Jälkeä ja tokoa sadeviikon virikkeiksi

Sunnuntaina käytiin illalla pikaisesti hallilla jälkiryhmä hallivuorolla treenaamisesta näyttelyjuoksemista. Kyllä se kovasti haukututtaa aluksi, kun ringissä on monta muutakin. Tehtiin myös ringissä perusasentoharjoituksia ja maahanmenoja. Kivasti kuunteli Taavi näissä vaan mun käskyjä.

Iltamyöhällä käytiin vielä Fionan kanssa lenkillä.


Maanantaina aamupäivällä hallilla molempien kanssa. Taaville ruutua ja merkin kiertoa. Kierto meni yli odotusten, pitkästä matkasta laukalla myös menosuunta. Tehtiin useampia toistoja eri matkoista ja aina vaan pysyi laukka.  Ruutu ei sitten mennyt ihan niin nappiin . Targettia piti käydä näyttämässä useamman kerran, kun oli aina menossa kiertämään tötsää... Saatiin kuitenkin ihan hyviäkin suorituksia.

Kostin kanssa  harjoiteltiin vähän hyppyä. Kostin mielestä hypyn voi ihan hyvin kiertää... Perusasentoharjoituksia ja luoksetulon loppuasentoa kokeiltiin vähän myös. Ja tietty leikittiin.

Iltapäivällä pellolle (vesililliin) tehdyt jäljet, jotka vanhenevat kuutisen tuntia. Vaikeeta oli molemmille. Taavi kuitenkin lähestulkoon suoritti oman jälkensä, mutta Kosti ei päässyt yhtään jutun juonesta kiinni. Oli ehkä vähän liian vanha jälki ja tuo pohja oli aika haastava.

liejupelto

Tiistaina Taaville aamutreeniä hallilla ruudun ja merkin kierron merkeissä. Tällä kertaa ruutua näyttämällä ja se meni hienosti, kolme toistoa. Sitten kiertoa, mikä ei meinannut oikein onnistua. Ruutu veti liikaa puoleensa ja menovauhti vähän hukassa. Kun lyhennettiin matkaa, niin vauhtia taas löytyi. On siis selkeesti vaikeeta näiden liikkeiden erottelu ja se vaatii varmasti paljon treeniä!

Iltapäivällä molemmille jälki, Kostille 200 m suora metsäjälki ja Taaville n. 700 m vaikea metsäjälki. Kostin jäljellä oli seitsemän keppiä ja ikää noin kaksi tuntia. Varsin mallikkaasti suoriutui pentu tehtävästään. Yksi keppi jäi syvään sammaleeseen ja muutaman kerran piti vähän tarkistella jäljen suuntaa, muuten oikein hyvä suoritus.

Taavin jäljellä neljä keppiä ja ikää reilu kaksi tuntia. Tien ylityksiä kolme ja yksi polun reunassa kulkeva pätkä. Maastonvaihteluja oli myös useampi. Jälki haettiin pitkältä janalta ja tosi hienosti Taavi nosti jäljen ja lähti määrätietoisesti jäljestämään aina ensimmäiselle tielle asti. Tien ylitys oli tosi vaikea ja kauan Taavi haki suuntaa. Sen löydyttyä alkoi homma taas sujua. Polun vierusta oli myös hieman haastava, mutta siitä Taavi selvisi kuitenkin melko hyvin. Seuraava tien ylitys meni hyvin ja sen jälkeinen pidempi metsäosuus maastonvaihteluineen myös. Viimeinen tienylitys onnistui aika hienosti ja kepeistä löytyi kaikkiaan kolme. Loppujäljellä oli vielä ilmeisesti sienestäjän jälki, kun jälkemme kulki hänen ja hänen auton välistä.


Illalla Kostin kanssa olimme pentukurssilla. Kurssin eka kerta jäi töiden takia välistä, mutta kolmelle viimeiselle kerralle pääsemme mukaan. Tämän illan aihe oli seuraaminen.

Kostin perusasennon paikkaa mietittiin ja hinkattiin. Olen sitä opettanut vähän liian eteen (sitä se teettää kun yksin ilman peiliä tuhertaa...) ja nyt etsittiin oikeaa paikkaa. Ja sitten sitä palkkakäden paikkaa kanssa haettiin, kun ei mun käsi vaan meinaa millään taipua oikeaan kohtaan ja aina palkkaan liian edestä ja sitten Kosti hakeutuu mun eteen. Ihan hirmuisen hyvin Kosti pitää kontaktia eli jotain on ainakin mennyt treeneissä sen pieneen päähän.

Seuruuta tehtiin imuttamalla. Taavin seuruun opetuksen jälkeen vannoin, etten enää koskaan opeta imuttamalla, kun se käden häivytys oli mahdoton. Kostilla ei kuitenkaan ole hajuakaan tuosta seuruun paikasta vielä, niin pakko imuttaa jos haluaa ottaa yhtään askelia. Hyvin pysyi Kosti suorassa, vaikka ei ollut seinää vieressä tukemassa. Kotona ollaan siis vähän kokeiltu ottaa askelia seinän vieressä.

