Näytetään tekstit, joissa on tunniste hajutunnistus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hajutunnistus. Näytä kaikki tekstit

tiistai 21. syyskuuta 2021

Syysretki ja Sinnin pentunäyttely

Tiistaina pienet hakutreenit. Sinnille neljä ukkoa. Kaks ekaa muistikuvina, kolmannelta taputus ja vika valmiina. Hienosti meni kaikki. 



Taaville kaksi ukkoa parin hehtaarin alueelta. Ei sillä kauaa nokka tuhissut, vaikka meinasi käydä ajamassa myös kaverin jäljen siinä sivussa.



Keskiviikkona aamusta Taavin fyssari. Nyt oli hoidettavana rento ja rauhallinen koira ilman sen kummempia jumeja. 

Fyssarin jälkeen ajeltiin Turkuun ja siitä yölaivalla Tukholmaan.


Aamulla lenkki Tukholmassa sataman läheisessä isossa puistossa. Satuttiin just koirien aamulenkitysaikaan paikalle ja puistossa oli paljon koiria, paikalliseen tapaan vapaana. Taavikin oli vapaana, koska on silloin paljon rennompi kuin hihnassa. Sinniä en uskaltanut laskea irti, kun se ei välttämättä anna aina kiinni... ja niinhän siinä kävi, että neljän koiran laumasta kaksi juoksi meidän luokse, dalmis ja joku iso karvaturri. Mulla oli täysi luotto Taaviin ja niin se vain hoiti homman hienosti. Asettui kohti tulevien koirien ja Sinnin väliin ja antoi luokse tulleiden haistaa itseään ja haisteli itse niitä nätisti. Sanoi kerran wuff ja oli koko ajan rauhallinen. Vieraat lähtivät pois.

Hyvä kokemus vieraista koirista niin Tapsulle ja Sinnille kuin koiria pelkäävälle Murullekin. Harmi kun en älynnyt siinä tilanteessa kaivaa puhelinta esiin ja kuvata tuota kohtaamista.

Ollaan aina Tukholmassa käydessä käyty tuolla lenkillä ja on ihana seurata vapaana juoksentelevia koiria. Taavikin on siellä rento, kun kukaan ei räyhää missään ja se saa omaan tahtiin haistella puskia just niin kauan kuin tahtoo. Ihana paikka!


Torataina ajeltiin hissukseen Slottsbroniin yöksi. Matkalla käytiin käpsyttelemässä Örebron keskustassa ja Sinni pääsi mukaan sivistymään.




Perjantaina aamusta pitkä lenkki jo edellisiltä reissuilta tutuilla mahtavilla poluilla. Hauska, kun kaikki kanssakulkijat toivottavat hyvää huomenta.





Perjantaina ajeltiin Osloon ja käytiin Holmenkollenilla ja Rosesslottissa, yöksi leirialueelle.








Lauantaina rauhallisen aamun jälkeen ajeltiin Oslon eteläpuolelle Norjan pyrriyhdistyksen 30 vuotis juhlaerikoisnäyttelyyn. Tuomarina oli Maija Heinilä. Kehät oli ihan älyttömästi myöhässä ja koirat jo ihan väsyjä odottamiseen. Kolme tuntia ilmoitetun alkamisajan jälkeen Sinni pääsi vihdoin pentukehään depytoimaan näyttelyuransa. 

Koska myös näyttelypanta on Sinnin mielestä karmee, niin piti vähän väliä ravistella ja juostessa ois ollu kiva haistella maata. Seisotukset meni pääsääntöisesti ok ja kopelointi pöydällä(!) meni hyvin. Lyhytkarvojahan ei nosteta pöydälle, mut tää tuomari nostatti aikuisetkin sinne...

Arvostelu

8 mnd valp, litt lang i prop, snutepartiet kunne vært kortere, bra hals, velvinklet, tilstrekkelig benstamme, rasetyp poter, enda noe uferdig i lendepartiet som må stabilisere seg, beveger seg med litt for lange steg for rasen, fortsatt i valpepels, vennlig og tilgjengelig temp

Suomeksi jotakuinkin näin

8 kuukauden ikäinen pentu, hieman pitkä, kuono olisi voinut olla lyhyempi, hyvä kaula, hyvin kulmautunut, riittävä luusto, rotutyypilliset tassut, vielä hieman keskeneräinen lannerangan alueelta, jonka on stabiloiduttava, hieman liian pitkä liike tälle rodulle, edelleen pentuturkissa, ystävällinen ja avoin luonne.







