Sunnuntain kunniaksi tallasin jäljen lähimetsään. Tällä kertaa jälki oli n. 300 m pitkä iso hevosenkenkäjälki, jossa kuusi esinettä. Keli tuuleton ja kostea.
Jäljen vanhetessa treenattiin esineruutua. Esineen hakeminen onnistuu tosi hyvin, jos Taavi näkee, että mä vien alueelle jotain, muuten ei tule mitään... Tehtiin sitten neljä kertaa niin, että vein esineen heilutellen sitä ja Tapsu haki. Toisen esineen jälkeen yritin lähetystä ilman, että Taavi näki esineen vientiä (olin siis jo aikaisemmin vienyt alueelle muutaman esineen), mutta silloin se ei lähde kuin kaksi metriä ja rupeaa sijaistoiminnoille. Ilmeisesti on siis vielä jatkettava sinnikkäästi tuota esineiden vientiä Taavin nähden alueelle. Ja aluehan on meillä siis vasta kaistale.
Jälki ehti vanheta vajaan tunnin. Lähetys onnistui hyvin ja Taavi nappasi jäljen hienosti. Muutama metri takajäljelle ja omatoiminen korjaus siitä oikeaan suuntaan. Esineetkin Taavi ilmaisi tosi hienosti, vaikka muutaman kohdalla kulki hieman jäljestä sivussa, niin silti haistoi esineen hyvin ja koukkasin sen tuomaan mulle. Tokavikan esineen jälkeen tosin jokin muu jälki vei todella voimakkaasti Taavin mukanaan ja se piti sieltä oikein kiskoa takaisin oikealle jäljelle. Tästä kuitenkin loppu jatkui hyvin. Erityisen iloinen olen hyvästä tien ylityksestä ja tien jälkeen metsän vaihtumisesta peltoon, jotka eivät harhauttaneet Taavia, vaan loppupalkka löytyi hienosti!
Maanantaina mentiin iltahämärissä koulun pihaan ajatuksena tehdä pienimuotoinen tottistreeni. Koulun pihalla oli kuitenkin poikajoukko polkupyörineen ja pari tyttöä pelaamassa jalkapalloa. Ensin ajattelin, ettei me tonne voida mennä, mutta sitten rohkaistuin, hyvää häiriötähän tuo vain on! Pihalla olevan nuorison lisäksi armeija antoi häiriötreeniin oman osansa huutamalla kaiken maailman marssihuutoja ja kyllähän siinä koulun ympärillä myös melkoinen autoliikenne on, joten oikein hyvä paikka harjoitella häiriö herkän pyrripojan kanssa.
Siinä sitten treenittiin seuraamista ja jättäviä ja käännöksiä ja paikkamakuuta ja eteenmenoa ja luoksetuloja ja ja ja. Paikkamakuussa aiheutin itse vielä lisähäiriötä heittelemällä palloa Taavin editse ja juoksentelemalla ja pomppimalla sinne sun tänne. Kotimatkalla koukattiin vielä koirakentän kautta tekemässä muutama hyppy. Uskaltauduin hyppyyttämään viiden laudan korkuista estettä ja hyvin hyppi Tapsuli. Kaikki jutut sujui tosi hyvin ja oli kyllä paras treeni taas pitkään aikaan!
Torstaina aamusella käytiin akkain kanssa tottistelemassa. Taavilla aiheena mikäpäs muukaan kuin häiriön alla tehtävät erilaiset jutut. Ennen tätä kuitenkin tein omineen seuraamista, käännöksiä ja jättäviä sekä luoksetuloja, kun olinkin kentälle jo ennen muita.
Ilmoittautumisharjoitus meni tosi hyvin, Taavi ei ollenkaan halunnut mennä hyppimään ja pussailemaan "tuomari", vaan istui nätisti mun vieressä ja vähän kyllä vilkuili "tuomaria" ja kättely oli vähän vaikea, mutta kaikkinensa oikein mallikas suoritus! Ihmisryhmässä seuraaminen ei oikein meinannut onnistua ja jokin ihme juttu häiritsi Taavia ja aina yhden ihmisen kohdalla se rupes hyppimään omituisesti sivuun. Ei keksitty mistä se johtui, aina muuten seurasi hyvin, mutta tässä yhdessä kohtaa pomppi sivuun...
