lauantai 20. elokuuta 2016

Kuvatulvaa Norjan reissulta

Matkalla pohjoiseen käytiin treffaamassa Pihkaa (Salokannel Chaos). On se hassua, miten tutulta joku ihminen voi tuntua, vaikka hänet on tavannut vain kerran pari vuotta sitten. Facebook ja blogit sen varmaan tekevät. Joka tapauksessa oli ihan huippuhauskaa käydä yhdessä metsälenkillä ja turista koirajuttuja karvakavereiden kirmaillessa. On nuo elukat vaan niin kovin samanmoisia vaikka kuitenkin ovat aivan erilaisia. Kiitos ihan huipusta lenkistä!

















Teimme puolentoista viikon kesälomareissun Norjaan, kävimme Pykeijassa, Vardøssa, Nordfjordissa, Båtsfjordissa, Berlevågissa ja Tenolla kalassa. Maisemat tuolla maailmankolkalla ovat jotain aivan käsittämättömän hienoa, eivätkä valokuvat anna oikeutta niille.

Reissukaverina Taavi oli taas kerran mitä parhain. Se matkustaa autossa pitkiäkin pätkiä hiljaa ja rauhallisesti, pysyy hienosti leiripaikoilla vapaanakin ja ruoka maittoi koko reissun. Koirasta kyllä huomasi, että reilu viikko lähes autioissa olosuhteissa sai sen ihmisten ilmoille palattuamme reagoimaan asioihin aavistuksen herkemmin. Tämä kuitenkin tasaantui yhdellä pienellä lenkillä perjantairuuhkaisessa Ivalon keskustassa. Nuo norjalaiset kylät kun ovat sellaisia, ettei niissä välttämättä ole edes kauppaa, saati että pääsisi kävelyttämään koiraa muualla kun lähes autiolla tiellä. Yöpaikatkin meillä oli koko reissun ajan ns. puskamajoituksia.

Parilla yöpaikalla yövyimme samaan aikaan Nutun karavaanin kanssa ja mikäs oli sen hauskempaa kuin päästä kimpassa lenkille ja leikkimään. Muutenkin tuli lähes päivittäin patikoitua pitkin tuntureita vai voisiko noita sanoa jo pieniksi vuoriksi ja ihailtua toinen toistaan hienompia ja karumpia maisemia. Tuo koira on niin luotu vaikeisiin vuoristomaastoihin! Itellä otti välillä mahan pohjasta sen menoa katsellessa, mutta niin vain ketterästi (ja vauhdikkaasti) se viipotti menemään. Kyllä sielu lepäsi ja kaikki arkiset murheet unohtuivat!


Neidenissä


Pykeijassa




  



Ritiläsillan alla kuohuu koski







Norjassa suhtaudutaan koiriin järkevästi, toisin kuin ainakin kovin koiravasraisessa Kaakkois-Suomessa, jossa koirat kielletäännjoka paikasta.

Nää lambit olivat kovin kiinnostuneita Tapsa


Aamulenkillä Nessebyssä




Nutun kanssa valloitettiin vuori Nordfjordissa, kuvat huonoja kännykuvia...














Reissu pisti väsyttämään Nuttua

Uni maistui Taavillekin



Tenovuonon pohjukassa






Yöpaikka lähellä Sandfjordia




Riippusoltailua Kongsfjordin tuntumassa

Matkalla Båtsfjordiin





Saamen silta








Tykkään susta <3


Etsi kuvasta koira!

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Ei ole päivät veljeksiä

Maanataina teimme katastrofaalisen tokoreissun Janakkalan iltakokeeseen. Oltiin hyvissä ajoin paikalla ja alo-luokka oli vajaan tunnin myöhässä, joten lenkkeilyyn ja hengailuun jäi ruhtinaallisesti aikaa. Taavi oli ihanan rennon oloinen, ei juuri välittänyt muista koirista. Välillä odotteli autossa.

Paikkamakuu meni muuten hyvin, mutta istumaan nousu vaati kaksi käskyä. Olin supertyytyväinen kun Tapsa on vähän jäykistellyt noita tilanteita viime viikkoina. Eikä paikkisrivin reunapaikasta ainakaan haittaa ollut, vieressä kultsunarttu. Mutta kovin rento koira siis paikkamakuurivissä, 9 pisettä.

Vähän ennen omaa vuoroani hain Taavi autosta pissalle ja tekemään pari pientä pätkää seuruuta. Taavi teki tosi hyvin. Mutta kun ylitimme kehänauhan, iski se nenän maahan eikä enää nähnyt eikä kuullut muuta. Koiraan kun ei kokeessa saa koskea, niin en saanut millään sen nenää irti maasta. Ei auttanut hyvä eikä paha puhe, ei mun liike eikä käsien taputtelu. Sen pää olis pitäny päästä vähän nostamaan poskikarvoista ylös maasta, jos se sitten vaikka olis nähnyt mutkin. Keskeytin kokeen.

Kehästä autolle mennessämme Taavi teki taas niin kovin pätevää seuruuta. Voi kökkö sen kanssa. Mikä neuvoksi kehäkäytökseen??

Kyllä harmitti ajaa kotiin yömyöhällä monta sataa kilsaa... olin jo valmis luovuttamaan tuon elukan kanssa kisaamisen. Eihän tästä mitään tule, kun kerta kerran jälkeen koesuoritukset on toistaan huonompia. Treenit kuitenkin kulkee niin superhyvin.

Yön yli nukuttuani ja konsultoituani paria kaveria päätin jatkaa vielä. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa vai miten se nyt menee. Sain hyviä neuvoja, kunhan vielä osaan siirtää ne käytäntöön... Taavi parka joutuu mulle taas koekaniiniksi. Onneksi se on niin nopea oppimaan, että ehkä tästä vielä tulee jotain. Alla olevan kuvan mulle lähetti Anne ja se on kyllä niin totta!



