lauantai 23. syyskuuta 2017

Kosti hoidossa

Ennen Ranskaan lähtöäni tiistaina olin vetämässä koirakoulua ja kun osallistujia oli vähän ja toiveena ohitustreeniä, niin Kosti joutui kentälle myös. Eihän mulla ollu nameja enkä muutenkaan ollut varautunut ollenkaan, mutta hyvin meillä meni. Kyllä toinen koira kiinnosti, mutta hienosti malttoi myös pikkumies rauhoittua ja keskittyä minuun. Onneksi oli narupallo mukana, niin päästii kunnolla leikkimäänkin.


Keskiviikkona käytiin Runtun kanssa kimppalenkillä aamusta ja sitten veinkin Kostin siskolleni Vantaalle hoitoon reissuni ajaksi. Hoidossa Kosti pääsi taas tutustumaan vähän suuremman paikan menoon kuin mihin on tottunut ja se pääsi käymään myös mm. Hannan kanssa crossfit-salilla ja markkinoilla. Ja tietty se oli koetellut Hannan hermoja pienillä tuhoilla ja jokseenkin aktiivisella olemuksellaan =P.


Hannan kuvia aina niin viisaasta Kostisesta:












Tän viikon perjantaina käytiin Kostin kanssa hallilla vähän leikkimässä ja katsomassa millä fiiliksellä Kosti suhtautuu paikkaan. Viime käynnillä aksaputki oli vähän epäilyttävä, mutta tällä kertaa se ei vaikuttanut ollenkaan erikoiselta. Keskityttiin pääasiassa leikkimiseen, mutta tehtiin vähän myös perusasentoa ja seuruuta seinän vierellä.


Esittelin Kostille myös hyppyesteen, jonka se aluksi halusi itsepäisesti kiertää. Suostui kuitenkin hyppäämään lopulta kymmensenttisen riman yli.


Muru on nyt myös intoutunut käymään Kostin kanssa kaupunkilenkeillä. Tiedä sitten kauanko tuo innostus kestää, mutta tekee kyllä hyvää pennelille päästä ihmisten ilmoille kun itse en kuitenkaan paljon sen kanssa siellä kerkeä käydä.


Kosti oli myös yökylässä Pietalla ja riivasi Focan hermoja.

Kuva Pieta Luukkonen

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Pitkästä aikaa mettätreeniä

Viime viikon sunnuntaina pojat sai iltajälkitreenin, joka meni niin iltaiseksi, että meinas pimeä yllättää. Tapsalle kaksi lyhyempää tunnin vanhaa jälkeä jäljennostoa treenaten. Eka meni todella hyvin, toinenkin muuten, mutta takajälki. Jäljestyksessä ja esineilmaisussa ei pienintäkään moitittavaa.

Kostille pitkä (450 m) kaareva jälki kymmenellä kepillä, ei nameja, vanheni puolitoista tuntia. Tuli ehkä vähän liian vaikea, kun tallattuani jäjen ilmestyi paikalle ensin jänis ja sitten sitä ajava koira, myös sienestäjän auto oli yhdessä kohtaa lähellä jälkeä...

Kostin kanssa meidät yllätti myös pimeä ja ei tietenkään mitään valoa mukana... Kosti lähti jäljelle hyvin ja tiuhaan olleilta kepeiltä pääsin palkkaamaan sitä useasti. Kepin jälkeen Kosti lähtee jatkamaan liian huolettomasti ja kerran sitten hukattiin jälki ihan totaalisesti. Vaikka olin merkannut jäljen hirmu tiuhaan, niin eihän siellä pimeässä mitään merkkejä nähnyt. Aikamme siinä sitten pyörittiin ja hyörittiin ja lopulta löydettiin takaisin jäljelle. Loppu menikin taas ihan hyvin ja keskityin erityisesti noihin kepeiltä lähtöihin. Siinä sitä on taas treenattavaa; lisää rauhallisuutta ja huolelliset lähdöt keppien jälkeen.


Maanataina yritin saada Kostia taas haukkumaan, mutta kun ei niin ei. Ideoita? Ei hauku turhauman kautta ruualle tai lelulle, ei edes ruohonleikkurille kun se raahasin siihen viereen pörisemään.

Illalla hakutreenit, joissa Kostille ekaksi esineruutua kolmen sen nähden viedyn esineen verran. Hirmu hyvin haki taas kaikki ja osalla joutu oikein tekemään töitäkin. Hyvä motivaatio sillä ainakin vielä on!

