Sivut

perjantai 18. elokuuta 2023

Onnistumisia!

Edellisenä tiistaina Taavin kanssa hakutreeneissä. Kaksi ukkoa lämpimässä kelissä ja varmaa työskentelyä Tapsukalta ja vähän uhkarohkeita loikkia kalliolta alas maalimiehen luo parempaan paikkaan haukkumaan... Taavi oli hyvä, kuten aina.

Ylhäältä jyrkänteen reunalta Tapsu oli hypännyt "pommilla" alas haukkumaan parempaan paikkaan 🙈. Onneks oli pehmeä maasto.



Keskiviikkona oltiin Sinnin kanssa rallyn iltakisoissa, tuomarina Tarja Hiissa. En taas tiedä miten jäi homma ihan lähestulkoon treenaamatta ja se vähä mitä ehdittiin treenata, ei luvannut kovin hyvää. Mutta jollain ihmeen kaupalla saatiin raavittua kasaan hyväksytty tulos, 73 pistettä. Rataa tehdessäni luulin Sinnin jääneen jollain tavalla houkutukseen kiinni ja sen vaikutteneen sen tekemiseen vielä radan loppupäässäkin, mutta videota katsoessani tulin kyllä siihen tulokseen, että isoin häiriö Sinnille oli tuomari, sihteeri ja ajanottaja. Radalta poistuessammekin se syöksyi suoraan lähetin syliin. Alla ratapiirros.


Kolmannelta tehtävältä -1 epätarkasti suoritettu tehtävä, tämä kuuluu tehtäviin, joita me ei vielä osata kunnolla, mutta yllättävän hyvin se nyt kuitenkin meni. Miinus tuli varmaan sitä, kun Sinni vaihtoi vähän paikkaa ennen seisomaan nousemista.  Houkutuksesta - 1 kontrollin puutteesta, mutta tyytyväinen olin siihen, ettei Sinni käynyt haistamassa hieman eltaantuneelle haissutta koiranmakkarapurkkia vaikka se kovasti kiinnostikin. Kuudennella kyltillä käännyin liian laajasti ja tästä -3 pistetteä. Itse tehdessä jäi sellainen olo, että menipä tämä hyvin... 7 kyltiltä taas - 1 epätarkasta suorituksesta, pelkäsin menevän kympiksi, mutten silti uusinut, onneksi. Yhdeksäs tehtävä osoittautui meille tosi vaikeksi. Uusin sen kerran ja toisellakin yrittämällä Sinni teki omiaan ja tästä - 3 uusimisesta ja -10 väärästä tehtävästä. Tässä kohtaa se selvästi keskittyi tuomariin ja sihteeriin enemmän kuin minuun. 10 kyltiltä - 1 ohjaajavirhe, Sinni painoi jalkaa ihan hulluna, kun oli ihan kiinni tuomarissa ja sihteerissä. Täyskäännöksenn uusin, - 3 siitä, kun Sinnin joka rataan kuuluva kylttitelineen kierto osui tällä kertaa tälle kyltille, vaikka kuinka yritin tehdä käännöksen kaukana kyltistä. Kyltiltä kaksitoista tuli - 1 sekä vinoudesta (en tajua) että epätarkasti suoritetusta tehtävästä, koska Sinni jäi istumaan mun lähtiessä liikkeelle. Myös pujottelusta tuli kaksi kertaa miinuspiste ohjaajavirheestä ja epätarkasti suoritetusta tehtävästä. En ole näidenkään syystä ihan varma, että mistä tulivat. Tuomarikommenttina "Iloista ja vauhdikasta yhteistyötä. Hieno askeltehtävä."

Saatiin siis tulos kasaan ja siihen olen enemmän kuin tyytyväinen, sillä ennakko-odotukset ei ollu olemattoman treenin perusteella kovinkaan korkealla ja ihmisrakkaalle Sinnille nuo kehässä olevat ihmiset on kyllä todella iso häiriö, jota harvoin pääsemme edes treenaamaan.

