Julkaisut laahaa, mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Pääsiäismaanantaina hakutreenit metsässä, olipa ihanaa! Löydettiin sen verran sulaa metsää, että saatiin autot parkkiin ja päästiin hyvin tekemään pienet treenit. Sinnillä pääpaino edelleen ilmaisussa ja se sai etsiä reilun hehtaarin alueelta (eipä sitä sulaa juuri enempää ollutkaan) kolme kadonnutta. Mentiin edelleen irtorullilla. Ihan hitokseen kivaa oli Sinnillä! Muutenkin varsin onnistunut treeni. Sitten joskus hamassa tulevaisuudessa täytyy ruveta roikkumaan enemmän sen perässä liinassa, vaikka nytkin teen sitä silloin tällöin. On nimittäin melkonen halu mennä takaisin kadonneen luo ja mulla on haasteita pysyä perässä.

Torstaina oltiin bh-kurssin vikalla kerralla ja tehtiin taas kaupunkiosuutta sekä jättävät ja paikkis.

Kaupunkiosuus meni paremmin kuin viimeksi, mut kyllä Sinni ottaa kierroksia toisista koirista. Jättävät ja paikkis meni hyvin, ite vähän mokailin.

Oltiin pitkä viikonloppu reissussa ilman koiria, jotka oli Seijan hellässä huomassa. Kiitos!!

Me ainakin ollaan lähdössä mukaan!

Keskiviikkona tokoiltiin paikkiksen ja melkein kaikkien aloliikkeiden muodossa. Paikkis oikein hyvä ja oikeastaan kaikki muukin. Sinni oli ihan jotenkin tosi kivan tuntuinen, innolla mukana ja keskittyi hyvin, mut niinhän se melkeistään aina onkin. Liikkeestä maahan hyvä, tosin pelkään että mulla on siinä pieni vartaloapu. Kapulan pito meni myös hyvin ja kaukot oli ihan super! Luoksetuloon tehtiin vauhtia ja sit treenattiin lopun sivulle tuloa, joka jää aika usein hieman vinoksi. Mut mikä fiilis!

Torstaina käytiin tekemässä rallyrataa kentällä molempien kanssa ja oli kiva aloittaa ulkokausi. Molemmat keskittyi hyvin tekemiseen. 

Tapsu veti radan hienosti

Sinnin kanssa tajusin, että nuo molemmat samaan suuntaan käännökset voidaan tehdä myös poispäin koirasta... eihän me semmoisia olla harjoiteltu. Ja oikean puolen seuruu tarvii vielä ihan kamalasti treeniä, mut oli kyllä kiva tehdä tätä rataa, Hinnukka oli hyvin messissä, mitä nyt pari kertaa jotkut äänet vähän häiritsi.

Perjantaina pitkä lenkki Ainon kanssa, kivaa ja vauhdikasta oli! Ja ihana ilma!

Lauantaina korkattiin rallyssa voivoivoiluokka, tuomarina Iiris Harju. Ilmoittautuessani jo tiesin, että tulokseen ei ole mahista, mut kun kisat oli kohtuullisen edulliset ja ne oli tässä ihan vieressä, niin lähdettiin hakemaan kisakokemusta.

Radalla oli tietysti kahteen kertaan tuo mulle torstaina valjennut käännöstehtävä, muuten ei mitään ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Oltiin molemmat vähän poissaolevia ja vire ei todellakaan ollut hyvä. En tiedä reagoiko Sinni mun mielentilaan vai miksi oli niin kovin haistelevainen ja perässä vedettävä, ei ollenkaan oma itsensä... Joka tapauksessa haisteli tosi paljon ja laamaili. 

Positiivisena yllätyksenä oli se, että -10 virheitä oli vain kaksi, joista toinen oli oli peruutus, jossa peruutin neljä askelta. Perskules sentään, miten tuollainenkin on mahdollista?! Ja toinen kymppi tuli väärin tehdystä tehtävästä, jossa Sinni istui maahan menon sijaan enkä uusinut liikettä. Huomasin kyllä virheen, mut vire oli niin huono etten jaksanut ruveta uusimaan.

Eli sillai oikeesti tuli vaan ykkösen ja kolmosen virheitä, mut niitä tulikin sitten tosi paljon. Tässä lista niistä: 2. kyltiltä -3 py, vitoskyltiltä -1 tvä, 6. kyltiltä -1 kyl, -1 as ja - 1 vino. seiskakyltiltä -3 uusinnasta, kasilta -1 py ja - 1 as. Kyltti 11 -1 py, ja -1 vino, 13. kyltti -1 as, -3 py, -3 ov, 14. kyltiltä -1 vino, 15. kyltiltä -3 py ja -3 ov, 18. kyltiltä -1 tvä ja -1 vino ja vielä maalista kahmittiin -1 py ja -1 as. Yhteensä siis virhepisteitä kaikkinensa -52.

Tehtäviltä 3 ja 10 oli maininta hieno!

Kameran takana Tiina S.

Arvostelu tiukkenee kyllä ihan tosi paljon tässä luokassa. Mut kun viilataan toi oikea puoli kuntoon, niin katellaan syksyllä sit kisoja uudestaan.

Sunnuntaina hakutreenit. Kokeiltiin vaihteeksi kiintorullaa ja ihan liikaa sen kantelua. Ja pariin otteeseen oli kovasti erikoista haistelua, en tiedä yhtään mitä se oikein haisteli niin intensiivisesti. Mut kaikilta kolmelta tuli ihan kohtuulliset ilmaisut ja näytöt on kyllä vauhdikkaat! Yksi maaleista oli peitettynä maakuopassa, ei ongelmia siitä.

Treenin jälkeen käytiin Lokin kanssa pienellä lenkillä ja voi miten ihana rauha näillä oli. Sinniä aluksi vähän jännitti ja se oli vähän hurjaa myös, kun Loki pyysi leikkiin, mut muuten olivat niin seesteisesti yhessä lenkillä.

Yleensä en tähän aikaan vuodesta jaksa mitään, mut nyt ollaan oltu ahkeria!

Flunssa iski lomalla ja siitä toivuttiin hetki. Sunnuntaina jaksoin jo kuitenkin Sinnin iloksi hallille. Illan aiheena oli rallyn voi-liikkeet. 

Miten onkaan niin hankalaa tehdä vasemmalla puolella hyvin onnistuvat liikkeet oikealla? Osan joutuu opettamaan ihan alusta asti uudestaan, jotenkin hassua. Mut kai ne sieltä tulee jossain vaiheessa. 

