Näytetään tekstit, joissa on tunniste leiri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste leiri. Näytä kaikki tekstit

tiistai 8. elokuuta 2023

Metsään menneitä treenejä ja onnistumisiakin

Viime viikolla pari lyhyttä jäljennostotreeniä, toinen Murun tekemä ja toinen oma. Molemmat meni reisille. Sinni oli jotenkin ihan ulalla, riistakin häiritsi. 

Yks rallyrata käytiin myös yrittämässä ja siinäkin Sinni oli kuin etana piimässä. Ei tullu mitään. Onko joku juoksun jälkeinen vaihe menossa vai onko Sinni kipeä, vaivaako lonkat? Vai onko treenattu liikaa? 


Pari päivää Sinttu veti lonkkaa ja perjantaina illalla saatiin oikein rusinainen jälki Tiinan tekemänä. Ikää jäljellä oli pari tuntia, pituutta nelisensataa metriä, esineitä kolme ja nostomatkaa reilu 50 metriä. Kova tuuli ja sadekuuroinen lämmin päivä.

Lonkanvetoa


Sinni oli tapansa mukaan rauhallinen, mutta nosto oli selkeä. Jäljesti hyvin ekalle esineelle, mutta sen jälkeinen paluuperä oli meille vielä liian vaikea. Päästiin kuitenkin jatkamaan ja kohta riista vei Sinnin mennessään. Sain sen kuitenkin etsimään jäljen uudestaan ja loppu mentiinkin ihan hyvin. Kerran Sinni hukkasi vielä jäljen, mutta etsi sen omatoimisesti uudestaan. Hyvät esineilmaisut. Tiinankin mielestä se on vaikea lukea, mut pikku hiljaa me opitaan molemmat Sintun kanssa toisiamme paremmin.




Jäljen jälkeen lyhyt kimppalenkki Tare Karvasen kanssa.



Lauantaina ajeltiin Kouvolaan helteiselle pelastuskoirien hakuleirille. Kouluttajana Maritta Karvinen-Kivimurto. Sinnin kanssa meillä haasteena eniten mun toiminta, etten uudestaan ainakaan kokeissa sössis. Myös rullan kanteluun halusin kouluttajan kannan ja olikin kiva, kun kouluttajana oli ihminen, joka on kouluttanut useamman rullakoiran ja joka itse harrastaa sekä pelastus- että pk-puolta.

Tehtiin kaksi treenikierrosta. Sinni ei tietenkään kummallakaan kerralla kannellut rullaa aluksi huvikseen. Ekalla kerralla kaksi maalia, jotka molemmat oli aika nappisuorituksia, vaikka toinen tuli todella läheltä, kun käveltiin vahingossa ihan ukkoa päin.

Toisella kiekalla se poimi neljästä ukosta kahdella rullan jo hajusta. Kouluttaja ei tätä pitänyt minään ongelmana, koska Sinni kuitenkin kävi maaleilla ja tuli tuimaan rullan vasta sen jälkeen mulle. Näytöille menot myös hyviä. Rullan mulle tuominen voisi olla vauhdikkaampi.

Tuosta rullan jo hajusta poimimisesta oltiin kouluttajan kanssa samaa mieltä, että siihen puuttuminen voisi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Se kun on vain kauneusvirhe, niin parempi olla sotkematta.


Sunnuntaina toivoin pahaa maastoa, mutta kovin pahaa ei ollut saatavilla. Peitteisyyttä ja ojia kuitenkin, joten vähän edes jotain. Keli täysin tuuleton painostava helle.

Sinnille ekalla kiekalla kolme ukkoa, jotka se löysi ihan hyvin. Yksi löytö tuli tosi läheltä, silti siitä hyvä ilmaisu. Toisella Sinni kanteli rullaa jo hajusta, mutta teki hyvin töitä kuten aina. Kolmas ukko kivellä, jolta myös hyvä ilmaisu.





Toisella kiekalla vaan yksi näkyvällä paikalla seisova maali. Ei ollut tämäkään joskus koirille ongelmia tuottava maalimiesversio Sinnille hankala, vaan hyvä ilmaisu tältäkin.


