maanantai 5. lokakuuta 2015

Huvipuistohakua ja muuta jännää

Edellisen viikon vietin enemmän tai vähemmän flunssan kourissa, joten lähes kaikki ohjatut treenit jäi väliin. Perjantaina kesän tokokurssilaisille oli "taidontarkastus" ja sinne raahauduin. Paikalla oli meidän lisäksi kaksi narttua ja Taavi olis vaan halunnu nuhjata niiden kanssa. Vinkui ärsyttävästi koko ajan ja keskittyminen tekemiseen oli vaillinaista.

Aloitettiin paikkamakuulla, mikä meni kohtalaisesti. Taavilla pää pyöri kovasti ja nenä kävi. Tehtiin toinenkin toisto ja se meni jo paremmin. Seuraamista tehtiin ryhmässä ja voi kun se oli vaikeaa, maakin haisi taas niin hyvälle... Sanoisin suoritusta keskinkertaiseksi. Liikkeestä maahan menossa Taavi jäi ekalla kerralla seisomaan. Meidän vahvin liike ja tyyppi vaan tönöttää pystyssä?! Toisella yrittämällä hidas maahan meno ja maan haistelua... Kolmannella sitten jo onnistui.

Luoksetulo oli hidas, maa haisi siinäkin matkan varrella liikaa. Kaukot meni hyvin läheltä, kaukaa tarvi useamman käsky istumaannousussa. Kapulan pito oli helppo meille ja hyppykin muuten hyvä, mutta perusasento jäi vähän vinoon.


Treenin jälkeen Tapsu pääsi leikkimään collienartun kanssa ja Taavi oli ihan sekaisin tuosta viehkeästä Nessa -neidosta.


Hyvin ajoittui tälle viikolle hajutaituri -nettikurssin alkaminen. Sitä pystyi treenaamaan sisällä flunssaisenakin ja sai jotain tekemistä kovasta hoivavietistä ja huolestuneisuudesta kärsivälle pyrriäiselle. Mulla on melko suuret ennakkoluulot kaikenlaisia nettikursseja kohtaa, mutta koska tämä kurssi oli kovin edullinen ja aihe kiinnostava, päätin ilmoittautua. Nose work tai vastaavia kursseja ei meilläpäin ole ollut tarjolla, vaikka sellaista olen kohta vuoden päivät kytännyt, tämä nettinenäkurssi saa nyt korvata tuota puutetta.

Ensimmäisellä viikolla aiheena alkuhajun haistaminen ja siitä sitten loppuhajun löytäminen. Hajuna käytin sama teetä kuin Tottakai -päivillä oli nose work -purkissa. Nenän käyttöä on meillä tietysti treenattu jo kovasti ennen tätä kurssiakin etsimällä pikku pennusta alkaen nameja sisältä ja ulkoa. Etsijäkoiraliiton peruskurssikin pohjautui tähän samaan ajatukseen. Nyt siis annoin kädessä olevasta purkista alkuhajun ja ensin loppuhajupurkki oli siinä lähellä ja pikkuhiljaa vein sitä kauemmaksi ja enemmän piiloon. Lopulta Tapsu ei nähnyt loppuhajun piilotusta ja alkuhajun saatuaan etsi silti loppuhajupurkin. Rohkaisua etsimiseen se vielä tarvitsee ja välillä Taavi tarjoaa maahanmenoa ja haukkua ja vaikka mitä siinä alkuhajulla.


Tein viikolla myös esineruutuharjoitusta niin, että levittelin pihalle kassillisen esineitä 2 - 10 m päähän itsestäni ja haetutin niitä Taavilla. Hyvin haki 15 - 20 esinettä kerralla, ei mitään motivaation laskun merkkejä. Tosin lähtötasokaan ei nyt ole mikään raketti-innostus, mutta siihen nähden, millä innolla on tota esineruutua tehnyt, oli taso hyvä. Metsän reunastakin etsittiin muutamia esineitä samalla taktiikalla, matka oli vain vähän pidempi ja haetutin vain 5 - 6 esinettä.






Maanantaina mein oma tokoporukka kokoontui taas ja treenittiin kaikki kimpassa kentällä. Me tehtiin kapulan pitoa lukuun ottamatta kaikki alo-luokan liikkeet ja sitten merkin kiertoa. Paikkis meni hyvin, seuraaminen ihan ok, paitsi täyskäännös. Merkin kierto oli paljon parempi kuin mitä on kotipihassa ollut. Luoksetulokin oli vauhdikas ja hyppy meni hienosti. Sen verran olin vielä toipilas, etten jaksanut tuon enempää tehdä ja ns. oma vuoro yksin kentällä jäi käyttämättä.


Tiistaina oli treeniruuhka, kun viime tipassa päätin osallistua tokon kisatreeniin. Eli töiden jälkeen hippulat vinkuen kentälle. Ei meistä kisaamaan vielä ole, mutta kun tiesin, ettei tuolla ole osallistujista ruuhkaa ja oli tilaisuus päästä kokeenomaiseen treeniin, niin pakkohan se oli mennä. Sain jopa pienen jännityksen päälle.

Paikkamakuussa Taavi keskelle ja molemmilla puolilla uroskoirat, joiden kanssa ei olla juuri koskaan treenattu. Hihnanpätkän jätin omaksi mielenrauhaksi Taavin kaulaan. Täytyy sanoa, että syke oli melko korkealla koko paikkiksen ajan.





Seuraaminen oli onnetonta, ei olla juurikaan treenattu vapaana seuraamista ja se varmaan tuossa näkyi. Liikkeestä maahan oli hyvä.





