Tiistaina pehaharkoissa Taavi teki yhden parhaimmista treeneistään! Harjoituksena oli ns. kolmen kuusen harjoitus eli ensimmäinen mm haamuna. Sitten yksi koira treenasi välissä ja Taavi lähetettiin uudestaan samssta paikasta kuin ensimmäisellä kerralla, mutta nyt ukko valmiina ja vähän edellisestä paikasta siirtyneenä. Taas yksi koira välissä ja sitten Taaville taas lähetys samasta paikasta kuin edelliset kerrat, mm valmiina.
Maasto oli loistava ja mahdollisti maalimiehen piiloutumisen joka kerta maakuoppaan. Taavin käytös maalimiehellä oli ollut hienoa; ei koskenut maalimieheen kertaakaan ja aloitti haukun heti saavuttuaan täysin passiivisen maalimiehen luo. Ja haukku oli alusta asti kunnon haukku ilman alun piipitystä. Kyllähän Taavin haukku voisi olla vieläkin äänekkäämpi, mutta edistys tämän suhteen on ollut huimaa! Ja haukku jatkui lähes katkeamattomana (ei se nyt sellaista tasaisen rytmikästä haukkua vielä ole, mutta kuitenkin) kunnes saavuin paikalle. Olen niin tyytyväinen, ei mitään kuseskeluja missään välissä ja Taavin käytös keskilinjalle tultaessa on rauhoittunut todella paljon "tässä" -käskyn avulla. "Tässä" -käskyllä Taavi kulkee rauhallisesti lähellä mua, ei seuraa, mutta ei härvääkään.
Keskiviikkona käytiin Pakin kanssa lenkillä ja pojathan tuli taas ihan hyvin juttuun ja vauhtia piisasi. Painiksi eivät tällä kertaa pistäneet, mutta hyvää hippaleikkiä leikittiin pitkät tovit =) On ne niin ihania. Taavi on aika lailla isänsä korkuinen, mutta paljon rimpulampi vielä, painoeroa on noin neljä kiloa.
Iltapäivällä käytiin tottistelemassa; noutoa, seuraamista, paikkamakuuta, istumista, luoksetuloja. Taavi oli jotenkin tosi hyvin kuulolla tänään!
Torstaina jälkitreeneissä toisen tekemä n. 400 m pitkä jälki ysikymppikulmalla, kuudella kepillä kesäsateessa, jälki vanheni vajaan tunnin. Tarkoitus oli ottaa myös janalähtö, mutta jäljentekijä ymmärsi asian jotenkin väärin ja kun koira sitkeästi yritti vain suoraan, niin viimenään meille muillekin selvisi, että eihän siinä mitään janaa olekaan ja Taavi pyrkii sinnikkäästi ihan oikeaan suuntaa. No alkuhässäkän jälkeen Taavi pääsi vauhtiin ja jarruttelin sitä ajoittain reilustikin.
Kepit oli ollu tällä kertaa hajustumassa kanansydänten kanssa edellisestä illasta asti ja Taavi kyllä haistoi ne jo kaukaa! Oliko sitten hajun syytä vai mitä, mutta yksi keppi oli täynnä muurahaisia ja kolmessa kepissä oli etana... No, viisi keppiä Taavi kuitenkin ilmaisi hyvin. Ensi kerralla varmaan hajustaa vähän vähemmän, että oppisi siihen ihmisenkin hajuun.
Yhdessä kohtaa oli ilmeisesti riistaa mennyt jäljen poikki, kun Tapsu jäi siihen toviksi haistelemaan hyvinkin tarkkaan risteävää hajua. Piti vähän kannustaa jatkamaan. Ja se kohta, missä yksi keppi jäi ilmaisematta, oli jäljen toisella puolella selvästi jotain epäilyttävää Taavin käytöksestä päätellen; kovasti haisteli ja katseli ylös viereiselle kalliolle.