Aivohiki tuli

Tiistaina käytiin päivällä hallilla tekemässä molempien kanssa kuvassa olevaa rallyn rataa. Taavilla meni hienosti, vaikka taukoa onkin paljon. Ite sössin vähän, mutta kyllähän se tuon(kin) homman osaa. Ja ääntäkin tuli vain yhdessä kohtaa.

Sinni sitten taas oli lähinnä toivoton. Lähdön jälkeen ekat kolme kylttiä piti ottaa neljä kertaa uudestaan, että saatiin ne onnistumaan jotenkin. Muutenkin oli melkoista haparointia. Ei olla kyllä voittajaluokan ratatreeniä tehty kuin se yksi möllikisaan osallistuminen alkuvuonna. Täytyy ratatreenien osalta nyt aktivoitua. Lisäksi oikean puolen seuruu on edelleen epävarmaa, mut onneksi saa olla käsiapuja mukana. Radan lisäksi tein pieniä pätkiä noita eniten vaikeita kohtia. Radan purun ajan Sinni treenas paikkamakuuta. Kovasti ois haistelututtanut.

Videolla onnistunein yritelmä radasta:

Illalla oltiin kentällä treenaamassa ilmaisua kolmen ukon verran. Irtorullilla mentiin ja pääpointti taas siinä palautuksessa, jossa haluan Sinnin kiertävän mut. Tarvisin ehdottomasti kolmannen käden, kun yhdessä on liina ja toisessa nami ohjaamassa Sinniä oikeaa reittiä ja kolmannen tarvis ihan väkisin sumplimaan liinan kiinni laittoa ja muuhun... 

Ekalla ukolla liina on estämässä Sinniä, toka on oikeestaan aika hyvä, mitä nyt en meinaa saada liinaa kiinni, kolmannella Sinni varastaa lähdön ja rulla tippuu turhan aikaisin palautuksessa. Mut just näitä varten haluan tuon kierron, joka varmistaa ilmaisua, vaikka rulla tippuiskin vähän liian aikaisin.

Videot Mia P:

Keskiviikkona tokoa ja aloitettiin paikkiksella. Sinni oli jotenkin jähmeä ja tarvi sekä maahan menoon että istumaan nousuun useampia käskyjä. Tehtiin toinenkin toisto ja siinä meni kaikki hyvin.

Liikkuroituna kaukot, hyppy ja kapulan pito. Kaukoissa Sinni jäi tuijottamaan liikkuria ja tarvi istumaan nousuun kaksi käskyä. Toisella toistolla homma sujui hyvin. Hyppy meni hienosti ja kapulan pitokin muuten, mutta kapulaa antaessa ehkä aavistuksen siirtyi taaksepäin. 

Lisäksi tehtiin seuruuta ja liikkeestä maahan menoa, jonka Sinni oli unohtanut ihan totaalisesti. Että kivalla mallilla taas nää tokohommat ja kokeeseen pitäisi tässä keväällä mennä...

Torstaina kävin hallilla tekemässä rallyn ratatreenin molempien kanssa. 

Taavi meni taas hiljaa ja melkein kaikki liikkeetkin meni hyvin. Mahtavaa pappajumppailua nämä ja toinen on niin innoissaan.

Sinni jäi jo heti lähdössä tuijottamaan edessä häämöttävää houkutuksessa olevaa laatikkoa ja koko eka suora oli hankala, mut sit ite houkutus meni hyvin. Käännös - askel -tehtävässä Sinnillä oli omanlaisensa versio liikkeestä, mutta muutenhan tuo rata oli monin verroin parempi kuin edellisen kerran yritys. Nyt meni jo heti eka kerralla rata läpi ihan kohtuullisesti ja erityisen mahtavaa oli tuo liikkeestä seisomisen onnistuminen kun koiraa kiertäessä Sinnillä on ihan hirveä halu lähteä pyörimään itse siinä mukana. Peruutuksessa Sinni meinaa joka kerta ehtiä istua ennen kuin lähtee peruuttamaan, että kisoissa toi voi olla se meidän varmin -10 liike.

Radan lisäksi kaikenlaisia rallyliikkeiden yksittäisiä treenejä ja oikean puolen seuruuta tuli myös harjoiteltua.

Illalla BH-treenit, jossa keskityttiin kaupunkiosuuteen. Meni just niin kuin oletinkin eli ihmisiä Sinni olisi halunnu rakastaa ja vastaantuleva koira aiheutti reaktion. Yksin jääminen ei ollut ongelma. Kanssatreenaaja kuvasi suorituksen, kiitos.

Ulko-osuuden jälkeen ehdittiin tekemään vielä paikkis ja irtiseuraamisosuus. Meni hyvin.

Pitkänä perjantaina oli ohitustreenit. Huutelin seuramme sivuilla koiria mukaan ja ihastuttavan paljon tuli osallistujia. Jaettiin porukka kahtia ja kierrettiin korttelia eri suuntiin muutaman kerran. Saatiin monta hyvää ohitusta, mahtavaa! Kiitos osallistujille, toivotaan näille treeneille jatkoa.

Käytiin myös "hölkällä" ja HinnuTinnukka keskittyi lumesta nauttimiseen...

Lauantaina aamusta pieni jäljennostotreeni Sinnille. Tarjolla oli vierasta jälkeä kahden noston verran. Jäljet n. 100 metriä ja lopussa esine. Molemmat pellolla, mut eka jälki jatkui metsään, joten saatiin myös alustanvaihto. Nostomatka muutamia kymmeniä metrejä.

Ekan jäljen Sinni nosti hyvin ja jäljestikin hienosti ja mä osasin sitä lukea. Toinen nosto takajälkenä, en ole varma olisko vaihtanut ite suuntaa, mut en antanut sen mennä liinanmittaa pidemmälle väärään suuntaan ja liinan kiristyessä se kääntyi heti ja kiskoi oikeaan suuntaan. Tällä jäljellä esineestä tuli vahva haju tuulen mukana ja viimeiset kymmenet metrit mentiin ilmavainulla.

Sunnuntaina hallikauden päätös. Sinnille paikkista eri muodoissa ja rallyjuttuja. Taavi teki myös hyvän setin tottista ja rallya. Oli hyvät treenit.

Sinnin haastava pitkä paikkis:

Tokotuksia pääasiassa männä viikolla

Edellisen viikon sunnuntain hallivuorolla harjoiteltiin Sinnin kanssa oikean puolen seuruuta ja käännöksiä. Käännös oikealle ei vielä onnistu ja muutenkin Sinni lipsahtaa helposti vasemmalle. Yllättävän paljon hyvää kuitenkin jo tuolla oikeallakin puolella oli.