Luoksetulossa Taavi ei tullut eteen eikä sivulle, vaan jäi siihen puoleen väliin =/. Tietää ainakin mitä treenataan jatkossa! Noutokapulan pidossa halusin ehdottomasti vieraan kapulan, sellaista ei olla koskaan aikaisemmin kokeiltu ja eihän se oikein sujunut. Omaan kapulaan Taavi tarttuu hanakasti ja pitää sitä hyvällä otteella, nyt piti kapula ensin haistella, tarttuminen on heiveröisen varovainen ja pito oli huono, pudottikin pirulainen sen veilä lopuksi. Jos kokeeseen joskus mennää, niin ehdottomasti oma kapula mukaan! Mutta kyllä noilla vieraillakin täytyy treeniä, jos omaa kapulaa ei syystä tai toisesta hyväksytä.

Kaket meni muuten hyvin, mutta ensimmäisellä käskyllä Taavi ei noussut ylös ja liikkuri sekoili sen verran, että teetti meillä liikaa vaihtoja. Se oli kyllä ihan hyvä, niin pääsin heti korjaamaan tuon istumaan nousun, vaikkakin Taavi siinä vähän liikkui eteenpäin. Hyppy oli hyvä, loppuasento ehkä hieman aukinainen.




Vaikka tuolla suorituksella ei kokeessa oltaisi pisteillä juhlittu, olin tosi tyytyväinen päätökseeni osallistua harjoitukseen. Sain pienen jännityksen päälle ja Taavi teki kuitenkin hommat lähes osaamallaan tasolla ja esille tuli juttuja joihin pitää jatkossa kiinnittää huomioita. Ja se paikkamakuu! Voi olin niin iloinen siitä, että mun pikku muru pysyi nätisti paikallaan kahden vieraan uroksen välissä, eikä edes juuri haistellut maata tai mitään muutakaan hölmöä.



Tokotreenin jälkeen riensin pimeisiin pelastushakuharkkoihin. Meillä on kerran, pari vuodessa treenit pimeällä. Taaville kolme ukkoa, joista eka oli pressun alla, toinen ihan normi ja kolmas kiven päällä ihan lähellä keskilinjaa.

Radalle tullessamme Taavi pyrki voimakkaasti vasemmalle puolelle, joten lähetin sen sinne. Hyvin upposi noin kuuteenkymmeneen metriin ja jäi sinne pyörimään. Se oli löytänyt pressun alla olleen tyypin, mutta se ilmaisu ei taaskaan irronnut. Jouduin kävelemään melko lähelle ja vähän kannustamaan Tapsaa uudella käskyllä ennen ilmaisun aloitusta. Taavi punki itsensä sinne pressun alle ennen ilmaisun aloitusta. Sen on siis selvästi nähtävä mm:n kasvot tai muuten se on epävarma siitä, mitä pitää tehdä...

Toinen oli oikein hyvä ja kolmannella Taavi kyllä sai heti hajun maalimiehestä, mutta jouduin silti lähettämään sen uudestaan, kun ylhäällä oleva mm ilmeisesti vähän hankaloitti täsmällisen paikan hahmotusta. Toisella lähetyksellä Taavi juoksi suoraan kiven viereen ja kiipesi vielä sen päällekin ja ilmaisi siellä hyvin.

Kuvat Sari Nieminen:







Keskiviikkona jälkeiltiin kauniissa aurinkoisessa syyssäässä. Taaville oli tehty jälki, jonne mut lähetettiin ihan yksin, hui! Jäljelle oli ripoteltu kuusi keppiä ja kulmiakin oli useampi. Janalle lähetys oli vähän onneton ja täytyi ottaa uusiksi. Toisella lähetyksellä jälki sitten löytyi ja sinne mä lähdin sokkona kulkemaan Taavin perässä. Just tällaisia treenejä mä tarvin, jotta saan luottamusta omaan koiranlukutaitooni.


Kuva Tiina Suuronen
Jäljen etsintää janalla


Yhdessä kohdassa Taavi hävitti jäljen ja tehtiin melkoinen hukkalenkki, mutta palasimme lopulta kohtaan, josta lähdimme harhailemaan ja taas jatkui homma (Huomasin siis jo aikaisemmin jäljen hukkuneen, mutta en kuitenkaan luottanut tulkintaani tarpeeksi, jotta olisin puuttunut asiaan aiemmin... kierrettiin sitten melkoinen lenkki ennen jäljelle palauttamista. Oppia ikä kaikki!).Keppejä löysimme viisi ja loppupurkkikin tuli tyhjennettyä. Ei huono siis! Yhdessä kohtaa jälki kulki kohti omakotitaloa ja se selvästi vähän häiritsi Taavia. Taavi katseli ja kuunteli useampaan otteeseen talon suuntaan ja keskittyminen jälkeen herpaantui selvästi.


Perjantaina kokeiltiin jotain uutta, uskaltauduttiin nimittäin pyöräilemään. Meni yllättävän hyvin! Saatetaan mennä joskus toistekin. Täällä korvessa on hyvä pyöräillä, kun muita kulkijoita ei juuri ole, ei ole liikaa ylitsepääsemättömiä haasteita. Niinpä mekin oltiin ojassa vain kahdesti kuuden kilometrin lenkillä.

Perjantaina Tapsa pääsi myös sänkipellolle kirmaamaan Focan ja Hugon kanssa. Pojilla on keskenään niin kivaa, että Foca ei siihen juuri sekaannu, vaikka olis kyllä kiva, että kaikki kolme leikkis keskenään.









