Flunssa iski lomalla ja siitä toivuttiin hetki. Sunnuntaina jaksoin jo kuitenkin Sinnin iloksi hallille. Illan aiheena oli rallyn voi-liikkeet.
Miten onkaan niin hankalaa tehdä vasemmalla puolella hyvin onnistuvat liikkeet oikealla? Osan joutuu opettamaan ihan alusta asti uudestaan, jotenkin hassua. Mut kai ne sieltä tulee jossain vaiheessa.
Aivohiki tuli
Tiistaina käytiin päivällä hallilla tekemässä molempien kanssa kuvassa olevaa rallyn rataa. Taavilla meni hienosti, vaikka taukoa onkin paljon. Ite sössin vähän, mutta kyllähän se tuon(kin) homman osaa. Ja ääntäkin tuli vain yhdessä kohtaa.
Sinni sitten taas oli lähinnä toivoton. Lähdön jälkeen ekat kolme kylttiä piti ottaa neljä kertaa uudestaan, että saatiin ne onnistumaan jotenkin. Muutenkin oli melkoista haparointia. Ei olla kyllä voittajaluokan ratatreeniä tehty kuin se yksi möllikisaan osallistuminen alkuvuonna. Täytyy ratatreenien osalta nyt aktivoitua. Lisäksi oikean puolen seuruu on edelleen epävarmaa, mut onneksi saa olla käsiapuja mukana. Radan lisäksi tein pieniä pätkiä noita eniten vaikeita kohtia. Radan purun ajan Sinni treenas paikkamakuuta. Kovasti ois haistelututtanut.
Videolla onnistunein yritelmä radasta:
Illalla oltiin kentällä treenaamassa ilmaisua kolmen ukon verran. Irtorullilla mentiin ja pääpointti taas siinä palautuksessa, jossa haluan Sinnin kiertävän mut. Tarvisin ehdottomasti kolmannen käden, kun yhdessä on liina ja toisessa nami ohjaamassa Sinniä oikeaa reittiä ja kolmannen tarvis ihan väkisin sumplimaan liinan kiinni laittoa ja muuhun...
Ekalla ukolla liina on estämässä Sinniä, toka on oikeestaan aika hyvä, mitä nyt en meinaa saada liinaa kiinni, kolmannella Sinni varastaa lähdön ja rulla tippuu turhan aikaisin palautuksessa. Mut just näitä varten haluan tuon kierron, joka varmistaa ilmaisua, vaikka rulla tippuiskin vähän liian aikaisin.
Videot Mia P:
Keskiviikkona tokoa ja aloitettiin paikkiksella. Sinni oli jotenkin jähmeä ja tarvi sekä maahan menoon että istumaan nousuun useampia käskyjä. Tehtiin toinenkin toisto ja siinä meni kaikki hyvin.
Liikkuroituna kaukot, hyppy ja kapulan pito. Kaukoissa Sinni jäi tuijottamaan liikkuria ja tarvi istumaan nousuun kaksi käskyä. Toisella toistolla homma sujui hyvin. Hyppy meni hienosti ja kapulan pitokin muuten, mutta kapulaa antaessa ehkä aavistuksen siirtyi taaksepäin.
Lisäksi tehtiin seuruuta ja liikkeestä maahan menoa, jonka Sinni oli unohtanut ihan totaalisesti. Että kivalla mallilla taas nää tokohommat ja kokeeseen pitäisi tässä keväällä mennä...
Torstaina kävin hallilla tekemässä rallyn ratatreenin molempien kanssa.
Taavi meni taas hiljaa ja melkein kaikki liikkeetkin meni hyvin. Mahtavaa pappajumppailua nämä ja toinen on niin innoissaan.
Sinni jäi jo heti lähdössä tuijottamaan edessä häämöttävää houkutuksessa olevaa laatikkoa ja koko eka suora oli hankala, mut sit ite houkutus meni hyvin. Käännös - askel -tehtävässä Sinnillä oli omanlaisensa versio liikkeestä, mutta muutenhan tuo rata oli monin verroin parempi kuin edellisen kerran yritys. Nyt meni jo heti eka kerralla rata läpi ihan kohtuullisesti ja erityisen mahtavaa oli tuo liikkeestä seisomisen onnistuminen kun koiraa kiertäessä Sinnillä on ihan hirveä halu lähteä pyörimään itse siinä mukana. Peruutuksessa Sinni meinaa joka kerta ehtiä istua ennen kuin lähtee peruuttamaan, että kisoissa toi voi olla se meidän varmin -10 liike.
Radan lisäksi kaikenlaisia rallyliikkeiden yksittäisiä treenejä ja oikean puolen seuruuta tuli myös harjoiteltua.
Illalla BH-treenit, jossa keskityttiin kaupunkiosuuteen. Meni just niin kuin oletinkin eli ihmisiä Sinni olisi halunnu rakastaa ja vastaantuleva koira aiheutti reaktion. Yksin jääminen ei ollut ongelma. Kanssatreenaaja kuvasi suorituksen, kiitos.
Ulko-osuuden jälkeen ehdittiin tekemään vielä paikkis ja irtiseuraamisosuus. Meni hyvin.
Pitkänä perjantaina oli ohitustreenit. Huutelin seuramme sivuilla koiria mukaan ja ihastuttavan paljon tuli osallistujia. Jaettiin porukka kahtia ja kierrettiin korttelia eri suuntiin muutaman kerran. Saatiin monta hyvää ohitusta, mahtavaa! Kiitos osallistujille, toivotaan näille treeneille jatkoa.