Olen jo tähän mennessä oppinut valtavasti sekä koiran koulutuksesta että itsestäni Taavin kanssa, joten kyllä tästä pään seinään lyömisestä jotain hyötyäkin on ollut.


Ja älkää kukaan käsittäkö väärin, kun manaan aina välillä meidän joskus tuskaista taivalta. Taavi on maailman ihanin ja kiltein ja suloisin ja rakkain ja hauskin ja parhain ja kultaisin ja kaunein ja hömelöin ja murmelein ja lutuisin ja tärkein ja helpoin ja humoristisin ja kuuliaisin otus, jonka kanssa ei koskaan ole tylsää hetkeä enkä koskaan ikinä milloinkaan vaihtais sitä pois. Kunhan vain oppisin itse olemaan sille reilumpi ja parempi.


Tiistai ja vähän keskiviikkoaamukin treenittiin sitten maan haistelemattomuutta ja keskiviikkona illalla suunnattiin vieraalle kentälle möllitokoihin. Taas Taavi oli tosi rento muiden koirien luona. Paikkamakuurivissä meillä taas reunapaikka. Vieruskaverina oli lenkkikaveri-Lola. Kamun vieressä olo teki Taavin perusasentoon saamisesta vieläkin hankalampaa kuin se normaalisti koetilanteessa paikkisrivissä on. Onnistuin kuitenkin ja paikkis meni kaikkinensa hyvin, vaikka yksi koira ensin haukkui ja lähti sitten rivistä.

Yksilösuorituksiin mennessä nenä melko tiukasti maassa ja ekan liikkeen aloituspaikalla taas hankaluuksia saada Taavi perusasentoon.  Lopulta onnistuin. Liikkeet meni muuten oikein mallikkaasti, mutta kaukoissa kaksi käskyä istumaannousussa ja lopun perusasentoon Tapsu ei meinannut nousta. Hypyssä ja luoksetulossa ei pomppimista mua vasten! Liikkeiden välissä joiduin huomauttelemaan maan haistelusta useaan kertaan, mutta tänään Taavi kuunteli mua ja homma luonnostui melko kivasti.

Pisteet:
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen 9,5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5
Luoksetulo 10
Noutoesineen pitäminen 10
Kauko-ohjaus 7
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 8,5

Yhteispisteet 188,5, kunniapalkinto ja luokkavoitto 1/6

Tässä vielä surkea kuva Taavista palkintoineen, oli muuten hienot palkinnot mölleissä, Taavikin sai vihdoin pehmeän alustan köllöttelypaikalleen!

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Pientä jäykistelyä

Viikko sitren perjantaina kentän kautta esineruututreeniin. Kentällä käytiin tekemässä eteenmeno yhdessä viedylle purkille ja vähän jättäviä. Tällä kertaa niiden erottelu onnistui loistavasti.


Käytiin Rosmo-porokoiran kanssa esineruutuilemassa. Ensin teki Rosmo ja Taavi joutui odottamaan vuoroaa sivummalla puuhun sidottuna. Odottelu ei sujunut erityisen hiljaisesti, mutta onneksi se ei Rosmon tekemistä paljoa haitannut. Tallottiin kapea n. 50 m  syvä kaistale. Perälle jäi Rosmon jäljiltä kaksi esinettä ja Heli vei meille sinne kolme lisää. Taavi näki kun Heli tuli pois ruudusta, mutta esineitä se ei nähnyt sinne vietävän.


Ensimmäisellä lähetyksellä Taavi lähti hyvin ja teki ihan kivasti töitäkin, mutta yhtään esinettä ei noussut. Toinen lähetys ja nyt nousi Rosmon lelurotta. Kolmas lähetyskin onnistui ja Taavi toi mulle hanskan. Olen ihan supertyytyväinen näihin treeneihin! Taavi teki hienosti töitä, tiesi mitä siltä halutaan, toi vieraan esineenkin ja oli muutenkin hyvin keskittynyt ja jopa vähän motivoituneen oloinen.



Kotimatkalla poikettiin vielä sen verran kentällä, että testasin lähteekö Taavi eteenmenoon ilman purkkia aamun muistikuvan perusteella. Kyllä se lähti, vaikkei se ihan niin tykin suusta mennytkään kuin yhdessä viedylle purkille. Selkeesti on kuitenkin siemen tuohon liikkeeseen kylvetty!


Viime sunnuntaina pk-hakutreeneissä Taavi oli ihan super. Keli oli ukkosta enteilevän hautovan lämmin eli ei siis mikään meidän lempparikeli. Tuulta oli radan suuntaisesti ihan kohtuullisesti ja maasto oli vaativa. Taavin rata: haamu, valmis, tyhjä, ylisyvä valmis, valmis lähellä ja taputus.

Haamu oletetusti hyvä kuten myös eka valmis. Tyhjälle Taavi upposi todella hienosti suoraan ja syvälle, paluu kuitenkin taas vähän liikaa omia jälkiä takas. Ylisyvälle valmiille Taavi lähti hyvin, vaikka lähetys oli vähän haastavasta paikasta ylämäkeen. Tämä ukko löytyi myös hienosti!

Seuraava valmis oli ison kiven halkeamassa noin 15 m keskilinjasta. Lähetin jonkin verran aikaisemmin rataa ja ideaali suoritus olisi ollut, että Taavi olisi mennyt lähetyskohdasta takalinjalle ja paluumatkalla pongannut maalimiehen. Sen tarkka nenä kuitenkin sai hajun jo ennen kui  lähetin sen matkaan ja niinhän se kipusi kivilohkareiden väliin haukkumaan. Viimeiselle taputusapu ja pahan kivilouhikon ylitys ukolle meni hienosti. Kaikilla ukoilla taas mitä hienoimmat ilmaisut. Taavi sai hyvää palautetta treeneissä olleelta vierailevalta hakukonkarilta, vaikka hallinta olikin alkuradasta vähän hakusessa. Kun saisin hypyn ja A:n (jota en ole treenannu vielä ollenlaan) hanskaan, niin vois vaikka mennä kokeisiin... Jos ens talvena vaikka tapahtuis joku hyppy/A ihmeinnostus, niin ens kesänä kisaaminen ei olis ollenkaan mahdoton ajatus. Paitsi, että jännittäisin ihan liikaa =P.