Lauantaina käytiin pk-porukan kanssa tekemässä ilmaisutreeniä kentällä. Taaville kuusi pressun alle piiloutunutta maalimiestä, kun tuo pressu on ollut hankala. Ensimmäisellä lähetyksellä Tapsa yritti kaivautua pressun alle hirvittävällä vimmalla. Kielsin ja hain sen pois maalimieheltä, vaikka Taavi ehti aloittaa ilmaisun mun sinne kävellessä. Uusi lähetys ja nyt Taavi aloitti haukun jo matkalla maalimiehelle...

Toisen ukon Taavi yritti myös kaivaa esiin pressun alta, mutta muutama napakka kielto ja kaivaminen vaihtui ilmaisuun. Seuraavat kaksi oli jo huomattavasti parempia, vaikka jouduin kyllä kieltämään kaivamista toisella niistä. Kaksi viimeistä meni hyvin, ei kaiveltu ukkoa ollenkaan, mitä nyt kerran juostiin täysillä yli =). Kahden viimeisen osalta ilmaisut olivat oikein hyvät.


Sunnuntaina olikin sitten erikoinen ja erilainen päivä, pääsimme vierailemaan Kouvolan pelastushakuporukan kanssa Tykkimäen huvipuistossa pidettyihin treeneihin! Huvipuisto oli jaettu kahteen hakualueeseen ja niitä partioitiin koirien kanssa. Ensimmäisellä kierroksella Taaville oli piilossa kaksi maalimiestä.

Hurjan vaikeaa on suunnitella omaa liikkumista noin epämääräisella alueella. Lähdettiin ensin kiertämään aluetta ympäri ja sen jälkeen alueen poikki. Taavi liikkui todella hyvin ja itsenäisesti, välillä jopa vähän liian oma-aloitteisesti. Tapsa oli kuitenkin hyvin hallittavissa ja ohjattavissa, vaikka vauhti ja into oli välillä melkoista.

Kuvat Aki Kyyrö ja Kouvolan porukka:

Jee, Tykkimäkeen!!










Täällä ei ollu ketään




Ensimmäinen ukkeli löytyi pikkulasten karusellin vaunusta. Hajut liikkuivat selvästi huomattavasti vaikeammin ja erilailla kuin metsässä ja vaikka koiralla oli haju, tarkan paikan määrittäminen oli haastavaa. Onneksi Taavi on niin motivoitunut hommaan!

Huhuu, onks tääl joku?

Maali löytyi!


Taavin hallittavuus säilyi jopa silloin, kun naapurialueella hommissa ollut dobermanniuros eksyi meidän alueelle. Helpotusta hallintaan toi koirien väliin (onneksi!!) jäänyt aita ja pääsin hyvin käskyttämään Taavin maahan, vaikka se jo ehti nostaa karvat pystyyn ja haukkua. Onneksi tästä ei aiheutunut sen suurempaa hämminkiä, me ei tarvita enää yhtään koiratappelua meidän elämään.

Tämän tilanteen jälkeen mulla meni hetki aikaa nollata oma mieli sekä tasoitella sykettä ja omat pasmat sekosivat hetkeksi, mutta hyvin homma jatkui kuitenkin. Hieno oli nähdä myös se, että Taavi jatkoi hommia haastavan tilanteen jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Taisin itse säikähtää paljon enemmän.

Toinen ukko oli vaikea. Meillä ei koskaan ole ollut kovin korkealla olleita maalimiehiä ja nyt paikka oli vielä sellainen, ettei koira päässyt sinne ylös tarkistamaan onko siellä ketään vai ei. Mun pitäisi myös oppia antamaan tilaa Taaville työskennellä tuollaisissa paikoissa, kun sillä selvästi on jokin idea, mutta ihan ei tarkkaa varmuutta. Metsässähän tämä ei ole ollut ongelma, mutta tällaisessa ympäristössä oli selvästi omat haasteensa. Lopulta maalimies löytyi sitten leikkikentän kiipeilytelineestä noin neljän metrin korkeudesta.




Mistä se haju tulee?

Oisin kiivenny tästä ylös asti, mut kiellettiin...

Tuolla se jossain on

Löytyihän se!


Toisella kierroksella maalimiehiä oli yksi ja Taavi löysi sen nopeasti, mutta tarkan paikan varmistaminen oli haastava. Olematon tuuli painoi hajun selvästi junaradan lähtölaiturin alle mm:n ollessa junavaunussa. Taavi ilmaisi ensimmäisen kerran laiturilla kertoen maalin olevan alapuolellamme. Kun sieltä ei kuitenkaan ketään löytynyt, jatkoi Tapsu tarmokkaasti etsintää. Kiersimme radan toiselle puolelle ja sieltä Taavi sai hajun paremmin ja loikki suoraan maalimiehelle.







Täällä on joku


Lopuksi pääsimme vielä kokeilemaan erilaisia alustoja kiipeilyradalla ja muualla huvipuiston alueella. Taavi on kyllä niin reipas ja rohkea, ei löytynyt mitään paikkaa mihin se ei olisi innoissaan mennyt, mitkään erilaiset alustat eivät sitä hetkauttaneet. Kaikkia en tietysti uskaltanut edes kokeilla koiran turvallisuuden vuoksi, paikka kun on kuitenkin rakennettu ihmisille.

Kiikkerää vaunukyytiä



Ihan huippukiva päivä, kiitos Kouvola!!

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Kiva viikko

Tiistaina kokoontui pitkästä aikaa meidän kaveriporukan tokoryhmä niin, että minäkin pääsin mukaan. Jee, oli superkivaa!

