Jäähyväiset Waltsulle

Lenkkiseuraksi saatiin männä viikolla topakka rottisnarttu. Oli kiva nähdä, miten Taavi osasi olla fiksu, kun toinen ei tykännyt persauksien haistelusta ja ilmoitti sen varsin selkeästi. Vähän ääntä lähti molemmista, mutta hyvässä hengessä koko lenkki. Niin hyvää teki Taaville tuollainen.


Maanantaina metsälenkin yhteydessä pientä esineruudun tynkää. Nyt oli syvä, mutta oikeaa kapeampi ruutu kolmella esineellä. Ekan esineen Taavi toi nopsaan, mutta toinen teetti töitä. Ilokseni Taavi kuitenkin sinnikkäästi jatkoi etsimistä ja lopulta ihan kaukaisesta peränurkasta löytyi! Kolmatta en haetuttanut.

Tiistaina käytiin kokeilemassa hallilla mes-rataa. On ne vaikeita, ei voi muuta sanoa. Tietty olin myös valinnut radan, jossa on meille haastavia juttuja, jotta päästään niitä treenaamaan.

Houkutuksessa tietenkin superhoukuttavat houkuttimet tuotti vähän vaikeuksia. Merkille lähetys putkeen päin oli myös haastava. Käytin merkkinä vielä normaalin ison tötsän sijaan 30 cm tötsää. Muutaman yrityksen jälkeen onnistui niin , ettei putki vetänyt puoleensa.

Taas oli puolenvaihto edessä ennen putkea tosi vaikea. Muuten rata meni kohtuullisen hyvin. Paljon lisää treeniä, niin voi jossain vaiheessa tänä vuonna ruveta vähän katselemaan kisakalenteriakin.



Hallilta suoraan uimaan, kymppikortissa on vielä kertoja jäljellä...

Kotimatkalla sain puhelun kotoa, että rakas kissavanhuksemme on hieman huteralla tuulella ja takajalka ei tahdo totella. Kotiin päästyäni Waltsu kuitenkin reippaasti köpötteli mua vastaan ilman mitään ongelmia. Päädyttiin kuitenkin saattamaan vanha herra viimeiselle matkalle, ettei se kärsisi turhia. 19 vuotta on kissalle kuitenkin huima ikä ja vaikka kuinka haluaisi, ei se siitä nuorru. Waltsu oli Taavin hyvä kaveri ja kaksikko vietti paljon aikaa yhdessä. Waltsu käytti varmasti kaikki yhdeksän elämäänsä. Haikeaa oli viedä kisu lopetettavaksi, vaikkei se mitenkään yllätyksenä tuon ikäisen kohdalla tule. Waltsu oli meillä kuitenkin puolet mun elämästä. Nyt on kissaton koti, miten sitä osaa olla ilman sylissä kehräävää karvakamua.

Perjantaina käytiin rakennusetsintätreeneissä. On se vaan vaikea laji metsään verrattuna. Lähes kaikki koirat ilmaisivat maalin huoneen vastakkaiselle laidalle. Kivaa vaihtelua silti.


Lauantaina olin rauniotreeneissä ja sen homman Taavi kyllä osaa. Ei haitannut, vaikka maalit oli syvissä putkissa tai maanalaisissa onkaloissa, kaikki löytyivät ja haukuttiin hienosti.


Sunnuntaina aamusta jäljennostotreeni pari tuntia vanhoilla jäljillä. Vastatuuli, pari astetta lämmintä ja märkä maa. Ekan jäljen Taavi tarkisti takajäljen suuntaan vajaan liinan mitän, mutta vaihtoi oikeaan suuntaan. Toisessa myös pidempi tarkistus, kolmas suoraan oikeaan suuntaan.

Illalla hallilla vähän tottelua, noutoa, seuruuta, luoksetuloa, paikkista ja mitä niitä nyt oli. Ihan hyvin meni.

Vuosi polkaistu käyntiin

Vähän huijasin taannoin, ei ollu vuoden vikat treenit silloin, vaan käytiin 28.12. Kouvolassa KoPeKon vieraina treenaamassa rakennusetsintää. Ei olla Taavin kanssa päästy kuin muutaman kerran kokeilemaan rakennushommia ja kyllähän ne on kovin erilaisia kuin metsä tai rauniot.

Ihan eri laji periaatteessa tuo rakennusetsintä kuin maasto. Hajujen kulku, säilyminen ja kerääntyminen eivät noudata ollenkaan samoja sääntöjä kuin maastossa ja Taavista huomasi, kuinka paljon rankempaa tämä homma oli sille. Taaville oli kyllä selvää mitä oltiin tekemässä, mutta selkeästi se oli ymmällään siitä, mistä hajut tulee. Muutama edelliselle koiralle käytetty kuuma piilo sai sen myös hämilleen ja hieman epävarmaksi. Ihan mahtavan hienosti sen motivaatio kuitenkin kesti ja sinnikkäästi se etsi, vaikka olikin vaikeaa ja lopulta löytyi kaikki kadonneet.

