Lauantaina tarkkuusruutua kotipihalla. Taaville ihan oikee ruutu ja hyvin se etsi pienen mutterin varvikosta. Mutterin poimiminen suuhun oli selkeesti ärsyttävää ja pienen jurputuksen säestämänä mutteri tuotiin hienosti mulle käteen.

Kostin kanssa treenattiin mutterin nostoa ja luovutusta käteen nurmikolla. Edistystä on tapahtunut, sillä Kosti ei syönyt mutteria, vaan toi sen hienosti mulle käteen. Mitään muovisia esineitä en kyllä sen kanssa uskalla vielä koittaa :).


Sunnuntaista eteenpäin oltiin kolme päivää mökillä. Ihmisosapuolet keskittyivät lähinnä polttopuiden tekoon, mutta ehdittiin vähän touhuta koirienkin kanssa. Molemmille esineruutua, Taavi haki tasoonsa nähden hyvin kaksi esinettä. Sehän ei ole koskaan oikein innostunut tästä hommasta, mutta nyt näytti ihan ok toiminnalta. Kostille kolme esinettä yksi esine kerrallaan näyttämällä ja sehän haki ne vallan mainiosti! Jos ei heti löytänyt, niin teki uutterasti töitä esineen löytämiseksi. Mikään supernopea sekään ei ole, mutta selkeästi innokkaampi kuin Taavi. Luovutuksia pitäisi Kostin kanssa treenata...

Lähetys

Luovutus

Vauhdilla tulee

Kostikin osaa

Vähän myös ammuskeltiin sekä 6 mm että 9 mm startilla, kumpaankaan ei kumpikaan juuri reagoinut. Taavi malttoi hienosti olla paikkamakuussa laukauksista huolimatta ja Kosti seurasi niin keskittyneenä namiin, ettei varmaan edes kuullut laukauksia. Ja sit koirat ui ja ui ja vielä vähän ui.

Kosti myös avusti puuntekohommissa parhaan kykynsä mukaan.

Välillä piti ottaa lepiä =)

Eka Taavin pennuista on kuvattu luustoltaan terveeksi, Salokannel Hermera 'Hilla' polvet 0/0, lonkat A/A, kyynärät 0/0, LTV0 ja VA1 (sama kylkiluupuutos kuin Taavilla).



OstinSporttiRakilta kolmen kuukauden "kesäjäsenyyden" ja olen hyödyntänyt heidän luentoarkistoaan kuuntelemalla kaksi Johanna Frantsénin luentoa jäljestämisestä. Yhteensä viisi tuntia asiaa tuosta mielenkiintoisesta aiheesta, josta ei koskaan voi oppia liikaa. Luennot tarjosivat paljon uutta ja nostivat taas motivaatiota harjoitella.

Myös koiran kehonhuollosta kuuntelin loistavan Lotta Lehtisen luennon ja seuraavaksi tarkoitus olisi perehtyä koiran hormonitoimintaan ja sen vaikutuksista koiran käytökseen ja terveyteen. Myös pari luentoa hakukoiran koulutuksesta ja rallyluento olisi tarkoitus kuunnella, jos vain aika riittää.

Jälkiä

Viime viikon maanantaina oli vika kerta ohjattua tokoa tällä erää tai Kostin porukalla ei edes ollu enää treenejä, mut Taavin ryhmällä oli. Taavi tosin ei ollut ollenkaan yhteistyökykyinen ja käytiinkin kentällä vain pyörähtämässä hieman äänekkäästi. Kai tuo pitkä treenitauko ja kotikurin koveneminen vähän saattoi vaikuttaa. Illalla kotipihalla sit teki kyllä ihan superisti merkin kiertoa ja noutoa ja seuruuta... Pikku hiljaa tästä eteen päin taas ja toivottavasti saadaan syksyllä taas ensi talveksi treenipaikat.


Keskiviikkona oltiin Taavin kanssa jälkiryhmän treeneissä ja Tapsalle oli kolme tuntia vanha 400 m jälki, jossa neljä eri ihmisten tekemää tunnin vanhaa harhaa. Jäljen itsessään oli tarkoitus olla ihan helppo, mutta vastaan tulikin oja, josta ei pääsyt uimatta yli, joten se oli kierrettävä tien kautta ja melkoisesta vatukkopusikosta. Keli oli normaali suomalainen kesäsää; ei liian kuuma ja maa vähän kostea pienen sateen jäljiltä.

