Maanantaina kävin omineen kentällä vähän tottistelemassa. Seuraamista
hinkattiin ja se menikin aika hyvin meidän tekemäksi! Liikkeestä
istumista ja maahan menoa tehtiin myös. Niissä joutuu antaa useamman
käskyn, mutta ihan hyvin meni siihen nähden, ettei olla juurikaan
treenattu tuota, varsinkaan viime aikoina. Ostin myös isomman (200 g)
noutokapulan ja treenattiin sen kanssa, mutta Taavihan ei sitten millään
halunnut ottaa sitä suuhunsa?! Aikaisempi pieni noutokapula on ollu
sille ihan supersuosikki. Sitten vielä paikkamakuuta ja siitä
luoksareita. Ihan loistava treeni ja tuli taas intoa tehä lisää!
Tiistaina pehatreeneissä tehtiin kokeenomainen harjoitus. Alueelle neljä ukkoa ja minä Tapsan kanssa niitä hakemaan. Ekalle ukolle etukulmaan meni kuin oppikirjasta! Toinenkin meni tosi hyvin, mutta sitten kolmannella lähetyksellä teki tosi laajoja kaaria ja kun näin koiran keskilinjan vastakkaisella puolella, kutsuin sitä pois. No eihän se sieltä tullut... Hyvää tässä oli kai se, että sillä oli haju maalimiehestä ja se meni lopulta sen luokse ja haukkui hyvin. Huonoa ehkä se, ettei se tullut kutsusta luokse. Mutta jos sillä on vainu, niin onko parempi että se menee ukolle vai että tulee mun luokse??
Vaikeaa harjoituksessa oli miettiä mistä koiran lähettää ja milloin on oikea hetki kutsua se pois. Taavi on kuitenkin aika periksi antamaton ja mä luulen sen ettivän vaikka viikon, jos ukkoa ei meinaa löytyä. Vaikea laji tämä hakukin on.
Keskiviikkona iskä kävi tekemässä Taaville jäljen. Kesken jäljen teon alkoi sataa melko rivakasti ja jänskätti, miten se vaikuttaa jäljestykseen. Jäljellä oli pituutta puolisen kilometriä ja se vanheni reilun tunnin, keppejä kuusi ja kulmia kolme.
Janalla oli tänään pituutta seitsemisen metriä ja hyvin Taavi löysi jäljen ja lähti sitä etenemään. Kuivan kelin jäljestykseen verrattuna vauhti oli nyt rauhallisempi. Kulmat meni hyvin ja kepeistä löytyi neljä. Kiitos iskä!
Torstaina kimppatottista ja oli ilo huomata, miten innoissaan Taavelo keskittyi tekemiseen. Kentällä touhuavat muut koirat eivät juurikaan olleet häiriöksi pientä vilkuilua lukuun ottamatta. Seuraamista hinkattiin ja lyhyen matkan luokse tuloja. En vielä arvaa laskea Taavia vapaaksi muiden vieraiden, varsinkin isojen urosten, läsnä ollessa.
Paikkamakuu treeniä tehtiin tällä kertaa niin, että Taavi maahan ja minä hihnanmitan päähän. Porokoira siihen sitten viereen tekemään seuraamista ja luoksareita. Ensimmäinen luoksari oli katastrofi, mutta sen jälkeen Taavi malttoi paikallaan, hieman tosin vinkuen.. Kun Taavi ei ollut käskyn alla, olikin reaktiot sitten taas melkoista rähjäämistä ja ryntäilyä :/ Positiivista se, että käskyn alla hommat luonnistui aikas hyvin. Vaaditaan paaaaljon tällaisia harjoituksia ennen kuin meistä on mihinkään kokeisiin.
perjantai 29. elokuuta 2014
tiistai 26. elokuuta 2014
Vilkas viime viikko
Taavi vietti viikko sitten viikonloppuna hieman vajaan vuorokauden koirahoitolassa. Kävin katsomassa paikkaa aikaisemmin ja kyselin kokemuksia muilta. Paikka näytti siistiltä, omistaja oli mukava ja kavereilla oli hyviä kokemuksia, mutta silti Taavin sinne vieminen ei ollut helppoa. Kyllä kotihoito olisi aina parempi vaihtoehto, mutta aina se ei vain ole mahdollista...
Laiton Murun viemään Taavin aamulla hoitoon, kun en itse olisi kuitenkaan selvinnyt ilman kyyneliä, niin herkkis olen. Hoitolassa koirat asuvat "huoneissa", joista jokaisesta on pääsy omaan pieneen ulkotarhaan ja jokainen pääsee neljä kertaa päivässä juoksutarhaan. Tämän lisäksi ostin Taaville lisäpalveluna saatavan metsälenkin, jotta se pääsisi hetkeksi pois hoitolan melusta.
Ruoka ei illalla ollut Taaville maistunut, mutta se nyt ei ollut mitenkään yllättävää. Aamuruoka oli sitten maistunut hyvin.
