perjantai 7. huhtikuuta 2017

Tottisjuttuja ja opettelua kahden koiran kanssa elämiseen

Maanantaina Tapsan kanssa hallilla tokoilemassa ja vähän hyppimässä. Hallilla en saa tehtyä turvallista hyppyä kuin 93 cm korkuisena, metrinen este siellä on, mutta se on kiinteä lautaeste ja siitä en Taavia hyppyytä. Tuo 93 cm menee hyvin, täytyy kesän tullessa kokeilla pihalla joskus turvallista metristäkin... Mitään noutojuttuja en näihin korkeisiin hyppyihin vielä ole yhdistänyt ja useimmiten hypätään vasta vain yhteen suuntaa, joten tekemistä tällä saralla vielä on.

Ohjattu nouto onnistui hyvin ja ruutu siten, että kävin ennen lähetystä näyttämässä ruudun. Vähän etsi lätkää, mutta napakalla käskyllä seisahtui. Jättävät meni tänään hyvin, kuten myös seuruu. Käyttöesineen noudossa ei mitään ongelmaa, kun pohjana ei ole hiekka. Luoksetulot oli kivan vauhdikkaita ja tokohyppykin onnistui hienosti. Kaukoissa matkaa oli kolme metriä ja maahan meno vaati muutaman kerran kaksi käskyä.

Kosti kävi minikävelyllä kuuntelemassa kattorempan kolinoita ja se olis väkisin halunnu kauppaan tavaraa purkavan rekan kyytiin. Kosti kävi myös tutustumassa halliin ja vähän leikkimässä siellä. Kumpa osaisin ylläpitää sillä tuon leikin! Kotimatkalla käytiin myös eläinkaupassa rapsuteltavana ja maistelemassa herkkuja. Autoilukin onnistui tänään jo hiljaisemmin. Illan edellä Tiina, Jouni ja Tuukka kävivät pikaisesti katsomassa Kostia. Tyypilliseen pyrritapaan Kostin mielestä vieraat oli niin nähty, kun niitä oli kerran käynyt haistamassa. Ensi kerralla jos joutaisivat vaikka sisällekin vähän leikkimään pennun kanssa, vaikka mulle kyllä kelpais mainiosti koira, joka ei ole vieraista ylenpalttisen kiinnostunut.


Tiistaina korkattiin aamulla jälkikausi. Jälki oli noin 400 m pitkä ja tunnin vanha, jana oli viitisentoista metriä. Jana meni hyvin ja kaikki neljä keppiä löytyivät hienosti, vaikka viimeinen olikin melkein keskellä hirvenkakkakasaa. Muutaman kerran Taavi palkkas itsensä kauriiden papanoilla ja kerran meinas kauriiden polku vähän sotkea suuntaa, mutta hyvin Tahvo selvitti tämän vuoden ensimmäisen jäljen, ei ole taidot talven aikana kadonneet minnekään.


Löysin tämmösen!


Tiistaitokossa Taavi teki hyvän paikkaistumisen, mutta olin edelleen vajaassa matkassa. Sitten tehtiin ryhmäseuruuta. Ai vitsi mä tykkään näistä ryhmässä tehtävistä jutuista! Taavi oli hieno, keskittyi sika hyvin ja oli hiljaa.

Omalla vuorolla tehtiin merkin kiertoa ja siinä edelleen on vauhti pysynyt myös menosuuntaan. Tällä kertaa tehtiin jo pidempää matkaakin ja muutamassa paluussa lähdin karkuun. Liikkuroitua seuruuta tehtiin pitkä pätkä ja olin kovin tyytyväinen Taavin tekemiseen. Tämmöistä menoa kun saataisiin aikaiseksi myös kokeissa, niin ei olisi mitään hätää...

Tokalla setillä Taavi teki pari ruutua lätkälle, ekalla meni vähän pitkäks ja pylly meni nauhan päälle. Ei ole tollasta ennen sattunutkaan. Sain sitten ohjeeksi kutsua koiran pois ja tehdä vaan jutun uudestaan. Tehtiin myös yksi toisto taas siten, että lähetys oli ihmisiä päin, hyvin meni. Hyppyä kanssa tehtiin ja siinä myös paikallaan pysymistä. Loppuun vielä tunnari, jossa yhden väähän vähäisen maistelun jälkeen löytyi oma. Olin ihan tyytyväinen, kun ollaan kuitenkin treenattu tota niin vähän ja vain kotona. Mut miks tuon tunnarikapulan poimiminen hiekalta ei ole yhtään hankalaa ja noutokapun on??

