Sairastupa hiljenee

Sairastuvalle kuuluu hyvää, vaikka näppäränä poikana Taavi oppi riisumaan housut kahden päivän jälkeen ja jouduimme palaamaan kaulurin käyttöön. Antibiootti jouduttiin vaihtamaan toiseen ensimmäisen ollessa täysin tehoton. Toinen lääke purikin sitten kunnolla ja sen aloittamisesta parin päivän päästä, näytti tulehdusalue jo tosi siistiltä. Kauluria pidettiin lääkekuurin loppuun asti, vaikka jo pari päivää aiemmin ruven alta paljastui nätti uusi possunpunainen iho.

Tiistaina käytiin jälkitreeneissä, taisi olla ekat jälkiryhmän treenit, joihin tänä vuonna pääsin osallistumaan... Toipilaalle tehtiin harhaharjoitus: koko jälki oli suora ja sen yli kulki kaksi harhaa. Ensimmäinen noin 100 m jäljeen ja toinen tästä noin 50 m päässä. Molempien harhojen jälkeen oli keppi. Varsinainen jälki vanheni vajaan tunnin ja harhat parikymmentä minuuttia. Keli oli lämmin ja tuulinen.

Janalähetys ja ihan jäljen alku meni Taavilta heinänsyönniksi, mutta kun päästiin vauhtiin jäljesti se hyvin löytäen kaikki jäljen kepit hienosti. Molemmat harhat aiheuttivat selkeää hämmennystä ja niillehän Taavi olisi halunnut lähteä. En päästänyt etenemään ja hetken päästä Tapsu älysi jatkaa oikeaa jälkeä.


Keskiviikkona kävin tekemässä hyppytreeniä Vapun ohjeiden mukaan, perussarjaa ja korkeuden arviointia. Hyppytreenejä olisi tulevaisuudessa tarkoitus tehdä säännöllisesti.

Illalla tokotreeneissä alkuun paikkamakuu. Se meni hienosti, vaikka Taavin molemmin puolin tapahtui melkoisesti vieruskaverien toimesta. Päivän treeni tehtiin kehänauhojen sisällä kokeenomaisesti ja omaa vuoroa odotettiin nauhan ulkopuolella ja piti miettiä mitä tekee ennen "koesuoritusta". Mä höntsäsin namilla Taavia ja tein pieniä seuruupätkiä ja parit kaukot. Taavi oli tosi hyvä.

Liikkeinä meillä oli tällä kertaa seuruu ja liikkeestä maahan meno. Seuruu oli ihan kamalaa ja liikkeestä maahan jäi sitkeästi seisomiseksi... Seuruuta korjattiin hihnalla ja maahan menoa käsiavulla. Hohhoijaa kun oltiin surkeita siellä nauhojen sisäpuolella. Selkeä nauhakammo siis joko ohjaajalla, koiralla tai molemmilla!


Torstaina tein jäljen kahdella harhalla. Jäljellä oli mittaa puolisen kilometriä, eka harha parin sadan metrin jälkeen ja toinen n. 100 m tästä. Jälki vanheni puolitoista tuntia ja harhat puoli tuntia. Keli tyyni ja hautovan lämmin.

Jana meni hyvin ja jäljestys oli varmaa. Molemmat kulmat meni ihan hienosti, ekalla pieni tarkistuslenkki ja toinen lähes täydellisesti. Harhat tuottovat taas kovasti päänvaivaa. Ekasta harhasta Taavi meni hienosti yli, mutta ei ehtinyt esineelle asti kun kääntyi ympäri ja lähti harhalle. Löytyi se oikeakin jälki hetken hapuilun jälkeen. Toinen harha vei Taavin myös mennessään, mutta tältä se palasi omalle jäljelle nopeammin. Esineet ei tällä kertaa nousseet niin varmasti, kuudesta kolme oli hyviä, kolmea piti vähän auttaa.


Juhannusviikonlopuksi saimme Nutun isäntineen kylään ja kaksikko vietti oikein mukavan juhannuksen ja kävivät jopa hallilla vähän treenaamassa.