Kuvat Niina Soisalo ja Suvi Lahtinen:

Uusi vuosi aloitettiin uimareissulla. Taavi vaan niin rakastaa uimista! Harmi, että tämä lähiuimala lopettaa keväällä liian vähäisen kävijämäärän vuoksi =( =( =(

Hakutreeneissä oltiin viime lauantaina ja Taavilla oli pintahakutreeni viiden hehtaarin alueella. Tuuli oli aika kova. Taavi irtoaa kyllä niin hyvin, että mun on jo ruvettava miettimään, että josko sitä pitäisi vähän rajoittaa. Taavi etsii todella itsenäisesti ja hajun saatuaan se kaikkoaa oikeasti ihan hirmu kauaskin ja kun näkyvyys ei aina ole kovin hyvä, niin voisi olla joskus parempi edetä vähän lyhyemmällä etäisyydellä. Kellotkaan ei sen valjaista kuulu kovalla tuulella hirmu kauas... Eli ehkä treenataan ainakin pari seuraavaa kertaa vähän hallitumpaa liikkumista. Etsimisessä ja löytämisessä kun ei ole mitään ongelmia.



Sunnuntaina käytiin hallilla tottelemassa. Alku oli taas vähän äänekäs, intoa on liikaa. Tehtiin henkilöryhmää, äänihäirittyä paikkista ja eteenmenoa palkalle. Kaikki meni hyvin. Seuruussa Taavi edistää ja on vähän liian innoissaan, muuten aika mahtavaa. Kerran meinas lähdeä toiselle koiralle heitetyn lelun perään, mut kielto ja pysähty heti. Pakko kehua myös tässä parin viikon sisällä tapahtuneita näkölähtöjä jänikseen perään. Napakka ei ja matka tyssää siihen, ihan mahtavaa.

Loppiaismaanantaina käytiin Jaana Pohjolan aito motivaatio koulutuksessa. En oikein osannut odottaa tuolta koulutukselta mitään ihmeempiä ja siksi varmaan en myöskään saanut mitään kovin paljoa. Aihe kuitenkin kiinnosti ja halusin siksi mennä kuuntelemaan. Seurasin muutaman muunkin koirakon koulutusta

Yhden koiran kanssa Jaana teki 'kysytään koiralta' harjoitusta siitä, mikä palkka on koiran mielestä paras. Ihan mielenkiintoista vaikka jotenkin suhtaudun vähän skeptisesti näihin koiran omavalintajuttuihin. Yksi esimerkki oli, että esim. treeneihin mennessä koira saisi päättä milloin se on valmis aloittamaan treenamisen. Ei ehkä tulis treeneistä ja kisoista ja kokeista mitään, jos osallistujat aina odottelis, että koskahan mun koira olis halukas tekemään jotain.... Arkisissa jutuissa ja esim. hoitotoimenpiteissä mä ymmärrän noi paremmin. Meilläkin on vähän saman tyylinen juttu Taavin kanssa käytössä hammaskiven rapsutuksen yhteydessä. Silloin kun Taavi laskee kyljellään maaten pään lattiaan, saan raapia hammaskiveä pois. Raavin hetken ja vapautan ja taas jatkan, kun Taavi laskee päänsä. Tässä ainakin toiminut meillä hyvin, kun on kuitenkin hieman ehkä epämukava toimenpide ja näin toimien ei tarvi yhtään tehdä mitään väkisin.

Meidän aiheiksi ilmoitin haisteluongelman ja ääntelyn. Taavi tietysti oli hiiren hiljaa koko puolituntisen ja teki hommia intensiivisesti käskyn alla ollessaan. Heti vapautuksen jälkeen vieraan hallin keinonurmi houkutti tietysti paljon haistelemaan ja Jaana ehdotti, josko haistelusta tekisi Taaville palkan. Hankalaa tästä tietysti tekee se, etten mä tiedä missä haisee Taavin mielestä parhaalle ja mihin mun se pitäisi vapauttaa. Noh, ehkä me mennään vanhoilla jutuilla ja jätetään nää ajatukset hautumaan ja katsotaan saisiko niistä joskus jalostettua jotain käyttökelpoista.

Perjantaina aamusella tein omineni esineruututreenin. Ei ollut ihan kisakokoinen ruutu, mutta semmonen puolikas kaistale ehkä. Taavi oli mukana tallomassa, mutta muuten mentiin valmiilla ruudulla. Se ei siis nähnyt kun vein esineet, vaan oli sen aikaa paikkaistumisessa alueen ulkopuolella. Vein neljä esinettä ja niistä Taavi haki mulle kolme. Aikaa meni ehkä nelisen minuuttia eli ei mikään nopee suoritus, mutta ei mitään laamailuakaan. Nyt vaan tarvittais vieraiden tekemiä esineruutuja, jotta päästäis testaamaan onnistuuko silloin ollenkaan.

Kotipihassa on vähän treenattu rallyn mes-luokan liikkeitä. Osa sujuu, osa ei. Edessä peruuttaminen on yksi hankalimmista. 

Lenkillä käytiin Oton ja Taren sekä Ninnin kanssa.

Ninni ja Taavi