Aamulla Taavia kotiin hakiessani oli pieni mies revetä liitoksistaan, kun näki mut <3 Voi kamala miten kova ikävä mullakin jo sitä oli! Tais hoitoreissu kuitenkin olla aika rankka, kun mun nukkuessa päivällä ennen yövuoroa, makasi Taavi repo rankana sängyn alla ja mä sain nukutuksi kunnolla.
Maanantaina käytiin katsomassa Nappia, jonka kanssa meno oli hulvatonta!
Tiistaina oli vuorossa ukkosen säestämät pelastushakutreenit. Taavi on ukkosella vähän levoton ja siitä kyllä huomasi, ettei se ollut aivan oma itsensä. Kaatosateen ja jytinän johdosta vedettiin lyhennetyt treenit kahdella maalimiehellä. Ekalle ukolle sain lähettää Taavin kahdesti, toisella lähti hyvin ja haukkuikin ihan mallikkaasti. Toiselle ukolle teki ekalla kerralla pitkän lenkin ja haki kovasti, muttei löytänyt. Uusi lähetys ja nyt meni paremmin. Maalimiesten sadeasutkaan eivät hämänneet.
Ke aamuna Pakki kävi lenkittämässä Taavia. Ei ne leikkiin riehaantuneet, mutta ihan hyvin lenkki sujui kimpassa. Takas meidän pihaan tultaessa tuli pieni rähäkkä, mutta Jussi oli onneksi ihan vieressä ja otti tilanteen haltuun. Sen jälkeen nuuskittiin taas pihaa yhteisymmärryksessä.
Keskiviikkona tehtiin pk-porukan kanssa esineruutua ja ilmaisua. Esineruutu on ollut meille jotenkin tosi vaikea ja päädyttiinkin Taavin kanssa tekemään sienestysharjoitus. Ruutuun laitettiin seitsemän esinettä ja lähdimme Taavin kanssa vain kävelemään alueelle. Taavi oli aluksi pitkässä liinassa. Ensimmäistä esinettä se ei meinannut löytää millään. Käveltiin parista ihan ylikin, muttei mitään reaktiota... Sitten se hokas hansikkaan ja heti palkkaus ja kova kehuminen. Toinen meni vähän samaan tyyliin ja sitten päästinkin sen irti. Taavi löysi vielä kolme esinettä ja sitten lopetettiin siihen. Oli kiva nähä, kun se tajus mitä siltä halutaan, niin nenä kävi niin kovasti sen etsiessä. Viimeiset se jo toikin mulle vähän matkan päästä. Jos tää nyt helpottais sen esineruutuhitauteen?
Sitten tehtiin ilmaisuja viiden ukkelin verran. Lähetys ihan läheltä ja hyvät haukut siihen. Haukut parana koko ajan ja muutaman kerran sieltä tuli jo tosi miehekkäitäkin haukkusarjoja! Hienosti Taavi on tässäkin kehittynyt, vaikka paljon on vielä treenittävää.
To aamu aloitettii pitkästä aikaa tottiksella. Mun tottismotivaatio on ihan hukassa... Aamun aiheena seuraaminen ja paikkamakuu häiriökoiran läsnä ollessa. Seuraamiset meni kuulemma hyvin, vaikka mun mielestä Taavi jätättää ja on liian kaukana sivussa. Ihan siis parin askeleen pätkiä otettiin. Toi on vaan niin vaikeeta! Taavi oli kyllä tosi intoa piukassa, huomaa ettei olla vähään aikaan tehty mitään.
Paikkamakuuta tein Taavi hihnassa, niin että mentiin aina vähän lähemmäs toista koiraa. Hyvin se pysyi maassa, välillä vilkuili kaveria. Näitä täytyy treenata lisää! Kun ei me nyt niin kovin lähellä sitä toista kuitenkaan oltu, viimesellä kerralla ehkä vajaan kymmenen metrin päässä ja makuulla olo ajatkin oli aika lyhyitä kerrallaan...
Illalla oli vuorossa jälkitreenit pitkästä aikaa ohjatusti. Taavilla oli ajettavanaan noin 400 m pitkä vieraan tekemä jälki kahdella kulmalla ja kuudella kepillä. Jälki vanheni himpun yli tunnin ja keli oli hyvin hentotuulinen syyskostea, maastona kangasmetsä.
Jäljen vanhenemisen aikana kokeiltiin vähän esineruutua, mutta kyllä se niin vaikealta vain tuntuu. Vetäjä lupasi hommata meille kokeneen esineruutuihmisen joskus opettamaan tuota hommaa! Taavi kyllä hakee ne esineet, mutta ei se ole siitä hommasta mitenkään hirmu innoissaan. Musta tuntuu, että se on lähössä ettimään ihmistä ja pettyy kovasti kun sieltä löytyykin vain joku tyhmä lelu... Lelut kun ei muutenkaan ole sen juttu =/
Jäljellä taas oli vauhtia niin, että sain jarrutella. Tarkkuus kärsii selvästi tosta vauhdista ja taidankin seuraavaksi tehdä ihan perinteisen namijäljen, jotta saataisiin vähän tuota tarkkuutta lisää... Kulmat meni Taavi -tyyliin kaarroksen kautta ja kepeistä löytyi 5/6.
