Illalla olimme tottistelemassa junnukurssin vetäjän kanssa. Olemme Taavin kanssa ryhmän ainut koirakko, joka ei ole ollut ohjaajan vetämällä pentukurssilla ja hän halusi tutustua meihin ja käydä omia koulutusajatuksiaan kanssani läpi.
Välillä tuli fiilis, että ollaan tehty kaikki ihan väärin eikä vielä osata mitään ja välillä taas saatiin kehuja (olenhan hirvittävän itsekriittinen ja vaadin itseltäni toisinaan ihan liikaa ja toisaalta taas olen aivan liian lepsu tuota ihanaa nappisilmää kohtaan). Tiedän, että paljon on vielä tehtävää (mitä varten? Enhän edes tiedä mitä isona halutaan tehdä), mutta ei kai sitä nyt tuon ikäiseltä voi vielä hirveästi vaatiakaan, varsinkaan kun mulle kaikki on ihan uutta enkä tiedä mitä ja miten asiat kannattaa tehdä. Ohjattujen treenien ollessa tauolla, on vähän ollut se fiilis, etten tee juuri mitään, ettei mene ihan päin P:tä. Ja sitten se, että eri ihmiset neuvoo tekemään asioita ihan eri tavalla. Mistä mä voin tietää mikä on oikein ja meille paras tapa. Mutta onneksi meillä ei ole mikään kiire mihinkään.
No, hyvä sessio joka tapauksessa ja paljon sain taas vinkkejä ja ajateltavaa. Erityisesti mun pitäisi opetella olemaan riehakkaampi eikä oma jöröttävä itseni :) Pää on taas ihan ylivuodossa kaikesta uudesta tiedosta. Odotan kurssin alkua jo kovasti ja onhan tässä pari viikkoa aikaa saada taas tekemisen meininki päälle viime aikojen lorvailun jälkeen.
torstai 13. helmikuuta 2014
perjantai 7. helmikuuta 2014
Matkamies
Alkuviikosta olimme yön yli reissulla pääkaupunkiseudeulla. Taavi matkustaa autossa mielellään ja nätisti, siellä se pötköttelee omassa boksissaan. Tälläkin reissulla Tapsa yllätti minut useaan otteeseen positiivisesti. Edellisen koiran vanhemmiten melko vaikeaksikin muodostunut arkuus ja pelko kaikenlaisia asioita kohtaan on juurtunut minuun yllättävän syvään . Siitä on pitänyt ihan tietoisesti opetella Taavin myötä pois, eikä se ole ollut ihan helppoa. Sen lisäksi että Taavi on reipas ja rohkea, se myös käyttäytyy mallikelpoisesti, ainakin ikäisekseen.
Parkkihallit, hissit, Manskun ihmisvilinä ja ostoskeskuksen hälinä eivät Taavia hetkauttaneet. Siellä se paineli kuin vanha tekijä <3 Ihana huomata, että koira, joka asuu paikassa, jossa ei juuri muita koskaan näy, on noin reipas ja välitön. Iltalenkilläkin se yritti mennä Securitaksen autoon, kun siinä oli niin houkuttelevasti ovi auki ja joku setä istui siellä kyydissä =)
Majoituimme kaverini luona lähes valkoisessa kerrostaloasunnossa. Tässä kaksi ennakkopelkoani; hieno valkoisen siisti sisustus ja naapureista/rappukäytävästä/pihalta/läheiseltä rautatieltä... kantautuvat äänet. Taas ihan turha pelko, Lärppä oli niin kiltti, ettei mitään rajaa. Vieraskoreutta kenties, mutta kyllä olin ylpeä pienestä miehestäni <3 Yön aikana kaksi yksittäistä haukahdusta, ei tietoakaan kauhuskenaarioideni koko yön jatkuvasta ulvontakonsertista. Eikä hieno sisustuskaan muuttunut vierailumme aikana. Taavi on vaan niin ihana, että se sulattaa kaikkien sydämet. Ja jottei mene liian imeläksi, niin kerrottakoon että Taavi teki tässä taannoin vieranhuoneemme sänkyyn reiän. Sängyn päiväpeitto ja petari olivat pesussa kissan pissattua sänkyyn ja Taavilla oli tylsä hetki. Mitäpä sitä pyrri muuta keksi, kuin repiä kivan pehmeää sängyn pintaa palasiksi. Ehkä siinä vähän haisi kissanpissa tai sitten ei, mutta komea 20 cm halkasijaltaan oleva reikä sänkyyn oli kuitenkin ilmestynyt ja koiranpoikanen oli ihan innoissaan...
