lauantai 30. huhtikuuta 2016

BH:ta ja BH:ta

Taavi täytti viikko sitten perjantaina jo kolme vuotta. Mihin tää aika oikein menee?? On kyllä kiva, kun se on ihan selkeesti aikuistunut ja sen kanssa eläminen ja oleminen on niin helppoa <3 Ihan pelottaa miten paljon tuollaiseen karvahirmuun voi kiintyä ja rakastua.


Sunnuntaina oltiin heti aamusta epävirallisissa mölli-BH -kokeissa. Ei kyllä ollut kaunista katseltavaa meidän tekeminen. Taavi laamaili ihan kunnolla, vaikka kuinka yritin olla rento ja reipas. Ei sille jännitykselle vaan voi mitään... Aloitettiin paikkamakuulla ja siinä Taavi nousi lähestulkoon heti haistelemaan maata. Maahan palautuksen jälkeen pysyi siellä, tosin vinkui.

Seuruut meni miten meni ja jättävissä istumisessa Taavi meni maahan. Nostin sen sieltä sit istumaan. Maahan meno vinoutta lukuun ottamatta ja luoksetulo sekä edestä sivulle siirtyminen olivat ainoat, mihin itse olin tyytyväinen. Jostain syystä Taavi myös väisti mun mielestä aika voimakkaasti paikkamakuussa ollutta flättinarttua koko seuruun ajan. Voi meitä ja tätä mun jännittämistä!

Tässäpä tuomarin arvostelua:
Kytkettynä seuraaminen: Koira höpisee aavistuksen, reipasta nättiä seuraamista, nuuskii ryhmässä
Vapaana seuraaminen: Pitkällä sivulla aloitus ok, loppu pätkä nuuskii, täyskäännöksen jälkeen mukaan ok
Istuminen: Tarvitsee lisäkäskyjä, istuu ja odottaa hyvin.
Maahan meno: Valmisteleva osa ok, koira jää hieman vinoon. Menee maahan heti. Luoksetulo ja sivulle siirtyminen ok
Paikkamakuu: Nousee liki heti, uuden käskyn jälkeen makaa hyvin.

Ei kuulemma muuta kuin kokeeseen, vaikka omasta mielestä tekemisen taso oli jokseenkin surkeaa...


Suoraan möllin jälkeen ajettiin kotiin jäljelle. Jälki oli ehtinyt vanheta kolmisen tuntia, se oli reilu 600 m pitkä suora, jolla seitsemän keppiä. Viime syksynä jälkikauden päättäjäisissä saatiin neuvoksi tehdä myös ihan vain suoria jälkiä koiranlukutaidon oppimiseksi. Voi vitsi oli insinöörille vaikeaa, kun tuohon kovinkin monimuotoiseen maastoon ihan viivasuoran jäljen tekeminen oli mahdottomuus. Nielin kuitenkin tässä(kin) onnistumattomuuteni ja hyväksuin aavistuksen kiemurtelevan suoran jäljen.

Lähtö ihan ilman mitään janoja ja reippaasti lähti Tahvo hommiin. Jotain sen työmotivaatiosta kertoo se, että melko jäljen alussa se väänsi paskat ja jatkoi heti suoraan jäljestämistä ilman eri käskyjä... (kiva jos sillä oli koko möllin ajan kaamee pasahätä, vaikka oli kyllä aamulenkillä hoitanu hommat ihan normisti...) Kepit löytyivät kaikki, vaikka ne oli vasta illalla katkottu ja ehtineet aamulla hajustua mun käsissä kymmenisen minuuttia.

Täytyy kyllä sanoa, että kahden käden taktiikka liinasta kiinni pitämisessä ja tuo ihan vaan suoran jäljestäminen auttavat varmasti mua oppimaan lukemaan Taavia paremmin. Jäljellä sen lukeminen on aina ollut mulle jotenkin tosi vaikeaa ja kimppatreeneissä tuntuu aina, että muut lukevat sitä paremmin kuin minä. Hakumetsässä taas osaan lukea sitä ihan toisella tavalla.


Keskiviikkona oli viimeinen kerta bh-kurssia. Ensin tehtiin kentällä puolikas kaavio ja jättävät. Valitsin meille hihnassa seuruun, se on jotenkin olevinaan hankalampi. Taavi seuras kohtalaisesti, pientä jupinaa se piti pitkin matkaa ja kontakti tippui ajoittain, mutta mölliin verrattuna hurjasti paljon parempi suoritus, vaikka itse olinkin vähän takakireä. Henkilöryhmä meni hienosti ja jättävät oli myös oikein hyvät. Paikkamakuussakaan ei huomautettavaa, edes vinkumista ei tainnut juuri olla.

Käytiin harjoittelemassa myös kaupunkiosuutta. Yksin jätettynä Taavi on oikein kiltti poika, ohi saa mennä lenkkeilijät ja koirat, ainut reaktio on itsensä rauhoittelu huulia nuolemalla. Kaupunkiosuus meni muutenkin ihan kivasti, mutta häiriökoira ( nuori picardiuros ei ole meille mitenkään neutraali häiriö) aiheutti muutamia haukahduksia vastaan tullessaan.


Mitäpä sitä ihmisen muuta kaatosateisena vappuaattona tekee, kuin menee Tiina Puustisen tuomaroimaan BH-kokeeseen. Olen nyt päättänyt, että kisoja ruvetaan koluamaan jännityksen harjoittelemiseksi. Muutenhan siinäkään hommassa ei pääse eteenpäin. Sunnuntaisen möllin jälkeen olin kyllä vähän kahden vaiheilla kehtaanko mennä vai en, mutta hirvittävän itsepieksennän jälkeen päätin osallistua, joskushan se on aloitettava! Olen hirveän itsekriittinen mikä ei todellakaan helpota kovaa jännittämistäni sekä lisäksi vielä ne negatiiviset ajatukset meinaavat aina vallata mielen niiltä positiivisilta. Jollain kummalla sain kuitenkin edeltävän illan aikana käännettyä ajatukseni siihen moodiin, että mennään nyt vain harjoittelemaan jännitystä ja Taavi kuitenkin oikeasti osaa niin hyvin, että vähän huonommallakin suorituksella meillä on mahdollisuus onnistua. Tämä ajattelu hieman hälvensi myös jännitysta ja sain jopa nukutuksi muutaman tunnin enkä aamulla edes oksentanut.

