sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Menolippu messiin

Maanantaina makuupäivän tokkura karistettiin jäljennostotreeniin sateen jäljiltä märässä ja viileässä metsässä. Vieraan tekemä jälki, jossa jäljennostomatkaa tuli n.70 m ja jälki oli parisataa metriä ja ikää sillä oli noin tunti. Taavi lähti töihin vapaana ja mä osasin lukea sitä niin hyvin, että tajusin sen lähtevän jäljelle. Pienen matkaa sai mennä vapaana ja sitten kutsuin sen liinaan laitettavaksi. Ei häirinnyt sitä ja sai hyvin kiinni uudestaan jäljestä ja jäljesti esineelle tuon parisataa metriä todella hyvin.

On se vaan loistava jäljestäjä, hitto kun itse oppis luottaman omaan koiranlukutaitoon vielä enemmän...


Tiistaina aamulenkin yhteydessä käytiin hakemassa edellisen päivän treeneissä tekemäni käyttämättä jääneen jäljennostoharkan esine. Vein kokeeksi Taavin jäljenpätkän päähän ja sehän jäljesti noin 15 h vanhan lyhyen jäljen esineelle. Täytyy joskus kokeilla ihan kunnon jälkeä tuollai vähän vanhempana...


Illalla tokotreenit aloitettiin paikka-istumisella. Taavi osasi. Omalla vuorolla tehtiin ruutua, kiertoa ja hyppy, tokalla setillä seuruuta ja luoksetuloa. Kaikki liikkeet oli oikeastaan hirmu hyviä ja vauhtia oli ihan hirmuisesti. Välillä vähän hajut vei, mutta kokonaisuutena tykkäsin. Seuruussa käännökset aiheutti ääntä, mutta muuten Taavi oli oikein hiljainen kaveri.


Keskiviikkona aamupäivällä Taavi kävi jäljestämässä vieraan tekemän jäljen kosteassa ja hieman tuulisessa metsässä. Jälki oli kolme tuntia vanha ja maasto kovin erilainen kuin mihin ollaan totuttu kotimetsissä, kalliota oli paljon ja muutenkin maasto todella vaihtelevaa, hyvä niin.

Jäljen nostoon Taavi lähti vapaana ja nostomatkaa kertyi noin 200 metriä. Jälki kulki suopursuisen suon poikki ja siinä oli hiukan haastetta Taaville. Siitä näki hyvin, että tässä nyt on jotain, mutta tarkennus oli vähän vaikea. Lopulta Taavi sai kuitenkin varmuuden jäljen suunnasta ja lähti ajamaan sitä vauhdilla. Hetken annoin mennä ja otin sitten liinaan.

Jälki oli reilun kilometrin mittainen ja pääsääntöisesti Taavi jäljesti oikein hyvin. Reitille osuneen laavun pihapiiri oli hankala ja siinä etsi jälkeä jonkin aikaa, kun pihassa olleessa kulmassa sen hukkasi. Kalliot oli selvästi myös vähän hankalampia, mutta kyllä Taavi ne hienosti selvitti. Ja minä osasin aika hyvin lukea sitä!! Esineet löytyi myös ja metsässä liikkunut vieras ihminen ei Taavia haitannut, liekö edes huomasi sitä.



Illalla tokotreenit, jossa Taavi teki hommia taas hyvin. Tykkäsin kovasti sen vireestä. Voiko meidän uusi namipallopalkkahomma oikeesti vaikuttaa näin paljon?

Ekaks tehtiin merkin kierto ja ruutu liikkeenomaisesti ja molemmat oli kyl hyvät, alla videot.





Sitten paikkis, jossa riviin mennessä Taavin takana kulkenut porouros alkoi rähistä ja Taavi ei tietänkään tässä tilanteessa halunnut jäädä pekkaa pahemmaksi ja yhtyi ärinään. Rivissä vielä pientä kyräilyä ja epäluuloisuutta ja kun jätin Taavin istumaan, niin se oli sitä mieltä että tästä rivisti olis parempi häipyä takaisin autoon. Uudella käskyllä pylly painui maahan ja paikkis meni hyvin, tosin Taavi näytti kyllä aika ahdistuneelta taas. Hyvä kuitenkin, että rähäkästä huolimatta meni noinkin hyvin.