Taavikin oli imoitettu mukaan, mutta syksyn näyttelytreenit osoitti sen, että Taavi ei näyttelyhommista juurikaan tykkää, enkä sitä siksi halunnut viedä kehään kiusattavaksi.


Olipa kiva nähdä norjalaisia tuttuja pitkästä aikaa ja pääsinpä tutustumaan myös Kostin poikaan Louieen (Boreas Mu Olmmái), joka vaikutti vallan mahtavalta tapaukselta!

Louie ja Sinni, kuva Joakim Goa

Taavi pääsi nauttimaan veteraaniseurasta, Gnizt on jo 10,5 vuotias!
 

Sunnuntaina käytiin Oslon keskustassa ja vierailimme mm. Viking Planetissa. Iltapäivällä kotimatkalle ja yöksi Ruotsin puolelle.









Maanantaina ajoissa Tukholmaan ja siellä käytiin Sinnin kanssa keskustassa käppäilemässä. Se menee tosi nätisti ihmisvilinässä, eikä mikään pelota sitä. Perässä vedettävät matkalaukut on vähän jänniä, mut muuten kaikki junista, rekoista, katusoittajista, työmaista, muista koirista ja kaikesta muusta vaikuttaa sen mielestä olevan ihan ok. 

Molempien kanssa käytiin Skanssenilla tai oltais menty, jos se ois ollu auki... mut käveltiin sit pitkin poikin siellä minne pääsi menemään. Taavia vanhana konkarina ei jaksanut mikään hetkauttaa, mutta Sinni jaksoi tutkia kaikki patsaat ja muut ja jahdata pikkulintuja...





Illalla laivaan ja yötä myöten kotiin. Kiva reissu taas kerran! On mulla mahtavat reissukoirat, joiden kanssa on helppo mennä minne vaan.

Hyttiin pääsyn odottelua.

Iltaherkut


Taavin kilpparikokeidenkin tulokset tuli, eikä Taavilla todettu edelleenkään kilpirauhasen vajaatoimintaa. Joten supermahtavat verikoetulokset kaiken kaikkiaan! Toivottavasti terveyttä jatkuu vielä pitkälle tulevaan.

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Ilkka Hormila: Hajut ja tuoksut - johdatus koiran opetukseen hajuaistin käytössä + käytännön treenivinkit

Viime tiistaina olin kuuntelemassa Ilkka Hormilan luentoa koiran hajuaistista ja sen käytön opetuksesta. Ilkka on tehnyt pitkän työuran poliisikoiralaitoksella ja ollut paljon mukana myös pelastuskoiratoiminnan kehittämisessä.


Ihminen on käyttänyt koirien hajuaistia hyväkseen ja satoja vuosia. Koulutustavat ovat vaihdelleet hyvin kovaotteisesta pakottamisesti motivoivaan palkitsemiseen. Koiran kannalta jälki metsässä tai Helsingin kauppatorilla on ihan sama asia, motivaatio on oleellisin asia. Pakolla ei saada aikaan motivaatiota!


Tuoksu on ilmaan haihtuva kemiallinen yhdiste tai yhdisteiden seos, joka toimii hajuaisitin ärsykkeenä. Haju eroaa monista asioista siinä, että sitä ei voi mitata.


Ihmisen ominaishajun perustana on voihappo. Koiralle jokainen jälki on ID-jälki, sillä koira identifioi itsensä aina kullekin jäljelle. Koira haistaa kaasuja, molekyylejä. Höyrypaine vaikuttaa molekyylien haihtumiseen, mitä lähempänä ollaan kiehumispistettä, sitä enemmän molekyylejä haihtuu. Täten materiaalin ja kaasun välillä on eroa. Esimerkkinä vesilasi, jossa on pisara asetonia: vedessä asetonin osuus on häviävän pieni, mutta vedenpinnan yläpuolella helpommin haihtuvan asetonin osuus on huomattavan suuri veteen verrattuna. Lämpötila vaikuttaa suuresti hajun haihtumisnopeuteen, mitä lämpimämpää sen nopeammin hajut haihtuu. Myös kosteus vaikuttaa.


