Onnistumisia!

Edellisenä tiistaina Taavin kanssa hakutreeneissä. Kaksi ukkoa lämpimässä kelissä ja varmaa työskentelyä Tapsukalta ja vähän uhkarohkeita loikkia kalliolta alas maalimiehen luo parempaan paikkaan haukkumaan... Taavi oli hyvä, kuten aina.

Ylhäältä jyrkänteen reunalta Tapsu oli hypännyt "pommilla" alas haukkumaan parempaan paikkaan 🙈. Onneks oli pehmeä maasto.

Keskiviikkona oltiin Sinnin kanssa rallyn iltakisoissa, tuomarina Tarja Hiissa. En taas tiedä miten jäi homma ihan lähestulkoon treenaamatta ja se vähä mitä ehdittiin treenata, ei luvannut kovin hyvää. Mutta jollain ihmeen kaupalla saatiin raavittua kasaan hyväksytty tulos, 73 pistettä. Rataa tehdessäni luulin Sinnin jääneen jollain tavalla houkutukseen kiinni ja sen vaikutteneen sen tekemiseen vielä radan loppupäässäkin, mutta videota katsoessani tulin kyllä siihen tulokseen, että isoin häiriö Sinnille oli tuomari, sihteeri ja ajanottaja. Radalta poistuessammekin se syöksyi suoraan lähetin syliin. Alla ratapiirros.

Kolmannelta tehtävältä -1 epätarkasti suoritettu tehtävä, tämä kuuluu tehtäviin, joita me ei vielä osata kunnolla, mutta yllättävän hyvin se nyt kuitenkin meni. Miinus tuli varmaan sitä, kun Sinni vaihtoi vähän paikkaa ennen seisomaan nousemista.  Houkutuksesta - 1 kontrollin puutteesta, mutta tyytyväinen olin siihen, ettei Sinni käynyt haistamassa hieman eltaantuneelle haissutta koiranmakkarapurkkia vaikka se kovasti kiinnostikin. Kuudennella kyltillä käännyin liian laajasti ja tästä -3 pistetteä. Itse tehdessä jäi sellainen olo, että menipä tämä hyvin... 7 kyltiltä taas - 1 epätarkasta suorituksesta, pelkäsin menevän kympiksi, mutten silti uusinut, onneksi. Yhdeksäs tehtävä osoittautui meille tosi vaikeksi. Uusin sen kerran ja toisellakin yrittämällä Sinni teki omiaan ja tästä - 3 uusimisesta ja -10 väärästä tehtävästä. Tässä kohtaa se selvästi keskittyi tuomariin ja sihteeriin enemmän kuin minuun. 10 kyltiltä - 1 ohjaajavirhe, Sinni painoi jalkaa ihan hulluna, kun oli ihan kiinni tuomarissa ja sihteerissä. Täyskäännöksenn uusin, - 3 siitä, kun Sinnin joka rataan kuuluva kylttitelineen kierto osui tällä kertaa tälle kyltille, vaikka kuinka yritin tehdä käännöksen kaukana kyltistä. Kyltiltä kaksitoista tuli - 1 sekä vinoudesta (en tajua) että epätarkasti suoritetusta tehtävästä, koska Sinni jäi istumaan mun lähtiessä liikkeelle. Myös pujottelusta tuli kaksi kertaa miinuspiste ohjaajavirheestä ja epätarkasti suoritetusta tehtävästä. En ole näidenkään syystä ihan varma, että mistä tulivat. Tuomarikommenttina "Iloista ja vauhdikasta yhteistyötä. Hieno askeltehtävä."

Saatiin siis tulos kasaan ja siihen olen enemmän kuin tyytyväinen, sillä ennakko-odotukset ei ollu olemattoman treenin perusteella kovinkaan korkealla ja ihmisrakkaalle Sinnille nuo kehässä olevat ihmiset on kyllä todella iso häiriö, jota harvoin pääsemme edes treenaamaan.

Nina Teikari:

Tostaina Sinnille ite talloma jälki. 700 m, 2 h, 7 esinettä namipurkeilla. Jana noin 150 m. Lämmin tuulinen keli.

