Kesä on täällä

Viime torstaina aamusella taas yritys onnistuneesta nurmijäljestä Sinnille. Nyt paikkana kaupungin kupeessa oleva nurmialue ja saatiinkin tämän kesän paras jälki. Vieressä kulkeva tie tarjosi tarpeeksi häiriötä ja pari lokkia ja valkoposkihanhea myös, mutta olen kyllä tyytyväinen Sinnin keskittymiseen, vaikka välillä piti päätä vähän jäljeltä nostaakin. Kepit edelleen tuottaa vaikeuksia, nyt kolme kautta viis nousi. Mut löytyneet kepit kyllä ilmaistiin sit tosi hyvin. Jälki oli vain 150 metriä ja siinä oli yksi kulma. Kulman Sinni otti aluksi tosi hyvin, mutta sitten tuli kai uskon puute, kun piti kuitenkin kääntyä tekemään tarkastuslenkki kulman ympäri ja sitten taas nousi jälki. Tuuli oli kova ja siirsi jälkeä vähän sivuun, mutta ehdottomasti olen tähän suoritukseen tyytyväinen, kun vertaa paria aikaisempaa nurmijälkeä. Menisköhän seuraavan kerran metsään vai yrittäiskö vielä nurmea?

Maanantaina hakuilua. Sinnille kuusi ukkoa, osa taputuksilla, osa haamuina. Ajatuksena parin Sinnille pidemmän etsinnän jälkeen vauhdikas ja ilmaisuun painottuva hauska treeni. 

Kyllä mun on pikku hiljaa uskottava, että Sinni osaa rullailmaisun. Kaikilta ukoilta poimi rullan hienosti ja vei näytölle hyvin. Ei väliä, oliko maali tuttu vai vieras, mies tai nainen. Luovutuksetkin jo parempia, vaikka ne kaipaakin vielä hiontaa.

Toki kaiken maailman variaatiot maalimiehistä ja niiden asennoista ja olinpaikoista pitää vielä yleistää, mutta pohjat on hyvät. Kunhan ei tulis mitään isompia takapakkeja!

Ennen vikaa ukkoa Sinni kävi uimassa ja sen takia ravisteli itseään rullan haun jälkeen ja rulla putosi. Niin hyvin on iskostunut ajatus siitä, että rullan saa ottaa vain maalilta, että Sinni palas ukolle hakemaan rullan uudestaan. Tällä vikalla näytölle lähtö vähän kangerteli, kun uimalampi ois ollu vieressä.

Rullan haku, video A.Kuoppala

Heli:

Lähetys

Taavi teki vain tottista ja kävi vieraan miehen rapsuteltavana. Ollaan metsitytty tässä viimeisen vuoden aikana niin paljon, että pitää vähän kunnostautua Taavinkin sosiaalisuuspuolella.

Tiistaina Sinnin kanssa käytiin taas harjoittelemass veneilyä ja varsin rennosti meni. Tammiossa se sai osakseen paljon rapsutuksia, joten hyvä reissu senkin kannalta. Vain kyynärsauvan kanssa kulkenut ihminen oli kovin epäilyttävä.

Pattitilanne saarelaiskoiran kanssa, kumpi väistää?

Illalla Taaville vieraan tekemä jälki. Kaksi tuntia vanha, 650 m, nostomatkaa sata metriä, esineitä/keppejä viisi. Treenin isoin tarkoitus oli saada mulle taas varmistus, että osaan lukea Taavia. Ennen janalle lähtöä viiden minuutin paikkis, meni hyvin.

On se vaan kova! Ei ois juuri paremmin voinut mennä. Hyvä nosto oikeaan suuntaan, varmasti koko jälki ja kaikki kepit/esineet ylös. Aikaa meni 17 minuuttia. Osaan lukea koiraani.

Keskiviikkona aamupäivällä Sinnille jälki. Reilu 400 metriä, viisi keppiä/esinettä, kaksi tuntia vanha. Nostomatka n. 40 metriä.

