Treeniä ja pientä sairastelua

Iltapuhteena tekaisin Tahvolle kierrätyshenkisesti vanhasta fleecehupparista takin. Heijastimet pitäis vielä kähveltää jostain...

Vähänhän tuo elukka näyttää kärsivältä, mutta onneksi sen oma turkki on niin valtaisa, ettei takki päällä juurikaan tarvitse olla.


Pakkiakin nähtiin ohimennen. Vielä isä ja poika tulivat toimeen keskenään, aavistus pientä pörinää oli kuitenkin havaittavissa. Ei niistä taida leikkikavereiksi enää toisilleen olla :/ mutta hyvä kun tulevat tuonkin verran toimeen keskenään.


Torstaina tokotreeneissä oli vähän härö maan haisteluun keskittyvä pyrriäinen ja erittäin huonosti nukkunut ja täten vähän väsy ohjaaja. Mut siihen nähden me vedettiin ihan hyvin.

Ekaks luoksepäästävyysharjoitus, jossa Taavi melkein istui hienosti paikallaan. Ihan oli pakko vähän päästä haistelemaan "tuomaria". No muutaman toiston jälkeen saatiin ihan kivasti menneitä suorituksia.

Paikkamakuu oli tänään jotenkin tosi vaikea. Taavi nousi ylös monta kertaa ja tuli mua vastaan ja vaikka mitä. Mutta tässäkin saatiin lopulta ihan onnistuneita suorituksia. Paikkaistumiset meni tällä kertaa meidän mittapuulla tosi hyvin. Taavi istui nätisti paikallaan ja vaikka kaula välillä venyi puolelle tai toiselle tosi pitkäksi, ei se siitä mihinkään lähtenyt tai eihän se yleensäkään ole lähtenyt, mutta ollaan tehty paikkaistumista tosi vähän toisten koirien läsnä ollessa ja oma luotto on vielä vähän hukassa.

Seuraamista tehtiin pareittain ja se olikin Tapsulle haastavaa, parina oli viehkeä bordercollienarttu. Vähän pidemmillä suorilla pätkillä katsekontakti ei meinannut pysyä ja juosten seuraaminen nartun perässä oli aika vaikeeta, mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen. Ei olla tuollai pareittain taidettu koskaan aikaisemmin seuratakaan ja vaikkei se nyt ihan nappiin mennyt, niin ei se ihan kamalaakaan ollut, katsekontakti vain puuttui ajoittan. Olis kuitenkin voinut olla niinkin, että Tapsu lähtee ihan lapasesta haukkuen juoksemaan edellä menevää narttua kiinni. Ja aina kun tehtiin enemmän käännöksiä tai pysähdyksiä tai sivuaskeleita oli Taavi hyvin mukana jutun juonessa.

Liikkeestä maahan menoja tehtiin kaikki yhtä aikaa, helppo liike meille. Taavi tippuu samantien käskystä alas ja jää siihen. Nyt kyllä palkattiin heti maahan menosta, neljä toistoa. Luoksetulo istumisesta tehtiin myös ja sekin meni kivasti. Taavihan tulee eteen ja siitä sitten eri käskyllä sivulle. Meillä on ollut vähän ongelmia sen kanssa, että Taavi ennakoi sivulle tulon, nyt kuitenkin jaksoi hienosti tapittaa silmiin niin kauan, että annoin käskyn sivulle tulosta. Ja tuo sivulle tulokin oli ihan hyvä, ei jäänyt enää niin vinoksi kuin on joskus aikaisemmin jäänyt.