Ensin tehtiin paikkamakuu, neljä koiraa riviin ja kokeenomaisesti niiden jättö. Taavi oli "vapaana", vain hihnanpätkä kiinni pannassa. Kyllä se maassa pysyi, vaikka aluksi pää taas pyörikin melkoisesti ja maata piti vähän haistella ja viereisen kentän iloiset koiran palkkaukset saivat kaulan venymään uskomattomaan mittaan. Ei tullut kellosta aikaa katsottua, mutta oltiin varmasti useampi minuutti siinä. Pari kertaa kävin välillä palkkaamassa, kun Tapsa oli pysynyt hienosti jonkin 'vaikean hetken' (viereisen koiran liike, toiselta kentältä kuuluvat/näkyvät palkkaukset) yli paikallaan. Loppua kohti taas parani keskittyminen minuun.

Kaikki tokotreenien kuvat Sami Ristola:

Kenttä oli ripoteltu täyteen tötsiä häiriöksi

Sitten tehtiin seuraamista ja kaikkia muita liikkeitä koko porukka kimpassa. Taavista näkee, kun se joutuu oikein tosissaan keskittymään kontaktiin, kun ympärillä häärii muita. Se pinnistelee niin tosissaan. Oli taas ilo tehdä sen kanssa! Seuraamiset oli pääsääntöisesti hyvää tekemistä, täyskäännöksiä täytyy vielä hioa. Tein myös muutaman jättävän maan ja istumisen, hyvin meni. Kohtaktiharjoituksia tehtiin myös ihan perusasennossa. Niissä on välillä vähän vaikeaa, mutta ollaan kyllä parannettu huimasti!





Sisko <3


Sitten yksilövuorolla meidän liikkeinä oli tällä kertaa luoksetulo (joka on ollut viime aikoina kovin hidas), liikkeestä maahan meno, hyppy ja kaukot, kaikki käskytettyinä. Luoksari ei todellakaan ollut tällä kertaa hidas! Tapsu jopa vähän törmäsi muhun. Mut voi sitä sivulle tulon ennakointia, vaikka ei olla sitä edes kovin paljon tehty, niin siihen se pomppas sivulle ihan itekseen, vaikka yritettiin monella lähiluoksetulolla saada se jäämään eteen ja palkaattiin vaan siihen. Eli jatkossa vielä vähemmän niitä edestä sivulle tuloja.


Tänään ei hidasteltu!


Liikkeestä maahan meno sujui mallikkaasti ja hyppy myös meni hyvin. Hypyssähän Taavi tulee suoraan sivulle ja tätä pohdittiin hetki onko hyvä vai huono juttu. Luoksetulossa ja noudossa kun kuitenkin pitäisi tulla eteen (palveluskoirapuolen jutut), mutta sitten on se merkin kierto, jossa pitäisi tulla myös suoraan sivulle... Sekoittaako noi eroavaisuudet koiraa vai onnistuuko se erottelemaan liikkeet toisistaan? On Taavi luoksarissa tullut muutaman kerran suoraan sivulle, mutta pääsääntöisesti se tulee eteen ja tätä aion nyt enemmän tietoisesti vahvistaa jatkossa.









Kaukoissa Tapsa liikkui ekassa istumaan nousussa hieman eteenpäin. Uusissa yrityksissä pysyi sitten paikallaan, mutta jouduin antamaan kaksi istu-käskyä. Nää kaukot on kyllä aika haastavat ja niihin täytyisi taas ehtiä ajan kanssa paneutua, tekniikkaa, tekniikkaa. Mutta ei se huono suoritus ollut!


Näin kivaa meillä oli!


Treenin jälkeen käytiin vielä Lolan ja Siskon (Lola on saanut kaverikseen mini-itsensä eli Sisko-pentu on kesällä muuttanut taloon) kanssa lenkillä. Pimeä yllätti meidät sen verran pahasti, etten viitsinyt edes ottaa kameraa mukaan. Hyvin tuli kolmikko juttuun ja loppulenkistä irtosi jo leikkikin, vaikka Sisko ei ihan vielä pysynyt isompien vauhdissa mukana.



Keskiviikkona oltiin pk-porukalla esineruutuilemassa. Taaville yritin toteuttaa Railon antamia oppeja, mut eihän se nyt ihan niin mennyt. Sain kyllä hetsattua Tapsan ihan hyvin, mutta ruudussa olleet tyttöpissat vei kyllä esineestä voiton kuus - nolla. Ens kerralla siis puhdas ruutu =). Kun esinettä ei alkanut kuulua, en muistanut mennä varastamaan sitä, vaan haettiin se yhdessä. Ensi kerralla sitten paremmin!

Kolme kertaa taidettiin yrittää ja kahdella kerralla tuli esine. Taavin lähtö esineille oli kyllä vauhdikas ja paljon hyvääkin oli. Harmittaa vaan niin kovin, kun ruudussa on tän kesän aikana tapahtunut kovasti edistystä ja sit kävi jotain ja homma on levinnyt täysin.


Jälkiporukan kanssa vietettiin vähän erilaista treeni-iltaa. Ensin tottisteltiin seuran uudella kentällä, meillä meni ihan kivasti. Kentällä samaan aikaan ollut doggi vei vähän Tapsan huomiota, mutta siihen nähden se teki hyvin. Jopa niin hyvin, että mua ei arveluttanut tehdä sen kanssa ilman hihnaa. Seuraamista, jättäviä, luoksetuloja ja paikkamakuuta oli meidän ohjelmistossa. Luoksetuloissa ei kertaakaan ennakoinut sivulle tuloa! Jättävät onnistuivat myös, sekä istuminen että maahan meno.

