Sivut

tiistai 31. joulukuuta 2019

Open letter to Marie Törnqvist

Hi Marie

I'm sorry to hear that your daughter's dog is not healthy, and care has been difficult.  However, I do not accept that you are distributing false and fake information about my dog ​​and that you are defaming people and their dogs with false information.  There is a lot of knowledge about the future litter's background and all the information is open and there is no known reason why this combination would not be good.


The male, Taavi, is healthy bones (hips A / A, knees 0/0, elbows 0/0, LTV0 and VA1).

You claim my dog's back is deformed (VA1).  That statement is pretty drastic, especially when you don't tell us in detail.  My dog ​​is missing the last pair of ribs.  The spine is healthy.  All X-rays of my dog ​​are openly visible. The absence of the last pair of ribs does not make the dog ill or affect his life or health in any way.  The lack of a pair of ribs is not an obstacle to breeding.  Similarly, bitch C hips do not prevent breeding as long as the male has A hips, as in this case.
In addition, my dog's eyes have been examined more than once, and genetic tests have shown that it does not carry any known hereditary diseases. In Finland, dogs are carefully examined and therefore much more than average is known about the starting point of this litter.  We in Finland use only dogs that have been proven to be healthy, for breeding.

In addition, you claim that my dog's relatives ​​has a serious skeletal problem. Could you tell us more about these because I or my dog ​​breeder do not have any information on these. My dog's sister has a patella luxation as a result of the accident. And she has been operated by leading specialist who also said it's traumatic. Her puppies have knees 0/0. Accidental problems do not inherit.  Before the accident, the sister has been examined for a healthy knee (knees 0/0 2013 and 2015).

In addition to clinical health tests, my dog ​​has also been tested for character (MH and character test).  My dog ​​also acts as a seqch and rescue dog for police-mandated tasks, so there is hardly any need to discuss character.  In addition to its character, rescue dog action requires the dog to be holistic in health and well-being.

Taavi has a previous litter, all examined (4/5) are skeletally healthy.

I would now like your public apology and rectification.  If that doesn't work, I want you to publish the information that makes this combination bad.  Only facts can help improve the health of our dogs.  Spreading assumptions, rumors, lies and inaccuracies is of no use to anyone.



Edit: she continues to spread false information:


You can check the correct information on the Koiranet, the link above.


Edit2: After several more or less appropriate messages...

I thint it's great that Marie is interested in the breed's health and worries about the future. I wish there was something good about all that mud slinging (I do not know the right phrase in Englinsh).

I wish that breeders and dog owners, regardless of breed, would research the health of their dogs as widely as possible, even though that particular individual was not intended for breeding.

Finland is an advanced country in researching the health of dogs, at least in the case of Pyr Sheps, dog owners have actively researched their dogs. In addition, we have an open free database available to everyone. The Finnish Kennel Club pronounces back pictures and I think that as well foreigners can get an official statement on their dogs' back pictures, as long as the description is done according to the instructions.

The more we know about the true, well-studied health of dogs, the better we can work towards a healthy breed. We should work together for this great breed, and this current staining campaign is not helping at all. Factual and open debate is the only way to move things forward. I hope that everyone is able to stay in truth and talk about things in a correct way.

Vuosi 2019

Mennyt vuosi alkoi todella paskasti ja jouduin luopumaan monesta suuresta unelmasta Kostista luopumisen myötä. Samalla mun koiraharrastuksen jatkuvuus loppui ja on ollut iso työ kaivella motivaatio moneen tekemiseen. Suru ja ikävä on edelleen kova, en varmaan koskaan tule pääsemään tästä yli. Onneksi Kostilla on ihan paras mahdollinen uusi koti!

