Näytetään tekstit, joissa on tunniste harha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste harha. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 30. marraskuuta 2022

Jälkiä ja taajamaa

Tässä joku taannoinen lautantaina käytiin Sinnin kanssa tutustumassa doboon. Kotona ollaan joskus aina jumppailtu ja Sinnillä on aika vahva halu pyrkiä tassuineen kaiken päälle. Innokkaasti siis jumppaili nytkin. Toiset koirat ei Sinniä häirinneet, mut koutsi oli niin houkuttava että sitä piti käydä moikkaamassa pariin otteeseen.

Tasapainotyynyn ja pienten puolipallojen päällä tehdyt jutut sujui hyvin etujalkojen osalta ja takajalatkin toimi aina toisinaan. Ekaa kertaa Sinni hokas myös ison jumppapallon päälle hallitun menon ja siellä toimimisen.

Itsellekin tuli hiki ja Sinnille myös. Tosi kivaa puuhaa ja tätäkin pitäis tehdä useammin ja säännöllisemmin.






Edellisenä maanantaina kävin molempien kanssa lounastreeneissä hallilla. Sinni teki hyppytekniikkaa ja oli selvästi paljon innokkaampi kuin toissaviikon koulutuksessa. Tehtiin kaikkia versioita harjoituksista, mutta en nostanut vielä rimaa ylös. Tehtiin siis enempi varmuutta siihen, mitä näissä harjoituksissa ollaan tekemässä ja Sinni oli kyllä innokas.

Tehtiin myös luoksetulon eteen tulemisia targetille. En vaan osaa olla tarpeeksi mustavalkoinen ja targettiakin pitäisi varmaan pienentää. Nyt Sinni tulee vähän miten sattuu tuohon eteen. Seurattiin myös häiriönä maassa olleiden namipallojen ohi ja se olikin vaikeaa, mutta rupesi sujumaan kuitenkin hyvin.

Taavi teki paljon seuruuta ja sitäkin namipallot maassa vähän häiritsi alkuun. Se kävi taas niin intokierroksilla että keuli toisinaan oikein huolella. Kokonaisuutena seuruut oli kuitenkin ihan superhyviä ja haukkumista tuli vain muutamassa kohdassa. Tehtiin  myös pitkä paikkaistuminen, joka meni hyvin. Kaukojakin vähän yritettiin, mutta niissä Taavilla oli ihan liikaa intoa ja se pomppi vähän mihin sattuu asentoja vaihdellessaan. Mut mikäpä sen parempi kuin innokas vanha koira, jolla on halua tehdä ihan kamalasti!




Illalla oltiin sitten Taavin kanssa hakutreeneissä. Teemana oli korkealla olevat maalit. Ensimmäinen oli heti autojen vieressä kuusessa. Tässä halusin testata myös sitä, reagoiko Taavi hajuihin heti autolta lähtiessämme ja hyvin reagoi. Taavimaiseen tapaan sen piti vielä tunkea itsensä ihan ison tuuhean kuusen juurelle, hyvä ettei jäänyt valjaistaan kiinni tiheän kuusen oksiin... 