Tunnetilasta puhuttiin myös ja siitä kuinka ohjaajan tulisi huolehtia pennun mielenkiinnon säilymisestä. Jos pentu lähtee häröilemään tai nuuskimaan, pitää ohjaajan tehdä itsestään mielenkiintoinen. Palkkaus puhutti myös. Itse olen yrittänyt aina välillä leikkiä Kostin kanssa, etten tappaisi sen leikki-intoa kuten Taavin kohdalla tein. Nyt sain kuitenkin palautetta, että jos haluan palkata namilla (mikä on monen asian alkuopetuksessa ja tekniikoiden opetuksessa paras vaihtoehto), en voi välissä palkata lelulla. Lelupalkka välissä saattaa aiheuttaa namipalkalle inflaation. Toisaalta en myöskään oikein osaa käyttää lelua palkkana, niin voi olla parempi että jatkossa pitäydymme nameissa palkkana ja sitten leikitään erikseen, jotta lelun voi joskun myöhemmin ottaa palkaksi niin tarvittaessa. Nami kuitenkin on tällä hetkellä se ykkönen.


Keskiviikkona molemmille takapihatottista. Taaville ruutua ja merkin kiertoa. Ehkä saattoi joku pienen pieni idea viritä pyrrin päässä noiden kahden liikkeen erottelusta. Vaikka väliin tuli kyllä myös ruudun kulmamerkin kiertoa yms. mukavaa. Positiivisena pointtina vauhti merkille mennessä pysyi laukalla!

Kostille perusasentoa ja maahanmenoa ja siellä pysymistä. Pystyn liikkumaan hyvin muutaman askeleen taakse ja kiertelemään kaarta koiran edessä. Merkkiäkin kierrettiin muutaman kerran.

Illalla Murun kanssa esineruutua täysikokoisella ruudulla. Taaville ruudussa oli valmiina kolme esinettä ja ekan se haki hienosti. Sitten iski Taavityylinen rauhallisuus, mutta kyllä sieltä ajan kanssa nousi toinenkin esine. Jätettiin siihen.

Kostille vietiin näyttämällä kaksi esinettä yksi kerrallaan, eka vähän lähemmäs ja toka takarajalle. Hirmu hienosti haki molemmat ja sain luovutuksenkin käteen asti, vaikkakin se vaati useamman lisäkäsky tiputtelujen takia. Kolmannelle esineelle kokeilin valmista, mutta ei riittänyt usko Kostilla etsiä tarpeeksi kaukaa ja sitten Muru kävikin näyttämässä sen ja löytyi se viimeinenkin.

Melkeistään tulee jo luovutuskin!

Tostaina pikavisiitti naapurikaupungin hallille. Taaville näyttöruutu ja merkin kierto. Ruutu oli super. Merkin kierto ekalla käskyllä meni ruudun kulmamerkin kiertämiseksi, mutta sitten onnistui laukkavauhtinen kierto ihan oikeankin törpön ympäri. Ehkä toi ruutumerkin kiertäminen on askel oikeaan suuntaan, kun ennen Taavi meni ruutuun seisomaan. Nyt sentään kiertää, vaikkakin väärän kohteen...

Kostille perusasentoa ja imutusta. Perusasennossa se on niin täpäkkänä! Imutus ei kyllä ole mun vahvin juttu. Jos vain saisi Kostin hiffaamaan tuon perusasennon paikan, niin ehkä siitä pystyisi jossain vaiheessa ottamaan askeleen ja koira tulisi mukana. Maahanmenoja tehtiin kanssa ja ne onnistui ihan hyvin tämän hetken taitotasoon nähden.




Treeniviikko lopetettiin poikain tokotreeneihin. Taavin tunnilla aiheena hypyt noudolla ja ilman. Taavi osaa nää hommat aika hienosti, toki hieman lähemmäksi voisi tulla luovutuksessa. Hyppynoudossa pitäisi jatkossa harjoitella vinoja heittoja.


Tunnin muita aiheita olivat perusasento, joka oli jostain syystä Taavilla vähän hukassa. Ennen Taavi on aika hienosti tullut edestä sivulle, mutta nyt jäi vinoon ja toisinaan myös liian eteen. Tämä siis treenilistalle myös.


Harmittaa tuossa ryhmässä olevan aussiuroksen vaikutus Taaviin. Se ei ole ollenkaan rento kyseisen koiran ollessa hallissa, ei tee hyvää meidän treenifiilikselle.




Kostin tunti aloitettiin ilman koiria treenaamalla palkkauksen ajoitusta. Ei ole helppoa ollenkaan ja aina melkein olin myöhässä tai ennakoin...


