Sivut

lauantai 24. heinäkuuta 2021

Mökkeilyä ja treenailua

Lomareissun jälkeen viime lauantaina kukonlaulun aikaan nurmelle jälkeilemään. Sinnille oli 250 askeleen ja neljän kulman jälki. Hyvin se jäljestää, mut pitäis keksiä joku juttu millä saisin merkattua kulmat nurmelle, kun haluisin tietää tarkasti missä ne on... taitaa olla mahdoton tehtävä tai sitten kokeilen talkkia.

Taaville 150 metrin suora peltojälki, kun pidempää ei mahtunut, kahdella kepillä. Ajettiin puolituntisena. Alku oli vähän hapuileva, mutta kun sai jäljestä kunnolla kiinni, niin puksutti hienosti ja nosti molemmat kepit.



Puolilta päivin rauniotreeneihin ja koska oli tosi kuuma taas, niin tehtiin vain pienet treenit. Aluksi sosiaalisuus- ja luoksepäästävyystreeni, jossa mukana oli Sinni. Se ois vaan halunnu kaikkien muiden koirien kanssa leikkimään ja kaikki ihmisetkin oli vaan tosi ihania. Kopeloinut iso mies oli ihana, vaikka sitä piti vähän jännittääkin.

Sinnille kolme haamua, jotka kaikki sille ennalta vieraita ihmisiä. Hienosti meni.

Taaville suunniteltiin yhden ukon treeni, jossa ensin vähän tyhjää ja sit löytö. Mut Taavipa sai hajun melkein heti ja paineli betonikasan alle haukkumaan. Tehokasta!

Illaksi ajeltiin loppulomaksi mökille ja uimaan. Sinni on semmoinen läträ, että sille kasvaa kohta varmaan kidukset. Onneksi se ei ihan koko aikaa ollut järvessä vaikka usein kävikin ihan omineen uimassa. Harjoiteltiin myös uimaan kaikki kolme yhdessä ja alun kaoottisuuden jälkeen kimppauinnitkin rupesivat onnistumaan.



Sunnuntaina Taaville 3,5 h vanhan vieraan jäljen nosto. Ihan todella loistava nosto! Pieni tarkistelu suunnasta ja sitten varmasti jäljelle. Koska jälki ei ollut siellä, missä sen oletin olevan, kutsuin Taavin pois, jotta jatkettaisiin eteenpäin. Taavipa ei tullut pois ja minäkin onneksi uskoin sitä. Hanska löytyi lyhyen jäljestyksen jälkeen.



Keskiviikkona aamulla Sinni kävi hallilla tottelemassa. Alun juoksentelun jälkeen se pystyi jo vähän keskittymään tekemiseen. Harjoiteltiin seuruuta. Miten ihmeessä sen opettaminen voi olla niin vaikeaa? Leikittiin myös kahden lelun leikkiä ja se rupeaa jo onnistumaan. Noutokapulallakin vähän leikittiin.




Illalla oltiin Taavin kanssa rallyn ylituomari Hannele Pirttimaan rallyvalkussa. Ei olla tehty oikein mitään tottelemisjuttuja tosi pitkään aikaan ja kun oli vieras paikka ja vieraita ihmisiä, niin hommasta ei kyllä meinannut tulla mitään. Taavi laamaili ja haukkui, mutta kaikki tehtävät kyllä onnistui. Jostain ois nyt kaivettava taas motivaatio tähänkin hommaan, jotta saatais ittemme talveksi kisakuntoon...

Kuvat Mari Alajääski:


Tää kuva jotenkin tiivistää illan fiiliksen hyvin =D


Lauantaina aamusta vähän hakuilua. Taaville kaksi ukkoa kolmen hehtaarin alueella. Eka löytyi juoksuhaudasta nopeasti. Hetki tästä, niin kovasti teetti joku haju töitä ja lopulta maasta löytyi kompassi! Ihan superia, kun esinejutut ei ole olleet meidän vahvin ala. Olin tosi tyytyväinen! Toinen ukko löytyi myös, mutta jotenkin Tapsun tekeminen oli vähän laiskan puoleista loppua kohden, vaikka ei ollut edes mitenkään erityisen lämmin. 



Sinnille neljä ukkoa haamuina tai peräänajoina. Vauhtia ja intoa riitti ja maalimiesten naamat piti noilla kunnolla. Jossain vaiheessa mulla on edessä melkoinen savotta tuon maalimieskäytöksen kanssa, mutta nyt saa vielä rakastaa kaikkia sydämensä pohjasta.

Lopuksi pienet pentutreffit. Pieni Eevi ei uskaltanut vielä oikein mukaan, kun isommat riekkui.








keskiviikko 21. heinäkuuta 2021

Lomalla Ruotsissa ja Tanskassa

Toissa viikon tiistaina ajeltiin illaksi Turkuun ja siitä yölautalla Tukholmaan. Laivamatka oli melko karmea, kun juhlivaa porukkaa oli melkoisesti ja nukkumisesta ei meinannut tulla mitään, kun käytävässä örvellettiin. Koirat ei onneksi juuri reagoineet meteliin.