Kosti kävi aamulla kaupunkikävelyllä ja mummelit rapsutteli sitä innoissaan. Kosti kävi myös illalla tutustumassa halliin ja treenikamuihin, niihin ihmisversioihin. Kotimatkalla poikettiin vielä paloasemalla, sielläkin sai rapsutuksia. Paloasemalla oli myös erilaisia ääniä, jotka aiheuttivat varovaista kiinnostusta, esimerkiksi renkaanvaihtoa ja pulttipyssyä piti mennä tutkimaan vähän lähempää... Ihmisiin Kosti tuntuu suhtautuvan varovaisen kiinnostuneesti, hetken katselee mun läheltä ja sitten vipeltää siliteltäväksi. Liikaa ei tarvi ruveta ihmisistä pitämään, mutta tää olis just hyvä!! Luonnetta Kostissa tuntuu ainakin näin alkututustumisen perusteella olevan melkoisesti, ruualle se on ahne ja lelutkin kiinnostaa. Tietyissä asioissa sen kanssa on oltava tosi tiukkana, mutta onhan se ihan mahdottoman suloinen pallero, jota tekis vain mieli nunnutella.


Murun kanssa Kosti kävi torstaina kaupungilla ja oli se myös päässyt muutaman tyypin rapsuteltavaksi taas. Oli kuulemma ollut tosi reipas poika.


Perjantaina käytiin Taavin kanssa pikatreenaamassa kentällä. Ei ollu jotenkin vire tällä kertaa kohillaan. Kaikki jutut Tapsu kyllä teki, mutta jotenkin vain tuntui vähän tahmealta koko homma. Seuruuta, jättäviä, luoksetuloa ja paikkamakuuta 9 mm ammunnalla tehtiin.

Kosti kävi eri eläinkaupassa kuin viimeksi herkkuostoksilla ja rapsuteltavana. Kaupungillakin vähän käveltiin ja tänään olis kaikkia pitäny päästä moikkaamaan.


Poikien meno on näyttänyt tältä:

















Olen ollu hirmu tyytyväinen, miten hienosti Taavi on Kostin ottanut vastaan. Tietty sitä välillä vähän ärsyttää ja pinna palaa pennun kanssa, mutta silloinkin se osaa toimia hienosti. Komentaa Kostia sopivalla otteella ja pihalla jo leikitään yhdessä. Sisällä en varmaan anna niiden juuri leikkiä, ettei vaan satu mitään. Kissaakin Taavi puolustaa tarvittaessa, vaikka Waltsu kyllä pitää aika hyvin itse itsestään huolen. Sitä ei juuri koirat hetkauta suuntaan tai toiseen ja Kosti on vielä kuitenkin aika paljon pienempi kuin Waltsu. 


Pari kolme viikkoa on taas väännetty tämän kesäkauden treenipäiviä. Suurin osa on mennyt hyvin, mutta sitten on aina joku ryhmä, jossa sovitaan jotain ja sitten sen perusteella yritän järkätä muita menoja ja sitten tuleekin ilmoitus, ettei sovittu asia pidäkään. Plaah! Näin vuorotyöläisenä kun jää paljon treenejä väliin muutenkin, niin harmittaa kun taas jo kertaalleen sovitut asiat menee enempi tai vähempi mönkään. Ja miksi ihmeessä meillä ja naapurikaupungissa pentukoulun pitää olla samana päivänä samaan aikaan...? Tietty mä myös harrastan useampaa lajia kuin ehkä useimmat tai ainakin useammassa porukassa ja nyt kohta vielä kahden kanssa... Mutta tähänkin on syynä nää vuorotyöt; kun on useampi treenipaikka, niin ainakin johonkin treeneihin on mahdollisuus päästä joka viikko. Rally-toko piti jo jättää valikoimasta pois. Sitä on onneksi ainakin alaluokissa helppo treenata itekseen ja toisaalta se olis kyllä hyvä eläkelaji, joten jos sen vaikka säästäis sinne... tai ainakin talvilajiksi.



sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Uusia tuulia ja paljon pentukuvia

Tiistaina pihasta löytyi sen verran sulaa metsämaata, että päätin kokeilla tarkkuusruutua. Ei ihan täysimittainen ruutu, mutta isompi kuitenkin kuin mitä viime vuonna tehtiin. Taavi etsi kaksi esinettä ja hienosti sen tekikin. Molemmat metalliesineet se toi mulle nätisti käteen. Enää ei noiden metallijuttujen noukkiminenkaan tunnu olevan Taaville mitenkään hankalaa.




Keskiviikkona lenkkeiltiin kentälle korkkaamaan ulkotreenikausi tottiksen merkeissä. Aluksi vietiin yhdessä namipurkki kentän perälle. Sitten seurattiin, tehtiin jättävät ja käyttöesineen noutoa sekä luoksetulo. Kaikki onnistui melkoisen hienosti, vaikka namipurkki vähän kutkuttukin pojan takaraivossa. Tämä näkyi erityisesti seuruun käännöksissä, joissa Tapsa oli vähän lähdössä purkille.

Käyttöesineen nouto oli märältä hiekkakentältä selkeesti vastenmielistä, mut kyllä se mulle silti tuotiin. Mikähän olis oikeesti toimiva käyttöesine tuohon noutoon? Paikkamakuussa kaksi laukausta 6 mm startilla. Loppuun sitten se eteenmeno, vauhti oli hirmuinen!


Torstaina Taavin maailma mullistui, kun pyrripoika Tottakai Ihan Oon Oikee Huijari aka Kosti muutti meille. Tai oikeastaan Kosti tuli ensin parina päivänä käymään kylässä ja muutti meille sitten oikeasti lauantaina. Poikien ensikohtaaminen oli rauhallinen, vaikka Taavin mielestä pentu taisi olla vähän ällö. Taavi on suhtautunut pentuun aika välinpitämättömästi ja pyrkinyt karttamaan sitä, vaikka välillä on pitänyt käydä vähän haistelemassa kummajaista ja ulkona melkein on tehnyt mieli vähän yrittää leikkiä. Kosti on ollut reipas niin sisällä kuin ulkonakin, eikä Taavi, Waltsu-kissa tai kanat ole sitä hetkauttaneet ollenkaan. Toivottavasti Tapsan sydän sulaisi pian!









Lauantaina käytiin Taavin kanssa kentällä vähän treenimässä seuruun, jättävien, kapulan yms. merkeissä. Kovin kivaa oli tehdä hommia ja jättävienkin erottelu sujui. Kapula vaan oli ällöttävä nostaa hiekkamaasta... loppuun eteenmeno yhdessä viedylle purkille, vauhtia riitti.

Kostin päivän 'treenit' oli hihnassa kävelyä torilla vaalikojujen seassa rapsuteltavana, parkkihallissa ostoskärryjen palautus, sielläkin sai rapsutuksia ja käytiin me vielä pankkiautomaatillakin. Hirmu reipas tyyppi. Autoilu vielä vähän huudatuttaa.


Sunnuntaina kävin Taavin pentusia katsomassa vielä kun oli koko sakki koossa. Hurjan energistä porukkaa!! Ihan mahtavan ihanaisia tyttäriä on Taavi saanut Iitan kanssa aikaiseksi ❤❤❤❤❤❤






















Kostin päivään kuului kauppakeskuksen liukuovien ja hissin ihmettely sekä ensimmäinen yksinolo kotona. Kaikki nämä Kosti suorittu hirmu hienosti.





sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Aika lunkisti on otettu pari viime viikkoa

Viime viikon tiistaina käytiin Focan ja Femmen kanssa lenkillä. Kolmikko leikki enempi tai vähempi koko lenkin. Yritettiin etsiä semmoisia reittejä, missä ei olisi ollut kovin liukasta, kun vauhti oli välillä melkoisen kovaa.