Kokonaisuutena ihan hyvä harjoitus, jäljestys oli selvästi tarkempaa kuin kuumina ja kuivina päivinä ja tänään ne kepitkin löytyivät. Vauhtia oli myös, ajoittain mielestäni jopa liikaa, mutta sitähän mä voin passata ite ja mun liinassa roikkuminen ei onneksi haittaa Taavin keskittymistä.
Juhannusaattona en voinut olla käyttämättä siskoani sen verran hyväksi, että tehtiin pieni hakuharjoitus. Sisko meni metsään piiloon ja Taavi etsimään. Mentiin kuudella ukolla.
Sisko oli hyvin piilossa ja täysin passiivinen. Yhden kerran hän oli maalissa seisten puunrunkoa vasten (eka kerta Taaville kun maalimies on muuten kuin maassa/kuopassa mykkyrässä). Matkaa ukoille lähetyksistä oli 30 - 100 m ja kaikilta matkoilta haki hyvin.
Ensimmäinen oli muuten hyvä, mutta haukut vähän vaisuja. Toinen oli paras, haukkui hyvin (edelleen siis huomattavasti parannettavaa haukussa, jotta siitä tulisi yhtäjaksoinen ja kantava, mutta edistystä on kuitenkin koko ajan tapahtunut). Seisovaa maalimiestä oli aluksi vähän ihmetellyt ja käynyt hyppäämässä vastenkin, mutta sitten oli älynnyt ruveta haukkumaan, hienoa! Kaksi viimeistä lähti kyllä hyvin, mutta vähän oli väsähtämistä havaittavissa? Ilmeisesti vaikuttanu se, kun ollaan viime ajat treenitty vaan kolmella ukolla.
Kaikkinensa loistava pikatreeni juhannuksen kunniaksi!
Sunnuntaina vierailin seuramme toisessa hakuryhmässä, kiitos että sain tulla kylään! Taaville oli viisi ukkoa, joista eka haamuna ja muut oli suunniteltu valmiiksi. Radan oikea puoli oli avointa juoksuhautojen halkomaa kangasmetsää ja vasen puoli hyvin peitteistä ja kosteaa metsikköä, jossa oli paljon maakuoppia. Vasemmalla kolme ukkoa, oikealla kaksi. Keli käytännössä tuuleton...
Ensimmäinen haamu meni oikein loistavasti, suoraan passiivisen maalimiehen luo ja ilmaisu alkoi heti hienosti. Toisena ukkona valmis maassa makaava mm. Taavi lähti hyvin, mutta kesken matkaa täytyi nostaa koipea männyn juureen ja sitten matka jatkui taas... Taas hyvä ilmaisu, vaikka haukku ei nyt vielä yhtenäinen sarja olekaan, niin ei siinä pitkiä taukoja enää ole.
Kolmas ukko tuotti vähän vaikeuksia ja ekasta lähetyksestä Taavi palasi takaisin käytyään kuitenkin melko lähellä ukkoa. Ukolta pyydettiin pieni taputusapu ja sillä onnistui löytö erinomaisesti. Seuraava lähetys oli kuin oppikirjasta; Taavi eteni luotisuoraan takarajalle ja kääntyi suoraan radan suuntaisesti edeten sitten muutaman kymmenen metriä ja tehden löydön. Tällä kertaa maalimies oli juoksuhaudassa ja Taavi jäi haudan reunalle haukkumaan. Minusta ihan hyväksyttävä ilmaisu, eihän koiran tarvi sinne syvään monttuun hypätä ja pahimmassa tapauksessa loukata siinä itseään.