Käytiin myös "hölkällä" ja HinnuTinnukka keskittyi lumesta nauttimiseen...
Lauantaina aamusta pieni jäljennostotreeni Sinnille. Tarjolla oli vierasta jälkeä kahden noston verran. Jäljet n. 100 metriä ja lopussa esine. Molemmat pellolla, mut eka jälki jatkui metsään, joten saatiin myös alustanvaihto. Nostomatka muutamia kymmeniä metrejä.
Ekan jäljen Sinni nosti hyvin ja jäljestikin hienosti ja mä osasin sitä lukea. Toinen nosto takajälkenä, en ole varma olisko vaihtanut ite suuntaa, mut en antanut sen mennä liinanmittaa pidemmälle väärään suuntaan ja liinan kiristyessä se kääntyi heti ja kiskoi oikeaan suuntaan. Tällä jäljellä esineestä tuli vahva haju tuulen mukana ja viimeiset kymmenet metrit mentiin ilmavainulla.
Sunnuntaina hallikauden päätös. Sinnille paikkista eri muodoissa ja rallyjuttuja. Taavi teki myös hyvän setin tottista ja rallya. Oli hyvät treenit.
Viime viikon tiistaina käytiin uimassa. Otettiin tällä kertaa aika rauhassa ja koirat ui vaan leluja hakien puolisen tuntia ilman pidempiä vetoja. Kivaa näytti olevan!
Tän uintireissun jälkeen tuli tieto, että koirauimala lopettaa toimintansa ja nää oli luultavasti meidän viimeiset uinnit täällä. Tää on ihan kamalan iso menetys meille ja harmittaa aivan älyttömän paljon!! Sinnin lonkkien hyvinvoinnille tämä on ollut tosi hyvä juttu. Kattelin korvaajaksi vesijuoksumattoharjoittelua, mutta se on niin kallista ja aikoja oli ainakin nyt tosi huonosti saatavilla, että siitä tuskin tulee meille ainakaan tällaista joka toinen viikkoista harjoittelu. Surettaa pirusti.
Keskiviikkona oltiin tokoilemassa molempien koirien voimin. Sinni teki ruutua, kaukoja ja sit pohdittiin luoksetulon loppuasentoa. Jos tehdään vain BH, niin eteen tulemisen opettaminen on turhaa, mutta jos joskus kuitenkin tulisi päähänpisto suorittaa pk-kokeita uusilla hypyttömillä B-säännöillä, niin luoksetulon pitäisi olla eteen. Opettaako vain eteen tulemisen, opettaako sekä eteen tulemisen että suoraan sivulle tulemisen molemmat omilla käskyillään vai opettaako kuitenkin vain suoraan sivulle tulemisen. Siinä sitä onkin pohdittavaa.
Ruutu meni hyvin. Tehtiin sekä targetille että ilman targettia ja molemmissa vaihtoehdoissa Sinni juoksi hyvin ruudun takalaitaan asti ja otettiin mukaan pysäytyskäskykin. Vähän toisen koiran puuhastelu välillä jänskätti Sinniä, mut muuten oli reipas.
Kaukot oli vähän hukassa, tarvi istumaan nousuun pari käskyä ekalla yrityksellä. Mut aika hyvin meni kuitenkin.
Taavi hömpätteli seuruuta, jättäviä, luoksetuloja ja paikkista. Into pinkeenä se teki kaiken. Ihana pappakoiranen!
Torstaina lumietsintää ja hypotermisen potilaan hoitoa yhteistreeneissä vpk:n kanssa. Olipahan mahtavaa! Meille oli kaiveltu kunnon tunnelit lumipenkkoihin ja pahin liukkauskin oli kaikonnut, joten koirien oli kohtuullisen turvallista juosta paloaseman pihamaalla. Kaikki koirat pääsivät tekemään tasonsa mukaiset treenit; kokeneemmat joutuivat kaivelemaan tiensä uhrin luokse ja aloitteleville oli sitten vähän helpotettua versiota. Ja mikä parasta, palokuntalaiset olivat maalissa, joten saatiin meille niin kullanarvoisia vieraita miehiä maaleiksi.
Sinnille lumietsintäharjoitus oli ihan uus juttu. Hirveellä innolla se meni hajun luo, mutta sitä vähän rupes hirvittämään, kun hangen sisältä tulikin joku esiin ja se päättikin ryhtyä haukkuvaksi. Hyvin palautui kuitenkin näistä jännityksistä ja heti innolla uutta etsimään. Kolmannella ei tarvinnu enää haukkua, vaikka sekin oli vähän jännä. Ihan hirmu hienoa itsensä ylittämistä Sinniltä.
Papsukkakin haki kaksi ukkoa. Koska Taavi treenas loppupäässä, niin luolat oli jo vähän kärsineet ja ekalla oli suuaukko peitetty makuualustalla ja se meni Taavilta kyllä ihan esineilmaisuksi. Mut sehän ei haitannu yhtään, kun pitäähän ne esineetkin ilmaista. Tokalla ukolla Taavi humpsahti onkaloon ja hieno ilmaisu sieltäkin.
