Jälkiä ja MEStariluokan korkkaus

Sinnillä alkoi kuin alkoikin juoksut edellisen viikon torstaina, tai miten tosta päivästä voi olla varma? Melko tarkkaan yhdeksän kuukauden iässä siis. Keskiviikkona ei vielä paperiin jäänyt mitään, mut torstaina illalla asia oli selvä. Toivottavasti hormonimyrsky ei pistä pikkukoiraa kovasti sekaisin ja jos saa esittää vielä muita toiveita, niin piiitkä juoksuväli ja ei valeraskautta. Katotaan kuin käy...

Taavi otti tilanteen kovin rauhallisesti ja Sinni on ollut aika siisti tyttö. Housujen käyttöä on kuitenkin vähän harjoiteltu.

Viime viikon lauantaina aamupäivällä kovassa tuulessa jäljet molemmille. Sinnille pari tuntia vanha 300 metrinen jälki, jossa kaksi esinettä ja yksi kulma juuri ennen tietä ja myös tien ylitys. 

Lyhyt jana, jonne Sinni suorastaan karkasi ja poimi jäljen suoraan oikeaan suuntaan. Hyvää jäljestystä ekalle esineelle, jonka merkkasi hyvin huolettomasti. Esineeltä hyvin tienvarteen, josta kulman yli tielle ja tien yli. Hyvin kyllä haki jälkeä ja löysi sen aika nopeasti. Tämän jälkeen palkkasin jäljen päältä.

Joku haju vähän kiusasi matkalla, mutta siitä kun päästiin, niin matka jatkui hyvin aina tien reunaan. Ylitys ei mennyt ihan siitä kohtaa mistä olin kulkenut, mutta hyvin Sinni selvitti tilanteen ja löysi loppuesineen, jonka merkkaus oli taas melko huono.

Taaville paluuperäharjoitus. Ei olla koskaan tehty mitään tuon kaltaista ja oli kyllä vaikea. Kolme ekaa paluuperää Taavi kävi tutkimassa, kaksi seuraavaa suoritti kulmana ja viimeinen käytiin taas tutkimassa. Kyllä oli pähkinää konkarille.

Sunnuntain hallivuorolla treenasi tällä kertaa Taavi. Tehtiin rallyjuttuja ja vähän muitakin tottelemisjuttuja. Muuten meni ihan ok, mut se kuulosti ihan possulta röhkiessään innosta ja palkan odotuksesta ja lähdössä on aina pakko kiekaista.

Siihen olin kovin tyytyväinen, että uusi paikka ja Taaville vieraat ihmiset eivät hetkauttaneet yhtään vaan se teki omat hommansa omalla tasollaan hyvin.

Maanantaina molempien kanssa pikatreenit kentällä, Sinnille perusasentoa ja seuruuta ja ihan vähän kokeiltiin paikkaistumiseen kestoa. Pysyi kolmannella yrittämällä jo ehkä kaks sekuntia. Tästä tulee niin pitkä tie =) =)

Tapsulle rallyn tekniikoita, kääntymisiä ja puolen vaihtoja yms. sekä molemmin puolin pidemmät seuruupätkät.

Torstaina Sinni kävi juoksentelemassa Ellin kanssa. Tytöt pisti heti leikiksi ja hauskaa oli!

Torstaina myös jälkitreenit Taaville teemalla harhat. Tehtiin kuvan mukainen treeni, jossa n. 200 m suora jälki, jonka ylittää kaksitoista hyvin merkattua harhaa melko tiuhoin välein. Aikataulupaineen vuoksi harhojen ja jäljen ikäero oli n. puoli tuntia harhojen ollen vanhempia. Jälki ehti vanheta reilun tunnin.

