Metsässä on taas viihdytty

Edellisen viikon torstaina käytiin treenaamassa kartturointia, mä kaarsin ainakin tässä treenissä tosi vahvasti oikealle ilman kartturin opastusta. Kyllä on kartturilla koirapartiossa iso ja tärkeä rooli, siitä ei pääse mihinkään! Ilman kartturia koirakko on vähän rampa. Oli siellä Taaville pari maalimiestäkin ja ne nousi kivasti.


Lauantaina oli muotokuvauspäivä. Taavi oli seuran toiseksi paras rallykoira ja siitä palkintona saimme muotokuvauksen ja voimme valita yhden kuvan käsiteltäväksi. Jännityksellä odotan, millaisia kuvia sieltä tulee! Päivä oli ehkä hieman hankala kuvauksen kannalta, kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja metsä, jossa kuvia otettiin, oli valon ja varjon sekamelska.


Sunnuntaina jälkeiltiin, Taaville pari tuntia vanha reilu puolen kilometrin jälki, jossa neljä esinettä. Takajäljen tarkistuksen jälkeen oikea suunta ja menoksi. Lisähaastetta jälkeen toi suunnistajat, joita ilmestyi metsään jälkien tallomisen jälkeen. Taavikin oli kaksi kertaa lähdössä harhalle ja olin huomaavinani, että veto liinassa koveni selvästi tuoreemmalle jäljelle vaihdon yhteydessä. Oli siis haastava jälki, mutta saatiin taisteltua se loppuun asti.


Maanantaina hakuiltiin, alueena noin kuusi hehtaaria ja kaksi maalimiestä. Aikaa meni vartin verran ja molemmat oli ylhäällä. Keli oli kuuma ja osa alueesta paahtavaa hakkuuaukeaa, joten ihan hyvä testi tuli kuumassa treenaamiseen. Heinän syönti toisin paikoin meinas ruveta ärsyttämään, mutta muuten varsin mallikas suoritus.


Keskiviikkona hakuiltiin taas, nyt alueen kaksitoista hehtaaria ja kaksi maalimiestä sijoiteltuna niin, että alkuun tuli noin 20 minuuttia tyhjän etsintää. Keli oli nytkin lämpimämpi kuin mitä kevään aikana on yleensä ollu, muttei kuitenkaan mikään kuuma ilta. Ei näkynyt jaksamisessa lämmin keli ja hyvin haukuttiin maalit.

Taas sai yksi ihminen haukut

Torstaina peko-t tottis ja jälki, hyvin meni molemmat. Jäljen nosto oli melkoisen haastavasta risukosta, mutta kyllä se sieltä löytyi. Jäljelle osui myös luotu käärmeen nahka ja sehän meinasikin olla melkoinen tenkkapoo. Taavi kävi ensin haistelmassa nahan ja totesi sen karmivaksi. Sitten se pitikin kiertää tramaattisen kaukaa. Löytyi jälki onneksi uudestaan ja loppukin puksuteltiin hienosti haastavista maastonvaihteluista huolimatta, myös kaikki esineet löytyivät. Oikein loistava treeni!

Ensin vähän tottista, Kuva Tiina Suuronen

Ruudussa, kyllä se jälki täällä jossain menee, kuva Tiina Suuronen

Jälki

Hieno rapakivi osui reitille, kuva Sanna Muuri

Pyreneläisten rotujen ranskalainen pääjärjestö on uudistanut nettisivunsa ja Taavi on pääroolissa pelastuskoiria esittelevällä sivulla!! Kostistakin siellä on pari kuvaa.


Uimakausikin tuli virallisesti korkattua.

Leuka rintaan ja sitä rataa...

Viime tiistaina hakuiltiin kahden ukon verran ja tällä kertaa se viimeksi haukkumatta jäänytkin haukuttiin oikein mallikkaasti.