Viimeisellä ukolla oli sitten ehkä vähän keskittymisen herpaantumista havaittavissa, ollaanhan viime aikoina treenattu niin paljon vain kolmella ukolla. Taavi lähti kyllä hyvin, mutta kesken matkan teki jonkin ihme koukkaisun. Siitä sitten yritin kutsua sitä takaisin uuteen lähetykseen, mutta oli ilmeisesti kuitenkin saanut hajun, kun mun kutsut kaikuivat kuuroille korville ja matka vaan jatkui. Ja niinhän se oli maalimiehenkin löytänyt, mutta sitten oli ajatus katkennut ja Tapsa meinasi poistua ukolta. Maalimies oli kuitenkin saanut Taavin jäämään ja aloittamaan ilmaisun, vaikkakin vähän vaisunlaisen.
Kakkinensa hyvä harjoitus, ukkojen määrän vaihtelu enemmän harjoituksissa olisi varmasti hyväksi, sillä kyllähän koira oppii laskemaan... Peitteinen puoli oli selvästi haastavampi ja tänään oli muutenkin taas vähän sellainen 'kuseksin mennessäni' -meininki.... Myös lähes tuuleton keli teki treenistä vaikeamman ja ehkä pientä juhannusväsymystä oli niin koirassa kuin ohjaajassakin =)
Illalla käytiin vielä vähän leikkimässä 4 kk vanhan Nappi -riisenin kanssa. Hulvatonta menoa! <3
maanantai 23. kesäkuuta 2014
maanantai 16. kesäkuuta 2014
Kuopiossa pyrrien paimennusleirillä
Perjantaina köröteltiin Taavin kanssa hyvissä ajoin Kuopioon, jotta ehdittiin treffata Maisa-sisko. Viime kerralla sisarukset eivät tulleet sitten ollenkaan juttuun, joten vähän jänskätti kuin tänään käy. Turha pelko, kaksikko oli hyvää pataa heti alusta asti ja yhteinen metsälenkki sujui leikkien hyvässä sovussa. Maisa näytti myös mallia miten uidaan, mutta ei Taavi tajunnu.
Lauantaina paimennusleiri alkoi teoriaosuudella, kouluttajina loistavat Terhi Mikkonen ja Hannu Savolainen. Mullahan ei ollut etukäteen mitään tietoa paimennuksesta enkä siis oikein ollut osannut luoda mitään ennakko-odotuksia ja toiveita. Tietoa tuli paljon.
Aamupäivän aikana kävimme kaksi kertaa lampailla. Ensimmäisellä kerralla kierrettiin aluksi pyöröaitausta ulkopuolelta. Taavia vähän jännitti, mutta selvästi se oli kiinnostunut lampaista. Sitten mentiin sisään pyöröaitaukseen ja aluksi käveltiin lampaiden takana vähän tutustumassa, mutta nopeasti vaihdettiin niin, että mä kuljin lampaiden edessä ja Taavin hommana oli sitten pitää lauma liikkeessä lampaiden takana kulkien. On muuten yllättävän vaikeaa kulkea takaperin, miettiä mihin käteen ja miten sauvaa pidetään ja samalla seurata koiraa. Mulla ainakin meni aluksi ihan lampaiden tuijotteluksi ja pystyssä pysymiseen keskittymiseksi. Mutta oli kyllä hienoa huomata, miten koiran luontaiset vaistot heräsivät. Välillä tosin Taavi vähän innostui liikaa, mutta hyvin se reagoi mun rauhoittaviin käskyihin, ainakin melkein aina.
Aamupäivän toisessa paimennuksessa olimme taas pyöröaitauksessa ja Taavi oli jo "irti" eli liina roikkui sen perässä. Tehtiin lauman kuljetusta ja käännöksiä.
Iltapäivällä paimensimme isolla pellolla ja lampaita taisi olla yli kolmekymmentä. Iltapäivän osuus meni hyvin, ajoittain se näytti jo ihan paimentamiselta. Taavikin uskaltautui selvästi lähemmäksi lampaita vaikkakin sen vaikutus lampaisiin oli melko voimakas, joten ihan lähelle se ei kovinkaan montaa kertaa päässyt.