Tokalla setillä jäävät liikkuroituna ja ne meni kaikki tosi hyvin. Muutaman ohjausvirheen tein ite, mut kun tein kuten olen opettanut, osasi Taavikin hienosti.


Perjantaina käytiin kentällä puuhaamassa Anna Pekkalan rallyn voi-rataa. Rata näytti piirroksena ihan helpolta, mutta olihan siellä ne haastavat kohdatkin.




Taavi oli kivan keskittynyt ja ennakkoon vaikeaksi epäilemäni houkutus (herkkuruokaa kupeissa) meni mallikkaasti. Pyörähdyksen jälkeinen molemmat täyskäännös vasempaan, jossa seuraamispuoli vaihtuu, olikin hankala. Luulen tuon edeltäneen pyörähdyksen vaikuttaneen niin, että Taavi pyrki pyörimään enemmänkin ja päätyi lopulta mun vasemmalle puolelle oikean sijaan viimeistään tuossa 360 vasemmalle käännöksessä. Uusittiin tämä ja selkeä oikealle käsky käännöksen jälkeen auttoi.

Hyppy muodostui toiseksi kompastuskiveksi, koska se tehtiin houkutusta kohti. Taavi oli hypyn jälkeen rynnistämässä suoraan syömään herkkuja, mutta palasi käskystä sivulle. Tästä tosin olisi tullut -10 rintamasuunnasta, kun Taavi kääntyi mua kohti palatessaan. Pari uusintaa tästäkin ja kovalla käskyllä sain Tahvon palaamaan sivulle hypyn jälkeen. Mutta muuten oikein onnistunut tekemistä.


Illalla takametsässä treenattiin vielä vähän esineruutua. Tein melkeimpä 50 x 50 ruudun ja sinne takalaitaan valmiiksi neljä esinettä. Taavi toi mulle viidessä minuutissa kolme esinettä eli hidasta, mutta kuitenkin ihan hyvää tekemistä Taaviksi, joka ei ole koskaan oikein innostunut tästä lajista ja yleensä ollut tuomatta mitään sieltä ruudusta.

Tapsu ja Tapsu löydöt


Lauantaina ajelin Vantaalle Taru Leskisen tuomaroimiin rallykisoihin. Kiva, kun koiria oli vähän ja halli iso, Taavikin oli superrento odotellessamme, vaikka mua vähän jännitti.

Sykkeet kisaa odotellessa...



Lähtöluvan saatuamme Taavi laamaili vähän spiraalin ekaan kierrokseen asti, sen jälkeen oli koko loppuradan aika skarppi. Ääntäkin tuli vain haukku peruutuksessa ja pari röhkimistä jossain muualla. Niistä lähti kokonaisvaikutelmasta - 2 pistettä.

Peruutus on mulle jotenkin tosi hankala liike; jos keskitys täysillä Taaviin, kuten tarvisi, en osaa laskea askelia ja menee väärin ja jos lasken askelia, niin Taavi ei ole hyvä. Jouduin uusimaan peruutuksen, koska laskin askeleita ja Taavi oli hirmu vino. En tiedä oliko liian vino, mut mun silmään kamala. Uusinnassa keskityin enempi koiraan ja meni vähän paremmin. Tästä siis -3 uusinnasta ja -1 uusinnankin pienestä vinoudesta. Parempi kuitenkin kuin -10 ihan liian vinosta tai väärästä askelmäärästä...

Pyörähdyksessä -3 ohjaajavirhe. Ehkä liian iso käsiapu tai sitten mun oma kulkulinja ei pysy suorana... tai jotain muuta.

Molemmat täyskäännös oikeaan -10 epätarkasti suoritetusta tehtävästä, jota oli selvennetty tekstillä eriaikainen. Mä olin vaan ihan tyytyväinen, että Taavi päätyi käännöksessä oikealle, kun yleensä ei onnistu puolenvaihto tällä käännöksellä. Enkä kyllä nää itse tuon liikkeen eriaikaisuutta, kun Taavi jää käännöksessä mun taakse. Mut tietääpähän mitä treenata.