Torstaina osallistuin peko-t koulutukseen, kouluttajana Anna-Mari, Ammi, Matikainen. Käytiin kokeen kulkua ja huomioitavia asioita teoriassa läpi, lisäksi Ammi näytti omilla koirillaan hallintaosuuden liikkeitä ja kertoi miten niitä kannattaa kouluttaa. Koe on pitkä ja osaavakin koira tarvitsee aimo annoksen onnea kokeen läpäisemiseksi. Lisäksi vahvistui käsitys siitä, että tuomarikohtaisuuksia on arvioinnissa melkoisen paljon... Kovin ärsyttävää.


Perjantaina ajelin Kirkkonummelle pelastuskoiraliiton jäljen peruskokeeseen, eka päivä kun sen liiton alla saa järjestää kokeita koronarajoitukset huomioiden. Vähän hirvitti, kun ei olla päästy sosiaalisuusosuutta harjoittelemaan pariin kuukauteen ja tietenkin kaikki kokeeseen osallistuvat koirat oli uroksia. Jännityksestä huolimatta osuus meni oikein hyvin. Hallintaosuuden Taavin kanssa suoritimme myös hienosti saaden oikein erityismaininnan siitä, että harvoin pelastuspuolen kokeissa näkee noin hyvää tottista!

Janalle lähetys meni myös hyvin ja Taavi nosti jäljen, mutta harmittavasti se oli takajälki ja hylsy siitä. Kyllä mun ois pitänyt varmaan tajuta, että veto liinassa ei ole ihan niin kova kuin oikeaan suuntaan mennessä, mutta kyllä tuo on niin hankala. Ja kun Taavi on viime aikoina kuitenkin ottanut ihan hyvin oikean suunnan lähes aina... Joka tapauksessa hylsy ja sille ei voi mitään. Saatiin kuitenkin ajaa jälki harjoituksen vuoksi ja voi kun se olikin hienosti ajettu jälki. 700 metriä 13 min ja kaikki esineet. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.


Perjantain ja lauantain välisenä yönä pelastuslaitoksen porukka toi aamuyöstä meille melkein ambulanssin alle jääneen beaglen säilöön, kun poliisi ei ollut ehtinyt siihen paneutua. Mulla sattui olemaan mikrosirun lukija lainassa ja koiralta löytyi siru, kohta seitsemänvuotias neitokainen oli tämä karkuri, mutta omistaja ja kasvattajatieodot oli Koiranetissä salattu, joten en päässyt puusta pitkälle omistajan etsinnässä. Aamulla kuitenkin omistaja selvisi ja saatiin vietyä koira takaisin kotiin. Taavi olisi kovasti tykännyt uudesta leikkikaverista.

Lauantaina meillä oli etsintätreenipäivä. Vähäiseksi jääneiden yöunien jälkeen päivä meni yllättävän hyvin. Keli ei oikein suosinut ja hieman viileässä sateisessa kelissä rämmittiin kahdeksan tuntia metsässä koirien perässä. Mahtava porukka, kun eivät hätkähdä huonoa keliä ja ovat valmiit laittamaan itsensä likoon! Koirakoita oli mukana kuusi ja kaikki saivat hyvät treenit tehtyä. Taaville oli n. 15 ha alue, jolla yksi maalimies. Parikymmentä minuuttia ja ukko oli ylhäällä. Taavi oli päivän viimeinen koira ja mulla jo tuossa vaiheessa noin 15 km takana, joten ihan ei enää jalka meinannut nousta samalla tavalla kuin normaalisti =)

n.150 m päästä sai Taavi hajun.

Taavi maalilla

Näytölle meno, jalka painoi jo melkoisesti tuossa vaiheessa päivää =)
Video Heli Roimola

Lauantaina illalla ajeltiin vielä Pyhtäälle kotiautoretkelle. Nutun porukka oli siellä kanssa, vaan ei ole Nuttua enää ='(. Niin yllättäen voi elämä muuttua ja rakas perheenjäsen onkin poissa ilman mitään kummempia ennakkovaroituksia. Ilta itkettiin ja naurettiin muistellen yhteisiä kommelluksia. Nuttu oli meillekin erityisen tärkeä koira, koska ilman Nuttua meillä ei olisi Taavia. Taavi oli myös hieman ihmeissään Nutun puuttumisesta ja selvästi odotti sen ilmestyvän joka kerta, kun heidän auton ovi avautui.... Toivottavasti heidän uudesta tulevasta perheenjäsenestä tulee Taaville myös hyvä kaveri.