Tottiksen jälkeen esineruutua. Ruudun perälle vietiin useampi esine löydön varmistamiseksi ja sitten hetsasin Taavia lelulla ja kaveri vei mun heitosta esineen sinne perälle. Ekalle Taavi lähti vauhdilla ja tais vähän testailla useampaa esinettä, mutta toi mulle kuitenkin yhden vauhdikkaasti. Sama uudestaan ja nyt kusilenkin jälkeen piti lähetys ottaa uusiksi. Onnistui kuitenkin melko hyvin. Vielä kolmas toisto samaan tapaan ja se oli hyvä. Lopuksi käytiin Taavin kanssa hakemassa kaikki esineet yhdessä sieltä ruudun perältä niin, että Taavi toi mulle yksi kerrallaan kaikki pienen matkan päästä. Se jopa vähän innostui!

Kuvat Tiina Suuronen:




Lopuksi vielä hakutyyppinen treeni palolaitoksen palotalossa. Tapsalle kaksi ukkoa ja kyllähän ne piti siellä pimeässä savunhajussa nuuskia tosi tarkkaan ennen ilmaisun aloitusta. Molemmat kuitenkin ihan hyviä suorituksia.



Viikonloppu vietettiin mökillä pääasiassa metsässä kävellen, uiden ja nukkuen. Puolukassa ollessamme Taavi oivalsi marjojen syömäkelpoisuuden ja popsi melkoisen määrän puolukoita, lähinnä suoraan ämpäristä. Esineeruutua treenattiin kerran ja kuvat todistavat, jotta kyllä sieltä useampi esine tuli vauhdilla. Ruutuun meno ei edelleenkään ole yhtä vauhdikasta.






Mökin pihalla tein vielä sellaisen 'treenin', että levittelin paljon leluja ympäri pihaa muutaman kymmenen metrin säteelle ja ite menin teranssille istumaan. Siitä sitten esine -käskyllä haetutin Taavilla kymmenkunta lelua namia vastaan. Tää oli vähän mukaeltu harjoitus Riikka Railon opeista meidän näköiseksi. Tästä vois tulla ihan kiva leikki, joka varmasti vahvistaisi esineruutuhommia.


Koko viikonlopun oli kova tuuli, mutta se ei reipasta uimaria haitannut:





Löydettiin tyynikin poukama:


maanantai 14. syyskuuta 2015

Vastakohtaisuuksien viikko

Maanantainan käytiin haahuilemassa metsässä ja tein samalla esineruutuharjoituksen edellispäiväisen hyvin menneen treenin innoittamana. No Taavi sit palautti mut takas maan pinnalle. Talloin kaistaleen ja vein sinne kolme esinettä. Ensimmäiselle lähti hyvin ja hetken etsittyään toi vauhdilla rukkasen mulle käteen asti.

Alku näytti siis yhtä lupaavalta kuin eilinen antoi odottaa, mutta toisella lähetyksellä ei Tahvo sitten lähtenyt mihinkään, ollenkaan. Pari uutta käskyä ja kannustava askel ruudun suuntaan saivat sen liikkeelle, vauhti tosin ei päätä huimannut. Välillä se sieltä ruudun perältä vilkuili mua, mutta annoin sen ratkoa tehtävän ihan itse ja lopulta mulle tuotiin toinen rukkanen. Kolmannelle lähti melko hyvin, mutta etsiminen oli vähän vaisua. Lopulta kuitenkin esine palautui mulle. Tiedä sitten tapahtuiko ensimmäisellä esineellä jotain, kun Taavi lipoi sen jälkeen paljon. Olisiko vaikka kusiainen pistänyt tai leikkiessä kieli jäänyt hampaiden väliin tms.? Toivottavasti tämä ei kuitenkaan latista orastavaa ruutuintoa.


Tästä viikosta oli tulossa melko kiireinen ja melkein joka illalle oli jotain koiramaista toimintaa tiedossa. Vaan kuinkas kävikään. Työmaa kutsui vuoroon tuuraamaan ja väliin jäi niin pelastushakutreenit kuin pk-porukan esineruutuiltakin. Ensimmäistä kertaa joutui testiin ensi vuodelle suunnitellut koiranhoitoviritelmät lyhyellä varoitusajalla. Mulla työpäivät vuorossa matkoineen ovat 14 tuntisia ja Muru tekee 24 h työvuoroa, joten Taavi ei voi olla koko tuota aikaa kotona yksin silloin kun olemme molemmat samana päivänä töissä. Onneksi on korvaamaton ystävä, jonka kanssa hoidamme karvakavereitamme ristiin. Sain siis lyhyellä varoitusajalla Tapsulle iltalenkittäjän ja ruokkijan, kiitos!! Näitä hoitopäiviä on ensi vuonna tiedossa onneksi vain muutama per kuukausi, kun palaan taas vuoroon.


Jälkitreeneissä Tapsulle oli tarjolla noin tunnin vahna, ainakin yövuoron jälkeen kovin pitkältä tuntuva ja kimurantti jälki kuudella kepillä. Keli oli kivan lämmin, kuiva ja melko tuuleton. Jälkien vanhetessa vähän tottisteltiin ja Taavi oli kovin pätevä. Seuraaminen onnistui pitkästä aikaa oikein kivasti ja paikkamakuussakin se malttoi pötkötellä. Jättävät toimi myös tällä kertaa molemmat, sekä istuminen että maahan meno. Taisi pari seisomistakin tehdä. Oikein kivaa yhdessä tekemistä!