Taavi nosti jäljen hyvin ja lähti heti oikeaan suuntaan. Jäljesti ekalle harhalle asti ihan hyvin, vaikka jossain kohtaa olin vähän epavarma sen jäljellä pysymisestä. Eka harha oli sitten viedä miehen mennessään, mutta lopulta taisi saada harhan jälkeen olleesta esineestä hajun ja homma jatkui. Seuraavat kolme harhaa mentiin yli että heilahti, ei oikeastaan minkäänlaista reagointia niihin. Esineet löyty hienosti ja lyhyellä liinalla menty tien kautta ojan kiertokin onnistui ihan kohtuullisesti, vaikka pitkään piti kyllä haistella.


Kostille yritin päivällä tehdä namijäljen, mutta muurahaiset oli niin isona kiusana, että oli pakko jättää leikki sikseen heti alun jälkeen...


Sunnuntaina jälkeiltiin omineen. Taavin aiheena kulmat ja Kostilla ihan vaan jälki. Kostin jälki ehti vanheta puolisen tuntia, se oli noin 300 metriä pitkä ja siina oli alussa vähän namia ja sitten siellä täällä muutamalla askeleella ja pari isompaa namikekoa. Kyllä ne muurahaiset iski nytkin, mutta kun suurin osa jälkeä oli namitonta, niin ei ollut niin haitallista. Laitoin myös esineitä namittomille pätkille ja neljä kuudesta Kosti löysi. Se jäljesti hyvin ja pieniltä jäljeltä poikkeamisilta palasi pian takaisin jäljelle.

Hyvin rääpäle veti!

Taavin jälki oli kilometrin pitkä ja siinä oli paljon kulmia ja kuusi keppiä. Jälki vanheni pari tuntia ja keli oli samankaltainen kuin edelliselläkin jäljellä. Taavi nosti takajäljen, mutta en antanut mennä liinanmittaa kauemmas, niin korjasi jossain vaiheessa oikeaan suuntaan. Kokonaisuutena olin tosi tyytyväinen Taavin työskentelyyn, vaikkakin tahti oli aika rauhallinen. Jälki oli pidempi kuin yleensä ollaan tehty ja kulmia oli melkoisesti. Yhtä kulmaa lukuun ottamatta kaikki kulmat meni hienosti, vain pieniä tarkistuslenkkejä tarvi tehdä osassa kulmista. Suorakulmat oli kaikki mahtavan hienoja, piikimmät kulmat tarvi enempi tarkistuksia. Yksi keppi jäi matkalle. Mun koiranlukutaitoni sais kyllä kehittyä aika lailla, en vaan ole koskaan varma, onko Taavi jäljellä vai ei ja nytkin piti karttaohjelmasta pari kertaa tarkistaa, mutta kyllä se vain oli jäljellä. Yksi isompi hukkaaminen tuli, mutta sen tajusin ajoissa ja annoin Taavin hakea jälkeä uudestaan liina irti. Kepiltä/esineeltä lähtö on meillä tällä hetkellä heikko kohta, niissa Taavi tuppaa hukkaamaan jäljen jotenkin ihan liian helposti, vaikka kuinka yritän rauhoittaa lähdön...

Harjoittelin vähän esineiden paikkojen merkkaamista...

Maanantaina oltiin piiiitkästä aikaa Taavin kanssa hakutreeneissä. Alueena kolme hehtaaria erittäin monipuolista maastoa ja siellä kaksi maalimiestä. Pintahaulla mentiin ja alue rajoittui osittain pieneen jokeen. Joella olikin sitten lapsia kalassa tai uimassa tai jotain ja he pitivät melkoista meteliä ja Taavi olis tietty ollu kovasti menossa sinne. En kuitenkaan halunnu sen menevän lapsia säikyttelemään haukullaan, joten aika kovalla komentamisella sain sen pidettyä pois rannasta.

Tässä välissä Taavi oli jo käynyt ekalla maalimiehellä, joka oli aika lähellä siinä melskaavia lapsia, mutta ehkä mun kova komentaminen sai sen kuitenkin jättämään maalin, koska ei sitä ilmaissut. Toinen maali löytyi vartin päästä alueen toiselta laidalta. Käytiin sitten poimimassa se ekakin maalimies.