Iso kiitos vpk:lle yhteistyöstä. Me ei oltais ikinä ite saatu kaiveltua tuollaisia onkaloita! Yhteistyö jatkuu keveemmällä vähän toisenlaisissa merkeissä, sitä odotellessa =)
Tiistaina ilmaisutreeniä kentällä. Oli liukasta, mut sen verran kentän perällä lumipeitettä, että saatiin treenit tehtyä. Kaksi kolmen ukon kierrosta, joilla Sinnin kanssa keskityttiin rullan palautukseen mut kiertäen. Mentiin irtorullilla. Sinni on ihan kohtuullisesti jo hokannu, että haluan sen kiertävän mut palauttaessaan rullaa. Tätä nyt varmaan hinkataan kevät.
Keskiviikkona sattui ekaa kertaa hankikanto ja heti piti lounastunnilla käydä rykäsemässä jälki viereiselle pellolle. Sinnin kanssahan meillä on vähän ollut haasteita tuon jäljen suhteen, kun sitä ei ole juurikaan kiinnostellut jäljestää mun omatekemää jälkeä. Nyt kuitenkin jälkihammasta kolotti niin paljon, että päätin taas kokeilla ja kaivaa verta nenästä. Tein reilu 200 metrisen jäljen neljällä esineellä.
Ajettiin jälki aika lailla saman tien ja kun ottaa huomioon aiemmat meidän jälkiyritykset, niin tämähän meni vallan hyvin. Nosto oli haparoiva, mutta jälki löytyi kuitenkin. Ekan suoran alkupuolisko oli vähän hakemista, mutta ajoittain se näytti jo ihan jäljestykseltä. Esineet löytyi hyvin ja vaikka molemmat kulmat tuotti vähän haastetta, niin Sinnillä riitti moti etsiä jälkeä ja ratkaisi tilanteet itse. Viimeinen suora oli jo aika kivanoloista menoa. Erityisen iloinen olin, että Sinni halusi jäljestää ja se keskittyi tekemiseen ja vaikka jälki hukkui, niin se halusi jatkaa. Tästä jäljestä jäi hyvä mieli!
Päivällä käytiin Koirametsä Reviirillä tunnin käppäilyllä Muskan kanssa. Muskaa kun ei voi aitaamattomalla alueella päästää ihan noin vaan vapaaksi, niin siihen tuollainen koirametsä on vallan mainio paikka, mutta olihan se kovin pieni siihen nähden, jos ois halunnut tehdä tunnin lenkin siellä. Mutta ihan kiva oli, kun nuo kaikki pääsivät rallattelemaan vapaana ja Muskakin sujahti porukkaan vallan reippaasti, vaikka yleensä on kovin varovainen vieraiden koirien kanssa. Liukasta oli paikoitellen, mut suurimmaksi osaksi saatiin väisteltyä ne kohdat onneksi.
Ja vaikkei lenkkiä kunnolla päästynytkään tekemään, niin olihan tuolla koirille paljon hajuja haisteltavana. Harmittavasti vaan ihmiset olivat jättäneet hirveän määrän koiriensa jätöksiä korjaamatta, vaikka alue on täynnä roskiksia. Mut kaikesta huolimatta oikein kiva vierailu koirametsään.
Illalla käytiin tokoilemassa ja ruvettiin Sintun kanssa työstämään merkkien kiertoa. Kamalasti se haluaa pysähtyä sinne merkeille, joten sieltä mun luokse tuloa koitettiin saada toimimaan. Tämä vaatinee useammankin treenikerran, vaikka hyvin Sinni osti ajatuksen.
Kapulan pitoa tehtiin liikkuroituna ja siihen on jostain syystä palanneet kaikki ongelmat; mälvääminen, pudottelu ja taaksepäin pomppaaminen. Saatiin kyllä monta hyvääkin toistoa, mutta se eka on aina huono...
Torstaina oli pakko taas tehdä pieni jälki Sinnille. Tällä kertaa nelisensataa metriä ja jälki vanheni reilun tunnin. Edelleen jäi enempi positiiviselle tää jälki, vaikka nyt olikin tuoretta kauriin jälkeä papanoineen haasteena.
Nosto tehtiin lyhyenä ja se olis muuten ollu hyvä, mutta oli takajälki. Käännön jälkeen meni hyvin toiselle kulmalle asti, eka kulma oli jopa tosi hieno.
Tokassa kulmassa oli ihan tuoreet kauriin jäljet. Ne vei kovasti mennessään, mutta olin huomaavinani milloin Sinni vaihtoi riistalle. Sinnin oli aika vaikea luopua riistajäljestä ja kun se lähti taas jäljestämään mun jälkeä, oli vaikea sanoa milloin ihan oikeasti vaihtoi riistalta takaisin mun jäljelle. Mut joka tapauksessa saatiin matka jatkumaan ja kun päästiin vähän matkaa kulmasta, niin loppu meni taas oikein hienosti.
Ehkä tästä tulee vielä jotain joskus. Aikaa meni 12 minuuttia kaikkine härväyksineen, joten vauhtikin on saattanut hieman parantua viime vuodesta. Ainakin liinaan on tullut se kaivattu veto. Epävarmuudet kun sais pois tai ainakin vähemmälle, niin oltais oikein hyvässä jamassa. Isoin plussa jäljestysinnosta, sitä on niin kaivattu omiin jälkiin!
Illalla vielä bh-kurssia. Tehtiin ekaks ilmoittautuminen, jossa Sinni tietysti halusi rakastaa "tuomaria". Tähän täytyy ottaa joku väljempi sivullaolokäsky kuin seuraaminen, että Sinnillä on vapaus katsella ympärilleen.