Tiistaina aamusta kavereiden kanssa vähän tokoilemassa. Viimeisin irtokoiran päälletulo näkyy kyllä selvästi, harmittaa niin pirusti! Tapsa selkeesti ottaa painetta toisista koirista. Alkuun paikkis pariin kertaan. Ekalla Taavi nousi ylös mun kävellessä pois. Ei liikkunut ja uudesta käskystä meni takas alas. Toinen onnistuneesti.

Kapulan pito oli hyvä,  sitä pari toistoa liikkuroituna. Keskittymisharjoituksia tehtiin myös ja kyllä ne selvästi tuottaa tulosta, vaikka välillä Taavi meneekin halpaan tottelemalla toisten käskyjä.

Henkilöryhmässä seuruuta ja luoksetulon loppuasentoa. Molemmat kivasti.


Illalla ihan paskat pehatreenit. Vitutti vietävästi, että Taaville laitetaan mun toiveiden vastasesti useampi ukko samalle puolelle valmiiksi, kun se kuiteniin hakee sen vikan ekaks. Lopetan kohta koko porukassa. Taavi tekee töitä hyvin ja löytää vaikeatkin ukot, mut haluisin kuitenkin tehä treenin toisella tavalla...


Keskiviikkona käytiin Rosmon ja Helin kanssa tutustumassa uuteen koirahalliin, joka on aloittanut toimintansa. Matkaa sinne on kuitenkin niin paljon, että ihan viikoittain ei pystyisi käymään. Mut tämän käynnin tarkoitus olikin testata koirien toimivuuttaa uudessa paikassa. Ja katotaan jos talvella jollain porukalla sais aina silloin tällöin täältä vuoron ja vaihtelua treenipaikkoihin kun tällä hetkellä näyttää aika mahdottomalta saada omaa treenivuoroa kotihallilta :(.

Taavi teki koetreenin. Kaikki liikkeet meni melkoisen hyvin, mut kaikessa oli kuitenkin myös parannettavaa, osassa enemmänkin. Olin melko tyytyväinen Taavin tekemisen meininkiin ilman palkkaa vieraassa paikassa.

Otettiin vielä toinen setti, missä palkkasin muutamasta liikkeestä. Toisella setillä Taavi teki tosi paljon paremmin kuin ekalla. Tolla suorituksella vois kokeissakin jo tulla kiva tulos...





Lauantaina käytiin pikatottistelemassa porouroksen ja malinartun kanssa. Alkuun paikkamakuu, jossa Taavi selkeesti stressas vieruskavereitaan. Haukkui mulle ja oli levoton, perkeleen irtokoirat, kun niiden jäljiltä saa koiraa korjailla taas ties kuin pitkään...

Tapsa rentoutui onneksi melko nopeasti ja toinen paikkistoisto oli jo kovin mallikas suoritus. Tehtiin kaikki koirat samaan aikaan seuruuta ja luoksetuloa ja jättäviä. Tapsa oli ihan superpätevä!! Nyt ei toiset haitanneet enää yhtään ja luoksetulokin meni niin hienosti, ei tarvinnu ollenkaan pomppia mua vasten. Tosi hyvä treeni kaikesta huolimatta.


Iltalenkillä tein vielä esineruututreenin n. 15 m kaistaleella. Oli meidän tähän astisista ruutuhommista paras. Taavi ei nähny esineiden vientiä ja se haki hienosti kaikki kolme takarajalla ollutta esinettä, superia!


Sunnuntaina käytiin ensin snautseriuroksen kanssa vähän hengaamassa ja sit tehtiin paikkamakuu pariin kertaan. Aluksi Tapsaa selkeesti jänskätti toinen uros, mut pian muistui luopumisopit mieleen ja Taavi oli kivan rennon oloinen. Ekassa paikkiksessa Taavi väisti urosta reilusti, mutta suoritti makuun hienosti korvat luimussa. Toinen toisto meni jo rennosti.


PK-porukan kanssa käytiin esineruutuilemassa ja Taavi teki elämänsä ekan oikea ruudun. Sillä oli ekaa kertaa ruudussa liivit päällä ja ties silti menevänsä ruutuun. Eka esine nousi toisella lähetyksellä, niin huippua! Toinen esine käytiin näyttämässä ja sen haki hienosti. Kolmas oli ruudun ainut vieras esine ja se olikin vaikea. Ei meinannu löytyä millään, vaikka Taavi kulki ihan vierestä. Se haettiin sit yhessä, niin että hieman ajoin Taavia sinne. Hyvä treeni, vaikka parantamisen varaa toki on reilusti. Noi liivit oli jo tosi iso juttu, kun ne on sotkenu Tapsan hakumetsähommiin aiemmin ja 50 x 50 ruutu on aika iso meidän treenaamiin kaistaleisiin verrattuna.


Päivä lopetettiin vielä tottistreeniin Otto -labbiksen kanssa. Paikkamakuu meni hyvin, vaikka vähän Taavi oli jäykkis. Seuruut, jättävät, kaket ja luoksarit meni hyvin. Taavi ei edes luoksetuloissa hyppinyt kertaakaan vasten! Käytiin vielä lopuksi kimpassa lenkillä ja Tapsa oli niin rentoreiska, ettei ole koskaan ennen ollut! Kiitti Tiina koiraterapiasta!


Kuva Tiina Suurosen kamerasta.