Sinni nosti jonkun väärän jäljen ennen kuin nosti mun jäljen. Ihan ok nosto sitten omaltakin jäljeltä, mut aika pian oli harhautumassa ihan jonnekin muualle kuin minne mun jälki meni. En tiedä josko siinä oli jonkun muun jälki, kun meidän eka esine oli nostettu hieman jäljestä sivuun kiven päälle ja namipurkki kaivettu esiin sukan sisältä... oli siis ainakin jonkinlaista häiriöta alkujäljellä. 

Kun Sinni sitten sai kiinni mun jäljestä, niin mentiin pitkä matka tosin hyvin, kunnes se hukkasi jäljen ihan kokonaan. Näytti kyllä jäjestävän, mut ei ainakaan mun jäljellä ollut. Sain sen kuitenkin uudestaan mun jäljelle ja loppu mentiin taas kohtuullisen hyvin, mitä nyt yks hyvin eltaantunut jäniksenraato vähän haittasi.

Esineet Sinni ilmaisi hyvin, muutamalle kiskoi jopa innoissaan ilmavainulla.

Ihan ulalla olen sen kanssa edelleen, mut joka kerta varmaan jotain oppia tarttuu. Ei auta kuin jäljestää ja uskoa, että kyllä me joskus tää homma opitaan. Sinni on vielä nuori ja kuitenkin olen tehnyt sen kanssa paljon vaikeampia harjoituksia kuin mitä Taavin kanssa tuossa iässä olin tehnyt. Pitää Sintunkin kanssa varmaan ainakin loppusyksyksi palata vähän lyhempiin ja helpompiin jälkiin. Mut ainakin esinemotivaatio on takkuisen alun jälkeen saatu kohdilleen.

Sunnuntaina aamu-uinnilla. Uitiin pidempiä vetoja ja sit kahopäät sai vähän rellestääkin.

Tiistaina lyhyt vajaa 200 metrinen tunnin vanha jälki lämpimässä ja tuulisessa kelissä, kaksi esinettä. Vaikka olin taas itse tallonut jäljen, niin kovin olin epävarma Sinnin nostosta. Jotain se nosti ja alku meni ainakin mun osalta epävarmasti. Esineen etsi jäljen puolivälistä hyvällä motivaatiolla ja siitä sain itsellenikin varmuutta ja loppujälki mentiin todella hyvin. Ihan parasta tekemistä pitkiin aikoihin. Mut alku oli kyllä kaamean vaikea ja olin taas ihan ulalla. Gps-signaalitkin heittää huolella taas, kun yli puolet jäljestä mentiin ihan sata varmasti just jäljellä ja karttaohjelma piirsi mitä sattuu koukeroita.

Keskiviikkona aamupäivällä todella kuumassa ja hautovassa kelissä molemmille esinetreeniä. 

Sinnin mielestä esine oli aluksi vähän jännä, mutta kannustuksen myötä sain jopa ilmaisun tynkää aikaiseksi. Täytyy tähän isompien esineiden ilmaisuun rullalla paneutua syksyn mittaan. Kaikkiaan kolme esinettä haettiin.

Taavi oli varma, innokas ja pätevä!

Illalla Sintturan kanssa tokoilemassa ja voi miten innokas ja pätevä treenikamu mulla oli! Paikkis meni hyvin ja kapulan pitoa Sinni on selkeesti treenannu omineen, koska se onnistui mainiosti!

Tehtiin juttuja myös ihmishäiriössä ja oli kyllä vaikeaa. Keikkuperse ois niin mielellään ollu menossa vähän joka välissä rakastamaan ihmisiä. 

Perjantaina ajeltiin Murun kanssa Lappeenrantaan kokeilemaan Sinnin kanssa jäljen peruskoetta. Kesäkuussa meni muutama jälkitreeni sen verran hyvin, että sain jonkun yltiöpositiivisuuspuuskan ja ilmosin meidät kokeeseen. Sen jälkeen onkin treenit mennyt lähinnä alamäkeä... Noh, joskus se on kuitenkin aloitettava ja aina oppii jotain, ehkä. Jos ei muuta niin sen, ettei kannata ottaa Murua kartturiksi. Ei vais, hyvin se veti, vaikkei harjoittelusta huolimatta karttaohjelman käyttö ihan nappiin mennytkään.