Toinen ukko oli kauempana todella ison siirtolohkareen päällä. Tyhjää etsittiin vartin verran ja sitten Taavi sai kaukaa hajun. Hetken päästä alkoi haukku, joka kuitenkin katkesi muutaman kerran ja siitä vähän ajan päästä maalimies huuteli radioon, että "mitenkä palkkaus?? En uskalla päästää Taavista irti, kun se keikkuu tuossa pudotuksen laidalla...". Tässä vaiheessa mulle iski kiire: Taspu-kulta roikkuu onneksi ison ja vahvan miehen otteessa korkean pudotuksen laidalla! Juoksin äkkiä paikalle matkalla huudellen, että palkkaa vaan koira. Onneksi tilanne ei ollut ihan niin dramaattinen kuin matkalla ehdin ajatella, mutta kyllä maalimies joutui ainakin varmistaakseen tilanteen pitämään valjaista kiinni. Taavi oli kiivennyt siirtolohkareen päälle (miten se oli edes päässyt sinne??) ja mennyt haukkumaan maalimiehen "väärälle" puolelle aivan jyrkän pudotuksen laidalle. Lopulta maalimies nosti Taavin ylitseen kiven vähän loivemmalle puolelle ja sieltä Taavi tuli hyvin alas. En olisi uskonut Taavin kiipeävän ylös vaan uskoin sen jäävän haukkumaan maahan kiven juurelle, kuten aiemmin on vastaavissa paikoissa tehnyt. Nyt vuoristokoira kuitenkin päätti kiivetä ylös asti. Onneksi Taavi on todella ketterä, hallitsee kroppansa hyvin ja on aika järkevä liikkeissään, joten tuskin se olisi pudonnut ilman kiinni pitämistäkään, mutta hyvä kuitenkin oli varmistaa tilanne. Ja oli kiva nähdä, että pimeässä vaikeassa paikassa siitä kiinni pitävä mies on Taavin mielestä kiva juttu.


Viime tiistaina Sinnin kanssa taajamatreeniä naapurikaupungin isossa puistossa. Olen aiemminkin maininnut asiasta, mutta taajama on mulle itelleni jotenkin tosi vaikea. En osaa kulkea siellä järkevästi, väkisin tulee turhaa edestakaista liikettä tai jotain muuta epäjärjestelmällistä toimintaa.

Sinni haisteli kovasti puiston hajuja ja iltalenkillä olleet koirat kiinnostivat kovasti. Hienosti kuitenkin reagoi pensaikossa makaavaan maalimieheen. Koska oltiin liinassa, niin suorapalkalla mentiin.

Toisesta ukosta Sinni sai hajun tosi kaukaa tai ainakin se lähti ihan hirmuisen määrätietoisesti kiskomaan mua kohti alueen toista laitaa. Tämäpä on yksi niistä vaikeista asioista taajamassa; mennäkö koiran perässä "sokeasti" vai pitäisikö kuitenkin kulkea ja tutkia järjestelmällisesti kaikki paikat siitä läheltä, vaikka koira pyrkii vahvasti muualle... hajuja kun on tarjolla ihan toisella tapaa kuin metsässä.

Nyt menin Sinnin perässä ja lopulta se johdatti mut muutaman mutkan kautta maalimiehelle. Hienosti siis Sinni reagoi oikeisiinkin hajuihin kaikkien häiriöhajujen seasta, mutta minä tarvin ihan kamalasti lisää taajamatreeniä.


Työt haittas taas suunnitelmia, parit suunnitellut treenit jäi välistä ja energiakriisin johdosta piti polttopuitakin hakea mökiltä lisää. Mut kun oltiin ripeitä, niin kerettiin heittää pikainen halkoreissu Keski-Suomeen. Vaikka reissu oli pikainen, niin Muru kerkes silti toteuttaa mun toiveet jäljistä. Sinnille noin kuusisataametriä pitkä jälki, jonka päähän Muru meni parin tunnin päästä piiloon. Matkalle hukkui kolme esinettä. Mentiin sokkona, mutta toisin paikoin oli kohmeiseen sammaleeseen painunut jalanjäljet, joista sain varmuutta touhuun.

Sinnin kanssa lähdettiin jäljelle ilman sen kummempia jäljen nostoja, mutta hyvin Sinni taas poimi jäljen ja lähti tosi varmasti ja vauhdilla etenemään. Aina ekalle esineelle asti meni tosi hyvin. Esineeltä vähän huolimaton lähtö, mutta äkkiä Sinni kuitenkin löysi takaisin jäljelle. Kuvassakin näkyy yksi kunnon hukka, jossa Sinni hairahtui riistalle. Se kiihtyy riistasta selvästi. Tässä vaiheessa mulla ei ollut enää mitään hajua missä jälki menee, mutta jotenkin Sinni vaikutti siltä, että se tiesi ja kun sain sen pois riistan jäljeltä, niin meni suoraan takaisin omalle jäljelle. Lopun piikki jäljessä on joku gps-virhe, mentiin suoraan loppuun asti. Sinni katseli vähän ennen loppua ylös rinteeseen ja oli vähän jännittyneen oloinen, mutta sitten se meni häntä heiluen Murun luo. En tiedä johtuiko siitä, että maalissa oli Muru vai jostain muusta. Vieraille maaleille on jäljen päässä mennyt innokkaasti, kun taas esimerkiksi rullailmaisutreenit ei ole Murun kanssa onnistuneet ollenkaan, kun Sinni ei vaan jotenkin tajua ollenkaan, että Murunkin voisi ilmaista...