Yhteenvetona koulutusviikonlopusta jäi mieleen seuraavat asiat:

  • kokeessa suu kiinni Sinnin ilmaistessa, koska Sinni tuo rullan vaikken sille mitään sanokaan. Treeneissä vaihdellen hiljaisuutta ja kannustusta.
  • Rullan tuonti Sinnillä vähän hidas. Kokeiluun mun kylkisuuntaus siihen päin, kyykkyyn meno ja iso palkkaus rullan tuonnista.
  • Rullan kanteluun ei kannata puuttua. Turhaa konfliktia meidän välille ei kannata luoda, koska rullan kantelu ei haittaa, kunhan erotan oikean ilmaisun.
  • Leirillä Sinni ei kertaakaan ottanut rullaa etsinnän aluksi suuhun, joten muukin turha rullan kantelu voi ajan myötä vähentyä.
  • Pelastuspuolella suhtautuminen rullailmaisuun nihkeämpää kuin haukkuilmaisuun ja tarkastajien linjoissa vaihtelua (kuten kaikissa arvostelulajeissa...)

Sain hyvää vahvistusta sille, että olen osannu kouluttaa Sinniä oikein ja varmistusta ja ohjeita siihen, miten itse kannattaa toimia koetilanteessa.


Taaville tein aamulla ennen treenien alkua lyhyen jäljen ja iltapäivällä käytiin se ajamassa. 300 m kaksi esinettä, ikää reilu 5 tuntia.

Hyvä nosto tien varresta ja varma ja hyvävauhtinen jäljestys. Innokas pieni jäljestäjä.




torstai 8. syyskuuta 2022

Syksy tulee

Edellisen viikon perjantaina Lintukotoon viettämään viikonloppua Tottakai-päivien merkeissä. Menoa ja meininkiä riitti koko viikonlopun! Molemmat koirat hakuili (hyvin molemmat omalla tasollaan) ja osallistui pyrrimestaruuskisoihin (hienosti meni molemmilta alustatehtävät, kantamiset ja tanssiosuudet). Taavi nosetti (huone-etsintä oli Taavin mielestä superhauskaa ja se oli siinä aika hyvä!) ja Sinni teki esineruutua (ei paljon jaksanut kiinnostella). Ja sit enempi tai vähempi vallatonta menoa.

Tapsun kanssa voitettiin mestaruuskisat ja palkintona saamme järkätä ens vuoden kisat, apuva! 

Oli taas superhauska viikonloppu, kiitos kaikille! Erityisen ihanaa oli nähdä Kostia, on se vaan superihana tapaus kaikessa omintakeisessa olemuksessaan 💗💗

Sinni ja Sanni

Kajsa ja Taavi

Hulabaloo

Sinni oli järvessä noin vartin välein...

Taavi ui vähän harvemmin




Kosti ja Sinni, nää niin tykkää toisistaan ❤️

Taavi nosettaa, kuvat Tiina Lundan

Tapsu oli aika hyvä huone-etsinnässä.


Sinni mestaruuskisoissa

Sinni kisaamassa

Tapsun kisasuoritusta

Tyylinäyte meidän koiratanssiosuudesta



Sunnuntaina ajelin vielä illalla mökille koirien kanssa. Saunaa ja uimista pitkän kaavan mukaan lämpöisessä järvessä. Kamala hätä tulee koirille, kun menen uimaan, mut kyllä ne sitten hokas itekin tulla.

Maanantaina Sinnille parin tunnin ikäinen lyhyt suora jälki, jolla ei ollut esineitä. Yön oli satanut, lämpötila 16 astetta, kosteutta 66 % ja tuulta 7 m/s. Ei nostoa.

Vaikkei varsinaista nostoa otettukaan, niin hyvin Sinni reagoi jälkeen jo tieltä ja ehkä meidän tekeminen vähän on taas parantunut. Kerran Sinni harhahtui jäljeltä kunnolla, mutta muuten hyvää ja tarkkaa jäljestystä.



Taavi teki tottisjuttuja, melkein ainakin meni hyvin.