Huomioina ainakin se, että kuopan kautta kulkeva jälki oli vaikea, Taavi kiersi kuopan reunaa pitkin ja palasi jäljelle montun toisella puolella. Tapsuli kulki myös melko sivussa jäljestä, joka tietenkin voi johtua tuulesta. Kepit se kyllä merkkasi hienosti sitä yhtä lukuun ottamatta, vaikka senkin kohdalla se "vähän merkkasi", mutta mä en sitä tarpeeksi hokannu. Toiset olivat myös sitä mieltä, että namipalkka kepeillä ei Taavia juurikaan palkkaa, vaan se palkkaantuu enemmän siitä, että pääsee jatkamaan hommia. Hyvä niin ja ensi kerralla kun kokeillaan keppejä, niin jätän namit niiltä pois ja kehun vaan.
Kovasti tuli taas mietittävää ja uusia ideoita. Lähitulevaisuudessa kokeillaan sen namijäljen lisäksi ainakin linnanharja- ja hullunkiertojälkiä.
Sunnuntaina oli sitten sen namijäljen vuoro. Tein sen pellolle, missä oli kyllä vähän turhan pitkä heinä. Namitin epätasaisin välein ja tein kulmia ja kaarroksia. Taavi jäljesti tosi rauhallisesti, mutta keskittyi mun mielestä jälkeen huonommin kuin ilman namia tehtyihin jälkiin. Namittomilla jäljillä se etenee vauhdilla, ei niin tarkasti, mutta se tekee töitä aika keskittyneesti ja tasaisesti koko jäljen ajan. Nyt nuuhki kyllä hyvin ja rauhallisesti, mutta nosti aina välillä päätään ja jäi katselemaan taivaanrantaan tuumaillen jotain... Seuraava namijälki tuleekin sitten metsään, katotaan kuin sitten käy!
Laiton Murun viemään Taavin aamulla hoitoon, kun en itse olisi kuitenkaan selvinnyt ilman kyyneliä, niin herkkis olen. Hoitolassa koirat asuvat "huoneissa", joista jokaisesta on pääsy omaan pieneen ulkotarhaan ja jokainen pääsee neljä kertaa päivässä juoksutarhaan. Tämän lisäksi ostin Taaville lisäpalveluna saatavan metsälenkin, jotta se pääsisi hetkeksi pois hoitolan melusta.
Ruoka ei illalla ollut Taaville maistunut, mutta se nyt ei ollut mitenkään yllättävää. Aamuruoka oli sitten maistunut hyvin.
Aamulla Taavia kotiin hakiessani oli pieni mies revetä liitoksistaan, kun näki mut <3 Voi kamala miten kova ikävä mullakin jo sitä oli! Tais hoitoreissu kuitenkin olla aika rankka, kun mun nukkuessa päivällä ennen yövuoroa, makasi Taavi repo rankana sängyn alla ja mä sain nukutuksi kunnolla.
Maanantaina käytiin katsomassa Nappia, jonka kanssa meno oli hulvatonta!
Tiistaina oli vuorossa ukkosen säestämät pelastushakutreenit. Taavi on ukkosella vähän levoton ja siitä kyllä huomasi, ettei se ollut aivan oma itsensä. Kaatosateen ja jytinän johdosta vedettiin lyhennetyt treenit kahdella maalimiehellä. Ekalle ukolle sain lähettää Taavin kahdesti, toisella lähti hyvin ja haukkuikin ihan mallikkaasti. Toiselle ukolle teki ekalla kerralla pitkän lenkin ja haki kovasti, muttei löytänyt. Uusi lähetys ja nyt meni paremmin. Maalimiesten sadeasutkaan eivät hämänneet.
Ke aamuna Pakki kävi lenkittämässä Taavia. Ei ne leikkiin riehaantuneet, mutta ihan hyvin lenkki sujui kimpassa. Takas meidän pihaan tultaessa tuli pieni rähäkkä, mutta Jussi oli onneksi ihan vieressä ja otti tilanteen haltuun. Sen jälkeen nuuskittiin taas pihaa yhteisymmärryksessä.
Keskiviikkona tehtiin pk-porukan kanssa esineruutua ja ilmaisua. Esineruutu on ollut meille jotenkin tosi vaikea ja päädyttiinkin Taavin kanssa tekemään sienestysharjoitus. Ruutuun laitettiin seitsemän esinettä ja lähdimme Taavin kanssa vain kävelemään alueelle. Taavi oli aluksi pitkässä liinassa. Ensimmäistä esinettä se ei meinannut löytää millään. Käveltiin parista ihan ylikin, muttei mitään reaktiota... Sitten se hokas hansikkaan ja heti palkkaus ja kova kehuminen. Toinen meni vähän samaan tyyliin ja sitten päästinkin sen irti. Taavi löysi vielä kolme esinettä ja sitten lopetettiin siihen. Oli kiva nähä, kun se tajus mitä siltä halutaan, niin nenä kävi niin kovasti sen etsiessä. Viimeiset se jo toikin mulle vähän matkan päästä. Jos tää nyt helpottais sen esineruutuhitauteen?