Sunnuntaina ekassa paimennuksessa oltiin pyöröaitauksessa tehden kuljetuksia, käännöksiä ja ympyrän halki menoja. Taavi rupesi tarjoamaan itse aika hyvin tasapainoon menoa ja reagoi aika hyvin mun ohjaukseen. Tosin kyllä se lopussa taas innostuikin. Oma liikkuminen oli tänään selvästi rennompaa kuin eilen, enkä ollut ihan niin sahapukkina. Toisella kerralla oltiin isolla pellolla isolla laumalla ja kokeiltiin poispäin ajoa. Keskityttiin Taavin rauhallisena pysymiseen ja onnistuttiin ihan hyvin. Taavi meni tarvittaessa rohkeasti lähelle laumaa ajamaan sen taas liikkeelle jos se pysähtyi.
Kaikkinensa ihan huippu viikonloppu. Oli todella hienoa nähdä miten koiran luontaiset vaistot syttyvät ja kun se tekee sitä, mihin se on aikojen saatossa jalostunut. Paimennus on vaikea laji ja oli hienoa päästä kokeilemaan sitä erittäin kivojen ja osaavien ohjaajien opastuksella upeassa paikassa. Toivottavasti pääsemme vielä joskus kokeilemaan tätä lajia. Kiitos Terhi ja Hannu! Kiitos Seija, Päivi, Satu ja Virpi kivasta viikonlopusta!
Illalla kotona sängyn vieressä nukkui pieni pyrri nähden kovasti unta paimennuksesta =)
Tässä vielä ihan hirveästi kuvia aiheesta:
Lauantaina paimennusleiri alkoi teoriaosuudella, kouluttajina loistavat Terhi Mikkonen ja Hannu Savolainen. Mullahan ei ollut etukäteen mitään tietoa paimennuksesta enkä siis oikein ollut osannut luoda mitään ennakko-odotuksia ja toiveita. Tietoa tuli paljon.
Aamupäivän aikana kävimme kaksi kertaa lampailla. Ensimmäisellä kerralla kierrettiin aluksi pyöröaitausta ulkopuolelta. Taavia vähän jännitti, mutta selvästi se oli kiinnostunut lampaista. Sitten mentiin sisään pyöröaitaukseen ja aluksi käveltiin lampaiden takana vähän tutustumassa, mutta nopeasti vaihdettiin niin, että mä kuljin lampaiden edessä ja Taavin hommana oli sitten pitää lauma liikkeessä lampaiden takana kulkien. On muuten yllättävän vaikeaa kulkea takaperin, miettiä mihin käteen ja miten sauvaa pidetään ja samalla seurata koiraa. Mulla ainakin meni aluksi ihan lampaiden tuijotteluksi ja pystyssä pysymiseen keskittymiseksi. Mutta oli kyllä hienoa huomata, miten koiran luontaiset vaistot heräsivät. Välillä tosin Taavi vähän innostui liikaa, mutta hyvin se reagoi mun rauhoittaviin käskyihin, ainakin melkein aina.
Aamupäivän toisessa paimennuksessa olimme taas pyöröaitauksessa ja Taavi oli jo "irti" eli liina roikkui sen perässä. Tehtiin lauman kuljetusta ja käännöksiä.
Iltapäivällä paimensimme isolla pellolla ja lampaita taisi olla yli kolmekymmentä. Iltapäivän osuus meni hyvin, ajoittain se näytti jo ihan paimentamiselta. Taavikin uskaltautui selvästi lähemmäksi lampaita vaikkakin sen vaikutus lampaisiin oli melko voimakas, joten ihan lähelle se ei kovinkaan montaa kertaa päässyt.