Hyppy ja nouto olivat myös tämän illan ohjelmistossa. Hyppy on mennyt selvästi eteenpäin, vaikka ekaks Taavi jäi jotenkin jumiin liikkeenohjaajaan ja hyppy -käskyn saatuaan sinkosi liikkurin luo kaivelemaan sen taskuja!! Ja teki tämän kaksi kertaa! No sitten kun se hokas, että hyppiähän tässä pitäis, niin alkoi homma toimimaan. Vielä pitää kuitenkin sitä hypyn jälkeen paikalleen jääntiä vahvistaa kovasti. Ja kerkeshän se kerran kusastakin siihen esteeseen...  Nouto taasen on jäänyt meiltä viime aikoina harjoittelematta lähes kokonaan ja se kyllä näkyi. Periaatteessa liike on ihan niin kuin pitääkin, Taavi istuu vierellä kunnes saa käskyn hakea kapulan ja se tuo kapulan nätisti eteen, mutta mutta. Taavi on toivottoman hidas ja ote kapulasta on todella hento. Heiteltiin sitten kapulaa ympäri hallia ja mä juoksin karkuun, vauhtia tuli kovasti lisää ja tätä harjoittelua täytyy jatkaa kovasti, koska heti kun liike on enempi kokonainen suoritus, on vauhti ihan hukassa. Sain myös hyviä vinkkejä tuon pidon parantamiseen ja niitäkin siis kotiläksynä treenataan.


Perjantaina ilmaisutreenit pahaporukalla. Jouduttiin treenaamaan parkkipaikalla, kun kentällä ei yksinkertaisesti pystynyt; puoli metriä todella märkää lunta ja sinne vievä tie niin jäässä, ettei pystyssä olis pysynyt edes Icebugeilla.

Taaville ensin avoukkoja sillä ajatuksella, että kuseskelusta mm nousee ja tulee pois eli ei palkkaa. Ensimmäinen avo meni hyvin, mm rytmitti haukkumista ja se olikin oikein hyvä. Toisella tuli sitten se kusikeikka ja palkka jäi saamatta. Seuraavat kaksi maalimiestä Taavi sitten haukkui oikein mallikkaasti.

Tämän jälkeen tehtiin ns. mökkikylätreeni, eli alue täyteen piiloja ja ukko yhteen niistä. Taaville tehtiin kolme toistoa. Nenänkäyttö oli todella hyvää, oli niin hieno katsoa hajun saaneen koiran vaihtavan suuntaa lennosta! Haukutkin oli hyviä ja kahdella ukolla pyysin Taavin vierelle. Tänään oli ihan loistavaa se, että Taavi haukkui todella hyvin ja sivulle tuloa se malttoi odottaa haukkuen käskyyn asti. Ensimmäisen piilon se tosin haukkui todella (5 m) kaukana, mutta muuten oikein hyvä treeni.


Lauantaina käytiin aamupäivästä kimppalenkillä Lolan kanssa ja tarkoitus oli ennen lenkkiä vähän tottistella hallilla... Mutta joku muu olikin jo ehtinyt ensin hallille, joten ei auttanut kuin vähän yrittää tehdä jotain parkkipaikalla.. paikkamakuuta ja seuraamista... Eipä tuo kylmä ja märkä ja vähän jäinen maa kyllä suuresti houkuta mitään tekemään. Kesä, tule jo!!

Tehtiin pitkä lenkki metsässä ja Taavi oli niin iloinen ja onnellinen kivasta leikkiseurasta <3

Iltapäivällä Taavi alkoi kotona ripuloida todella voimakkaasti, kävi pienellä aikaa useamman kerran pihalla. Vähän kuumeisenkin oloinen se oli ja ihan veto pois :/ Onneksi tila koheni iltaa kohti. Canikuria annoin ja paastoa pidettiin puolitoista vuorokautta. Sunnuntaina Tahvo oli jo kyllä ihan oma itsensä, mutta jätin kuitenkin pehatreenit väliin ja lenkitkin pidettiin ihan minimissä.

Lorvailua

Viime aikoina on taas vaihteeksi otettu aika lunkisti. Taavi pääsi Murun kanssa käymään kävellen saaressa viime viikolla ja kyllähän se oli ollut tosi innoissaan jäällä juoksemisesta. Pojat olivat nähneet myös merikotkan, onneksi se oli antanut pyrrinpoikasen olla rauhassa.