Keskiviikon tokotreeneissä alkuu paikkis, jossa ei tällä kertaa ollut niin minkäänlaista huomautettavaa, hyvä me! Sinni pysyi istumassa 'maahan' -käskyyn asti ja pysyi maassa kun odotettiin muiden käskyt ja jätettiin koirat. Pompottaminen tässä vaiheessa on ehkä alkanut oikeasti vähentyä. Tällä kerralla palatessa tein koiran taakse menon ja se oli Sinnistä vähän epäilyttävä, vaikka ollaan sitä kyllä joskus muulloinkin kokeiltu.

Tehtiin kaksi toisto, ensimmäinen ihan kunnon pitkä paikkis ja toinen vaan jättö ja paluu. Tällä tokalla kerralla ryhmän kolmas koira ei osallistunut ja hänen ohjaaja toimi liikkurina. Sillä aikaa kun oltiin kauempana koirista, kävi hän viemässä paikkiksessa olleiden koirien eteen koirankeksit. Tästä häiriöstä Sinni selvisi hienosti, vaikka häntä vispasi taas ihan hulluna. Kun palasimme koirien luo ja odotimme nostokäskyjä, kolmas koira ampaisikin syömään piparit paikkiskoirien nenän edestä. Olisi pitänyt saada Sinnin totaalisen tyrmistynyt ilme nauhalle. Selvästi mieli olisi tehnyt mennä väliin puolustamaan omaa namia, mutta vieras koira ja käskyn alla olo sai selvästi Sinnin miettimään tilannetta kovasti huolestuneena ja onneksi päätyi pysymään nätisti paikallaan. Tästä tietysti palkittiin uudella piparilla.

Kuva pöllitty Tarja Martinpurolta

Tehtiin Sinnin kanssa häiriössä perusasentoa, kaukoja, peruutusharjoituksia ja hyppyä. Perusasennossa Sinni pitää kontaktin kohtuullisesti häiriön alla, mutta kyllä sille on vaikeaa olla tsekkaamatta tilannetta, kun toiset koirat juoksee tai niitä palkataan pallolla. Toisaalta pieni vilkuilu ei mua haittaa, jos sillä Sinnin varmistaa tilanteen turvallisuuden itselleen ja pysyy kuitenkin hyvin hommissa koko ajan.

Peruutuksessa Sinni meinaa kaartua mun taaksi ja pari kertaa vähän tallasinkin sen tassuille. Noin muuten ollaan menty siinä aika lailla parempaan suuntaa. Hyppy meni hyvin, lopun perusasennot oli ehkä vähän vinoja, vaikka koitin kyllä auttaa. Kaukot meni hyvin, pientä takatassujen liikkumista, joka johtui todennäköisesti siitä, että alun maahan menossa Sinni jotenkin vähän kippasi itseään taaksepäin ja paino jäi liian taakse. Täytyy tätä tutkailla vähän lisää.

Torstaina käytiin hiihtelemässä. Tällä kertaa molemmat intoutuivat alkumatkasta oikein laukalle. Hyvä oli taas hiihdellä ja tälläkin kertaa ajoitus oli loistava ja saatiin olla ainoita koirakoita, vaikka ilman koiraa hiihtäviä olikin tällä kertaa koiralatu pullollaan. Just kun pakkasin Sinnin autoon, kurvasi parkkiin seuraava koirallinen hiihtäjä.

Sunnuntaina tuplatreenattiin. Ensin aloitettiin raksahommista Sinnin kanssa ja illalla vielä hallille molempien kanssa.

Raksalla teemana tarkennus ja Sinni veti ihan hyvin. Tossut on sen verran ällöt, ettei ne jalassa pysty istumaan, mut ei annettu sen haitata. Suorapalkka, katellaan rullahommia sitten joskus kun lumet on sulaneet...

 

Hallilla Sinnin kanssa paikkista ja rallyjuttuja. Eka paikkis vähän pieleen, kun rupes maahan käskyn jälkeen haistelemaan kovasti jotain tosi mehevää hajua ja huomautin siitä. Toisella kierroksella päästiin hörökorvien väliin ja toinen näistä oli Sinnille vieras koira ja sehän heti näkyi pienenä ahdistuksena. Ei kuitenkaan pompottanut ylös alkuvaiheessa, korvat vaan oli luimussa yksin ollessa. Teki tosi hyvää meille saada taas vieras koira riviin!

Peruutusjuttuja tehtiin ja takaperin seuruu onnistuu aika kivasti, jos lähdetään perusasennosta tokotyyliin, mutta rallyn liikkeestä suunnan vaihto saa aikaan melkoisia akrobatiasuorituksia Sinnin osalta. Täytys varmaan kehittää joku ennakoiva merkki sille, jotta homma helpottuisi. Nyt olen vain yrittänyt vähän hiljentää vauhtia ennen suunnan muuttamista, mutta se ei selkeästi riitä.

Sivulta seisomaan nousut onnistuu takatargetille, ilman targettia Sinni pomppaa kamalan sivuun ja vinoon. Paaaljon lisää treeniä tähän. Pikkuinen putki oli viriteltynä halliin, niin koitettiin sitäkin ja se meni hyvin. Oikean puolen seuruuta treenattiin vähän, mutta siinä on työnsarkaa vielä pitkäksi aikaa, vaikka peruspalikat on jo hyvin hallussa.

Tapsu-papsukkakin pääsi hommiin ja tehtiin sen kanssa ruutua ja seuruuta sekä liikkeestä maahan menoa. Vähänkö Taavi oli tohkeissaan!

Jos ei ole liukasta niin on hirveä pakkanen...

Liukkaudet palasi ja edes omassa pihassa ei meinannut uskaltaa koirien antaa olla. Ehkä olen vähän turhan herkkä, mut en vain halua mitään liukastumisvammoja kummallekaan. Hankikaan kun ei kantanut, niin lekkeily oli taas melko haastavaa, joten tilanne ajoi kokeilemaan koirahiihtoa.

Meillä on ihan valtavan hyvässä kunnossa oleva ihan vain koirahiihtäjille kokonaan tarkoitettu koiralatu kaupungissa ja uskaltauduin sinne. Vaikka joka paikka oli kuin luistinrata, niin ladun pinta oli ilmeisesti rouhittu jotenkin, joska siinä oli hyvä mennä. Onnistuin arpomaan ajan, jolloin ladulla ei ollut muita koirakoita, ihmisiä kylläkin. Ei olla koskaan aiemmin suksittu kimpassa ainakaan niin , että koirat olis kytkettynä, joten vähän jännätti kuin käy. Meni hyvin, molempien kanssa. Muut hiihtäjät ei kiinnostelleet liikaa ja molemmat meni alkuhärväyksen jälkeen oikein nätisti. Kumpikaan ei vedä, mikä on mun kannalta erittäin hyvä juttu, enkä siihen halua kannustaakaan, rauhallinen ravilenkki oli just sitä mitä halusinkin. 