Aivot muuttavat hajut 'kartoiksi' ja ne vaikuttavat sekä tiedostettuun että tiedostamattomaan käytökseen. Koiran fysikaaliset ominaisuudet vaikuttavat hajun havaitsemiseen, myös koulutus ja oppimisen erot vaikuttavat. Osa koirista on jalostettu niin lyhytkuonoisiksi, että niiden hajuaisti on tämän myötä heikentynyt. Vain hajun kaasumainen muoto on se, mitä koira voi haistaa. Hajumolekyylit ovat yleensä rasvaliukoisia, joten vesisade ei hävitä hajua. Hajumolekyylit pystyvät myös läpäisemään massan, joten kengänpohjan läpi maastoon jää jokaisen ominaishaju.


Suurissa tiloissa niin sisällä kuin ulkoakin haju leviää. Haju leviää epätasaisesti pyörteinä ja liikkuu ilmavirtojen mukana. Suljetussa tilassa haju lopulta täyttää koko tilan (purkki, matkalaukku, huone, koko rakennus...) ajasta, tilasta ja olosuhteista riippuen eri nopeudella. Vaikka hajulähde poistetaan tilasta, jää sinne hajumolekyylejä.


Haju kulkeutuu eri tavalla riippien siitä tuleeko se tilaan isosta vai pienestä reijästä. Tämä vaikuttaa myös siihen, miten koira sen haistaa. Jos koira opetetaan ottamaan alkuhaju, on se hyvä opettaa erikokoisista rei'istä.


Opetettaessa koira tunnistamaan hajuja, on nuuskutus opetettava hyvällä hajulla. Haistelun on oltava kiva juttu. Pahemmat hajut voi opettaa vasta kun hyvin hajujen nuuskutus on hanskassa (hajutunnistus, huumekoirat...).




Hajuaisti on koiran aisteista se mikä toimii ensimmäisenä ja viimeisenä. Levossa koira hengittää n. 15 kertaa minuutissa, liikkeessä noin 31 kertaa minuutissa ja nuuskuttaessa 140 - 350 kertaa minuutissa. Nuuskuttaessa syntyy ilmapyörre joka mahdollistaa optimaalisen haistamisen. Koiran hajumuisti on erinomainen, se pystyy erottelemaan ja tunnistamaan eri hajuja ja hajukokonaisuuksia. Hajuaisti hyödyntää myös makuaistia. Osa koirista jäljestääkin suu auki. Koiran nenän toiminnallinen rakenne on ilmiömäinen.


Haisteltaessa samaa hajua, turtuu koiran hajuaisti nopeasti. Koira pystyy puhdistamaan nenäänsä työntämällä vanhan ilman ulos samalla kuin se ottaa uutta ilmaa nenään haisteltavaksi. Tämä vaatii esimerkiksi jäljestettäessä pään nostamista ylös jäljeltä. Pitkään nenä maassa jäljestäminen turruttaa hajuaistin ja tekee jäljestämisestä koiralle epämiellyttävää. Esineet jäljellä ovat hyviä hengähdystaukoja, mutta hyvä koira osaa nostaa pään tarvittaessa putsatakseen nenänsä myös muuten kesken jäljestyksen.


Koiran hajuaistin hajureseptorit sijaitsevat syvällä kuonossa. Kun reseptorit havaitsevat hajuärsykkeen, saa se aikaan impulssin, joka siirtyy hermojen kautta aivoihin käsiteltäväksi. Koira ehtii kulkea noin 30 cm siinä ajassa, että aivot reagoivat ärsykkeeseen. Eli jos koira ylittää jäljellä esineen, ei pidä heti puuttua sen toimiin, vaan antaa aivoille hetki aikaa reagoida. Jos koira menee lukkoon tai on liian kovassa 'vietissä' tai stressaantunut, sen hajuaisti ei toimi kunnolla, impulssit eivät kulje aivoihin ja koira ei pysty toimimaan kunnolla.