Keskiviikkona uskaltauduin ekaa kertaa omineen tokohallille treenaamaan, kun kerrankin ehdin sinne ennen varattujen vuorojen alkua. Lähinnä harjoiteltiin hallissa oloa ja tekemiseen keskittymistä ulkoa kuuluvista äänistä huolimatta. Vähän seuraamista, lähinnä niitä käännöksiä, ja jättäviä peruuttamalla. Treenattiin myös hyppyä ihan onnistuneesti. Hypyn jälkeen paikalleen jääminen vaatii vielä työtä, mutta aika hienosti onnistuttiin.

Pieni pissapoika kerkes jossain välissä nostaa koipeaan esteen kylkeen, mutta tästä seurasikin ehkä koko treenin paras juttu: jätin Taavin paikkamakuuseen tokopuolelle ja menin varastosta hallin toiselta puolelta hakemaan siivuosvehkeitä. Mun pieni rakas odotti nätisti koko sen ajan maassa paikallaan, kun hävisin aksapuolen aidan taakse ja etsin varastosta tarvikkeet. Ja se teki sen kahdesti, koska olihan mun vietävä kamat takas varastoon! 

Hallitreenin jälkeen käytiin vielä superpitkällä metsälenkillä ja kerittiin vähän nauttia kauan kaivatusta auringosta!

Kaverukset relaa

Eilen ehdittiin vähän nauttia auringostakin sen jälkeen kun haettiin Taavelo viikonloppuhoidosta porukoilta. Hyvin oli hoidettava käyttäytynyt ja jälleennäkeminen oli hillitön =D

Ollaan vähän yritetty opetella leikkimään ja välillä Taavi siitä innostuukin. Alla kuvia aurinkoisesta palloleikkihetkestä eiliseltä.

Ei irtoo otsikkoa tällä kertaa

Viikonloppuna oltiin yökylässä kaveripariskunnan luona ja kyllä voin olla ylpeä hyvin käyttäytyvästä koiruudestani. Taavin  kanssa on kyllä ollut ilo kyläillä, kun se ei tee itsestään numeroa, pötköttelee vaan kiltisti ja leikkiikin rauhallisesti. Mutta aina tietysti on jotain pientä hiottavaa vielä vieraskoreudessakin. Esimerkiksi kuonoa ei tarvitsisi käydä tasaisin väliajoin työntämässä isäntäväen hanuriin ja aamulenkiltä palattaessa muiden vielä nukkuessa ei tarvitsisi juosta suoraan kaikkiin sänkyihin nuolemaan naamoja =P


Kun torstai-ilta tuli ja oli taas vuorossa tokotreeniit, tuntui kuin edellisestä kerrasta olisi ikuisuus ja kotiläksytkin olisi jääneet tekemättä jatkuvan lumen kolaamisen viedessä kaiken liikenevän ajan. Mutta eihän se oikeesti ihan niin ole mennyt. Olin itseasiassa jopa harjoitellut kotiläksyjä useampana päivänä viimeisen parin viikon aikana ja se kuulemma näkyi. Seuraaminen oli kuulemma tiiviimpää ja kontakti parempi. Kyllä on kiva saada positiivista palautetta, yksin puurtaessa tuntuu aina junnaavan vaan paikoillaan eikä omaa kehitystä näe.

Ensin kuitenkin harjoiteltiin paikkamakuuta, tänään oli kaikki ryhmän viisi koirakkoa paikalla ja Tapsa joutui keskimmäiseksi koiraksi, välit oli kuitenkin useamman metrin. Ryhmään kuuluu kuuluvan yksi kovasti haukkuva koiruus ja sitten on tietenkin se viereisen kentän agiporukka... Hieman epäilevältä Taavi näytti mun poistuessa sen viereltä, mutta kiltisti se pysyi maassa. Kävin palkkaamassa usein enkä edes tällä kertaa mennyt kovin kauas. Muutaman kerran Tapsu nousi ylös mun tullessa sen luoksi, mutta palautin sen maahan ja otettiin uusi yritys onnistuneesti. Myös paikkaistuminen oli ohjelmistossa ja siinä Taavi oli vieläkin epäilevämmän oloinen jos mahdollista. En siis lähtenyt kovin kauaksi siitä ja onnistuttiin hyvin. Olen niin iloinen tästä ryhmäpaikasta, häiriötreeni on taattu ja onnistumisten myötä saadaan varmasti varmuutta tekemiseen.