Koirien kanssa sitten harjoiteltiin myös tuota palkkausta. Tehtiin Kostin kanssa maahanmenoja, kun se nyt tällä hetkellä on sille vahvin liike. Käsky-naksu-palkka-vapautus-käsky-naksu-palkka-vapautus nopeaan tahtiin. Välillä taisin onnistua ajoituksessa!


Palkkauksen ajoituksen lisäksi treenattiin seuruuta. Käytiin läpi perusasennon kautta harjoittelu, imutus ja sheippaus. Perusasentoa ollaan treenitty kovasti, mutta ainakaan vielä se ei ole iskostunut Kostille niin vahvasti, että lähtisi jalan mukaan liikkeelle. Imutuksesta jo mainitsinkin, ettei se tunnu omalta. Tuo sheippaus kuulosti mielenkiintoiselta ja sitä nyt ajattelin ainakin kokeilla, jos se lähtisi kantamaan hedelmää. Kävellään siis vaan reippaasti ja tehdään paljon suunnanmuutoksia, kun koira hakeutuu vasemmalle puolelle ja ottaa kontaktin, se palkataan. Pikkuhiljaa kriteeriä nostetaan.

RTK1!

Keskiviikkona aamulla hallilla Tapsan kanssa rallyilemassa. Tehtiin alkuun rataharjoitus. Ekalla kierroksella  taas ääntelyä ja pari haukkua, toka kierros meni sitten jo kovin mallikkaasti. Tehtiin myös pujottelu- ja spiraaliharjoituksia sekä kävellen että juosten. Ihan kuin juosten menis paremmin.


Kostikin pääsi vähän höntsäämään. Leikittiin ja siinä sivussa maahanmenoja ja perusasentoharjoituksia.


Perjantain tokotunneilla Taavin porukka treenas kaukoja. Tapsa oli superhyvä. Se oli niin messissä, että oli hirmu mukava tehdä hommia. Kaukotkin onnistui 5 -7 metristä joka kerta, jihuu! Isti - maahan -vaihtoja tehtiin. Pitäis kai jossain vaiheessa ruveta sitä seisomistakin sekoittamaan noihin.

Perusasentoa häiriön alla tehtiin myös ja luopumista. Nääkin meni hyvin, heti kun Taavin inhoaman koiran paikkaa vaihdettiin pois meidän vierestä. Pitkä on koiran muisti, kerran on tuo aussi hyökänny Taavia päin ja nyt Taavi vihaa sitä yli kaiken. Loppupelissä kuitenkin pystyi keskittymään hyvin meidän tekemiseen.

Ja kun olemme pikkuhiljaa saaneet tokohomman pelittämään ja meillä on kivaa yhdessä, niin eikös tämä meidän tokoryhmän vetäjä lopeta vuodenvaihteessa. Selkeesti meidän tokon harrastaminen jurppii jotain suurempaa voimaa, kun aina tulee kapuloita rattaisiin. Voi sanoa, että taas vituttaa kuin pientä oravaa.


Kostin tunnilla treenattiin kehääntulotarkastusta, paikallaan pysymisiä ja luoksetuloa. Kehääntulo sujui hyvin, mutta paikallaan pysyminen ei meillä tietenkään toimi vielä kovin hyvin. Täytyy kuitenkin olla hirmu ylpeä pienestä, kun se keskittyy ihan kympillä melkein koko ajan. Ruokakupilla ollaan kotona aika paljon harjoiteltu malttia ja se kyllä näkyi hallillakin. Pystyin ottamaan muutamia askelia poispäin Kostista ja se vaan jäpitti paikallaan. Nyt vaan tehdään kestoa lisää sekä istumiseen että maassa oloon. Loppuun luoksetulo vetäjän kiinnipidosta. Ei toiset koirat kiinnostaneet ollenkaan, vaan hirmu kiire oli Kostiaisella mun luo. Ja leikit sujui tänäänkin mahtavasti.


Sunnuntaina aamusta hakutreenit. Taaville taas kokeenomainen harjoitus. Ekat kolme pistoa olivat kuin oppikirjasta ja niillä löytyi kaksi ukkoakin. Sitten jouduin lähettämään pari kertaa, kun Taavi ei oikein uponnut. Viimeisellä lähetyksellä se ei todellakaan tehnyt oppikirjan mukaista laatikkoa, mutta teki töitä aivan sairaan hyvin ja vaikeassa tyynessä tuhnukelissä löysi muutaman kiemuran kautta maalimiehen. Supertapsu ♡.