Sitten paikkikseen ja saatiin lupa olla ilman liinavarmistusta. Pari kertaa piti huomauttaa haistelusta, mutta muuten ihan loistavan hieno suoritus pitkässä, noin 6 minuutin paikkiksessa.
Hihnaseuruuosuus oli tosi hyvä, vapaana seuruun alussa Sinni vähän haahuili, jäi musta vähän jotenkin kiinni paikkiksessa olevaan maliurokseen, joka tais Sintusta olla vähän jännä. Pienellä huomautuksella jatkettiin hyvin. Jättävät ihan ok, pientä epävarmuutta molemmissa, mut kuitenkin ihan kohtuulliset suoritukset. Luoksetulossa tuttu loppuasento haaste, joka tarvii ensin ratkaista mun omassa päässä ja sitten opettaa Sinnille oikein.
Paappakoiran kohdalla meinasin huolestua laahaavista jäljistä, mut kun katsoo komeita tassukarvoja, niin ei ehkä tarvi olla asiasta huolissaan =)
Kun koirauimala lopettaa ja rahat ei riitä käyttämään molempian säännöllisesti vesijuoksumatolla, niin rakensin köyhännaisen vesijuoksualtaan. Ajanee nyt ainakin toistaiseksi asiansa ja materiaalit on maksaneet itsensä takaisin molempien käytyä kahdesti kävelemässä. Vesi tietty maksaa myös jotain, mut omille koirille voi olla sama vesi useamman käyttökerran... Fyssarin kanssa katsotaan vedenpinta sopivaksi, jotta teho menis sinne minne halutaan.
Viime maanantaina käytiin Sinnin kanssa lonkkien kontrollikuvissa Talviolla. Olin taas lietsonut itselleni kaikki kamalat kauhuskenaariot ja itkuhan se siellä sitten tuli. Nivelrikko kun on parantumaton ja etenävä sairaus, niin kyllä tuon pienen kultaisen koiran tulevaisuus huolettaa ihan kamalasti. Kuvat kertoivat, että rikko on hieman edennyt, mutta edelleen lonkat on aika siistit ja Talvio rauhoitteli, ettei tilanne ole ollenkaan paha. Kehui myös Sinnin kuntoa, hoikka (vaikka nyt onkin ehkä aavistuksen lihonut, kun sterkka rupeaa kai vaikuttamaan ja täytyy itse opetella uusi tapa pitää paino kurissa.) ja lihaksikas koira elää todennäköisimmin ilman ongelmia, joten jatkossakin Sinnin kunnosta huolehtiminen on erityisen tärkeää.
Olin valmistautunut IRAP-hoidon uusintaa, mutta Talvion mukaan tilanne on niin hyvä, ettei sitä kannata nyt tehdä. Sinni saikin siis lonkkiinsa vain hyaluronaattia ja triamkinolonia sisältävät injektiot sekä Cartrophenpistoksen niskaan. Cartrophenia saatiin muutama piikki kotiin kuuriluontoisena pistettäväksi. Sitten kun vielä keksitään, miten ihmeessä saadaan pistettyä ne Sinniin... Kaksi päivää mentiin vain pienillä hihnapissatuksilla, viikko ilman rajua liikuntaa (me kun ei juurikaan mitään rajua harrasteta, niin tulkitsin tämän niin, ettei jumppailtu ja tehtiin vain lyhyitä rauhallisia kävelylenkkejä) rauhassa, jotta lonkkainjektiot saavat rauhassa vaikuttaa ja pistokohdat paranevat ja sitten palattiin takaisin normaaliin arkeen. Uusi kontrolli taas vuoden päästä ellei sitä ennen ilmene jotain oireita. Kaikessa kamaluudessaan tilanne näyttää siis toistaiseksi ihan hyvältä.
Torstaina oltiin BH-kurssin ekalla tunnilla. Meillä noin niinkuin periaatteessa Sinnin kanssa on liikkeet koossa ja oltaisiin oltu valmiit BH-kokeeseen jo viime vuonna, mutta haluan nyt vielä vähän hioa asioita ja saada itselleni varmuutta. Tosin tälläkään kurssilla ei taideta harjoitella kaupunkiosuutta, mikä meille on se haastavampi. Myös paikkista pitäisi päästä treenaamaan sillai ihan kokeenomaisesti vieraan koiran kanssa, mutta turvallisuuden varmistamiseksi kurssilla ei saa jättää koiraa paikkikseen kytkemättä ja Sinni väistää hihnaa niin paljon, etten halua sen yhdistävän sen luomaa ahdistavaa tunnetta paikkikseen.
Oltiin Sinnin kanssa vähän niin kuin mallikoirakkona ekaksi ja näytettiin muille, että miten se kaavio menee ja miten koe suoritetaan ja hyvinhän me homma hoidettiin. Sirunluvussa Sinni vähän rakasti ehkä liikaa koutsia, mutta ilmoittautuminen vieraan koiran kanssa meni sitten oikein mallikkaasti.
Hihnaseuruun tein näyttelyhihnalla, niin selvittiin siitä hyvin ja Sinni seuras kyllä ihan todella ihanasti. Palkkasin sen hihnaseuruun, vapaana seuruun ja jättävien jälkeen eli tuli ihan kohtuullisen pitkiä palkattomiakin pätkiä, mutta on tuo kyllä tosi pitkä suoritus kokonaan ilmaa palkkaa tehtynä. Onneksi Sinnille toimii sosiaalinen palkka kohtuudella.