Ennen jäljelle lähtöä kahden minuutin paikkis. 

Jälki nousi haparoiden. Ensin vahva reagointi jälkeen, mutta silti yli siitä. Toisella yrittämällä sitten varovaisesti jäljelle. 

Sinni oli jotenkin ylen rauhallinen. Ei se mikään tykki ole jäljellä ollutkaan, mutta jostain on vauhtia saatava kyllä lisää. Ehkä varmuus tuo sitä ajan kanssa. Enkä osaa vielä yhtään lukea sitä. Kulmat meni osa paremmin, osa huonommi, mutta kyllä se koko jäljen meni rauhalliseen tahtiin ilman apuja. Aikaa meni kuitenkin 25 minuuttia... mut kaikki esineet/kepit määrätietoisesti ja varmasti!

Illalla olin molempien kanssa tokotreeneissä. Aloitettiin paikkiksilla, johon osallistui Sinni. Hyvin meni minuutin paikkis. Treenattiin jättäviä ja ruutua. Jättävissä ehkä aavistuksenomainen ahaa-elämys etenkin maahan menon yhteydessä. Ehkä me joskus ne opitaan, pitäis vaan treenatakin joskus. Ruutuun Sinni juoksi kolme kertaa namipallolle. 

Taavi kävi tekemässä enemmänkin rallyn juttuja hömpötellen. Tais toiset koirat vähän häiritä, kun piti taas haukkua ärsyttävästi. Muuten teki oikein kivasti.

Torstaina aamulla koirat uimaan. Sinni ei kuitenkaan juurikaan uinut, reikkui vaan enempi rantavedessä. Hyvin viilensi kuitenkin molempia.

Illalla Taaville hakua kahdella ukolla. Hienosti meni. Toiselta tosi pitkä ilmaisu, toiselta palkka muutaman haukun jälkeen.

Treenien jälkeen käytiin vielä porukalla uimassa.

Iltasella vielä vähän tarkkuusruuttua molemmille. Sinni kokeili juttua ekaa kertaa ja meni superhienosti!

Lepoa ja leikkiä

Sinni lähti juoksuhoitoon toukokuun lopussa. Nää juoksut tuli jotenkin ihan puskista, vaikka Sinni niitä tekikin antaumuksella enemmän tai vähemmän koko kevään. Tutkimattomat ovat narttujen tiet. Taavi oli Sinnin lähdettyä kovin levoton ja ruoat jäi syömättä ja välillä ulvoi oiken ikäväänsä. Ihan outo sekin, vaikka Sinnin ollessa vielä kotona, se ei mitenkään ylenmäärin ollut siitä kiinnostunut.

Lähdettiin sitten Tapsun kanssa kaksin mökille vajaaksi viikoksi ja otettiin ihan levon kannalta. Ei treenattu mitään, lenkkeiltiin vaan ja uitiin.

Viime viikon perjantaina hakutreeneissä Taaville kolme maalimiestä ja ohjaaja selkeästi suhtautui harjoitukseen ja Taavin tekemisiin vähän vasemmalla kädellä. Haahuiltiin siis vaan alueella ja Taavi nosti nopeasti kaksi ukkoa. Kolmas olikin sitten vähän kauempana ja se kulma jäi ohjaajan huolimattomuutta käymättä läpi. Palattiin sitten sinne suunnille uudestaan ja viimeinenkin ukko löytyi. Olisi kyllä pitänyt koiran reaktioista jo ekalla kerralla osata lukea tuo, mutta jotenkin vain ei keskittyminen itsellä nyt riittänyt ihan loppuun asti. Taavi teki hienosti. 

Maanantaina Taaville kolme tuntia vanha 700 m jälki neljällä kepillä ja noin 200 metrin jäljennostomatkalla. Keli oli tosi ihanteellinen, yöllä oli satanut ja lämpötila oli alle kahdenkympin ja tuultakin kohtuullisen vähän.