Tiistaina parituntinen jälki Sinnille, pituutta sata metriä enemmän kuin edellisenä päivänä, muuten melko samoilla spekseillä mentiin. Meni paremmin kuin edellinen!


Taavi tottisteli ja se teki kyllä tosi kivalla innolla hommia.

Uitiin myös paljon.




Keskiviikkona Sinnille jälki ja Taaville tottista, uintia. Jälki meni ehkä vielä paremmin kuin edelliset. Tällä jäljellä oli kaksi esinettä ja molemmat Sinni ilmaisi ihan kohtuullisen hyvin.

Kyllä jälkien merkkaaminen tuo sen verran varmuutta mulle, että on tässä vaiheessa hyvä asia, vaikken siitä noin yleisesti tykkääkään. Mutta jää se turha arpominen ja epävarmuus pois, kun koiranluku on Sinnin kohdalla vielä niin hataralla pohjalla.


Keskiviikon iltalenkillä käytiin Isojärven kansallispuistossa, yöksi mentiin telttailemaan omaan salaiseen paikkaan =). Onneksi luin vasta torstaina uutisen, että susi oli muutamaa päivää aiemmin syönyt mökkipihasta koiran lähistöllä... en ehkä Sinnin pimeyteen suuntautuviin iltamurinoihin olisi osannut niin rennosti suhtautua, jos tuon olisin tiennyt.






Kaunis ilta

Teltassa oli lämmin, vaikka yö ulkona oli kylmä


Torstaina lenkin yhteydessä esine-etsintää. Taavi on tässä haka ja Sinnikin sai vähän jutun juonesta kiinni.

Ihan mahtavan ihana ja rentouttava mökkireissu.


Kukaan meistä ei arvosta joutsenia mökkijärvellä




Lauantaina oltiin Sinnin kanssa paimentamassa Suomen Pyreneläisten paimennuspäivillä Woollandiassa ja voi miten huikeita edistysaskeleita Sinni otti!

Oltiin eka kierros isossa tarhassa pienen lauman kanssa ja siellä jo Sinni väläytteli hyviä pätkiä kuljetuksia, mutta erityisesti toinen kierros oli mahtava. Oltiin isolla pellolla ison lauman kanssa ja Sinnillä oli hommassa tukena kokenut pitkäkarva Gere. Ja niin vain kuljetteli Sinni isoa porukkaa pitkin peltoa kuin enemmänkin hommia tehneenä. Pari kertaa se lähti sillai nätisti lapasesta kiertäen koko lammasporukan vauhdikkaasti, mutta se oli juuri sitä mitä hieman liian sievästi aiemmin käyttäytyneeltä Sinniltä haluttiin. Koko ajan sen käytös lampaita kohtaan oli kuitenkin nättiä. Toisella kierroksella tehtiin aika pitkä pätkä ja Sinni jaksoi hyvin ja oli koko ajan kiinnostunut lampaista. Itselleni laji on ihan kamalan vaikea, mutta niin hauskaa ja mielenkiintoista hommaa!

Rentoiluharjoitusta omaa vuoroa odotellessa




Sunnuntaina käytiin Taavin kanssa tutustumassa doboon. Kotona on jonkin verran tullut jumppailtua ja tasapainotyynyt ja -pallo oli Taaville tuttuja juttuja. Opittiin kuitenkin uusia liikkeitä ja saatiin lisää ideoita kotijumppaamiseen. Taavi rakastaa jumppajuttuja ja oli koko vajaan tunnin kestäneen treenin supertohkeissaan, eikä muut koulutustilassa olleet koirat kiinnostaneet sitä ollenkaan. Oli superkiva tutustumisjuttu lajiin ja itsellekin tuli vähän hiki.





Iltapäivällä Sinnin kanssa haun ilmaisutreeni. Ensin tehtiin kolme ilmaisua pitkästä matkasta, ehkä joku 70 m, maalimiehen antaessa ensin avun huutamalla Sinniä. Kaikki kolme toistoa oli tosi hyviä.