Tapsalle neljä ukkoa, kaksi ekaa muistikuvina, kolmas haamuna ja vika valmiina. Kaikki meni hienosti ja ilmaisut oli taas kerran loistavat. Otin kaikilla sivulle ja hienosti oli ennakoimatta.


Tiistaina Taavin tokotreenit. Tehtiin noutoa ja hyppyä. Noudossa vieras kapula ja hiekkakenttä ja silti Taavi nouti. Eka oli vähän vaisu, mutta toka jo kovin hyvä. Onhan tuossa paljon parannettavaakin, mutta liikkeenä ihan mukiinmenevä.

Hypyssä Tapsa ei millään olis jäänyt istumaan, vaan ennakoi kovasti hyppyä. Kävin sitten palkkaamassa pelkästä istumisesta ja saatiin loppuun pari loistavaakin suoritusta.

Loppuun paikkaistuminen. Tuo on vielä niin alussa meillä, etten mennyt kuin ehkä viiden metrin päähän. Vieruskaveri venkoiki jonkin verran, mutta taavi oli silti ihan lunki, jopa vähän uneliaan oloinen. Kun palasin koiran taa, kääntyi Taavi hassusti lonkalleen ihan vinosti muhun päin. Oli pokka pettää, mistä se nyt tuollaisen keksi!? Uusi yritys kiertää koira ja sehän meni hienosti.


Keskiviikkona aamusta Taavin fyssari. Aluksi eläinkaupan takahuoneeseen kuuluva ovikello ja muut äänet vähän häiritsi Tapsun rentoutumista ja se pomppasi pari kertaa pystyyn. Hetken päästä se jo malttoi makailla rauhassa, vaikka jonkun kersa testasi kaupan puolella varmasti kaikki vinkulelut ja lopuksi esitti vielä kunnon huutoparkukonsertin.

Pientä kireyttä etureisissä ja selässä sekä maldollisesti juomattomuudesta aiheutunutta kalvokireyttä. Taavihan on aina ollu huono juomaan ja reissuissa vielä huonompi. Vaikka reissussa lisäsin sen ruokaan vettä, ei se nähtävästi ole saanut tarpeeksi nestettä. Nyt sitten tehojuotetaan muutama päivä jauhelihavesiseoksella.


Kostikin kävi harjoittelemassa fyssattavana oloa ja mun suureksi yllätykseksi se meni helposti kyljelleen ja antoi hienosti käsitellä itseään, välillä jopa silmä vähän luppasi. Mitään kunnon hoitoa sille ei tehty, mutta fyssari kävi kuitenkin koko koiran läpi ja venytteli ja taivutteli vähän, koko hommaan meni ehkä reilu vartti. Mun mielestä ainakin nää varautuneet rodut on hyvä totuttaa tällaisiin tilanteisiin jo pienenä. Olin kyllä kovin yllättynyt, kuinka helppo asiakas Kosti oli. Ensi kerralla varaan sille kyllä ihan oman hoitoajan!

Illalla Kosti pääsi hakutreeneihin. Neljällä ukolla mentiin, kaikki noin 40 metrissä. Eka haamuna ja sitä joutui pikkumies vähän etsimään. Hyvin teki kuitenkin töitä! Toinen oli tarkoitus tehdä "valmiina haamuna" eli koira lähetetään valmiille maalimiehellä, joka kuitenkin hyppää hetkeksi haamuilemaan koiran ollessa jo matkalla. Kosti kuitenkin eteni niin hyvin, että maalimies päätti olla pomppaamatta esiin ja näin Kosti löysi ekan valmiin ukkonsa! Kaksi viimeistä taas perinteisillä haamuilla. Reipas pikkumies!


Torstaina aamusta päiväporukan hakutreeneissä oli  mukan taas vain Kosti. Sille ekaksi kaksi haamua, mitenkäs muuten kuin hyvin. Neljä seuraavaa tehtiin muistikuvina. Hirveän innokkaasti Kosti lähti ja upposi ainakin sinne neljäänkymmeneen metriin suoraan jokaisella. Toisen puolen muistikuvamaalimies vain oli ehkä vähän turhan syvällä, jossain lähempänä kuuttakymmentä metriä ja loppuun tuli vähän pyörimistä. Kosti kuitenkin etsi hienosti ja teki töitä.