Männä viikolla Nuttu vieraili meillä omistajineen kolmen päivän ajan. On ne vaan niin ihania koiruleita molemmat <3 <3


tiistai 26. heinäkuuta 2016

Tämmöistä tällä kertaa

Torstaina kävin ensin tokokokeeseen menossa olevalle kaverille paikkamakuuseurana, meni muuten ihan kivasti, vaikkei olla tokohommia juuri viime aikoina tehtykään. Sieltä suoraan jälkitreeneihin, joissa Taavi sai loistavan harhajälkitreenin. Pituutta jäljellä puolisen kilsaa, neljä harhaa ja kuusi keppiä sekä muutama kulma. Jälki vanheni reilun tunnin ja harhat vajaan puolisen tuntia noin suurinpiirtein.

Viitisen metrinen jana meni hyvin ja Taavi aloitti jäljestyksen tosi hyvin. Ensimmäinen harha tais hämätä enemmän mua kuin Tapsaa. Muutenkin harhat meni tällä kertaa huomattavasti paremmin kuin edellisillä kerroilla. Kolmas harha vähän hairahdutti Taavia ja sen jälkeen se söi mustikoita. Neljäs meni kuitenkin hyvin. Kokonaisuutena loistava treeni ja loi uskoa harhoille hairahtamattomuuteen. Kaikki kepit nousi, tietysti :).


Perjantaina sain kentälle apurin ampumaan meille, kiitos Johanna! Tarkoituksena oli siis testata miten paikkamakuu ja seuruu sujuu, kun ammutaan sekä 6 mm että 9 mm startilla. Ensin höntsätottista, sitten paikkikset ja sen jälkeen seuruut ja loppuun vielä vähän höntsää. Taavi oli alusta asti kivasti messissä.

Paikkiksissa ammuttiin ensin kaksi laukausta 6 mm startilla, vapautus ja uudessa paikkiksessa kaksi laukausta 9 mm:llä. Tapsa kääntyi katsomaan laukausten suuntaan, mutta pysyi hyvin paikallaan. Seuruissa ammuttiin myös kaksi laukausta kummallakin, harmi etten älynny pyytää Johannaa kuvaamaan... Eka 6 mm laukaus sai Tapsan pään vähän kääntymään, muut laukaukset eivät juurikaan näkyneet seuruussa mitenkään. Hieno homma, että laukauksista ei ole meille ongelmaa!









Lauantaina aamusta käytiin vähän tokoilemassa. Alkuun paikkamakuu, Taavilla vieressä juoksuja lopetteleva narttu. Tehtiin kaksi toistoapaikkoja vaihdellen, meni hyvin. Sitten paikkis niin, että juoksunarttu teki häiriötä kiertelemällä Taavia ympäri ja tekemällä luoksetulon Taavin vierestä. Hyvin meni nämäkin.




Treenittiin vähän luoksetuloa, lähinnä loppuasentoa ja nopeutta. Lopuksi tehtiin häiriötreeni, jossa Taavi laitettiin istumaan ja muut häiriöi. Taavi on tosi hyvä kovassa häiriössä, mutta kun häiriötä ei ole tai sitä on vain vähän, haahuilee koirakin.


Sunnuntaina todella hautovassa tuulettomassa kelissä pk-hakutreeneissä Taaville oli tarjolla pientä haastetta. Radan oikea puoli oli ylisyvä ja vaati puron ylittämistä, vasemmalla puolella taas oli ylitettävä metsäautotie päästäkseen maalimiesten luo. Treenisuunnitelmana valmiit ukot molempiin etukulmiin, sitten kaksi haamua, tyhjä ja valmis.

Etukulmat olivat loistavat, puron ja tien ylitykset eivät jarruttaneet Taavia ja ylisyvä ukkokin löytyi hienosti. Haamut, joista toinen oli umpipiilossa, menivät myös hyvin. Tyhjälle Taavi upposi hyvin, mutta tuli melkolailla samoja jälkiään takaisin. Viimeinen valmis olikin sitten melkoisen huono. Jouduin kutsumaan Taavin kaksi kertaa takaisin liian nopean kääntymisen takia. Sillä oli kuitenkin haju maalimiehestä ja silloinhan se menee, viis mun huudoista. Tässä on hyvät ja huonot puolet, mutta nyt meni näin. Ilmaisut totutusti hyviä.


Maanantaina käytiin aamusta porokoira Rosmon kanssa tottistelemassa. Alkuun paikkamakuu tokotyyliin. Rosmo oli meille häiriönä ja me seurattiin. Voi jehna miten upeasti seurattiinkin! Alkuun Taavin piti vähän juputtaa, kun Rosmo oli sen mielestä niin kaamee, mut se meni nopeesti ohi. Seuruu oli sikahyvää ja kierrettiin läheltä Rosmoa ja silti kontakti vaan pysy! Ihan superia!

Jättäviä yritin tehdä myös, mutta ne on nyt hukkunu jonnekin ihan totaalisesti... ei meinannu oikeita asentoja tulla millään. Palaamme näiden osalta siis hieman taaksepäin...
Loppuun pari eteenmenoa yhdessä viedylle purkille. Nyt Taavi pystyy jo seuraamaan kunnolla, vaikka tietää purkin odottavan kentän laidalla. Vauhdilla käskystä purkille. Oikein hyvät treenit!


Tiistai oli todella tukalan helteinen päivä ja päätimmekin karata merelle nauttimaan sen tarjoamasta helpotuksesta, hakutreenitkin oli peruttu kuumuuden vuoksi. Taavi tykkäsi uida ja veneillä.




Tällä viikolla saimme valitettavasti taas kerran irtokoiran niskaamme. Snautseri pienellä pinserivahvistuksella hyökkäsivät lenkillä ollessamme erään talon pihasta. Onneksi säästyimme fyysisiltä vammoilta ja Taavi taitaa olla jo niin tottunut näihin, että henkinenkin puoli taisi tuskin kärsiä. Harmittaa vaan vietävästi, kun näitä olis meidän tarpeisiin jo ihan tarpeeksi plakkarissa.