Tauon jälkeen tehtiin vielä kaksi toistoa muuten samoin, mutta matkat oli nyt vähän lyhempiä, ehkä nelisenkymmentä metriä. Toisella pissatauko rullaa tuodessa aiheutti rullan tippumisen, tältä uusi haku ja se onnistui hyvin. 


Treenin jälkeen käytiin vielä lyhyellä käpsyttelyllä Ainon ja Kapun kanssa. Kapu oli ekaksi vähän pelottava, mutta nopeasti löytyi yhteinen sävel, joka tosin loppulenkistä muuttui Kapun hieman liian tuttavalliseksi toiminnaksi. Hyvä yhteislenkki joka tapauksessa.





Maanantaina vähän ammuskeltiin 9 mm startilla. Sinnille on tullu ammuttua ihan liian vähän, mut eipä sitä onneksi paljon puristele. Ekaan laukaukseen reagoi kääntymällä äänen suuntaan ja kolmeen seuraavaan laukaukseen reaktiot oli jokaiseen pienemmät kuin edelliseen.


Illalla Sinnillä taas ilmaisutreeni ihan uusien ja vieraiden ihmisten kanssa. Sen tekemiseen ei onneksi näytä yhtään vaikuttavan, onko maalimies tuttu vai ei, mies vai nainen, tupakoitsija vai ei... Kolme toistoa tehtiin taas pitkästä matkasta maalimiehen alkuavulla. Kaikki toistot tosi hyviä.


Tiistaina aamupäivällä Taaville tottistelua. Seuruussa se odottaa eteenmenokäskyä ja keuli vähän sen takia. Paikkiksesta nousi edeltävän koiran pissahajulle nostamaan koipea rontti. Paikkis uusiksi ja se meni hyvin. Eteenmenoissa tarvi yhden lisäkäskyn ja ihan kuin ei ois koskaan kuullutkuun pysäytyskäskyä....

Tottiksen jälkeen reilu tunnin vanha 600 metrinen vieraan tekemä jälki. Nosto takajälkenä, mut osasin lukea sen, oli niin määrätiedotonta menoa Taavilta. Muuten jälki hienosti ja kaikki esineet hyvin merkaten.



Keskiviikkotokossa Sinni väläytteli seuruussa pientä edistymistä. Hitto kun jaksais hinkata sitä, niin vois tulla hyväkin.

Myös ruutua ja merkkien kiertoa tehtiin namipallon avulla. Lopuksi paikkis.





maanantai 15. elokuuta 2022

Taas on tehty vaikka ja mitä ja Sinni kävi jälkileirillä

Edellisen maanantaina Sinnin kanssa käytiin tutustumassa Viljami-pyrreen. Taavin ihana ystävä Fiona jouduttiin valitettavasti lopettamaan yllättäen ja nyt Lunalla on kaverina kotia vaihtanut Viljami. Sinnin mielestä Viljami oli vähän pelottava, mutta lenkki sujui kyllä tosi hyvin. Lunan kanssa leikit menee hyvin yhteen.





Tiistaina aamusella Sinnille 300 metrinen tunnin vanha jälki. Nostomatkaa kymmenkunta metriä, neljä keppiä. 

Sinni lähti janalle innokkaasti ja nosti jäljen takajäljen tarkistuksen jälkeen oikeaan suuntaan. Pieni veto liinassa suunnan valinnan jälkeen vain vahvisti oikeaa suuntaa. Ensimmäiset reilu kaksisataa metriä hyvällä vedolla varmaa jäljestystä, mutta kaksi ekaa keppiä ei noussut. Kolmas keppi ylös ja siitä eteenpäin epävarmempaa menoa ja vikasta kepistä ohi. 

Tosi kaksijakoista tällä hetkellä tämä meidän tekeminen. Toisinaan kepit ja esineet nousee tosi varmasti ja niille tehdään hyvin töitä, toisinaan niihin ei reagoida ollenkaan. Itse jäljestys on taas välillä tosi varman oloista ja toisinan sitten taas haahuillaan ihan ilman mitään fokusta. 