Kostin treenit ei sitten olleetkaan niin huikeet, vaikka paljon hyvää niissäkin. Ekalla lähetyksellä taputus, mutta reppukasa nameineen ja leluineen vähän matkan päässä vei voiton ja penneli kurvasi sinne. Uudella lähetyksellä sitten ukolle. Toka valmis ääni, mutta Kosti jäi parin metrin päähän ja taputuksesta huolimatta vähän jäi matkalle haahuilemaan, lopulta kuitenkin ukolle asti. Kolmas muistikuvana ja nyt uppos vauhdilla, meni varmaan 150 m ja häipyi sen jälkeen jonnekin metsän siimekseen. Juoksi siellä aikansa ja tuli sitten mun luo. Uusi haamu ja sinne meni hienosti. Tehtiin vielä neljäs siten, että maalimies käveli muistikuvatyyliin metsään, mutta meidän ollessa sivummalla kaartoi hieman rataa eteenpäin ja palasi lähemmäs keskilinjaa. Tämä meni hyvin, Kosti lähti hienosti ja sai matkalla hajun ja kaartoi ukolle. Kaikki ukot toivat Kostin tänään syötellen pois ja yksi valitettavasti talloin Kostin jalalle ja huuto oli sen mukainen.


Hakutreenien jälkeen kurvasin viemään Kostin kotiin ja me Tapsan kanssa lähdettiin Porvooseen Kirsi Petäjän tuomaroimaan rally-tokokokeeseen. Hallin odotustilat olivat tosi ahtaat ja ajattelin, etten voi tuoda Taavia sinne stressamaan koirapaljouden sekaan, varsinkin kun taas itse jännitin ihan huolella... Yllätyksekseni Taavi oli kuitenkin huippurento, kun tultiin muutaman suorittajan ajaksi tutustumaan paikkaan. Radalle valmistautujan paikka ja itse rata onneksi olivat rauhalliset.

Rata ei ollut kovin vaikean tuntuinen ja se menikin ihan mukavasti. Lähdön jälkeen toinen liike oli saksalainen täyskäännös ja Taavi aivasti pari kertaa juuri ennen kuin ehdin aloittaa liikkeen suorituksen. Mietin hetken uusinko vaiko enkö, mutta päätin olla uusimatta koska suoritimme kuitenkin varsinaisen liikkeen hyvin, vain tuo valmisteleva osuus meni plörinäksi. Tästä ohjaajavirhe ja epätarkasti suoritettu liike, molemmista miinus yksi. Oli siis oikea ratkaisu olla uusimatta, siitä kun olisi tullut miinus kolme. -10 pistettä otin tehtävästä numero 8 lisähuomautuksella viimeinen askel liian lyhyt. Ja kun olin niin harppovinani kaikki askeleet kunnolla.

Muutamassa kohdassa Taavi vähän haukahti, mutta teki kokonaisuutena kuitenkin kivasti töitä. Kokonaisuudesta vähennettiin vielä -2 tuon ääntelyn takia. Lisäkommenttina kuitenkin "mukavaa menoa". Taavin piikkiin siis -4 pistettä ja ite sössin tuon kympin sinne lisää. Loppupisteet siis 86 pistettä ja Tapsan nimen eteen saa nyt liittää koularin RTK1!

Seuraavksi sitten ehkä joskus startataan avossa ja vasta kisan jälkeen uskaltauduin katsomaan, mitä liikkeitä siellä tulee lisää. Kyllähän siellä muutama meille vaikea liike on ja nyt pitäisi jostain saada vahvistus sille, että olen ymmärtänyt niiden suoritustavat oikein ja kun joku vielä opettais ne Tapsukallekin.

Hakuilua, Tottakai-viikonloppu ja Kostin eka näyttelyesiintyminen

Edellisenä sunnuntaina oltiin Kostin kanssa hakutreeneissä, Taavi jäi kotiin lepäämää palattuaan Ranskan reissulta iltapäivällä kotiin.

Neljä ekaa ukkoa haamuina viiteenkymppiin, ei ongelmia. Viides valmiina haamuna eli ukko nousi hetkeksi ylös Kostin jo ollessa matkalla ja viimeinen koitettiin valmiina. Molemmat meni hyvin!


Maanantaina Kostille 150 m jälki pellolle. Jälki vanheni reilu 2 h, keppejä laitoin kahdeksan ja nameja suurinpiirtein joka viidennelletoista askeleelle. Yks keppi jäi ja namit tuntuivat vähän häiritsevän ja katkaisevan hommaa. Pari pientä mutkantyhkääkin kävelin ja hyvin Kosti ne selvitti.

Taaville jäljennostotreeninä yksi lyhyt jälki kahdella kepillä. Hyvin haki jälkeä noin kolmenkymmenen metrin janalta ja nosti sen, kepit tietty ilmaisi hienosti.


Keskiviikkona käytiin tekemässä Taaville pimeä hakutreeni. Parin hehtaarin alue ja sinne tyyppi piiloon. Huh, kylläpä on pimeällä itse hankala hahmottaa aluetta. Taavi häipyi jossain vaiheessa ja ajattelin sen saaneen hajun, mutta se tuli kuitenkin takaisin. Hetken päästä häipyi taas ja nyt alkoikin ilmaisu varmaan jossain sadan metrin päässä.

Hyvin jaksoi Taavi haukkua, vaikka mun saapuminen kesti tovin. Taavi oli ekalla häipymisellään käyny lähellä maalimiestä ja pyörinyt tovin lähistöllä, mutta ei ilmeisesti ollut kuitenkaan osannut tarkentaa maalimieheen. Uudemmalla kerralla Taavi oli sitten löytänyt perille asti.