Koiran kykyyn haistaa vaikuttavat aineen kemiallinen koostumus, hajusolujen yläpinnan laajuus ja niiden kunto (koiran nenän kalibrointi vaatii n. 10 min), ilmankosteus ja -lämpötila. Ihannekosteus on noin 70 % ja ihannelämpötila n. + 20 C. Koira kalibroi nenänsä uuteen paikkaan (autosta ulos, ulkoa sisälle...) ja tähän on koiralle annettava hetki aikaa.


Tietylle hajulle herkistyminen lisää kyseisen hajun tunnistamista ja koira pystyy haistamaan pienempiä ja pienempiä määriä tätä hajua. Hajujen määrällä ja laadulla on merkitystä koiran oppimiseen. Myös hajujen erottelukyky erilaisista hajukoktaileista on helpompaa, kun on herkistynyt tietylle hajulle.


Koiran hajumuisti, lähi-, työ- ja syvämuisti, ovat erittäin hyvät. Parhaiten koira muistaa nuorena oppimansa hajut. Hajuelin muokkaantuu jatkuvasti haisteltavien hajujen mukaan. Tässä on kyllääntymisen vaara, mutta tauko aktivoi elimen uudestaan. Pennun kanssa on muistettava ottaa huomioon hajuaistin ja aivojen kehittyminen. Opeteltavat asiat on hyvä ryhmitellä ja totuttaa niihin pikkuhiljaa. Minkä koira oppii ensin, sen se oppii parhaiten. Myös viimeinen treeni on yleensä hyvin muistissa. Kerran opittu asia ei koskaan täysin unohdu, mutta säilyäkseen ja kehittyäkseen se vaatii kertausta.


Riittävä uni ja lepo oikeaan aikaan, positiiviset muistijäljet sekä aika oppimisen työstämiselle ovat merkityksellisiä. Pentu tarvitsee enemmän lepoa ja aikaa kuin aikuinen, myös yksilöllisiä eroja.


Halutun hajun (esim. kanttarelli tai amfetamiini) etsimisen opettamien koiralle on paras aloittaa mahdollisimman puhtaalla hajulla. Jäljestämisessä tämä tarkoittaa mahdollisimman puhtaalle alustalle tehtyä jälkeä. Ensin koiralle opetetaan haluttu haju positiiviseen hajumuistiin nuuskuttamalla. Palkka tulee aina hajun ytimestä, siellä on rauha ja hyvä olla. Jäljellä palkkaus reikäkupilla esineen päältä vahvistaa esineestä lähtevän hajun positiivista merkitystä. Seuraavaksi koira opetetaan erottelemaan haluttu haju muista hajuista (jälki alustalla, jossa on enemmän muita hajuja) ja samaan aikaan vahvistetaan sen motiivia etsiä. Kun koira osaa etsiä hajulähteen, vahvistetaan löytöä. Lopuksi liitetään haluttu ilmaisu löytöön.




Jokaisella ihmisellä on DNA:han tai sormenjälkeen verrattava ominaishaju ja koirat pystyvät haistamaan nämä erot. Myös saman ihmisen eri kehonosat tuottavat hieman erihajuista ominaishajua ja koira on mahdollista opettaa reagoimaan vain esim. käden jättämään hajujälkeen.




Jäljestyksestä ja sen opettamisesta:


Jäljestämisen tavoitteena on löytää etsittävä henkilö ja hänen mahdollisesti kulkureitille pudottamat esineet. Jälki voi kulkea maastossa, taajamassa tai rakennuksessa. Jälkiä on erilaisia; pelastusjälki, kisajälki, viranomaisjälki. Kaikissa kyse samasta asiasta.