En kuitenkaan ole vielä kovin huolissani, kilometrejä pitää saada alle ja nyt keskitytään vähän aikaa näihin tuoreempiin jälkiin, koska niissä mun mielestä itse jäljestys on parempaa. Ja se pitää nyt ekaksi saada kuntoon ja varmemmaksi. Itse tarvin hirveen paljon vielä koiranlukuharjoitusta Sintturan kanssa, sen tyyli on kuitenkin niin eri kuin Taavilla.




Taavi kävi illalla hakuilemassa. Ennen metsään menoa vähän tottista paikkiksen ja seuruun merkeissä ja kokeiltiin me eteenmenojakin. Paikkis superhyvä, seuruu vähän valju ja eteenmenoista Taavilla oli joku ajatus.

Hakualueena reilu kolme hehtaaria ja siellä kolme maalimiestä. Taavilla meni aikaa kahdeksan minuuttia nostaa kaikki ukot, vaikka sai jokaisella haukkua aika kauan ennen kuin ehdin kävellä paikalle. Ekalta ei palkkaa, tokalta palkka vasta kun oltiin lähdetty maalimieheltä pois ja kolmannelta sitten palkka kunnolla. On se vaan super!

Video Heli:






Perjantaina käytiin testaamassa uusi koirauimala, joka aukesi tällä viikolla ihan tähän lähelle. Mahtavaa saada uimala tähän lähelle! Ja miten huikeen hieno paikka! Allas on iso (12 x 4,5 m) ja sen ympärillä on joka puolella tilaa. Pesutilat on isot ja kaikki tilpehöörit vimpan päälle, niin hienoa! Toivottavasti kävijöitä riittää ja saadaan pitää tämä upea kaikkea muutakin koirajuttuja sisältävä Hyvänmielen Koirakeskus! Kannattaa tulla tutustumaan vähän kauempaakin =)

Taavi aavisti jo pesutiloissa mitä tuleman pitää ja oli ihan mahdottoman kiihkeä. Altaan puolelle päästyämme Taavi ui koko puoli tuntia tosi hienosti ja rauhallisesti ja itselleen tyypillisesti hieman tosikkomaisesti. Sinni puolestaan ui välillä tosi hyvin ja välillä jäi vaan rampille huutamaan Taavin perään ja välillä sitten taas juoksi holtittomasti allasta ympäri ja loikki ihan mahdottomasti, kävi ehkä vähän kierroksilla... Sinnille puoli tuntia uintia olisikin vielä vähän liikaa, mutta ekan vartin se ui hyvin. Väsy varmaan iski sitten ja sen takia vähän otti päähän toisen uiminen. Mut hitto miten kivaa meillä oli!! Talvikausi yritetään käydä enempi tai vähempi säännöllisesti, niin saadaan Sinninkin uimakunto kohdilleen.







Sunnuntaina iltasella käytiin Sinnin kanssa jälkeilemässä vieraan jälkeä. Tunnin vanha kolmisensataa metriä pitkä kaksi kulmaa ja kaksi esinettä sisältävä jälki, jonka päässä odotti maalimies. Lämpöä reilu parikymmentä astetta ja tuuli oli aika navakka.

Takajäljeltä tulevasta voimakkaasta tuulesta tai jostain muusta johtuen Sinni nosti jäljen takajälkenä. Muutenkin nosto oli vähän hapuileva. Uusi yritys ja sitten päästiin jäljelle. Jälki kulki polun yli ja melkein voisin väittää, että siinä oli kulkenut joku eläin. Sinni reagoi polkuun vahvasti ja siinä kulkeva jälki olisi vienyt pikkuisen mennessään. Päästiin kuitenkin polun yli ja kulmat sekä esineet Sinni suoritti hyvin. Jälki ylitti samaisen polun toistamiseen ja nytkin nenä kävi kovasti, mutta annoin Sinnin tehdä työtä ja lopulta se valitsi oman jälkensä. Maalimiehelle viimeiset metrit ilmavainulla ja voi kun oli kiva löytää ihminen. 

Vieraan jälkeä Sinni jäljesti innostuneesti, häntä oikein heilui esineillä. Täytyy nyt testailla, että onko tuo parempi jäljestysinto kiinni jäljen tuoreudesta vai sen tekijästä. Intoa siis oli hyvin, tarkkuutta ja varmuutta tarvitaan vielä paljon lisää.