Ennen jälkeä pieni tottis ja Tapsu perkule nousi paikkamakuusta vajaan kolmen minuutin kohdalla. Otettiin se sitten uusiksi ennen ja jälkeen jäljen.

Taavi nosti matkalta ensin jonkun muun jäljen, mutten antanut sen tietenkään jatkaa sitä. Jatkoimme omaa nostoamme ja vitsit miten hienosti Taavi nosti tuon vähän vastakarvaan tulevan jäljen. Toisen kepin jälkeen kulmassa oli paluuperä ja se teetti töitä, mutta ihan mahtavalla draivilla Taavi teki hommia ja kevättalven vastaavaan treeniin nähden jäljen oikea suunta löytyi huomattavasti nopeammin ja muutenkin tekemisen meininki oli selkeästi määrätietoisempi kuin talven paluuperässä. Muuten koko jälki kuin juna puksuteltiin menemään. Ainut iso miinus oli keppien nousemattomuus, vain viimeinen keppi löytyi. En tiedä missä vika oli. Kepit oli kyllä tosi tuoreet, mutta ne oli silti ollu mulla taskussa melkein tunnin ennen jäljen tekoa. Myöskään toinen koira, jonka kanssa treenattiin, ei nostanut omalta jäljeltään näitä saman satsin keppejä, vaikka sen jäljellä olleet esineet nousi. Erikoista.

Keskiviikkona Sinni tuli hoidosta kotiin vajaan parin viikon hoidon jälkeen ja illalla käytiin veneilemässä. 

Torstaina käytin Taavin sydänultrassa, kun viime vuonna hammaskiven poiston yhteydessä elli sanoi kuulleensa nukutuksessa jonkin pienen sivuäänen. 

Hereillä ei tälläkään kertaa sydämestä kuulunut mitään, mutta ultrassa näkyi pientä rappeumaa läpässä. Ei kuitenkaan mitään vajaatoimintaan viittaavaa, joten eloa jatketaan kuin tähänkin asti, eikä lääkitykseen ole mitään tarvetta vielä.

Illalla Sinni hakutreeneissä ja tehtiin ihan etsintä partioimalla pienellä alueella, kolme maalia.

Ekalla kävi useamman kerran, meni naaman nuolemiseksi ja vähän ihmettelyksi. Ratkaisi tilanteen lopulta kuitenkin itse ja toi rullan. Kaks muuta meni hyvin. Aika vallaton se on liikkuessaan ja irtoaa kauas, lopulta löydöt tuli kuitenkin kohtuullisen läheltä, alle viidestäkympistä. 

Sinni ei näitä alueen partiointeja ole juurikaan vielä tehnyt, joten siihen nähden meni hienosti. Se reagoi hajuun ja alkuhämmästyksen jälkeen sille oli selvää mitä pitää tehdä. Näytöt hyviä ja alueelta autolle hienosti hallinnassa.

Treenin jälkeen pieni lenkki Hilden kanssa. Sinni ei ekaksi oikein tykännyt Hilden tungettelevasta tyylistä, mut alkupörinöiden jälkeen löytyi yhteinen sävel.

Perjantaina kävin molempien kanssa kylillä tottistelemassa ja Sinnille tein pienen jäljen nurmikolle.

Taavi oli tottisteluista ihan liekeissä, vaikka ääntä meinas tulla vähän. Hömpöteltiin kaikenlaista pientä. Sinni ei sitten oikein innostunut tottiksista, oisko hihna ja pari isoa ruohonleikkuukonetta olleet liian isot häiriöt. Jälkikään ei oikein onnistunut. Nosti sen hyvin, mutta ekasta kulmasta ulos ja sit meni ihan haahuiluksi. Ohjaajallakin ongelmia, kun en tienny missä jälki menee, vaikka tallatessa jäi niin vahvat jäljet, että luulin sen näkyvän helposti... ei ollu meidän päivä muutenkaan.