Vappu Alatalon hyppysemma 18.6.2016

Lauantai vietettiin kovin koleassa kelissä Vappu Alatalon PK-koirien hyppysemmassa. Jännitin koko viikon Taavin hotspotin parantumista kun olin niin pitkään ja hartaasti tätä koulutusta odottanut. Olin asennoitunut vaihtamaan koirakkopaikan kuunteluun, mutta Vappu ja kanssaoppijat olivat sitä mieltä ettei hotspotti haittaa hyppäämistä jos koira ei sitä lenkeilläkään nuole tai reagoi muuten. Parin viime päivän aikana tulehdusaluekin olikin kyllä kovasti muuttunut paremman näköiseksi. Onneksi otin Taavin mukaan! Ja hyväähän tuo sille teki, kun ei oltu viikkoon tehty yhtään mitään.

Päivä alkoi teorialla, tässä poimintoja päivän teoriaosuudesta järjestelmällisen epäjärjestelmällisessä järjestyksessä:

(Hyppykoulutusta ei kannata lähteä tekemään ihan omin päin, joten nämä eivät ole ohjeita joiden mukaan kuka tahansa voi koiraansa hyppyyttää.)

• Koulutuksen tavoitteena on itsenäisesti ja iloisesti hyppäävä koira.
• Koiran tulee ponnistaa takajaloillaan
• Koiran selkä ei saa olla notkollaan hypyn missään vaiheessa, vaan selän tulee pyöristyä.
• Hyppääminen ei ole koiralle helppoa, eikä koiraa ole luontaisesti suunniteltu hyppäämään.
• Pk- koirat vaativat hyppyyn maksimivoimaa ja hyvää tekniikkaa, joten koiran fyysisestä kyvykkyydestä on huolehdittava, hyvä lihaksisto ja kehonhuolto! Koira on rakennettava hyppäämään.
• Treenattaessa maksimikorkeutta hypätään yhdessä treenissä vain yhden kerran maksimikorkeudesta. Treeni tehdään pääsääntöisesti 20 - 40 cm esteillä. Korkeus rakennetaan erikseen ja käytetään mieluiten lakanaestettä.
• Koira pitää opettaa tykkäämään hyppäämisestä. Palaute tulee hypyn onnistumisesta, ohjaaja on passiivinen. Epäonnistuneesta hypystä tai kieltäytymisestä ei rangaista, viisas koira ei hyppää jos ei usko onnistuvansa.
• Ohjaaja on hyppyharjoituksissa hiljaa ja antaa koiran suorittaa ongelmanratkaisun ja oppimisen itsenäisesti. Ohjaajan huutelut vain häiritsevät koiraa.
• Alastulot ovat hypyn raskain osa ja hajottavat koiraa helposti. Aksassa alastuloja tulee paljon ja siten se on hyvin vaativaa koiralle. Pk:ssa alastuloja vähän, mutta hypyn korkeus asettaa haasteita. Tekniikka ja lihaksisto kuntoon!
• Alastulon vaimennus koiran etuosalla. Alastulon vaimennus auttaa pitämään kapulan suussa. 95 % huonoista alastuloista johtuu huonosta ponnistuksesta.
• Hyvästä alastulosta ei kuulu lainkaan ääntä koiran koosta riippumatta.
• Hypätessä koiran pään tulee olla alhaalla. Kapulan kannattelu nostaa hieman koiran päätä. Kapulan pitoa hypyssä auttaa hyvät puru- ja niskalihakset.
• Syvät lihakset tärkeimmät hyppylihakset, ne tukevat rankaa ja niveliä. Jumppaohjeita kannattaa pyytää koirafyssarilta.
• Koiran huolto tärkeää! Umpimetsässä vapaana liikkuminen erittäin hyvää huoltoa. 2 - 3 h intervallityyppinen lenkki paras. Keskiverrosti treenaavan koiran (1 - 3 treeniä viikossa) huoltoväli yleensä 6 - 8 viikkoa, on hyvin yksilöllistä. Fyssari ja osteopaatti parhaat, hieroja ei pääse kunnolla käsittelemään syviä lihaksia eikä osaa aukoa mahdollisia lukkoja.
• Epämuodostunut lannenikama aiheuttaa koiralle hyppäämistä haittaavia ongelmia. Nikaman symmetrisyys eniten vaikuttava aisa. Lanneselkä on hypyssä kovilla ja siellä on vähiten tukea luustosta.
• Nuoria koiria ei saisi hyppyyttää paljoa ranteiden ja kintereiden luutumattomien kohtien vuoksi. Vasta yli 19 kk vanhana luusto valmis, ennen tätä vähän ja matalia hyppyjä. Pennulla vauhdikas meno kehittää voimalihaksia, hitaampi sisäistä lihaksistoa.
• 2,5 - 3 -vuotiaan koiran lihaksisto on kehittynyt tarpeeksi, jotta se on fyysisesti valmis koviin hyppyihin.