Taavi on kunnostautunut myös varsin pyrrimäisin ottein varastamalla ruokaa. Eräänä päivänä koira seisoi keskellä pöytää nuolemassa lautasia, kun nousin hakemaan talouspaperia. Selkää ei tarvi kääntää kuin sekunniksi ja jo se on kiivennyt jonnekin herkuttelemaan ;P Mun housun taskuissa on myös usein nappuloita ja Tahvo on oppinut etsimään housut ja tyhjentämään taskut. Ovien aukominen on sille ihan pala kakkua ja vaikka housut olisi nostettu oven päälle roikkumaan, saa se ne sieltä alas... Nokkela ja ketterä se on, ei voi muuta sanoa!

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Harhailua ja paimennusta

Tiistaiaamuna oltiin jälkitreeneissä ja Taaville oli tarkoitus tehdä harhajälkiharjoitus. Jälki vanheni reilun tunnin ja harha vähemmän. Keli oli melkoisen tuulinen ja aika lämmin. Taavin jälki meni kuitenkin aika lailla pilalle, kun harhan tekijä, joka kulki meidän mukana, ei tiennyt mistä oli kulkenut ja varsinainenkin jälki oli merkattu melko harvakseltaan. Mitä todennäköisimmin Taavi lähti harhalle ja sen jälkeen hommasta ei tietenkään oikein tullut mitään. Lopun pelin löydettiin kuitenkin jäljen päässä odottanut maalimies. Esineistä kaksi jäi jäljelle, kun ei edes menty sieltä mistä olis pitänyt.

Seuraava harhatreeni on sitten kyllä suunniteltava ja merkittävä todella hyvin, että Tapsa oppisi pois tuolta harhalle siirtymiseltä. Nythän takana on kuitenkin vasta muutama harhajälkitreeni, joten ehkä vielä ei ole mitään peruuttamatonta tapahtunut...


Illalla oltiin pelastushakutreeneissä kallioisella jyrkänneradalla ja Tapsa ajoi rataa kolmella maalimiehellä. Eka löytyi hienosti kaukaa etukulmasta. Sitten tulikon tyhjiä viisi tai kuusi ja radan lopusta löytö. Yksi ukko jäi nousematta, mikä oli kyllä aika lailla mun vika. Ukko oli lähellä keskilinjaa kalliorailossa hyvin alkupäässä rataa samalla puolella kuin ensimmäinen ukko. Ekalta ukolta palatessa kuljettiin Taavin kanssa aika läheltä siitä, mutta haju ei varmaankaan sieltä montusta noussut Tapsan nenään ja seuraavan lähetyksen sille puolelle tein aika paljon edempää rataa, koska en halunnut lähettää Taavia kalliolta alas...

Otettiin loppuun vielä yksi yksittäinen lähetys tuohon paikkaan ja lähetyspaikka oli sama kuin etukulman ukolle lähetettäessä. Nyt Taavi sen kyllä nappasi. On kyllä hankalaa tuo lähetyspaikkojen suunnittelu noin vaikeassa maastossa.


Lola-collien oli meillä hoidossa tiistain ja keskiviikon. Kaksikolla oli kivaa yhdessä ja oli kiva huomata taas kerran miten herrasmies Tapsa osaa olla ainakin naisvierailleen, vaikka onkin hieman mustasukkainen toisen saamasta huomiosta. Pihalla leikkivät hillitysti ja sisällä osasivat olla kovin rauhallisesti. Tämä vieras saa mieluusti tulla meille uudestaankin.


Huonoja kännykkäkuvia kaksikosta:


















kaksikko mustikkametsässä

Uni maistui aina välillä



Keskiviikkona aamulenkillä tein molemmille koirille pikkuisen esineruudun. Koirat saivat vuorotellen käydä hakemassa kaksi esinettä kumpainenkin. Hienosti toimivat molemmat, Taavi ehkä sai vähän intoa, kun näki toisen tekevän hommia ja itse joutui odottamaan.

Illalla meillä oli pk-hakutreenit. Taavi oli selkeesti vähän väsy, varmaan Lolan meillä olo oli kuitenkin pikkumiehen pääkopalle väsyttävää, poikkesihan se kovasti meidän tavallisesta tylsästä kotielämästä. Suunnitelmana oli kuuden löydön rata, mutta tulihan sinne muutama tyhjäkin vahingossa väliin. Olin kyllä tosi tyytyväinen Taavin jaksamiseen. Lämmin keli ja pitkä rata veivät mehuja jo valmiiksi väsystä pojasta ja silti vielä viimeiselläkin ukolla irtosi hyvä haukku. Selkeesti oli havaittavissa ylämäkeen lähettämisen aiheuttavan vähän liian lyhyitä pistoja. Meillä on täällä päin ihan liian tasaiset maastot ja liian vähän mahdollisuuksia treenata maastossa, jossa koiran tulisi ylittää kumpare ja jatkaa siitä vielä mahdollisesti toiseen nousuun.


Torstaina aamulla käytiin vähän tottistelemassa. Tein Tapsun kanssa enempi hömppäjuttuja, kun ei se ollut selkeestikään ehtinyt palautua alkuviikosta. Kengän kanssa hömpöteltiin ja todettiin, ettei sekään ehkä ole se meille optimaalisin käyttöesine. Seuruuta tehtiin henkilöryhmässä, jossa häiriönä sakemanninarttu. Loppuun vielä paikkis toisen tehdessä. Paikkamakuun ajaksi menin henkilöryhmään ja kun Taavi menetti näköyhteyden minuun, nousi se seisomaan. Uudesta käskystä painui takas maihin ja pötkötteli hienosti loppuun asti.