Taavi teki peko-tottista ja oli oikein hyvä.

Seurattiin niin, että korvat lepatti!





Seuraavanan päivänä käytiin Taavin kanssa ajamassa reilun vuorokauden vanha parin kilometrin Murun tekemä jälki. Pari astetta oli pakkasta ja aika tuuletonta. Lunta satoi hitunen jäljen teon jälkeen. Nosto tehtiin niin, että minä kuljin tiellä ja Taavi metsässä vapaana. Nostomatka oli reilu parisataa metriä ja nosto oli kyllä hieno ja varma.

Taavi jäljesti varmasti aina siihen asti, kunnes tultiin hirvenjälkien täyttämälle alueelle. Siellä mentiin sitten harhaan ihan kunnolla, mutta hetken päästä huomasin meidän olevan hirven jäljellä ja saatiin laajan lenkin avulla nostettua meidän oma jälki uudestaan. Taavi on ollut pääsääntöisesti niin varma jäljestäjä, että ihan hirveästi ei olla päästy treenaamaan näitä hukan jälkeisiä jäljen uudelleen nostoja. Nyt siinä kuitenkin onnistuttiin. Myös jäljen loppuosa oli hirvenjälkien täyttämällä alueella, mut nyt osasin olla tarkempi ja ajettiin siellä lyhyemmällä liinalla hitaammin ja saatiin jälki vietyä loppuun asti. Ei ollut missään nimessä helppo jälki juuri noiden hirvenjälkien vuoksi. Puhtaammat alueet meni tosi varmasti. Kolme/kolme esinettä löytyi myös. 



Kylmilläkin keleillä koiran juottaminen on tärkeää pitkillä jäljillä


Osasin!

Kuvassa jälki sinisellä ja meidän kulkema reitti vihreällä. Jäljen sain itselleni vasta maaliin päästyämme, joten sokkona mentiin tuokin jälki.



Tiistai-illaksi ehdittiin nippa nappa Sinnin kanssa taajamaetsintätreeniin naapurikylille. Sinnille oli kolme maalimiestä, tuulta oli hyvin. Suorapalkalla mentiin liinassa.

Kuvassa punaisella maalit, keltaisella meidän suunnilleen kulkema reitti ja sinisellä tuulen suunta. Tuossa keskellä aluetta oli Sinniltä tosi vahvaa reagointia, vaikkei siellä ollut maalia. Vaikea sanoa, tuliko jonkun lenkkeilijän haju siihen jotenkin tosi voimakkaana ja pakkautui pensaikkoon vai mikä siinä haisi, mutta hetki pyörittiin eikä löydetty mitään. Kaksi ekaa maalia oli löytynyt tätä ennen hyvin. Kolmas löytyi myös kohtuullisen hyvin pienessä montussa olevan muuntamokopin takaa. Tämä oli selvästi vaikein Sinnille. Vahvasti myös näkyi juoksujen lähestyminen, kun piti haistella kaikkea muuta kamalasti ja merkkailla.


On siellä pusikossa joku





torstai 25. elokuuta 2022

Helteinen lomaviikko täynnä iloa, onnistumisia, haasteita ja vähän huoltakin

Helteet vaan jatkuu ja jatkuu ja niitä uhmaten käytiin vähän viime torstaina treenimässä.
Taavi tottisteli seuruun ja eteenmenojen merkeissä, meni ihan kivasti.