Keskiviikkona tokoiltiin, paikkista, ruutua, luoksetuloa ja perusasentoa. Paikkis oli kohtuullinen, tehtiin useampi toisto ja vain yhdellä Sinni arpoi ollako maassa vai ei. 

Kaverin riekkuminen vieressä ei haitannut

Ruutu oli aika super. Sinni halusi varastaa sinne monta kertaa ja tässä vaiheessa se on ehkä vain hyvä asia. Myöskään suuntien vaihtelu ei haitannut ja vaikka pari kertaa meinasi lähteä kaartamaan edelliseltä sisäänmenosivulta ruutuun, niin ratkaisi kuitenkin tilanteen itse oikein. Liike vaikuttaa sellaiselta, josta Sinttura pitää, mut onhan tuossa vielä miljuuna pikkujuttua, ennen kuin se on ihan oikea kokonainen tokoliike. Mut alkupalikat on jees.

Luoksetuloissa Sinni otti painetta toisesta hallissa olleesta koirasta ja joko ei kutsusta meinannut lähteä liikkeelle ollenkaan tai sitten lähti heti jätön jälkeen mun perään. Mut kun saatiin nää palikat kohdalleen, niin tehtiin luoksetuloon vauhtia pallolla. Tästä on hyvä jatkaa tämänkin rakentelua vauhdikkaammaksi.

Perusasennoissa sitten ihan semmoinen pieni perusjuttu vähän hukassa kuin palkan suunta. Jotenkin aina vaan palkkaan liian edestä ja Sinni on silloin huonossa ryhdissä ja muutenkin vähän sinne päin. Seuruuta tehtiin kanssa ja se on kyllä Sinnillä ihan hirveen kivan oloista, rentoa ja iloista menoa.

Torstailta peruttiin taajamatreeni, kun en halunnut ottaa liukkauden vuoksi riskiä... käytiin sit taas hiihtämässä, ei ollu muita.

Sunnuntaina osallistuttiin Tiinan ja Taren MM-matkan varainkeruumöllirallyyn. Kaikeksi yllätykseksi meidän VOI-rata meni ihan yllättävän hyvin, kun ottaa huomioon ettei olla voi juttuja vielä oikeastaan treenattu. Oikean puolen seuruuta tehtiin viikolla useampana päivänä pieniä kotitreenejä ja muutama puolenvaihto kokeiltiin, mutta muuten on voin liikkeet vielä aika pimennossa meille molemmille. Olin oikein positiivisesti yllättynyt. Sekin oli mahtia, että taustalla haukkuva koira ei juurikaan häirinnyt Sinnin tekemistä! Ohjaajalla oli useammassa kohdassa haasteita pysyä pystyssä ja radan loppupäässä Sinnille tuli totaalinen jäätyminen, kun se olisi pitänyt siirtyä mun eteen istumaan. En tiedä mikä tuli, kun ei liikkunut sitten millään. Noh, selvittiin siitäkin. Kiitos videoinnista Katja Peni ja Milla Ristola!

Maanataina oli uintipäivä, aina yhtä hauskaa! Eihän noi malttais lähteä kotiin tuolta pulikoimasta.

Keskiviikkona tokoiltiin ja yhdistettiin paikkistreeni edeltävän ryhmän kanssa. Sinniä kyllä selvästi jännittää ainakin isot mustat koirat ja tuijottavat koirat. Liikkeen ulkopuolella pitää muistutella, että ollaan ihan vaan omassa porukassa eikä huudella vieraisiin pöytiin. Paikkis meni kyllä hyvin tällä kertaa.

Tehtiin taas ruutua ja se meni kivasti ja seuruujuttuja oli myös ohjelmassa ja erityisesti peruutuksen kanssa otettiin isoja askelia eteenpäin (vaikka takaperin mentiinkin). Kapulan pitoa tehtiin kaksi toistoa ja molemmat onnistui.

Tapsu-papsukin pääsi hömpöttelemään ja tehtiin seuruuta.

Lauantaina molemmilla oli fyssari, eikä kummaltakaan löytynyt mitään isompaa sanottavaa. Tapsupapsulla rupee ikä näkymään lihaksistossa, mutta liikkuvuus on hillittömän hyvä edelleen. Pientä jumia siellä täällä molemmilla, mutta ei onneksi mitään kummempia. Hyvä niin.

Perus puurtamista

Taas hujahti pitkä tovi ilman juuri minkäänlaisia treenejä. Pakkaset on olleet kovia ja lisäksi työt on syöny taas ihan tolkuttomasti aikaa. Sunnuntaina keli ja aikataulu kuitenkin salli jääretken ja Muru otti koirista vähän kuvia. Nauttivat niin paljon, kun pääsi juoksemaan täysiä, Sinni varsinkin.

Hymy huulilla aina

Vaikka kuva saattaa vaikuttaa toiselta, niin ihan hipihiljaa nämä rellestivät

Lumi vaan pöllysi, kun pappakoira päästeli menemään

Illalla oltiin tottistelemassa ja Sinnin kanssa keskityttiin tokojuttuihin. Paikkis oli ihan kamalan vaikea, kun oltiin rivissä. En meinannut saada Sinniä millään maahan ja sitten kun meni, niin pomppasi heti pystyyn. Sitten kun sen sai maahan, niin jäi kyllä tosi nätisti ja palatessa malttoi odottaa omaa käskyä istumaan nousussa. Tehtiin kolme toistoa ja ei ne kyllä mikään ollu hyviä. Kai sitä sitten vain jännittää vieruskaverit niin paljon. Ekalla kerralla jäi kyllä ihan todella kovasti kiinni myös vieraaseen liikkuriin ja sen keskittyminen meni varmasti kaikki siihen, ettei rynnännyt rakastamaan sitä...

Tehtiin paikkista myös muiden koirien touhutessa jotain muuta ja silloin hommassa ei ollut mitään ongelmaa. 

Pureuduttiin myös kapulan pitoon, jossa on alkanut ilmetä mälväämistä, pienoista kapulan heittelyä ja pentuaikojen tassunhuitomistakin. Liikkuroituna tehtiin tätäkin useampia toistoja ja saatiin onnistumisia.

Muuten hömpöteltiin seuruuta, liikkeestä maahan. luoksetulo ja superonnistuneet kaukot. Paikkis myös toisen koiran luoksetulon aikana.

Tiistaina pääsin taas vierailemaan toisen tokoryhmän paikkiksiin. Hulina ja melske tuossa ryhmässä on kova, mutta nyt osasin jo varautua siihen ja mentiin Sinnin kanssa rohkeasti heti mukaan. Jopa alun kenkien vaihto yms ahtaassa tulokarsinassa meni hyvin ja Sinni oli nätisti, vaikka koiria oli edessä ja takana ja sivulla ja ja ja.