Tällä viikolla on pari kertaa yritetty vähän omineen tottistella, mutta melko laihoin tuloksin. Ekalla kerralla kun menin kentälle, niin siellä oli kolme pelottavaa dopperia ja me jatkoimme suosiolla matkaamme. En jaksanut pakkasessa jäädä odottamaan vuoroani, kun oltiin tultu kävellen paikalle. Eilen pääsin kentälle asti, mutta huomasin, ettei sitä olekaan aurattu ja vähän se hankaloitti mun menoa. Sitten on omassa pihassa vähän jotain pientä harjoiteltu. Taavi on kyllä ihan intoa piukassa aina kun tehdään edes vähän jotain.
Vaikka viime aikojen tekeminen on ollut vähän vasurilla hoidettua suunnittelematonta fiilispohjalta menoa, on huikeita onnistumisenkin tunteita tullut muutaman kerran. Kokeilin eilen noutoa ekaa kertaa ulkona ja suoritus oli lähes täydellinen! (Tai enhän mä edes tiedä miten se ihan täydellisesti tehdään, mutta mun mielestä täydellinen.) Sisällä ollaan aikaisemmin tehty harjoituksia pienissä palasissa. Eilen Taavi istui perusasennossa, heitin kapulan ja pyysin noutamaan. Käskysanaa Tahvis ei vielä osaa, mutta se hiippaili kuitenkin kapulan luo, noukki sen suuhunsa ja tuli mun eteen istumaan ja jopa piti kapulaa suussaan, eikä jäystänyt sitä hillittömästi ja sitten pudottanut maahan. JEE!! Miten pienestä voi ihmislapsi olla iloinen!
Mun pitäisi kehittää treenien suunnitelmallisuutta, mutta se vaan tuntuu niin kamalan vaikealta. Odotan todella paljon ohjattujen treenien alkamista, kun itse en oikein tiedä mitä tekisin ja miten tekisin...
Parkkihallit, hissit, Manskun ihmisvilinä ja ostoskeskuksen hälinä eivät Taavia hetkauttaneet. Siellä se paineli kuin vanha tekijä <3 Ihana huomata, että koira, joka asuu paikassa, jossa ei juuri muita koskaan näy, on noin reipas ja välitön. Iltalenkilläkin se yritti mennä Securitaksen autoon, kun siinä oli niin houkuttelevasti ovi auki ja joku setä istui siellä kyydissä =)
Majoituimme kaverini luona lähes valkoisessa kerrostaloasunnossa. Tässä kaksi ennakkopelkoani; hieno valkoisen siisti sisustus ja naapureista/rappukäytävästä/pihalta/läheiseltä rautatieltä... kantautuvat äänet. Taas ihan turha pelko, Lärppä oli niin kiltti, ettei mitään rajaa. Vieraskoreutta kenties, mutta kyllä olin ylpeä pienestä miehestäni <3 Yön aikana kaksi yksittäistä haukahdusta, ei tietoakaan kauhuskenaarioideni koko yön jatkuvasta ulvontakonsertista. Eikä hieno sisustuskaan muuttunut vierailumme aikana. Taavi on vaan niin ihana, että se sulattaa kaikkien sydämet. Ja jottei mene liian imeläksi, niin kerrottakoon että Taavi teki tässä taannoin vieranhuoneemme sänkyyn reiän. Sängyn päiväpeitto ja petari olivat pesussa kissan pissattua sänkyyn ja Taavilla oli tylsä hetki. Mitäpä sitä pyrri muuta keksi, kuin repiä kivan pehmeää sängyn pintaa palasiksi. Ehkä siinä vähän haisi kissanpissa tai sitten ei, mutta komea 20 cm halkasijaltaan oleva reikä sänkyyn oli kuitenkin ilmestynyt ja koiranpoikanen oli ihan innoissaan...
Tällä viikolla on pari kertaa yritetty vähän omineen tottistella, mutta melko laihoin tuloksin. Ekalla kerralla kun menin kentälle, niin siellä oli kolme pelottavaa dopperia ja me jatkoimme suosiolla matkaamme. En jaksanut pakkasessa jäädä odottamaan vuoroani, kun oltiin tultu kävellen paikalle. Eilen pääsin kentälle asti, mutta huomasin, ettei sitä olekaan aurattu ja vähän se hankaloitti mun menoa. Sitten on omassa pihassa vähän jotain pientä harjoiteltu. Taavi on kyllä ihan intoa piukassa aina kun tehdään edes vähän jotain.