Sunnuntaina ekassa paimennuksessa oltiin pyöröaitauksessa tehden kuljetuksia, käännöksiä ja ympyrän halki menoja. Taavi rupesi tarjoamaan itse aika hyvin tasapainoon menoa ja reagoi aika hyvin mun ohjaukseen. Tosin kyllä se lopussa taas innostuikin. Oma liikkuminen oli tänään selvästi rennompaa kuin eilen, enkä ollut ihan niin sahapukkina. Toisella kerralla oltiin isolla pellolla isolla laumalla ja kokeiltiin poispäin ajoa. Keskityttiin Taavin rauhallisena pysymiseen ja onnistuttiin ihan hyvin. Taavi meni tarvittaessa rohkeasti lähelle laumaa ajamaan sen taas liikkeelle jos se pysähtyi.
Kaikkinensa ihan huippu viikonloppu. Oli todella hienoa nähdä miten koiran luontaiset vaistot syttyvät ja kun se tekee sitä, mihin se on aikojen saatossa jalostunut. Paimennus on vaikea laji ja oli hienoa päästä kokeilemaan sitä erittäin kivojen ja osaavien ohjaajien opastuksella upeassa paikassa. Toivottavasti pääsemme vielä joskus kokeilemaan tätä lajia. Kiitos Terhi ja Hannu! Kiitos Seija, Päivi, Satu ja Virpi kivasta viikonlopusta!
Illalla kotona sängyn vieressä nukkui pieni pyrri nähden kovasti unta paimennuksesta =)
Tässä vielä ihan hirveästi kuvia aiheesta:
 |
| Vähänkö oli kavereita |
 |
| lentosuukko Masille |
 |
| Yksi tilan omista paimenista, australian koolie Li, työssään |
 |
| Yksi tilan omista paimenista, australian koolie Li, työssään |
 |
| Yksi tilan omista paimenista, australian koolie Li, työssään |
 |
| Yksi tilan omista paimenista, australian koolie Li, työssään |
 |
| Yksi tilan omista paimenista, australian koolie Li, työssään |
 |
| Li on yksi kauneimmista ikinä näkemistäni koirista |
keskiviikko 11. kesäkuuta 2014
Nenähommia
Sunnuntaiaamuna ekat jälkitreenit leirin jälkeen. Kepit oli namipussissa pari tuntia hajustumassa ennen treeniä... Taaville oli vieraan tekemä n. 300 m pitkä jälki kahdella ysikympin kulmalla ja kuudella kepillä. Lähtö noin viiden metrin janalta. Jälki ehti vanheta noin 40 min, keli oli kuiva, lämmin ja lähes tuuleton.
Taavi lähti hyvin ja löysi selvästi jäljen nopeasti, aluksi lähti tosin takajäljelle... Kun oikea suunta löytyi, oli vauhti taas melkoinen. Ensimmäistä keppiä vähän nuuhkaisi, mutta mulla oli palkkaus myöhässä ja Taavi ehti jo lähteä paahtamaan vauhdilla eteenpäin. Jäljellä oli muutama polun ylitys, jotka meni hyvin, kulmien jälkeen oikea suunta löytyi melko nopeasti vain pienellä hakemisella. Kepit ei sitten tänään onnistuneet ollenkaan. Taavi ilmaisi yhden kepin edes jotenkin ja viimeisen kepin se sitten viimenään ilmaisi, kun en päästänyt sitä etenemään...
Ensi kerralla täytyy vähän hidastaa tota Tapsan vauhtia, että se ehtisi reagoida keppeihin. Muuten olin tyytyväinen tän päivän tekemiseen.
Tiistaina pelastushakutreeneissä mentiin kolmella ukolla, joista kaksi ekaa valmiita ja kolmas haamu.
Eka meni kyllä niin sinnepäin kuin voi mennä... Suoraan lähetyksestä kuselle ja sitten oli jossain välissä käyny bongaamassa maalimiehen, mut sitten vaan juoksenteli ja haisteli omiaan, kunnes jossain vaiheessa muisti, että pitäskö tolle ukolle vähän haukkuakin... Toinen oli hyvä, siellä oli maalissa myös pikkupoika (ehkä 5 v.?) ja sen Taavi oli kuulemma haistellu ensin tosi tarkkaan ja sitten pienellä avustuksella tuli hyvä ilmaisu. Haamulle meni vauhdilla, suorapalkka.