Janalle lähetyksessä Tapsu huiteli pitkästi yli jäljen ja kun sen pyysin takaisin, pongasi se jäljen takaisin tullessaan. Lähetyspaikka oli polun suuntainen, joten se varmasti vähän edesauttoi vauhdikasta jäljen ylitystä. Jälki oli tänään ilmeisen kulmikas ja kiemurainen tai siltä se ainakin siellä liinan päässä tuntui. Mentiin monenmoista ryteikköä ja ensimmäistä kertaa jäljellä oli myös teräviä kulmia. Kulmat Taavi kyllä taisi oikoa, kun jäljeltä ei noussut kuin kolme keppiä ja välillä oli sellaista hyörimistä ettei mitään tolkkua. Hyvin Tapsu kuitenkin aina jäljen hukattuaan sen uudestaan löysi.

Mun pitäisi nyt vaan saada takaisin se oma luotto siihen koiran tekemiseen. Noihin terävien kulmien oikomiseen suunnittelin jonkinmoista nurmitreeniä siksak -kuviolla. Ehkä vielä nami tai keppi aina siellä kulman kärjessä. Miltäs tuommonen treeni kuulostaisi? Sekoittaakohan namit/kepit vain itse jäljestyksen vai saisivatko ne etsimään jäljen jatkumista tarkemmin? Enhä laitan kepin vain joka toiseen terävään kulmaan...


Lauantai vietettiin Riikka Railon esineruutukoulutuksessa. Mä en ymmärrä mitä on tapahtu, meidän surkea esineruutu on tässä kesän aikana selvästi parantunut ja viime viikonloppuna Tottakai-päivillä Tapsa esitti jo oikein mallikasta alkeisruutua. Nyt kuitenkin on kiinnostus esineiden hakemiseen hävinnyt kokonaan. Voiko olla, että maanantaina sattui jotain, joka vaikuttaa noin paljon.

Taavi siis esitti mitä surkeinta tekemisen meininkiä. Esineet vietiin kaistaleelle niin, että Taavi näki viennin. Yhden tossun se sieltä melkein toi, mutta pudotti kesken tuonnin. Ei se tuollaistakaan ole aikaisemmin tehnyt. Loppuaika meni sitten kuseskellessa ja seisoessa siellä ruudussa. Ei se tuollainen kusiainenkaan ole koskaan aikaisemmin ollut. Silloin tällöin lirauttelee, mutta nyt teki paritkymmenet pissit.

Tehtiin sitten niin, että Taspua hetsattiin lelulla kovasti ja leikittiin ja härnättiin. Sitten otin sitä pannasta kiinni ja hetsaus jatkui ja lelu viskattiin metsään ja Taavi perään. Näin se saatiin tuomaan leluja mulle. Ja kova leikki palkaksi.

Tehtiin kaksi kierrosta harjoituksia ja aika toivotontahan tuo oli. Kovalla leikillä lelu tulee takaisin, mutta kovin syvältä ei edes yritetty haetuttaa mitään. Jatko-ohjeeksi sain tehdä treenjä 4 - 5 kertaa viikossa. Tapsu valjaissa puuhun kiinni ja kova hetsaus ja sitten vien lelun kapealle tallotulle kaistaleelle. Palkaksi kova leikki ja uusi haku. Jos Tapsu ei oikein lähde, varastan lelun siltä ja härnään sillä niin, ettei Taavi saa sitä. Taas puuhun kiinni ja uusi yritys. Kerralla leluja voi haetuttaa jopa parikymmentä kertaa. Että näin...

Kameran tyrkkäsin kanssatreenaajalle:


Ekalla kertaa lähti vielä ihan hyvin.


Sitten se vauhti hyytyikin totaalisesti

Tämmönen löytyi, mutta ei tullut mulle asti =/



Tissikumilla kun hetsas tarpeeksi, onnistuttiin taas vähän.




Sunnuntaina vietettiin pehaporukalla kesäkauden päättäjäisiä etsintäharjoituksen merkeissä. Ensin tehtiin siis pintahakutreeni noi n. 100 x 200 m alueella. Lähdettiin Taavin kanssa partioimaan ensin alueen kapeaa reunaa edestakaisin. Jo toisella lenkillä Taavi pyrki selväsi alueen takaosaa kohti, ei kuitenkaan lähtenyt etenemään. Tein tässä vaiheessa muutoksen etsintäsuunnitelmaani ja lähdin kulkemaan elueen vasenta laitaa ajatuksena kulkea aluetta pitkittäissuunnassa. Taavi kuitenkin hilpaisi tässä vaiheessa sinne, minne oli jo hetkeä aikaisemmin pyrkinyt. Hetken päästä alkoi haukku. Maalimies löytyi erittäin tiheästä pikkukuusikosta hyvästä piilosta.

Kuvat Sari Nieminen:

äänenavaus

tästä se alkaa




Oli kyllä niin hyvä treeni, etenkin olin tyytyväinen omaan koiranlukutaitooni ja siihen, että älysin muuttaa etenemissuunnitelmaani.

Seuraavaksi oli vuorossa normitreenin tyyppinen harjoitus, jossa Taavin kanssa keskityttiin lähinnä peitetyn maalin ilmaisuun. Ensimmäinen ukko oli sadeviitan alla kasvot hupun sisällä (huppu nurinpäin). Ei ongelmia ilmaisussa. Toisena ukkona pressun alla makaava mm. Tämä oli sitten vähän kinkkisempi juttu. Taavi kyllä löysi ukon nopeasti, mutta sitten alkoi ruohon syönti. Odotin keskilinjalla hiljaa ja aikani odoteltua aloitti Taavi ilmaisun. Sille oli selvästi vaikeaa hahmottaa, mitä pitäisi tehdä.

Kolmantena sadeviittaukko, ei ongelmia. Sitten tuli pari tyhjää lähetystä, kun hukkasin vähän keskilinjan ja lähetin aavistuksen väärään suuntaan. Kolmas lähetys tänne suuntaan toi tuloksen, pressu-ukolle haukuttiin tällä kertaa hyvin. Jatkossa lisää piiloukkoja!