Sitten tehtiin ilmaisuja viiden ukkelin verran. Lähetys ihan läheltä ja hyvät haukut siihen. Haukut parana koko ajan ja muutaman kerran sieltä tuli jo tosi miehekkäitäkin haukkusarjoja! Hienosti Taavi on tässäkin kehittynyt, vaikka paljon on vielä treenittävää.
To aamu aloitettii pitkästä aikaa tottiksella. Mun tottismotivaatio on ihan hukassa... Aamun aiheena seuraaminen ja paikkamakuu häiriökoiran läsnä ollessa. Seuraamiset meni kuulemma hyvin, vaikka mun mielestä Taavi jätättää ja on liian kaukana sivussa. Ihan siis parin askeleen pätkiä otettiin. Toi on vaan niin vaikeeta! Taavi oli kyllä tosi intoa piukassa, huomaa ettei olla vähään aikaan tehty mitään.
Paikkamakuuta tein Taavi hihnassa, niin että mentiin aina vähän lähemmäs toista koiraa. Hyvin se pysyi maassa, välillä vilkuili kaveria. Näitä täytyy treenata lisää! Kun ei me nyt niin kovin lähellä sitä toista kuitenkaan oltu, viimesellä kerralla ehkä vajaan kymmenen metrin päässä ja makuulla olo ajatkin oli aika lyhyitä kerrallaan...
Illalla oli vuorossa jälkitreenit pitkästä aikaa ohjatusti. Taavilla oli ajettavanaan noin 400 m pitkä vieraan tekemä jälki kahdella kulmalla ja kuudella kepillä. Jälki vanheni himpun yli tunnin ja keli oli hyvin hentotuulinen syyskostea, maastona kangasmetsä.
Jäljen vanhenemisen aikana kokeiltiin vähän esineruutua, mutta kyllä se niin vaikealta vain tuntuu. Vetäjä lupasi hommata meille kokeneen esineruutuihmisen joskus opettamaan tuota hommaa! Taavi kyllä hakee ne esineet, mutta ei se ole siitä hommasta mitenkään hirmu innoissaan. Musta tuntuu, että se on lähössä ettimään ihmistä ja pettyy kovasti kun sieltä löytyykin vain joku tyhmä lelu... Lelut kun ei muutenkaan ole sen juttu =/
Jäljellä taas oli vauhtia niin, että sain jarrutella. Tarkkuus kärsii selvästi tosta vauhdista ja taidankin seuraavaksi tehdä ihan perinteisen namijäljen, jotta saataisiin vähän tuota tarkkuutta lisää... Kulmat meni Taavi -tyyliin kaarroksen kautta ja kepeistä löytyi 5/6.
Huomioina ainakin se, että kuopan kautta kulkeva jälki oli vaikea, Taavi kiersi kuopan reunaa pitkin ja palasi jäljelle montun toisella puolella. Tapsuli kulki myös melko sivussa jäljestä, joka tietenkin voi johtua tuulesta. Kepit se kyllä merkkasi hienosti sitä yhtä lukuun ottamatta, vaikka senkin kohdalla se "vähän merkkasi", mutta mä en sitä tarpeeksi hokannu. Toiset olivat myös sitä mieltä, että namipalkka kepeillä ei Taavia juurikaan palkkaa, vaan se palkkaantuu enemmän siitä, että pääsee jatkamaan hommia. Hyvä niin ja ensi kerralla kun kokeillaan keppejä, niin jätän namit niiltä pois ja kehun vaan.
Kovasti tuli taas mietittävää ja uusia ideoita. Lähitulevaisuudessa kokeillaan sen namijäljen lisäksi ainakin linnanharja- ja hullunkiertojälkiä.
Sunnuntaina oli sitten sen namijäljen vuoro. Tein sen pellolle, missä oli kyllä vähän turhan pitkä heinä. Namitin epätasaisin välein ja tein kulmia ja kaarroksia. Taavi jäljesti tosi rauhallisesti, mutta keskittyi mun mielestä jälkeen huonommin kuin ilman namia tehtyihin jälkiin. Namittomilla jäljillä se etenee vauhdilla, ei niin tarkasti, mutta se tekee töitä aika keskittyneesti ja tasaisesti koko jäljen ajan. Nyt nuuhki kyllä hyvin ja rauhallisesti, mutta nosti aina välillä päätään ja jäi katselemaan taivaanrantaan tuumaillen jotain... Seuraava namijälki tuleekin sitten metsään, katotaan kuin sitten käy!
torstai 14. elokuuta 2014
Hapuilua ja hakuilua
Tiistaina keli oli pitkästä aikaa sen verran "viileä", että viitsi lähteä hakumetsään. Vaikka ihan tarpeeksi kuuma päivä oli kyllä siltikin, taisi mittari näyttää + 24 *C ja painostavuus enteili lähestyvää ukkosta.