Pimeellä treenaaminen auttaisi varmasti nenänkäyttöön paljon, kun silmistä ei ole apua. Täytyy nyt pitkän pimeän syksyn ja talven aikana yrittää päästä treenimään pimeällä enempi Tahvon kanssa.


Torstaina aamusta ajatuksia ja mietteitä herättävä hakutreenit Kostille. Suoria pistoja treenatan paljon haamuilla, mutta silloin on vaarana silmillä etsiminen ja nenä unohtuu. Ääniavuilla koira joutuu käyttämään enempi nenää, mutta pistot ei välttämättä ole ihan suoria ja kun koira etsii ukkoa, niin se äkkiä reupeaa pyörimään ja hyörimään....

Tiedä sitten mikä olis oikeesti hyvä tapa tai eri tapojen yhdistelmä. Nyt kuitenkin mentiin ääniavuilla. Kyllä Kosti hirmu hienosti etenee rajoille asti, mutta pyörimiseksi meni loppu useammalla ukolla. Kokeiltiin vikaksi ukkoa, jolle lähetin kuin valmiille, mutta ääniapu tuli vähän lähetyksen jälkeen. Meni kyllä paremmin näin.


Iltapäivällä Kosti pääsi vihdoin ja viimein kunnon venereissulle ja saareen! Lähtiessä Kosti piti nostaa veneeseen, mutta saaressa se jo hyppäsi itse pois ja kyytiin, useampaankin kertaan. Myös itse veneily sujui hyvin. Ja kosta Kosti on päättänyt kasvaa jättiläispyrriksi, on keväällä kasvunvaralla ostetut pelastusliivit vaihdettava ensi kesää varten isompiin.

Perjantaina mulla onkin jatkossa tuplatokot, kun poikien tunnit on peräkkäin. Ekalla tunnilla Taavi ja tokalla sitten Kosti. Tapsan treeni alkoi kokeenomaisella paikkaistumisella. Rutiini tähän vielä puuttuu ja jätin sille hihnan kaulaan ja jäin reilun viiden metrin päähän. Hirveen hienosti se istuu ja ehkä mun pitäis ruveta luottamaan enempi ja pikkuhiljaa pidentää matkaa.

Tunnin aiheena oli seuruu. Ensimmäinen treeni tehtiin ilman käskyä. Lähdin siis vain kävelemään ja Taavi aika heti lähti tarjoamaan seuruuta. Ollaan kyllä harjoiteltu seuruuta aika paljon ja välillä jopa tuntuu, että Taavi tykkäisi siitä =). Ideana tässä treenissä se, että aluksi koira palkataan pelkästä kontaktista ja sitten pikku hiljaa ruvetaan nostamaan palkan kriteeriä paikan suhteen. Mut Tapsa siis seuras ihan samalla tavalla kuin olisi saanut käskyn.

Käännöksiä oikealle ja vasemmalle harjoiteltiin seuruuttamalla pientä neliötä. Mä taidan jo melkein osata kävellä oikein! Taavilla käännökset aika hyvin hanskassa, vasemmalle kääntyessä se vähän viskaa päätään, kun on mun mielestä aina lähdössä tekemään täyskäännöstä.

Täyskäännöksiä tehtiin oikeaan. Sitä ei olla juurikaan harjoiteltu ja se näkyi heti väljyytenä. Hienosti Tapsa kuitenkin paransi nopeasti.

Kostin tokokurssi alkoi jo kuun alussa, mutta nyt oli eka kerta kun me päästiin osallistumaan. Ryhmä tuntuu melko monenkirjavalta niin osaamisen kuin iänkin suhteen. Yritetään Kostin kanssa lunastaa paikkamme tuossa ryhmässä, vaikkei me vielä oikein mitään osatakaan.

Aluksi treenattiin perusasentoa. Siinä mun pitää muistaa, ettei Kostin peräpään käyttö ole vielä ihan hallinnassa ja sille pitää antaa tilaa kunnon käännökseen perusasentoon tullessa. Nyt ainakin yritän opettaa sen sivulletulon samanlaiseksi kuin Taavilla eli suoraan sivulle vasemmalta. Paikasta Kostilla ei vielä ole mitään hajua, mutta hinkataan sitäkin aina kun ehditään.

Jumpattiin myös kaukojen asennonvaihtoja. Kostille aion opettaa vaihdot takatassut paikallaan. Ihan nami nenässä mentiin ja pohdittiin erilaisia mahdollisia apukeinoja paikallaan pysymisen opettamiseksi. Targeteissa yms. on kuitenkin aina sitten niiden poishäivyttäminen... 

Loppuun vielä paikkamakuuta ringissä kuonot kohti keskustaa. Kosti pysyi yllättävän hyvin! Palkkasin tietty tiuhaan ja olin ihan sen edessä.