Kiire maalille, kuva Heli


Sinnin jäljen vanhetessa Taavi tottisteli. Paikkis ja seuruu ok, nyt tehtiin valjaat päällä, niin heti on kierrokset korkeammalla ja vähän tuli haukkumista. Eteenmenoissa piti nostaa koipea pari kertaa ja tarvi myös lisäkäskyn etenemiseen, mut etenemisvauhti on kiva.

Kuvat Heli R.:

Pussataan!


Valmiina!

Seuraa!


Tiistaina hakuiltiin. Sinnille kuusi ukko ilmaisua painottaen. Kaks ekaa hyvin, kolmannella tuli joku välikuolema ja Sinni jäi vain makailemaan maalimiehen luo. Poimi rullan pari kertaa suuhunsa, mutta pyynnöistä huolimatta ei hievahtanutkaan paikaltaan. Keli oli kyllä hiostavan kuuma, mutta juotin Sinniä eikä sen noin vähästä olisi pitänyt uuvahtaa. 

Mentiin sitten etsimään neljäs ukko. Se ja kolmas uudestaan ja muut loput meni taas ihan hyvin. Näytöllä Sinniltä on nyt vaadittu istuminen ennen palkan saantia. Palasin myös palkkaamaan rullan tuonnista, jos se vahvistaisi toimintaa.


Tapsu kävi ilakoimassa yhden maalimiehen verran. Palkka heti haukun aloituksesta. Miten kivaa Tapsulla olikaan.


Torstaina käytiin Sinnin kanssa edustamassa Kaakon Käyttökoiria elomarkkinakulkueessa. Ihan hirmu paljon oli ihmisiä tullut katsomaan kulkuetta ja ihan hirmu hienosti Sinni meni koko pitkän ja kuuman kulkueen. 

Aki Kuoppala:




Sanna Muuri:



Hanne Uuttu:



Perjantaina ajeltiin Taipalsaarelle Haukkulaaksoon Kotkan Pelastuskoirayhdistyksen jälkileirille. Perjantaina ei varsinaisesti vielä treenattu mitään, mutta käytiin läpi koirien tilanne ja toiveet. Kouluttajana aloittelijoiden ryhmässä oli Minna Airike-Mörsky.

Lauantaina aloitettiin nurmikentällä, jonne tehtiin suora jälki. Tällä jäljellä harjoiteltiin tauottamista ja Minna vähän katsoin kuin homma noin ylipäätään menee. Toisena treeninä tehtiin lyhyt vieraan tekemä jälki, jonka päässä oli maalimies. Näistä Sinnillä paremmin meni tuo vieraan tekemä jälki. Meillä siis yksi toive oli saada ideoita siihen, millä Sinnin saisi innostumaan enemmän mun tekemistä jäljistä...

Kuvat Tiina Tuovinen





Iltapäivän treenit oli metsässä ja siellä tehtiin kolme lyhyttä jälkeä, 50 m, 100 m ja 150 m. Ekalla esineisä oli namipallot, toisella jäljellä oli alussa muutamilla askeleilla namia ja sitten matkalla pari namikasaa ja kolmannella jäljellä oli kolme esinettä. Kaikki mun itse tallomia.


Ekalla ja tokalla jäljestys oli vähän sinnepäin menevää, mutta namipallot ja -kasat kyllä löytyivät hyvin. Kolmannella jäljellä oli lisähaasteena marjastajia, mutta niistä huolimatta Sinni valitsi jäljen ajamisen ja tällä jäljellä tehtiin huomio, että aina kun kehun Sinniä, se nostaa pään ylös ja lähtee jäljetä. Lopun matkaa olin hiljaa ja jälki sujui huomattavasti paremmin. 