Koira ei pysty haistamaan kovinkaan vanhaa jälkeä, muutama vuorokausi on maksimi. Tätä vanhemmissa jäljissä on oltava jokin hajulähde, jonka tuottamaan hajua koira voi seurata, esim. verijälki. Ihmisen haju jäljellä on voimakkaimmillaan noin 1/2 - 1 1/2 tuntia jäljen syntymisen jälkeen. Rikkoutuneen maanpinnan haju on voimakkainta heti jäljen syntymisen jälkeen, noin puoli tuntia vanhalla jäljellä maanpinnan haju on heikoin voimistuen tästä uuteen maksimiin, joka ajoittuu n. 3 ja 8 tunnin välille jäljen syntymisestä.


Haju siirtyy ja koira voikin hyvin jäljestää hieman sivussa jäljeltä. Vastahajuun kulkiessa koiralle on luontaista kulkea zig-zag -kuviolla. Kulmien ylitys on normaalia ja niissä koira tekee luonnostaan tarkistuslenkin ja varmistaa mihin jälki jatkuu.


Koiran tulee olla rauhallinen ja keskittynyt, jotta jäljestys onnistuu ja oikea suunta löytyy. Jos koira ei nuuhki kunnolla, ei se voi haistaakaan kunnolla. Myös kuonon koko vaikuttaa koiran mahdollisuuksiin haistella ja haistaa. Jalostuksen myötä osalta koirista hajureseptoreiden määrä on vähentynyt jopa vähemmäksi kuin ihmisellä...


Koiralle nuuskiminen on raskasta ja nuuskimislihakset tarvitsevat samanlaista treeniä ja lepoa kuin muutkin lihakset.


Jäljestyksessä olisi parasta käyttää tukevia valjaita, joissa kiinnitys on selän päältä. Koiran pään pakottaminen alas ei ole hyvä juttu. Koira tietää parhaiten missä kohtaa haju tulee parhaiten sen nenään ja pakottaminen syö motivaatiota. Näkölähtöjä ei tulisi jäljestyksen harjoittelussa harrastaa, sillä se opettaa koiran käyttämään silmiä, mikä on tietenkin eitoivottavaa.


Koira oppii helposti jäljestämään vain tietyn ikäisiä jälkiä ja tällöin muun ikäiset jäljet ovat vaikeita. Harjoittelussa olisikin syytä treenata paljon eri-ikäisiä jälkiä. Myös muuten rutiinien rikkominen tärkeää. Jälkiä tulisi tehdä myös erilaisille alustoille. Esineillä koiran olisi hyvä vähän juoda, tämä puhdistaa hajuja, tärkeää etenkin pölyisillä tai siitepölyisillä paikoilla.


Kun koiran annetaan oppia itse, on se tehokkainta. Ilmaisun liittäminen liian aikaisin mukaan heikentää etsimisen oppimista. Ilmaisu tulee kyllä aikanaan vähän kuin itsestään. On myös muistettava palkata löytämisestä, ei ilmaisusta. Naksutin on tässä kohtaa kätevä! Naksu hajusta, ei maahan menosta.


Jäljentekijän tulisi joissain harjoituksissa kesken jäljen kieriä maassa, ainakin pelastuspuolella. Näin koiranohjaaja oppii lukemaan koiraa ja kadonneen etsinnässä saadaan tärkeää tietoa kadonneen käytöksestä.


ID- ja muut jäljet eivät sotke toisiaan, molempia voi huoletta harrastaa samalla koiralla.


Olosuhteet vaikuttavat todella paljon koiran työskentelykestävyyteen.


Talvi on parasta aikaa aloittaa pennun jälkikoulutus, silloin ei ole liikaa ylimääräisiä hajuja. Yli kymmenen asteen pakkasella vaara palelluttaa kirsu! Kesällä paras aika vuorokaudesta on aamuyö.


Koulutuksessa pitää jatkuvasti muistaa rikkoa rutiineja! Eri ikäisiä jälkiä erilaisissa paikoissa.


Kovalla alustalla tai talvella jäljestäminen opettaa koiralle parhaiten ihmisen hajun jäljestämisen. 1/2 - 1 tunnin vanha jälki haisee eniten ihmiselle.


Ohjaajan mielentilalla on todella iso vaikutus ja hyvä suhde koiraan on kaiken perusta! Muista viettää koiran kanssa paljon hyvää laatuaikaa!