Toiveeni koetta varten olivat kiva keli, alkupään koirakko ja pariksi joku tuttu neutraali koira. Vettä satoi kaatamalla, oltiin viimeinen suorittava koirakko ja parina nollakoirana toiminut briarduros, joka todellakaan ei ole neutraali, mutta jonka kanssa olemme kuitenkin treenanneet.

Hihnaseuruuosuus oli ihan kamala, aluksi unohdin hengittää ja hartiat oli jäykkänä korvissa. Kun ekan pitkän suoran päässä älysin vetää henkeä ja rentouttaa hartiat, rupesi homma vähän paremmin kulkemaan. Juoksun jälkeisen hitaan kävelyn kuitenkin unohdin ja ehdin otaa pari normaalia askelta ennen hitaaseen havahtumistani. Henkilöryhmä meni kivasti molemmilla kerroilla, vaikka siellä olikin sadeviittaporukkaa. Irti seuraamisesta tuomarikin sanoi, että oli kuin eri koira. Jotenkin toi hihnassa meno on aina ollu vaikeampaa vaikka sitä on tässä viime aikoina treenittykin. Irti seuruu siis meni hyvin, vaikka kyllä siinäkin tietysti olisi sitä parantamisen varaa ollut. Voi luoja nuo seuruukaaviot on muuten pitkät!! Niin paljon jännitti, etten millään pysynyt askelten laskemisessa mukana, mutta ei ne askelmäärät varmaankaan ainakaan pahasti vajaiksi jääneet, kun ei siitä huomautettu.

Jättävät oli muuten erittäin hyvät, mutta maahan menon valmistelevalla osuudella seuruu olis saanut olla parempaa taisi tuomari kommentoida. Täytyy kyllä sanoa, että kentän koskeustilanne ei yhtään auttanut noissa jäävissä ja paikkamakuussa, mutta onneksi on jokasään koira!

Jos seuruukaaviot tuntuivat pitkiltä niin voi luoja sitä paikkamakuuta! Nollakoirakko oli kyllä reipas, mutta silti aika tuntui matelevan ja olin koko ajan ihan varma, että siellä se Taavi vaan pyörii ja hyörii nuuskimassa seitsemän muun uroksen paikalle jättämiä hajuja. Mutta eihän meidän hyvin harjoiteltu paikkamakuu kärsinyt ollenkaan mun jännityksestä, märästä maasta, sateesta, pitkästä ajasta eikä toisen koiran tottiksesta. Paikalla makaaminen häiriön alaisena erinomainen! Mä vaan unohdin taas hengittää ja silmissä vähän sumeni pari kertaa siellä seisoessa ja tuomiota kuulemaan mennessä meinasin pyörtyä, sitä ei olekaan vielä koskaan tapahtunut...

Tottisosuus siis läpi tuomarin lisäkommentilla 'mielenkiintoinen koira'. Arvosteluista en juuri muista, hihnaseuruu oli puutteellinen, paikkamakuu erinomainen ja ne muut kai jotain muuta, ehkä erittäin hyvää tai hyvää?? Edit: vähemmän jännittäneet paikallaolijat muistavat peremmin, arvostelu meni näin; kytjettynä seuraaminen puutteellinen, vapaana seuraaminen hyvä, istumisliike erinomainen, maahanmeno ja luoksetulo erinomainen, paikalla olo häiriön alaisena erinomainen.

Kaupunkiosuus suoritettiin vilkkaan ostoskeskuksen parkkipaikalla, jossa vappujuoman hakijoita riitti. Tuomari peräänkuulutti hallintaa tässäkin osuudessa. Juttelemaan tullut ihmisryhmä, juoksijat, pirikellopyöräilijä ja häiriökoira olivat helppoja nakkeja. Juttelemaan pysähtynyt autoilijakin meni loistavasti siihen asti, kun Tapsa hokas auton paksissa sen einiinsenlempparikoiran ja haukahti pari kertaa. Tää oli ihan mun moka, mun olis pitänyt käskyttää se istumaan tai jotain siinä kun juteltiin sen autoilijan kanssa. Yksin jättäminenkin meni hienosti. Arvosteluissa tuomari sanoi, että tuo autolle haukkuminen voidaan tulkita agressiivisuudeksi, mutta se oli niin vähäistä ja muuten meni loistavasti, niin homma oli läpi!

Lopputuloksena siis hyväksytysti suoritettu BH-koe kaikista ennakko-odotuksista huolimatta! Ei se kaunista katseltavaa ollut, mutta ihan sika hyvä silti. Virheet oli mun, Taavi teki oman osansa hienosti!! Tämä tulos ei ole tullut helpolla, se on vaatinut aikakin hikeä ja kyyneliä, ehkä vähän vertakin. Mutta se osittaa sen, että harjoittelu tuo tuloksia ja kaikilla on mahdollisuus onnistua. Jos mulle olis vuosi sitten sanottu, että tämä päivä tulee, en olisi sitä ikimaailmassa uskonut. Ei meidän jatkokaan tule varma olemaan helppo, mutta periksi ei anneta, vaan jatketaan sitkeästi kohti uusia tavoitteita!



Kenttä näytti tältä =/

Kuvat Sari Nieminen:

Hartiat korvissa hengittämättä ei toimi koirakaan

Lenkillä ollaan...

Vähän kun sain rentouduttua, niin löytyi parempi vaihde



Ilman hihnaa homma toimii




Makaisitko ite pallit märkänä kymmenen minuttia sateessa??


Tässä vielä suurta onnistumisen riemua =P

Totta se on!

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Vuokatissa

Viikko vierähti Vuokatissa Taavin osalta lähinnä lenkkeillen ja köllötellen. Kerran käytiin pidempi patikka Vuokatinvaaran patikkapoluilla testaten, kuinka homma onnistuu Taavin ollessa mulla jouksuvyön joustohihnassa repun lantiovyössä kiinni. Pidempi vaellus ei testipatikan jälkeen tunnu ollenkaan mahdottomalta ajatukselta. Löydettiin myös koirakenttä, jossa käytiin viikon aikana muutaman kerran vähän treenaamassa.