Päivän päätteeksi vielä ammuttiin Tapsalle kaksi laukausta 6 mm startilla mun leikkiessä sen kanssa. Molemmilla laukauksilla katsoi ampujan suuntaan, mutta jatkoi saman tien leikkiä. Paukkutotutus on selvästi mennyt perille ja edistys kevään totaalisesta paineistumisesta on suuri ja selkeä. Tästä on hyvä jatkaa ja nyt ainakin näyttää ton suhteen ihan hyvältä.



Syyspoika <3

maanantai 7. syyskuuta 2015

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa!

Pelastushakutreenit mentiin kolmella valmiilla ukolla. Ei mitään ongelmia, hienot löydöt hyvillä ilmaisuilla pitkästä matkasta. Täytyy ruveta keksimään vähän jotain haasteita noihin treeneihin, kun tuntuu muuten menevän liian hyvin ;P.


Jälkitreeneissä kokeenomainen harjoitus, jossa maalimies lopussa ja ekaa kertaa meidän jäljelle tallottiin myös harha! Jälki oli noin tunnin vanha ja keli tuuleton ja kuiva.

Voi hurja kun on jotenkin sen kesäisen mun sössimän jäljen jälkeen ollu huono luotto tohon hommaan. Siis mun omaan tekemiseen, Taavihan homman handlaa. Nytkin oli jotenkin karmee, kun ei ollu mitään hajua jäljen kulkusuunnasta ja sitten kun oli vielä se harhakin siellä ja kun talloja oli maalina, niin ei kukaan ollut opastamassa.

Kaikesta huolimatta Taavi lähti janalle ihan kivasti, ensin vähän vinoon, mutta oikaisi suunnan ennen kuin ehdin sitä korjailla. Jälki löytyi ja veto oli tutun voimakas. Ensimmäinen esine jäi kuitenkin löytymättä ja Taavi vähän pyrki lähellä menevälle tielle. Oliko tähän syynä jäljentekijän kulkeminen maaliin juuri äsken tuota tietä pitkin ja siten voimakas haju vai joku muu? Tiedä häntä, mutta estin tielle menon ja sitten löytyi taas oikea jälki. Loput neljä esinettä löytyivät hyvin ja maalimies sieltä jäljen päästä, nyt ei Tapsu edes säikähtänyt sitä kuten edellisellä kerralla. Kyllä taas oli vähän vaikeeta mulla lopussa, kun olin ihan varma, että se maali on jossain muualla. Onneksi annoin Taavin tehdä työnsä ja saatiin onnistunut jälki. Menen taas vähän itseeni ja yritän olla itse jäljestämättä.


Eräänä aamuna ehdin vähän kotipihatokoilla. Noutoesineen pitoa metallikapulalla, vähänhän se ote voisi olla tiukempi. Tapsu pitää kuitenkin melko hyvin ja hakikin sen kerran kun heitin. Ruutua tehtiin useampi toisto ja kyllä nyt on tainnut lamppu syttyä. Ensimmäisen lähetyksen tein namille, loput ilman. Kaikki toistot oikein hyviä näin aloittelijalle. Kaukoja pari maasta istumaan nousua.

Seuraaminen on edelleen vähän mitä sattuu, mutta ollaan selvästi parannettu. Tätä pitää nyt vaan jaksaa hinkata ja koittaa saada treenistä yllätyksellistä ja monipuolista ja vaihtelevaa... ei ole helppoa mulle, kangistun kaavoihin niin opeasti! Luoksetulo oli kivan vauhdikas ja voi sitä edestä sivulle tuloa, se oli niin hieno! Liikkeestä maahan meno oli myös sitä vähän haahuilevaa seuraamista lukuun ottamatta hyvä.


Perjantaina kävi Paavo vähän hieromassa. Vaikka viime kerrasta on jo aikaa, muisti Tapsuli mistä on kyse. Paavon tervehdittyään pyrrinen paineli makkarin lattialle pötkölleen. Ei se kauaa siinä ollut, kun Paavolla meni hetki saapua paikalle ja kaivella kansiostaan Taavin tiedot jne. Mutta kun päästiin aloittamaan, niin homma sujuin hienosti. Yhden kerran Taavi nousi ylös sen oloisena, että nyt mä syön ton hierojan. Pieni tauko ja homma jatkui hyvin. Muutaman kerran jouduin painamaan Taavin pään alas, mutta muuten ei tarvinnut Taaviin puuttua. Suurimman osan ajasta koira vain pötkötti täysin rentona silmät puoliummessa. Välillä Taavi läähättää voimakkaasti, vaikka muuten on rento ja silmät lurpassa. Kropasta ei löytynyt mitään erityistä.


Kun Paavo oli lähtenyt, pakkasin itseni, Taavin ja tavarat autoon ja suuntasimme Lintukotoon Tottakai -päiville. Perjantai meni majoittuessa, lenkillä, syödessä, saunoessa ja höpötellessä.

Kuva Pieta Luukkonen



Lauantai aloitettiin hakutreeneillä. Taaville neljä ukkoa ja yksi tyhjä. Ukonilma jyrisi jossain lähellä ja laitan sen piikkiin, että Taavi ei ollut ihan parhaimmillaan. Kyllä kaikki ukot löytyivät, mutta viimeistä ukkoa lukuun ottamatta haukut olivat vähän epävarmoja ja yhdelle ukolle jouduin lähettämään Taavin pariin kertaan sen käännyttyä liian aikaisin radansuuntaisesti. Tyhjälle lähti oikein hyvällä vauhdilla.