Vuosi on siis ollut raskas ja siksi jaksankin ihmetellä ihmisten pahan puhumista selän takana. Mikä intressi ulkopuolisilla ihmisillä on vatvoa mun asioita? Vaikka puheita ei ole tarkoitettu minun korviin, on ne kuitenkin kantautuneet minulle asti. Suuresti jaksan ihmetellä, miksi toisen surulla ja epäonnella repostellaan ja levitellään perättömiä huhuja vielä melkein vuosi kaiken jälkeen. Koirista kumpikaan ei ole hullu eikä kipeä ja molemmat ovat oikein mukavia koiria, erillään. Yhdessä niiden elo ei vain onnistunut. Tai minä en saanut sitä onnistumaan. Tiedän olevani paska ja epäonnistunut ilman, että siitä tarvii huudella ympäriinsä ja levitellä kaikenlaisia juttuja. Minusta vaan ei ollut kahden koiran pitäjäksi, en pysty siihen, mihin kaikki muut pystyy. Ei se ole koirien vika.  Kaiken paskan keskellä on välillä mahdoton iloita niistä asioista, joisto voisi olla syytä iloita. Kaikki negatiivisuuteen käytetty energia kun käytettäisiin johonkin hyvään, niin tämä maailma voisi olla ihan jees paikka.



Erityisesti alkuvuosi meni siis kovinkin syvissä vesissä ja pikku hiljaa kesällä aktivoiduttiin ja Taavin kanssa yllätettiin itsemme rally-tokossa saavuttamalla RTK3-koulari vain neljällä kisalla, vaikka oikean puolen seuruu tuntui vasta äsken ihan mahdottomalta asialta. Nyt sitten treenataan hissukseen mestariluokan mahdottomia asioita, jotka pikku hiljaa rupeavat tuntumaan vähemmän mahdottomilta. Alkavana vuonna olisi tarkoitus aloittaa kilpailu tuossa korkeimmassa luokassa. RTK4 on varmasti ihan mahdollinen jollain aikavälillä, mutta valioitumiseen vaadittavat tulokset ovat niin kovia, että niihin en usko meidän kykenevän.



Jos rallymenestys yllätti, niin isoin juttu ja historiallinen teko oli pelastuskoirakon käyttöönottotarkastuksen suorittaminen hyväksytysti. Historiallisen tuosta saavutuksesta teki kaksi asiaa; Taavi on ensimmäinen pyreneittenpaimenkoira (molemmat karvanlaadut huomioiden), joka on Virran koskaan läpäissyt ja seurakaverin kanssa olimme seuran ensimmäiset hälykoirakon valmiuden saavuttaneet samana päivänä olleilla testeillämme ja näin kotikaupunki sai samalla tauon jälkeen taas hälykoiria. Vaikka hälytyskelpoisuuden saavuttaminen on ollut takaraivossa tavoitteena koko meidän pelastuspuolella treenaamisen ajan sen saavuttaminen ei ollut yllätys, mutta onhan tuo Virta tuntunut usein ihan saavuttamattomalta. Vaatimuksia on nostettu koko ajan ja välillä on tuntunut siltä, että aina kun lähestymme vaadittua tasoa, on sääntömuutos tai tulkinta muuttunut niin, että taas on pitänyt opetella jotain uutta tai vanhasta pois. Koko ajan olen kuitenkin tiennyt, että Taavi on ihan pirun hyvä koira tähän hommaan, mutta se kun ei yksin ole riittänyt. Mun ohjaajana on pitänyt myös opiskella paljon ja onnistua ja sitten on tarvittu aavistus onneakin matkaan. Paljon on opittu. Tulevaisuudessa on sitten tavoitteena pitää hälykelpoisuus yllä ja sehän vaatii lisää treenaamista ja terveenä pysymistä! Treenejä on tarkoitus monipuolistaa ja testailla vähän koiran ja ohjaajan rajoja.




Yritän olla itsestäni ylpeä, kun ensimmäisellä harrastuskoirallani olen saavuttanut tällaisia tuloksia. Kuusi vuotta sitten mulla ei ollut mitään käsitystä koiran kouluttamisesta, joten ihan älyttömän paljon olen oppinut. Kiitos kaikki ihanat treenikamut, joiden kanssa olen saanut treenata ja oppia!


Tokoa on treenattu enemmän tai vähemmän ahkerasti ja siinä on useamman luokan liikkeet tosi hyvällä mallilla. Mitään intoa kokeisiin menoon mulla ei jostain syystä kuitenkaan ole. En tokon suhteen aseta tulevalle vuodelle muuta tavoitetta kuin treenien jatkamisen, sillä porukat joissa sitä treenaan, ovat kivoja ja sen treenaaminen on meille ilman kokeitakin tosi mielekästä ja hyödyllistä.