Ei mitään jäljen nostoja tai muuta, koira vaan jäljen päähän ja hommiin. Vauhti oli kova ja Taavi ihan innoissaan. Se yllätti mut totaalisesti menemällä koko jäljen kuin juna. Ei juuri minkäänlaista reaktiota yhteenkään harhaan. Jos en olisi tiennyt harhojen olevan siinä, niin en olisi mitenkään Taavista osannut lukea, että on jotain erikoista. Ihan täydellinen suoritus!

Perjantaina vein Sinnin Seijalle hoitoon, reilu viikko juoksujen alusta, ja Taavin kanssa ajeltiin Lietoon, jossa lauantaina aamulla tuplarallykisat. Uskaltauduin ilmoittautumaan yli kahden vuoden, kiitos koronan, kisatauon jälkeen rallykisoihin ja nyt oli vuorossa tuo vaativista vaativimman mestariluokan korkkaus.

Mestariluokassa arvostelu on jo tosi tiukkaa ja radat pitkiä. Mulla kun ei ole mitään ryhmää tai muuta tukea treenaamiseen, niin aika hankalaa on ollut tuon luokan kanssa ja kisapäivän aikana mulle valkenikin, että esimerkiksi sääntöihin on tullut mun tauon aikana uusia tarkennuksia. 

Ensimmäisen kisan tuomarina oli Taru Leskinen ja alla rata. Tää rata pyöritti koirakkoa niin, että välillä en ollut varma mihin mennä ja kummalla puolella koira on milloinkin 🤣🤣. Mut ei ollut radan vika, ettei saatu tästä tulosta. Mutta ei saanut kyllä moni muukaan eli oli ilmeisen vaikea rata. Taavi laamaili ja olisi halunnut haistella maata aivan liikaa. Ja kyllähän se haukkuikin taas ihan liikaa. 

Toisen radan tuomarina oli Pia Heikkinen ja rata alla. Tää oli paperilla aika meidän näköinen rata, mutta uusinnat loppui kesken, jotta oltais saatu tulos. Taavi oli parempi tällä radalla kuin edellisellä, mutta se oli ehkä aavistuksen ylivireinen, kun keksi kaikkia omia lisäkiekuroita liikkeisiin ja niistähän tulee aina se -10 pistettä. Myös ääntelyä liikaa.

Mutta vaikka tuloksia ei tullut, niin olen tyytyväinen että kykenin nykyisin aivan kamalalta kisa/koejännitykseltäni osallistumaan ja vaikka tekeminen ei ollut lähelläkään meidän osaamisen parasta tasoa, niin oli kiva kisata pitkästä aikaa ja korkata tuo kuninkuusluokka. Toivottavasti saadaan joskus palikat kasaan myös kisatilanteessa. Tosin mielessä kävi myös se, että näin yksin treenaavalle tuo mestariluokka voi olla liian vaativa. Koutsin ja ryhmän tuki olisi tässä tarpeen. Tää talvi varmaan yritetään tätä lajia ja jos ei tuloksia tule, niin homma saa sitten jäädä. 

Hakua ja rallya

Edellisen viikon keskiviikkona ennen yövuoron päiväunia aamusella hallilla molempien kanssa. Taavi teki alla olevan rallyradan. Tykkäsin siitä, että ekalla yrittämällä saatiin suoritus, johon kisoissa olisin ihan tyytyväinen. Toki kaksi uusintaa, mutta ne menee kyllä ainakin osittain mun piikkiin ja tuo edessä peruuttaminen on meille mahdoton liike. Hyväksytty tulos tällä suorituksella voisi olla tiukassa, mutta ei mahdoton. Ääntelyä toki liikaa, mut sille nyt ei mahda mitään, kun toinen on niin intopiukassa ja sit mun epämääräiset käskyt ottaa myös selkeesti päähän. Mut rauhallisuutta tekemiseen, niin ehkä siitä hyvä tulee.