Harjoitukset on aina suunniteltava ja analysoitava. Ilman treenin jälkeistä analysointia treeni on turha! Ajattele, suunnittele, toteuta, analysoi!










Kirjasuosituksia: John Bradshaw'n Koiruus, syksyllä ilmestyvä Hormilan oma kirja.






18.5.2017 Hormilan käytännön harjoituksia:


  • Harjoitukset aloitetaan kovalla alustalla, asfaltti paras. (asfalttijälki 5 min - 2 h vanha)
  • Koiran motivointi rakennetaan esineiden kautta. Esine-etsinnässä tuulen suunta on tärkeä! Heitetään avain tai rikka asfaltille, koira vapaana ja palkka esineen löytämisestä (naksutin hyvä tässä). Hajuveden käyttö hyvä lisä.  
  • Ilmaisu voi tulla koiralle itsestään. Jos haluaa jonkin tietyn ilmaisun, on se opetettava erikseen.
  • Koiran vapaana olo auttaa koiraa oppimaan itse sopivan vauhdin
  • Olisi optimaalisinta, että koira menee hajuvanaa pitkin hajun sydämeen
  • Nopeasti vieraan viemät esineet mukaan harjoitteluun!
  • Kun koira osaa, riko kaavaa! Vaihtele alustaa, vanhenemisaikaa, pituuttaa, esineitä, ei esineitä...
  • Jäljen nosto keskittymisen kautta, kaikki eri tulokulmat jälkeen harjoiteltava
  • Jäljen alku on tärkein! Ilman jäljennoston onnistumista ei jäljestys onnistu. Rauhallisuus kaiken a ja o.
  • Koira ei tiedä milloin jälki päättyy. Treeneissä on hyvä joskus jättää hienon onnistumisen jälkeen jälki vaikka kesken.
  • Sosiaalinen palkka jäljestettäessä hyvä. Jos koira ei kestä selkeää kehumista, koita hyminää.
  • Jäljennostotreeniä on tehtävä paljon! 40 metrin jälki ja palkka, erilaisia nostoja.
  • Kovalla alustalla ajetaan jälkeä lähellä koiraa, lyhyellä liinalla.
  • Alkuun seilaaminen hyvin yleistä, autonrenkaat levittävät jälkeä voimakkaasti.
  • Esinen vaikean jutun jälkeen palkaksi
  • Harjoittelussa on muistettava nostaa kriteeriä, mutta väliin tarvitaan myös helppoja treenejä.
  • Alustanvaihto kesken jäljen on koiralle hyvin hankalaa, sen on kalibroita nenä uudelleen uuteen ympäristöön. Anna koiran tehdä tarkistuksia, lenkkejä.
  • Asfaltilla on jäljestettävä pää alhaalla, metsässä voi mennä korkeammalla nenällä.
  • Koira ei määrää vauhtia!
  • Anna koiran ratkaista tilanteet itse!
  • Älä hermostu vaikka koira vain pyörisi ja hyörisi, kävele vain itse rauhallisesti eteenpäin.
  • koiran voi palkata esineeltä sekä namilla että lelulla. Uusi rauhoittuminen ennen jäljenajon jatkamista.


Hajuveden valmistus:
Täytä pesuvati kädenlämpöisellä vedellä ja suorita aamupesu siinä (EI SAIPPUAA); kasvot, kädet ja käsivarret, jalat ja sääret. Vesi suihkepulloon. Hajuvesi on käytettävä saman päivän aikana. Hajuveden käytöstä on myös päästävä nopeasti eroon, se on vain ensimmäisten treenien apukeino.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Petotesti

Maanantaina käytiin töiden jälkeen iltapimeellä lumihankiesineruutuilemassa, meni yllättävän hyvin. Kapea ja syvä kaistale, jonne vein kolme esinettä. Kaksi ekaa oli superhyvät, kolmas ihan hanurista. Tapsa tais jäädä ketunjälkiin jumiin... Usealla uudella käskyllä sain sen kuitenkin takaisin hommiin ja hakemaan sen kolmannenkin esineen seiltä.  En halunnut lopettaa noin huonoon ja veinkin kaksi esinettä vielä ruutuun ja ne Taavi toi taas ihan hienosti mulle.