Liikkeestä maahan Sinni meni hyvin maahan, mutta lähti jostain syystä hetken perästä mua kohti. Uusittiin tämä. Istumisen tein pysähdyksen kautta, kun ei sitä vielä liikkeestä osata ja luoksetulon loppuasento oli ihan poikittain. Tätä loppuasentoa tarvii hioa, mut varmaan nyt tuottaa Sinnille päänvaivaa, kun on tokossa ruvettu treenaamaan suoraan sivulle tuloa. Ehkä reiluuden nimissä teen tämänkin jatkossa suoraan sivulle, kun ei se siihen kosahda kuitenkaan. Henkilöryhmä oli huippu, kun siinä oli vieraita ihmisiä ja silti Sinni ei halunnut mennä tutustumaan, ihan loistava suoritus Hintturalta!
Sunnuntaina osallistuttiin aamusta Tapsukan kanssa aksamölleihin. Olipa hauskaa! Tämä oli siis meille molemmille eka kerta ikinä mitenkään aksan parissa ja siihen nähden meni ihan kivasti. Ei eksytty radalla ja Taavi suoritti kaikki esteet jotenkuten. Huvittavaa oli se, että radalla vauhti tuntui hirmu kovalta, mutta kun kattoo videolta suorituksia, niin melkoista mateluahan se oli. Mut pääasia, että meillä oli hauskaa. Ilmoitin meidät myös uusintaan, joten tehtiin kaksi kertaa sama rata.
Illalla vielä hallillä Sinnin kanssa. Ennen treenejä pieni käpyttely Taren kanssa ja sit treenattiin BH-juttuja ja vähän peruutusharjoittelua. Pitkä paikkis meni hyvin ja kaikki muukin. Peruutus vaatii vielä hiomista.
Sinnin sterkan ja Taavin tassuhaavan vuoksi saikutettiin pari viikkoa. Ihan kamalaa mennä kaikki pienet lenkit hihnassa ja olla tekemättä oikein mitään koirien kanssa. Sinni on toipunut hyvin ja Taavin tassukin on parantunut vallan mainiosti.
Pari viikkoa sitten maanantaina mentiin mökille ja oltiin siellä viisi päivää. Olipa ihanaa päästä taas lenkkeilemään koirat vapaana, kun ihan vähän ennakoitiin saikun loppumista! Keli oli koko viikon harmaa, mutta lumi toi hieman valoa. Oli ihanan rento reissu.
Mökkirannassa ei vielä ollut jäätä
Nukuttiin paljon
Pienenpien lampien jää kesti jo koirat
Toissa perjantaina osallistuttiin Sinnin kanssa rallyn teemapäivään VOI-luokkalaisina. Voi huh, kun pitäisi kamalan monta uutta asiaa saada taas opeteltua. Käytiin läpi voittajaluokan uudet tehtävät ja sitten vähän sitä mitä niiden opetusta kannattaisi lähteä toteuttamaan. Seuruu oikeallahan on ihan alkutekijöissään, mutta saatiin kyllä hyviä vinkkejä mm. yhtäaikaisten samansuuntaisten käännösten harjoitteluun sekä puolenvaihtotehtäviin. Peruutus tulee varmasti tuottamaan haasteita, sillä Sinnin pylly on maassa nopeammin kuin mä ehdin edes ajatella vaihtavani suuntaa.
Sunnuntaina halleiltiin vähän rallyn juttuja ja sitten tehtiin pitkä häiritty paikkamakuu. Paikkis meni vallan hyvin. Henkilöryhmäjutut on vaan ihan kamalan vaikeita, varsinkin kun oli mennyt ihan kamalan monta viikkoa siitä kun Hinnukka oli edellisen kerran nähnyt ihmisiä ja kaikkia ois vaan pitänyt rakastaa eikä seuruuhommiin ois ehtinyt millään.
Sitten meni taas viikko töissä ja lauantaina koirilla oli fyssari. Molemmilla oli vähän jumeja, Taavilla rangassa vähän jäykkyyttä ja Sinnille selkälihaksissa ja vasemmassa reidessä, mutta ei mitään suurempia kummallakaan. Molempien jumit aukes hyvin. Sinnikin on oppinut makaamaan lötköpötkönä käsittelyn ajan.
Sunnuntaina Sinni kävi harjoittelemassa ilmaisua kuuden ukon verran. Lyhyet matkat ja keskityttiin rullan tuontiin, jonka haluan muuttaa niin, että tuo sen mulle jatkossa mun takaa kiertäen perusasentoon. Paljon tekniikkatreeniä siis tiedossa.
Treenin jälkeen käytiin vielä pienellä kävelyllä Hipun kanssa.
Illalla hallilla hihnaseuruutreeniä ja pitkä paikkis toisen koiran treenatessa. Ainakin lyhyempi hihna pitää olla ja ehkä toi käsi tyhmästi levällään on parempi versio. Erityytyväinen henkilöryhmään, jossa Sinnille vieraita ihmisiä, joita yleensä halutaan rakastaa erityisen paljon. Hidas osuuskin saatiin onnistumaan kohtuullisen hyvin.
Paikkis meni superhyvin. Video 4 x nopeutettu.
Treenin jälkeen vielä hallin pihalla vähän ohitusharjoituksia. Töitä tällä saralla riittää...