Alue oli tänään kivan haastava: toinen puoli oli pari metriä korkeaa mäntytaimikkoa, jonne oli tehty lehtipuiden raivaus hiljattain (eteneminen oli siis jonkin verran vaikeaa kaadettujen pikkukoivujen seassa) ja toisella puolella oli kiviä, hyviä kalliomuodostelmia ja alueen poikki kulkeva pieni metsätie. Tien ylittäminen osoittautui monen koiran kohdalla haastavaksi. Tuuli oli melko kova ja pyörivä, joten hyvän tuuliavun saaminen oli haasteellista ja toisinaan mahdotonta.
Taaville eka ukko oli haamuna taimikkopuolella. Hyvin lähti suoraan ja aloitti ilmaisun tarkistettuaan tyypin hipaisemalla hieman nenällään lippiksen lipan alta, ei paha siis ollenkaan. Toinen ukko oli sitten siellä tien takana ja haastavahan se oli. Muutaman kerran oli Taavi mennyt tietä pitkin edestakaisin ennen kuin ylitti tien ja löysi maalimiehet. Maalissa tällä kertaa oli 5 v. poika ja aikuinen. Pojan Tapsa oli käynyt nuuhkimassa tarkemmin ja pienen äänenavauksen jälkeen oli aloittanut haukun.
Kolmas ukko oli taas taimikkopuolella ja siellä sitten tapahtuikin jotain ihmeellistä, mistä en päässyt ihan selvyyteen. Taavi oli löytänyt maalimiehen hyvin ja kiivennyt sitten maalimiehen vieressä olevalle kivelle katselemaan maalimiestä. Kun metsästä ei alkanut kuulua mitään, lähdin katsomaan tilannetta ja löysin Taavin vähän matkan päästä kierimästä sammalikossa, kuonoaankin se hankasi kovasti tassuillaan. Taavi ei pystynyt keskittymään ukkoon ollenkaan ja kieriskeli vain sammaleissa nousten välillä pystyyn. Mitään erikoista en siitä löytänyt, olisko kusiainen tai amppari pistänyt?? Kuumakin sillä saattoi jo olla ja tietysti vielä sunnuntain jäljiltä väsy painoi. Tiedä sitten todellista syytä, mutta tämä pisto meni ihan pipariksi. Keskilinjalle palatessamme Taavi oli taas ihan normaali.
Viimeinen ukko oli alueen takanurkassa kallionyppylän takana. Taavi lähti tosi vinoon lähetyksestä, mutta kyllä sillä selvä vainu tuntui olevan. Sinne se paineli ukkelin luo, mutta ei alkanut haukkumaan. Tuijotteli vain maalimiestä, joka ei oikein osannut innostaa Tapsaa ilmaisuun. Muutama yksittäinen haukku tuli ennen kuin menin paikalle ja sitten otettiin kunnon ilmaisu vielä loppuun.
Ihan hyvä treeni, vaikkei kaikki ihan putkeen mennytkään. Tien ylittämisen vaikeus oli ainakin hyvä tiedostaa.
Tän verran Taavia väsytti maanantai-iltana kesken leikin:
Alue oli tänään kivan haastava: toinen puoli oli pari metriä korkeaa mäntytaimikkoa, jonne oli tehty lehtipuiden raivaus hiljattain (eteneminen oli siis jonkin verran vaikeaa kaadettujen pikkukoivujen seassa) ja toisella puolella oli kiviä, hyviä kalliomuodostelmia ja alueen poikki kulkeva pieni metsätie. Tien ylittäminen osoittautui monen koiran kohdalla haastavaksi. Tuuli oli melko kova ja pyörivä, joten hyvän tuuliavun saaminen oli haasteellista ja toisinaan mahdotonta.
Taaville eka ukko oli haamuna taimikkopuolella. Hyvin lähti suoraan ja aloitti ilmaisun tarkistettuaan tyypin hipaisemalla hieman nenällään lippiksen lipan alta, ei paha siis ollenkaan. Toinen ukko oli sitten siellä tien takana ja haastavahan se oli. Muutaman kerran oli Taavi mennyt tietä pitkin edestakaisin ennen kuin ylitti tien ja löysi maalimiehet. Maalissa tällä kertaa oli 5 v. poika ja aikuinen. Pojan Tapsa oli käynyt nuuhkimassa tarkemmin ja pienen äänenavauksen jälkeen oli aloittanut haukun.