Vaikka viime aikojen tekeminen on ollut vähän vasurilla hoidettua suunnittelematonta fiilispohjalta menoa, on huikeita onnistumisenkin tunteita tullut muutaman kerran. Kokeilin eilen noutoa ekaa kertaa ulkona ja suoritus oli lähes täydellinen! (Tai enhän mä edes tiedä miten se ihan täydellisesti tehdään, mutta mun mielestä täydellinen.) Sisällä ollaan aikaisemmin tehty harjoituksia pienissä palasissa. Eilen Taavi istui perusasennossa, heitin kapulan ja pyysin noutamaan. Käskysanaa Tahvis ei vielä osaa, mutta se hiippaili kuitenkin kapulan luo, noukki sen suuhunsa ja tuli mun eteen istumaan ja jopa piti kapulaa suussaan, eikä jäystänyt sitä hillittömästi ja sitten pudottanut maahan. JEE!! Miten pienestä voi ihmislapsi olla iloinen!
Mun pitäisi kehittää treenien suunnitelmallisuutta, mutta se vaan tuntuu niin kamalan vaikealta. Odotan todella paljon ohjattujen treenien alkamista, kun itse en oikein tiedä mitä tekisin ja miten tekisin...
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
Pentuhömppää ja näyttelyharkat
Aamupäivällä kävimme tutustumassa 9 vk vanhaan Maltti -malamuuttiin. Voi kun toinen osaa olla ihana!! Käytiin heittämässä pieni lenkki poikain kanssa jäällä, missä höntit saivat painia rauhassa. Eilen satoi viimein tännekin lunta ja sitähän tuli sitten heti reilu 15 cm. Taavin tassuihin tarttuu lunta aika paljon, mutta se ei kyllä näytä menoa haittaavan. Varpaat vaan rupeavat harittamaan sitä enemmän mitä enemmän niiden väliin pakkaantuu lunta.
Iltapäivällä olimme näyttelyharjoituksissa. Taaville tekee tosi hyvää käydä tollasissa paikoissa, joissa on paljon muita koiria. Ehkä se vielä joskus oppii käyttäytymäänkin tuollaisissa tilanteissa. Tämä päivä meni nimittäin aika lailla riekkuessa ja rähjätessä, eikä tilannetta helpottanut ollenkaan se, että itselläni oli aivan järjetön päänsärky.
Jomotuksesta huolimatta yritin keskittyä tekemiseen ja kyllähän Taavi välillä meni ihan mallikkaasti. Hampaiden katsominen tuottaa ongelmia, mulle se näyttää ne ihan hyvin, mutta vieras kun tulee räpeltämään suuhun, niin ei onnistu. Ja sitten on se ringissä ravaaminen, siitä ei tule mitään. Edellä menevä pitäisi saada kiinni ja jos sitä ei saa kiinni, niin sitten yritetään takana tulija saada painimaan... Ja kaiken aikaa täytyy kailottaa.
Yksinään kun mennään, niin menee mun mielestä ihan hyvin; ravaa suurimmaksi osaksi ihan nätisti ja seisoo useimmiten hienosti. Mulla itselläni on niin paljon opeteltavaa niin teoriassa kuin käytännössäkin. Ei siis ole mikään ihme, ettei Taavi ole se mallikelpoisin, kun emäntä on ihan pihalla kaikesta ;P Ans'kattoo, mitä tästäkin tulee :)
Iltapäivällä olimme näyttelyharjoituksissa. Taaville tekee tosi hyvää käydä tollasissa paikoissa, joissa on paljon muita koiria. Ehkä se vielä joskus oppii käyttäytymäänkin tuollaisissa tilanteissa. Tämä päivä meni nimittäin aika lailla riekkuessa ja rähjätessä, eikä tilannetta helpottanut ollenkaan se, että itselläni oli aivan järjetön päänsärky.
Jomotuksesta huolimatta yritin keskittyä tekemiseen ja kyllähän Taavi välillä meni ihan mallikkaasti. Hampaiden katsominen tuottaa ongelmia, mulle se näyttää ne ihan hyvin, mutta vieras kun tulee räpeltämään suuhun, niin ei onnistu. Ja sitten on se ringissä ravaaminen, siitä ei tule mitään. Edellä menevä pitäisi saada kiinni ja jos sitä ei saa kiinni, niin sitten yritetään takana tulija saada painimaan... Ja kaiken aikaa täytyy kailottaa.