Koe alkaa aina sosiaalisuuden testauksella ja Sinni läpäisi sen hyvin, vaikka häiriökoira saikin sen vähän kiihtymään. Naistestaajan syliin se syöksyi rapsuteltavaksi ilman minkäänlaista epäilystä. 

Sitten odoteltiin reilu tunti ennen hallintaosuuden alkua, joka meni hyvin. Sinni seurasi tosi hyvin ja istua napotti kolme minuuttia paikallaan, vaikka nenä vähän kävikin. Hallinta siis hienosti läpi ja päästiin janalle.

Peruskokeessa jana kulkee tien tai polun suuntaisesti ja on 100 - 200 metriä pitkä ja jälki lähtee tieltä metsään. Sinni lähti janalle rauhallisesti, mutta kulki kuitenkin eteenpäin. Noin 70 metrin kohdalta se nosti jäljen ja lähdettiin matkaan. Heti alussa päästin sen vapaaksi, mikä oli kyllä hyvä ratkaisu. 

Peruskokeen jälki on 2 - 3 tuntia vanha, noin 700 metriä pitkä ja sillä on kolme pientä esinettä ja yksi isompi loppuesine.

Sinni jäljesti varmasti, pari pientä riistahajua sai sen huomion, mutta niiltä nopeasti käskyllä takaisin jäljelle. Kaikki esineet hienosti ylös ja aikaa meni vain vartin verran!

Peruskoe siis huikean hienosti läpi!! Olin ehkä vähän yllättynyt siitä kuinka hyvin meni ja kuinka hyvin osasin Sinniä lukea. 

Taavin pentu (ja pennun pentu) on pärjännyt Ruotsissa hyvin monissa paimennuskokeissa ja nyt he olivat käyneet Ahvenanmaallakin kisaamassa. Niin ylpeä heistä! Arvostan todella paljon sitä, kun koirien kanssa harrastetaan lajeja, joihin ne on jalostettu/jalostuneet. Onnea vielä Gith ja Ella ❤️

Taas on tehty vaikka ja mitä ja Sinni kävi jälkileirillä

Edellisen maanantaina Sinnin kanssa käytiin tutustumassa Viljami-pyrreen. Taavin ihana ystävä Fiona jouduttiin valitettavasti lopettamaan yllättäen ja nyt Lunalla on kaverina kotia vaihtanut Viljami. Sinnin mielestä Viljami oli vähän pelottava, mutta lenkki sujui kyllä tosi hyvin. Lunan kanssa leikit menee hyvin yhteen.

Tiistaina aamusella Sinnille 300 metrinen tunnin vanha jälki. Nostomatkaa kymmenkunta metriä, neljä keppiä. 

Sinni lähti janalle innokkaasti ja nosti jäljen takajäljen tarkistuksen jälkeen oikeaan suuntaan. Pieni veto liinassa suunnan valinnan jälkeen vain vahvisti oikeaa suuntaa. Ensimmäiset reilu kaksisataa metriä hyvällä vedolla varmaa jäljestystä, mutta kaksi ekaa keppiä ei noussut. Kolmas keppi ylös ja siitä eteenpäin epävarmempaa menoa ja vikasta kepistä ohi. 

Tosi kaksijakoista tällä hetkellä tämä meidän tekeminen. Toisinaan kepit ja esineet nousee tosi varmasti ja niille tehdään hyvin töitä, toisinaan niihin ei reagoida ollenkaan. Itse jäljestys on taas välillä tosi varman oloista ja toisinan sitten taas haahuillaan ihan ilman mitään fokusta. 

En kuitenkaan ole vielä kovin huolissani, kilometrejä pitää saada alle ja nyt keskitytään vähän aikaa näihin tuoreempiin jälkiin, koska niissä mun mielestä itse jäljestys on parempaa. Ja se pitää nyt ekaksi saada kuntoon ja varmemmaksi. Itse tarvin hirveen paljon vielä koiranlukuharjoitusta Sintturan kanssa, sen tyyli on kuitenkin niin eri kuin Taavilla.