Kaiken muun lisäksi treenaillaan jatkossakin esineruutua ja muita ek:n lajeja satunnaisesti, kun ne on vaan niin kivoja. Kimppalenkeistä muiden kanssa tykätään myös, joten nekin on uuden vuoden tavoite ja toivelistalla. Ja koska kohtuullisen matkan päähän olemme saaneet koirauimalan, niin Taavin suuresti rakastama uintiharrastus jatkuu läpi talven.












Muutamalle maastoleirille olisi tarkoitus ainakin keväällä osallistua ja jotain pieniä matkojakin on suunnitteilla. Näyttelyissä meitä tuskin kuitenkaan nähdään ensivuonnakaan, katotaan sitten veteraanikehiä, jos jaksaa.





Jos kaikki menee hyvin, niin pikku-Taaveja syntyy tammikuussa Ruotsiin. Kennel Solarwesin Ecco-narttu kävi tapaamassa Taavia marraskuun lopussa.

Tottakai Uskomaton Olen "Taavi " & It's Like Curie She's Radioactive "Ecco"





Hyvää alkavaa vuotta kaikille! Koitetaan keskittyä positiivisuuteen kaikesta ikävästä huolimatta.











sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Vuoden viimeiset treenit

Oltiin pari viikkoa liesussa ja Taavi oli sen aikaa kasvattaja-Seijalla hoidossa. Tais saada enemmän lenkkeilyä siellä kuin koskaan kotona ja oli muutenkin viihtynyt oikein hyvin. Sohvi oli pessy Taavin naaman joka päivä ja Taavi oli pessy Seijan naaman =). Iso kiitos Seijalle ja Oskulle Taavin hoidosta!


Kaupunkilenkeillekin maalaispoika pääsi

Uni maistui hyvin

Ellin, Focan ja Femmen kanssakin Tapsu oli päässyt kimppalenkille ja esittelemään itseään rodusta kiinnostuneelle.
Studiokuvaankin Taavi oli päässyt, kuvaajan nimeä en teidä.




Viime sunnuntaina käytiin raunioilla kolmen ukon verran. Taavi oli vauhdikas ja kipusi oma-aloitteisesti niin kontin katolle kuin rakennustelineiden päällä olleen maalin luo. Tuo rakennustelineille kiipeäminen oli jo aavistuksen liian oma-aloitteista ja vähän hirvitti, mut eipä sillä mitään ongelmia tuntunut olevan. Kaikki maalit löytyivät nopsaan ja Tapsa oli liekeissä.

Tehtiin lopuksi vielä pieni tottistreeni, jossa Taavi seuras henkilöryhmässä ja muutenkin ehkä parhaiten ikinä. Pitääkö olla aina kaks viikkoa pois kotoa, että saa huipputottista?


Maanantaina aamusta käytiin testailemassa jäljestyksen rajoja. Tarjolla oli noin 18 tuntia vanha reilun kilometrin mittainen jälki. Sää ei ollut meidän puolella, kun jo jälkeä tehdessä maa oli vetinen parin viikon sateiden jäljiltä ja koko yön satoi vettä niin, että paikoin vesi vaan lilli metsän pohjalla ja kallioisemmilta paikoilta se oli varmasti huuhtonut jäljen kokonaan pois.



Jäljen nostomatkaa kertyi puolisen kilometriä ja Taavi reagoi jälkeen hyvin ja lähti tutkimaan sitä heti oikeaan suuntaan tarkistellen paljon lyhyitä matkoja sivusuunnassa. Kokonaisuutena jälki oli vaikea eikä varmasti vähiten runsaan sateen vuoksi. Kuivemmilla kohdilla jäljestys oli parempaa, ajoittain ihan tosi hyvää ja märissä kohdissa välillä melkein mahdotonta. Jos en olisi tiennyt missä jälki menee, olisi se varmasti jäänyt kesken. Isona plussana Taaville sinnikkyys jatkaa töitä haasteista huolimatta ja riistansietokyky, kun jänis lähti parin metrin päästä siitä kuusen juurelta ja Taavi oli kiltisti lähtemättä sen perään.