Muuten ihan kiva rata, oikealla seuruu edelleen vähän haparoivampaa kuin vasen. Tuomarinkommenttina kuitenkin osaava koira. Sijoituimme neljänsiksi pistein 81 ja saimme lisäksi tuomaripalkinnon iloisesta ja taitavasta tekemisestä. Että ei se sit niin huonoa ollu kuin miltä itestä välillä tuntui =). Hyvä Tapsu, vire oli kyllä melko kohdillaan tällä kertaa.


Sunnuntaina heti perään toiset rallykisat samaisessa paikassa, tällä kertaa Anna Pekkalan tuomaroimana. Ratapiirrosta katsellessani totesin, että nyt on kyllä pistetty kaikenlaista ja tarpeeksi. Hyvä jos en eksyisi radalle.


Houkutuksessa toisena houkutteena hyppy, en ollut tämmöiseen ennen törmännyt. 

Oltiin tää viikonloppu kotiautoreissussa ja kyllä Taavista aamulla huomasi, että vähän olu suuri maailma väsyttävä maalaispojalle ja hajuja niin paljon, ettei kaikkia millään ehtinyt haistella. Taavin pienen väsymyksen ja oman ratapiirrosjärkytyksen jälkeen saatiin kuitenkin ihan ok suoritus.

Ensimmäisenä tehtävänä olleesta seisovan koiran kiertämisestä -1 puutteellisesta yhteistyöstä. Taavi taisi vähän nuuhkaista mattoa. Molemmat täyskäännös vasempaan, jossa vaihtuu seuraamispuoli, jouduin uusimaan. Tää on aina onnistunu hyvin, paitsi perjantain treenissä ja nyt Taavi oli ihan kuutamolla. Uusinnasta siis -3. Peruutuksessa ja kyltillä 15, jossa koira tulee eteen istumaan, oli Taavi molemmissa vähän vino,  näistä kummastakin -1. Ekasta hypystä -1 puutteellisesta yhteistyöstä, en tiedä mistä tuli. Ja sitten kaikkiaan viideltä tehtävältä -3 hau. Hau määritellään "liioiteltu tai jatkuva haukkuminen". Taavi haukahti radalla ehkä kaksi kertaa, mutta piti kyllä paljon sille tyypillistä "röhkimistä". Ehkä se sitten tulkittiin haukkumiseksi, vaikkei sitä ole. Toki kyllä kovin ärsyttävää ääntä. Kokonaisvaikutelmasta vielä -3 ääntelystä. Tuomarin kommenttina kuitenkin kannustava 'Tarkka ohjaus, hyvät liikesuoritukset.'

Pisteitä jäi jäljelle kaiken röhkimisen jälkeen 75 eli hyväksytty tulos, koulutustunnus RTK3 ja menolippu mestariluokkaan! Täytyy kyllä sanoa, että heinäkuussa ekaan voittajan kisaan mennessäni en olisi mitenkään voinut uskoa, että saadaan tämä luokka näin hienosti läpi!

Kolmas lk pyrri Suomessa, joka on saavuttanut RTK3 koularin. (Korjatkaa, jos tämä tieto on väärä)


lauantai 14. syyskuuta 2019

Parin viikon puuhastelut

Edellisen viikon maanataina käytiin hallilla tekemässä rallyn ratatreeni ja nettikurssin edellisen ja tän viikon tekniikkaharjoituksia, jotka oli ohjaajan kiertäminen ja eteen istuminen ja seisominen.

Ratana tein tosi kivan Anna Pekkalan radan tältä keväältä. Oikean puolen hyppy, ei mitään hajua miten se hyppy pitäisi asettaa kylttiin nähden ja sehän meni ihan liian lähelle , joten ei ihan onnistunut. Spiraali myös hankala ja tuntui tökeröltä tehdä, jotenkin muuten olisi pitänyt asetella tötsät ja kyltti. Tein radan kaksi kertaa ja toinen suoritus oli ihan huippuhyvä. Oikean puolen seuruu onnistu siinä ihan superhyvin. Ekalla kierroksella spiraali kiihdytti niin paljon, että Taavi alkoi haukkua, toisella kierroksella ei edes haukkunut.