Illalla ajeltiin Sinnin kanssa lähelle Someroa seuraavan päivän valmennuksia varten. Olin katsonut yöpaikan valmiiksi ja Google opastamaan. Googlepa valkkasi meille jonkun ihan hanurista olevan pikkutien ja luoja, että pelkäsin jääväni sinne. Kotiauto ei ole mikään ketterin ajokki ja jouduin ajamaan ihan liian pitkan matkan hirveetä tietä ennen kuin sain menopelin ympäri ja pääsin pois.

Ilta meni siis reilusti pitkäksi ja kello taisi lähennellä puolta yötä ennen kuin iltalenkin jälkeen pääsin nukkumaan.

Huonosti nukutun yön jälkeen Woollandiaan ja siellä pari kertaa lampaille. Sinnille oli viime kerrasta jäänyt selkeästi mieleen, ettei laumaa saa räjäytellä ja nyt se olikin sitten vähän epävarma siitä mitä saa tehdä. Varmuudeksi sitten vain istuskeli ja kovan kehun myötä lähti liikkeelle ja hakeutui kyllä hyvin lampaiden taakse tasapainoon. Hyviä pätkiä oli ja vähän harmittaa, etten arvannut mennä tokalla kiekalla jo isolle pellolle. Sinni ois sen tarvinnut.

Kuvat Teija Sonni-Kautto:

Sunnuntaina osallistuttiin leikityspäivään, jossa maalimies Sami Hämäläinen leikitti koiria. Mut Sinni ei leikkinyt, se halusi vain halia. Ei huono sekään. Mun kanssa se vähän intoutui leikkimään ja Samin mielestä mä leikin ihan hyvin Sinnin kanssa. Joten jos haluaisin Sinnille vahvemman leikin, niin pitäis vaan jaksaa kotona sitä leikittää... Saatiin monta hyvää erityisesti vieraan miehen kohtaamista ja muutenkin oli kiva päivä täynnä positiivisia juttuja Sinnille. 

Kuvat Muru

Maanantaina käytiin iltapäivällä Sinnin kanssa kokeilemassa taas jälkeä nurtsilla, mutta nyt meillä oli pienenä lisähaasteena hirmuinen määrä frisbeegolfaajia juuri tallotun jäljen päällä ja sitten kun jälkeä ajettiin puoli tuntia vanhana, niin golfarit yrittivät kaikkensa tehdä meidän kiusaksi, huutelivat ja toista jäljestävää koiraa jopa yrittivät heittää kiekolla. Mä niin inhoan nykynuorisoa, ihan kamalaa käytöstä! Ens kerralla mentävä varmaan viideltä aamulla, jos sais olla rauhassa.

Mut kaikkeen tuohon paskaan nähden Sinni jopa jäljesti vähän pieniä pätkiä hyvin ja kolme neljästä esineestä nousi.

Illalla käytiin vielä hakutreeneissä. Taaville kaksi ukkoa ja se on kyllä nopea ja varma. alue oli pari hehtaaria ja ei tainnu mennä kuin viis minuuttia, niin oli molemmat ukot ylhäällä. Tuuli oli kyllä hyvä.

Sinnille neljä ukkoa reilun hehtaarin alueella. Kaikki sille entuudestaan tuntemattomia tyyppejä ja oisko tää nyt toinen kerta, kun tehtiin ihan etsintä ilman mitään apuja kiintorullalla.. Kaikki ukot löytyivät, Sinni liikkui kohtuullisen hyvällä etäisyydellä musta. Ekaa ukkoa lukuun ottamatta ukot löytyivät aika läheltä, muutaman kymmenen metrin päästä minusta. Kaikilta, jopa ekalta, Sinni poimi rullan hienosti ja palauttikin sen muilta lähes mulle asti, paitsi viimeiseltä. Rupes vissiin jo vähän väsy painamaan, kun toi rullaa puoleen matkaan ja kääntyi siitä rulla suussa jo takaisin. Pienellä kehotuksella toi sitten kuitenkin rulla mulle asti. Näytöt kaikilla hyviä.