Kentän puolelle päästyämme muiden riekuttaessa koiriaan tein pari kertaa maahan menon ihan omineen ja Sinni oli niin topakka! Sitten mentiin rinkiin ja siinä paikkista, Sinni meni nyt ekalla ja pysyi maassa. Vieruskaveri pomppi toistuvasti istumaan ja sitä käytiin siinä usein korjaamassa, joten kovan häiriön vuoksi kävin välipalkkamassa Sinniä useaan kertaan. Meni kyllä hyvin tämä. Tehtiin pari toistoa.

Lopuksi osa koirista kutsuttiin vuorollaan ringistä ohjaajien luokse. Tällöin menin Sinnin viereen, kun oli meille aika vaikea treeni. Rauhallisesti Sinni kuitenkin oli, vaikka toisen kutsutun koiran jälkeen nousikin istumaan. Hirmu hyvä treeni meille taas ja toivottavasti päästään tässä kevään aikana vielä muutaman kerran vierailemaan tuossa porukassa!

Keskiviikon tokotreeneissä keskityttiin kapulan pitoon ja ruvettiin harjoittelemaan ruutua sillai ihan oikeesti. Kapulan pidossa eka yritys oli ihan kalama, mut sit saatiin namista luopumisen kautta onnistumisia. 

Ruutua tehtiin tassutargetille ja voi miten hienosti Sinni teki! Tehtiin läheltä vähän etäisyyttä muutellen ja sitten pari vähän pidemmästä matkasta. Mun ennakkko-odotuksista poiketen Sinni jäi targetille eikä palannut mun luo siellä käytyään, loistavaa!

Tehtiin myös vähän perusasentoa häirittynä. Liikkuri käski muita koiria maahan ja Sinnin piti pysyä istumassa. Nyt kun on harjoiteltu tuota maahan menoa, niin aluksi Sinni meni maahan koko ajan itsestään ilman mitään häiriöitäkään, mutta sai lopulta jutun juonesta kiinni ja kehuilla ja palkalla koitin vahvistaa oikeaa toimintaa. 

Torstaina oli uimahommia, mutta tällä kertaa ei tullu otettua yhtään kuvia... Sinni ui useamman pitkän pätkän ja sit monta monituista kertaa altaan päästä päähän. Taavi keskittyi lelujen kahmimiseen niin vedestä kuin altaan ulkopuoleltakin. On se vaan aina yhtä kivaa hommaa!

Uinnin jälkeen on aina vähän aikaa erittäin rauhallista.

Perjantaina Sintturan kanssa rakennusetsintähommissa. Aina vaan ne on vaikeita mulle ja oli ne Sinnillekin vähän hankalia. Tai isoin hankaluus oli varmastikin ilmaisussa, kun laitoin sille rullan kaulaan ja tossut jalkaan. Tossut haittasi ihan kamalasti, niiden kanssa ei esimerkiksi voinut istua. Kolme ukkoa kyllä löytyi, mutta rullan kanssa Sinnillä oli taas haastetta, kun se kanteli sitä aika paljon ja ei jostain syystä oikein pystynyt tuomaan sitä mulle. Kulki vaan edes takas mun ja maalin väliä rulla suussa. Täytynee seuraava rakennusetsintä ottaa ihan vaan suorapalkalla.

Sunnuntaina tottiksessa tehtiin paikkishommia, vaikkei ollut kuin yksi koira meille seuraksi. Oli kuitenkin liikkuri ja rivissä ihmisiä ilman koiria. Ei mitään ongelmaa tällä kertaa.

Ruutua harjoiteltiin myös ja se meni targetille ihan mahtavan hyvin eri matkoista. Sitten tehtiin pitkää seuruuta ja liikkeestä maahan menoa ja ehkä vielä jotain muuta ja sitten palattiin ruudun pariin toisesta suunnasta. Sehän ei sitten ottanut onnistuakseen, vaan Sinni kiersi ruutuun sivun kautta. Voiko se oikeasti ajatella niin, että kun äskenkin mentiin tuon sivun kautta sisään, niin mennään sieltä nyt sitten tälläkin kertaa? No joka tapauksessa piti mennä aika lailla ruutunauhan viereen onnistuakseen.

Jumppakornerissa treenattiin lopuksi vielä oikean puolen seuruuta ja puolenvaihtoja jalan alta ja takaa. Oikea on tietysti vielä hankala, kun ei sitä olla treenattu ja selkeästi kropan käyttö näin päin on Sinnille tosi vaikea. Käännöksissä takajalat jää ihan paikalleen seisomaan, treeniä, treeniä siis... Puolenvaihto takaa meni kohtuullisesti, mutta jalan alta puolta vaihtaessa Sinni halusi välttämättä tehdä oman ylimääräisen piruetin. Olikin jotenkin hankala, kun oma tasapaino pitäisi pitää ja silti pystyä ohjaamaan koiraa selkeästi ja järkevästi. Saattaa olla pientä haastetta meille.

Vuosi käyntiin tavoitteita metsästämällä

Uusi vuosi meni rauhallisesti. Itse jouduin yllättäen töihin, mutta onneksi Muru oli koirien kanssa kotona. Niitä ei ollut vuodenvaihteen paukuttelu paljon puristellut, kuten odotettua olikin. Hyvä niin.

Keli on ollut vuoden ensimmäisen viikon todella kylmä ja taajamaetsintätreenit peruttiin. Keskiviikkona käytiin tokotreeneissä tekemässä viimehetken treenit ennen koetta. Meillä on ollut ongelmia paikkiksessa maahan-istu humppaamisen kanssa ennen koirien jättämistä ja hyppy on toisina päivinä ollut loistava ja toisina Sinni on kiertänyt sen ilman mitään ajatustakaan hypätä siitä yli. Tällä kertaa molemmat onnistuivat niin hyvin kuin vain voi toivoa. Paikkiksessa tosi pelkäsin Sinnin lähtevän lentoon, kun sen häntä vispasi ihan hurjasti vieruskaverin kehuessa aina välillä koiraansa kesken paikkiksen. Pysyi kuitenkin hienosti, vaikka siitä näki että teki ihan hirveästi mieli lähteä rakastamaan vierasta ihmistä.