Yksinään kun mennään, niin menee mun mielestä ihan hyvin; ravaa suurimmaksi osaksi ihan nätisti ja seisoo useimmiten hienosti. Mulla itselläni on niin paljon opeteltavaa niin teoriassa kuin käytännössäkin. Ei siis ole mikään ihme, ettei Taavi ole se mallikelpoisin, kun emäntä on ihan pihalla kaikesta ;P Ans'kattoo, mitä tästäkin tulee :)
lauantai 1. helmikuuta 2014
Lorvailua, löhöilyä, lomailua ja vähän tulevaisuutta
Tuntuu, että on mennyt iäisyys, enkä ole tehnyt tuon pienen pyrriäisen kanssa mitään järkevää. Hyviä tekosyitä löytyy; ensin jatkuva vesisade ja sitten hirmu pakkaset, seuraavaksi tulee varmaankin järjettömästi lunta. Ja kaikki ohjatut jutut tuntuvat olevan talvitauolla, kun meillä päin ei ole mahdollisuutta harjoitella sisätiloissa... Ei vaan näin talvella viittis kastella itteään ihan totaalisesti tai sitten jäädyttää. Taaviahan ei kelit haittaa ollenkaan. Vesisateesta se tuntuu oikein nauttivan ja kovilla pakkasillakin raitapaita jää pihalle pötköttelemään jonkun ihanan kepin tai luun tai muun kanssa mieluummin kuin tulee sisälle...
Ja tulihan sitä oltua viikko lomareissulla ilman Taavia. Thaimaan lämpö oli ihanaa, mutta olin jo kolmen päivän jälkeen valmis palamaan kotiin, kun ikävä oli niin kova =) ja vähän oli huoli siitä, miten vanhempani jaksavat riiviötä. Hyvin oli kuitenkin viikko mennyt ja ei kuulemma ehkä ollut viimeinen kerta, kun Taavin huolivat hoitoon. Naapurin 6 v. sakemannista oli löytynyt hyvä leikkikaveri! Myös mummon 90 v. synttärit keskisuomalaisessa sairaalassa olivat sujuneet Tapsan osalta mallikkaasti. Tuhotkin jäivät yhteen irti revittyyn ovenkarmin listaan ja muutamaan vähän pureskeltuun esineeseen, joten ihan onnistunut viikko Taavillakin!
Tällä viikolla kävimme taas Pakin kanssa kimppalenkillä ja pojat saivat riekkua keskenään. Ihanaa, että niillä synkkaa niin hyvin <3
Varmasti osittain tekemättömyyden tunteesta olen järjestänyt keväälle sitten vähän tekemistä. Ensinnäkin tämä näyttelyhomma lähtee ihan lapasesta =D. Minä, joka en ymmärrä näyttelyistä mitään, enkä koiraani aikonut niihin viedä, olen nyt ilmoittautunut näyttelyharjoituksiin, joita olisi koko alkutalven sunnuntaisin. No työt pitävät huolen siitä, etten pääse kuin muutaman kerran, mutta kuitenkin. Sitten kalenteriin on ilmestynyt muutama merkintä mätsäreistä, joihin olisi tarkoitus mennä ja kaiken huipuksi ajattelin osallistua toukokuussa KV -näyttelyyn. Että näin, vannomatta paras =)
Tänään ilmoitin itseni ja Taavin myös kuuden kerran junnutottiskurssille, jossa ohjausta saa ihan koirakkokohtaisesti. Tätä odotan todella innolla, vaikka siitäkin jää muutama kerta väliin töiden takia. Sitten on yksittäisiä päivä/viikonloppujuttuja raunioiden, jäljen ja haun merkeissä pitkin kevättä, alkukesällekin tuli jo varattua paimennusviikonloppu. Ja kai ne kaikki ohjatut jälki-, haku ja tottistreenitkin taas pikkuhiljaa alkavat kevään aikana, millään vaan ei jaksaisi odottaa!
Ja onhan sitä jotain pientä tullut tehtyä kotonakin ihan sisätiloissa lämpimässä... Hakua ajatellen ollaan opeteltu haukkumaan, kun jotenkin tuntuu itseni kannalta helpoimmalta ajatukselta, että Tapsa olisi haukkuva koira, (laiska minä). Taavi hokasi käskystä haukkumisen aika hyvin, tosin vielä haukutaan vasta kerran tai kaksi ja ääni on vaimea, mutta idea on oivallettu! Lärppä on välillä niin huvittava, kun haukut jäävät toisinaan lähinnä irvistyksiksi ja ininäksi, mutta hyvä alku tämä mielestä on. Taavi itse tarjoaa mieluusti makuuta haukkuasennoksi, joten ihan huippua sekin! Haukkuharjoitukset on menny niin hyvin perille, että nyt se kyllä tarjoaa haukkumista melkein kaikkeen...