• Koiran on opittava itse löytämään reitti esteelle. Pk-puolella ohjaajan on huolehdittava, että etäisyys esteeseen on sellainen, että koira voi suorittaa hypyn optimaalisesti. Koiran on osattava itse arvioida etäisyys ponnistuksesta esteelle. Koiran on katsottava estettä ja arvioitava tarvittavien laukka-askelten määrä ja ponnistuksen voima.
• Koiran on osattava myös arvioida alusta vaikutus ponnistukseen; mitä lähempää ponnistetaan, sitä pienempi riski on liukastumiseen. Läheltä ponnistus lähtee enemmän ylös kuin eteen. Läheltä ponnistaminen vaatii enemmän voimaa ja kehonhallintaa. Treenattava eri alustoilla!
• Koiran on oltava itsevarma, jotta sillä on rohkeus hypätä. Hyppäämisen on huvitettava koiraa enemmän kuin hirvitettävä, jotta se voi keskittyä hyppyyn ja onnistua siinä.
• Oikeaan ponnistuspaikkaan vaikuttavat asiat: 
• hyppytaito
• voima
• vauhti
• esteen korkeus ja tulokulma
• pohja
• Ponnistuspaikka vaikuttaa koiran lähetyspaikkaan.
• Videoikaa treenit! Vain silloin näkee mitä tapahtuu.
• Kapula on opeteltava heittämään tarpeeksi kauas, jotta koiralla on mahdollisuus paluuhyppyyn. (mä taidan kyllä opettaa Taavin kiertämään esteen palautuksessa ihan turvallisuussyistä...)
• Painonsiirto on hyppäämisen A ja O. 
• Koiran rangan täytyy pyöristyä  ennen hyppyä. Rankaa ympäröivät lihakset tärkeitä! Syvät lihakset! Liikkuvuus tärkeää! Terve luusto! Napakat nivelsiteet. Lihaksisto voidaan rakentaa tukemaan löysiä nivelsiteitä.
• Lantion luun asento (rotuominaisuus) vaikuttaa hypyn voiman tuottoon. Pakara ja lanneselkä lihaksistoltaan tärkeitä. Rakenteeltaan sopusuhtainen ja symmetrinen koira on paras hyppääjä. Lanne - polvi- varpaat samalla linjalla.
• Selän pituus vaikutta myös. Jos takajalat mahtuvat menemään hyvin mahan alle, saa hyppyyn voimaa. Selän oltava pidempi kuin jalkojen korkeat.
• Tyypilliset syyt painonsiirron estolle:
• koira ei keskity
• fyysiset esteet
• liukastuminen
• Hyppykulma, laaka on helpompi, pysty vaatii enemmän koiralta. Epävarma koira hyppää usein läheltä.
• Korkeuden arviointi on koiralle helpointa hyppyyn liittyvistä arvioinneista.
• Korkeutta treenataan okserilla aina 80 cm asti. Esteiden väli jalka tai kaksi. Isommilla korkeuksilla pienempi väli. Korkeustreenissä esteen korkeutta muutetaan jokaiselle hypylle, esim. 20 - 60 - 80 - 70 - 50 - 30 cm. (20 - 30 - 40 - 50 - 40 - 30 - 20 cm, 40 - 80 - 100 - 60 - 40 cm). Päivän maksimikorkeuden jälkeen hypätään aina matalampi hyppy! Koira tottuu helposti tiettyyn korkeuteen, jotan korkeuden vaihtelu on tärkeää.
• Jos korkean hypyn jälkeen koira hyppää matalamman hypyn edelleen korkealta, on este järkyttänyt koiraa. Jos hypyt jäävät aina korkealle, ei koira osaa arvioida korkeutta.
• Kisakoiralla hypättävä myös 110 cm. 
• Korkeita hyppyjä ei hypätä ilman vauhtia! Etäisyys 1 m esteelle 12 - 15 jalkaa (4 - 5 m).
• Jos koira osuu esteeseen ei sitä rangaista! Osuman jälkeen lasketaan korkeutta, jos koira otti itseensä.
• 70 - 110 cm toistoja harvoin ja mieluiten vain yhden kerran treenissä, treenikorkeus 35 - 70 cm.
• Koiran vireystason oltava hyppäämiseen sopiva.
• Ennen korkean esteen ponnistusta on tultava vähintään yksi hyvä laukka.
• Sarjahyppyharjoitusten juttu on etäisyys, ei korkeus. Sarjahyppytreenit max. 25 cm esteillä.
• Palkka tarpeeksi kaukana maassa. Jos omistaja/appari hypyn jälkeen palkan luona, on apparin oltava kyykyssä selin koiraan. Näin koiralle annetaan rauha keskittyä hyppäämiseen.
• Tekniikan on ensin oltava kunnossa, sitten voi vaatia enemmän!