Sunnuntaina pitkästä aikaa EK-porukan kanssa esineruutua. Tehtiin kaksi kierrosta, kun oltiin niin nopsia. Kostille ekalla kiekalla kolme esinettä yksi kerrallaan vietyinä. Viejänä mies ja se oli ekaks vähän jännä, mutta äkkiä meni ohi jännitys ja treenin jälkeen Kosti pyrki jo Jarnon syliin.


Ekalle esineelle Kosti lähti hyvin ja eteni hienosti ruudun takarajalle, mutta ei löytänyt esinettä. Uusi lähetys ja edelleen lähti ihan hirveen hyvin ja teki töitä ja löysi esineen. Kosti tuo esineen melkein mulle, mutta puottaa sen muutamaa metriä aikaisemmin. Hakuporukan kanssa treenatessa olen saanut neuvon, että tää on ihan hyvä pennun kanssa, kun eihän sie vielä osaa noutoa liikkeenä tms. Eli ollaan tyytyväisiä koiran tekemään löytöön ja siihen että tuo esineen edes lähelle, hinkataan sitä luovutusta sitten myöhemmin. Ollaan siis tyytyväisiä koiran intoon tehdä töitä eikä haluta "tappaa" sen motivaatiota. Nyt kuitenkin porukka oli sitä mieltä, että pitäisi alusta asti vaatia tuonti ihan käteen asti. Ihan hyvä pointti sinänsa, koska sehän se lopullinen tavoite on. Mutta sitten kun ruvetaan hinkkaamaan tuota käteen asti tuontia, niin kärsiikö into hakea niitä esineitä? Yritin kuitenkin treenin lopuilla esineillä saada Kostin tuomaan esineet edes siihen jalkoihin. Selkeesti sillä meni pasmat sekaisin ja se jäi kummastelemaan mikä homma tää on ja mitä pitäisi tehdä. Pitää kotona ruveta tuota noutoa treenaamaan...
Ekan kierroksen kaksi muutakin esinettä Kosti haki hienosti, vaikka tuo luovussäätö vähän sitä häiritsi.
Tokalla kiekalla tehtiin vain kaksi toistoa ja ne meni samaan tyyliin kuin ekallakin kierroksella.




Loppuun pieni turhautumispurkautuminen. Haku, tuo laji jota niin kovasti haluaisin harrastaa, mutta kun sitä ei voi tehdä yksin... ja ryhmässä se tuntuu niin vaikealta, kun porukka ei sitoudu hommaan. Treeneistä ilmoitetaan päivän parin varoajalla ja mä olen jo ehtinyt sopia muuta, enkä tietty aina voi olla perumassa niitä jo sovittuja juttuja. Tai sitten treenejä perutaan, kun ei saada tarpeeksi porukkaa mukaan. Miten meidän kahdentoista hengen ryhmässä voi niin usein olla paikalla vain se minimi neljä....? Sitten vielä tää mun työ, ihan varmasti olen töissä, jos treenit saadaan järjestymään. Ja nyt kun treenit siirtyy viikonlopuille iltojen pimetessä, niin voin heittää hyvästit lopuillekin treeneille, seuraava vapaa viikonloppu kun taitaa olla ens tammikuussa... Ehkä me sitten loppuvuosi vain jäljestellään omatoimisesti ja toivotaan tuon päiväryhmän pysyvän edes jotenkin elinvoimaisena!

maanantai 4. syyskuuta 2017

Kesälomareissu

Elokuun loppupuolella lähdettiin ajelemaan kohti pohjoista kesälomareissulle. Pari ekaa päivää lähinnä vain ajettiin, mikä teki oikein hyvää Kostin lepoa kaipaavalle varpaalle, vaikkei se enää juuri kipeältä vaikuttanutkaan.

Reissun alkupäässä jaksoin vähän treenatakin koiria. Tapsa teki kerran iltapalan eteen noutotreeniä ja lyhyen jäljen, noin 200 m. Jälki oli reilun puoli tuntia vanha ja siinä oli useita kulmia ja viisi keppiä, ei janaa. Taavi jäljesti hyvin, pieniä tarkistuksia, mutta hyvät korjaukset. Kaikki kepit löytyivät.