Seuraamista tehtiin siis myös ihan hyvällä vireellä. Kotiläksyksi saatiin oikean ja vasemman käännöksen harjoittelu (ensin mun täytyy harjoitella ite oma liikkuminen, olen koko ajan menossa väärin väärään suuntaan ja sain ihan uudenlaiset ohjeet kaikkiin aikaisempiin ohjeisiin verrattuna). Ja löytyihän sitten melkoinen ongelmakin tai olenhan mä sen tiennytkin, mutten ole sille mitään osannut tehdä. Täyskäännös pitää nyt varmasti ajatella kokonaan uusiksi. Olen sen tehnyt tähän asti saksalaisena (?) eli mä olen kääntynyt vasemmalle ja Taavi on kieränyt mut oikealle kääntyen. Käännös on väljä Taavin kiertäessä mut aika kaukaa, herkkätassuherrana varoo mun jalkoja aika laikka muutenkin. Nyt sitten täytyy miettiä kummin päin sen rupeaisin tekemään Taavin säilyttäen koko ajan paikkansa mun vasemmalla sivulla...

Hyppyä tehtiin myös ja sen Taavi oli kyllä unohtanut ihan kokonaan. Sitäkin pitäisi kotiläksynä tehdä, mutta meidän treenikenttä ja este on puolen metrin lumipeitteen alla... Täytyy pohdiskella miten tota vois treeniä kotona/sisällä, vinkkejä otetaan vastaan! Tekisköhän Muru mulle pienen hyppyesteen!? Ja hyppyyn liittyen kosketusalustan (siis mikä se on???) opettaminen tuli läksylistalle myös. Sen opettelu täytyy ilmeisesti aloittaa nettiopinnoilla, että tietäs edes vähän mitä pitäis tehdä =)


Sunnuntain pehatreenit muuttuivat lennosta palotalotreenistä vanhalle sahalle. Harmi sinänsä, olisin niin kovin mielelläni mennyt uudestaan talolle. Mutta ei voi minkään. Nopeasti piti myös muuttaa treenisuunnitelma. Onneksi olen aina ollut huono suunnittelemaan treenejä, joten ei ollut paljon muutettavaa ja tässä ryhmässä vetäjä päättää suuret linjat  =). Keli oli melko tuulinen, Laina-myrsky oli saavuttamassa meidät, ja lunta tuli vähäsen, pakkasta pari astetta. Tapsulle kolme ukkoa maakasojen ja vanhojen veneenrunkojen taakse.

Tyyppi oli taas revetä liitoksistaan saadessaan hakuliivit päälleen. Taavi on ihan täpinöissään tästä hommasta, ihana treenata innokkaan koiran kanssa, tosin välillä into jyrää kaiken järjen alleen ;P. Mitään irtoamisongelmia ei todellakaan ole ja vauhti on hirmuinen. Tänään myös ilmaisut toimivat hyvin ilman kusilenkkejä. En ottanut tänään maalimiehillä hallintaa, mutta silti Taavi kolmannella ukolla tuli mun sivulle istumaan.

Meillä hallinta vielä maastossa ihan vaiheessa, kun Taavilla on niin kamala kiire ukolta ettimään sitä seuraavaa (ja siinä välissä kuseskelemaan pusikoihin). Mutta silti ollaan kyllä edistytty ihan hirveästi; lähetyksessä Taavi malttaa odottaa käskyä, eikä ole enää viime aikoina varastanut lähtöjä eikä mun tarvi pitää siitä kiinni. Ja tuolla ukolla tulee sivulle pyytämättä, mikä sinänsä ei ehkä ole hyvä asia... Joten ehkä tuo siirtymien hallintakin sieltä jossain vaiheessa tulee. Moottori tekemiseen on vain niin kova, ettei pikkumies vielä malta.


Kotiläksyjäkin ehdittiin viikonloppuna vähän tehdä ja koska en muuta hyppyestettä äkkiseltään keksinyt, niin sohvapöytä sai toimittaa sen virkaa.