Torstaina ajeltiin Kuopioon Suomen Pyreneläisten paimennuspäiville Koiranotkon lammastilalle. Matkaseurana Pieta Focan kanssa ja Seija. Paimennukset alkoivat perjantaina, leiriin osallistui Taavin lisäksi seitsemän muuta pyrriä, sekä pitkä- että lyhytkarvoja. Aina on vaan niin mukava nähdä toisia ja uusia pyrri-ihmisiä! Päivän aikana käytiin lampailla kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla Taavi kävi aholla tutustumassa lampaisiin ja siellä laumaa kuljetettiin pieni matka ja kierrettiin sen kanssa pieni tönnäs.

Toisella kerralla oltiin pienemmässä suorakaideaitauksessa, jossa kuljeteltiin ja käänneltiin laumaa. Mähän jo vähän meinasin tajuta mihin suuntaan mun pitää liikkua ja miten sauvaa käytetään!! Kolmannella kerralla oltiin isolla pellolla, jonka päästä kuljetimme lauman toisessa päässä olevalle ladolle. Lampaat paimennettiin sisälle latoon ja sieltä takaisin ulos, jonka jälkeen veimme ne vielä juomaan. Latotyöskentely ei sovi ihan joka koiralle sen ahtauden vuoksi, mutta Taavi pääsi sitä kokeilemaan, koska on jo vähän vanhempi ja käyttäytyi niin rauhallisesti lampaiden kanssa.

Olin ihan supertyytyväinen Taaviin. Se oli niin rento ja rauhallinen ja selkeesti jyvällä hommasta. Itekin osasin huomattavasti paremmin kuin edellisillä kerroilla, enkä sotkeutunut koko ajan jalkoihini ja sauvakin oli useimmiten oikeassa kädessä, ehkä...


Toisen päivän eka kerta lampailla alkoi meillä vähän huonosti, Taavi rapsutti itseään ja sen varvas jäi kiinni kaulapannan renkaaseen. Huutoahan siitä tuli ja vähän huono mielentila tietysti koiralle :/
Itsekään en jotenkin osannut olla niin rento kuin edellisenä päivänä. Mikään katastrofi tilanne ei kuitenkaan onneksi ollut, Taavi vaan haukkui vähän ja ei ollut niin rento kuin edellisenä päivänä.

Toisella kerralla Taavi kävi hakemassa lammaslauman aholta, toi sen portista isolle pellolle, jonka päässä lauma käytiin kääntämässä ja vietiin takaisin aholle. Vielä tälläkin kerralla Tapsa oli vähän levoton ja haukkui. Olisi pitänyt pitää pellolla pieni tauko portista viennin jälkeen ja jatkaa kuljetusta vasta hetken hengähdystauon jälkeen. Nyt meni kuitenkin näin.

Viimeinen kerta lampailla olikin sitten vähän erilainen. Koiranotkon isäntäpari Hannu ja Terhi olivat keksineet meille melkoisen treenin! Lampaat olivat ison pellon nurkassa ja pellolle oli aseteltu kolme kiintopistettä kolmion muotoon ja meidän tehtävänä oli kuljettaa lampaat tuo kolmioreitti. Ja tämä niin, että Hannu ja Terhi vain katselivat aidan takaa suoritustamme. Huh, kyllä jännitti, varsinkin kun Tapsan paimennukset eivät aikaisemmin päivällä olleet menneet ihan niin hyvin. Kävin Taavin kanssa tauolla kävelemässä vähän pidemmän lenkin, jossa se sai jolkotella vapaana. Ajattelin sen vähän rentouttavan ja ei siitä ainakaan haittaa ollut! Taavi teki hienosti hommia ja muutama virhe mulle sattui, mutta nekin Taavi yritti korjata, mä en vaan tajunnut sitä ja vähän estin sen oikeaa toimintaa. Saatiin hyvää palautetta ja Taavi kovasti kehuja. Kiva, että tuo viimeinen harjoitus meni noin hyvin, jäi hyvä mieli leirin lopetuksesta.

Kiitos kaikille mukana olleille hienoista paimennuspäivistä ja erityiskiitos aina niin mahtavalle Koiranotkon väelle! Teette hienoa työtä lampaiden parissa ja teidän koirien työskentelyä on ilo päästä seuraamaan!


Kiitos kuvaamisesta Pieta Luukkonen ja Raimo Holopainen:



















Tilan oma koira koolie Li

Tilan oma pyrri, olisko ollut Tuiske

Hommat tehty, riemua riittää


Reissun aikana Taavi pääsi leikkimään myös Aidan ja Sammyn kanssa.

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Metsää ja tottista

Maanantaina oltiin kesäisessä +12 °C sadekelissä viettämässä hakupäivää. Taavi ajoi päivän aikana 100 m radan ja toisen vähän lyhyemmän. Eka rata: ukko, tyhjä, tyhjä, ukko, tyhjä, ukko. Eka etukulma superisti, toisen etukulman tyhjä jäi aavistuksen vajaaksi, johtui todennäköisesti syvästä ojasta, jonka takana parin metrin päässä oli kulma. Toiselle tyhjälle jouduin lähettämään pari kertaa, kun Taavi kääntyi liian aikaisin. Seuraava ukko oli lähes täydellinen suoritus; hyvä suora eteneminen takarajalle, käännös ja eteneminen radan suuntaisesti viitisentoista metriä ukolle. Viimeinen tyhjä oli hyvä ja vikalla ukolla Tapsa joutui vähän tekemään töitä, löytääkseen ukon, mutta hyvin se etsi.

Toisella setillä ukot molemmissa etukulmissa, tyhjä ja ukko. Etukulmat meni hienosti. Tyhjälle lähti hyvin ja upposi tarpeeksi, mutta lähti rataa takaisin päin. Lähetin uudelle tyhjälle vähän edempänä rataa, olis saanu mennä vähän syvemmälle, mutta muuten hyvä. Palatessaan tyhjältä Taavi sai hajun toisen puolen ukosta ja meni yliheitolla vauhdilla vikalle ukolle. Kaikilla ukoilla ilmaisut tänään(kin) aivan loistavat!