Kolmas ukko oli taas taimikkopuolella ja siellä sitten tapahtuikin jotain ihmeellistä, mistä en päässyt ihan selvyyteen. Taavi oli löytänyt maalimiehen hyvin ja kiivennyt sitten maalimiehen vieressä olevalle kivelle katselemaan maalimiestä. Kun metsästä ei alkanut kuulua mitään, lähdin katsomaan tilannetta ja löysin Taavin vähän matkan päästä kierimästä sammalikossa, kuonoaankin se hankasi kovasti tassuillaan. Taavi ei pystynyt keskittymään ukkoon ollenkaan ja kieriskeli vain sammaleissa nousten välillä pystyyn. Mitään erikoista en siitä löytänyt, olisko kusiainen tai amppari pistänyt?? Kuumakin sillä saattoi jo olla ja tietysti vielä sunnuntain jäljiltä väsy painoi. Tiedä sitten todellista syytä, mutta tämä pisto meni ihan pipariksi. Keskilinjalle palatessamme Taavi oli taas ihan normaali.
Viimeinen ukko oli alueen takanurkassa kallionyppylän takana. Taavi lähti tosi vinoon lähetyksestä, mutta kyllä sillä selvä vainu tuntui olevan. Sinne se paineli ukkelin luo, mutta ei alkanut haukkumaan. Tuijotteli vain maalimiestä, joka ei oikein osannut innostaa Tapsaa ilmaisuun. Muutama yksittäinen haukku tuli ennen kuin menin paikalle ja sitten otettiin kunnon ilmaisu vielä loppuun.
Ihan hyvä treeni, vaikkei kaikki ihan putkeen mennytkään. Tien ylittämisen vaikeus oli ainakin hyvä tiedostaa.
Tän verran Taavia väsytti maanantai-iltana kesken leikin:
Keskiviikkona oli pitkästä aikaa vuorossa pk-hakutreenit, jotka kaikesta huolimatta taas pyörivät. Kyllä oli kivaa pitkästä aikaa tuollakin!
Maastona minusta aika haastava hieman mäkinen, kivikkoinen ja paikoittain hyvinkin peittenen metsä. Tuuli oli tänäänkin melko voimakas ja pyörivä. Ja mikä parasta, niin lämpötila oli tänään siedettävä ~20 *C.
Taavilla oli kuusi ukkoa etsittävänään, joista ensimmäinen oli taputusavulla, toinen ja kolmas valmiita, neljäs haamuna, viides valmiina ja viimeinen riekkuna.
Kaikille Lärppä lähti maa pöllyten innoissaan ja viimeistä lukuun ottamatta hyvinkin suoraan, haukkukin irtosi hienosti! Ensimmäinen ukko oli sellaisessa paikassa, että haukku kaikui jotenkin jännästi ja kuulosti kuin siellä olisi ollut isompikin koira ilmoittamassa löydöstään =D. Taavi jaksoi myös hyvin koko pitkän radan läpi! Treenistä jäi tosi hyvä fiilis!!
Tänään käytiin aamulla yhdessä juoksemassa (hitaasti hölkkäämässä) lähes kahdeksan kilometriä ja me molemmat jaksettiin se ihan vaivatta. Kyllä nuo pitkät rauhalliset metsälenkit ilmeisesti kasvattavat tuota peruskestävyyttä ihan kivasti sekä koiralla että itselläni.
maanantai 11. elokuuta 2014
Pieniä ja isoja kehiä... WDS 2014
Sunnuntai-illan helteessä käytiin vähän mätsäilemässä. Taavi esiintyi ihan hienosti ja antoi kopeloida ittensä hyvin. Meno oli kyllä helteen vuoksi vähän laiskanpuoleista. Tuloksena punaisten viides sija!
Mätsärireissulta koukattiin Seijalle kattomaan pentuetta. Seitsemän minikoiraa olivat Taavin mielestä aluksi vähän epäilyttäviä, pienen varovaisen haistelun jälkeen alkoi kuitenkin leikki. Pennut tosin eivät vielä oikein osanneet leikkiä Taavin kanssa. Pentujen emonkin kanssa Taavi tuli myös ihan hyvin juttuun.
Viikko tästä ja kyllä oli mulla ja varmaan myös Taavilla pää pyörällä. Olimmehan sentään Maailman Voittaja 2014 -näyttelyssä Helsingin Messukeskuksessa. Tuomarina meillä oli aivan ihastuttava italialainen Guido Perosino ja lyhytkarvapyrrejä kilpasilla yhteensä kaksitoista.
Taavi oli kehän ensimmäinen koira, joten en sitten loppupelissä ehtinytkään jännittää niin paljoa kuin luulin. Kehään meno koitti yllättävän äkkiä ja aamun harjoittelun maata innokkaasti nuuhkiva koira oli poissa ja tilalla ihan kivasti käyttäytyvä Tahvis. Vähän kopelointia, meni ihan ok, juoksemista ja pönöttämistä. Pikainen tuomarointi kaikkinensa ja tuloksena Juniori Maailman Voittajan titteli!
Arvostelu kuului näin:
Sitten en ihan tarkkaan muista mitä tapahtui ja missä järjestyksessä, mutta kävimme kehässä vielä kahdesti ja näistä pyörähdyksistä pokkasimme SERTin ja VSP!