Keskiviikon tokotreeneissä Sinni teki kokeenomaisen treenin. Isosti plussalla oli sen kyky tehdä pitkä palkaton treeni, vaikka treenatessa yleensä aina palkkaan sitä ylenpalttisesti. Liikkurina Sinnille uusi ihminen ja sehän olikin vaikea. Liikkeiden väleihin on siis kiinnitettävä huomiota todella paljon!
Alkuun paikkis ja siinä Sinni tarvitsi taas useamman käskyn. Muuten oikein mallikas suoritus.
Liikkeet meni musta yllättävän hyvin siihen nähden, että toko on ollut jotenkin tosi hankala mulle. Mä en vaan jotenkin ole osannut ajatella, että voitas koskaan mennä tokokokeeseen ja treenaaminen on Sinnin kanssa ollut aina semmosta harrastelua.
Kaukoja ei olla harjoiteltu, joten ne ei onnistuneet kummoisestikaan. Hypyn jälkeen joku haju vei ja liikkeestä maahan menon paluussa taas haistelututti ja siinä puutuin tilanteeseen. Luoksetulon eteentulo oli vino. Muuten meni ihan kohtuullisen hyvin. Pitäis kai ihan oikeesti ruveta jumppaamaan noita kaukoja, jotta voitais ehkä ruveta tavoittelemaan noita tokokokeitakin...
Perjantaina olin kuunteluoppilaana Sirke Viitasen rally-tokokoulutuksessa ja se oli kyllä vallan antoisa koulutus. Kunhan saadaan asioita vähän eteenpäin meidän voi-harjottelussa, niin haluan koirakkopaikalle hänen koulutukseen!
Miten voikaan ihan pienet perusasiat olla niin käänteentekeviä! Selkeät käsimerkit, koiralle hyvin erottuvat käskyt, suoritusten paikat kyltteihin nähden... Oli kyllä mahtava koulutus ja kuunteluoppilaana sain todella paljon irti.
Tässä itselle muistiin, miten ne jalat laitetaan kukkasissa:
Lauantaina käytiin Sinnin kanssa Hyvänmielen Koirakeskuksen pikkujouluissa katsomassa joulupukkia ja jouluponia sekä osallistumassa naminsyöntikisaan. Nähtiin myös Retsa ja yritettiin käyttäytyä jotenkin sivistyneesti muidenkin koirien läheisyydessä. Oli hauskaa!
Edellisenä perjantaina käytiin uimassa. Tälle kuulle otinkin neljä uimakertaa. Suosittelen lämpimästi uintia kaikille muillekin!
Sunnuntaina iltapäivällä hakuhommia. Sinnille kolme valmista maalimiestä parin hehtaarin elueella.
Se on kyllä semmoinen onnellinen hömpöttelijä, ettei tosikaan. Rullaa se kantoi taas välillä, mut ehkä vähemmin kuin ennen. Yhden valeilmaisun teki, ei ole kuulunu sen tapoihin... toi rullan ja lähti näytölle, mut sit siltä hukkui ihan ajatus mihin on menossa ja homma tyssäsi siihen. Paha sanoa mikä oli taustalla.
Illalla käytiin vielä taas talveksi alkaneissa sunnuntaitottiksissa. Meitä on siis epämääräinen porukka, jotka treenaa enempi tai vähempi kimpassa toisiaan jeesien.
Sinni harjoitteli rallyn ja bh:n juttuja. BH meillä ois aika lailla kasassa, mut kaupunkiosuuden toisen koiran ohitusta ja yksin jäämistä pitäisi päästä harjoittelemaan joskus.
Rallysta tehtiin sivulta eteen ja edestä sivulle siirtymisiä kaikenlaisilla variaatioille. Ne on edistyneet selvästi. Sivulla seisomaan nousu on edelleen haasteellinen, Sinni nousee aika vinoon, eikä aina pysy paikoillaan mun kiertäessä sitä.
Paikkista tehdessä kaverin koira lähti hanskasta hallin toisella laidalla ja mulle tuli kiire kutsua Sinni pois, ettei käy mitään. Sinni ei aluksi meinannut liikahtaakaan, mut onneksi sit vähän hämillään tuli. Uusinta heti perään meni hyvin.
Maanantaina Taaville jälki. 1,3 km, 10 tuntia, paluuperä ja isomman vetisen ojan ylitys. Normi syyssää. Paljon riistaa sekä tehdessä että ajaessa.
Nostettiin jälki tietä pitkin kulkien ja se meni kyllä hyvin. Samoin myös tien ylitys oli varma. Paluuperä vei Taavin mukanaan, kuten aina, mutta sitkeällä yrittämisellä löytyi lopulta suunta mihin jatkaa. Sitkeyden puutteesta ei Taavia ainakaan voi syyttää!
Ojasta Taavi selvisi hyvin, vaikka vähän näytti että virtaava vesi olisi siirtänyt hajua jonkin verran.
Kokonaisuutena oikein hyvä suoritus!
Tiistaina Sinni hakuili kokeenomaisen kolmella ukolla. Taas vale tai oikeastaan vanhan piilon ilmaisu. Perhana sentään ja sunnuntaina ois koe... ei kovin varmalla pohjalla. Muuten meni ihan kohtalaisesti.