Tiistaina kävin tottistelemassa pk-konkarin avustuksella. Tehtiin seuruuta ja Taavi oli taas superhyvä. Yritettiin saada huonoa seuruuta aikaiseksi häiriöillä, mutta pieniä ja nopeita kontaktin pudotuksia lukuun ottamatta Tapsa seuras superisti. Kontaktin pudotuksista pieni pakote hihnasta, nopeasti meni oppi perille vaikken mä osaa olla tarpeeksi jämäkkä noiden pakotteiden kanssa, onneksi ajoitus on kohdillaan.

Lopuksi eteenmeno purkille, joka vietiin yhdessä kentän laidalle. Tehtiin seuruuta ja purkki häiritsi Taavia selkeesti. Onnistuneesta seuruupätkästä lähetys purkille. Purkin häiritsevästä vaikutuksesta saatiin ajatus! Täytyy levitellä namipurkkeja ympäri kenttää ja tehdä seuruuta niiden ympäri, palaute huonosta ja superkehu korjaamisesta.


Suoraan tottiksesta hakumetsään, sadekeli jatkuu. Parissa viime treenissä Tapsa on tyhjille lähetyksestä (mistä se tietää sen olevan tyhjä??) kääntynyt liian aikaisin. Nyt tehtiin neljä muistikuvaa suoran syvän piston muistutuksena. Hyvin meni.


Keskiviikkona aamusta kentällä kaveriporukalla tottistelemassa. Taavi seuras henkilöryhmässä ja häiriökoiraa ympäri. Ensin mentiin hihnassa, kun mua vähän hirvitti häirikköuros. Hyvin meni kuitenkin ja sit mua kehotettiin jättämään hihna pois. Ilman hihnaa menee kyl melkeestään paremmin ja Taavi vaatii muutenkin ensin vähän jotain tekemistä ennen kunnon syttymistä. Irti seuruu siis hyvää ja taas tuli luottoa tekemiseen muiden, lähinnä koirien, läsnä ollessa!

Toisella setillä aiheena eteenmeno. Vietiin purkki yhdessä ja sitten seurattiin. Purkilta poispäin mennessä seuruu oli hyvää, kuono purkkia kohti oli vaikea. Eteen -käsky hyvästä kontaktista ja vauhtia purkille riittää vaikka muille jakaa!


Keskiviikkona illalla lenkin yhteydessä esineruutua ja tarkkuusruutua. Talloin kapean kaistaleen ja vein viisi esinettä n. 50 m syvyyteen lenkin alkupuolella. Sit käytiin vähän käpöttelemässä ja tultiin takas ruudulle. Lähetys ja Taavi haki esineen melkoisen mukavasti, toinenkin tuli hienosti mulle asti. Huikee edistys tässä on kyllä tapahtunut! Taavi hakee mulle esineitä ilman, että niitä viedään riekkuen metsään! Vauhti ei edelleenkään päätä huimaa menosuunnassa, mutta siellä on kuitenkin enemmän laukka- ja raviaskelia kuin kävelyä entisen löntystelyn ja haahuilun sijaan.

Tarkkuusruudussa Taavi malttoi kivasti nuuskuttaa, vaikkei ensimmäinen esinen heti löytynytkään. Kaikkiaan kaksi esinettä etsittiin, toinen oli puinen tapinpätkä ja se oli selkeesti helpompi ekaan metalliseen avaimeen verrattuna. Hauska laji tuo tarkkuus!


Yhtenä päivänä kotiin tullessa heittelin auton ikkunasta tien varteen lippiksen ja kengän. Lähettiin sitten lenkille ja Taavi pongas ne molemmat ja toi mulle! Ihan vaan halusin kokeilla sen reaktiota tai huomaako se niitä ollenkaan. Olin kyllä yllättynyt siitä, miten se kiikutti ne mulle. Meillä päin jos joku liikkuu, niin ei tarvi sit ihmetellä jos tienvarresta löytyy erilaista kamaa, mä vaan testailen Taavin nenänkäyttöä =).



Perjantaina sain töihin viestillä pari kuvaa:

Lähetyspaikka merkittynä ja männyn takana näkyy jäkimerkki, kun oikein tarkasti katsoo

Kierrätyskepit viime viikonlopun jälkikokeesta



Taavia odotti lähimetsässä jälki! Meidän jälkiryhmän treenit on lähes koko vuoden sattunut päällekkäin mun työvuorojen kanssa, kuten tälläkin kertaa. Tiina on kuitenkin niin mahti ryhmän vetäjä, että se kävi tallaamassa mulle iltapuhdejäljen lähimetsään, kiitos!!

Jälki ehti vanheta neljä tuntia ennen kuin ehdin huudeille. Keppejä siis kuusi, pituutta jäljellä noin 600 m ja maasta vähintäänkin haastava (Raivattua metsää, ojien ylityksiä, kasvillisuutta, jonka seasta Taavia ei näkynyt vaikka mentiin melko lyhyellä liinalla. Paikoitellen ei ollut mitään mahdollisuutta pitää liinasta kahdella kädellä, pystyssä pysyminen oli sen verran haastavaa.) Keli oli ihan kiva, vaikka vettä olikin satanut ainakin viikon ihan riittävästi.

Tämä jälki oli kyllä taas niin hyvää tekemistä Taavilta ja opetti mulle kovasti koiran lukemista! Olen kovin tyytyväinen sekä koiraan että itseeni. Vaikeasta maastosta ja vieraasta jäljestä huolimatta kaikki kepit nousivat ja kaikkinensa koko jälki meni hienosti, muutama kohta vaati pientä tarkennusta, mutta muuten koko jälki oli tasaisen varmaa etenemistä. Aikaa jäljen ajoon kului 20 min.