Lumessa piehtarointi on niin kivaa!



Kolopesijä







Sunnuntaina ekaa kertaa Sotkamon koirakentällä. Positiivisena yllätyksenä Tapsa ei ollut ihan älyttömästi kentän hajuissa kiinni, vaan teki hommia melko hyvin. Toki hajut kiinnosti, muttei ihan tolkuttomasti. Kokeilin ekaa kertaa takapalkkaa, toimi joten kuten muttei niin hyvin kuin olisin olettanut. Tämäkin varmaan tarvii ihan opettaa Taaville.

Tehtiin seuruuta vähän pidempiä pätkiä ja luoksetulo ja lyhyt paikkis sekä muutama loivan A-esteen ylitys. Ei yhtään vinkumista! Leikkimään en Tapsaa tällä kertaa oikein saanut, mutta melko kiva treeni kaikkinensa. Muru oli mukana kuvaamassa, videoita katsoessa huomaan miten tönkkö olenkaan! Tapsun huono vire treeneissä ei ole ollenkaan ihme tuollaisen tylsän ja jäykän ohjaajan kanssa. Miten kummassa oppisin olemaan jotenkin iloisempi ja riehakkaampi?










Paikkiksessa pää pyörii kun väkkärä



Lipsahettiin iltalenkillä vielä yhdelle kurakentälle tekemään vähän seuruun lähtöjä ja luoksetuloja. Tapsa teki hyvin häiriköivistä lokeista huolimatti.


Tiistaina käytiin aamusta seuruun merkeissä kentällä. Alkuun pitkä (6 min) paikkamakuu. Sen jälkeen seurattiin useampi pitkä pätkä. Käännökset ei ollu tällä kertaa meidän vahva puoli, mutta hyvää oli Taavin jaksaminen pidemmilläkin seuruuosuuksilla.




Istumaan ja maahan jäämistä harjoiteltiin myös ja luoksetuloa. Uskallan jo melkein julistaa, että Taavi on hiffannut luoksetulon tarkoittavan kovaa juoksemista mun luo! Viime kesänä ja syksynä se lähinnä jolkotteli jos jaksoi. Kiva treeni vieraalla kentällä, hajuista ei tarvinnu huomauttaa kuin kerran.


Reissusta palatessa kotimatkalla käytiin treffaamassa Maisa-siskoa. Olipa taas mukava nähdä ja toivottavasti tän kesän suunnitelmat toteutuu niin, että nähdään vähän useammin!

Kaksikko tykkasi leikkiä keskenään kuten arvata saattoi.










Tottakai Uskomaton Olen & Tottakai Voin Olla Valoisa


torstai 14. huhtikuuta 2016

Tottelua ja jälkikauden korkkaus

Vaikka lauantaina Vapun semman jälkeen oli mieli apea (keväällä mulla on kyllä aina), niin ei sunnuntaina töistä kotiin tullessa tarvinnut iloa etsiä, niin oli riemukas vastaanotto, kuten aina!! Lähdettiinkin saman tie korkkaamaan lähikentän ulkotreenikausi.

Aloitin päästämällä Taspun vapaaksi ja hetihän se meni laitapuskaan kuselle, mutta sieltä se tuli sitten tapittamaan mua. Lähdin kävelemään ja palkkasin koko ajan kontaktista. Sitten seurattiin ja hyvin seurattiinkin. Ensin seurattiin suoraan noin 50 - 60 askelta siten, että palkkasin joka viidennen askeleen jälkeen ja siitä aina uusi lentävä lähtö. Seuraavaksi tehtiin pari pidempää yhtäjaksoista seuruuta noin 30 askelta ja sitten temponvaihteluita. Juoksussa ei kontakti pysy, mutta muuten oli kyllä superhyvää seuruuta! Välillä leikittiin ja tehtiin luoksetulo pitkästä matkasta. Lopuksi leikittiin. Ei puutu iloa ja riemua meidän elämästä, kunhan ihmisosapuoli selättää taas kevätalakulon ja välttää jännittäviä tilanteita =) Ja jos jännittää, niin ei oteta sitä niin vakavasti.


Tiistaina aamusta käytiin vähän hallilla vinkumassa, treenikamuna porokoira Rosmo. Seuruut meni hyvin, mutta kapulan pidossa Taavi vinkui. Tehtiin useampia toistoja ja aina se vaan vinkui. Oiskohan Rosmo sen verran jänskättänyt, että ääntä pääsi, vaikka Tapsa kyllä keskittyi ihan kivasti muhun. Treenin jälkeen käytiin lenkillä kimpassa.


Aamupäivän ajan vanheni kauden ensimmäinen jälki, jolla oli pituutta n. 600 m, pari kulmaa, muutama tien ylitys ja seitsemän esinettä. Alkuun pieni jana, joka oli vähän haparointia, mutta kun päästiin liikkeelle, meni alkupuoli jäljestä tosi hyvin. Viimeiset vajaa 200 m oli jostain syystä tosi vaikeaa. Selkeesti tuli Taavin nenään jostain muualta jokin kovin kiinnostava haju, joka oli viedä jäljestäjän ihan väkisin mennessään. Saatiin kuitenkin jälki ajettua loppuun asti ja kaikki esineet löytyivät vaivatta!






FH esineet löytyivät vaivatta



NOTE TO SELF: ÄLÄ TREENAA TOTTISTA YÖVUOROJEN AIKANA, ÄLÄ EDES MAKUUPÄIVÄNÄ!!!
Älä treenaa yövuoroissa, vaikka maksaisitkin treeneistä ittes kipeeks ja niitä jäis muutenkin paljon väliin!

Oltiin siis torstaitokossa pitkästä aikaa ja taas oli kyllä melko mitätöntä touhua. Taavi olis vaan halunnu peuhata belginartun kanssa ja aksapuolen koirat vaati myös oman osansa Tahvon keskittymisestä. Silloin kun se keskittyi mun kanssa tekemiseen, oli se tosi hyvä. Mutta sitten se kaikki muu aika, kun keskittyminen oli jossain muualla, oli ihan hirveetä. Joku tossa paikassa on, kun ollaan siellä ihan surkeita aina, vakken olis edes ollut yötä töissä...


sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Vappu Alatalon motivointiseminaari 9.4.2016

Eilinen vierähti Vappu Alatalon motivointiseminaarissa. Tykkäsin Vapusta tosi paljon ja hirveästi hyviä juttuja tuli. Oma mieli on nyt kuitenkin vähän sekaisin kaikesta ja peruspessimistisellä synkkyyteen vaipuvalla luonteellani meinaa oman motivaation kaivaminen uuteen nousuun olla vähän hankalaa.