Keskiviikkona tokotreenit. Sinni teki tötsien kiertoa, hyppyä ja seuruuhommia. Hirvee into ja ilo sillä on tehdä, mut välillä vähän suurpiirteistä tekemistä. Vieraiden ihmisten läsnäollessa sillä on ihan hirvee tekeminen pystyä olemaan nahoissaan.
Lauantaina ajeltiin HintunTintun kanssa Lahteen tuplarally-kisoihin. Ekan kisan tuomari Jenni Susi piti mun rallyhistorian hauskimman rataantutustumisen, naurettiin enempi tai vähempi kippurassa, kun Jenni esitteli miten ei kannata toimia ja antoi hyviä vinkkejä siitä miten on hyvä toimia.
Rata oli kiva, Sinnille vaan tuotti taas vaikeuksia sekä radan vieressä olleet katsojat että ratahenkilökunta. Tuomari ja sihteeri seisoivat punaisen rastin kohdalla kuvassa.
Eka tehtävältä -1 puutteellinen yhteistyö ja -1 tvä. Sinni oli tässä vaiheessa ihan kiinni katsojissa, jotka seisoivat aidan takana ekalla suoralla. Saatiin kasattua itsemme kuitenkin ja matka jatkui kojtuullisen hyvin. Kyltiltä 6 (istu, maahan, istu) -3 uusimisesta. Sinni teki tosi hyvin, mutta kun jäin tihrustamaan seuraavaa kylttiä paikalleni, Sinni päätti mennä maahan ja nousta istumaan uudestaan. Uusinnassa olin sut nopsa jatkamaan matkaa. Houkutuksesta -3 tvä, kun Sinni väisti tuomaria ja sihteeriä melkein mun väärälle puolelle alussa. Loppu huokutuksesta meni hyvin.
Istu, täyskäännös vasempaan, istu kyltiltä lisäkommenttina HIENO! Se kyl oli!
Tuomarikommentti " Todella ihanaa ja kaunista yhteistyötä!". Pisteitä jäi 92 ja jäätiin pisteen päähän kolmossijasta. Mut sijoilla ei niin väliä, tulos on pääasia. Saatiin myös RTK2 ja sitä myöten päivän toinen kisa jäi pois meiltä.
Nyt pitäis sit ruveta treenaamaan tätä lajia, kun tähän asti ollaan menty melko lailla mitään tekemättä. Oikean puolen seuruu tulee varmasti tuottamaan pari harmaata hiusta, on itelle jotenkin hankala. Siinä sitä onkin ensi talveksi työsarkaa.
Sunnuntaina kellon soidessa viiden jälkeen huonosti nukutun yön jälkeen, mietin ettei tässä koiraharrastamisessa ole mitään järkeä. Edessä oli haun peruskoe Raaseporissa. Keli oli myrskyisän yön jälkeen kostea ja puuskaista tuulta oli edelleen.
Koe alkoi sosiaalisuudella, mikä meni ihan kohtuullisen hyvin. Rotikka oli Sinnistä vähän pelottava ja pitkän rivissä istuttamisen jälkeen Sinni vähän haukkui. Miestestaajaa tervehti iloisesti.
Arpaonni suosi meitä ja oltiin toisena suoritusvuorossa seitsemän koiran kokeessa. Kiitos tästä arpojalle ja muutenkin hyvin järjestetystä kokeesta järjestävälle taholle.
Alue peruskokeessa on noin 2 ha, maaleja on eri asennoissa kolme, osa ainakin osittain peitettyinä ja aikaa on puoli tuntia. Ennen maastoon menoa seuruu ja 3 min. paikallaolo. Ne meni hyvin mun mielestä.
Tein etsintäsuunnitelman ja lähdettiin maastoon. Aika pian Sinni ilmaisi ekan maalimiehen. Unohdin ilmoittaa hyväksyneeni ilmaisun ja tästä vähän noottia. Hyvä näyttö ja ja homma jatkui.
Toinen maalimies löytyi myös hyvin ja olin tyytyväinen Sinniin. Kolmatta ei sitten meinannut löytyä ja oltiin kuljettu alue kertaalleen läpi noin viidessätoista minuutissa. Päätin palata alkuun ja partioida alueen uudestaan hieman eri kohdista. Lopulta hieman kuumottavasti juuri ennen ajan loppumista Sinni löysi viimeisen maalin. Maalimies oli tosi lähellä meitä ja nää lähiukot on vaikeita. Sinni kävi ukolla, pööpöili vähän siinä ja sitten otti rullan ja toi sen mulle. Mä olin tietty nähnyt maalin ja jatkoin vain matkaani kaartaen maalimiehen ohi ja ympäri. Näyttö meni hyvin.
Kokeen testaaja ei ollut oikein tyytyväinen mihinkään meidän tekemiseen. Sinni hyytyi kuulemma liikaa sen jälkeen, kun alue oli käyty kertaalleen läpi. Ilmaisut oli hänen mielestään huonoja. Ei ole riittävää, että koira käy maalimiehen lähellä poimimassa rullan, vaan sen pitäisi käydä maalimiehellä. En ymmärrä tätä. Jos koira käy maalimiehen vieressä parin metrin päässä ja osaa viedä mut takaisin sinne, niin mikä vika? Onko pakko käydä koskemassa? Ite kun olen yrittänyt välttää tuota maalimiehen härkkimistä. Onneksi Sinni oli ekalla käynyt koskemassa, niin saatiin homma läpi. Tätä siis käytiin oikein kysymässä maalissa olleelta henkilöltä, kun oli maastossa ollut sen verran kaukana meistä ettei testaaja tai minäkään nähnyt missä Sinni kävi ennen rullan tuontia.