Sinnin kanssa ollaan rallyn alkeisnettikurssilla ja tehtiin siihen liittyviä juttuja; liikkeestä seisomista, peruuttamista, ohjaajan ympäri kiertämistä ja sit leikittiin. Kivasti Sinttu on messissä ja ahneutta on tullut hurjasti lisää, mut mitään liikkeitä me ei vielä osata.

Perjantaina Sinnillä hakutreenit, viisi ukkoa. Eka oli muistikuva, toinen taputus ja kolmas valmis. Neljäs taas muistikuva ja viides peräänajo. Vauhtia ja intoa on ihan hirveästi.

Lauantaina molemmat oli raunioilla. Ensin Taaville kaksi ukkoa. Taas yritettiin vaikeita piiloja, mut ei sillä kauaa menny, kun oli molemmat nostettu. 

Sinnille kolme valmista, mut ei vielä mitään umppareita tms.. Roskiksissa olijat piti kantta reilusti rakosellaan. Kaikki maalimiehet oli miehiä. 

Sinni käytti nenäänsä hyvin ja löysi ekan ukon betoniputkesta. Vähän jänskätti, mut meni kuitenkin hyvin putkeen ja häntä ruoes vatkaamaan, kun se tajus siellä olevan ihmisen ja namit. 

Toinen löytyi roskiksesta ja se oli vallan ihana. Kolmannella kävi jotain, mitä Sinni pelästyi ja vaikka se kävi syömässä namit, niin tää kolmas ukko jäi sille vähän pelottavaksi vaikka se sitä kävi vielä uudestaankin haistelemassa. Toivottavasti ei jää nyt mitään kammoa päälle.

Hengattiin sit vielä hetki treenin päätteeksi ihmisten kanssa ja vähän Sinni vielä arasteli tätä vikaa maalimiestä, vaikka muut ihmiset oli ihan jees...

Sunnuntaina oltiin Taavin kanssa taajamaetsintätreenissä. Kyllä on haastavaa hommaa niin ihmisosapuolelle kuin koirallekin. Taavi löysi hiekkapohjalta hyvin jäljen ja se johdatti esineelle ja siitä vielä saatiin jatkettua matkaa, mutta sitten muuttui hankalaksi. Kahden talorivistön välinen tiheikkö ja ilmeisesti tuuli vei hajun maalista sivuun, kun Taavi reagoi vahvasti tiheikön toisella puolelle varastorakennusten ja päiväkodin seinää kohden, mutta hajun alkulähteen löytäminen oli vaikea. Selkeästi kyllä näki, että jotain täällä on, mutta tarkennus oli vaikea. Löytyi kuitenkin lopulta.

Kiitos alueen asukkaille, jotka tarjosivat pihansa meidän maalimiehille!!

Kuvat Heli Roimola

Illalla Sinnin tottistreenit taas startanneessa sunnuntautottisporukassa. Ollaan uudessa hallissa, jossa puitteet aika lailla kohdallaan! On tilaa ja valoa.

Sinni teki ekaks toisen koiran kanssa samaa aikaan ja pystyi keskittymään aika kivasti. Vapaaksi en kuitenkaan uskaltanut laskea. Tehtiin sivulle tuloja ja jotain muuta pientä.

Toisella setillä Sinni oli ainut koira ja hallissa kaksi muuta ihmistä. Se ei kertaakaan mennyt niiden luo ennen kuin sai luvan! Luulen, että se tekee juoksuja, kun on muuttunut tuollaiseksi musta kiinnostuneeksi...

Lopuksi vielä pari luoksetuloa toisen kiinni pidosta. Niissäkin jätti matkan varrella olleen ihmisen moikkaamatta ja tuli suoraan mun luo.

Maanantaina kävin kentällä rallyilemassa Taavin kanssa alla olevaa rataa.