Haukkimesen lisäksi on harjoiteltu vähän keppi-ilmaisua jälkeä ajatellen ja sitten vielä kapulan noutoa. Nouto on editynyt yllättävän hyvin vähällä harjoittelulla, ongelmana tällä hetkellä hitaus, josta en oikeastaan ole vielä ollenkaan huolissani, ja noutokapulan jäystäminen. Taavi pureskelee kapulaa koko ajan sen ollessa sen suussa. Tähän täytyy puuttua jatkossa...
Ja tulihan sitä oltua viikko lomareissulla ilman Taavia. Thaimaan lämpö oli ihanaa, mutta olin jo kolmen päivän jälkeen valmis palamaan kotiin, kun ikävä oli niin kova =) ja vähän oli huoli siitä, miten vanhempani jaksavat riiviötä. Hyvin oli kuitenkin viikko mennyt ja ei kuulemma ehkä ollut viimeinen kerta, kun Taavin huolivat hoitoon. Naapurin 6 v. sakemannista oli löytynyt hyvä leikkikaveri! Myös mummon 90 v. synttärit keskisuomalaisessa sairaalassa olivat sujuneet Tapsan osalta mallikkaasti. Tuhotkin jäivät yhteen irti revittyyn ovenkarmin listaan ja muutamaan vähän pureskeltuun esineeseen, joten ihan onnistunut viikko Taavillakin!
 |
| matkalukemista |
Tällä viikolla kävimme taas Pakin kanssa kimppalenkillä ja pojat saivat riekkua keskenään. Ihanaa, että niillä synkkaa niin hyvin <3
Varmasti osittain tekemättömyyden tunteesta olen järjestänyt keväälle sitten vähän tekemistä. Ensinnäkin tämä näyttelyhomma lähtee ihan lapasesta =D. Minä, joka en ymmärrä näyttelyistä mitään, enkä koiraani aikonut niihin viedä, olen nyt ilmoittautunut näyttelyharjoituksiin, joita olisi koko alkutalven sunnuntaisin. No työt pitävät huolen siitä, etten pääse kuin muutaman kerran, mutta kuitenkin. Sitten kalenteriin on ilmestynyt muutama merkintä mätsäreistä, joihin olisi tarkoitus mennä ja kaiken huipuksi ajattelin osallistua toukokuussa KV -näyttelyyn. Että näin, vannomatta paras =)
Tänään ilmoitin itseni ja Taavin myös kuuden kerran junnutottiskurssille, jossa ohjausta saa ihan koirakkokohtaisesti. Tätä odotan todella innolla, vaikka siitäkin jää muutama kerta väliin töiden takia. Sitten on yksittäisiä päivä/viikonloppujuttuja raunioiden, jäljen ja haun merkeissä pitkin kevättä, alkukesällekin tuli jo varattua paimennusviikonloppu. Ja kai ne kaikki ohjatut jälki-, haku ja tottistreenitkin taas pikkuhiljaa alkavat kevään aikana, millään vaan ei jaksaisi odottaa!
Ja onhan sitä jotain pientä tullut tehtyä kotonakin ihan sisätiloissa lämpimässä... Hakua ajatellen ollaan opeteltu haukkumaan, kun jotenkin tuntuu itseni kannalta helpoimmalta ajatukselta, että Tapsa olisi haukkuva koira, (laiska minä). Taavi hokasi käskystä haukkumisen aika hyvin, tosin vielä haukutaan vasta kerran tai kaksi ja ääni on vaimea, mutta idea on oivallettu! Lärppä on välillä niin huvittava, kun haukut jäävät toisinaan lähinnä irvistyksiksi ja ininäksi, mutta hyvä alku tämä mielestä on. Taavi itse tarjoaa mieluusti makuuta haukkuasennoksi, joten ihan huippua sekin! Haukkuharjoitukset on menny niin hyvin perille, että nyt se kyllä tarjoaa haukkumista melkein kaikkeen...