Tehtiin myös pieni setti häiriötreeniä, jossa kokeenomaisen suorituksen aikana kuuluu muuten täysin hiljaisessa hallissa jokin yksittäinen ääni; oven kolaus tai koiran haukunta. Nämä vaikutti Sinniin selvästi. Se joutui keskittymään ihan hirveästi meidän tekemiseen, mutta teki sen ilman mitään lisäapuja. Suorittaminen muuttui ylivireiseksi ja epätarkaksi, mutta ihan tyytyväinen olen siihen, että se valitsi kuitenkin omaehtoisesti mun kanssa tekemisen.

Perjantaina oltiin Sirke Viitasen rallykoulutuksessa. Keskityttiin puolta vaihtaviin käännöksiin sekä takaa ja jalan alta puolenvaihdoksiin. 

Itelle uusi ahaa-elämys; jalan ei tarvi olla maassa, kun koira menee sen ali. Helpottaa meitä kummasti, kun Sinni ei tykkää tommosesta, mistä sen päälle tulee jotain. Takaa puolenvaihdossa älä katso koiraa, vaan katso sinne minne koiran pitää tulla.

Puoltavaihtavissa käännökissä hyvä linjata itsensä kyltille, jos mahdollista. Näin koiralle jää tilaa tehdä käännös vähän lennokkaamminkin ilman, että kolauttaa itseään kylttiin. Toki pyritään vähemmän lennokkaaseen menoon. Tähän eri käskysana kuin mitä on pyörähdyksessä. Vaikka in ja out.

Sirke on ihan sairaan hyvä kouluttaja, tykkään kovasti! Kunhan saadaan voittajan liikkeet paremmin haltuun, niin olis kiva päästä uudestaan ihan ratatreeniin.

Sunnuntaina aloitettiin tavoitteiden metsästys osallistumalla Pernilla Tallbergin tuomaroimaan tokokokeeseen. Jännitti, mut ei niin paljoa kuin joskus pahimpina aikoina. Kiitos videoista Lotta Lassas-Tukiainen!

Tavoitetta ei vielä tällä kertaa saavutettu, mut jäi ihan ok fiilis. Paikkiksessa Sinni teki taas sen, että nousi istumaan ja meni maahan ennen kuin koirat jätetään. Tämä vähentää pisteet viiteen. Muuten paikkis meni hyvin.

Liikkeet meni muuten hyvin, mutta kaukoissa käytin jostain syystä väärää käskyä alun maahan menossa ja Sinni oli ihan ulalla. Tuolla hallin nurkassa se tuijotteli muualle ja puuhasteli ihan omiaan. En tiedä mikä aivopieru mulla oli.

Seuruussa joku kapsutus tuli kesken kaiken ja sit kapulaa piti vähän mälvätä, mitä ei ole treeneissä tehny. Ja liikkuria piti käydä morjestamassa 🙈. Vähän vinoja perusasentoja ja muuta pientä kauneusvirhettä, mut kokonaisuutena kuitenkin ihan ok. Pisteitä kertyi 140,5.

Paikkis 5

Seuraaminen 7,5

Liikkeestä maahan 10

Luoksetulo 9

Kapulan pito 8,5

Kaukot 0

Hyppy 9

Kokonaisvaikutus 8

Tohon paikkispompotteluongelmaan kun keksis ratkaisun, niin homma ois aika jees. Omatoimitreeneissä tätä ei juurikaan esiinny, mutta vieraampien koirien kanssa kylläkin. Ja vaikka tehdessä Sinni tuntui vähän talmealta, niin videolta tekeminen näyttää kivemmalta.

Onko olemassa tossuja, jotka kestäis jalassa muutenkin kuin rauhallisesti auratuilla teillä hihnassa mennoa?

Kun pakkasta oli yhtenä päivänä vain -15 astetta, pääsi koirat vähän pidemmälle lenkille vapaana

Nostan hattua pienten lasten vanhemmille. Mulla meinas hermo mennä noiden jatkuvaan pukemiseen ja riisumiseen, vaikka noi ei edes huuda ja rimpuile. 

Mökkilomaa ja paluu treeneihin

Sinnin sterkan ja Taavin tassuhaavan vuoksi saikutettiin pari viikkoa. Ihan kamalaa mennä kaikki pienet lenkit hihnassa ja olla tekemättä oikein mitään koirien kanssa. Sinni on toipunut hyvin ja Taavin tassukin on parantunut vallan mainiosti.

Pari viikkoa sitten maanantaina mentiin mökille ja oltiin siellä viisi päivää. Olipa ihanaa päästä taas lenkkeilemään koirat vapaana, kun ihan vähän ennakoitiin saikun loppumista! Keli oli koko viikon harmaa, mutta lumi toi hieman valoa. Oli ihanan rento reissu.

Mökkirannassa ei vielä ollut jäätä

Nukuttiin paljon

Pienenpien lampien jää kesti jo koirat

Toissa perjantaina osallistuttiin Sinnin kanssa rallyn teemapäivään VOI-luokkalaisina. Voi huh, kun pitäisi kamalan monta uutta asiaa saada taas opeteltua. Käytiin läpi voittajaluokan uudet tehtävät ja sitten vähän sitä mitä niiden opetusta kannattaisi lähteä toteuttamaan. Seuruu oikeallahan on ihan alkutekijöissään, mutta saatiin kyllä hyviä vinkkejä mm. yhtäaikaisten samansuuntaisten käännösten harjoitteluun sekä puolenvaihtotehtäviin. Peruutus tulee varmasti tuottamaan haasteita, sillä Sinnin pylly on maassa nopeammin kuin mä ehdin edes ajatella vaihtavani suuntaa.

Sunnuntaina halleiltiin vähän rallyn juttuja ja sitten tehtiin pitkä häiritty paikkamakuu. Paikkis meni vallan hyvin. Henkilöryhmäjutut on vaan ihan kamalan vaikeita, varsinkin kun oli mennyt ihan kamalan monta viikkoa siitä kun Hinnukka oli edellisen kerran nähnyt ihmisiä ja kaikkia ois vaan pitänyt rakastaa eikä seuruuhommiin ois ehtinyt millään. 

Sitten meni taas viikko töissä ja lauantaina koirilla oli fyssari. Molemmilla oli vähän jumeja, Taavilla rangassa vähän jäykkyyttä ja Sinnille selkälihaksissa ja vasemmassa reidessä, mutta ei mitään suurempia kummallakaan. Molempien jumit aukes hyvin. Sinnikin on oppinut makaamaan lötköpötkönä käsittelyn ajan.

Sunnuntaina Sinni kävi harjoittelemassa ilmaisua kuuden ukon verran. Lyhyet matkat ja keskityttiin rullan tuontiin, jonka haluan muuttaa niin, että tuo sen mulle jatkossa mun takaa kiertäen perusasentoon. Paljon tekniikkatreeniä siis tiedossa.

Treenin jälkeen käytiin vielä pienellä kävelyllä Hipun kanssa.