Ei menny kovin hyvin tällä kertaa. Ulkona varmaan vaikeampaa, kun kaikenlaisia hajuja tuli nenään... mut oli kyllä muutenkin huonoa tekemistä tällä kertaa. Jostain kumman syystä Taavi halusi kiertää kylttejä väärältä puolen, vaikka jätin kyllä riittävästi tilaa sille. Merkki ei sitten taas meinannut löytyä millään. 

Tiistaina Tapsan kanssa hakuilemassa Pyhtään todella kivikkoisissa metsissä iltapimeällä vesisateessa, on tää mahtava harrastus 😄😄

Alue ei ollut kovin suuri, mutta sitäkin haastavampi. Oli enemmän ja vähemmän kivikkoa, kaikkea isoista siirtolohkareista pieniin kivirykelmiin, joiden koloihin jalat upposi kuin huomaamatta. Myös kaatuneita puita ja muuta pientä riitti. Lisäksi tuuleton sadekeli painoi hajut vahvasti maahan, joten Taavi sai ihan oikeasti tehdä töitä palkkansa eteen. Kaksi kadonnutta, jotka molemmat löytyivät, kummaltakin pitkät ilmaisut. 

Keskiviikkona käytiin päivällä hallilla. Sinni kävi leikkimässä ja tutustui putkeen ja pussiin. Yksin oli vähän hankalaa, kun Sinni ei osaa vielä olla yhtään paikallaan, mut sain sen kuitenkin kerran menemään pussin läpi. Putki oli sitten helpompi. 

Taavi teki rallyn tekniikkaharjoituksia. Treenattiin lähtöjä ja käännöksiä, joissa istutaan. Myös peruutusta ja erilaisia puolta vaihtavia käännöksiä treenattiin. Aika kivasti meni.

Illalla oli Sinnin tokotreenit ja pakko sen on kyllä olla tekemässä juoksuja, kun halusi vain tehdä mun kanssa eikä ollu juuri ollenkaan menossa katsomaan ketään, ei edes toista koiraa!

Tehtiin seuruuta, maahan menoja, jotka on tosi hitaita sekä käsikosketuksia, joihin en millään saa tehtyä kestoa. Seuratessa kysyin treenikamuilta, että auraako Sinni pahasti. Ei kuulemma pysty sanomaan, kun heiluva häntä keikuttaa koko koiraa...

Sit hengattiin ihmisten ja toisen koiran seassa ja Sinni halus vaan tehä mun kanssa. Luvalla kävi sitten moikkaamassa ihmiset.

Tottelemisjuttuja ja Sinnin jälkileirillä

Työt on taas viime aikoina haitannu harrastamista ihan urakalla, mutta yövuoroputken päälle mut saatiin houkuteltua jälkihommiin. Sinnille kolmisataametrinen jälki noin puolentoista tunnin vanhana. Kulmia kolme ja esineitä viisi. Namia ihan parilla askeleella, mutta ne voi kyllä jatkossa jättää pois ellei ole jotain erityistä mitä haluaisi vahvistaa.

Ennen jälkeä käytiin tunnin riekkumislenkillä Ainon kanssa.

Ullan ottama kuva

Pieni nostomatka ja kyllä se jälki nousi vaikkakin vähän huolettomasti. Kaikki kaksi aiempaa jälkeä metsässä on jäljestetty melko tuoreeltaan ja ne on olleet hieman epätarkempia kuin jäljet pellolla. Nyt vähän vanhempi jälki oli selkeästi parempi. Jopa esineisiin pieni merkkaus ja siitä sitten tietysti iso palkka.

Reilu 300 metrinen jälki meni kokonaisuutena hyvin, jäljestys oli tarkkaa ja kulmat onnistuivat kohtuullisen hyvin. Ja mun yövuorojen jälkeinen kireys ei selkeästikään haittaa Sinniä sillä tavalla kuin Taavia. Tästä on kyllä hyvä jatkaa rakentelua.