Kosti joutui myös hommiin ja sille tein n. 100 metrisen jäljen. Jälki vanheni puoli tuntia, sillä oli seitsemän keppiä ja se oli loivan mutkainen, ei nameja. Kosti on kyllä ihan uskomaton metsäjäljellä! Sillä on ihan hirveä into ja vauhti, joutuu jarrutella ihan tosissaa ja silti se menee kuin höyryveturi. Jäljesti melko tarkkaan, mutta kaksi keppiä jäi nostamatta. En ole noista kepeistä vielä huolissani, kun treenejä on niin kamalan vähän takana ja keppi-ilmaisun se on oppinut kuin itsestään. Pitää nyt hyvin vahvistella tuota ilmaisua ja saada vähän rauhaa tekemiseen. Ja ihan liian lyhyt oli tuo jälki.

Varvas ei ollut onneksi enää parin päivän päästä yhtään kipeä, antoi hyvin painella sitä, eikä näkynyt liikkeessäkään mitään mun silmään.


Yhtenä päivänä Tapsalle kartionkiertoa, alkuun läheltä, sitten kauempaa. Kyllä sillä on  nyt selkeesti parempi menovauhti kuin ennen. Pitää jatkossakin tehdä läheltä paljon lähetyksiä, niin pysyy tuo vauhti ehkä paremmin.

Ruutua myös, lätkälle ja pitkästä matkasta. Ihan törkeen hyvin menee. Ilman lätkää ei uskalla kyllä vielä koittaa. Seuruuta tehtiin kanssa, ihan kivasti meni sekin. Peruutusta ollaan vähän yritetty harjoitella, mutta toisinaan aukeaa aika pahasti, joskus menee hyvin.

Kostille yritin opettaa haun haukkuilmaisua, mutta turhauman kautta sillä palaa vaan käpy ja se raatelee namipurkin ja mun kädet, ei ääntäkään. Seuraava yritys tehdään Kosti kytkettynä, ettei pääse käsiksi purkkiin ja toivottavasti haukahtaisikin.

Vähän myös leikittiin noutokapuloilla, sekä puisella että metallisella. Perusasentoa myös yritin saada tuon pikkumiehen tajuamaan... oppiikohan se koskaan?

Pikkutreenien lisäksi lenkkeiltiin paljon aivan järjettömän upeissa maisemissa!

Ja eipä noiden alkupäivien treenien jälkeen juuri tullutkaan treenailtua. Säät ei meidän reissua oikein suosineet, tuuli oli hirmuinen ja satoikin aika paljon. Lenkkeiltiin kuitenkin aina maastojen salliessa ja nautittiin Lofoottien komeista maisemista. Hirmu hienosti pojat matkusti. Tai Taavin helppouden tiesinkin, mutta Kosti oli vähän arvoitus. Autoilusta tykkää molemmat ja kun itse jaksoi olla tarkkana, niin Kostikaan ei ennättänyt tuhoamaan autoa. Melkein kaksi viikkoa oltiin reissussa ja ajokilometrejä kertyi himpan vajaa 4000, käveltyjä kilsoja ei tullut laskettua.


Matkaa varten koirat lääkittiin ennakkoon kahdesti ekinokokkoosia vastan ja Ruotsin rajanylityksistä tein Ruotsin tullin vaatiman ennakkoilmoituksen. Ilmoituksesta huolimatta tai sen takia, meistä ei rajoilla oltu ollenkaan kiinnostuneita. Pohjoismaiden välillä liikkuminen on ollu aina melkoisen vapaata, mutta ekinokokin ja ilmeisesti muiden tautien levitessä, on Ruotsi kuulopuheiden mukaan lisännyt huomattavasti lemmikkien valvontaa rajoilla. Hyvä näin, sillä aivan liian moni jättää elukkansa lääkitykset hoitamatta ja vaarantaa näin kaikkien terveyden.

Sadeloimet olivat myös todeööa tarpeelliset. Kotioloissa en koiria juuri viitsi pukea, mutta teltta- tai automajoituksessa on hirmu kiva saada kaatosadelenkin jälkeen kuiva koira sisälle.


Kuvia reissulta varsin epämääräisessä järjestyksessä:























Kyylät
















Vaijerijatke hihnassa vähän hidastaa...

Taavin yksiö

Nunnulambista ei ole enää paljoa jäljellä



Porot kyllä ymmärrän, mutta hirviinkin törmättiin lenkillä

Rankkaa tää reissaaminen


Kostin tyyli matkustaa






Abiskon kansallispuistossa Ruotsissa