Nina Teikari:






Tostaina Sinnille ite talloma jälki. 700 m, 2 h, 7 esinettä namipurkeilla. Jana noin 150 m. Lämmin tuulinen keli.

Sinni nosti jonkun väärän jäljen ennen kuin nosti mun jäljen. Ihan ok nosto sitten omaltakin jäljeltä, mut aika pian oli harhautumassa ihan jonnekin muualle kuin minne mun jälki meni. En tiedä josko siinä oli jonkun muun jälki, kun meidän eka esine oli nostettu hieman jäljestä sivuun kiven päälle ja namipurkki kaivettu esiin sukan sisältä... oli siis ainakin jonkinlaista häiriöta alkujäljellä. 

Kun Sinni sitten sai kiinni mun jäljestä, niin mentiin pitkä matka tosin hyvin, kunnes se hukkasi jäljen ihan kokonaan. Näytti kyllä jäjestävän, mut ei ainakaan mun jäljellä ollut. Sain sen kuitenkin uudestaan mun jäljelle ja loppu mentiin taas kohtuullisen hyvin, mitä nyt yks hyvin eltaantunut jäniksenraato vähän haittasi.





Esineet Sinni ilmaisi hyvin, muutamalle kiskoi jopa innoissaan ilmavainulla.

Ihan ulalla olen sen kanssa edelleen, mut joka kerta varmaan jotain oppia tarttuu. Ei auta kuin jäljestää ja uskoa, että kyllä me joskus tää homma opitaan. Sinni on vielä nuori ja kuitenkin olen tehnyt sen kanssa paljon vaikeampia harjoituksia kuin mitä Taavin kanssa tuossa iässä olin tehnyt. Pitää Sintunkin kanssa varmaan ainakin loppusyksyksi palata vähän lyhempiin ja helpompiin jälkiin. Mut ainakin esinemotivaatio on takkuisen alun jälkeen saatu kohdilleen.


Sunnuntaina aamu-uinnilla. Uitiin pidempiä vetoja ja sit kahopäät sai vähän rellestääkin.






Tiistaina lyhyt vajaa 200 metrinen tunnin vanha jälki lämpimässä ja tuulisessa kelissä, kaksi esinettä. Vaikka olin taas itse tallonut jäljen, niin kovin olin epävarma Sinnin nostosta. Jotain se nosti ja alku meni ainakin mun osalta epävarmasti. Esineen etsi jäljen puolivälistä hyvällä motivaatiolla ja siitä sain itsellenikin varmuutta ja loppujälki mentiin todella hyvin. Ihan parasta tekemistä pitkiin aikoihin. Mut alku oli kyllä kaamean vaikea ja olin taas ihan ulalla. Gps-signaalitkin heittää huolella taas, kun yli puolet jäljestä mentiin ihan sata varmasti just jäljellä ja karttaohjelma piirsi mitä sattuu koukeroita.




Keskiviikkona aamupäivällä todella kuumassa ja hautovassa kelissä molemmille esinetreeniä. 
Sinnin mielestä esine oli aluksi vähän jännä, mutta kannustuksen myötä sain jopa ilmaisun tynkää aikaiseksi. Täytyy tähän isompien esineiden ilmaisuun rullalla paneutua syksyn mittaan. Kaikkiaan kolme esinettä haettiin.





Taavi oli varma, innokas ja pätevä!





Illalla Sintturan kanssa tokoilemassa ja voi miten innokas ja pätevä treenikamu mulla oli! Paikkis meni hyvin ja kapulan pitoa Sinni on selkeesti treenannu omineen, koska se onnistui mainiosti!





Tehtiin juttuja myös ihmishäiriössä ja oli kyllä vaikeaa. Keikkuperse ois niin mielellään ollu menossa vähän joka välissä rakastamaan ihmisiä. 