Lauantaiaamuna kävin omineen kentällä tottistelemassa. Testattiin korkokenkää noutokäyttöesineeksi. Kovin oli hento ote Taavilla tästäkin... Seuruuta tehtiin kanssa ja loppuun eteenmeno yhdessä viedylle purkille. Kivaa oli.


sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Hyvä fiilis

Maanantaina kävin iltasella pikatreenaamassa kentällä. Ensin noutoharjoittelua käyttöesineellä. Mulla on nyt tiskiharja, mut se ei ole oikein hyvä, kun Tapsu ottaa aina kiinni niistä harjaksista eikä siitä varresta. Pitäis keksiä jotain muuta, mutta mitä se vois olla...?

Käytiin viemässä eteenmenopurkki yhdessä ja sitten seurattiin. Purkki selkeesti häiritsi seuruuta, vaikka Taavi kyllä yritti koko ajan keskittyä seuruuseen purkin sijaan. Loppuun sitten lähetys purkille ja kyllähän se oli vauhdikasta menoa.


Tän viikon hakutreeneissä Taaville neljä ukkoa kokeenomaisesti. Maasto ja keli haastavat, ei tuulta yhtään ja lämpöä yli 20 astessa. Hyvin jaksoi Taavi työskennellä, vaikka tyhjille pistoille tarvitsikin pari uusintalähetystä nopean kääntymisen takia. Ihan kiva treeni pitkän tauon jälkeen.


Taavi fyssattiin tällä viikolla. Viimeksi ilmenneet jumit olivat poissa ja venyttelymmekin on toiminut, sillä fyssari huomasi eron edelliseen kertaan. Eikä löytynyt uusia jumipaikkoja, joten jätkä on taas täydessä tikissä!

Vappu Alatalo neuvoi kysymään fyssarilta vinkkejä lihasjumppaan ja niitä saatiin. Nyt vaan välineiden hankintaan ja päästään aloittamaan pienimuotoinen kotijumppa syvien lihasten vahvistamiseksi ja kunnossa pitämiseksi. Fyssarin mukaan Taavin tilanne on tosi hyvä, joten himotreenaamaan ei tarvi ruveta.


Perjantai aloitettiin aamulenkin yhteydessä tehdyllä esineruututreenillä. Oli kyllä ehkä Taavin paras esineruutu koskaan ikinä!! Taavi odotti kun vein neljä esinettä n. 50 m syvään kapeaan kaistaleeseen. En näyttänyt sille esineitä niitä viedessäni. Lähetin ja Tapsa pinkoi hirveellä innolla metsään ja toi sieltä aika nopeesti esineen. Edelleenkään ei panosteta luovutukseen, muu homma pitää saada ensin toimimaan. Lähetin vielä toisenkin kerran ja yllättävää kyllä, Taavi lähti melko hyvin ja toi kohta toisen esineen! Ihan superia! Kun lähdi  hakemaan kahta viimeistä esinettä pois, pinkaisi Taavi mun edelle ja poimi sieltä mulle vielä molemmat esineet. Se selkeesti tiesi mitä etsitään!

Innostuksissani tein lenkin aikana vielä toisen samanlaisen harjoituksen, vaikka takaraivossani tiesin sen onnistumisen mahdollisuuden olevan olematon. Mutta Tapsa yllätti ja toi ekan esineen vauhdilla. Toinen oli vähän hitaampi, mutta hyvä kuitenkin. Kaksi viimeistä haettiin yhdessä ja Taavi teki loppuun asti töitä. Saako nyt hihkua?! Tää oli ihan superhyvä treeni ja loi uskoa takkuisen esineruudun harjoitteluun. Seuraavalla kerralla Taavi varmaan palauttaa mut maan pinnalle, mutta nyt nautin tästä onnistumisen tunteesta.


Käytiin viikolla myös valvovan silmän alla tokoilemassa ja Taavi oli superkiva. Tehtiin ihan pikkutreeni, kun taukoa on nyt ollu ja jotenkin omasta mielestä vire hukassa. No nyt ei kyllä ollu hukassa mitään. Taavi keskittyi hienosti nurmikentällä eikä ulkopuoliset häiriöt saaneet osakseen minkäänlaista huomiota!

Pari hyppyä tehtiin, seuruuta ja luoksetuloja. Kaikkea tehtiin vähän höntsäten ja vähemmän liikkeenomaisesti. Mulla kun on tapana jumittaa tekemään jutut aina samoin ja sain siitä taas noottia... Hyviä vinkkejä liikkeiden variointiin ja treenien monipuolistamiseen tuli taas, kunhan osais itekin niitä käyttää!! Hyppyä eri lähtöasennoista siten, että koira jäi höntsäilystä paikalleen. Vähän se törmäs tai tuli vinoon, mutta muuten kiva meininki. Seuruuta perusasennosta suoraan oikealle tai vasemmalle sekä lennosta ja siten, että pyysin Tahvoa jostain asennosta tulemaan suoraan seuruuseen. Huippuhyvä kontakti oli näissä!! Yritin myös olla kovin innokas palkkaamaan, ehkä jopa vähän onnistuin :). Luoksetuloa apparin kiinnipidosta ja toinen mun juostessa karkuun. Pitkästä aikaa hyvänmielen tokotreenit!


Viikonlopun kotipihatottiksissakin oli jotenkin huippufiilis. Onnistuin vähän muuttamaan kaavoihin kangistuneita tapojani ja treeni oli heti parempi. Millä kummalla saan tän fiiliksen säilymään...?


Tällä viikolla Tapsa pääsi metsälenkille Pupi-aussin kanssa, harmi kun ei ollu kameraa matkassa. Ja uimaankin taas uskaltauduttiin.