Kuva Ville Heikkinen


Seuraavana vuorossa oli BH-treeni. Kentällä lähes kaikki isot koirat ja pienetkin leikkimässä. Ensin käveltiin kaavio ilman koiria ja sitten tehtiin osa kaaviosta ja jättävät sekä henkilöryhmä koiran kanssa. Meillä seuraaminen oli aluksi vähän väljää, mutta parani muutaman metrin jälkeen. Tekemistä siinä vielä on... Mutta noin muuten meni oikein kivasti. Jättävät toimi hienosti ja henkilöryhmä meni sekä hihnassa että ilman mun mielestä loistavasti! Siihen olen myös erityisen tyytyväinen, miten Taavi jaksoi lähes koko ajan olla tosi rento, vaikka kentällä oli paljon koiria ja välillä nuoremmat vähän kähinöikin siellä. Käytin tilaisuutta hyväkseni paikkamakuun treenaamiseen.


Viimeinen päivän aihe oli nose work. Tähän olimme saaneet ennakkotehtävänä ohjeet harjoitella kotona pilttipurkin haistelua, johon olimme valinneet jonkin hajun. Mulla purkissa oli sitruunateepussi ja kotiharjoittelussa Tapsa hokasi todella nopeasti mitä siltä haetaan. Lintukodossa sitten tehtiin muutama kierros harjoitteita seuraavasti:
Ensin koira jätettiin pienen matkan päähän ja itse mentiin penkin taakse seisomaan. Hajupurkki oli penkillä ja koira kutsuttiin haistelemaan. Kun koira painoi nenänsä purkille, se palkattiin.


Seuraavalla kierroksella lisättiin tyhjä purkki ja palkka oikean purkin haistelusta. Ja jos homma onnistui hyvin, vaihdeltiin purkkien paikkaa. Taidettiin tehdä kaikkiaan kolme kierrosta. Koiralle ei annettu mitään käskyjä, vaan sen tuli itse ratkaista mitä siltä haetaan. Taavi oli hyvä ja yritän jatkaa tätä treeniä kotonakin, jos vaikka saisin koulutettua tuosta karvahirmusta kanttarellikoiran. Myös tunnistusnoudon harjoittelussa tätä voisi yrittää hyödyntää.

Kuvat Pieta Luukkonen:
Tapsu odottaa lupaa päästä purkille

Haistelua

Lisää haistelua



Sunnuntaina treenattiin vielä esineruutua ja tokoa. Ruudussa Taavi yllätti todella positiivisesti! Tapsulle oli tallattuun ruutuun laitettu kolme esinettä polkumallisesti peräjälkeen. Taavi ei nähnyt esineiden vientiä ja silti se lähti innoissaan metsään ja etsi sieltä ripeästi ensimmäisen esineen. Erikoista oli se, että esineen löydyttä Taavi poimi sen suuhunsa, mutta jatkoi matkaa vielä eteenpäin. Teki melkoisen lenkin ennen kuin hämmästykseltäni sain sen huudeltua oikeaan suuntaan. Esine tuli sitten vauhdilla mulle. Edelleenkään en vaadi mitään luovutusasentoja, katotaan niitä sitten kun esineiden etsintä on varmempaa.

Toiselle esineelle Taavi lähti edelleen innoissaan ja toi nopeasti toisen esineen. Kolmannellekin se lähti innokkaasti ja sitä se joutui oikein etsimään. Mutta se etsi hyvin ja motivaatio riitti ja viimeinenkin esine palautui! Mä olin niin tyytyväinen! Esinemotivaatio on selvästi kasvanut, kun olemme oppineet vähän leikkimään. Nytkin sain Taavia leikitettyä kivasti jokaisen palautuksen jälkeen.


Tokoa tehtiin Annen ja Kodan kanssa, vähän oli hapuilevaa, kun ei ollut mitään etukäteissuunnitelmia. Vähän kaikkea tehtiin ja Taavi oli ihan kivassa vireessä. Aloitettiin paikkiksella, hyvin meni. Vähän oli aluksi ympäristön katselua, mutta loppua kohti Taavi paransi muhun keskittymistään.

Anne neuvoi luopumistreeniä kontaktin parantamiseen. Tehtiin niin, että Tapsu laitettiin istumaan (ei perusasentoon) ja Anne yritti houkutella sitä nameilla. Ei tarvinnu palauttaa Tapsu kuin pari kertaa istualleen, kun se hokasi mistä on kyse. Ollaan kotona tehty myös näitä luopumisharjoituksia, mutta nyt oli eka kerta kun joku toinen houkuttelee. Ei se mua kattonut kertaakaan, mutta varmaan jos näitä harjoituksia päästäisiin tekemään apparin kanssa lisää, saisin sen varmaan parantamaan kontaktia.

Kaukot oli hyvät, luoksetulossa Tapsu tuli sivulle... hyppy oli tällä kertaa oikein kiva, seuraamista tehtiin vähän useilla käännöksillä kivalla kontaktilla. Kapulan pitoa tehtiin sekä puisella että metallisella, metallilla aika hento ote. Kiitos seurasta ja vinkeistä Anne!


Ihan huippuhauska viikonloppu! Kiitos kaikille!! On vaan niin kiva päästä touhuamaan ja juttelemaan muiden pyrri-ihmisten kanssa. Ollaan niin samantyylisiä ja ymmärretään toisiamme. Ja omat haasteet, ihmettelyt ja epäilyt koiran kanssa tuntuvat heti vähäpätöisemmiltä kun huomaa, ettei olekaan ainut jonka koira tekee jotain. Taavikin karkasi huoneesta vain kolme kertaa =)


Taavi ja Foca Pietan kuvaamina

Pentuhömppää: