Näytetään tekstit, joissa on tunniste tapaturma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tapaturma. Näytä kaikki tekstit

torstai 11. maaliskuuta 2021

Rallatellen saikulle

Edellinen viikko oli rallypainotteinen, kun osallistun toisellekin nettivalmennuskurssille ja ne menevät kaksi viikkoa päällekäin. Tällä uudella kurssilla kouluttajana on rallyn ylituomari Jaana Karppinen.

Ekaks käytiin tekemässä uuden kurssin miniratatreenit parilla eri kerralla. Tehdessä oli jotenkin olo, että ollaan ihan sysipaskoja, mut ei se videolla niiiin pahalta näyttänyt.






Koutsin kommentit tästä pätkästä: "Kukkaset näyttää sujuvalta ja yhdenaikaisilta. Samoin oikea tuplasaksa on yhdenaikainen. Vauhdinmuutoskohdat näyttää edestäpäin siltä, että lähtevät kyltin kohdalta, se on -1 ov, mutta ole silti tarkkana ettei mene kyltin ohi. Juoksussa koira on vähän epävarman oloinen, joten sitä kannattaa vahvistaa vielä."

On meidän käännöstreenistä siis jotain hyötyä ollut!! Ja tuo juoksu on kyllä hassu, kun välillä edistää ja välillä jätättää. Oikealla kyllä ehkä vähän vaikeampaa noi käännökset juosten.



Tähän videoon liittyen totesin tekeväni liikkeet aina liian lähellä kylttiä ja kysyin tuosta aivastuksesta, että pitäiskö tuossa tilanteessa uusia? Lisäksi olin alun tuplasaksalaisessa ekaks ite kääntymässä vika suuntaan, joten oman aivokävyn vuoksi jumitin liian kauan. Hitto kun ei voi ihminen erottaa oikeaa ja vasenta.  



Jaanan vastaus ja palaute: "Olinkin laittamassa, että jää vain kauemmas kylteistä! Niitä suorituspaikkoja vois merkata vaikka maalarinteipillä. Tuplasaksassa ensimmäinen käännös on eriaikainen eli koira lähtee kiertämään sinua ensin ja käännyt vasta sitten. Muista että käännösten on oltava yhdenaikaisia! Puolenvaihdot on hyvät!  Tuo täyskäännöksen aivastus tekee tosiaan pienen eriaikaisuuden tuohon, mutta korkeintaan -1 tvän tuosta kisassa antaisin, liike alkaa kuitenkin yhtä aikaa. Voiko aivastus johtua epävarmuudesta? Jäin miettimään käden liikkeitäsi, ovat vähän jäykät. Vasemmalla seuratessa olet rennompi."


Toisella kertaa tehtiin ekan kurssin vika ratatreeni. Jotenkin tahmeelta tuntui sekin. Edessä peruutus on meille jostain syystä ihan mahdoton liike. 








Sanni Murron kommentit radasta:
Tasainen suoritus. Koira valitettavasti äänteli aika runsaasti tällä kertaa. 
Putkeen menossa ohjaaja kumarsi hieman. Puolenvaihto (mikäli näin oikein) näytti hieman epämääräiseltä. Oikean puolen saksalaisenen ei ollut tiivis. 
Hypyillä ampuu eteenpäin aikamoista vauhtia. Mikäli tämä on sulle ok, niin suoritusteknisestihän kyltissä ei ollut mitään vikaa. Koira tuntuu vaan kiihtyvän kovasti hyppyjen aikana, joten rauhallisempi mielentila saattaisi olla paikoillaan. 
Edessäperuutus oli vino ja liian lyhyt. Koira näytti melkein istuvan siinä. 
Sivulla peruutus oli hyvä. 