Pitäis nyt saada jostain vieraita ihmisä treenimään tota pelkkää ilmaisua, että sais sen paranemaan... Mut mistäs niitä sais...
Kuvat ja video Aki Kyyrö:
Tiistaina pelastushakutreeneissä mentiin kolmella ukolla, joista kaksi ekaa valmiita ja kolmas haamu.
Eka meni kyllä niin sinnepäin kuin voi mennä... Suoraan lähetyksestä kuselle ja sitten oli jossain välissä käyny bongaamassa maalimiehen, mut sitten vaan juoksenteli ja haisteli omiaan, kunnes jossain vaiheessa muisti, että pitäskö tolle ukolle vähän haukkuakin... Toinen oli hyvä, siellä oli maalissa myös pikkupoika (ehkä 5 v.?) ja sen Taavi oli kuulemma haistellu ensin tosi tarkkaan ja sitten pienellä avustuksella tuli hyvä ilmaisu. Haamulle meni vauhdilla, suorapalkka.
Pitäis nyt saada jostain vieraita ihmisä treenimään tota pelkkää ilmaisua, että sais sen paranemaan... Mut mistäs niitä sais...
Kuvat ja video Aki Kyyrö:
 |
| Päänvaivaa |
Tässä video ekasta lähetyksestä otsikolla "vittu ja kuselle"
(Videolla kuuluva haukunta kuuluu autoilta, Taavin haukku ei juurikaan kuulu. Mukana treeneissä myös uusi immeinen, jolle Sari samalla kertoo hausta)
perjantai 6. kesäkuuta 2014
Hakuilua, kesäreissu ja täydellinen hölmistys
Pelastushakutreeneissä Taavilla oli kolme ukkelia, joista eka haamu ja kaksi seuraavaa valmiita. Haukkui kaikki, ja kaiken lisäksi paremmin kuin viimeksi. On sitä kyllä treenattukin, mutta vielä on pitkä matka kunnon ilmaisuun... Vähän on neitimeininki edellleen :P
Taavi irtoaa tosi hyvin, tänäänkin n.70 m, ja tekee töitä hyvin. Olen niin iloinen miten se on hokannut tän homman. Nenä vie murkkuikäistä riiviötä yleensä ihan kuus-nolla, mutta "ukko" -käskyn saatuaan ei ole kahta sanaa siitä mitä tehdään. Välillä saattaa kyllä mennä vähän jäljellä...
Kävimme viikolla myös pienellä kesäreissulla ihastelemassa vanhaa Porvoota. Taavi käyttäytyi oikein mallikkaasti, lounasravintolan terassilla muut asiakkaat eivät edes huomanneet siellä olevaa raitapaitaa, niin kiltisti se lötkötteli meidän ruokaillessa. Iltapäivällä matka jatkui kohti Nuttu-tädin "helllää" huomaa. Pääsi kaksikko taas vähän irrottelemaan keskenään ja kyllähän ne toisistaan tykkää, vaikka Nuttu vähän yrittää välillä esittää muuta <3
Torstaina piti olla pk-hakutreenit, mutta lämpömittarin näyttäessä illalla varjossa 29,6 *C vaihtui hakuilu esineruutuun. Olin hyvilläni siitä, sillä esineruutu on taas niitä juttuja, joita on kiva tehä kokeneempien kanssa kun on ihan pihalla miten homma toimii. Tai ihan hyvinhän mä sitä olen iteksenikin tehnyt, mut sain ainakin varmistusta taas siihen, että olen tehnyt oikein...