Lopuksi vielä kasvattajakehän esiintyminen ja sieltä Seijalle ROP - kasvattaja palkinto. Tästä seurasi tietysti usean tunnin odottelu ja viimein esiintyminen paras kasvattaja -kehässä. Ennen arvostelua treenasimme vähän ja tulimme tulokseen, että katastrofin ainekset ovat ilmassa; Selmalla juoksut alkamassa, Pakki tästä syystä vähän kierroksilla ja Taavi muuten vaan tai näistä syistä nenä maassa tai haukkuen vikasuuntaan menossa... Päätimme kuitenkin ottaa riskin ja mennä nolaamaan itsemme. Ja taas kerran pyrrit osoittivat loistavan tilannetajunsa ja esiintyivät esiarvostelussa todella hienosti!
Sitten taas odoteltiin vähän lisää ja lopulta pääsimme sinne todella isoon kehään. Täytyy sanoa, että WAU! Kyllä oli hienoa päästä osallistumaan tuollaiseen, vaikkei sijoitusta tullutkaan. Olo oli vähän kuin rokkitähdellä siellä orkesterin, spottivalojen, ison yleisön ja tv-kameroiden edessä. Ja kaiken lisäksi Tottakai-koirat esiintyivät oikein mallikelpoisesti! Harmi, ettei tuolta ole kuvia...
Päivä oli todella pitkä ja rankka, mutta hieno kokemus ja vieläpä näin hienoilla tuloksilla! Erityiskiitos Sanna -ketylle, ilman en olisi pärjännyt!
Tässä vielä lyhytkarvapyrrien tulokset
Kuvasatoa
Kuvat Sanna Metsämuuronen
Ensin vähän harjoiteltiin
Hampaiden tutkimista ja kopelointia
Mätsärireissulta koukattiin Seijalle kattomaan pentuetta. Seitsemän minikoiraa olivat Taavin mielestä aluksi vähän epäilyttäviä, pienen varovaisen haistelun jälkeen alkoi kuitenkin leikki. Pennut tosin eivät vielä oikein osanneet leikkiä Taavin kanssa. Pentujen emonkin kanssa Taavi tuli myös ihan hyvin juttuun.
Viikko tästä ja kyllä oli mulla ja varmaan myös Taavilla pää pyörällä. Olimmehan sentään Maailman Voittaja 2014 -näyttelyssä Helsingin Messukeskuksessa. Tuomarina meillä oli aivan ihastuttava italialainen Guido Perosino ja lyhytkarvapyrrejä kilpasilla yhteensä kaksitoista.
Taavi oli kehän ensimmäinen koira, joten en sitten loppupelissä ehtinytkään jännittää niin paljoa kuin luulin. Kehään meno koitti yllättävän äkkiä ja aamun harjoittelun maata innokkaasti nuuhkiva koira oli poissa ja tilalla ihan kivasti käyttäytyvä Tahvis. Vähän kopelointia, meni ihan ok, juoksemista ja pönöttämistä. Pikainen tuomarointi kaikkinensa ja tuloksena Juniori Maailman Voittajan titteli!
Arvostelu kuului näin:
15 months. Lovely, nice type. Just a bit east-west in pasterns. In movement still a bit close at hocks. Nice walk on the side. Good coat.Ja sama suomennettuna (käännöspalvelu):
15 kk. Ihana, kiva tyyppi. Käpälät hieman idästä länteen. Liikkeissä vielä hieman kinnerahdas. Hyvä sivuliike. Hyvä turkki.
Sitten en ihan tarkkaan muista mitä tapahtui ja missä järjestyksessä, mutta kävimme kehässä vielä kahdesti ja näistä pyörähdyksistä pokkasimme SERTin ja VSP!
Lopuksi vielä kasvattajakehän esiintyminen ja sieltä Seijalle ROP - kasvattaja palkinto. Tästä seurasi tietysti usean tunnin odottelu ja viimein esiintyminen paras kasvattaja -kehässä. Ennen arvostelua treenasimme vähän ja tulimme tulokseen, että katastrofin ainekset ovat ilmassa; Selmalla juoksut alkamassa, Pakki tästä syystä vähän kierroksilla ja Taavi muuten vaan tai näistä syistä nenä maassa tai haukkuen vikasuuntaan menossa... Päätimme kuitenkin ottaa riskin ja mennä nolaamaan itsemme. Ja taas kerran pyrrit osoittivat loistavan tilannetajunsa ja esiintyivät esiarvostelussa todella hienosti!
Sitten taas odoteltiin vähän lisää ja lopulta pääsimme sinne todella isoon kehään. Täytyy sanoa, että WAU! Kyllä oli hienoa päästä osallistumaan tuollaiseen, vaikkei sijoitusta tullutkaan. Olo oli vähän kuin rokkitähdellä siellä orkesterin, spottivalojen, ison yleisön ja tv-kameroiden edessä. Ja kaiken lisäksi Tottakai-koirat esiintyivät oikein mallikelpoisesti! Harmi, ettei tuolta ole kuvia...
Päivä oli todella pitkä ja rankka, mutta hieno kokemus ja vieläpä näin hienoilla tuloksilla! Erityiskiitos Sanna -ketylle, ilman en olisi pärjännyt!