Sinni treenas ilmaisuja. Tehtiin kaksi kahden ukon settiä. Oikeastaan kaikki oli hyviä suorituksia tän hetken osaamistasoon nähden. Sinni etsii innokkaasti, poimii rulla  itsenäisesti maalimieheltä, tuo sen melkein mulle asti ja vie hyvin näytölle. 
Yhdelle maalille mennessään se tosin hapuili rullaa jo sinne juostessaan, mutta kävi kuitenkin hyvin maalimiehellä asti ja toisella se hamusi rullaa suuhunsa niin, että saikin otteen maalimiehen ranteesta. Osasi kuitenkin vaihtaa sen rullaan. Oiskin kätevää, kun vois vaan lähettää koiran metsään ja se sit raahais kadonneen sieltä ihmisten ilmoille..




Perjantaina käytiin hellettä paossa veneilemässä. Löydettiin levätön ranta ja uitiin ja pötköteltiin koko porukalla useampi tunti.










Lauantaina iltasella käytiin Taavin kanssa haun taidontarkastuksessa. Huh mikä keli! Lämpötila oli reilusti hellelukemilla, koepaikalle ajellessa mittari näytti 28 °C ja metsään mennesäkin vielä 25 °C, ilmankosteus korkealla ja vaikka päivällä oli tuulista, niin illaksi tyyntyi kokonaan, lehtikään ei värähtänyt metsässä. Todella haastava keli siis!

Alun sosiaalisuusosuus meni hyvin. Oltiin viimeisenä suoritusvuorossa, joten sosiaalisuuden jälkeen odoteltiin useampi tunti meidän vuoroa. Onneksi olin saanut juotua aika hyvin päivän aikana, joten en ihan tuupertunut, vaikken mitään ollut taas pystynyt syömään.

Hallinnassa seuruu kohtalainen ja paikkis hyvä, paitsi pari haukkua tuli ja nenä pitkällään haisteli välillä jotain, muttei hievahtanutkaan paikaltaan.

Kolmen hehtaarin alue oli haastavakulkuista pyhtääläistä kivikkoa tuulenkaadoilla höystettynä, jossa sai tarkkaan katsoa mihin jalkansa laittoi, ettei humpsahtanut kivenkoloon. Pari kertaa meinasin mennä nurinkin. Hyvä ja haastava koemaasto siis!

Täysin tuuleton pätsikeli teki hommasta haastavan ja Taavi ei ollut parhaimmillaan, hellekelit ei vaan ole sen juttu.
Ensimmäinen ukko löytyi melko nopeasti ja siltä hyvä ilmaisu siirtolohkareiden uumenista.

Toista ukkoa etsittiin hetki ja sen löydyttyä näkyi jo vähän kuumuus, ilmaisu ei ollut Taavimaisen vahva suoritus. Lisäksi Taavi joi ukon jälkeen, joka kielii siitä että ihan oikeasti oli hiki, kun normaalisti ei juurikaan suostu juomaan kesken hommien.

Kolmatta maalia etsittiin sitten pidempään, kun se sattui etsintäsuunnitelmassani aivan viimeiseen nurkkaan. Aikaa ukon löytyessä oli mennyt muutama minuutti yli puoli tuntia. Löytö tuli aika läheltä ja sen takia ja kuumuudesta johtuen ilmaisu oli vähän vaisu.

Haastavaan keliin nähden kuitenkin hyvä suoritus ja haun taidontarkastus läpi erinomaisin arvosanoin, vain ilmaisuista pientä miinusta.

Taavilla on nyt luvat eläkeikään asti voimassa, joten meillä ei ole enää tarve osallistua kokeisiin. Nyt vaanntoivotaan pitkää ikää ja terveyttä Taaville! Ja mulle.