Lisää Vapusta ja koulutuksista löytyy Hyppyjumpan sivuilta.

Muutama vinkki lihaskuntoharjoitteluun (parasta kysyä kuitenkin fyssarilta juuri omalle koiralle sopivat treenit):

• Vatsalihasjumppaa: koira istumaan ja namilla ohjataan sen verran kuonoa ylöspäin, että etujalat nousee ihan vähän ilmaan.
• Tikapuuruokailu vahvistaa sisäisiä lihaksia: tikapuut maata pitkin ja ruoka levitellään askelmien väliin. Koira joutuu nostelemaan tassujaan ja miettimään niiden sijaintia etsiessään ruokaa. Tikapuiden tilalla voi käyttää jotain muuta matalaa sikin sokin estettä.
• Painonsiirtotreeniä etupäälle: etutassujen varpaat käännetään alle. Koira hoitaa loput jumpasta itse.
• Syviä lihaksia voi treenata myös "tönimällä" koiraa. Tämä on opetettava koiralle erikseen. Koiran on pistettävä vastaan kun sitä työnnetään.
• Muistettava myös venyttely ja vastaliikkeet
• Staattisia purulihaksia voi vahvistaa "kapulan" kantoharjoituksilla. Treeni kannattaa tehdä jollain muulla kuin oikealla kapulalla.

Harjoitusosuudessa tehtiin kaksi treeniä, ensin perussarjaa ja sen jälkeen set point -treeniä. Taavilla oli ensimmäisen ja vähän toisenkin perussarjaharjoitteen alussa "singeriä" eli liikaa kiihkeyttä päästä liikkeelle. Tämä hävisi toistojen myötä ja Taavin rytmi oli hyvä ja se osasi hypätä hienosti. Vappu sanoi, ettei näe ongelmaa 1 m esteen hyppäämiselle. Ongelma on enemmänkin mun korvien välissä. Vappu kehui Taavissa olevan paljon elastista voimaa ja sen osaavan käyttää kroppaansa. Taavin ponnistus on kuulemma elastinen, helppo, rento ja vaivoton. =)

Hyppyreseptiin oli ruksattu seuraavat kohdat:

Koira osaa painonsiirron takaosalle, osaa ponnistaa takaosalla, osaa ponnistaa ylös-eteen, osaa nostaa etuosan hypylle, osaa hallita liidon, osaa alastulon vaimennuksen, osaa takaosan kokoamisen ja osaa korkeuden arvioinnin.