Ja koska kevät jatkuu ihan yhtä paskana kuin aiemminkin tai ehkä vähän vielä paskempana, niin Taavi ilmeisesti liukastui omassa pihassa ja loukkasi jalkansa. Täällä oli ihan luistinrataa joka paikka, lumen päälläkin oli jäätävän sateen jäljiltä sentin jääkerros. Ja niin kun mä olen Taavia hallinkin pihalla nostellu autoon ja takas, ettei vaan satuttaisi itseään liukkailla ja sit omassa pihassa ilman mitään suurempaa liikettä mihinkään käy näin.

Tiet on olleet ihan luistinrataa






Käytiin sitä heti näyttämässä päivystyksessä, epäilynä venähdys olan seudulla. Konsultoin myös ortopediä ja sieltä sama hoito-ohje eli kipulääkekuuri ja lepoa viikko ja sitten pikkuhiljaa asteittain paluu normaaliin. Jos kipulääkekuurin jälkeen oireilee, niin sitten aika spesialistille. (Tällä hetkellä ei-akuutille tapaukselle jonot oli kolmesta neljään viikkoa vähän paikasta riippuen, mihin soitin, joten toivon mukaan paraneminen edistyy hyvin!!) Kipulääkkeellä ja levolla mentiin viikko. Lisäksi Taavi sai jalkaan laserhoitoa kahdesti päivässä viiden päivän ajan. Ja bot-verkkoloimi oli joka yö päällä. Lyhyille korttelikävelyille ajettiin pari kertaa päivässä kaupunkiin, koska siellä oli jalkakäytävät melkein sulat. Tosin sielläkin Taavi ehdottomasti halusi kävellä jäisellä reunalla ja tarpeitaan kun ei voi tehdä kuin pusikkoon, niin väkisinkin tuli vähän turhaa rasitusta etupäälle, mut mikäs teet. Omasta mielestään Taavi ei ollu ekan päivän jälkeen yhtään kipeä.





Loukkaantumisen vuoksi Kirsi Petäjän rallyvalkku jäi meiltä väliin. Myös Sannin kurssin viimeinen tekniikkatreeni jäi meiltä tekemättä kurssin puitteissa. Aihe oli vireenhallinta ja se keskittyi enemmän ylikiihkeiden koirien rauhoittamiseen, enkä koe sen oikein edes osuvan meille, joten ei haitannut että se jäi väliin.


lauantai 15. elokuuta 2020

Norja vol 2

Oltiin pari viikkoa Norjassa, tämä oli nyt se suunniteltu reissu tälle kesälle. Kelit suosi ja Norja tarjosi taas toinen toistaan upeampia maisemia. Matkaseurana oli Hilde porukoineen, mutta valitettavasti Hilde loukkasi jalkansa reissua edeltävänä iltana ja oli levossa melkein koko reissun, joten leikkikaveria ei siitä tällä kertaa Taaville ollut. 

Hilde
Tottakai Lupaan Olla Sun Sininen Hetki



Käytiin kiipeämässä Taavin kanssa sekä Burenille (802 m merenpinnasta) että Grunnfjordtindanille (1005 m merenpinnasta). Burenilla päästiin huipulle, mutta alastulon alku oli koiran kanssa melko haastava. Grunnfjordtindan jäi huiputtamatta, kun loppunousun rinne oli niin jyrkkä ja kivikkoinen, ettei hankalan alastulon takia uskallettu mennä ylös asti. Saavutettiin kuitenkin n. 800 metriä merenpinnasta. Alastullessa sitten kävikin pieni kynsivahinko ja Taavin toisen takajalan toinen kannuskynsi otti vähän osumaa. Lopulta kynsi irtosi kokonaan ja vain ydin on nyt näkyvissä. Onneksi kynsi irtosi niin siististi ja kokonaan, ettei sille tarvinnut tehdä mitään muuta, kuin putsata. Nyt sitten seurataan ytimen vointia ja putsaillaan sitä, ettei pääse tulehtumaan. Taavi ei onneksi ole yhtään kiinnostunut koko kynnestä. On muuten ihme, ettei noille ärsyttävästi lerpattaville kannuskynsille ole aiemmin sattunut mitään.