Kuva Tomi Tuovinen






Sunnuntaina ajeltiin Sinnin kanssa aamusta Heinolaan näyttelyyn. Tuomarimuutoksen jälkeen meitä oli arvioimassa kovin miellyttävä ja koiran huomioon ottava Maija Mäkinen. Hän olikin varsin tarkka ja perusteellinen laskiessaan kaikki hampaat ja tutkiessaan tassuja myöden koiran läpikotaisi sekä juoksettaessaan meitä monta ympyrää ja eestaas useampaan kertaan samalla tutkien rotumääritelmää. Sinni jopa mitattiin. 
 
Arvostelu kuului näin:
22 kk reipas nuori narttu, jolla hyvät mittasuhteet ja ylälinja. Kaunisilmeinen pää. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Hyvä kaula ja runko. Hyvät kulmaukset, luusto ja käpälät. Takana yksinkertaiset kannukset. Hyvä karvan laatu. Liikkuu tasapainoisesti sivusta, kapeasti takaa. Viehättävä käytös. Käyttää iloisesti häntäänsä.


Sinni oli rop ja sai toisen sertinsä.

Ryhmäkehään ei jääty, koska kehästä autolle kävellessä huomasin Sinnin pissaavan tosi tummaa pissaa. Se oli edellisenä iltana päässyt varastamaan mun koejännitysahdistuksessa lattialle unohtamastani koirien hoitolaukusta kipulääkettä muutaman tabletin, mutta koska Muru oli sen heti oksettanut, kun tämän huomasi, ohje oli seurata vointia. Silti heti iski paniikki, että nyt on munuaiset paskana 😭😭.

Yleisvointi Sinnillä oli onneksi hyvä, mitään en ois tajunnu, jos en ois pissaa nähnyt. Jalka suorana ajoin Kouvolan eläinsairaalan päivystykseen ja siellä oltiin puolilta päivin. Hetki jouduttiin lääkäriä odottelemaan ennen kuin ehti Sinnin tutkia. Ei siitä kai mitään tuossa yleistutkimuksessa löytynyt tai lääkäri ei ainakaan sanonut. Hoitajan mukaan runsas mustikoiden syönti voi värjätä pissaa ja ehkä helteiden aiheuttama mahdollinen kuivuminen myös tummentaa virtsaa. Joka tapauksessa Sinni jäi verikokeisiin ja tiputukseen sairaalalle mun ajellessa yksin kotiin. Ei ole kyllä mitään herkkua jättää koira sinne ja odotella itse epätietoisena jotain väliaikatietoja.

Puol kasin jälkeen illalla sairaalalta sitten vihdoin soitettiin, ettei verikokeissa ollut mitään poikkeavaa ja Sinni on ollut koko ajan iloinen ja pirteä. En kuitenkaan saanut hakea sitä kotiin, vaan se jäi yöksi ja aamulla uudet verikokeet (haiskahtaa rahastukselta).

Aamun verikokeet edelleen hyvät ja sain hakea Sinnin kotiin. Kouvolaan päästyäni sitten kerrottiin kuitenkin, että maksa-arvoissa oli pientä poikkeamaa. Ei mitään hälyttävää kuitenkaan, maksa-arvoissahan näkyy heti jos vähänkään lääkkeistä ehti imeytyä. Kontrolliveret muutaman viikon päästä varuiksi. Kovasti oli väsynyt potilas kotiutuessaan.


Taavi pääsi uimaan Sinnin sairastaessa.





Tiistaina Taaville palauttavaa treeniä kokeen jälkeen. Ennen metsään menoa kuitenkin vähän hallintatreeniä. Metsään katosi kolme hieman huutelevaa maalimiestä Taavin nähden. Eivät menneet kauas ja palkan Taavi sai nopeasti. Tahvolla oli superhauskaa ja toisen treeniporukan aika läheltä kuulunut koiran haukku ei Taavin hommiin vaikuttanut mitenkään.


Keskiviikkona aamupäivällä Sinnille parituntinen 200 metriä pitkä jälki, jossa kaksi kulmaa ja kaksi esinettä. Ei nostoa, hyvin merkitty. Lämmintä oli 26,5 °C eli aivan tarpeeksi ja kosteuskin oli 75 % ja tuulta muutama metri.