Tiistaina hallilla hyppimässä ja rallittelemassa. Hyppyjen osalta tekniikkatreeni meni hyvin, mutta korkeeseen umpiesteeseen Taavi kolautti takajalkansa oikein kunnolla ja kaatoi esteen samalla. Vähän säikähdin, mutta onneksi Tapsa ei vaikuttanut satuttaneensa itseään. Sen jälkeen ei ekaksi matalakaan umpieste meinannut onnistua, mutta pienellä kannustuksella onnistui pari matalampaa hyppyä.


Rallyn osalta treeni meni hyvin. Vitsi että on kyllä hauskan oloinen laji. Tuo ainakin jotain uutta meidän kaavoihin kangistuneisiin treeneihin! Mulla on aivot solmussa kylttien oikeaa suoritustapaa hahmottaessa, mutta väliäkö sillä. Pitäis jollain kummalla saada muihinkin treeneihin vaihtelua aikaiseksi. Nyt nimittäin Tapsa keskittyy näihin uusiin juttuihin niin täysillä!! Sen into ja yritys on mahtavaa, eikä se vingukaan yhtään.


Perjantaina tokotreeneissä. Alkuun paikkamakuu, meni tosi hyvin. Ruutua tehtiin lätkälle, sekin meni hyvin ja kaukot myös. Luoksetulossa Taavi tuli eteen hinoon. Vähän harjoiteltiin myös odottamista, siinä ei Taavilla hermo kestä. Taas olin kovin tyytyväinen sen rentouteen toisten koirien hilluessa omiaan.


Lauantaina pehatreeneissä kolme löytöä, viimeinen erityisen hyvä! Kolmas ukko oli syvällä, vajaa sata metriä, kivilohkareiden suojassa. Hyvin teki Tapsa töitä ja löysi tuon vaikeankin ukon nopsaan.


Sunnuntaina aamusta hakutreeneissä lumisessa räntäsademetsässä. Etukulmat valmiina, haamu, valmis umpipiilo, haamu ja valmis. Ekalle lähti hyvin, mutta ilmaisun aloitus kesti, oli joku haju kiinnostanut niin kovasti. Toinen ja haamu oli tosi hyviä, piiloole jouduin lähettämään pariin kertaan, kun Tapsa tuli pois ilman löytöä. Seuraava haamu taas hyvä ja vika ukko olikin sitten erikoinen. Ensin yks uusintalähetys, kun Taavi kääntyi liian aikaisin eteenpäin rataa. Ei siinä mitään, mutta käytös maalimiehellä oli vähintäänkin erikoista; Taavi oli vähän aikaa pyörinyt maalimiestä (fyssari, jolla Taavi on käynyt ja joka on juuri aloittanut meidän ryhmässä) ympäri ja ruvennut sitten asettelemaan itseään makuuasentoon! Kai se meinas, että nyt olis tarvetta pienelle käsittelylle... Saatiin sinne lopuksi vielä ihan kunnon ilmaisukin aikaiseksi.


Iltapäivällä Taavi kohtasi karhun petotestissä, testaajana Asko Sorvo. On mulla vaan rohkea pieni paimenpoika! Itseään se ei karhulle syöttäisi, mutta mua se ei puolustanut juurikaan. Testaajan mukaan aika harvoin koirat ovat tuossa tilanteessa kiinnostuneita ihmisen hyvinvoinnista.

Aluksi käveltiin karhun jätösten ohi ja ne kiinnostivat Taavia kovasti. Toisessa kohtaa oli suden jätökset, ne oli selkeesti arveluttavammat. Karhun huomattuaan Taavi alkoi haukkua ja aluksi jopa vähän murista. Se piti koko ajan hyvän etäisyyden karhuun ja pääasiassa pysyi mun sivulla tai etupuolella. Rohkeus kasvoi Taavilla testin edetessä ja se uskalsi tehdä jopa pari valehyökkäystä karhun ahteria kohti, vaikka puolessa välissä testiä ajattelin sen kohta livistävän paikalta. Palautuminen karhun kohtaamisesta oli nopea. Testaajan mukaan Taavi suoriutui testistä tosi hyvin ja sen testi loppui positiivesti, Taavi jäi ikään kuin niskan päälle. Toivottavasti ei kuitenkaan törmätä oikeaa karhuun, vaikka Tapsa rohkeasti ja fiksusti toimikin!