Perjantain tokotreenit aloitettiin kokeenomaisella paikkaistumisella. Meni hienosti, Taavi istui rauhallisesti ja oli hiljaa. En ollut täyden matkan päässä, ehkä noin viidessätoista metrissä.

Häiriöpönötystä useampi setti. Muuten oli Tahvo oikein mallikelpoinen, mutta maassa kierivä ihminen on vain liikaa sen keskittymiskyvylle.

Tunnin varsinainen aihe oli kaukot. Meillä on ollu vaikeuksia istumaannousun kanssa, vaatii melkein aina kaksi käskyä vaikka olisin lähelläkin. Jostain kumman syystä, ehkä kovasta koirahäiriöstä ja pitkästä tauosta kaukoissa johtuen Taaville olikin tällä kertaa vaikeeta mennä maahan!? Istumaannousut onnistuivat poikkeuksetta pitkästäkin matkasta, mutta sen jälkeinen maahanmeno olikin sitten vaikea. Taavi nousi seisomaan, tuli mun luo, kävi maassa ja pomppas saman tien ylös yms. varsin outoa! Helpotettiin sit hurjasti ja sen jälkeen rupes onnistumaan taas normaalistikin. 

Lopuks jumpattiin vielä vähän istu-seiso-istu -vaihtoja. Niitä ei ollakaan juuri tehty ja sen kyllä huomas. Jos vaikka ensi talveksi ottais tavoitteeksi kaikkien kaukojen opettamisen...


Tän viikon tiistaina käytiin kaupungilla lenkillä Runtun kanssa, mä niin tykkään tuon nuoren sakemannin olemuksesta. 




Illalla tokotreeneissä oltiin alkuun kaikki kolme koiraa hallissa ja aloitettiin ryhmäliikkeellä. Tein paikkamakuun. Meni muuten hienosti, mutta kun palasin Taavin luo ja odotettiin meidän vuoroa nostaa koira, alkoi Tapsa vinkua... vinkuvana en sitä vapauta, joten lähdin kävelemään ja palasin uudestaan. Kolmannella kerralla se tajus olla hiljaa. 

Odotellessa meidän vuoroa, tein vähän rallyjuttuja. Mein vuorolla sitten ryhmäkaukot parsonin kanssa. Meni superhienosti, kun Taavi joutui keskittymään kovin siihen omaan tekemiseen toisen koiran ollessa siinä vieressä, vautsi! Jättäviä tehtiin myös, niissä istuminen meni pari kertaa maaksi, muuten nekin kovin pätevästi suoritettuja. Sitten taas vähän hengattiin ja hengaillessa sattui se tän treenin suurin ylpeydenaiheeni; Taavi oli köllöttelemässä ja pieni pyrriohjus Qumma juoksi lelu suussa suoraan Taavia kohti ja tuli aivan muutaman metrin päähän, josta kääntyi sitten takaisin ohjaajansa luo. Ja Taavi vaan olla möllötti. Voi kun olin onnellinen! Toisen kerran Qumma vielä härnäsi Taavi juoksemalla sen ohi täysiä, kun olimme tekemässä jotain omaa juttua. Taavi vain seurasi katseella pikkutyypin menoa ja jatkoi sitten meidän omia juttuja. 

Taavi kävi autossa vähän tauolla ja tokalla setillä tehtiin ruutua, merkin kiertoa ja hyppynoutoa. Merkin kierrossa en vielä arvannut lisätä matkaa, vaikka nyt kyllä homma näyttää selkeesti paremmalta kun ollaan aloitettu se alusta uusiksi. Joka toistolla sekä meno että paluu laukalla! Ruudussa ohjaaja vei Taavin nähden namikupin ruutuun ja Tapsan lähetin perään. Ois pitänyt muistaa, ettei mitään nameja sinne odottamaan, hirveeksi nuuskimiseksi vain meni koko homma. Loput toistot sitten pelkälle lätkälle ja namit vasta multa. Ja nää loput meni hyvin, vaikka ruutuun piti ensin juosta hyppyesteen ohi ja sitten siten, että ruudun takana oli ihmisiä.