Keskiviikkona Sinnin tokotreenit. Meillä pääteema oli kontakti. Hallissa oli meidän lisäksi kolme ihmistä ja yksi pentukoira. Sinnillä oli kyllä vaikeeta, mut hetkittäin kykeni myös kontaktiin. Eihän se meinannut edes pysyä pystyssä, kun häntä heilutti koko koiraa niin kovin. Mut ollaan kuulemma silti kehitytty =).

Taavikin pääsi tekemään tottisjuttuja, kun meitä oli treeneissä niin vähän tällä kertaa. Meinas vähän keulia, kun ei olla aikoihin tehty mitään. 

Lopuksi vielä paikkis ja siinä oltiin Sinnin kanssa rivin reunassa perusasennossa. Aina hetken kerrallaan Hinni kykeni istumaan pikallaan ja sit ois taas pitäny päästä kattomaan vieruskaveria. 

Torstaina hakuiltiin Sinnin kanssa. Kuusi ukkoa, joista kaksi ekaa yhtä aikaa muistikuvina, sitten valmis, taputus, valmis ja haamu. Kaikille Sinni lähti vauhdilla, avuille vielä tietysti astetta vauhdikkaammin, mutta valmiillekin se meni hyvää vauhtia. 

Perjantaina Taaville rallya ja Sinnille tottisjuttuja. Taavin kanssa tehtiin alla oleva rata. Eihän se puhtaasti mennyt, mutta eipä olla juuri harjoiteltukaan. Ihan kivaa tekemistä kuitenkin.

Iltapäivällä ajeltiin Lintukotoon Kotkan Pelastuskoirayhdistyksen järjestämälle jälkileirille. Taavi oli mukanan turistina ja Sinni treenasi. Aloittelevien ryhmän koutsina toimi Pelastuskoiraliiton jälkikouluttaja- ja -tarkastaja Hermanni Koli.

Perjantaina oli teorialuento ja varsinaiset harjoitukset alkoivat lauantaina. Sukellettiin Sinnin kanssa aika lailla syvään päätyyn koko viikonloppu. Ensimmäisenä jälkenä oli kolme tuntia vanha vieraan tekemä suora noin kaksisataa metriä pitkä jälki, jossa ei ollut esineitä. Tällä jäljellä Hermanni vähän katsoi, että missä koirakko menee ja mehän mentiin.

Sinni jäljesti rauhallisesti ja tarkasti, varmasti jäljen ikä vaikutti vauhtia hidastavasti koska ei olla noin vanhoja jälkiä ajettu ja tämä oli kuitenkin vasta Sinnin neljäs metsäjälki. Sinnihän ei mikään rynnijä ole muutenkaan. Lopussa jäljen yli meni myös kohtalaisen tuoreen näköiset hirven jäljet, jotka kiinnostivat Sinniä kovasti. Kun Sinni jatkoi omalla jäljellään, niin jälki lopetettiin ja palkkasin Sinnin jäljen päältä. 

Vauhtia tulee kyllä varmasti lisää ajan saatossa ja itse ainakin tykkään ennemmin rauhallisesta ja tarkasta jäljestyksestä kuin kamalasta kaahottamisesti. Vaikka alun teoriaosuuden jälkeen mulle jäi vähän kuva, että koutsilla oli pieni asenne meitä kaikkia kohtaan, mutta kyllä se päivän mittaan karisi. Itse ainakin kyseenalaistin osan koutsin teorioista olemalla muun muassa sitä mieltä, että ohjaajan omatekemillä jäljillä voi kouluttaa vallan mainion jälkikoiran. Toki niitä vieraita jälkiä on ajettava jossain vaiheessa, mutta perus- ja ylläpitokoulutuksen voi ohjaaja vallan mainiosti tehdä ihan omineen. Ja itselläni tämä ainakin on jo ihan pakon sanelema juttu, kun ei mun aikatauluilla ole mahdollista kovinkaan usein treenailla kuin yksikseen.