Vähän jäi ristiriitaiset tunnelmat, kun olin tyytyväinen ettei Taavi menny sinne rantaan, mut oishan se voinu sen maalimiehen ilmaista. Mut toisaalta eihän se voinu tietää, että mun kiellot ei tarkoita sitä maalimiestä. Jos mulla olis ollu liina mukana, niin nyt olis ollu oiva tilaisuus testata liinassa työskentelyä tuossa ranta-alueella. Liinan lisäksi olisi näin lämpimällä kelillä pitänyt ehdottomasti olla myös vesipullo mukana, sekä ohjaajalle että koiralle =).


Tiistaina Taavin tiistaitokotreenit pidettiinkin poikkeuksellisesti puistossa. Pikkasen oli haastava ympäristö tuollainen ja ensinhän se meinasikin mennä vähän puiden kuseskeluksi. Mutta kun saatiin moodi päälle, niin merkin kierto onnisti ihan hyvin koivujen seassa ja seuruut Taav meni hyvässä moodissa. Kaukot myös oli oikein onnistuneet. Lopuksi vielä seurattiin kaikki koirat yhtäaikaa sikin sokin toistemme seassa. Pikkasen piti Taavin välillä vilkuilla, missä muut menee, mutta ihan loistoasenteella mentiin.


Keskiviikkona tein Kostille namittoman jäljen, kun en sitä viitsi enää muurahaisilla kiusata. Jäljellä oli pituutta n. 350 m ja se vanheni tunnin verran. Esineiksi laiton kahdeksan hanskaa ja sukkaa, jotta pääsisin palkkamaan useasti.

Kosti nosti jäljen innolla ja koko jäljen ajan oli liinassa kiva veto päällä. Nyt vaan pitäisi opetella lukemaan Kostia. Se vaikuttaa jäljestävän vähän korkeammalla nenällä ja huolettomamman näköisesti kuin Taavi, mutta hienosti se pysyi jäljellä ja aina kun putosi, niin korjas hyvin takaisin. Kaikki esineet se merkkasi ja suoritti tehtävänsä muutenkin loistavasti. Mennään vielä aika lyhyellä liinalla, ettei Kosti pääsisi poikkeamaan jäljelta kauas, jos meinaa harhaantua. Kokeilin myös palkata esineeltä lelulla, mutta kyllä nami on meille (mulle) se parempi tapa ja tuntuu Kostikin olevan oikein tyytyväinen siihen.

Kun kerran lämmin ilma hellii meitä, on pojat päässeet myös uimaan. Kosti juoksee veteen innoissaan ja uikin jo jonkin verran, mutta jos kepin heittää liian kaus liian usein, ei se lähde sitä enää hakemaan. Taavi taas uisi kepin perässä vaikka kuinka kauas ja kuinka monta kertaa.

Aikalisä ja paluu arkeen

Mä olen ollut työmatkoilla ja tehnyt muutenkin pitkää päivää töissä, joten koirat on olleet ihan hunningolla, treenejä ei ole ehtinyt edes miettiä. Oliko tämä sitten syynä vai mikä, mutta pojat ottivat tosissaan yhteen mun palatessa reissusta kotiin. Taisi olla vähän liian kiihtynyt mielentila molemmilla ja oma toimintani tilanteessa ei näin jälkikäteen ajateltuna ollut ehkä se paras tapa toimia... Mut nyt kävi näin ja Kosti sai etujalkaansa Taavin kulmahampaiden jäljet ja Taavi korvaansa pienen vekin. Koirien keskinäinen suhtautuminen toisiinsa muuttui myös tämän jälkeen radikaalisti joksikin aikaa. Kosti lakkasi alistumasta Taaville ja Taavi oli sitä mieltä, että nulikka on laitettava kuriin kovin ottein. Ihan liian helppoahan noiden kanssa oli tähän asti ollutkin, mutta nyt mentiin sitten ihan äärestä laitaan.

Suurin osa ajasta oli ihan ok yhdessä oloa, mutta sitten jokin pieni juttu, mitä en edes itse tajunnut, laukaisi rähinän päälle. Ehdin nämä rähinät onneksi estämään ja lisävahingoilta toistaiseksi vältyttiin. Mutta miten jatkaa tästä? Millä saadaan taas rauha maahan?

Pari päivää pohdittiin ja rauhoitettiin tilannetta. Mulla jatkui pitkät päivät töissä ja sitä myöten ihan luonnostaankin koirat oli pakostakin paljon vähemmälle huomiolla ja tämä selkeästi rentoutti tilannetta. Mun töistä tulo aiheutti aina totaalisen ilorepeämisen ja näistä tilanteista saattaisi helposti laueta uusi rähäkkä, mutta kun en ollut huomaavinanikaan koiria ennen kuin ne rauhoittuivat täysin, tuntui ilmapiiri rentoutuvan selkeästi.