Taavin tekeminen oli sitten ihan jotain muuta, kuin mitä odotin. Tyyppi oli ihan ulalla, söi ruohoa ja kuseskeli mennessään, ei voinu hommat kiinnostaa yhtään vähempää... Mikä lie oli vai kuumuus? Mut ihan VMP -meininki =/
Illalla tuli sitten vielä todella yllättavä tekstari ryhmämme vetäjältä. Hän lopettaa. Ilmeisesti jotain erimielisyyksiä seuran johdon kanssa...? Ja olimme juuri sopineet seuraavat treenit lauantaille... ja hakuryhmän vetäjistä on huutava pula tällä kulmakunnalla, millään et meinaa saada paikkaa treeniporukasta... ja seuralla oli juuri keväällä hakukurssikin, josta tuli monta uutta innokasta harrastajaa... jajaja. Ihan perseestä!!! Miten mä nyt treenaan, kun mihinkään ryhmään ei mahdu (onneksi on toi pelastuspuolen ryhmä olemassa!!!)... ja meidän porukka on aika aloittelijoita, joten tarvittaisiin kyllä joku kokeneempi vetämään hommaan... Kyllä on aika hölmistynyt olo... Miten voi haun harrastaminen olla näin vaikeaa? Ja kun se olis just se laji, joka tuntuu eniten omalta...
Taavi irtoaa tosi hyvin, tänäänkin n.70 m, ja tekee töitä hyvin. Olen niin iloinen miten se on hokannut tän homman. Nenä vie murkkuikäistä riiviötä yleensä ihan kuus-nolla, mutta "ukko" -käskyn saatuaan ei ole kahta sanaa siitä mitä tehdään. Välillä saattaa kyllä mennä vähän jäljellä...
Kävimme viikolla myös pienellä kesäreissulla ihastelemassa vanhaa Porvoota. Taavi käyttäytyi oikein mallikkaasti, lounasravintolan terassilla muut asiakkaat eivät edes huomanneet siellä olevaa raitapaitaa, niin kiltisti se lötkötteli meidän ruokaillessa. Iltapäivällä matka jatkui kohti Nuttu-tädin "helllää" huomaa. Pääsi kaksikko taas vähän irrottelemaan keskenään ja kyllähän ne toisistaan tykkää, vaikka Nuttu vähän yrittää välillä esittää muuta <3
Torstaina piti olla pk-hakutreenit, mutta lämpömittarin näyttäessä illalla varjossa 29,6 *C vaihtui hakuilu esineruutuun. Olin hyvilläni siitä, sillä esineruutu on taas niitä juttuja, joita on kiva tehä kokeneempien kanssa kun on ihan pihalla miten homma toimii. Tai ihan hyvinhän mä sitä olen iteksenikin tehnyt, mut sain ainakin varmistusta taas siihen, että olen tehnyt oikein...
Taavin tekeminen oli sitten ihan jotain muuta, kuin mitä odotin. Tyyppi oli ihan ulalla, söi ruohoa ja kuseskeli mennessään, ei voinu hommat kiinnostaa yhtään vähempää... Mikä lie oli vai kuumuus? Mut ihan VMP -meininki =/
Illalla tuli sitten vielä todella yllättavä tekstari ryhmämme vetäjältä. Hän lopettaa. Ilmeisesti jotain erimielisyyksiä seuran johdon kanssa...? Ja olimme juuri sopineet seuraavat treenit lauantaille... ja hakuryhmän vetäjistä on huutava pula tällä kulmakunnalla, millään et meinaa saada paikkaa treeniporukasta... ja seuralla oli juuri keväällä hakukurssikin, josta tuli monta uutta innokasta harrastajaa... jajaja. Ihan perseestä!!! Miten mä nyt treenaan, kun mihinkään ryhmään ei mahdu (onneksi on toi pelastuspuolen ryhmä olemassa!!!)... ja meidän porukka on aika aloittelijoita, joten tarvittaisiin kyllä joku kokeneempi vetämään hommaan... Kyllä on aika hölmistynyt olo... Miten voi haun harrastaminen olla näin vaikeaa? Ja kun se olis just se laji, joka tuntuu eniten omalta...