Koulutus oli siis hyvä, mutta en tiedä saanko jäsenneltyä tätä tekstiä järkeväksi, mutta yritetään nyt jotain...

Vapun luennosta poimittuja:


  • Tehtävämme on tehdä temppujen tekeminen koiralle kannattavaksi, koulutus perustuu palkitsemiseen
  • Kriteereistä on aina pidettävä kiinni. Säännöt ovat aina samat! Jos ulos mentäessä on istuttava ennen oven avaamista rauhallisesti on tästä säännöstä pidettävä kiinni myös kiireessä!
  • Motivoinnin perustana on suhde, kontakti koiraan (Tämä mua pelottaa, olenko jo pilannut hyvän suhteeni Taaviin, vaikka itse luulen, että meillä menee ihan hyvin?)
  • Jokaisella koiralla on oma palkkojen arvojärjestys
  • Leikki ja motivaatio ovat opittuja taitoja, niitä voi aina työstää ja vahvistaa! (Tämä me ollaan opittu vasta ja parannetaan koko ajan =) )
  • Koirat ovat kaikki yksilöitä, kaikille oma ja erilainen tapa toimia
  • Ensimmäinen vuosi menee koiraan tutustumiseen, opetteluun millainen se on
  • Kouluttaminen on aina vuorovaikutusta kaksisuuntaisesti. Palkkio, kuten myös rangaistus, on viestinnän väline
  • Rangaistuksen tarkoitus on poistaa ei toivottu toiminta. Rangaistuksena on jonkun kivan asian pois ottaminen, palkan mahdollisuuden menetys. Tässä on otettava koiran erityispiirteet huomioon, esimerkiksi impulssikontrollin puute tai arkuus ovat koiran ominaisuuksia, joihin ei palkinto/rangaistus toimi. 
  • Ääntelyä vahvistetaan usein tiedostamattomasti
    • oma reagointi vahvistaa ääntelyä
    • vinkumisen pois vahvistaminen on vaikeaa (voi apua, onko enää mitään tehtävissä?)
    • koira ei saa saavuttaa ääntelyllä mitään!!
    • jos liittyy vireeseen, on vire pidettävä tarpeeksi alhaalla
    • ei poisteta rangaistuksella, vaihtoehtoinen toimintatapa on parempi keino
  • Yhdessä pitää olla kivaa! Metsälenkit, haistelut, juokseminen... Koiralle syntyy odotusarvo yhdessä tekemisestä (vaikka meille on sattunut niitä huonojakin juttuja yhdessä, niin kyllä meillä vaan on mukavaa. Taavi puhkuu intoa aina lähteä yhdessä jonnekin ja tehdä kivoja juttuja)
    • jos koira haluaa jahdata jänistä ja ohjaaja haluaa harrastaa tokoa, on tokoon yhdistettävä jahtaaminen jne.
  • Koiralla on oltava sellainen tunne, että ohjaajaan voi luottaa ja sen kanssa on turvallista, se suojelee kaikelta pahalta. Remmirähinät ja treeneissä "tilanteen tarkastelut" vähenevät, koira luottaa että ohjaaja hoitaa tilanteen turvallisena pitämisen (tän mä olen sössinyt totaalisesti! Toivottavasti Taavi voi taas joskus luottaa muhun ja mun kykyyn pitää pahat asiat loitolla!)
  • Reiluus!!Koiralta ei saa vaatia kohtuuttomia tilanteeseen nähden. Jos koira ei tee osaamaansa, on mietittävä missä vika. "Istu" -> koira ei istu -> ei uutta käskyä. Paikan vaihto (pari askelta sivuun) kauemmas mahdollisesta häiriöstä -> uusi käsky -> koira istuu -> palkaa
  • Koiran mielestä jännittynyt ja vihainen ihminen näyttävät samalta (!!!)
  • Uusia paikkoja/koiria jännittävälle paljon niiden treenaamista
  • Ohjaajan on hallittava kaikkia koiran palkkioita -> koiran tarvitsee keksiä millä palkan saa. Ainut tapa saada palkka on tehdä mitä ohjaaja vaatii
  • Koiran koulutus on aivopesua. On kuitenkin pidettävä huoli, että koira on onnellinen ja elää koiramaista elämää
  • Koira osaa hyvin manipuloida ihmistä, meidän on päätettävä mitkä jutut toimii
  • Koira haluaa tehdä meille töitä, tämä on 24/7 työtä omistajalle ja vaikuttaa suhteeseen ja motivaatioon
  • Koiran yrittämistä täytyy arvostaa, käytöstä vahvistetaan kuitenkin palkkaamalla vain halutusta toiminnosta
  • Palkkojen suhteen ihminen ei saisi olla niin rajoittunut. Paras palkka on se mikä kiinnostaa koiraa eniten. Nakki, kurkku, voi, maksamakkara, sukka, tyhjä muovipullo.... Kannattaa testata ennakkoluulottomasti kaikkea. 
  • Mielihyvän tavoittelu on tehokkaampi kuin mielipahan välttely, mielihyvän menetys kuitenkin tehokkain
  • Toiminto palkintona: luontaisen ja vahvan toiminnan vahvistaminen. "Missä orava" assosiaatio sanan ja mielentilan yhdistäminen -> sana aikaansaa mielentilan
  • palkan aiheuttama vireystila suhteutettava pyydettyyn toimintoon
  • Kun olet ensin rakentanut pari koiraa vinoon, osaat paremmin rakentaa seuraavan (Taavin osana on nyt vaan valitettavasti olla se ensimmäinen harrastuskoira, olen niin pahoillani tästä Tapsu puolesta)
  • Kun on paljon erilaisia palkkoja käytössä, on arsenaali moneen erilaiseen tilanteeseen. Treeniin saa myös helpommin pituutta vaihtelemalla palkkaa, koira ei kylläänny
  • Alkutreenin hyvässä vireessä voi huonompikin palkka riittää ja loppua kohti voi virettä nostaa parantamalla palkaa
    • Alemman tason palkan voi nostaa ylemmäs sheippaamalla paremmalla palkalla
  • Koira kertoo millä se palkkaantuu, ihminen päättää millä palkalla mennään
  • Nielemisrefleksi vaikuttaa parasympaattiseen hermostoon ja näin laskee virettä: pakkosyöttäminen rauhoittaa/laskee virettä 
  • Kaikki leikkiminen on opetettava, kuollut lelu on opetettava, kaikki leikki/pelit on opetettava. Toiset oppii helpommin, toiset vähemmän helpommin
  • Treeneissä haluttavia asioita kannattaa vahvistaa aina ja kaikkialla
  • Ensin kontakti koiraan, sitten vasta pyydetään sitä tekemään jotain. Paras jos koira hakee kontaktin itse ilman huutelua. Odottaminen paras tapa
    • Tyypillisin virhe: koiran kanssa tullaan treeneihin ja sitten jutellaan muille ihmisille ja koira jää huomiotta. Näin vahvistetaan koiran kiinnostus pois ohjaajasta. Erillinen rauhoittumiskäsky tähän hyvä, silloin koiran ei tarvitse olla kiinnostunut ohjaajasta
  • Kun koiralta pyydetään jotain, on sille annettava aikaa pohtia. Näin ne oppii nopeiten. Ei seitsemää käskyä sekunnissa, ei äänenvoimakkuuden nostoa.
  • Oikeasta suorituksesta aito innostus ja palkka
  • Autonominen hermosto vastaa vireystilan säätelystä samalla lailla kuin ihmisilläkin. Vireystilan noustessa suoritus sujuu tiettyyn pisteeseen asti, vireen mennessä yli ei homma enää onnistu
    • Ohjaajan pitää miettiä mikä vaikuttaa koiran vireystilaan. Tähän voi vaikuttaa todella monet asiat, palkka, muut treenaajat, ohjaajan mielentila, tuulen suunta... (tää on mulle vaikea, tuulen suunta ainakin vaikuttaa
    • Häiriötreenit eri ympäristöissä auttavat selvittämään vireystilan hallintaa
  • Nami ei aina rauhoita. Opettele nostamaan/laskemaan oman koirasi vireystilaa. Vireystason hallinta ja siihen vaikuttavat asiat ja niiden opiskelu jatkuu koko koiran iän.
  • Keskittyminen on koiralle rankkaa -> kohtuullisuus treeneissä riippuen tehtävän/paikan vaativuudesta
  • Kovan keskittymisen jälkeen koiran pitää saada purkaa itseään
  • Ylivireen voi purkaa väsyttämällä koira ennen treeniä/koetta. Tämäkin pitää kokeilla koirakohtaisesti
  • Mitä enemmän jotain ei toivottua toimintoa on ehtinyt tapahtua, sitä kauemmin sen pois vahvistamiseen menee aikaa