Päänvaivaa

Vapun juhlinta aloitettiin fyssarin käsittelyllä. Jumeja löytyi lapojen välistä ja toisesta reidestä. Ei mitään hälyttävää kuitenkaan missään ja taas yritetään aktivoitua kotijumpan ja venyttelyn saralla.


Sunnuntaina hakuiltiin palkattomien maalimiesten teemalla. Jos joskus tulee koronan jälkeinen aika, jolloin taas saa järjestää kokeita yms. niin pitää vähän harjoitella tuota palkattomuuttakin. Yritettiin tehdä se kivasti eli maalimiehet oli haamuja ja heitä oli kuusi. Palkka tuli ekalta, kolmannelta ja viimeiseltä maalilta. Yhden näistä palkkasin vasta kun oltiin jo poistuttu maalimiehen luota. Kolme muuta siis ilman palkkaa pelkillä kehuilla. Pari kertaa Taavi palas maalille vaatimaan palkkaa, mut oli kyllä hyvä treeni, vaikkei Taavi niin paljoa tuota sosiaalista palkaa arvosta, että se pelkästään riittäisi pitkässä juoksussa. Mutta nyt ainakin toimi tää treeni hyvin.


Maanantaina aamulenkin yhteydessä peko-t tottista ja voi jukra, kun Tahvo oli hyvä! Iltapäivällä vielä Murun tallomien jälkien nostot. Kaksi kaksi tuntia vanhaa lyhyttä jälkeä ja molemmat nousi hienosti oikeaan suuntaan.


Tiistaina taas peko-t tottis ja se meni ihan kivasti. Eteenmenot on vieläkin vähän epävarmoja, mut paranemaan päin. Edelleenkään en ymmärrä tän liikkeen tarkoitusta ja se ehkä syö motivaatiota treenata. Samalla reissulla käytiin vähän juoksemassa. Kevään lämpimin päivä ja Taavi jaksoi hyvin, eikä ontumisestakaan ollut tietoakaan. Ehkä sillä sitten oli vain joku kivi siellä jalassa viime viikolla.


Keskiviikkona porukalla tottistelemassa peko-tottista. Taavi oli taas ihan hyvä. Ei kukaan keksitty eteenmenojen merkitystä, mut yritetään nyt hiulata, kun semmoset on joku sinne keksinyt. En kyllä saa millään Taavia etenemään ja pitämään etäisyyttä minuun tasaisena. Kyllä se vaan joko loittonee tai sitten jää odottelemaan, ihan mahdoton saada se kulkemaan samaa vauhtia kuin itse jatkan etenemistä...


Lauantaina käytiin tekemässä hakutreeni, jossa alueena oli hieman reilu kolme hehtaaria ja maalimiehiä oli kolme. Keli oli aika lämmin, mutta ei ainakaan vielä näyttänyt vaikuttavan Taavin jaksamiseen, vaikkei se mikään lämpimien kelien ystävä ole. Etenimme myötätuuleen, mutta ihan ok tuntui toimivan sekin. Paitsi että ensimmäisen maalimiehen Taavi oli vain käynyt haistelemassa ja jättänyt sitten!!! Mitä vattua?? Eipä ole tuollaistakaan tehnyt ehkä melkein ikinä...

Kaksi muuta maalimiestä löytyi hyvin, tietysti selkeästi lähempää kuin mitä todennäköisesti olisi tapahtunut, jos olisimme edenneet tuulta vasten. Uudestaan jätetylle maalimiehelle tullessaa Taavi sen sitten haukkui. Toivotaan, että oli nyt vain joku ohimenevä aivopieru, eikä tule toistumaan. Toinen maalimies oli palkaton, eikä tuottanut juurikaan ongelmaa. Aikaa meni n. 16 minuuttia.