Taavi kävi illalla hakuilemassa. Ennen metsään menoa vähän tottista paikkiksen ja seuruun merkeissä ja kokeiltiin me eteenmenojakin. Paikkis superhyvä, seuruu vähän valju ja eteenmenoista Taavilla oli joku ajatus.

Hakualueena reilu kolme hehtaaria ja siellä kolme maalimiestä. Taavilla meni aikaa kahdeksan minuuttia nostaa kaikki ukot, vaikka sai jokaisella haukkua aika kauan ennen kuin ehdin kävellä paikalle. Ekalta ei palkkaa, tokalta palkka vasta kun oltiin lähdetty maalimieheltä pois ja kolmannelta sitten palkka kunnolla. On se vaan super!

Video Heli:

Perjantaina käytiin testaamassa uusi koirauimala, joka aukesi tällä viikolla ihan tähän lähelle. Mahtavaa saada uimala tähän lähelle! Ja miten huikeen hieno paikka! Allas on iso (12 x 4,5 m) ja sen ympärillä on joka puolella tilaa. Pesutilat on isot ja kaikki tilpehöörit vimpan päälle, niin hienoa! Toivottavasti kävijöitä riittää ja saadaan pitää tämä upea kaikkea muutakin koirajuttuja sisältävä Hyvänmielen Koirakeskus! Kannattaa tulla tutustumaan vähän kauempaakin =)

Taavi aavisti jo pesutiloissa mitä tuleman pitää ja oli ihan mahdottoman kiihkeä. Altaan puolelle päästyämme Taavi ui koko puoli tuntia tosi hienosti ja rauhallisesti ja itselleen tyypillisesti hieman tosikkomaisesti. Sinni puolestaan ui välillä tosi hyvin ja välillä jäi vaan rampille huutamaan Taavin perään ja välillä sitten taas juoksi holtittomasti allasta ympäri ja loikki ihan mahdottomasti, kävi ehkä vähän kierroksilla... Sinnille puoli tuntia uintia olisikin vielä vähän liikaa, mutta ekan vartin se ui hyvin. Väsy varmaan iski sitten ja sen takia vähän otti päähän toisen uiminen. Mut hitto miten kivaa meillä oli!! Talvikausi yritetään käydä enempi tai vähempi säännöllisesti, niin saadaan Sinninkin uimakunto kohdilleen.

Sunnuntaina iltasella käytiin Sinnin kanssa jälkeilemässä vieraan jälkeä. Tunnin vanha kolmisensataa metriä pitkä kaksi kulmaa ja kaksi esinettä sisältävä jälki, jonka päässä odotti maalimies. Lämpöä reilu parikymmentä astetta ja tuuli oli aika navakka.

Takajäljeltä tulevasta voimakkaasta tuulesta tai jostain muusta johtuen Sinni nosti jäljen takajälkenä. Muutenkin nosto oli vähän hapuileva. Uusi yritys ja sitten päästiin jäljelle. Jälki kulki polun yli ja melkein voisin väittää, että siinä oli kulkenut joku eläin. Sinni reagoi polkuun vahvasti ja siinä kulkeva jälki olisi vienyt pikkuisen mennessään. Päästiin kuitenkin polun yli ja kulmat sekä esineet Sinni suoritti hyvin. Jälki ylitti samaisen polun toistamiseen ja nytkin nenä kävi kovasti, mutta annoin Sinnin tehdä työtä ja lopulta se valitsi oman jälkensä. Maalimiehelle viimeiset metrit ilmavainulla ja voi kun oli kiva löytää ihminen. 

Vieraan jälkeä Sinni jäljesti innostuneesti, häntä oikein heilui esineillä. Täytyy nyt testailla, että onko tuo parempi jäljestysinto kiinni jäljen tuoreudesta vai sen tekijästä. Intoa siis oli hyvin, tarkkuutta ja varmuutta tarvitaan vielä paljon lisää.