Tähän asti olen ollut ihan liian lepsu ja koirat ovat saaneet aika vapaasti toteuttaa itseään ja mä olen nunnuttelen niitä ihan liikaa, mut nyt kokeillaan pientä ryhtiliikettä. Monessa useamman koiran taloudessa tuntuu olevan toimivana ratkaisuna eräänlainen koirien huomioimattomuus. Olen nyt kokeillut tätä ja se on selkeästi toiminut. Koirat ovat rentoja ja rauhallisia ja yhteiselo toimii taas hyvin.


Vihdoin lauantaina ehdin tehdä jäljen ja Taavi sai aamupäivästä reilun kaksi tuntia vanhan 700 m pitkän jäljen ajettavakseen. Metsä oli kuiva ja ilma kuuma. Teemana tien ylitykset ja olihan siellä muutakin.

Janalta taas takajälki, mutta kun en antanut mennä liinanmittaa pidemmälle, niin lähti puksuttamaan oikeaan suuntaan. Eka tien ylitys oli vaikea. Ehkä suositun lenkkireitin tienvarsi oli niin täynnä kivoja hajuja, että meinas Tahvo vähän harhautua. Oikea suunta löytyi lopulta ja heti perään toinen ylitys meni hienosti, kuten myös jälken osuus, joka kulki tien reunaa. Oikeastaan koko jälki meni loppuun asti todella hienosti. Kulmissa ei ollut ongelmia ja muutenkin varman oloista menoa pienistä maastonvaihteluista ja eläinten hajuista huolimatta. Yksi esine jäi matkan varrelle. Hyvä Taavi ja hyvä minä, kun luotin koiraan vaikken ihan muistanutkaan mistä olin kävellyt...

Tämä söpöläinen toi oman hajunsa Taavin jäljelle

Päivä oltiin Kostin kanssa Kotkassa Kotkan Ruusu 2018 nord-näyttelyssä junnuluokassa. Kosti rotunsa ainoana edustajana, tuomarina Leni Finne. Päivä oli todella kuuma ja ja kehä myöhässä, joten Kosti oli vähän tylsistynyt ja laiskan oloinen kehään mennessämme. Tuomari tuli jotenkin tosi lähelle koiraa ja Kosti oikein painautui häntä vasten tuomarin kehuessa kuinka luottavainen Kosti oli. Hampaat ja muu kopelointi meni hyvin, juostessa Kosti oli mun makuun vähän laiskan tuntuinen ja seisotus oli vähän hankala, kun kehän ulkopuolen tapahtumat ja lokit kiinnosti vähän liikaa.

Arvostelu kuului näin:

Oikeat mittasuhteet. Sopiva luusto. Ei tarvitse kasvaa enempää. Erinomainen sukupuolileima. Hyvät silmät, korvat, kaula ja ylälinja. Ikäisekseen erinomainen eturinta ja rintakehä. Takakulmaukset saisivat olla paremmat. Kaunis kiiltävä karva. Oikea askelpituus. Hieman ahdas edestä.

ROP, SERT, NORD-SERT

Video ja kuvat Osku Vikman:

Arvostelun jälkeen tuomari tuli vielä sanomaan, miten hienoa on nähdä lyhytkarva, joka on näin rodunomainen. Kiitos vaan Seijalle upeasta kasvatustyöstä, ilo näitä hienoja poikia on esitellä!

Kehän jälkeen käytin Kostin uimassa ja sitten lähdettiin kylille syömään. Oltiin hellettä paossa mahdollisimman kauan, mutta tietty ryhmäkehät oli myöhässä ja jouduttiin niitä odottelemaan paikan päällä pitkään. Ekaksi meillä oli rop-junior kehä ja sit heti kohta rop-kehä. Kosti jaksoi hienosti molemmat, vaikkei kummassakaan pärjätty.

Alla video ryhmäkehistä. Rop-junior kehä 7 min kohdalla ja ykkösryhmän kehä 34 min kohdalla.

Autolle kävellessä Kosti kävi puiston jokaisessa lammessa uimassa ja sitten hiekassa kieriskelemässä, turkin hoito kohdallaan!

Loppukevennyksenä video Kostin uudesta aluevaltauksesta. Munavaras käy kanalassa jo kovin tottuneesti.