Keskiviikkona ajeltiin etelään, Ystadiin ja siellä oltiin yötä leirialueella. Ruotsissa suhtaudutaan koronaan eri tavoin kuin meillä. Kukaan ei käytä maskia eikä kaupoissa tai missään muuallakaan ole käsidesiä juuri tarjolla. Turvaväleistä sen sijaan huolehditaan tarkasti.

Leirialueen vieressä oli kivat lenkkimaastot.







Torstaina aamusta lautalla Tanskan puolelle Bornholmin saarelle. Koirat viettivät reilun tunnin lauttamatkan autossa. Lauttamatkaa lukuun ottamatta koronaa ei huomannut tälläkään saarella. Ei maskia kellään, ei käsidesiä missään...

Käytiin tutustumassa Hammershusin raunioihin, eikä tarvinnut olla yksin. Maalaistollokoirat käyttäytyivät niin hienosti väenpaljoudessa, en voisi olla niistä ylpeämpi! 





Iltapäivällä leiriydyttiin saaren pohjoisosaan Sadvigiin leirialueelle. Rauhallinen pieni alue, jossa autot sai "omiin oloihin". Mahtavat kävelyreitit ihan vieressä. 










Perjantaina vähän saareen tutustumista ja hyvissä ajoin eteläosaan leirialueelle yöksi. Melkein koko päivän satoi, niin muutama suunniteltu ulkoilma-aktiviteetti jäi väliin. Tällä saarella olisi varmasti näkemistä pariksi päiväksi pidenpäänkin.

Leirialue oli jaettu kahteen osaan, toisessa oli koiralliset matkustajat ja toisessa koirat oli kielletty. Ihan toimiva idea musta. Vielä kun löytäisi leirialueen, missä ois lapsilta kiellettyjä alue...

Yöllä oli kova ukonilma, ei tullu paljoa nukutuksi, paitsi Sinnin. Se ei tiennyt tuon taivaallista siitä, että taivas rytisi oikein kunnolla ja vettä tuli kuin saavista (pitää kotiauton katossa melkoista meteliä). Taavi läähätteli ja halusi olla kainalossa.



Lauantaina aamulautalla takaisin Ystadiin ja auto matkaparkkiin kaupungin laidalle. Koirat jäi autoon, kun käytiin keskustassa syömässä. Sinni täytti tänään 6 kk ja yritettiin ottaa siitä illalla pönötyskuvia, mutta enempi se näytti niissä kieroon kasvaneelta lyttyyn hakatulta reppanalta kuin omalta itseltään. Pitäis ehkä joskus harjoitella näyttelyjuttujakin... tässä pari vähiten huonoa otosta.





Sunnuntaina pyörittiin ympäri kyliä ja etsittiin, jos näkyisi vilaus Wallanderista, mut ei näkynyt. Koirat ui pariin kertaan.


Maanantaina Sinni pääsi keskustaan sivistyskävelylle. Oli paljon ihania ihmisiä ja koiria ja pari pelottavaa koiraa. Reippaasti kulki pikkuinen ihmisvilinässä. 






Ihana Ystad jäi taakse ja ajeltiin kohti pohjoista. Yöpaikka löytyi Ronnebyn sataman matkaparkista. Oikein kiva ja siisti paikka ja kohtuulliset lenkkireitit. 


Seuraava kohde oli Ölannin eteläosat. Hienoja paikkoja sielläkin, mutta koska lämpötilat nousi hellelukemiin, ei koirien kanssa paljon liikuttu missään, vaan ne tykkäsivät mieluummin olla autossa.

Sinni aina välillä tunki Taavin häkkiin. Taavi ei ehkä niin arvostanut...



Torstaina helteisen Tukholman kautta illaksi laivaan ja perjantaiksi kotiin. Olipahan taas hieno reissu! 

















tiistai 6. heinäkuuta 2021

Sinni pääsi paimentamaan

Kuumuus vaan jatkuu, mut pienet hakutreenit pidettiin kuitenkin torstaina. Sinnille neljä haamua ja hienosti meni. Häntä viuhuu maalimiehellä niin vimmatusti.

Taaville kaksi ukkoa. Eka löytyi pienestä painanteesta makaamasta ja toinen seisoi avokalliolla. Kalliolla olijaa piti haistella ihan hirmu kauan ennen ilmaisua. Hyvä napakka helletreeni molemmille.


Perjantaina käytiin aamulla aikaseen Sinnin kanssa jäljellä ja Taavi tottisteli. Sinnin jälki oli 190 askelta ja enemmän namittomia kuin namillisia askelia. Jälki vanheni vartin, aiemmin olen ajanut jäljet heti. 

Hyvin lähti jäljelle ja eka ja toka kulma meni hyvin, kolmannessa tuli joku ihme aivopieru, kun Sinni oli jo kääntynyt oikein, mutta askeleen tai kahden päästä se vaan nosti pään ja oli lähdössä jonnekin ihan muualle. Pieni kieppi kulman ympäri ja loppujälki jatkui hyvin purkille asti.




Taavi teki pääasiassa seuruuta ja hyvin tekikin. Oli superkiva fiilis tehdä sen kanssa! Pieni paikkis ja luoksetulokin. 