Seuraavat asiat poimittu koirakkokohtaisista sessioista:

  • Jos esim. irroitus ei onnistu ensimmäisestä käskystä, ei käsketä toista kertaa vaan otetaan koira kiinni ja päästetään itse lelusta irti. Sitten vain odotetaan, että koira irroittaa
  • Irroitusongelma on aina ihmisen luoma ongelma. Irrottamalla menettää haluamansa -> ei kannata irroittaa
    • vaihtokauppa namiin tai toiseen leluun
    • irrotuskäskyn jälkeen 9/10 kertaa leikki jatkuu, näin irroitus ei tarkoita palkan menetystä
    • koiralle opetettava, että irroittaminen kannattaa

  • Moikkaileva koira haluaa joko vahtivietin kautta tsekata tilanteen tai sitten se on vain tosi sosiaalinen
  • Jos koira häiriintyy jostain, on se palkattava heti kontaktin palauttamisesta eli palkka häiriöstä luopumisesta
  • Helposti häiriintyvä koira on palkattava tiheään hyvästä suorituksesta ja ennakoitava tulevaa häiriötä tihentämällä palkkaa
  • Odottamisen opettaminen siedättämällä. Odottaessa voi käydä syöttämässä namia -> muuta ajateltavaa koiralle ja nieleminen rauhoittaa
  • Kaavojen rikkominen voi auttaa keskittymään ohjaajaan
  • Kontaktia voi vahvistaa aina ja kaikkialla. Palkka aina muista jutuista luopumisesta.
  • Treenissä keskityttävä siihen mitä treenataa, muista virheistä ei rangota

  • Vaadittaessa koiralta on varmistettava, että sillä on fyysiset edellytykset suorittaa vaadittu asia.

  • Jos ei-toivottu toiminto on mahdollista estää fyysisellä esteelle, tee se. Seiso seinää vasten tms..
  • Ohjaajan omat eleet ja liikkeet ja olemus vaikuttavat koiraan todella vahvasti. Pitäisi tulla tietoiseksi omista toimistaan
  • Ominaiskäytöksen sammuttaminen on hyvin vaikeaa
  • Koiran pitää olla oma-aloittenen. Jos koiraa ei yhtään kiinnosta, niin ei sen kanssa sitten tehdä hommiakaan.

  • Kriteeristä kiinni pitäminen on kaiken a ja o! 
  • Anna koiralle aikaa miettiä ja ratkaista itse mitä siltä halutaan. Koira oppii nopeasti siihen,  ettei sen tarvi tehä itse mitään, mamma auttaa mua kohta kuitenkin.
  • Jos koira on kiinni käsissä, pitää käsien liike minimoida ja palkata muuten kuin kädestä
  • Koiralla on kaksi yritystä. Jos koira ei kahdella yrittämällä onnistu, on pidettävä tauko ja/tai helpotettava tehtävää
  • Nuoren koiran kanssa on maltettava rakentaa suhdetta ja intohimoa. Hiulaaminen aloitetaan vasta sitten


Taavi:


Taavi esitti kaikki sijaistoimintonsa korvien raapimisesta haisteluun ja anaalirauhasten lattiaan hankamiseen, jostain syystä vinkuin yllättävän vähän. Vappu ehdotti pitämään kirjaa siitä mitä tapahtuu ennen treenejä ja yrittämään löytää yhteistä tekijää mikä aiheuttaa vinkumista ja muita sijaistoimintoja. Ylös en ole asioita laittanut, mutta pääni olen tätä puhki miettinyt... Muuta en ole keksinyt kuin oman jännittämiseni/kireyteni.