Vappu haluaisi myös nähdä meidät kakkospäivän koulutuksessa parin kuukauden sisällä... 

Saatiin ohjeita kotiharjoituksiin erilaisilla hyppysarjoilla rytmin, korkeuden arvioinnin, ponnistuspaikan ja voiman harjoittamiseksi.

Kuvat Sari Honkanen:

Mitähän tästä tulee?

Asettautumassa ensimmäisen esteen taakse.

Videot Heli Roimola

Kolmessa ensimmäisessä videossa kuuluu Vapun kommentit, hidastusfilmeissä sitten taas näkee vähän paremmin miten Taavi hyppää.

Ensimmäinen perussarja singerialulla:

Toinen setti perussarjaa hyvällä rytmillä

Okseriharjoitukset ja palaute

Ensimmäinen perussarja hidastettuna

Perussarja hidastettuna

Matala okseri hidastettuna

Korkea okseri hidastettuna

Kuvat Tiina Suuronen:

Fiksu koira menee sieltä mistä helpoiten pääsee.

Näin saatiin Taavi hyppäämään.

Pyrrinpoika sairastaa, häntää hellikäämme

Torstaina aamusta lenkin yhteydessä metsämaastossa tarkkuusruutua kolmen esineen verran. Tykkään tosta lajista jotenkin hirmusen paljon ja Tahvokin löysi hienosti esineet. Metallinen selkeesti inhottaa sitä, mutta sitkeesti se senkin nosti.

Päivällä esineruutuharjoitusta kolme esinettä siten, että vein esineen Taavin nähden ja sitten lähetin hakemaan. Joka esineen välissä taukoa ja paikan vaihto. Taavi haki esineet tosi vauhdilla!


Lauantaina tein makuupäivän ratoksi jäljen, jolle tuli mittaa vajaa kilometrin verran. Keli oli kovasti tuulinen, jana n. 10 m ja lähtö vasemmalle ja jäljellä seitsemän esinettä/keppiä ja jälki vanheni puolisentoista tuntia. Makuupäivänä ei tottishommat luonnista, mutta tämä jälki oli selkeesti tän vuoden paras. Janalle Taavi lähti tosi määrätietoisesti ja heti oikeaan suuntaan. En ollut merkannut jälkeä ollenkaan, kun mulla tuppaa olla tapana jäljestää enemmän kuin Taavilla ja ajattelin tällainen sokkojäljen parantavan mun koiranlukutaitoa. Muutaman kerran meinasin olla eri mieltä Tapsan kanssa, mutta annoin kuitenkin koiran päättää suunnan ja oikeassahan se oli. Muutama kulma meni vähän haparoiden, mutta muuten todella hyvä jälki, kaikki esineetkin löytyivät.

Jälki näytti kutakuinkin tältä.

Tämmöistä kamaa Taavi nosti jäljeltä.

Olin odottanut sunnuntaista Johanna Leivon tottispäivää todella hartaasti ja innolla, mutta Taavi päätti viettää edellisen yön oksentelelemalla. Liekö saanut Siljan laivoilla riehuneen noron Viron reissulta vai missä syy... Joka tapauksessa tottissemma jäi meiltä väliin, harmittaa niin vietävästi.

Päivän valjetessa selvisi kuitenkin, että kyse oli jostain muusta kuin vatsataudista. Taavi ole viime viikon hoidossa mun töiden ja Murun reissun takia torstai aamupäivää lukuun ottamatta. Hain sen kotiin lauantaina aamulla ja päivä nukuttiin yövuoron jälkeen. Illalla käytiin jäljellä. Mitään hälyttäviä oireita en huomannut, eikä hoidossakaan oltu huomattu. Pientä nuolemista, mutta kyllä se normistikin itteään välillä nuoleskelee.