Sinni lähti hyvin ja toisen suoran puolessa välissä olleelle esineelle asti hyvin, loppukin kohtalaisesti. Molemmissa kulmissa lenkit. 

Kyllä tuo merkkaaminen tuo varmuutta mulle, vaikken sitä haluaisi tehdä. Pakko nyt kuitenkin merkkailla tää loppukausi. Häntään en osannut vieläkään kiinnittää huomiota...






Illalla ukkosta edeltävässä hautovassa kelissä käytiin Sintun kanssa vähän tokoilemassa. Toinen koira ei Sinniä juuri häirinnyt, mutta lämpö vähän hyydytti. 
Tehtiin seuruuta, merkkien kiertoa ja paikkista yhdessä toisen kanssa sekä toisen häiriköidessä palloleikillä. Meni hyvin. Jostain pitäis kaivaa into näihin tokotteluihin, jotta edistyttäisiin oikeasti.



Torstaina Sinnille 200 m merkattu jälki, joka lipsahti neljä tuntia vanhaksi. Pari kulmaa ja esinettä, lämpötila 20 astetta ja kosteutta 85 %, tuulta muutama metri.

Ajoittain todella hyvää jäljestystä, mutta mahtui tuohon matkaan myös mustikkan syöntiä ja kulmat oli vaikeita. Molemmilla esinellä Sinni pysähtyi heiluttamaan häntäänsä, muuten häntä mulle edelleen vaikea.

Seuraavaan jälkeen en tee kulmia. Nyt treenattiin myös kesken jäljen palkkausta, toivottavsti Sinni tajus palkan tulevan hyvästä jäljestyksestä...





Illalla hakuilua partioiden Sinnille. Ekan ukon se nosti noin 70 metristä ja tää ukko oli kaikin puolin mallisuoritus hieman haastavassa maastossa.

Toisella ukolla Sinni oli käynyt ja poiminut rullankin, mutta tässäkin kohtaa oli vaikeaa maastoa ja isolle kivelle hypätessä rulla oli pudonnut, eikä Sinni sitä sitten enää poiminut uudestaan. Kierrettiin uusi lenkki ja nyt Sinni toimi hyvin tullessaan uudestaan ukolle. Ihan hyvä vähän pidempi treeni Sintturalle.



tiistai 14. kesäkuuta 2022

Lepoa ja leikkiä

Sinni lähti juoksuhoitoon toukokuun lopussa. Nää juoksut tuli jotenkin ihan puskista, vaikka Sinni niitä tekikin antaumuksella enemmän tai vähemmän koko kevään. Tutkimattomat ovat narttujen tiet. Taavi oli Sinnin lähdettyä kovin levoton ja ruoat jäi syömättä ja välillä ulvoi oiken ikäväänsä. Ihan outo sekin, vaikka Sinnin ollessa vielä kotona, se ei mitenkään ylenmäärin ollut siitä kiinnostunut.

Lähdettiin sitten Tapsun kanssa kaksin mökille vajaaksi viikoksi ja otettiin ihan levon kannalta. Ei treenattu mitään, lenkkeiltiin vaan ja uitiin.











Viime viikon perjantaina hakutreeneissä Taaville kolme maalimiestä ja ohjaaja selkeästi suhtautui harjoitukseen ja Taavin tekemisiin vähän vasemmalla kädellä. Haahuiltiin siis vaan alueella ja Taavi nosti nopeasti kaksi ukkoa. Kolmas olikin sitten vähän kauempana ja se kulma jäi ohjaajan huolimattomuutta käymättä läpi. Palattiin sitten sinne suunnille uudestaan ja viimeinenkin ukko löytyi. Olisi kyllä pitänyt koiran reaktioista jo ekalla kerralla osata lukea tuo, mutta jotenkin vain ei keskittyminen itsellä nyt riittänyt ihan loppuun asti. Taavi teki hienosti. 



Maanantaina Taaville kolme tuntia vanha 700 m jälki neljällä kepillä ja noin 200 metrin jäljennostomatkalla. Keli oli tosi ihanteellinen, yöllä oli satanut ja lämpötila oli alle kahdenkympin ja tuultakin kohtuullisen vähän.