Haukkimesen lisäksi on harjoiteltu vähän keppi-ilmaisua jälkeä ajatellen ja sitten vielä kapulan noutoa. Nouto on editynyt yllättävän hyvin vähällä harjoittelulla, ongelmana tällä hetkellä hitaus, josta en oikeastaan ole vielä ollenkaan huolissani, ja noutokapulan jäystäminen. Taavi pureskelee kapulaa koko ajan sen ollessa sen suussa. Tähän täytyy puuttua jatkossa...
sunnuntai 12. tammikuuta 2014
Näytelmiä
Loppianen vietettiin naapurikaupungin koirahallilla match show'ssa. Taavi on vielä muutaman viikon pentuikäinen, joten 'kisasimme' pentuluokassa. Osallistujia meidän ryhmässä oli 43! Me oltiin Tapsan kanssa melko puolivälissä porukkaa ja odottelu meinasi käydä mukana olleen murun hermoille :) Taavin odottelu sujui vaihtelevasti, välillä se ei meinannut pysyä paikallaan sekuntiakaan ja välillä istui nätisti katselemassa koiravilinää. Muutama jopa mun mielestä pelottavasti käyttäytyvä rotikka hirvitti Tapsaa, mutta muuten meni hyvin muiden koirien osalta.
Kun vihdoin tuli meidän vuoro mennä parikehään, oli Tapsa vähän levoton. Ihan ok se kuitenkin esiintyi... Kehää kierrettäessä ei voinut juosta, kun se rupesi heti loikkimaan, mutta kun kävelin, niin se ravasi lähes nätisti. Tuomarin kopelointi meni paremmin kuin siellä näyttelyharjoituksissa, mutta tuomari oli aika hidas ja Taavi ei olis millään jaksanu olla paikoillaan. Saatiin Taavin kanssa sininen nauha.
Sitten taas odoteltiin, että loput pennut oli katsottu läpi. Vihdoin pääsimme sinisten kehään ja Taavi valittiin neljän parhaan joukkoon! En olis uskonu, kun siellä oli niin monta paljon paremmin käyttäytyvää pikku otusta, vaikka Tapsa kyllä seisoi hienosti paikallaan. Neljän parhaan esittelykierros menikin sitten ihan pomppimiseksi, mutta paikallaan ollessamme Taavi seison pitkään tosi nätisti. Olimme lopulta neljänsiä ja tuomari kommentoi, että Taavi alkoi esiintyä loppua kohden hyvin. Palkinnoksi saatiin tyttömäisen vaaleanpunainen ruusuke ja hieno narulelu. Ei siis ihan turha reissu!
Tässä vähän kuvia:
Kun vihdoin tuli meidän vuoro mennä parikehään, oli Tapsa vähän levoton. Ihan ok se kuitenkin esiintyi... Kehää kierrettäessä ei voinut juosta, kun se rupesi heti loikkimaan, mutta kun kävelin, niin se ravasi lähes nätisti. Tuomarin kopelointi meni paremmin kuin siellä näyttelyharjoituksissa, mutta tuomari oli aika hidas ja Taavi ei olis millään jaksanu olla paikoillaan. Saatiin Taavin kanssa sininen nauha.
Sitten taas odoteltiin, että loput pennut oli katsottu läpi. Vihdoin pääsimme sinisten kehään ja Taavi valittiin neljän parhaan joukkoon! En olis uskonu, kun siellä oli niin monta paljon paremmin käyttäytyvää pikku otusta, vaikka Tapsa kyllä seisoi hienosti paikallaan. Neljän parhaan esittelykierros menikin sitten ihan pomppimiseksi, mutta paikallaan ollessamme Taavi seison pitkään tosi nätisti. Olimme lopulta neljänsiä ja tuomari kommentoi, että Taavi alkoi esiintyä loppua kohden hyvin. Palkinnoksi saatiin tyttömäisen vaaleanpunainen ruusuke ja hieno narulelu. Ei siis ihan turha reissu!
Tässä vähän kuvia:
 |
| Vähän väsytti, kun kotiin päästiin. |
Tänään sunnuntaina minä kärvistelin töissä aamuvuorossa, kun Seija ja Osku veivät Tapsan Lahden ryhmänäyttelyyn. Tommi oli Tapsalla mukana seurana ja valokuvaajana. Nelikko oli paikalla ajoissa, jotta Taavi ehtisi tottua ison paikan hälinään ja vilinään. Hyvä niin, sillä aluksi Taavia oli kai vähän hirvittänyt. Kehäkin oli tunninverran myöhässä...
Lärppä oli kuulemma käyttäytynyt ihan hyvin, mitä nyt ei ollut hampaita oikein antanut katsoa. Se ei tosin tullut yllätyksenä. Osku esitti Taavin ja se oli kai ihan nätisti ravannut, sen verran kai oli pieni pyrri jo siinä vaiheessa väsy, ettei jaksanut loikkia ihan päättömästi ;) Mä olen mun pienestä niin ylpeä!