Kaikkinensa eka kerta meni hirmu hienosti. Hallissa oli koko tunnin ajan seitsemän koiraa ja silti Kosti teki hyvin mun kanssa hommia, vaikka välillä toisetkin vähän kiinnosti. Se myös leikki mun kanssa väliajoilla hyvin. Nyt vaan ahkerasti tekemään kotiläksyjä ja innolla odotamme talven treenejä!

Tokotuntien jälkeen hurautin Lintukotoon Tottakai-päiville. Illalla koirat sai vain lenkin ja riekkumista Kostin siskojen kanssa, kun oltiin niin myöhään perillä.

Lauantaina aamupäivä kului hakutreeneissä. Taaville ykkösluokan kokeenomainen treeni ja mitenkäs muuten se olisi mennyt kuin hirveen hienosti! Kyllä se harjoituksissa irtoaa ja uppoaa ja tekee heinosti töissä, kokeet onkin sitten ihan eri juttu.

En tiennyt missä ukot on ja onnistuin omasta mielestäni ihan kohtalaisesti lähettelemään Taavia järkevistä paikoista ja hurjan hyviä tyhjiä pistoja se teki muutaman ja ukotkin löytyi hyvin. Ekalla ilmaisu oli vähän katkonainen, muut normaalin hyviä. Yhdelle tyhjälle lähetin uudestaan. Hirmu pätevä hakukoira tuo Taavi on.

Kostille kolme ukkoa ääniavuilla ja sinne paineli penneli metsään ukoille mahottoman hienosti. Maalimiehet toivat sen syötellen pois. Olen nyt kovasti kallistumassa Kostin kohdalla rullailmaisuun, vaikka en kyllä osaa ollenkaan opettaa sitä.

Iltapäivällä ohjelmassa oli näyttelytreeniä. Taavi pääsi juoksemaan. Kun juostiin yksin tai toisia ympäri, Taavi juoksi hirveän hienosti, mutta muiden kanssa yhdessä juokseminen on vaan niin vaikeaa. Menee haukkumiseksi ja loikkimiseksi. Kun juostiin tarpeeksi kauan, rupesi Taavikin käyttäytymään nätisti.

Kosti pääsi kopeloitavaksi ja ilman mitään ongelmia antoi käpälöidä itsensä ja katsoa hampaat. Vähän myös juostiin ja haettiin oikeaa vauhtia.

Illalla vielä penturiekkumista Nevan ja Pikon kanssa. Sen verran oli hämärää, että kuvat ei ole ihan tarkkoja...

Neva (Tottakai Ihan Oon Oikee Sinkku)



Ollako pystykorva vai ei, kas siinä pulma

Tän parempaa ryhmäkuvaa ei sisaruskatraasta saatu aikaiseksi, sen verran vauhdikasta oli meno:

Pyreneittenpystykorvat Neva, Siru, Piko ja Cina sekä keskellä Kosti, kuva Johanna Koskela





Sunnuntaina ajeltiin Lintukodosta suoraan Loviisaan pentunäyttelyyn, jonne osallistui myös yksi Taavin pennuista, Salokannel Hermione aka Milli. Tuomarina Maija Lehtonen.

Kosti esiintyi kehässä ihan superhienosti!! Juoksi niin nätisti ja antoi koplata itsensä. ROP-kehässä esiintyminen oli myös mainiota ja tuloksena ROP Millin ollessa VSP hieman pomppivammalla esiintymisellä.

Arvostelu kuului näin:

Lähes 8 kk. Erinomainen tyyppi ja rungon mittasuhteet. Hyvä luusto. Lupaava pään malli, ilmeikkäät korvat. Oikea purenta. Hyvä kaula ja ylälinja. Rintakehä saa tilavoitua iän myötä. Tyypilliset kulmaukset. Kevyet liikkeet. Lupaava karvan laatu. Miellyttävä käytös.

Olimme ilmoittaneet pennut myös parikilpailuun ja tajusimme vasta juuri ennen parikehän alkua, että seillähän pitäisi yhden ihmisen esittää molemmat pennut. Pikainen harjoittelu ja todettiin, että aivan mahdoton tehtävä.


Videot on kuvannut Riitta Seppänen-Kaijansinkko

Kuva Jukka Kaijansinkko

Parikehässä pennut kuitenkin yllättivät ja esiintyivät harjoitukseen nähden loistavasti.

Kuva Jukka Kaijansinkko

Emme kuitenkaan sijoittuneet kuten ei Kosti ryhmäkehässäkään, vaikka esiintyi sielläkin tosi hienosti.

Taavi ja Milli-tytär, kuva Jukka Kaijansinkko



Argelès-Gazost 2017

Tammikuussa Seija kysyi multa onko mulla syyskuun toinen viikonloppu vapaa. Kuin ihmeen kaupalla se sattui olemaan ja mun ympäripuhuminen osallistua Taavin kanssa Ranskan Argelès-Gazostissa järjestettävään Ranskan pyreneneläisten R.A.P.C.:n erikoisnäyttelyyn ei ollut sen jälkeen hirveän vaikeaa =).