Ennen jälkeä pieni tottis ja Tapsu perkule nousi paikkamakuusta vajaan kolmen minuutin kohdalla. Otettiin se sitten uusiksi ennen ja jälkeen jäljen.




Taavi nosti matkalta ensin jonkun muun jäljen, mutten antanut sen tietenkään jatkaa sitä. Jatkoimme omaa nostoamme ja vitsit miten hienosti Taavi nosti tuon vähän vastakarvaan tulevan jäljen. Toisen kepin jälkeen kulmassa oli paluuperä ja se teetti töitä, mutta ihan mahtavalla draivilla Taavi teki hommia ja kevättalven vastaavaan treeniin nähden jäljen oikea suunta löytyi huomattavasti nopeammin ja muutenkin tekemisen meininki oli selkeästi määrätietoisempi kuin talven paluuperässä. Muuten koko jälki kuin juna puksuteltiin menemään. Ainut iso miinus oli keppien nousemattomuus, vain viimeinen keppi löytyi. En tiedä missä vika oli. Kepit oli kyllä tosi tuoreet, mutta ne oli silti ollu mulla taskussa melkein tunnin ennen jäljen tekoa. Myöskään toinen koira, jonka kanssa treenattiin, ei nostanut omalta jäljeltään näitä saman satsin keppejä, vaikka sen jäljellä olleet esineet nousi. Erikoista.


Keskiviikkona Sinni tuli hoidosta kotiin vajaan parin viikon hoidon jälkeen ja illalla käytiin veneilemässä. 





Torstaina käytin Taavin sydänultrassa, kun viime vuonna hammaskiven poiston yhteydessä elli sanoi kuulleensa nukutuksessa jonkin pienen sivuäänen. 

Hereillä ei tälläkään kertaa sydämestä kuulunut mitään, mutta ultrassa näkyi pientä rappeumaa läpässä. Ei kuitenkaan mitään vajaatoimintaan viittaavaa, joten eloa jatketaan kuin tähänkin asti, eikä lääkitykseen ole mitään tarvetta vielä.


Illalla Sinni hakutreeneissä ja tehtiin ihan etsintä partioimalla pienellä alueella, kolme maalia.

Ekalla kävi useamman kerran, meni naaman nuolemiseksi ja vähän ihmettelyksi. Ratkaisi tilanteen lopulta kuitenkin itse ja toi rullan. Kaks muuta meni hyvin. Aika vallaton se on liikkuessaan ja irtoaa kauas, lopulta löydöt tuli kuitenkin kohtuullisen läheltä, alle viidestäkympistä. 

Sinni ei näitä alueen partiointeja ole juurikaan vielä tehnyt, joten siihen nähden meni hienosti. Se reagoi hajuun ja alkuhämmästyksen jälkeen sille oli selvää mitä pitää tehdä. Näytöt hyviä ja alueelta autolle hienosti hallinnassa.

Treenin jälkeen pieni lenkki Hilden kanssa. Sinni ei ekaksi oikein tykännyt Hilden tungettelevasta tyylistä, mut alkupörinöiden jälkeen löytyi yhteinen sävel.




Perjantaina kävin molempien kanssa kylillä tottistelemassa ja Sinnille tein pienen jäljen nurmikolle.

Taavi oli tottisteluista ihan liekeissä, vaikka ääntä meinas tulla vähän. Hömpöteltiin kaikenlaista pientä. Sinni ei sitten oikein innostunut tottiksista, oisko hihna ja pari isoa ruohonleikkuukonetta olleet liian isot häiriöt. Jälkikään ei oikein onnistunut. Nosti sen hyvin, mutta ekasta kulmasta ulos ja sit meni ihan haahuiluksi. Ohjaajallakin ongelmia, kun en tienny missä jälki menee, vaikka tallatessa jäi niin vahvat jäljet, että luulin sen näkyvän helposti... ei ollu meidän päivä muutenkaan.