Kiire maalille, kuva Heli

Sinnin jäljen vanhetessa Taavi tottisteli. Paikkis ja seuruu ok, nyt tehtiin valjaat päällä, niin heti on kierrokset korkeammalla ja vähän tuli haukkumista. Eteenmenoissa piti nostaa koipea pari kertaa ja tarvi myös lisäkäskyn etenemiseen, mut etenemisvauhti on kiva.

Kuvat Heli R.:

Pussataan!

Valmiina!

Seuraa!

Tiistaina hakuiltiin. Sinnille kuusi ukko ilmaisua painottaen. Kaks ekaa hyvin, kolmannella tuli joku välikuolema ja Sinni jäi vain makailemaan maalimiehen luo. Poimi rullan pari kertaa suuhunsa, mutta pyynnöistä huolimatta ei hievahtanutkaan paikaltaan. Keli oli kyllä hiostavan kuuma, mutta juotin Sinniä eikä sen noin vähästä olisi pitänyt uuvahtaa. 

Mentiin sitten etsimään neljäs ukko. Se ja kolmas uudestaan ja muut loput meni taas ihan hyvin. Näytöllä Sinniltä on nyt vaadittu istuminen ennen palkan saantia. Palasin myös palkkaamaan rullan tuonnista, jos se vahvistaisi toimintaa.

Tapsu kävi ilakoimassa yhden maalimiehen verran. Palkka heti haukun aloituksesta. Miten kivaa Tapsulla olikaan.

Torstaina käytiin Sinnin kanssa edustamassa Kaakon Käyttökoiria elomarkkinakulkueessa. Ihan hirmu paljon oli ihmisiä tullut katsomaan kulkuetta ja ihan hirmu hienosti Sinni meni koko pitkän ja kuuman kulkueen. 

Aki Kuoppala:

Sanna Muuri:

Hanne Uuttu:

Perjantaina ajeltiin Taipalsaarelle Haukkulaaksoon Kotkan Pelastuskoirayhdistyksen jälkileirille. Perjantaina ei varsinaisesti vielä treenattu mitään, mutta käytiin läpi koirien tilanne ja toiveet. Kouluttajana aloittelijoiden ryhmässä oli Minna Airike-Mörsky.

Lauantaina aloitettiin nurmikentällä, jonne tehtiin suora jälki. Tällä jäljellä harjoiteltiin tauottamista ja Minna vähän katsoin kuin homma noin ylipäätään menee. Toisena treeninä tehtiin lyhyt vieraan tekemä jälki, jonka päässä oli maalimies. Näistä Sinnillä paremmin meni tuo vieraan tekemä jälki. Meillä siis yksi toive oli saada ideoita siihen, millä Sinnin saisi innostumaan enemmän mun tekemistä jäljistä...

Kuvat Tiina Tuovinen

Iltapäivän treenit oli metsässä ja siellä tehtiin kolme lyhyttä jälkeä, 50 m, 100 m ja 150 m. Ekalla esineisä oli namipallot, toisella jäljellä oli alussa muutamilla askeleilla namia ja sitten matkalla pari namikasaa ja kolmannella jäljellä oli kolme esinettä. Kaikki mun itse tallomia.

Ekalla ja tokalla jäljestys oli vähän sinnepäin menevää, mutta namipallot ja -kasat kyllä löytyivät hyvin. Kolmannella jäljellä oli lisähaasteena marjastajia, mutta niistä huolimatta Sinni valitsi jäljen ajamisen ja tällä jäljellä tehtiin huomio, että aina kun kehun Sinniä, se nostaa pään ylös ja lähtee jäljetä. Lopun matkaa olin hiljaa ja jälki sujui huomattavasti paremmin. 

Sunnuntaina treenattiin kulmia ja jäljen nostoja. Kulmat meni Sinnillä vaihtelevasti, tämä jälki oli itse tallaamani. neljästä kulmasta eka ja vika oli hyvät, mutta kaksi keskimmäistä teetti töitä ja semmoista selkeää paloa etsiä jälki uudestaan ei oikein ollut. Nostoharjoituksen jäljet oli vieraan tekemiä ja ne meni hyvin. Nostot onkin pääsääntöisesti olleet meillä hyviä. Kaikki leirillä ajetut jäljet olivat kahdesta neljään tuntia vanhoja ja keli oli tuskaisen helteinen.