Viimeistä paria sataa mertiä lukuun ottamatta Taavi oli vapaana. Liinassa pito tuntui hankalalta, kun Taavin tekemät tarkistuslenkit oli aika isoja, mutta toisaalta vapaana ollessa se saattoi myös harhautua ehkä liiankin pitkälle. Metsästä löytyi myös esineitä, jotka ei ollut mun jättämiä, mutta jotka Taavi kuitenkin kävi nostamassa. Näiden kohdalla mietin, että palkatako vai ei, mutta päädyin palkkaamaan. Osaltaan varmaan tosi vaikea jälki sai Taavin tarttumaan kaikkiin hajulähteisiin, koska kunnolla jäljellä ollessaan se ei merkkaa muuta kuin jäljentekijän hajuiset esineet.

Häiriötä oli siis tarjolla monenlaista. Täytyy tuota liinassa oloa harkita ja treenata näillä vanhemmillakin jäljillä, että kumpi tapa olisi sitten oikeasti parempi. Ja ylipäätään tehdä näitä vanhojakin jälkiä, koska jäljestys on erilaista kuin tuoreemmilla jäljillä, joten mun täytyy opetella lisää Taavia.

Löysin tämmösen, anna palkka!



Iltapäivällä käytiin vielä hallilla treenaamassa rallyn nettikurssin ratatreeniä. Tekniikkatreenit on nyt tietty jääneet vähän vähiin, mutta halusin kokeilla ekan kerran mes-tasoista rataa, vaikkei nuo kurssin radat ihan sääntöjen mukaisia olekaan. Tähän rataan oli kyllä saatu useampi kovin haastava kohta ja tuli selväksi, että putki ja houkutus, johon tietenkin olin laittanut superhoukuttimet, olivat melkoisen vaikeita Taaville.

Putken suun edessä tehtävä puolenvaihto edessä ei meinannut onnistua sitten millään. Taavi oli kovasti menossa koko ajan putkeen ja ihan mahdotonta oli keskittyä tehtävään ennen sitä. Treenilistalle päätyy siis putken edessä tehtävät temput. Miten vaikeaa tää on aksakoirille, kun ehkä kymmenen kertaa elämässään putken läpi menneelle koirallekin oli hirmu vaikeeta!!?



Sarjahypyn jälkeen näkyvä hyppyeste ei houkuttanut Taavia, mutta edessä näkyvä houkutus senkin edestä. Ensiyrittämällä Taavi ampaisi sarjahypyn jälkeen suoraan houkutukseen täysin ilman korvia. Uusilla toistoilla ja napakoilla käskyillä sain sen tulemaan viereen sarjahypyn jälkeen, vaikka ihan kokonaan se ei houkutuksesta pystynyt luopumaan.



Yllättäen putkea kohti tehtävä merkin kierto ei ollut ongelmallinen ja Taavi kiersi merkin hyvin. Tää oli eka kerta kun kokeillaan rallyn merkkiä. Haastavaa siinä on merkin erottelu kaikkien kylttitelineiden ja esteiden seasta, mutta se meni ainakin nyt ihan hyvin. Treeneissä en aio pysäyttää Taavia merkille, vaan se saa tehdä sen ihan vain kiertona. Vain kisoissa sitten pysäyttelen ja uskon sen kyllä toimivan.



Torstaina aamulenkillä pientä esineruudun tynkää ja sen jälkeen hallille tekemään putkensuulla juttuja. Merkin kiertäminen onnistui joka kerta hyvin, mutta putki oli hankalampi. Saatiin kuitenkin homma toimimaan ja tehtiin paljon kierron ja putken erottelua ja putkea kohti seuruuta.

Tässä pari videota onnistumisista:



Merkin kierto seuruusta


Merkin kierto putkihäiriöllä


Puolenvaihto edessä putkea kohti seuraten


Sunnuntaina oltiin hakuilemassa. Taaville myötätuulitreeni, jotta saatais vähän haastetta. Ei paljon haitannu Taavia vaan kaksi maalia löytyi pian.



Mä huolehdin jouluna, että teillä lämpiää sauna ja paistuu kinkku, mutta hyvää ja rauhallista joulua kaikille, jotka sitä pääsevät viettämään!