Arvostelulomakkeeseen oli merkytty seuraavat kohdat:
1. Koiran reaktio hajujälkeen: voimakas, lähtee jäljelle
2. Reaktio nähdessään pedon: käy omistajan takana, siirtyy uudelleen eteen
3. Haukkutyöskentely: aloittaa haukun heti, haukkuu hetkittäin kohti
4. Koiran toimintakyky pedon liikkuessa: keskitasoa
5. Rohkeus: keskitasoa (ajoittainen katsekontakti)
6. Etäisyys: sopiva turvaetäisyys
7. Taistelutahto: keskitasoa
8. Väistöliikkeet ja ketteryys: erittäin nopea
9. Työskentelykestävyys: keskitasoa
10. Palautuminen: palautuu välittömästi







Näinköhän Tapsa näkee ensu yönä unta karhusta :D

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Pyreneläistapaaminen ja hajutunnistuksen teoriaa

Maanantai vierähti koiramaisissa merkeissä. Iltapäivällä kävimme Tapsan kanssa tekemässä tuttavuutta nuoren pyreneittenkoiran, Masin, kanssa ja olihan siellä pyrrityttö Windykin. Kolmikko peuhasi pihalla ja kävimme niiden kanssa pellolla lenkillä. Tai oikeammin Taavi yritti tunkea kuonoaan koko ajan Windyn hanuriin ja Windy ei siitä tykänny ja Tapsa ei taas tajunnu, että toinen ei tykkää... Masi siinä sitten pyöri kolmentena pyöränä. Ensi Taavi vähän arasteli sitä, mutta kun se hokas Masin olevan nuorempi ja kiltimpi, niin siitähän se riemu repes. Taavi teki hyökkäyksiä Masia kohti ja välillä oli suu täynnä valkoista karvaa. Masi vaan katteli hölmistyneenä, että miks hänen kanssa ei leikitä ja otti pari sivuaskelta alta pois. No, hyvä kokemus tämäkin varmasti oli, vaikkei Taavista taida koskaan tulla isompiaan sietävää koiruutta.

Päivi oli tehnyt Taaville peltojäljen, jonka Tapsa ajoi ihan mallikkaasti. Jälki oli muutaman tunnin vanha, nameja melko tiuhaan ja pituutta vajaa 100 m (todella hiha-arvo). Kova tuuli painoi hajua vähän sivuun jäljestä, mutta ei se haitannut. Ensimmäinen suora meni hyvin ja ysikympin kulmassa Tapsa vähän aikaa haisteli ja lähti hyvin oikeaan suuntaan. Seuraavalle ysikympille tultaessa se vähän oikaisi, mikä johtui varmaankin siitä tuulesta. Kokonaisuutena hyvä, rauhallinen suoritus. Hyvä Lärppis! Kiitos Päivi!!

Taisin vähän innostua kuvien kanssa ;)

































Leikkien jälkeen matka jatkui ja illan aiheena oli etsijäkoiraliiton järjestämä tutustuminen hajutunnistukseen. Tämä ilta oli pelkkää teoriaa, mutta tästä olisi tarkoitus jatkaa tutustumisella käytäntöön ja mahdollisesti suorittaa etsijäkoiraliiton alkeiskurssi. Lisää aiheesta täältä.

Eniten mua tossa hommassa kiinnostaa tuo hajutunnistus ja sen opettaminen koiralle. Jos saan muut menot järjestettyä niin, että pääsen alkeiskurssille, niin sen aion käydä. Onko meillä aikaa ja intoa jatkaa siitä eteenpäin, aika näyttää. Mutta toivon saavani tuolta eväitä kaikenlaisen hajutunnistuksen hyväksikäyttöön.

Kiitos matkaseurasta Seija!