Tässä vielä lyhytkarvapyrrien tulokset
Kuvasatoa
Kuvat Sanna Metsämuuronen
Ensin vähän harjoiteltiin
 |
| Tottakai Kaunis Veera on todella kaunis koira |
Hampaiden tutkimista ja kopelointia
 |
| Meistä tuli Juniori Maailman Voittaja 2014! |
 |
| Isukkikin esiintyi |
 |
| Tottakai Se On Severi Suhonen "Roikki" |
 |
| Jossain välissä saimme SERTin |
 |
| Bikinikuntoinen Maisa-sisko |
 |
| Tottakai Voin Olla Valoisa pokkasi myös JMV 14 -tittelin! |
 |
| Veteraani Maailman Voittaja 2014 Tottakai Kaunis Veera |
 |
| Tuomarin selän takana maan haisteluhan ei haittaa ollenkaan =) |
 |
| VSP! (hienosti junnulta <3) |
 |
| ROP Bila Du Pic D'espade ja VSP Tottkai Uskomaton Olen |
 |
| ROP kasvattaja Tottakai (sattuipa kaikki töpöjä) |
 |
| Vähän poseerausta |
perjantai 1. elokuuta 2014
Lollis kylässä, hyvä jälkitreeni ja kyläjuhlat
Viehkeä Lola kävi Taavilla leikkikaverina. Taavi ei kyllä oikein osannut käyttäytyä herrasmiehen tavoin... Lolliksen takamus kiinnosti vähän liikaa ja Tapsa vaatiikin varmaan jonkinlaista fyssarin hoitoa, sen verran aktiivisia oli astumisyritykset, että ihmettelen ellei jätkä ole jostain vähän jumissa... Lola olis saanut olla vähän selvempisanainen siinä, ettei niin saa tehdä. Toisaalta ei se Lolaa kovin aina näyttänyt vaivaava.
Käytiin yhdessä pienellä metsälenkillä ja sitten tultiin pihalle vielä peuhaamaan. Edelleen lähes sietämättöminä jatkuvat helteet kyllä verottivat koiruuksien leikki-intoa, mutta kyllä niillä kivaa oli. Töytyy ottaa uusiksi kelien vähän viilentyessä! Taavi pääsi Lolan lähdettyä kylmään suihkuun, sen verran kierroksilla se kävi, että pelkäsin pikkupojan ylikuumenevan.
Jäkitreeniäkin on tehty, viimeksi noin 450 m jälki, jossa useampi ysikymppi ja kuusi keppiä. Jälki vanheni reilun tunnin ja keli oli sateen jälkeen kostea, pieni tuulen vire. Maastona kangasmetsä ja pelto sekä tienylitys.
Tapsuli lähti janalle hyvin, mutta tällä kertaa janan ollessa huomattavasti aikaisempia kertoja pidempi, taisi uskonpuute iskeä ja Taavi palasi takaisin. Uudella lähetyksellä löysi jäljen ja hyvä eteneminen alkoi. Tän harjoituksen teemana oli keppi-ilmaisut, kun niissä on parilla viime jäljellä ollut vähän toivomisen varaa... Positiivisena yllätyksenä Taavi löysi kaikki kepit hienosti ja vahvistin vielä ilmaisua pyytämällä sitä kepillä maahan ja näyttämään kepin, hyvin meni!!
Ysikymppikulmissa Taavi tekee aina pienen varmistuslenkin, mutta palaa sitten hyvin jäljelle. Kerran metsän puolella se vähän harhautui, mutta palasi ihan hienosti jäljelle ilman käskyjä. Tien yliys meni hyvin, mutta tien jälkeen maasto vaihtui pelloksi ja sitten oltiinkin ihan hukassa. Taavelo piti palauttaa jäljelle pari kertaa ennen kuin matka taas jatkui. Pellolla eteneminen oli mun mielestä selvästi epävarmenpaa kuin metsässä, mutta kyllä se lopun palkkapurkki silti löytyi.
Keppi-ilmaisujen osalta loistava treeni ja nyt pitää varmaan tehä pari ihan puhdasta peltotreeniäkin, niin saadaan sitäkin puolta varmemmaksi. Mutta kyllähän tuo maastonvaihdos kesken jäljen taitaa aika haastavaa koiralle olla!? Ja niitä vieraita jäljentekijöitä tarvis paljon lisää!
Lisäksi tän viikon aikana ollaan pyöritty paljon kaupungilla kesäjuhlien humussa mm. kuuntelemassa puistokonsertteja (taputtava ihmismassa oli aluksi vähän pelottava, mutta siihenkin Taavi tottui pian) ja totuttelemassa ihmisvilinään. Taavi on saanut osakseen paljon rapsutuksia ja ihailuja söpöydestään <3 ja ihmettelyjä hännättömyydestään, luonnontöpö on monelle täysin vieras käsite ;) Tyynesti on Murukoiranen suhtautunut kaikkeen hälinään.