Luokkana siis pennut ja tuomarina toimi Elina Haapaniemi. Arvostelu kuului näin:
8 kk vanha brindle. Miellyttäväluonteinen urospentu. Hyvät mittasuhteet. Hyvä sukupuolileima. Hyvä pään muoto. Kauniit tummat silmät. Hyvä ilme. Hyvin kannetut korvat. Hyvä luusto ja käpälät. Hyvä purenta. Varsin pentumaiset liikkeet. Hyvät raamit, joihin kasvaa.
Tuloksena ROP!
perjantai 10. tammikuuta 2014
Mejäilyä
Säätiedotuksia katsellessani totesin, että nyt tai sitten ehkä joskus keväämmällä. Eli nyt vielä ehtii vetää veret metsään ennen toivottavasti tulevaa talvea. Vapaapäivätkin sattuivat sopivasti ja jälki muhi metsässä ~15 h. Veriseos oli suunnileen 1,5 dl verta ja vajaa 1,5 l vettä. Pituutta jäljelle tuli vain parisataa metriä, kun mun uudet hienot heijastavat pyykkipojat loppuivat kesken... Kylvin niitä kyllä melko tiuhaan, kun viimeksi merkit oli liian harvassa. Haastavaa tämäkin homma.
Keli on ollut kovin kosteaa viime aikoina ja viime yönkin satoi vettä. Ja sateessa tarvottiin jälkikin läpi. Armeija tarjosi lisämakua jäljestykseen räjäyttelemällä kunnon pommeja, joihin Taavi reagoi vain vähän säpsähtämällä.
Viime kertaan verrattuna Taavi oli vähintään sata kertaa parempi! Jäljesti hyvin muutamaa harhautumista lukuun ottamatta. Korjasi itsensä itse takaisin jäljelle, kerran piti vähän avittaa. Sorkan taisi havaita melko kaukaa, kun vauhti kiristyi kovasti viimeisillä kymmenillä metreillä. Hyvä, että saatiin onnistunut jälki viimeiseksi ennen talvitaukoa, ei tarvi murehtia koko talvea.
Keli on ollut kovin kosteaa viime aikoina ja viime yönkin satoi vettä. Ja sateessa tarvottiin jälkikin läpi. Armeija tarjosi lisämakua jäljestykseen räjäyttelemällä kunnon pommeja, joihin Taavi reagoi vain vähän säpsähtämällä.
Viime kertaan verrattuna Taavi oli vähintään sata kertaa parempi! Jäljesti hyvin muutamaa harhautumista lukuun ottamatta. Korjasi itsensä itse takaisin jäljelle, kerran piti vähän avittaa. Sorkan taisi havaita melko kaukaa, kun vauhti kiristyi kovasti viimeisillä kymmenillä metreillä. Hyvä, että saatiin onnistunut jälki viimeiseksi ennen talvitaukoa, ei tarvi murehtia koko talvea.
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
Nuuh nuuh
Vapaapäivän kunniaksi joulunpyhien jälkeen kävin tekemässä jäljen. Janan pituus n. 1 1/2 metriä. Jälki kulki tällä kertaa vaihtelevassa maastossa; ensin pätkä mäntymetsässä, sitten pieni lenkki pellolla ja sieltä heinikkoiseen lehtimetsään, tien ylitys ja paluu mäntymetsään. Nameja tällä jäljellä oli joka kymmenennellä tai joka viidennellätoista askeleella, eli huomattavasti harvemmin kuin tähän mennessä.
Taavi aloitti varmasti kohti jälkeä, joka kulki kohtisuoraan lähetyspaikkaan nähden. Otti aluksi takajäljen, mutta korjasi itse oikean suunnan :) Varmaa etememistä pellolle asti, muutama harhautuminen, mutta hyvä oma korjaus. Pellolle tultaessa maaston vaihdos selvästi oli haastava. Pienen pyöriskelyn jälkeen takaisin jäljelle ja matka jatkui. Pellolta lehtimetsään siirtyminen ei tuottanut vaikeuksia, mutta tien ylitys oli vaikea. Olimme vielä kulkeneet tietä pitkin vähän ennen jäljen tekoa, joten siinä kulki toinen jälki. Taavi kulki jäljen hyvin tien yli, mutta metsänreunasta ei jälkeä meinannut löytyä millään. Siinä Tapsa sitten pyöri moneen kertaan ja välillä nosti selvästi sen vanhemmankin jäljen. En antanut sen edetä väärää jälkeä ja lopulta se oikeakin löytyi. Loppu taattua Taavi-laatua ja lopusta löytyi kasa herkkuja. Hyvä ja haastava treeni! Jäljen pituus oli ehkä 150 m.