Perjantaina ajeltiin Murun kanssa Lappeenrantaan kokeilemaan Sinnin kanssa jäljen peruskoetta. Kesäkuussa meni muutama jälkitreeni sen verran hyvin, että sain jonkun yltiöpositiivisuuspuuskan ja ilmosin meidät kokeeseen. Sen jälkeen onkin treenit mennyt lähinnä alamäkeä... Noh, joskus se on kuitenkin aloitettava ja aina oppii jotain, ehkä. Jos ei muuta niin sen, ettei kannata ottaa Murua kartturiksi. Ei vais, hyvin se veti, vaikkei harjoittelusta huolimatta karttaohjelman käyttö ihan nappiin mennytkään.

Koe alkaa aina sosiaalisuuden testauksella ja Sinni läpäisi sen hyvin, vaikka häiriökoira saikin sen vähän kiihtymään. Naistestaajan syliin se syöksyi rapsuteltavaksi ilman minkäänlaista epäilystä. 


Sitten odoteltiin reilu tunti ennen hallintaosuuden alkua, joka meni hyvin. Sinni seurasi tosi hyvin ja istua napotti kolme minuuttia paikallaan, vaikka nenä vähän kävikin. Hallinta siis hienosti läpi ja päästiin janalle.

Peruskokeessa jana kulkee tien tai polun suuntaisesti ja on 100 - 200 metriä pitkä ja jälki lähtee tieltä metsään. Sinni lähti janalle rauhallisesti, mutta kulki kuitenkin eteenpäin. Noin 70 metrin kohdalta se nosti jäljen ja lähdettiin matkaan. Heti alussa päästin sen vapaaksi, mikä oli kyllä hyvä ratkaisu. 

Peruskokeen jälki on 2 - 3 tuntia vanha, noin 700 metriä pitkä ja sillä on kolme pientä esinettä ja yksi isompi loppuesine.

Sinni jäljesti varmasti, pari pientä riistahajua sai sen huomion, mutta niiltä nopeasti käskyllä takaisin jäljelle. Kaikki esineet hienosti ylös ja aikaa meni vain vartin verran!

Peruskoe siis huikean hienosti läpi!! Olin ehkä vähän yllättynyt siitä kuinka hyvin meni ja kuinka hyvin osasin Sinniä lukea. 









Taavin pentu (ja pennun pentu) on pärjännyt Ruotsissa hyvin monissa paimennuskokeissa ja nyt he olivat käyneet Ahvenanmaallakin kisaamassa. Niin ylpeä heistä! Arvostan todella paljon sitä, kun koirien kanssa harrastetaan lajeja, joihin ne on jalostettu/jalostuneet. Onnea vielä Gith ja Ella ❤️




tiistai 8. elokuuta 2023

Metsään menneitä treenejä ja onnistumisiakin

Viime viikolla pari lyhyttä jäljennostotreeniä, toinen Murun tekemä ja toinen oma. Molemmat meni reisille. Sinni oli jotenkin ihan ulalla, riistakin häiritsi. 

Yks rallyrata käytiin myös yrittämässä ja siinäkin Sinni oli kuin etana piimässä. Ei tullu mitään. Onko joku juoksun jälkeinen vaihe menossa vai onko Sinni kipeä, vaivaako lonkat? Vai onko treenattu liikaa? 


Pari päivää Sinttu veti lonkkaa ja perjantaina illalla saatiin oikein rusinainen jälki Tiinan tekemänä. Ikää jäljellä oli pari tuntia, pituutta nelisensataa metriä, esineitä kolme ja nostomatkaa reilu 50 metriä. Kova tuuli ja sadekuuroinen lämmin päivä.

Lonkanvetoa


Sinni oli tapansa mukaan rauhallinen, mutta nosto oli selkeä. Jäljesti hyvin ekalle esineelle, mutta sen jälkeinen paluuperä oli meille vielä liian vaikea. Päästiin kuitenkin jatkamaan ja kohta riista vei Sinnin mennessään. Sain sen kuitenkin etsimään jäljen uudestaan ja loppu mentiinkin ihan hyvin. Kerran Sinni hukkasi vielä jäljen, mutta etsi sen omatoimisesti uudestaan. Hyvät esineilmaisut. Tiinankin mielestä se on vaikea lukea, mut pikku hiljaa me opitaan molemmat Sintun kanssa toisiamme paremmin.




Jäljen jälkeen lyhyt kimppalenkki Tare Karvasen kanssa.



Lauantaina ajeltiin Kouvolaan helteiselle pelastuskoirien hakuleirille. Kouluttajana Maritta Karvinen-Kivimurto. Sinnin kanssa meillä haasteena eniten mun toiminta, etten uudestaan ainakaan kokeissa sössis. Myös rullan kanteluun halusin kouluttajan kannan ja olikin kiva, kun kouluttajana oli ihminen, joka on kouluttanut useamman rullakoiran ja joka itse harrastaa sekä pelastus- että pk-puolta.

Tehtiin kaksi treenikierrosta. Sinni ei tietenkään kummallakaan kerralla kannellut rullaa aluksi huvikseen. Ekalla kerralla kaksi maalia, jotka molemmat oli aika nappisuorituksia, vaikka toinen tuli todella läheltä, kun käveltiin vahingossa ihan ukkoa päin.

Toisella kiekalla se poimi neljästä ukosta kahdella rullan jo hajusta. Kouluttaja ei tätä pitänyt minään ongelmana, koska Sinni kuitenkin kävi maaleilla ja tuli tuimaan rullan vasta sen jälkeen mulle. Näytöille menot myös hyviä. Rullan mulle tuominen voisi olla vauhdikkaampi.

Tuosta rullan jo hajusta poimimisesta oltiin kouluttajan kanssa samaa mieltä, että siihen puuttuminen voisi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Se kun on vain kauneusvirhe, niin parempi olla sotkematta.


Sunnuntaina toivoin pahaa maastoa, mutta kovin pahaa ei ollut saatavilla. Peitteisyyttä ja ojia kuitenkin, joten vähän edes jotain. Keli täysin tuuleton painostava helle.

Sinnille ekalla kiekalla kolme ukkoa, jotka se löysi ihan hyvin. Yksi löytö tuli tosi läheltä, silti siitä hyvä ilmaisu. Toisella Sinni kanteli rullaa jo hajusta, mutta teki hyvin töitä kuten aina. Kolmas ukko kivellä, jolta myös hyvä ilmaisu.





Toisella kiekalla vaan yksi näkyvällä paikalla seisova maali. Ei ollut tämäkään joskus koirille ongelmia tuottava maalimiesversio Sinnille hankala, vaan hyvä ilmaisu tältäkin.


Yhteenvetona koulutusviikonlopusta jäi mieleen seuraavat asiat:

  • kokeessa suu kiinni Sinnin ilmaistessa, koska Sinni tuo rullan vaikken sille mitään sanokaan. Treeneissä vaihdellen hiljaisuutta ja kannustusta.
  • Rullan tuonti Sinnillä vähän hidas. Kokeiluun mun kylkisuuntaus siihen päin, kyykkyyn meno ja iso palkkaus rullan tuonnista.
  • Rullan kanteluun ei kannata puuttua. Turhaa konfliktia meidän välille ei kannata luoda, koska rullan kantelu ei haittaa, kunhan erotan oikean ilmaisun.
  • Leirillä Sinni ei kertaakaan ottanut rullaa etsinnän aluksi suuhun, joten muukin turha rullan kantelu voi ajan myötä vähentyä.
  • Pelastuspuolella suhtautuminen rullailmaisuun nihkeämpää kuin haukkuilmaisuun ja tarkastajien linjoissa vaihtelua (kuten kaikissa arvostelulajeissa...)

Sain hyvää vahvistusta sille, että olen osannu kouluttaa Sinniä oikein ja varmistusta ja ohjeita siihen, miten itse kannattaa toimia koetilanteessa.


Taaville tein aamulla ennen treenien alkua lyhyen jäljen ja iltapäivällä käytiin se ajamassa. 300 m kaksi esinettä, ikää reilu 5 tuntia.

Hyvä nosto tien varresta ja varma ja hyvävauhtinen jäljestys. Innokas pieni jäljestäjä.