Nyt sitten koitti tuo reissu ja Taavi lähti matkaan jo viikkoa aiemmin Seijan ja Oskun mukana autolla halki Euroopan. Matkakumppaneina lyhytkarvanarttu Femme (Magic Agate of Honey Blue) ja pitkäkarvanarttu Aida (Hulotte du Pic d'Espade). Mua jännitti tietysti hirveästi ja useamman yön nukuin huonosti. Mutta mikäs hätä Taavilla olis tuossa porukassa! Ei vain olla oltu erossa juurikaan, niin kyllähän sitä ikävä tulee.


Matka oli sujunut kuulemma hyvin ja koirat käyttäyneet hienosti ja laumautuneet hyväksi porukaksi. Matkanvarrella seurue osallistui myös Belgian Cineyssä Green Dog Show'n, tuomarina oli belgialainen Monique Van Brempt. Taavi oli ROP, Femme VSP ja Aida upeasti oman rotunsa ROP ja lopulta RYP3! Eipä tuolla porukalla olis enää paremmin voinut mennäkään!!

Kuva Severino Verscheure

Kuva Pieta Luukkonen

Belgian muotovalion arvoon vaaditaan neljä sertiä, joten se titteli jäänee meiltä saavuttamatta =).


Tässä Karl Donvil'n video ryhmäkehästä. Ei se Taavi ihan huonoiten seiso =)

Itse matkustin Pietan kanssa Ranskaan torstaina ja jälleennäkeminen Taavin kanssa oli riemukas:

Meillä oli vuokralla hulppea talo aivan viikonlopun tapahtumien pääpaikkana toimineen kasinon puiston kupeesta. Talossa oli iso aidattu piha ja koirat saivatkin temmeltää vapaana mielin määrin.

Perjantaina kävimme tutustumassa Lourdesin lähikylään ja vuorille.

Porukka hamstraa pyhää vettä kotiin vietäväksi



Verta itkevä madonna, ehkä

Lauantaina meidän päivä alkoi ranskalaisella käyttäytymiskokeella. En oikein tiennyt mitä odottaa, kun aiheesta löytämäni videot olivat kovin erilaisia sisällöltään. Jännitin tietty ihan hirveesti ja sen lisäksi tietysti ranskalaisten tapa järjestää asioita on hieman erilainen ja suurpiirteisempi kuin mihin Suomessa on tottunut. Myös yhteisen kielen puuttuminen toi hieman lisäjännitystä, englantia kun ei juuri kukaan puhunut ja oma ranskani rajoittuu juuri opettelemaani lauseeseen Je ne parle pas francais, jota kuitenkin käytin reissun aikana onnistuneesti useamman kerran...

Meidän käyttyätymiskokeemme alkoi vähän kuin varkain, enkä aluksi älynnyt että nyt on tosi kyseessä =). Ensin Taavilta tarkistettiin siru ja sitten miestuomari kopeloi sen huolellisesti kauttaaltaan läpi. Koe jatkui kävelytyksellä ison teltan pressuseinän vieressä, jota meidän edessä kulkeva tuomari muutaman kerran läpsi kädellään. Sitten jatkettiin puistossa vellovan ihmismassan ja koirien läpi kulkemisella sekä testattiin Taavin reaktiota kolinakassiin jota ravisteltiin. Sitten kolinakassi heitettiin koiran eteen ja koiran oli kuljettava kassin ohi ylittäen samalla maanpinnan yläpuolelle pingotetut muovinauhat (en tiedä mikä merkitys niillä oli, mutta sellaiset sielä kuitenkin oli). Taavi kävi haistelemassa kassin ja siitä sai kai lisäplussaa.

Kun en ole ihan perillä tuon testin vaatimuksista ym., niin en ole varma mitä kaikkea siinä testattiin ja minkälaisia vaatimuksia testissä oli. Eli saatoimme kävellä jonkin sellaisen asian ohi, johon koiran reaktiota seurattiin, mutta en ole varma näistä... Mutta kun on tuollainen rennonreipas pyrripoika, joka ei pienistä hötky, niin hyvinhän tuollaiset kokeet menee! Taavi on nyt siis suorittanut le Test de Comportementin hyväksytysti.