Helpossa maastossa Taaville saa olla selvästi pidempiä jälkiä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun jälki kulki näin haastavan vaihtelevassa maastossa ja se selvästi uuvutti Tapsaa, mutta hyvin se jaksoi yrittää loppuun asti!
Uudenvuoden aaton vietin vetämällä veristä sientä perässäni metsässä. Keli oli kostea ja veriseos oli ~1,5 dl naudanverta /1,5 l vettä. (Aikaisemmin olen verijäljellä käyttänyt seosta 2,5 dl verta/1,5 l vettä) Eihän siihen onneksi koko aattoilta mennyt =). Aatto meni Taavin osalta hyvin, paukut eivät pelottaneet ja iltalenkit hoidettiin muuten normaalisti, mutta Tapsa oli hihnassa.
Uusi vuosi aloitettiin innokkaina verijälkiharjoituksella.Jälki oli ehtinyt vanhentua n. 18 h. Ja kaikki menikin sitten ihan päin P:tä. Taavi ei malttanut keskittyä yhtään, häröili joka suuntaan miten sattuu. Välillä oli olevinaan kovasti jäljellä, mutta sitten taas ihan hakoteillä. Pari kertaa yritin ottaa lähdön uusiksi, mutta ei siitä mitään tullut. Ei tietoakaan totutusta Taavin -tyylistä... Valjaat pois päältä ja kotiin :(. Itsekseni kävin sitten hakemassa jälkimerkit ja sorkan pois, yritetään uudestaan, toivottovasti ennen ensi vuotta... Voiko tuo vähän laimeampi veriseos muka tehdä noin paljon? En kyllä itse siihen usko, joku muu syy siihen täytyy olla.
Taavi aloitti varmasti kohti jälkeä, joka kulki kohtisuoraan lähetyspaikkaan nähden. Otti aluksi takajäljen, mutta korjasi itse oikean suunnan :) Varmaa etememistä pellolle asti, muutama harhautuminen, mutta hyvä oma korjaus. Pellolle tultaessa maaston vaihdos selvästi oli haastava. Pienen pyöriskelyn jälkeen takaisin jäljelle ja matka jatkui. Pellolta lehtimetsään siirtyminen ei tuottanut vaikeuksia, mutta tien ylitys oli vaikea. Olimme vielä kulkeneet tietä pitkin vähän ennen jäljen tekoa, joten siinä kulki toinen jälki. Taavi kulki jäljen hyvin tien yli, mutta metsänreunasta ei jälkeä meinannut löytyä millään. Siinä Tapsa sitten pyöri moneen kertaan ja välillä nosti selvästi sen vanhemmankin jäljen. En antanut sen edetä väärää jälkeä ja lopulta se oikeakin löytyi. Loppu taattua Taavi-laatua ja lopusta löytyi kasa herkkuja. Hyvä ja haastava treeni! Jäljen pituus oli ehkä 150 m.
Helpossa maastossa Taaville saa olla selvästi pidempiä jälkiä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun jälki kulki näin haastavan vaihtelevassa maastossa ja se selvästi uuvutti Tapsaa, mutta hyvin se jaksoi yrittää loppuun asti!
Uudenvuoden aaton vietin vetämällä veristä sientä perässäni metsässä. Keli oli kostea ja veriseos oli ~1,5 dl naudanverta /1,5 l vettä. (Aikaisemmin olen verijäljellä käyttänyt seosta 2,5 dl verta/1,5 l vettä) Eihän siihen onneksi koko aattoilta mennyt =). Aatto meni Taavin osalta hyvin, paukut eivät pelottaneet ja iltalenkit hoidettiin muuten normaalisti, mutta Tapsa oli hihnassa.
Uusi vuosi aloitettiin innokkaina verijälkiharjoituksella.Jälki oli ehtinyt vanhentua n. 18 h. Ja kaikki menikin sitten ihan päin P:tä. Taavi ei malttanut keskittyä yhtään, häröili joka suuntaan miten sattuu. Välillä oli olevinaan kovasti jäljellä, mutta sitten taas ihan hakoteillä. Pari kertaa yritin ottaa lähdön uusiksi, mutta ei siitä mitään tullut. Ei tietoakaan totutusta Taavin -tyylistä... Valjaat pois päältä ja kotiin :(. Itsekseni kävin sitten hakemassa jälkimerkit ja sorkan pois, yritetään uudestaan, toivottovasti ennen ensi vuotta... Voiko tuo vähän laimeampi veriseos muka tehdä noin paljon? En kyllä itse siihen usko, joku muu syy siihen täytyy olla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)