Tekniikkatreenien kuvioissa vasemmalla seuratessa sain sivuaskeleet nyt onnistumaan, kun tein olkapäällä selkeän vartaloavun. Oikealla seuratessa ei onnistu vielä. Ohjaajan kiertäminen meni molempiin suuntiin ihan hyvin ja eteen istuminen vois olla toisinaan suorempi. Eteen seisomisessa mun pitää miettiä, että pitäiskö siihen kehitellä oma käskysana vai toimisko se eteentulokäskyllä johon yhdistän seisomiskäskyn. Nyt tuplakäsky toimi pari kertaa ja pari kertaa ei.


Tiistaina metsätreeneissä ja aluksi hallintaa. Taavi oli aika super. Koiria oli monta, tosin vain yksi uros. Juoksuja tekevä narttu vähän meinas kiinnostaa, mut hyvin keskittyi silti.

Varsinaisena treeninä Tapsulle tällä kertaa pentuhömppää eli haamuja. Matka tosin oli pitkä, jopa 200 m. Ei puuttunut vauhtia ja iloa näistä.


Käytiin Murun kanssa vähän reissussa ja Taavi oli siskollani hoidossa Vantaalla ja pääsi se mökillekin. Tuli pienelle pyrriäiselle sivistyshoitoa kerralla oikein urakalla. Mahtavan hienosti oli käyttäytynyt ja siitä oli kuoriutunut oikea kainaloinen.





Tällä viikolla tiistaina treenattiin hakua, hallintaa ei näissä treeneissä ollut kyllä ollenkaan. Lähdettiin kulkemaan alueen laitaa ja Taavi hävis melkein heti omille teilleen. Maasto oli sen verran pusikkoista, että en nähnyt sen kulkua, mutta sain sen pari kertaa kutsuttua luokse, kunnes se sit häipyi lopullisesti. Hetken päästä alkoi haukku noin 200 metrin päässä. Jos ei muuta, niin tuli hyvä haukkuharjoitus, kun rämmin suon ja ryteikön läpi paikalle. En nimittäin ollut kamalan nopea. Ehkä viikon totaalinen treenitauko ja sohvalla köllöttely vähän näkyi ylimääräisenä vaihtina, mutta motivaatio on ainakin kohdallaan.


Keskiviikkona aloitettiin uudessa tokoryhmässä. Meillä siis kotiseurassa joka syksy pistetään ryhmät uusiksi ja tällä kertaa arpaonni soi meille keskiviikkoillan ryhmän. Treenataan tosin ilman koutsia toinen toisiamme auttaen, mutta onneksi koko porukka on osaavaa. Muu ryhmähän on jo aloittanut elokuun alusta, mutta mulla työt ja reissut on olleet esteenä ja nyt vasta pääsin ekaa kertaa mukaan. Paljon jää jatkossakin treenejä väliin, mutta tehdään kuitenkin parhaamme.

Ennakko-odotuksena mulla oli katastrofitreenit, kun edellisistä on aikaa useampi kuukausi ja kotonakin ollaan oltu aika laiskoja. Mutta mitä vielä! Taavi yllätti olemalla ihan mahtavan hieno. Melkein saavutettiin se oma kupla, jossa voidaan tehdä mitä vaan muista välittämättä. Kentällä oli koko ajan yksi tai kolme muuta koiraa touhuamassa ja hyvänä häiriönä meille. Illan varsinaisena teemana oli merkin kierto ja Taavi on sen vissiin itse jossain välissä opiskellut, kun teki niin hienoja toistoja! Tehtiin myös seuruuta, joka ihan aavistuksen keuli, mut toisaalta sen vire oli super, joten ei niin haittaa vaikka vähän edisti ja poikitti, kun oli vaan niin innoissaan. Luoksetuloja, kaukoja ja muuta pientä tehtiin myös. Kaukoissa Taavi on myös opiskellut kesän aikana itekseen seisomisen, kun sekin meni niin hienosti pidemmästäkin matkasta.