Taavia pitää ruveta palkkaamaan hiljaa olemisesta. Jos vinkuu, niin ei heti ekasta hiljaisesta sekunnista, joittei ketjuteta ääntä palkkaan.

Treenin aluksi olisi hyvä kävellä paikkaa ympäri ja palkata aina kun Taavi ottaa kontaktin. Jos Tapsu on erityisen tressaantunut, voi palkata katseesta vaikka vähän ääntelisikin. Hajuista luopuminen tuo palkan. Eli samaa treeniä mitä ollaan tehty toisten koirien sietämisessä; koirasta luopumalla saa palkan. Ja kun Tapsulla ei ole tehtävää suoritettavanaan, saa se haistella.

Tämän jo tiesinkin, mutta nyt se jotenkin iski vasten kasvoja: Taavi on todella herkkä koira, joka reagoi stressiin sijaistoiminnoilla ja stressaantuu mun jännittämisestä. Meidän olisi nyt kyettävä luomaan oma iloinen, rento kupla, johon pujahdamme jännittävissä tilanteissa. Kuplassa ollaan kontaktissa, kontakti minuun luo turvaa ja rauhoittaa. Tämä toimii jo toisten koirien aiheuttamaan stressiin, mutta silloin itse olen rento. Miten voin oppia olemaan jännittämättä kun olen tämmöinen superjännittäjä??!!

Eilen myös ryhdyin pohtimaan olenko itse aiheuttanut vinkumisen Oilin koulutuksista opitulla ja käyttöön otetulla ns. non-reward-markerilla eli huonosti tehdyn liikkeen jälkeisellä "ohhoh" lausahduksella. Vaikka en sano sitä mitenkään vihaisesti, vain aavistuksen toruvasti, Vappu huomasi Taavin reagoivan siihen kuin pahempaankin rangaistukseen. Sen ei kuitenkaan olisi tarkoitus olla rangaistus, vaan vain kertoa koiralle, ettei tuo ollut se mitä haettiin ja yritäpä uudestaan paremmin. Meillä se siis on ilmeisesti aiheuttanut innon lässähtämisen ja Taavin stressaantumisen. 
  • Herkälle koiralle virheen tullessa toruva "ohhoh" voi olla liian raju sosiaalinen rangaistus. Tämän tilelle "hupsista/hopsis" ilman tunnetta. Tämä parempi kuin väärän toiminnon huomiotta jättäminen, sillä siitä voi seurata koesuorituksen lässähtäminen, koska koira ei saa mitään palautetta ja luulee näin tehneensä väärin
Kun Vappu sai mut nauramaan, Taavi oli heti iloisesti messissä että "mitäs kivaa nyt tehdään". Mun olisi siis opetelta rentouttamaan itseni tietoisesti (miten ihmeessä tämä tehdään??) ja olemaan treeneissä ja varsinkin kokeissa iloinen ja rennonreipas. Herkkänä koirana Taavi lukee mua todella tarkasti ja reagoi heti pieniinkin mielentilani muutoksiin.

Leikistä saimme kehuja! Leikkiessä koiran kanssa tulee ohjaajan käden olla tarpeeksi alhaalla, ei ylöspäin nykiviä liikkeitä, joissa koiran tassut irtoaa maasta. Käden liike käärmemäistä ja vedon voima sellainen, ettei koira menetä otettaan lelusta. Otteen irtoaminen tuntuu koirasta ihan litsarilta :/ Välillä koira vetää ohjaajaa ja välillä ohjaaja koiraa. Koiran kanssa on hyvä leikkiä paljon!


Ei se kuvissa niin pahalta näyttänyt! Kamerani takana Tiina Suuronen:

Huolestunut pyrri?




Ensin haisteltiin

Sitten kontaktista aina palkka

Lisättiin häiriöksi käveleviä ihmisiä

Yksin jättäminen vähän huolestutti Taavia







Yrmeää menoa








Oli meillä vissiin ihan kivaakin!

Lopuksi köllittiin mun kuunnellessa Vappua

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Tottelevaisuutta

Viikko aloitettiin hallilla pikaisella paikkamakuutreenillä maliuroksen kanssa ja pienellä seuruulla. Taas oli niin mallikasta menoa eli kyllä me homma osataan, kunhan saadaan vähän reilusti häiriönsietoa kartutettua.


Kaverin kanssa oli sovittu myös kaupan parkkikselle pienet pyöräilytreenit. Vissiin eka kera, kun Taavi kuulee pirikellon äänen. Ekalla kerralla pää pyöri kuin väkkärä, mutta nopeasti Tapsu hokas, että homma on ok. Muutenkin oli melko vilkas parkkis ja saatiin hyvää häiriötä ohikulkijoista, hengattiin vaan ja totuteltiin hiljaisen talven jälkeen menoon ja meininkiin. Kokeilin myös jättää Taavin yksin kytketyksi ja menin itse piiloon. Kaveri kävi kävelemässä ja pyöräilemässä ohi ja meni siitä muitakin. Lunkisti meni!


Tiistaina tokotunnilla merkin kiertoa, perusasentoharkkaa ja huisi paikkis. Merkin kierron Tapsa periaatteessa osa, mutta menovauhti on hidas ja paluu vauhdikas. Nyt myös vieruskaverin merkkitreeni vei vähän fokusta. Kokonaisuutena kuitenkin hyvä ja lelupalkka toimi tässä tosi hyvin, Taavi pääsi purkamaan toisen koiran aiheuttamaa stressiä.

Perusasennot on parantuneet paljon talvesta. Mun pitäis taas ite muistaa, että huonosta tulee 'ohhoh, ei noin' ja sit homma alusta. En sias antaa Taaville niin paljon apuja, kun se kuitenkin osaa, mutta häiriössä välillä herpaantuu.