Perjantaina ajeltiin Sinnin kanssa illalla Pusula - Karkkila akselille valmiiksi seuraavan päivän Suomen Pyreneläisten paimennuspäivää varten. Koska helle vaan jatkuu ja jatkuu, niin päivän aloitus oli aikastettu alkamaan seitsemän jälkeen. Paikkana Usvanummen tila, jota voin lämpimästä tämän kokemuksen perusteella suositella! 

Päivän aikana koirat pääsivät kolme kertaa lampaille. Sinni ensikertalaisena oli luonnollisesti omat kertansa pyörössä liinassa. Eka kierros meni tosi hienosti. Taisi lampaat sen verran jänskättää, ettei mitään räjäytysyrityksiä tullut, vaan Sinni haki hienosti lampaiden taakse ja oli rauhallinen. 

Toinen kierros ei ollut ihan niin rauhallinen, mutta hyvin meni sekin. Kolmas kerta pyörössä oli sitten taas tosi hyvä.

Sinni on siis hyvä paimenen alku. Lampaat kiinnostivat alusta asti ja sillä oli pyrkimys lampaiden taakse eli paimennusviettiä on ja mitään erityistä sytyttelyä lampaille ei tarvittu. Sen liikkeet ja etäisyys lampaisiin oli pääsääntöisesti hyvät ja vaikka muutaman kerran lampaankakkaakin tuli syötyä (tosi vähän), niin se piti silloinkin lampaita silmällä. Ei siis juurikaan mitään sijaistoimintoja koko päivän aikana. Muutama pieni kiihtyminen toisella kerralla, mutta rauhoittui hienosti nopeasti ja pystyi taas jatkamaan hommia korrektisti.

Kuvat Teija Sonni:







Päivä oli siis varsin loistava ja pidin tosi paljon paikasta ja lampaista, jotka eivät olleet koiralle liian raskaista, mutta eivät kuitenkaan olleet ihmisessäkään kiinni. Just sopivat lampaat ainakin meille tällä kertaa. Kouluttaja osasi hyvin ottaa pyrrit huomioon ja ymmärsi niiden tapaa toimia. Lisäksi Sinni sai taas hyviä kokemuksia vieraista ihmisistä ja koirista, kun se kiipeili kaikkien syliin ja tilan oma valkkari kävi sitä moikkaamassa. 

Hellekään ei meitä haitannut, kun päivä oli ohi puolenpäivän jälkeen ja viilennyksestä oli pidetty hyvä huoli.




Sunnuntaina aamusta ennen lämpötilojen nousua Sinnille jälki ja Taaville rallytokoa.

Sinnin jälki oli 200 askelta ja siinä oli neljä kulmaa. Kokonaisuutena jälki meni hyvin. Kulmatkin ok, vaikken taaskaan ollut ite ihan varma niiden sijainnista, mutta hyvin ne Sinni selvitti. Kaksi meni todella hyvin ja kaksi muuta myös aika hyvin. Kerran Sinni poikkes jäljeltä hieman suoralla osuudella, mutta palasi itse jäljelle nopeasti. Nameja siellä täällä.

Taavi vähän äänteli, mutta muuten teki oikein kivasti hommia. Sivulta eteentulot oli vähän hankalia jostain syystä ja puolenvaihto jalkojen välistä ei myöskään meinannut onnistua, mut kivaa meillä oli.


Toto kävi leikittämässä Sinniä päivällä. Helteestä huolimatta kaksikko jaksoi peuhata yli tunnin. 






 

Maanantaina molemmat koirat kävi fyssarilla. Taavista ei enää löytynyt mitään vikaa, reisistä vaan vähän kireyttä, joten saatiin lupa taas jatkaa myös maahanmenon ja siellä pysymisen harjoituksia. Kyynärän hermopinne ja lavan jumi olivat siis poissa. Ehkä mä olin jotain saanut kotihoito-ohjeilla tehtyä, vaikka tuntuikin etten osannut ollenkaan.

Sinni harjoitteli lähinnä kyljellään makaamista ja sitten tehtiin seisten erilaisia juttuja. Mua on vähän hirvittänyt Sinnin melkoisen liikkuvat raajat, mutta fyssari ei ainakaan löytänyt mitään, mistä tulisi erityisesti olla huolissaan. Liikeradat on laajat, muttei yliliikkuvat kuitenkaan. Syvät lihakset on vielä heikot ja koordinaatio puutteellinen, mutta niin puolivuotiailla yleensä onkin. Sinnillä on hyvät lihakset, on kuulemma atleettinen. Syvien lihasten harjoittelua pitäisi siis lisätä, vähän niitä onkin jo harjoiteltu.

Kopeloinnin jälkeen Sinni pääsi tutustumaan pieneen tarupin pentuun, Eeviin. Sinnistä kuoriutuikin oikein mainio leikittäjä!

Ensin vähän jännitti molempia


Mutta yhteinen sävel löytyi helposti


Tosi hienosti ja hellästi Sinni leikki pienen kanssa



Tapsan kanssa on tehty vähän myös oikeita töitä.