Sunnuntaina aamulenkki meni vielä normaalisti, mutta lenkiltä Taavi ei suostunut tulemaan sisään. En sen kummemmin ajatellut sitä, ehkä se meni luuta kaluamaan... Kohta kuitenkin huomasin sen liikkuvan ulkona oudosti ja kaluavan ahteriaan. En saanut katsotuksi mitä siellä on, Taavi teki hyvin selväksi että nyt sattuu. Sain ajan päivystävälle ellille naapurikuntaan iltapäiväksi.

Aamupäivän aikana tilanne paheni nopeasti, Taavi suorastaan repi karvoja irti takapuolestaan ja oli tosi kipeän oloinen. Edelleenkään en saanut kunnolla katsotuksi vaivan laatua. Lähdettiin hyvissä ajoin ajelemaan lääkäriin ja olimme perillä ennen puolta päivää.

Päästiin vastaanotolle aika lailla klo 12. Myöskään lääkäri ei saanut tolkkua vaivasta, vaikka nyt meitä oli kaksi pitelemässä koiraa. Kivun määrästä elli epäili puhjennutta anaalirauhasta. Anaalit ei ole kyllä koskaan vaivanneet Tapsaa.

Taavi oli pakko nukuttaa, jotta lääkäri pääsi katsomaan tilannetta tarkemmin. Piikki pyllyyn ja eteiseen odottelemaan nukahtamista. 25 min piikistä ja Taavi istuu sitkeästi pystyssä... elli ei kuitenkaan arvannut laittaa lisää nukutusainetta, jotta heräämisen kanssa ei tulisi ongelmia. Reilu puoli tuntia ja Taavi oli unten mailla. Paitsi että hoitopöydällä sain maata sen päällä ja lukita etutassut tiukkaan otteeseen ja silti se sai kuonokopan pois naamaltaan ja meinasi kerran pudota pöydältä.

Lääkäri sai kuitenkin ajeltua pehvan karvat ja tutkittua takapään. Diagnoosina hotspot. Voiko se oikeasti edetä noin nopeasti vai onko Tapsu vaan peittäny kivun? Joka tapauksessa iho puhdistettiin laimealla Betadinella, Taavi sai kipupiikin ja antibioottia suun kautta sekä kaulurin kaulaan. Tulehtunut ihoalue on töpön vieressä reilu 2 € kolikon kokoinen alue. Hoitoa jatketaan ainakin viikko ja jos ei iho parane siinä ajassa, ollaan uudestaan yhteydessä elliin.

Reppana

Kotimatkalla Taavi sai kaulurin kahdesti pois päältään. Ja koska olin lähdössä mökille, oli Tahvo otettava etupenkille matkustamaan, jotta pääsin tarkkailemaan sen vointia ja kaulurin paikallaan pysymistä. Matka meni rauhallisesti.

Eka ihon puhdostus ja lääkkeen anto meni hyvin, ruoka maistui ja Taavi oli päivän rauhallinen. Illalla alkoi vinkuminen ja levottomuus. Kipulääkettä saisi kuitenkin antaa vasta vuorokauden kuluttua kipupiikistä. Yön Taavi ravasi ympyrää ja hyppi mun päälle, se oli pakko eristää kylppäriin ihan jo oman turvallisuutensa vuoksi.

Kaulurin kanssa eläminen on kamalaa ja puhallettava versio ei estänyt Tapsua nuolemasta tulehtunutta kohtaa. Onneksi keksin laittaa sille housut ja elämä rauhoittui kummasti. Kauluri aiheuttaa selkeästi hallitsemattomia kiputiloja pienelle pyrrille. Lenkeillä mennään ilman kauluria ja housuja, kun ei ahteri silloin juuri kerkiä Tapsaa haitata. Toivottavasti tuo vaiva paranee pian eikä uusi enää ikinä. Ja onneksi mulla oli tää viikko vapaata, niin hoivaaminen onnistui paremmin.

Pöksyt jalassa elämä onnistuu lähes normaalisti

Kauluri näytti tältä yhden vuorokauden käytön jälkeen. Miten se voi kestää esim. viikon käytön?

Käytiin katsastamassa Isojärven kansallispuiston patikkareittejä. Kiitos Sanna fleksin testilainasta!