Paikkamakuuta tehtiin sakemanninartun ollessa häiriönä. He treenasivat perusasentoa ja pieniä pätkiä seuraamista. Muutaman kerran myös kävelivät ja hölkkäsivät ees taas Tapsalle häiriöksi. Tällä kertaa ei elettäkään nousemisesta (olin koko ajan kasvot Taaviin päin), mutta veikkaan, että vauhdikas luoksetulo olisi ollut aika haastava.
Sain jostain kuningasidean mennä suoraan yövuorosta hakutreeneihin. Ajattelin, että kun edellisistä treeneistä on kuitenkin jo yli kuukausi, niin olisi kiva mennä. Yllättävän hyvin jaksoin, vaikka kyllä sitä väkisinkin yövuorojen jälkeen käy vähän vajaalla...
Keli oli todella vähätuulinen, poutainen nollakeli. Taaville kuusi ukkoa suunnitelmalla: läpsy, valmis, valmis, haamu, valmis, valmis. Lärppä oli niin intoa piukassa, että meinasi revetä liitoksistaan kun sai hakuliivit päälleen! Ei tietoakaan mistään hyvin hallittavasta koirasta, vaan narun jatkeena oli kieli sinisenä hihnassa vetävä yli-innostunut pyrrinpoikanen, joka ei pystynyt ollenkaan keskittymään haukuttamiseen tai mihinkään muuhunkaan, vaan sinkoili sen minkä kerkesi.
Läpsylle lähetys meni hyvin, Taavi malttoi jopa odottaa käskyä ennen hirvittävää pinkaisu. Maalimiehen piti vähän houkutella Taavia haukkumaan, kun se vaan oli liponut mm:n naamaa ihan hulluna. No, viimenään sieltä vähän haukkuakin saatiin aikaiseksi, aika vaikeaa se kuitenkin oli, ei jotenkin keskittyminen meinannut millään riittää.
Toiselle ukolle Taavi lähti myös erittäin innokkaasti. Tämä olikin seisova maalimies ja pienellä avustuksella irtosi todella hyvä haukku. Kolmas ukko oli valmis sadekaavun alla oleva ukko, jonka naaman Taavi taas nuoli perusteellisesti... Haukkukin kuitenkin irtosi. Tässä vaiheessa oli suurimmat höyryt jo päästelty ja hallinta alkoi onnistua. Haamu meni tosi hyvin, kuten myös sen jälkeinen valmis.
Viimeinen ukko tuotti sitten vaikeuksia ja jouduin lähettämään Taavin sille kolme kertaa. Se oli vakaasti pyrkimässä lähetyksen jälkeen ulos alueelta selvästi kuitenkin jokin haju nenässään... Tänään muutamalla muullakin koirilla oli radan loppupäässä normaalista poikkeavaa käytöstä. Viimein kuitenkin lähti hyvin suoraan ja nosti ukon hyvällä haukulla. Päätettiin tän possuilun johdosta tehdä vielä yksi peräänajo, jotta saadaan pikkupojan päähän iskostettua suoraa vauhdikasta menoa.
Radan merkkejä pois kerätessä huomasimme radan loppupään halki kulkevan jäljen piilomerkit ja makauskin löytyi, joten olisikohan kyseessä ollut sen verran tuore verijälki, jotta se sekoitti koirien toimintaa?
Pääsin männäviikolla myös pitkästä aikaa ohjattuihin jälkitreeneihin =). Siellä Taaville oli tarjolla vieraan tekemä n. 400 m pitkä jälki muutamalla tampatulla kulmalla ja kolmella kepillä ja kahdella esineellä. Keli kostea ja lähes tuuleton nollakeli.
Jäljen vanhetessa teimme esineruutua ja Taavi haki kolme esinettä hienosti, kun näki niiden viennin alueelle. Ohjaaja kyllä näki selvää kehitystä sitten viimekertaisten kimppatreenien, vaikkei se aina itse kyllä siltä tunnu. Mutta kiva jos muut huomaa kehityksen, niin kai sitä on sitten tapahtunut! Kovasti vaan lisää treeniä tähän esineruutuun, niin kai se Tahvokin sen jujun joskus tajuaa.
Jälki meni sitten jo melkein hämärähommiksi. Janan mitta oli vajaa kymmenen metriä ja ensin pieni tarkistus takajäljelle ja sitten löytyi oikea suunta. Hyvin Taavi jäljesti paikoin kovinkin kivikkoisessa maastossa. Kulmat meni oikein näppärästi ja muutenkin ihan kivasti Taavi keskittyi, vaikka kaksi keppiä sinne matkan varrelle jäikin. Löydettyjen esineiden ja kepin ilmaisut olivat tosi hyvät.