Paikkaistuminenkin tehtiin ja sekin oli ihan hyvä. Vähän mulla on edelleen luotto hukassa, kun Taavi näyttää vähän ahdistuneelta aina siellä rivissä ja ryhmän bc-uros on Taavin mielestä kamalan pelottava. Hyvin se kuitenkin tönötti, aluksi olin lähempänä, mutta sitten uskaltauduin täyden matkan päähänkin.




Lauantaina pikainen esineruutu ja pikkutottis. Esineruudusta Taavi haki kaksi valmista esinettä. Hidashan se on, mut tykkään kun on tänkin kuitenkin oppinut kaiken sen hankaluuden jälkeen.




Tottiksessa seurana ja häiriönä kaksi lansua. Taavi keskittyi heinosti ja tehtiin hyvää häiriötreeniä sekä paikkamakuu, jossa lansut olivat liikkuvia häiriöitä. Hyvin meni kolme minuuttia. Varsin pätevä yövuoropäivän aloitus.

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Tottakai viikonloppu

Perjantaina ajelin todella ahdistuneissa tunnelmissa Tottakai-päiville, Kosti oli tulossa sinne myös. Tänä vuonna ei ole mennyt vielä päivääkään, etten olisi itkenyt ikävää ja omaa surkeuttani, mutta mennyt viikko oli pitkästä aikaa erityisen vaikea ja mietin pystynkö menemään paikalle ollenkaan.

Kostin saavuttua käytiin heti lenkillä uuden omistajan kanssa. Voi miten ihana oli nähdä Kosti, se ei ollut edes unohtanut mua. Oli niin hyväksi mulle päästä näkemään kuinka hyvä suhde Kostille on muodostunut uuteen omistajaan ja ihanaan koirakaveriin, se on niin rento nykyään kun ei tarvitse koko ajan pelätä. Mulla ei olisi voinut käydä parempaa tuuria uuden kodin kanssa. Viikonlopun aikana käytiin pari kertaa lenkillä ja muutenkin päästiin puhumaan paljon ja vaikka itku ei varmaan koskaan lakkaa, niin nyt mun surun kyyneleiden sekaan mahtuu jo paljon onnen kyyneleitä siitä, miten hyvä Kostilla on olla.

Cina, Piko, Kosti, Neva ja Siru, Ihan Oon sisarukset ❤. Tico ja Haru eivät osallistuneet leirille.


Taavikin oli mukana leirillä ja pääsi metsälenkeille tyttöseurassa sekä esittelemään pelastushakua. Kuumana päivänä se etsi varmasti ja motivoituneesti kolme maalimiestä noin neljän hehtaarin alueelta. Kaksi maaleista oli umpipiiloissa ja yksi kaatuneen puun juurakon muodostamassa onkalossa. Kaikki ilmaisut hyviä ja muutenkin tasaisen varmaa tekemistä. Toivottavasti sain istutettua pelastushakukärpäsen johonkin leiriläiseen.

Tutustuttiin myös doboon ja aika paljon samanlaisia juttuja ollaankin jo tehty omissa jumppajutuissamme, mutta kivoja uusiakin vinkkejä tuli.

Kuva Pieta. Ollaan vähän kaukana piilosta, mutta oli niin karmee risukko tuossa. Samalla hyvää treeniä Taaville maalimiehestä luopumisesta.

T
Naku-Ronja ja Tapsa

Raina ihastui Taaviin

Windy ja Taavi 

Femme, Foca, Elli ja Tahvo

Taavi "setämies" ja Elli, kuva Pieta Luukkonen

Paras leikkiosuus jäi tietenkin kuvaamatta, mutta Raina ja Taavi, Aida vie lopulta voiton:



Kiitos kaikille mukavasta viikonlopusta! Erityiskiitos Tiinalle kaikesta ❤❤