keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Vieraana raunioilla ja muita juttuja

Mennyttä viikkoa haittasi punkki, joka oli iskenyt kiinni Taavin kiveksiin ihan sinne nivusen ja kivespussin juureen, josta Taavi sitä ehti jonkin aikaa kaluta ja nuoleskella ennen kuin tajusin mistä siellä kiikastaa. Seurauksena ihon lievä ärtyminen/tulehtuminen. Melko V-mäinen paikka, kun hautuu väkisinkin ellei koira makaa selällään ketarat ojossa. Onneksi ei kuitenkaan hirmu pahaksi ehtinyt ja sain aloitettua hoidon ajoissa. Pidettiin saikkua jokunen päivä, mutta perjantaina käytiin jälkitreeneissä kylmässä ja sateisessa säässä nostamassa yks superhieno nosto. Ehkä vaikein mitä ollaan koskaan tehty. Jana kulki hirmuisen polkuverkoston yli armeijan harjoitusalueella ja sieltä se Taavi löysi jäljen ja pienen takajäljen tarkistuksen jälkeen löysi itse oikean suunnan. Siitä sitten pieni matka jälkeä sekin melko haastavassa maastossa esineelle ja mahtipalkka.


Lauantaina käytiin vierailemassa HePeKon raunioilla Helsingissä. Ensimmäinen kierros päästiin tekemään auringon paisteessa, mutta toisella kierroksella satoi kaatamalla. Oli kiva päivä, kiitos kaikille mukana olleille! Taavi oli reipas ja rohkea ja maalitkin löytyi ennemmin tai myöhemmin.
















Sunnuntaina talloin Taaville jäljen edellispäivien sateiden jäljiltä kosteaan metsään, jossa ilma seisoi ja oli painostavan tukala vain vajaan 20 asteen lämpötilasta huolimatta. Jälki vanheni kaksi ja puoli tuntia, se oli 1,7 km pitkä ja sillä oli neljä esinettä. Janan pituus noin 70 metriä ja Taavi nosti jäljen vapaana.

En tiedä oliko jäljessä enemmän huonoa vai hyvää, mutta oma koiranluku tuntui olevan taas ihan hukassa. Taavi nosti jäljen hienosti ja lähti saas hurjalla vauhdilla etenemään. Jäin heti jälkeen ja Taavi ei ollut hirmu tarkka, vaikka etenikin kohtuullisen hyvin jäljen mukaisesti. Sen verran oli kuitenkin koheltamista, että eka keppi jäi ja otin Taavin sen jälkeen liinaan, jotta pysyn mukana menossa. 

Ennen toista esinettä Taavi veti väkisin tielle. Sieltä se oli komennettava takaisin metsään hommiin. Jos en olisi tiennyt jäljen paikkaa, niin olisin ollut ihan varma siitä, että Taavi jäljesti hyvin sinne tielle asti... Taavi löysi jäljen melko pian uudestaan ja heti kohta toisen esineen. Tästä ei mennyt kauaa, kun meitä kohti juoksi irrallaan ollut koira, joka onneksi oli sen verran omistajansa hallinnassa ettei ehtinyt ihan iholle tulla. Taavi kuitenkin ehti sille haukkua ja varmasti nosti adrenaliinit vereen. Tän jälkeen yllättävän hyvin jatkoi kuitenkin jäljestystä, vaikkakin hukattiin jälki taas jossain vaiheessa. Liekö tähän vaikuttanut koiran ja sen marjassa olleen omistajan aiheuttamat jäljet, joita oletettavasti oli siinä  alueella enemmän tai vähemmän ristiin rastiin... Tässä kohtaa olin itsekin vähän epävarma jäljen paikasta, mutta Taavi sen kuitenkin löysi uudestaan ja sitten mentiinkin loppumatka tosi hienosti ja molemmat lopun esineet nousi hyvin.  





Maanataina käytiin päivällä ihan kentällä asti rallattelemassa. Tällä kertaa ääntä oli vähän liikaa ja oikeen seuruut laamaili, mutta spiraalissa oikeella seuratessa peräpään käyttö oli huippua ja Taavi kääntyi nätisti, eikä sillai sahapukkina niin kuin tähän asti on tehnyt. Edelleen mun on vaikee sijoittaa itseäni oikeaan paikkaan kyltteihin nähden Taavin ollessa oikealla. Houkutus ei tällä kertaa häirinnyt juurikaan tekemistä. Huh, kyllä osaa olla vaikea laji tuokin.





Illalla hakuiltiin armeijan harjoitusalueella. Taaville kolme ukkoa ja pintahaulla mentiin. Taavi oli treenien viimeinen koira ja huomasi kyllä, että ollaan viime aikoina panostettu jäljennostoihin, kun nenä maassa meni suurimman osan aikaa. Kaikki ukot löytyi kuitenkin hienosti ja päästiin treenaamaan koiran nostamistakin, kun kaksi maalia oli juoksuhaudoissa, jonne Taavi meni, mutta ei päässyt itse pois.

Illalla käytiin vielä Fionan kanssa lenkillä.


1 kommentti:

  1. mä oon edelleen melko onnellinen niistä edellisistä järkitreeneistä, kuinka me maltettiin jättää se yhteen jäljennostoon!

    VastaaPoista