Vika ilmaisu oli huono, sen myönnän. Siinä Sinni poimi rullan vasta matkalla mun luo hetken häröiltyään.
Mun ratkaisu partioida alue uudestaan oli myös huono. Mut mistä mä voin tietää missä maali on, jos sitä ei ole ekalla kiekalla löytynyt, kai mä nyt haluan tarkistaa koko alueen uudestaan. Enkä edes osannut raportoida meidän suoritusta kunnolla. Tässäkään en tiedä mitä ois pitänyt tehdä toisin, jos kartasta näytetty kuljettu reitti ja perustelut omille toimintatavoilleni eivät ole hyviä, niin en tiedä miten eri tavalla ois pitänyt raportoida. Eli kaikki osa-alueet (toimintakyky, suunnitelma ja etsintätaktiikka, hallittavuus ja luoksepäästävyys, työskentely ja yhteistyö, ilmaisut sekä raportointi) olivat vain riittävällä tasolla. Täytyy vähän pureskella tätä, kun haukkuvan kanssa suht samalla omalla toiminnallani on aina tullut kiitettävät arviot, jopa hallinnasta ja sosiaalisuudesta, vaikka Sinni on niissä huomattavasti Taavia parempi.
Mut koe oli kuitenkin hyväksytysti suoritettu ja sehän riittää. Sinnin kanssa on vielä paaaljon harjoiteltavaa, mut ei me mun mielestä ihan noin huonoja olla, kuin mitä testaajan mielestä oltiin. Tuli taas vähän sellainen olo, että väärin löydetty ja kesän leirin koutsin sanat rullakoirien huonommasta kohtelusta kokeissa muistuivat mieleeni. Mut me jatketaan omalla tavalla, katotaan mihin se riittää.
Lomat on lusittu ja arki alkanut. Ennen yövuoroja käytiin taas uimalalla uimassa. Keskityttiin pitkiin rauhallisiin vetoihin. Molemmat kyllä rakastaa uintia niin paljon, että mahtava päästä niiden kanssa käymän uimassa suht säännöllisesti!
Keskiviikkona iltapäivällä yövuorokoomassa tehtiin Sinnin kanssa pieni jäljennostotreeni. Kaksi tuntia vanha jälki, nostomatka noin 200 metriä tienvartta. Meni hyvin, ainakin nyt kun tiesin missä jälki menee. Tai nosto oli selkeä, mut jäljestys taas vaikea lukea.
Illalla mulla oli tokotreeneissä kaksi superinnokasta tokoilijaa. Sinnin kanssa treenattiin käännöksiä ja seuruuta, jotka pääsääntöisesti onnistuivat ihan hyvin. Lisäksi tehtiin bh-tyyppinen paikkis ja henkilöryhmä. Paikkis hyvä, mitä nyt maahan meno oli taas hankalaa. Henkilöryhmä on vaikea, kun pienessä koirassa on liikaa rakkautta...
Taavi teki vähän mielenvirkistysjuttuja. Paikkis, seuruuta, eteenmeno ja tötsien kiertoa. Se pursui intoa!
Torstaina ekaa kertaa Sinnin kanssa naapurikaupungin tottiskentällä. Aloitettiin paikkiksella, tehtiin kolme toistoa paikkoja vaihdellen. Taas oli Sinnillä vaikeuksia maahanmenon kanssa, muuten hyvää tekemistä.
Sitten tehtiin rallyn käännöksiä, ne meni aika hyvin. Myös seuruuta hihnassa ja henkilöryhmää, nekin meni aika kivasti.
Perjantaina Sinnille hakua kolmella valmiilla ukolla. Aluksi taas vähän rullan kantelua, vaikka yritin kieltää. Kaikki ukot hyvin ylös ja sekä ilmaisut että näytöt oli kyllä hyviä. Sintulla oli hyvä draivi päällä tehdä hommia ja se irtosi hajulle hyvin ja itsevarmasti.
Täältä löytyi joku!
Treenien jälkeen vielä pieni kimppalenkki. Teki niin hyvää meidän koirille nähdä pitkästä aikaa muita.
Sunnuntaina päästiin testaamaan, miten koirat reagoisivat mahdolliseen kuolleeseen etsittävään. Molemmat reagoi hyvin ja Taavi ilmaisi "löydön". Sinnin kanssa rullailmaisu pitäisi ylipäätään miettiä, että opettaisiko sen myös esineille ihmisten lisäksi. Tai pitäisi varmaan opettaa, kunhan ois aikaa ja motia... Oli joka tapauksessa mielenkiintoinen testi tämä treeni ja kiva oli kuulla kokeneemman koiraihmisen mietteitä aiheesta.
Illalla käytiin rallyn ratatreeneissä Sinnille uudessa paikassa tekemässä kuvan rata, spiraali oli tosin muutettu houkutukseksi.
Ekalla kierroksella Sinni oli vähän ulalla. Kiersi kylttitelineitä, nuuhki houkutusta, pyörähteli mihin sattuu omia kuvioitaan ja joutui tsemppaamaan ihan tuhottomasti, ettei mennyt moikkaamaan radalla olleita 'tuomaria' ja 'sihteeriä'.
Toinen yritys olikin sitten melkeinpä täydellinen suoritus.
-01.jpeg)
.jpg)