Jatkoa ajatellen täytyy nyt selvittää, mikä on Sinnin mielestä paras palkka. Jäljistä ja palkkauksesta pitää tehdä jollain tapaa yllätyksellisempiä, koska ilmeisesti Sinni kyllääntyy nyt aika nopsaan ja mun omatekemän jäljen ajamisen haluttomuus voi johtua siitä, että Sinni ei koe tarpeeksi motivoivaksi ajaa jälkeä, kun sen tekijä kulkee perässä. Miksi etsiä semmoista, joka ei ole hukassa... Vaikka tähän astikin olen kehunut jäljellä tosi varovaisesti ja rauhallisesti, niin jatkossa en voi sitä tehdä. Täytyy kokeilla onnistuisko hyminä vai onko sekin liikaa. Lisäksi sain ahaa-elämyksen siitä, että Sinnillä on häntä. Olen Taavin kanssa niin vahvasti tottunut lukemaan vain sen päätä ja kroppaa muuten, ettein osannut jälkien jälkeen sanoa yhtään, mitä Sinnin häntä on tehnyt jäljestyksen aikana. Täytyy siis itse keskittyä nyt vahvasti siihen, että oppisin katsomaan myös häntää. Muiden leiriläisten koirilla häntä oli jäljellä maltillinen, vakaa ja aika alhaalla ja kun jälki hukkui, niin häntä rupesi vispaamaan enemmän. Lisäksi jälkien on oltava nyt ainakin vähän aikaa tosi hyvin merkattuja, ettei mulle tule yhtään epävarmuutta jäljen sijainnista. Mun oma epävarmuus on taas ehkä vähän siirtynyt Sinniin. Jäljen aikana pitää myös opetella palkkaamaan muualta kuin esineiltä ja tehdä siitä hyvä juttu. Enkä myöskään saisi olla ihan niin perfektionisti siinä, mitä haluan ja mun pitäisi antaa Sinnille tilaa jäljestää. Metsäjälki ei ole kuin FH...

Vaikka Taavi ei osallistunut leirille kuin seuralaisena, niin ehdin senkin kanssa tehdä kivasti hommia. Lauantaina se teki tarkkuusruutua kahden esineen verran, tottisteli pariin otteeseen ja pääsi uimaan. 

Sunnuntaina aamusta Taavi ajoi noin kymmenen tuntia vanhan, puolisen kilsaa pitkän jäljen, jonka nosto oli rinteestä ja joka kulki kahden syvän supan kautta. Nostohetkellä viereisellä tiellä kulki vielä koiria aamulenkillä. Kotikulmilla ei ole tuollaisia suppia, joten halusin testata miten haju käyttäytyy siellä. 

Ennen jäljelle lähtöä tehtiin hallintaa. Seuruu vaihtelevan hyvää, paikkis hyvä ja eteenmenotkin ehkä parhaat tähän asti. Yhden lisäkäskyn vaati etenemiseen, mut ei kussu kertaakaan.

Paikkis

Jäljen nostoon lähdettiin siis rinteeseen tien suuntaisesti kulkien ja tiellä kulkevat koirat Taavi huomasi, mutta koska oli töissä, niin ei niille suonut kuin nopean vilkaisun. Jälki nousi hienosti ja kavuttiin rinne ylös ja siitä supan raunaa alas. Supan pohjalla oli haastavampi kohta ja pari hakulenkkiä Taavi teki ennen kuin jatkoi taas rinnettä ylös. Toisella supalla vähän samanlainen tilanne, mutta jälki ylös löytyi nopeammin. Muuten normaalia varmaa menoa ja kepit nousi hyvin. 

Leirin jälkeen oli taas melko kaikkensa antanut olo. Paljon tuli hyviä juttuja ja iso kiitos järjestäjille!