Illalla ajeltiin Sinnin kanssa lähelle Someroa seuraavan päivän valmennuksia varten. Olin katsonut yöpaikan valmiiksi ja Google opastamaan. Googlepa valkkasi meille jonkun ihan hanurista olevan pikkutien ja luoja, että pelkäsin jääväni sinne. Kotiauto ei ole mikään ketterin ajokki ja jouduin ajamaan ihan liian pitkan matkan hirveetä tietä ennen kuin sain menopelin ympäri ja pääsin pois.

Ilta meni siis reilusti pitkäksi ja kello taisi lähennellä puolta yötä ennen kuin iltalenkin jälkeen pääsin nukkumaan.

Huonosti nukutun yön jälkeen Woollandiaan ja siellä pari kertaa lampaille. Sinnille oli viime kerrasta jäänyt selkeästi mieleen, ettei laumaa saa räjäytellä ja nyt se olikin sitten vähän epävarma siitä mitä saa tehdä. Varmuudeksi sitten vain istuskeli ja kovan kehun myötä lähti liikkeelle ja hakeutui kyllä hyvin lampaiden taakse tasapainoon. Hyviä pätkiä oli ja vähän harmittaa, etten arvannut mennä tokalla kiekalla jo isolle pellolle. Sinni ois sen tarvinnut.

Kuvat Teija Sonni-Kautto:









Sunnuntaina osallistuttiin leikityspäivään, jossa maalimies Sami Hämäläinen leikitti koiria. Mut Sinni ei leikkinyt, se halusi vain halia. Ei huono sekään. Mun kanssa se vähän intoutui leikkimään ja Samin mielestä mä leikin ihan hyvin Sinnin kanssa. Joten jos haluaisin Sinnille vahvemman leikin, niin pitäis vaan jaksaa kotona sitä leikittää... Saatiin monta hyvää erityisesti vieraan miehen kohtaamista ja muutenkin oli kiva päivä täynnä positiivisia juttuja Sinnille. 

Kuvat Muru






Maanantaina käytiin iltapäivällä Sinnin kanssa kokeilemassa taas jälkeä nurtsilla, mutta nyt meillä oli pienenä lisähaasteena hirmuinen määrä frisbeegolfaajia juuri tallotun jäljen päällä ja sitten kun jälkeä ajettiin puoli tuntia vanhana, niin golfarit yrittivät kaikkensa tehdä meidän kiusaksi, huutelivat ja toista jäljestävää koiraa jopa yrittivät heittää kiekolla. Mä niin inhoan nykynuorisoa, ihan kamalaa käytöstä! Ens kerralla mentävä varmaan viideltä aamulla, jos sais olla rauhassa.

Mut kaikkeen tuohon paskaan nähden Sinni jopa jäljesti vähän pieniä pätkiä hyvin ja kolme neljästä esineestä nousi.


Illalla käytiin vielä hakutreeneissä. Taaville kaksi ukkoa ja se on kyllä nopea ja varma. alue oli pari hehtaaria ja ei tainnu mennä kuin viis minuuttia, niin oli molemmat ukot ylhäällä. Tuuli oli kyllä hyvä.



Sinnille neljä ukkoa reilun hehtaarin alueella. Kaikki sille entuudestaan tuntemattomia tyyppejä ja oisko tää nyt toinen kerta, kun tehtiin ihan etsintä ilman mitään apuja kiintorullalla.. Kaikki ukot löytyivät, Sinni liikkui kohtuullisen hyvällä etäisyydellä musta. Ekaa ukkoa lukuun ottamatta ukot löytyivät aika läheltä, muutaman kymmenen metrin päästä minusta. Kaikilta, jopa ekalta, Sinni poimi rullan hienosti ja palauttikin sen muilta lähes mulle asti, paitsi viimeiseltä. Rupes vissiin jo vähän väsy painamaan, kun toi rullaa puoleen matkaan ja kääntyi siitä rulla suussa jo takaisin. Pienellä kehotuksella toi sitten kuitenkin rulla mulle asti. Näytöt kaikilla hyviä.