Illalla hallilla hihnaseuruutreeniä ja pitkä paikkis toisen koiran treenatessa. Ainakin lyhyempi hihna pitää olla ja ehkä toi käsi tyhmästi levällään on parempi versio. Erityytyväinen henkilöryhmään, jossa Sinnille vieraita ihmisiä, joita yleensä halutaan rakastaa erityisen paljon. Hidas osuuskin saatiin onnistumaan kohtuullisen hyvin.

Paikkis meni superhyvin. Video 4 x nopeutettu.

Treenin jälkeen vielä hallin pihalla vähän ohitusharjoituksia. Töitä tällä saralla riittää...

Keskiviikon tokotreeneissä Sinni teki kokeenomaisen treenin. Isosti plussalla oli sen kyky tehdä pitkä palkaton treeni, vaikka treenatessa yleensä aina palkkaan sitä ylenpalttisesti. Liikkurina Sinnille uusi ihminen ja sehän olikin vaikea. Liikkeiden väleihin on siis kiinnitettävä huomiota todella paljon! 

Alkuun paikkis ja siinä Sinni tarvitsi taas useamman käskyn. Muuten oikein mallikas suoritus.

Liikkeet meni musta yllättävän hyvin siihen nähden, että toko on ollut jotenkin tosi hankala mulle. Mä en vaan jotenkin ole osannut ajatella, että voitas koskaan mennä tokokokeeseen ja treenaaminen on Sinnin kanssa ollut aina semmosta harrastelua.

Kaukoja ei olla harjoiteltu, joten ne ei onnistuneet kummoisestikaan. Hypyn jälkeen joku haju vei ja liikkeestä maahan menon paluussa taas haistelututti ja siinä puutuin tilanteeseen. Luoksetulon eteentulo oli vino. Muuten meni ihan kohtuullisen hyvin. Pitäis kai ihan oikeesti ruveta jumppaamaan noita kaukoja, jotta voitais ehkä ruveta tavoittelemaan noita tokokokeitakin...

Perjantaina olin kuunteluoppilaana Sirke Viitasen rally-tokokoulutuksessa ja se oli kyllä vallan antoisa koulutus. Kunhan saadaan asioita vähän eteenpäin meidän voi-harjottelussa, niin haluan koirakkopaikalle hänen koulutukseen!

Miten voikaan ihan pienet perusasiat olla niin käänteentekeviä! Selkeät käsimerkit, koiralle hyvin erottuvat käskyt, suoritusten paikat kyltteihin nähden... Oli kyllä mahtava koulutus ja kuunteluoppilaana sain todella paljon irti.

Tässä itselle muistiin, miten ne jalat laitetaan kukkasissa:

Lauantaina käytiin Sinnin kanssa Hyvänmielen Koirakeskuksen pikkujouluissa katsomassa joulupukkia ja jouluponia sekä osallistumassa naminsyöntikisaan. Nähtiin myös Retsa ja yritettiin käyttäytyä jotenkin sivistyneesti muidenkin koirien läheisyydessä. Oli hauskaa!

Treenilöisii ja kokeita

Edellisenä perjantaina käytiin uimassa. Tälle kuulle otinkin neljä uimakertaa. Suosittelen lämpimästi uintia kaikille muillekin!

Sunnuntaina iltapäivällä hakuhommia. Sinnille kolme valmista maalimiestä parin hehtaarin elueella. 

Se on kyllä semmoinen onnellinen hömpöttelijä, ettei tosikaan. Rullaa se kantoi taas välillä, mut ehkä vähemmin kuin ennen. Yhden valeilmaisun teki, ei ole kuulunu sen tapoihin... toi rullan ja lähti näytölle, mut sit siltä hukkui ihan ajatus mihin on menossa ja homma tyssäsi siihen. Paha sanoa mikä oli taustalla.

Illalla käytiin vielä taas talveksi alkaneissa sunnuntaitottiksissa. Meitä on siis epämääräinen porukka, jotka treenaa enempi tai vähempi kimpassa toisiaan jeesien.

Sinni harjoitteli rallyn ja bh:n juttuja. BH meillä ois aika lailla kasassa, mut kaupunkiosuuden toisen koiran ohitusta ja yksin jäämistä pitäisi päästä harjoittelemaan joskus.

Rallysta tehtiin sivulta eteen ja edestä sivulle siirtymisiä kaikenlaisilla variaatioille. Ne on edistyneet selvästi. Sivulla seisomaan nousu on edelleen haasteellinen, Sinni nousee aika vinoon, eikä aina pysy paikoillaan mun kiertäessä sitä. 

Paikkista tehdessä kaverin koira lähti hanskasta hallin toisella laidalla ja mulle tuli kiire kutsua Sinni pois, ettei käy mitään. Sinni ei aluksi meinannut liikahtaakaan, mut onneksi sit vähän hämillään tuli. Uusinta heti perään meni hyvin. 

Maanantaina Taaville jälki. 1,3 km, 10 tuntia, paluuperä ja isomman vetisen ojan ylitys. Normi syyssää. Paljon riistaa sekä tehdessä että ajaessa.

Nostettiin jälki tietä pitkin kulkien ja se meni kyllä hyvin. Samoin myös tien ylitys oli varma. Paluuperä vei Taavin mukanaan, kuten aina, mutta sitkeällä yrittämisellä löytyi lopulta suunta mihin jatkaa. Sitkeyden puutteesta ei Taavia ainakaan voi syyttää!

Ojasta Taavi selvisi hyvin, vaikka vähän näytti että virtaava vesi olisi siirtänyt hajua jonkin verran.

Kokonaisuutena oikein hyvä suoritus!

Tiistaina Sinni hakuili kokeenomaisen kolmella ukolla. Taas vale tai oikeastaan vanhan piilon ilmaisu. Perhana sentään ja sunnuntaina ois koe... ei kovin varmalla pohjalla. Muuten meni ihan kohtalaisesti.

Keskiviikkona tokotreenit. Sinni teki tötsien kiertoa, hyppyä ja seuruuhommia. Hirvee into ja ilo sillä on tehdä, mut välillä vähän suurpiirteistä tekemistä. Vieraiden ihmisten läsnäollessa sillä on ihan hirvee tekeminen pystyä olemaan nahoissaan.

Lauantaina ajeltiin HintunTintun kanssa Lahteen tuplarally-kisoihin. Ekan kisan tuomari Jenni Susi piti mun rallyhistorian hauskimman rataantutustumisen, naurettiin enempi tai vähempi kippurassa, kun Jenni esitteli miten ei kannata toimia ja antoi hyviä vinkkejä siitä miten on hyvä toimia. 