Hyppynouto tuottikin sitten päänvaivaa tällä kertaa. Eka oli hyvä ja siihenhän se olis varmaan pitänyt jättää, mutta... seuraavilla toistoilla Taavi joko karkas kapulalle tai palautti se ohi esteen. Menin sit ihan esteelle vastaan ja ehkä tätä joutuu vähän korjaileen tässä lähitulevaisuudessa. Mut hienoo oli, ettei vieras kapula tuottanut hankaluuksia. Muutenkin Taavi teki hyvin, eikä aksaporukan huudot, haukut ja muu mekastus haitanneet sen keskittymistä, vaikka korvat oli kyllä melkein koko ajan kääntyneenä äänien suuntaan.


Keskiviikkona kävin hallilla omineen rallittelemassa. Otin Taavin autosta suoraan tekemään rataa, kun sunnuntainen koe tulisi olemaan hallissa, jonne ei pääse etukäteen koiran kanssa. Tietty nyt tuttu halli, mut kuitenkin vähän normista poikkeava treenin aloitus. Alla video suorituksesta, meni musta ihan kivasti,vaikka kehuinkin liian aikaisin maalissa. Radan jälkeen tehtiin vielä muutaman liikkeen pätkissä muutamia meille haastellisimpia liikkeitä. Tapsa oli hyvin kuulolla ja mikään ei menny ihan mönkään. Ehkä pieniä rinramasuuntaongelmia muutamassa kohtaa perfektionistin silmiin, mut ei mitään isoa, josta tulis edes pistevähennyksiä.



Vähän seurattiinkin, loppu vaan muistikortista tila kesken...


Illalla ajelin pikkupiraijoiden syötäväksi. Pennut on kasvaneet kovasti ja ovat kovin touhukkaita ja terävähampaisia. Tasaista porukkaa ovat ja syötävän suloisia kaikki. Pennut on pentutestattu viikonloppuna ja hyvinhän tuo näytti kaikilta menneen, ei hetkauttanu äänet eikä möröt!


Kuvat viime viikkojen varrelta, Tanja Salomies:





























Sunnuntaina käytiin rallykokeissa keskeyttämässä rata. Kävi paska tuuri, oltiin ekana suoritusvuorossa eli ei juuri ollut aikaa tutustua halliin. Lisäksi halliin sisään mennessämme jouduimme kotikulmilta tutun ärhäkän uroksen hyökkäysyrityksen kohteeksi. Taavin mielentila ei todellakaan tämän jälkeen ollut sopiva koesuoritukseen, joten muutaman kyltin jälkeen keskeytin radan ennen kuin tuomari olisi sen jatkuvan haukkumisen takia tehnyt.


Täällä metsässä vallitsevan kelirikon ja kamalan liukkauden siivittämänä päätin viimein opettaa Taavin kulkemaan hihnassa nätisti. Kai sitä voi kohta neljä vuotiaalta koiralta jo vaatia 😂😂. Olemme nyt kolmisen viikkoa käyneet melkein kaikki lenkit ihmisten ilmoilla hihnassa. Äkkiähän tuo oppi kulkemaan vetämättä ja poukkoilematta, kun vaan itse jaksoi olla täysin mustavalkoinen. Nyt kun vielä jaksaisi ylläpitää tätä uutta taitoa...

Se mikä tässä hommassa on turhauttanut, on vastaantulijoiden puute. Koiraohitukset on meille olleet haastavia ja päätin nyt samalla pistää ne kuntoon. Mutta mitenkäs pistät, kun juuri ketään ei tule koskaan vastaan. Eräänäkin päivänä käveltiin 14 kilometriä ympäri kaupunkia ja eri asuinalueita ja meitä vastaan tuli vain kolme koiraa, niistäkin yksi ilman omistajaa...! Eikö ihmiset käy koiriensa kanssa lenkillä? Ja jos käyvät, niin missä? Suurimmalla osalla lenkeistä emme ole nähneet yhtään toista koiraa. Koko tämän kolmen viikon aikana olemme päässeet kohtaamaan vastaantulijan vain kymmenisen kertaa. Se ei vaan riitä ja metsien sulaessa palaamme varmasti pääosin takaisin sinne lenkkeilemään.


✰Taavi palkittiin Kaakon Käyttökoirien vuoden 2016 tulokkaana BH ja PEHA-A tuloksilla.