Kaukana mukavuusalueelta

Viime viikon maanantai oli todella kuuma päivä ja kuumuutta uhmaten tein aamusta n. 1,5 km pitkän jäljen. Ei olis pitänyt. Ei homma toiminut sit ollenkaan, jotenkin tuskaisen oloista tekemistä alusta loppuun. Kuudesta kepistä nousi viisi. Kai se oli tuo kuumuus, mikä pyrrin uuvutti, Taavihan ei tykkää lämpöisistä keleistä ollenkaan, mutta onhan sen nyt töitä vähän tehtävä! Vai voiko torstaina illalla annettu punkkiniskaliuos vaikuttaa edelleen? Pari päivää oli selkeesti nuutunut, mutta sunnuntaina jo minusta ihan oma itsensä...


Keskiviikkona oltiin kotikylän tokokokeissa, tuomarina Tommi Varis. Ei olis pitäny mennä, kun mulla oli makuupäivä, mutta tulipahan taas todettua, ettei makuupäivänä kannata tehdä mitään järkevää. Kaikeksi yllätykseksi tehtiin kuitenkin tulos, huono kolmostulos, mutta tulos kuitenkin. Alla videot kokeesta ihan siitä syystä, että kerrankin oli joku kuvaamassa ja koska kukaan ei koskaan julkaise todella pieleen menneistä kokeista mitään. Ollaan muiden aloittelelevien tokoharrastajien kanssa puhuttu siitä, miten väärän kuvan kokeista saa nettiä selatessa; videot on hyvistä suorituksista ja kaikilla meillä on ollut kuva, että kokeissa kaikki koirat tekee aina ihan kympin suorituksia. Rima omalle osallistumiselle on todella korkea, ihan turhaan. Tässä nyt olisi sitten todella huonoja suorituksia useampi.


Makuupäivänä kun ei oikein oma pakka pysy kasassa, niin en vaan millään pystynyt puuttumaan tai muuttamaan mitään kokeen alettua, nauratti vaan Taavin haahuilu, vaikka olis pitäny antaa sille kunnon kurinpalautus =P

Kiitos kuvaamisesta Johanna Koskiselle!

Pisteet:

Paikalla makaaminen ryhmässä 1 min 10
Seuraaminen 0
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7,5
Luoksetulo 0
Noutoesineen pitäminen 8,5
Kauko-ohjaus 7
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 7,5

Yhteispisteet 117, 3.tulos.  Tuo paikkiksen 10 oli kuitenkin se illan suurin tavoite!


Torstaina yritettiin sitten tehdä treeni, jossa pääsisin puuttumaan Taavin haahuiluun, mutta milläs puutut, kun treenissä Tapsa tekee ihan täysillä... Tehtiin häiriössä ja ilman häiriötä ja aina vaan se seurasi sika hyvin. Loppuun vielä treenattin neljän uroksen voimin näyttelykehässä juoksemista ja pönötystä.


Lauantaina starttasimme Pietan ja Focan kanssa sunnuntaiseen Viron Voitta 2016 näyttelyyn Tallinnaan. Edessä oli jännittävä reissu, sillä matkan aikana ja jo ennen sitä sattui ja tapahtui. Ennen reissuun lähtöä oli majapaikkamme myyty meidän alta ja uuden etsintään ei jäänyt kovinkaan paljon aikaa. Myös lauttamatkustamisesta olin saanut lauttayhtiöltä hyvin erilaisia ohjeita koiran kanssa matkustamisesta. Maksullisella vartioidulla parkkipaikallakin olimme saada sakot, vaikka maksu oli maksettu asiallisesti ja ennakkotietojen mukaan noin 10 € maksavasta ekinokokkilääkitysleimasta koiran passiin jouduimme lopulta pulittamaan 96 €.