Rata oli kiva, Sinnille vaan tuotti taas vaikeuksia sekä radan vieressä olleet katsojat että ratahenkilökunta. Tuomari ja sihteeri seisoivat punaisen rastin kohdalla kuvassa.

Eka tehtävältä -1 puutteellinen yhteistyö ja -1 tvä. Sinni oli tässä vaiheessa ihan kiinni katsojissa, jotka seisoivat aidan takana ekalla suoralla. Saatiin kasattua itsemme kuitenkin ja matka jatkui kojtuullisen hyvin. Kyltiltä 6 (istu, maahan, istu) -3 uusimisesta. Sinni teki tosi hyvin, mutta kun jäin tihrustamaan seuraavaa kylttiä paikalleni, Sinni päätti mennä maahan ja nousta istumaan uudestaan. Uusinnassa olin sut nopsa jatkamaan matkaa. Houkutuksesta -3 tvä, kun Sinni väisti tuomaria ja sihteeriä melkein mun väärälle puolelle alussa. Loppu huokutuksesta meni hyvin. 

Istu, täyskäännös vasempaan, istu kyltiltä lisäkommenttina HIENO! Se kyl oli!

Tuomarikommentti " Todella ihanaa ja kaunista yhteistyötä!". Pisteitä jäi 92 ja jäätiin pisteen päähän kolmossijasta. Mut sijoilla ei niin väliä, tulos on pääasia. Saatiin myös RTK2 ja sitä myöten päivän toinen kisa jäi pois meiltä. 

Nyt pitäis sit ruveta treenaamaan tätä lajia, kun tähän asti ollaan menty melko lailla mitään tekemättä. Oikean puolen seuruu tulee varmasti tuottamaan pari harmaata hiusta, on itelle jotenkin hankala. Siinä sitä onkin ensi talveksi työsarkaa.

Sunnuntaina kellon soidessa viiden jälkeen huonosti nukutun yön jälkeen, mietin ettei tässä koiraharrastamisessa ole mitään järkeä. Edessä oli haun peruskoe Raaseporissa. Keli oli myrskyisän yön jälkeen kostea ja puuskaista tuulta oli edelleen. 

Koe alkoi sosiaalisuudella, mikä meni ihan kohtuullisen hyvin. Rotikka oli Sinnistä vähän pelottava ja pitkän rivissä istuttamisen jälkeen Sinni vähän haukkui. Miestestaajaa tervehti iloisesti.

Arpaonni suosi meitä ja oltiin toisena suoritusvuorossa seitsemän koiran kokeessa. Kiitos tästä arpojalle ja muutenkin hyvin järjestetystä kokeesta järjestävälle taholle.

Alue peruskokeessa on noin 2 ha, maaleja on eri asennoissa kolme, osa ainakin osittain peitettyinä ja aikaa on puoli tuntia. Ennen maastoon menoa seuruu ja 3 min. paikallaolo. Ne meni hyvin mun mielestä.

Tein etsintäsuunnitelman ja lähdettiin maastoon. Aika pian Sinni ilmaisi ekan maalimiehen. Unohdin ilmoittaa hyväksyneeni ilmaisun ja tästä vähän noottia. Hyvä näyttö ja ja homma jatkui.

Toinen maalimies löytyi myös hyvin ja olin tyytyväinen Sinniin. Kolmatta ei sitten meinannut löytyä ja oltiin kuljettu alue kertaalleen läpi noin viidessätoista minuutissa. Päätin palata alkuun ja partioida alueen uudestaan hieman eri kohdista. Lopulta hieman kuumottavasti juuri ennen ajan loppumista Sinni löysi viimeisen maalin. Maalimies oli tosi lähellä meitä ja nää lähiukot on vaikeita. Sinni kävi ukolla, pööpöili vähän siinä ja sitten otti rullan ja toi sen mulle. Mä olin tietty nähnyt maalin ja jatkoin vain matkaani kaartaen maalimiehen ohi ja ympäri. Näyttö meni hyvin.

Kokeen testaaja ei ollut oikein tyytyväinen mihinkään meidän tekemiseen. Sinni hyytyi kuulemma liikaa sen jälkeen, kun alue oli käyty kertaalleen läpi. Ilmaisut oli hänen mielestään huonoja. Ei ole riittävää, että koira käy maalimiehen lähellä poimimassa rullan, vaan sen pitäisi käydä maalimiehellä. En ymmärrä tätä. Jos koira käy maalimiehen vieressä parin metrin päässä ja osaa viedä mut takaisin sinne, niin mikä vika? Onko pakko käydä koskemassa? Ite kun olen yrittänyt välttää tuota maalimiehen härkkimistä. Onneksi Sinni oli ekalla käynyt koskemassa, niin saatiin homma läpi. Tätä siis käytiin oikein kysymässä maalissa olleelta henkilöltä, kun oli maastossa ollut sen verran kaukana meistä ettei testaaja tai minäkään nähnyt missä Sinni kävi ennen rullan tuontia.

Vika ilmaisu oli huono, sen myönnän. Siinä Sinni poimi rullan vasta matkalla mun luo hetken häröiltyään. 

Mun ratkaisu partioida alue uudestaan oli myös huono. Mut mistä mä voin tietää missä maali on, jos sitä ei ole ekalla kiekalla löytynyt, kai mä nyt haluan tarkistaa koko alueen uudestaan. Enkä edes osannut raportoida meidän suoritusta kunnolla. Tässäkään en tiedä mitä ois pitänyt tehdä toisin, jos kartasta näytetty kuljettu reitti ja perustelut omille toimintatavoilleni eivät ole hyviä, niin en tiedä miten eri tavalla ois pitänyt raportoida. Eli kaikki osa-alueet (toimintakyky, suunnitelma ja etsintätaktiikka, hallittavuus ja luoksepäästävyys, työskentely ja yhteistyö, ilmaisut sekä raportointi) olivat vain riittävällä tasolla. Täytyy vähän pureskella tätä, kun haukkuvan kanssa suht samalla omalla toiminnallani on aina tullut kiitettävät arviot, jopa hallinnasta ja sosiaalisuudesta, vaikka Sinni on niissä huomattavasti Taavia parempi.

Mut koe oli kuitenkin hyväksytysti suoritettu ja sehän riittää. Sinnin kanssa on vielä paaaljon harjoiteltavaa, mut ei me mun mielestä ihan noin huonoja olla, kuin mitä testaajan mielestä oltiin. Tuli taas vähän sellainen olo, että väärin löydetty ja kesän leirin koutsin sanat rullakoirien huonommasta kohtelusta kokeissa muistuivat mieleeni. Mut me jatketaan omalla tavalla, katotaan mihin se riittää.

Tuomiolla