Paikkista tehtiin kuuden koiran pienessä ringissä, Taavi porokoira- ja hoffiurosten välissä. Koirien naamat ensin ringin keskelle ja ohjaajat sinne. Sitten ruvettiin kiertämään koira kerrallaan oikealle koko kierros ympäri. Hauska ja erilainen treeni. Toinen paikkis tehtiin koirien takapäät keskelle. Jätettyämme koirat, rupesi tunnin vetäjä kiertelemään koiria ja juoksemaan niitä ympäri, kaikilla meni tosi hienosti! Ihan lopuksi tehtiin vielä pienet pätkät seuruuta kaikki koirat hallissa ja mentiin sikin sokin sekaisin ilman mitään ohjauksia. Tapsa keskittyi hienosti. Kaveritunnit loppuivat maaliskuussa, nyt pieni tauko niistä ja toivottavasti homma jatkuu ulkokenttien vapautuessa lumi- ja jääkuoren alta.


Keskiviikkoaamuna pikapikatreeni ulkona sakemanninartun kanssa. Taavi teki seuraamista huomattavasti paremmin kuin viimeksi ulkona, mutta kyllä muutama ohi ajava auto ja pari pyöräilevää lastakin saivat Tahvon pään kääntymään. Paikkis sakemannin tehdessä seuruuta Tapsan vierestä. Plussan puolelle jäi reilusti tämä treeni pienistä keskittymisen herpaantumisista huolimatta.

Illalla BH-treenit, ekat oikeesti hyvin menneet ulkotreenit. Taavi ensin paikkamakuussa urosaussin suorittaessa tottisjuttuja. Olin jopa ihan levollisin mielin täyden matkan päässä selin Taaviin, luoksetulon kohdalla oli kaula vähän pidentynyt. Liikeosuudessa pitkän sivun seuruu ja paluu temponvaihteluin hihnatta sekä lopun jättävien osuus ja luoksetulo. Olin oikein tyytyväinen. Juoksuosuuden kontaktissa vielä toivomisen varaa, mutta eihän sitä täydellinen voi olla ;).


Perjantaina pk-hakuporukan kanssa vähän tottisteltiin. Taavilla parina malinarttu. Seuruupätkät meni vieraan paikan ulkotreeniksi ihan ok, vähän olis ollu kuitenkin toivomisen varaa. Juoksu ei nyt seuratessa jostain syystä ota onnistuakseen, mutta henkilöryhmä ja jättävät jutut onnistu oikein kivasti ja paikkamakuu malin touhutessa oli hyvä.

Harjoiteltiin myös ilmoittautumista kokeeseen ja sitten odottelua/tuomarin puheiden kuuntelua. Ei ole meidän juttu tommoset pitkään paikallaan olot, vinkumiseksihan se menee...


Tehtiin myös ilmaisutreeniä mökkikylätyylillä. Ekan ukon piiloon menon Taavin näki. Tästä nousi Tahvo kyllä sellaiseen suoritukseen, ettei ole ennen nähty. Kaikki neljä ukkoa oli aivan loistavia ja Taavi teki hienosti nenällä töitä. Ihan kuin se olis nähny kaikkien ukkojen piiloon menot, niin hienosti nenä vei ukkelia vienoon vastatuuleen. Ilmaisut olivat hyvät Taavi hienosti kuulolla odottaessaan lupaa lähteä ukolle ja ukkojen välissäkin.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Kevättä rinnassa

Viikko sitten lauantaina pehatreeneissä Tapsa pisti parastaan. Eka ukko muistikuvana, jotta saatiin fokus taas pois kuseskelusta. Se meni siis hyvin ja ukoilta keskilinjallekin Taavi oli vapaana. Jonkun verran piti käskyttää, mutta koko treenin aikana ei karvaturri kussu kertaakaan!

Toinen ukko oli maanalaisessa bunkkerissa, mutta sieltäkin Tahvo löysi sen helposti. Tämän jälkeen pitkä pisto ja löytö. Sitten kaksi tosi hyvää tyhjää ja  näiden jälkeen Taavi puhkui vielä intoa lähteä uudelle pistolle. Viimeisellä lähetyksellä hieno löytö.

Keli oli todella raskas upottavassa hangessa, mutta Tahvo jaksoi painaa ja intoa riitti. Ilmaisut olivat todella hyviä ja muutenkin draivi päällä. Treenin loppuun ammuttiin neljä laukausta 6 mm startilla. Leikin Taavin kanssa, eikä se reagoinut laukauksiin.


Viime viikon sunnuntaina aloitettiin jokakeväinen harrastuksemme, bh-kurssi. Treenattiin lähes umpihangessa, mutta silti meni aika hyvin. Seuruuta yhdessä ja erikseen, Tapsa keskittyi hyvin. Harmi kun monet näkee Taavissa vaan sen räyhäävän rakin, vaikka se oikeesti on maailman ihanin mussukka ja pelot muita koiria kohtaan ovat nykyisin paljon paljon pienemmät kuin aikaisemmin. Voi kun niitä päällekäyntejä, joita kohdallemme on sattunut, ei olisi koskaan käynyt! On vaan niin surullista, kun rakas karvaturri ei ymmärrä, ettei kaikki muut koirat ole pahoja. Käskyn alla ollessa ei ole mitään ongelmia, mutta ns. vapaana Taavi ei kestä toisten tuijotusta ollenkaan ja itse ei aina vaan pysty koko aikaa keskittymään pelkkään koiraan niin täysin, että ehtisi yrittää puuttua tilanteeseen. Ja se edistys mitä on tapahtunut, on huimaa. Enää ei ole tietoakaan niistä järjettömän kamalista pelkoräyhäkohtauksista, joiden aikana koiraan ei saa mitään kontaktia ja näkee, että se on ihan kauhuissaan. Nykyään se on enemmän sellaista tyhjänpäiväistä haukkumista vähän kuin tavan vuoksi. Mutta silti menneet tapahtumat ovat jättäneet syvät jäljet, joiden parantelu vie aikaa, eikä vähiten minulta itseltäni.


Jälkiryhmän tottistunnilla Taaville henkilöryhmää, joka oli kyllä huippuhyvä. Vähän bh- tyyppisiä jättäviä ja luoksetuloja ihan onnistuneesti. Loppuun vielä pitkä paikkamakuu toisen koiran treenatessa ja sitten leikittiin.