Alku jäljestä puuttuu videolta, kun kamera oli suunnattu vähän vääriin ja se kuvasi vain metsää...

Päivän toisena treeninä oli jäljennostotreeni, jossa jäljen nostomatka oli noin 30 metriä ja vieraan tekemä 1,5 tuntia vanha lyhyt jälki, joka päättyi esineeseen. Ei olla tehty noin pitkiä nostomatkoja, mutta kyllä Sinni jäljen nosti hienosti ja merkkasi esineenkin. 

Video Lotta Lassas-Tukiainen:

Kolmantena treeninä lauantaina oli harhajälkiharjoitus. Harhojen ja jäljen ikäero oli puoli tuntia, harhat vanhempia. Jälki noin parituntinen. Ekalla yrittämällä jälki ei noussut, mutta uudella yrittämällä onnistui. Jäljestys taas hyvää ja ekaan harhaan Sinni ei reagoinut mitenkään, mutta toinen kiinnosti. Hetken tutkittuaan harhaa Sinni kuitenkin jatkoi omaa jälkeään ja siitä palkkaus ja jäljen lopetus.

Sunnuntaina aloitettiin vanhojen jälkien nostolla ja Sinnille oli tarjolla noin 18 tuntia vanha jälki. Ei ollut yllätys, että jälki ei noussut.

Toisena harjoituksena oli Sinnille pitkä eli puolen kilometrin pituinen vieraan tekemä jälki, jossa kolme esinettä ja jäljen päässä maalimies. Jälki oli noin pari tuntia vanha ja kohtalaisen suora. Pieni jäljennosto ja jälki nousi hienosti. Myös esineet löytyivät ja jäljestys oli kaikkinensa hyvää, varsinkin kun huomioi että pentu oli jo varmasti väsynyt viikonlopun leireilystä. Loppujäljellä Sinni vaihtoi hetkeksi ilmavainulle, mutta palasi takaisin jälkeen ja ihan viimeiset kymmenen metriä meni taas ilmavainulla. Kovin se ilahtui maalimiehestä jäljen päässä.

Leiri oli rankka ja harjoitukset Sinnille tosi vaativia, mutta hyvin se veti ja saatiin molemmat kehuja. Olen osannut hyvin opettaa Sinnille rauhallisen mielentilan jäljestykseen ja olen siitä kyllä tosi tyytyväinen, kun useammalla leiriläisellä oli ongelmia juuri tuon vauhdin ja koheltamisen kanssa. Ohjaajana sain kehuja rauhallisuudesta ja oikea-aikaisesta kehumisesta sekä tilan antamisesta koiralle sekä sen lukemisesta. Mutta olisihan se ihme, jos näillä metsäkilometreillä ei olisi jotain itsekin oppinut =). Itse en vielä luota Sinnin lukutaitooni, mutta oli kyllä kiva huomata, että luen sitä paremmin kuin mitä oletin lukevani. Harjoitukset oli monipuolisia ja keskenään erilaisia ja uskon monen saaneen leiristä paljon irti. Oli myös mukava kokeilla Sinnin kanssa treenejä, joita en omineen olisi vielä pitkään aikaan kokeillut. Rohkeammin vain pitäisi mennä pois omalta mukavuusalueelta!

Sinni pääsi myös leikkimään Bamsen kanssa. Kyllä oli kaksikolla kivaa. Bamse tarjosi myös autokyydit Sinnille leirin aikana, kiitos siitä! 

Kotipihalla on treenailtu silloin tällöin vähän tottisjuttuja molempien kanssa. Taavilla ei kyllä mitenkään onnistu, että odottaisi omaa vuoroaan. Sen on ihan pakko tunkea mukaan koko ajan. Ehkä siks onkin tullu Sinnin kanssa tehtyä hirveen vähän mitään tottisjuttuja, kun ohimennen tai lenkillä et voi tehdä mitään, kun toinen on heti änkemässä siihen väliin...