Grunnfjoedtindan rinteellä


Burenin huipulla



Grunnfjordtindanin huipun rinne




Nordkapp



Grunnfjordtindan

Rovijoen putous

Burenin rinne

Sommaroya

ihanasti tarttuu suolainen ja kostea hiekka turkkiin






Målselvfossen



Kirkeporten




tiistai 3. joulukuuta 2013

Jatkoa edelliseen




Aamulla Taavin silmä ei vuotanut, mutta alaluomi oli vähän turvoksissa ja Taavi siristeli. Särkylääkkeen alettua vaikuttaa silmän siristely väheni huomattavasti. Kävimme aamupäivällä näyttämässä silmää lääkärille. Silmän värjäyksessä ei näkynyt mitään, joten silmässä ei ole haavaa! Saimme tipat, joita tulisi laittaa aamuin illoin, melkoinen puuhastelu on siis edessä, sillä ei ole ihan Tapsan lempihommaa tuo silmätippojen laitto. Myös särkylääkettä annetaan toistaiseksi.














Ei vasen silmä onneksi ihan kauhealta näytä

Lääkettä










maanantai 2. joulukuuta 2013

Ehdin jo säikähtää

Aamulla tulin rättiväsyneenä yövuorosta kotiin, Tommi oli juuri lähdössä Taavin kanssa lenkille. Normi aamu siis. Vähän ajan päästä soi puhelin ( onneksi en ollut kerinnyt laittaa puhelinta äänettömälle); Tommi soittaa, että Taavia on sattunut, silmään! Taavi kuulemma huutaa ja huitoo. Äkkiä auto alle ja etsimään kaksikkoa metsätieltä, onneksi auton maavara ei ole yhtään matalampi, olisi muuten jäänyt menemättä.

Löydän kaksikon pellon laidasta ja Taavi on ihan käppyrässä, kun yrittää hangata silmää ja Tommi yrittää estää sitä. Näyttää siltä, että silmästä törröttää iso, noin pikkurillin kynnen kokoinen puupalanen, mutta kunnolla ei näe, kun Tapsa riuhtoo päätään. Onneksi älysin ottaa kotoa mukaan silmahuuhdetta ja pumpulia... Hetken ponnisteltuamme silmästä putoaa jotain ja ainut mitä lumisella tiellä näkyy, on vaaleanruskea hämähäkki...? Voiko olla niin, että hämis on mennyt Taavin silmään? Se nyt jäi sitten arvoitukseksi, mitä siellä silmässä oikein oli, tuo hämis tuntuu niin uskomattomalta, mutta ei siinä lumella mitään muutakaan ollut.

Kotiin tultuamme huuhdoimme silmän uudestaan ja soitin eläinlääkärille. Ohjeet olivat huuhtelua muutaman kerran päivässä ja särkylääkettä (Ketorin 1 mg/ kg).  Jos huomenna vielä vuotaa tai oireilee muuten, niin sitten lääkäriin. Taavi piti silmää kiinni tai siristeli sillä ja silmästä valui vettä ja rähmää. Huuhtelu kuitenkin helpotti tilannetta. Tommin oli lähdettävä asioille ja minä jäin pinnistelemään hereillä pysyäkseni Tapsan kanssa kotiin. Näytti siltä, että silmäluomet ovat vähän turvoksissa, mulla väsymyksestä ja Lärpällä roskan vuoksi, mutta silmä oli kuitenkin jo paljon parempi. Jossain vaiheessa oli uni voittanut ja kun heräsin, Taavi hieroi silmäänsä. Huuhtelu ja tilanne helpotti.

Nyt kymmenen tuntia myöhemmin silmä näyttää ihan hyvältä, alaluomi on ehkä hivenen turvoksissa, mutta silmä ei enää vuoda ja Taavi ei sitä hankaa eikä muutenkaan vaikuta yhtään kipeältä! Ehkä se vähän siristelee silmää, mutta toivottavasti tästä selvittiin säikähdyksellä. Illalla vielä huuhdellaan ja annetaan lisää särkylääkettä, aamun tilanne kertoo sitten enemmän.