Keskiviikkona pienet BH-harkat, aiheena henkilöryhmä ja liikkeestä istuminen mikä ei BH:ssa kuitenkaan ole liikkeestä istuminen vaan ihan istumaan jääminen... No mut kuitenkin. Yllättäen Taavi oli vähän häiriöherkkä, kun treenattiin parkkipaikalla, jossa tapahtui muutakin kuin meidän porukan treenit. Tähän nähden suoriuduttiin kyllä ihan mallikkaasti ja Taavi seurasi aika hienosti ja osasi istuakin. Pitäisköhän jossain vaiheessa lukea koeohje, niin tietäis mitä oikein treenataan...


Lauantaina uhmasin järkeä ja jatkoin lupausten rikkomista, käytiin Taavin kanssa suoraan yövuoron jälkeen kotihallilla järjestetyissä möllitokokokeissa. Kun ohjaaja on valvonut lähes vuorokauden ennen koetta, voi odottaa katastrofia. Katastrofia ei kuitenkaan tullut, mutta ennen koetta lenkiltä tullessamme laittaessani Tapsaa autoon, livisti se jotenkin ihmeen kaupalla häkistä ennen kuin ehdin sulkea luukun. Äijä pinkoi hirveellä vauhdilla parkkiksen toiselle puolelle ja erään auton avoimesta ovesta repsikan paikalle... siitä se sit yritti paksiin moikkaamaan ihanaa pyreneittenkoiranarttua, mutta sain sen ennen sitä kaapattua kainaloon. Mistä se ties, että sen auton paksissa on ihana Fiona?! Nää kaks on muutenkin ihan hassuja, kun tykkäävät toisistaan niin kovasti <3

Vaikka paikka oli tuttu, niin ilmeisesti pieni jännitys ja hirmuinen katsojajoukko vaikuttivat tekemisen tasoon tai sitten joku muu. Ei ylletty läheskään siihen, mitä treeneissä parhaimmillaan ollaan. Mutta Heinolan mölliin verrattyna oltiin todella paljon parempia! Vinkumista nytkin ihan kamalan paljon ja muuta ihme häröilyä, seuruussa esim. Taavilla totaalinen herpaantuminen.

Paikkiksessa oltiin briarduroksen ja pyreneittenkoiranartun välissä. Meidän piti ensin olla reunassa, mutta paikkiskaverit ei oikein tulleet toimeen keskenään, niin meidät (!) laitettiin siihen väliin rauhoittamaan tilannetta, ihana supertahvo pysyi rauhallisena toisten rähinästä huolimatta.

Tuomarina Sanna Muuri ja tässä tuomio:

  • Paikalla makaaminen ryhmässä 9 (lopun vinkuminen ja tuplakäsky ylös, mut ei menny kaverin käskystä maahan!)
  • Seuraaminen 7 (mitä ihmettä tapahtui??)
  • Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
  • Luoksetulo 8 (voimakas törmääminen ja taisi se vähän ennakoida sivulle tuloakin)
  • Noutoesineen pitäminen 9
  • Kauko-ohjaus 8 (ei se meinaa millään nousta sieltä maasta)
  • Estehyppy 9
  • Kokonaisvaikutus 8 (vinkumista ja pientä häröilyä liikkeiden välillä)

Ei varmaan oikeessa kokeessa oltais ihan noin hyviä pisteitä saatu, mutta ollaanpahan taas yhtä kokemusta rikkaampia. Tuloksena kakkostulos pistein 159 ja sija 3/6, alla videot, kiitos Johanna Koskinen ja Heli Roimola:























Sunnuntaina tuplatreenattiin. Ensin aamupäivästä BH-treenit, jotka meni taas melko laamailuksi. Taitaa olla Taavilla sen verra  kevättä rinnassa, että ihan ei nyt pysty keskittymään täysillä. Tehtiin kaavion eri osia pienempinä pätkinä. Seuruut oli kyllä vähän sinne päin, niin kovasti tapahtui ympärillä, että oli pienen pyrriäisen vähän vaikea keskittyä. Tarvitaan siis pitkän hallikauden jälkeen paaaljooon ulkotreeniä! Tuli sinne väliin kyllä ihan onnistuneitakin pätkiä ja toisella yrittämällä henkilöryhmäkin oli vallan mahdava! Paikkista tehtiin kahteen otteeseen, olin täyden matkan päässä selin Tahvoon ja toinen koirakko treenas, hyvin meni molemmat!

Kuva Tiina Suuronen


Tässä bh-kurssin sekalainen sakki, kuva Sari Niemisen kamerasta


Illalla tän kevään viimeisissä jälkiryhmän hallitottistreeneissä mulla oli ajatuksena saada jotain parannusta ja vinkkejä kamuilta tohon seuruun laamailuun, jota nyt on esiintynyt molemmissa mölleissä ja noissa bh-treeneissä. Mutta mitenkäs treenaat seuruun parantamista, kun tyyppi nakottaa niin hyvässä kontaktissa koko ajan. Ei herpannu edes henkilöryhmässä, vaikka kylki ihmistä viistäen mennään. Oli siis vallan korkeatasoiset treenilöiset. En nyt keksi muuta syytä tuohon surkeaan suoritustasoon, kuin mun jännittäminen ja ulkona pitkästä aikaa treenaaminen. Ulkona treenimistä pääsee pikku hiljaa tekemään enemmän, kun paikat sulaa, mutta milläs sais tuota jännitysjuttua harjoiteltua?


Viime vuonna aloitimme jälkikauden 5.3.. Nyt ei ole tietoakaan metsään pääsystä, lunta on vielä niin paljon. Kovasti kyllä syyhyttäisi jo päästä tallaamaan. Palaveerattiin kuitenkin asian tiimoilta ja me asetettiin omiksi tavoitteiksemme janojen pidentämisen, harhajäljistä selviämisen ja jäljen lopussa odottavan maalimeihen ilmaisun. Tietysti lisää tarkkuutta saa aina tulla tuohon hommaan.

Lenkillä on käyty kovasti ihmisten ilmoilla, mukana menossa ovat olleet Otto ja Kuisma sekä Remu.