Iltapäivä vietettiin taas vuorilla ja illalla osallistuttiin koirakulkueeseen.

aamulenkkimaisemat

Tapsa markkinoilla

Kukkulan kuningas

Kovaa hommaa saada hyviä kuvia, kuva Satu Hattunen

Kovaa hommaa saada hyviä kuvia, kuva Satu Hattunen

Kulkueessa

Kuva Osku Vikman

Kuva Satu Hattunen

Sunnuntaina oli sitten näyttelypäivä ja voin kyllä sanoa, etten tajunnut ranskalaista näyttelytapaa ollenkaan! Eri tuomari arvostelee urokset ja nartut ja luokatkin taisi mennä jotenkin eri tavalla. Valioluokassa ei myöskään jaeta ollenkaan sertejä tai cacibeja. Ranskalaisten tapa esittää koiria oli myös omaan silmään heiman kovakourainen ja ronski. Tuomarina meillä oli Alain M. Pecoult. Taavi esiintyi kehässä ihan hyvin, vaikken mä osaa kyllä koiraa oikein esittää. Porukassa juokseminen oli sille taas vaikea paikka.

Kuvat Osku Vikman:

Arvostelu kuului näin:

Kaunis koira, hyvän kokoinen, hieman pitkä runko, erinomaiset kulmaukset, kaunis pää, erittäin hyvä ylälinja, erinomainen brindle turkki, erinomainen askellus, ja sitten jotain mitä en osaa suomentaa.

Sijoituimme toisiksi saaden kuitenkin moraalisen voiton yleisön esittäessä vastalauseensa väärästä voittajasta =). En myöskään allekirjoita tuomarin väitettä Taavin liian pitkästä rungosta ;)... Mutta näihin pippaloihin lähdettiin ilman minkäänlaisia menestymistavoitteita ja olen enemmän kuin tyytyväinen tulokseen, sillä en uskonut suomikoiran pärjäävän ollenkaan!

Näyttely järjestettiin suuressa puistossa ja kehiä oli hajanaisesti ympäri puistoa. Tämä vähän harmitti, kun ei päässyt seuraamaan muiden kehien tapahtumia ja lyhytkarvanartutkin jäi kokonaan näkemättä niiden ollessa meidän kanssa samaan aikaan toisessa kehässä. Pitkäkarvapyrreistä pisti silmään varsinkin urosten suuri koko. En väitä nähneeni kauheasti pitkäkarvoja, mutta sen mitä Suomessa olen nähnyt, ovat ne olleet huomattavan paljon pienempiä kuin suurin osa näistä ranskalaisista näyttelyssä esitetyistä. Pyreneittenkoirat ja pyreneittenmastiffit sekä katalaanit jäivät myös näkemättä, mutta onneksi niitä pääsi vähän seuraamaan isossa kehässä lukuisien eri kilpailuryhmien esiintyessä ennen meitä. 

Iltapäivällä esiinnyimme siis vielä isossa kehässä jostain muuten niin viileään keliin ilmestyneessä hirmuisessa helteessä! Se oli kyllä melkoisen nopea kierros enkä edes tiedä kuka kehässä häärineistä tyypeistä oli tuomari =)

Kuva Pieta Luukkonen

En voi sanoa muuta kuin, että olipahan upea kokemus koko reissu! Kaupunki täynnä pyreneläisiä koiria (lyhytkarvat myös Ranskassa harvinaisia, näyttelyssäkin niitä oli vain 27 (Suomen erkkarissa oli tänä vuonna 18!!), kun koko näyttelyyn osallistui 329 koiraa viidestä pyreneläisrodusta). Hyvää ruokaa, hyvää viiniä, mahtavat maisemat, loistava seura. Oli niin hieno päästä käymään rodun synnynseuduilla, nyt ymmärtää paljon paremmin tämän hienon rodun ketteryyttä, sitkeyttä ja omanlaista luonteenlaatua. 

Valtavan iso kiitos Seijalle ja Oskulle matkan mahdollistamisesta ja Taavin turvallisesta ja huolehtivaisesta kuljetuksesta!! Kiitos Pietalle meidän reissun matkajärjestelyistä ja Satulle ja Pirkolle seurasta!

Seijan kuvia meno- ja paluumatkalta:

Lempipaikka sängyn alla

Laivalla

Belgia

Kotimatkalla laivan odottelua

Taavin reissu kesti 2,5 viikkoa ja pakollisten rabiesrokotteen (oli jo tietenkin voimassa) ja ekinokokkilääkkeiden lisäksi annoin Taaville suositellut leptospiroosirokotteet (kaksi piikkiä) ja sydänmatoestolääkkeen (kerta-annos niskaliuosta) sekä tietty punkkikarkotteen. Ruokana tällä reissulla oli mun itse kuivaama liha (kana, kala, sika, hevonen, sisäelimet, koiran täysravintolihapötköjen liha) ja siihen lisänä öljy. Vaikka Taavi ei koskaan ole ollut näin pitkää aikaa pelkällä kuivalihalla, tuntui se toimivan hyvin. Päivittäisten ruoka-annosten koko oli vaikea arvioida, kun kuivaliha on niin eri kuin tuore ja lisäksi reissussa liikunnan määrä oli melko minimaalinen normaaliin verrattuna. Vaa'an avulla kuitenkin annostelin oletetut määrät valmiiksi annospusseihin ja ei kai se ihan pieleen mennyt.

Uuniin menossa

Siinä sitä olis!

Valmiit annospussit