Pieta hoiti meille ansiokkaasti uuden majapaikan ja kun koirien kanssa liikkeellä olimme, yritettiin päästä vähän kauemmaksi keskustasta. Ensimmäinen paikka olisi ollut reilusti keskustan ulkopuolella, mutta ei tämä uusikaan ihan keskustassa ollut... tai niin me luultiin, kunnes perjantaina selvisi asunnon osoitteen olevankin vuokrafirman toimiston osoite. Majapaikkamme ei olisi voinut olla enää keskemmällä Tallinnan vanhaa kaupunkia! Ja lauantaina illalla saapuessamme paikalle, oli Vana Tallinn Festivaalit täydessä vauhdissa! Onneksi koirat ovat reippaita reissaajia ja festarikansan läpi tunkeminen ahtailla Tallinnan kaduilla onnistui ihan hienosti, autohan piti jättää parkkiin vanhan kaupungin ulkopuolle... Myös majoittuminen huoneistossa, jonne juhlijoiden äänet kuuluivat, sujui rauhallisesti.

Tammikuussa varatessani lauttalippuja neuvottiin mua kuljettamaan koirat autokannella autossa. Edellisellä viikolla tiedustellessani tarkempia ohjeita koiran kanssa laivassa matkustamiseen, kerrotiin mulle, ettei kesällä voi koiria pitää autokannella sen kuumetessa liikaa. Kiva! Ja lemmikkihyttejä tai kennelpaikkaa ei tietenkään ollut saatavilla kuin menomatkaksi ja paluumatka olisi koirien vietettävä kuumalla autokannella... Lämpötilan noustessa hengenvaaralliseksi, voisi kuulemma laivan kapteenilta tiedustella lupaa ottaa koira laivaan sisään. Varustauduimme paluumatkaan viilennysalustalla, viilennysloimella, kylmälaukullisella kylmäkalleja ja viileää ilmaa puhaltavalla häkkituulettimella. Kotimatkan sitten jännitimmekin koirien mahdollista vilustumista autossa... Matka sujui kuitenkin molempiin suuntiin hienosti ja autokansi pysyi paluumatkalla todella kylmän ulkoilman ansiosta viileänä, eikä koiratkaan vilustuneet.

Koirille hankittiin myös ohjeiden mukaiset kuonokopat laivassa liikkumista varten. Näitä ei laivassa kuitenkaan käytetty, olivat vain varalta mukana kun ei kukaan muukaan koirillaan koppaa pitänyt.

Menomatkalla lemmikkihytissä Taavin piti ensin haistella tarkkaan edellisten matkustajien jättämät hajut

ja mennä sitten sänkyyn kauneusunille.

Uni maittoi myös majapaikassa.

Sunnuntaina pyrrejä oli kehässä kolme, kaksi urosta ja yksi narttu, tuomarina Aire-Piret Pärn Virosta.

Kuvat Pieta Luukkonen:

                             

Voi kun mä olen söpö <3

Förde

Foca

Taavin arvostelu kuului näin:

Tuloksena SERT, CACIB, ROP, EE MVA, EEV-16! Foca oli VSP sertillä ja cacibilla! Onnea meille, ei ollut turha reissu! Kiitos Pieta, että lähdit mukaan tälle seikkailumatkalle!!! Ja toinen uros Förde (Tottakai Cuumoo Cammoo) sai juniorisertin ja junnutittelin (?), joten kaikki voitti!

Olen todella tyytyväinen Taaviin matkaseurana! Se vaan on niin helppo ja sopeutuvainen <3. Ruokakin maistui hyvin ja yhteiselo Focan kanssa sujui mallikkaasti. Ihania murmeleita molemmat <3 

Maanataina käytiin hakemassa pk-konkari Minna Muurilta oppia tuohon Taavin haahuiluun koetilanteissa. Yritettiin kovasti saada Tapsaa herpaantumaan, mutta mitkään kikat ei auttanee, poitsu seuras todella mallikkaasti... Sain kuitenkin neuvoja mitä tehdä, jos saisin tuon haahuilun tapahtuvaksi jossain treenitilanteessa. Nyt sitten vaan toivotaan surkeita treenejä, jotta päästään puuttumaan =P

Illalla vielä pitkästä aikaa pieni lenkki Ottomaanin kanssa.