Sunnuntaina treenattiin kulmia ja jäljen nostoja. Kulmat meni Sinnillä vaihtelevasti, tämä jälki oli itse tallaamani. neljästä kulmasta eka ja vika oli hyvät, mutta kaksi keskimmäistä teetti töitä ja semmoista selkeää paloa etsiä jälki uudestaan ei oikein ollut. Nostoharjoituksen jäljet oli vieraan tekemiä ja ne meni hyvin. Nostot onkin pääsääntöisesti olleet meillä hyviä. Kaikki leirillä ajetut jäljet olivat kahdesta neljään tuntia vanhoja ja keli oli tuskaisen helteinen.




Jatkoa ajatellen täytyy nyt selvittää, mikä on Sinnin mielestä paras palkka. Jäljistä ja palkkauksesta pitää tehdä jollain tapaa yllätyksellisempiä, koska ilmeisesti Sinni kyllääntyy nyt aika nopsaan ja mun omatekemän jäljen ajamisen haluttomuus voi johtua siitä, että Sinni ei koe tarpeeksi motivoivaksi ajaa jälkeä, kun sen tekijä kulkee perässä. Miksi etsiä semmoista, joka ei ole hukassa... Vaikka tähän astikin olen kehunut jäljellä tosi varovaisesti ja rauhallisesti, niin jatkossa en voi sitä tehdä. Täytyy kokeilla onnistuisko hyminä vai onko sekin liikaa. Lisäksi sain ahaa-elämyksen siitä, että Sinnillä on häntä. Olen Taavin kanssa niin vahvasti tottunut lukemaan vain sen päätä ja kroppaa muuten, ettein osannut jälkien jälkeen sanoa yhtään, mitä Sinnin häntä on tehnyt jäljestyksen aikana. Täytyy siis itse keskittyä nyt vahvasti siihen, että oppisin katsomaan myös häntää. Muiden leiriläisten koirilla häntä oli jäljellä maltillinen, vakaa ja aika alhaalla ja kun jälki hukkui, niin häntä rupesi vispaamaan enemmän. Lisäksi jälkien on oltava nyt ainakin vähän aikaa tosi hyvin merkattuja, ettei mulle tule yhtään epävarmuutta jäljen sijainnista. Mun oma epävarmuus on taas ehkä vähän siirtynyt Sinniin. Jäljen aikana pitää myös opetella palkkaamaan muualta kuin esineiltä ja tehdä siitä hyvä juttu. Enkä myöskään saisi olla ihan niin perfektionisti siinä, mitä haluan ja mun pitäisi antaa Sinnille tilaa jäljestää. Metsäjälki ei ole kuin FH...


Vaikka Taavi ei osallistunut leirille kuin seuralaisena, niin ehdin senkin kanssa tehdä kivasti hommia. Lauantaina se teki tarkkuusruutua kahden esineen verran, tottisteli pariin otteeseen ja pääsi uimaan. 






Sunnuntaina aamusta Taavi ajoi noin kymmenen tuntia vanhan, puolisen kilsaa pitkän jäljen, jonka nosto oli rinteestä ja joka kulki kahden syvän supan kautta. Nostohetkellä viereisellä tiellä kulki vielä koiria aamulenkillä. Kotikulmilla ei ole tuollaisia suppia, joten halusin testata miten haju käyttäytyy siellä. 


Ennen jäljelle lähtöä tehtiin hallintaa. Seuruu vaihtelevan hyvää, paikkis hyvä ja eteenmenotkin ehkä parhaat tähän asti. Yhden lisäkäskyn vaati etenemiseen, mut ei kussu kertaakaan.

Paikkis


Jäljen nostoon lähdettiin siis rinteeseen tien suuntaisesti kulkien ja tiellä kulkevat koirat Taavi huomasi, mutta koska oli töissä, niin ei niille suonut kuin nopean vilkaisun. Jälki nousi hienosti ja kavuttiin rinne ylös ja siitä supan raunaa alas. Supan pohjalla oli haastavampi kohta ja pari hakulenkkiä Taavi teki ennen kuin jatkoi taas rinnettä ylös. Toisella supalla vähän samanlainen tilanne, mutta jälki ylös löytyi nopeammin. Muuten normaalia varmaa menoa ja kepit nousi hyvin. 









Leirin jälkeen oli taas melko kaikkensa antanut olo. Paljon tuli hyviä juttuja ja iso kiitos järjestäjille!